Silmäsi leiskuvat
kipinöitä lennätät
minua kohti
vihasi alla kyyristyn
silmäsi musta kohdistuvat minuun
suusi suoltaa solvauksia
kätesi kohotat
lyöt päätäni seinään
veri on tummanpunaista
valuu pitkin suupieliäni
en päästä ääntäkään
en peloltani uskalla
havahdut ja kauhistut
mitä tapahtui...
olinko se minä
en koskaan voisi....
rakastan sinua liikaa
ei kukaan muu voi tuntea niin
nielen kyyneleitä
pesen kasvoni
ja sanon
tä oli sinun vihasi päivä
kipinöitä lennätät
minua kohti
vihasi alla kyyristyn
silmäsi musta kohdistuvat minuun
suusi suoltaa solvauksia
kätesi kohotat
lyöt päätäni seinään
veri on tummanpunaista
valuu pitkin suupieliäni
en päästä ääntäkään
en peloltani uskalla
havahdut ja kauhistut
mitä tapahtui...
olinko se minä
en koskaan voisi....
rakastan sinua liikaa
ei kukaan muu voi tuntea niin
nielen kyyneleitä
pesen kasvoni
ja sanon
tä oli sinun vihasi päivä
Vastaukset 8
Vanhimmat
rakkaus tuo kaunis tunne
kaiken se kestää
uskoo ja toivoo
mutta sen ei saisi satuttaa
mitenkään ...
kylläpä olit hyvin koonnut runosi säikeet yhteen
vastenmielisestä aiheesta huolimatta
mitä kenenkään ei pitäisi kokea
mutta niin monenlaista ns. rakkautta tähän maailmaan mahtuu ...
joten hyvä upea liona !!!
kun kipeän asian niin hyvin sanoiksi ...
Kirjoitin tästä aiheesta kun varsinkin kesäloma-aikoina
perheväkivalta vaikuttaa yleistyvän. Osa syynä on alkoholi ja osa
aiheutuu kai siitä että kun vietetään lomaa yhdessä niin on yhtä monta
mieltä kuin osallistujaakin. Ei tämä toki ole miellyttävä aihe mutta se on kyllä
elämän realiteettiä monien kohdalla.
Kiitos vastauksestasi runo64 ja hyvää Juhannunksen jatkoa!
Olipa ikävä,väkivaltainen tapahtuma..Ei edes rakastuneena,saa hyväksyä itseensä kohdistuvaa väkivaltaa,, Jossain on raja..On hyvin yleistä meillä täällä ,koto-Suomessa..ikävä kyllä.. Runo oli hyvä,mutta apeaksi jäi mieli..
Hyvää päivänjatkoa! t.Irkku
Hei Irkku, tämäpä mukava yllätys kun kommentoit runoani. ei koskaan pitäisi hyväksyä hengistä tai fyysistä väkivaltaa, siinä olet aivan oikeassa. Valitettavasti
se on koko maailman laajuinen ongelma. Niin, ei tämä runoni aihe mieltä ylentänyt,
tuntui vain siltä että siitäkin pitäisi joskus kirjoittaa ja jos asiasta enempi kirjoiteettaisiin niin ne johon tämä väkivalta kohdistuu uskaltaisi lopettaa sellaisen suhteen vaikka
toinen osapuoli kuinka yrittäisi manipuloida, pyydellä anteeksi ja vakuuttaa sen olevan viimeisen kerran, me ihmiset haluamme uskoa aina parasta toisistamme mutta uskoisin että yli puolet näistä väkivallan harjoittajista ei koskaan muuta tapojaan.
Suuri kiitos siitä että otit kantaa runooni Irkku!
Loistava runo! Tuo tunnelma.. Hienosti osasit ilman sen kummempaa dramatiikkaa kuvata tilannetta. Kiteytit miksi uhri jää kestämään tuota. Koska on se vahvempi, kuitenkin.
Minusta hienoa kun ihmiset uskaltaa puhua myös negatiivisista asioista. Miksi pitäisi ummistaa silmänsä niistä, kun ne kuitenkin tapahtuu meidän ympärillä kaiken aikaa. Eteenpäin pääsee vain, kun puhuu, antaa asioille nimen. Tästä runosta on varmasti monelle apua jotka ovat samassa tilanteessa.
Siinäpä kysymys, miksi uhri jää kestämään väkivaltaa, vieläkin modernissa yhteiskunnassamme on miehillä jonkinlainen sisäinen valta pitää kiinni
uhristaan ja rakastunut (tai elämänmuutosta pelkäävä ihminen/nainen) ei uskalla
ottaa sitä ensiaskelta vapauteen peläten seurauksia. me tiedämme mitä meillä on mutta emme tiedä mitä saisimme tilalle. Monet naiset kuvittelevat pystyvänsä
muuttamaan väkivaltaisen miehen ja pitävät sitä melkeinpä elämän tehtävänään.
Sinäkin yllätit vastauksellasi, kiitos siitä Putkivalo!
Rakkaus ei satuta milloinkaan.
Ihminen väittää ja tietävänsä näyttää
mutta..
rakkaus ei satuta milloinkaan.
Ihminen luulee ja otaksuu,
hän muka tuntee ja täyttää kuun
mutta..
rakkaus ei satuta milloinkaan.
Ihmisen taidot rakastaa - vajavaiset on
ja hän vain satuttaa.
Kun lyöt – et rakkautta tunne lain
luulet tuon tunteen vääräksi kai.
Se on omistamisenhalu – ei rakkaus.
Jos omistaa tahdot, osta kirjahylly -tai nojatuoli.
Siitä pidä kii!
Istu ja löhöä, lyö vaikka välillä,
mutta rakkauteen älä sekoita - omistamisen halua!
Rakkaus on jotakin aivan muuta!
Luoja voi rakkauden lahjoittaa
jos pyytää ja nöyränä vastaanottaa.
Saa aidon rakkauden omakseen
ja huomaa,
- kuinka tunne valtava, suuri
ei satuta milloinkaan.
Rakkaus antaa vain omastaan!
Hellä, lempeä kuin kesätuuli.
Rakkaus ei satuta milloinkaan.
Olet aivan oikeassa ettei rakkaus satuta vaan se jota
jotkut luulevat rakkaudeksi voi satuttaa rakkauden nimessä.
Se on vallankäyttöä ja toisen nujertamista niin ettei pelon
ja uhkailemisen vuoksi uskalla jättää. Yksinjäämisen pelko
saa myös monet jäämään. Heikompi osapuoli voi myös paralysoitua
niin että menettää toimitakyvyyteensä ja jää paikalleen.Jotkut
kuvittekevat (taisin mainita tuossa alussa) voivansa rakkaudellaan
muuttaa pahoinpitelijän, niinkuin esim. lapsen hankkiminen voisi
muuttaa tilanteen (pahoinpitelijän)
citeeraan kaunista lausettasi "rakkaus hellä, lempeä kuin kesätuuli ei satuta milloinkaan"
Kiitos hienosta ja niin totuudenmukaisesta vastauksestasi!