Kirkollinen työn erityisasema Puolustusvoimissa tulisi ottaa kriittisen tarkasteluun. Nykytilanne on ongelmallinen varusmiesten ja henkilökunnan perusoikeuksien, kuten uskonnon ja omantunnon vapauden sekä yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Tämä ilmenee myös Pääesikunnan 1.6. antamassa vastauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen selvityspyyntöön koskien ns. negatiivisen uskonnonvapauden toteuttamista.
Puolustusvoimien nykykäytännön mukaan evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien palvelusvelvollisuuteen kuuluu pakollinen osallistuminen sekä kirkollisen työn oppitunneille että hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin. Kuitenkin perustuslain 6 § mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Vertailuna: Opetushallituksen ohjeissa koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista tai pois jääntiä ei ole sidottu oppilaan jäsenyyteen kirkossa. Aikuislukioissa 18 vuotta täyttänyt voi vapaasti valita uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksen.
Kaikilla täysi-ikäisillä varusmiehillä tulisi olla oikeus valita, osallistuvatko he kirkollisen työn vai elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelmaan. Julistukselliseen uskonnon harjoittamiseen, kuten ilta- ja kenttähartauksiin osallistumisen tulisi olla vapaaehtoista. Vaikka pakolla ja kurilla on sijansa armeijassa, pakon ei tule ulottua omantunnon ja vakaumuksen vapauteen. Eikä mikään omantunnon syiden tutkinta esimerkiksi sotilaspastorin tai esimiehen toimesta voi tulla kysymykseen.
Alokas voikin jo valita uskonnottoman sotilasvakuutuksen (”kunnian ja omantunnon kautta”) ja uskonollisen sotilasvalan (”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”) välillä. Eri asia on, miten tämä asia alokkaille selvitetään.
Suuri osa varusmiehistä on kirkkoon tai mihinkään muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomia, onhan heitä maassamme nykyään jo yli miljoona kansalaista. Puolustusvoimien tulisi alkaa kohdella heitä kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti. Kirkkoon kuulumattomien painostaminen kirkolliseen työhön ja uskonnon harjoittamiseen osallistumiseen tulee lopettaa.
Tällä hetkellä uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyvät asiat kerrotaan uusille alokkaille kaikille pakollisella kirkollisen työn esimmäisellä oppitunnilla, jonka Pääesikunnan ohjeen mukaan pitää sotilaspastori. Vasta tämän jälkeen alokas voi hakemuksestaan saada vapautuksen kirkollisista oppitunneista. Tämä on syrjivä käytäntö.
Esittelytunnin tulisi pitää neutraali henkilö, kuten yksikön päällikkö tai sosiaalikuraattori. Kirkkoon kuulumattomilta ei tulisi vaatia vapauttamishakemusta kirkollisesta työstä, vaan lähtökohtana tulisi olla, että he eivät osallistu kirkolliseen työhön. Halutessaan heidän toki tulisi voida päästä siihen.
Kouluissa uskonnollisen yhdyskuntaan kuulumattomien oppilaiden ensijaiseksi katsomusaineeksi tuli uskonnon sijaan elämänkatsomustieto jo vuoden 2003 perusoikeusuudistuksen jälkeen. Opetushallituksen ohjeen mukaan uskonnon opetuksesta ei tarvitse hakea vapautusta.
Pääesikunnan selvityksen liitteissä on kuvaus siitä, miten sotilaspastorit kertovat sotilasvakuutuksesta ja -valasta. Tavoitteena on saada sotilasvalaan osallistujien määrä mahdollisimman suureksi, mikä on sotilasvakuutuksen ja siihen osallistuvien syrjintää.
Vaikka valinnan vapaus on periaatteessa symmetrinen, asiaa hämmentää omituinen erikoistarjous kirkkoon kuulumattomille: jos osallistuu valatilaisuuteen ja siihen liittyvään kenttähartauteen, ”uskontoa ei tarvitse tuolloinkaan konkreettisesti harjoittaa”, koska yleisen palveluohjesäännön 415. kohdan mukaan ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomat tekevät ”RUKOILKAAMME”-sanalla asennon, kun muut tekevät rukousasennon.
Tarjouksesta kieltäytyminen pyritään tekemään kiusalliseksi. Tämän toimintatavan valinneen sanotaan asennon teolla osoittavan ”kunnioittavansa muiden palvelutoveriensa vakaumusta”. ”Hän kyllä kuulee korvillaan uskonnollisia sanoja, mutta ei toiminnallaan halveksi muita eikä itsekään joudu vakaumuksensa vastaisesti taivuttamaan päätään rukousasentoon.”
Esittelyoppitunnin ohjeistus jatkuu näin: ”Tämän jälkeen sotilaspappi kertoo, että ellei mainittu käytäntökään tunnu sopivalta, ainoaksi mahdollisuudeksi jää silloin lain suoma tasavertainen mahdollisuus valita valan sijaan sotilasvakuutus.” Kirkkoon kuuluvia ja kuulumattomia siis käytännössä painostetaan osallistumaan sotilasvalaan, koska sotilasvakuutus esitellän vain viimekätisenä vaihtoehtona.
Miten kunnioitetaan niitä, jotka ketään halveksimatta antavat uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen, eivät osallistu uskonnon harjoittamiseen ja osallistuvat elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelmaan?
Eduskunnan apulaisaoikeusasiamies antanee ratkisunsa Puolustusvoimien tilanteesta tämän vuoden aikana.
Vakaumuksen vapaus kunniaan Puolustusvoimissa
11
176
Vastaukset
- Humanistisest
Kenttähartauden ja paraatin kytkemistä yhteen perustellaan 200 vuotta vanhalla sotilasperinteellä, mutta onkohan se nyt enää ihan käypä perustelu, sillä 1800-luvulla oli muutenkin kirkossakäyntipakko ja lintsaajia rangaistiin jalkapuurangaistuksella. Tiedättehän jalkapuu, jossa on kahdenhirren välissä aukot, jonne jalat työnnettin, ja sitten sitä istua köllöletiin kirkonmäellä häpeämässä...
Olisiko aika näin 2000-luvulla alkaa pitää paraati paraatina?! Hartaudet voisivat olla sitten erikseen ja vapaaehtoisina niitä haluavilla.
Armeija on enää ainoa paikka, jossa kirkkoon kuuluminen valvoittaa "palvelusvelvolllisuutena" hartauksiin ja jumalanpalveluksiin.
Perustuslain 11 § tarkoittaa jotain muuta kuin pakkoa.- Et-opelta
Apulaisoikeuskansleri on käsitellyt ns. negatiivista uskonnonvapautta (- voisi kai myös sanoa positiivista vakaumuksen vapautta -) varsin mielenkiintoisella tavalla:
http://www.okv.fi/43/ANONYMISOITU OKV 1361 1 2009.pdf
ja varsinkin sivulta 4 alkava luku Yhdenvertaisuudesta ja uskonnonvapaudesta.
On siellä armeijaankin viittaava kohta vaikka itse päätös koskee käräjiä, ns. käräjäjumalanpalvelusta. Myös perinteisiin otetaan kantaa:
"Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle."
- Et-opelta
Jos liittyy puolueeseen tai yhdistyksen, se ei tarkoita, että olisi pakko käydä kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Ei sitä ole niiden säännöissä jäsenten velvoitteena, ehkä ei tavoitteenakaan.
Ev.lut. kirkon säännöissä sen sijaan kehotetaan jäseniä käymään jumalanpalveluksissa. No, kai sitä saa olla tiukkapipoinen yhdyskunta ja asettaa "vapaaehtoisia" jäsenvelvoitteita... Tämäkin vielä käynee...
MUTTA. Eikö ole kummallista ja ihan väärin, että valtio - siis Suomen VALTIO - suorastaan pakottaa, käskee ev.lut. kirkkoon kuuluvia ihmisiä osallistumaan ev.lut. hartauksiin ja jumalanpalveluksiin?!
Ja eikö se ole vielä enemmän väärin, kun jo Perustuslakin sanoo, että kenenkään ei pakko osallistua uskonnon harjottamiseen omatuntonsa vastaisesti.
Pakkovelvollisuudella osallistua uskonnollisiin menoihin on toki pitkät perinteet, mutta ei esim. 200-vuotinen perinne pakko oikeuta, sillä enää ei ole niin kuin silloin, kun oli yleinen kirkossakäyntipakko, jota tehostettiin jalkapuurangaistuksen uhalla. You kow jalkapuu? - iheu
IHEU resolution on the pastoral support of non-religious military personnel
http://www.iheu.org/iheu-resolution-pastoral-support-non-religious-military-personnel
Tuossa esitetään eri maiden armeijoille sotilaspappien rinnalle eli vaihtoehdoksi ei-uskonnollisen tukihenkilön toimia. - Et-opelta
Miten kirkollisille oppitunneille vaihtoehtoinen uskonnoton ohjelma on teillä järjestetty? Pitääkö sen ohjelman joku muu, esimerkiksi sosialikuraattori, jos pappi keran on siellä kirkollisella tunnilla?? Vai onko ihan "itsenäistä" ohjelmaa, niin kuin taannoin käytännössä oli?
- Suuretpa taakat
Ja mistä vielä saisi itselleen tekotuskaa.
- Why???
Ihan samalla tavalla voi kysellä sitä, että miksi muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla ei ole mahdollisuutta omaan pastoriin? Miksi helluntai-/ vapaakirkollinen mies ei voi toimia Puolustusvoimissa sotilaspappina?
- Et-opelta
Vekarajärven tapaus nosaa esille oikean henkisen tuen vähäisyyden ja olemassa olevan tarjonnan vinouden. Vikana on resurssien suuntaaminen suhteellisesti ottaen voimakkaasti "kirkolliseen työhön", sotilaspappien ylläpitoon. Hengellinen tuki ei ole kuitenkaan enää useimmille varusmiehille oikeaa henkistä tukea. Pahimmillaan teologipappien antama hengellisen ja henkisen tuen sekoittava tuki menee uskonnollisen puoskaroinnin puolelle.
Pappien sijaan puolustusvoimiin tulisi palkata lisää psykologeja ja sosiaalikuraattoreja. Sen lisäksi tulisi alkaa palkata ei-uskonnollista pastoraalista henkilökuntaa niin kuin Kansainvälinen humanistiliitto IHEU vaati elokuun konferenssissaan. http://www.iheu.org/iheu-resolution-pastoral-support-non-religious-milit...
He hoitaisivat pappien sijaan "kirkolliseen työhön" osallistumattomien eettistä ja elämänkatsomuksellista opetusta sekä toimisivat tukena kriisitilanteissa. Homma ei voi enää pelata vain sotilaspappien varalla, kun yli miljoona suomalaista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa on jo noin kolmannes "pastoraalisesta henkilöstöstä" ei-uskonnollisia. Tehtävä viittaa myös siihen, miten toimitaan ja ketkä, kun kaatuneita ja muita kuolemantapauksien uhreja tulee... - Et-opelta
Palvelukseen astuvan varusmiehen kannattaa ilmoittaa heti eka päivinä tai päivinä, että ei osallistu uskonnon harjoittamiseen (eli kenttähartauksiin ja jumalanpalveluksiin) eikä kirkolliseen työhön eli kirkollisiin oppitunteihin. Vaihtoehtona niille on eettistä ja elämänkatsomuksellisa ohjelmaa.
Sen toteuttamismuoto vaihtelee joukko-osastoissa, ja asiasta vastaavat paradoksaalisa kyllä sotilaspapit (jotka juuri kyseisiä aikoina ovat toisaalla). Ainakaan vaihtoehtoinen ohjelma ei ole mitään siivoamista, vaan pikemminkin yksin tai yhdessä harrastettua rauhallista tuumailua esim. omasa tuvassa, kenties punkassakin. Muutamissa muissa maissa armeijssa on pappien rinnalla ei-uskonnollisia toimihenkilötä, jotka huolehtivat ei-uskonnollisesta ettiestä ja elämänkatsomuksellisesta ohjelmasta. - Et-opelta
Apulaisoikeuskansleri on käsitellyt ns.negatiivista uskonnonvapautta (- voisi kai myös sanoa positiivista vakaumuksen vapautta -) varsin mielenkiintoisella tavalla
http://www.okv.fi/43/ANONYMISOITU OKV 1361 1 2009.pdf
ja varsinkin sivulta 4 alkava luku Yhdenvertaisuudesta ja uskonnonvapaudesta.
On siellä armeijaankin viittaava kohta vaikka itse päätös koskee käräjiä, ns. käräjäjumalanpalvelusta. - Et-opelta
Miten tammikuun sapumisrän alokkaille kerrottiin sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen vaihtoehdoista? Oliko kertoja pappi vai yksikö päällikkö?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial281828Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1571802Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3511550- 1471181
Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2131164Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221128- 111004
- 285995
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4979Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49938