Olisi joskus kiva löytää edes yksi viestiketju, jossa olisi edes jotain hyvää.. Tuntuu, että näille palstoille kerääntyy vain ne, kenellä se kaikkein vaikein hoidettava ja muutoin se kaikkein vaikein sotepiiri tai kunta... Jos joku yrittää jotain positiivista tai kehittävää kirjoittaa, niin melko heti joku alkaa vinoitelmaan...
Omaishoitajat itse antavat ympäristölle ja päättäjille kuvan itsestään, sitä ei tee kukaan muu... ja jos kaikkeen aina suhtaudutaan negatiivisesti, eikä osata kuin peilata sitä omaa tilannetta, niin lopulta meitä omaishoitajia aletaaan pitämään vaan sellaisessa valittavana mankuja ryhmänä, joka ei itse tuo mitään kehitettävää työstään... ja kuinka kauan päättäjät ja muut jaksaa sitä loputonta negatiivisuutta lukea ja kuunnella.. aikansa kuin näin käy, niin lopulta kukaan ei jaksa ikuiseen marinaan enää reagoida... Ja jos saa ikuisen valittajan maineen, niin siinä tilanteessa on pelannut oman pelinappulat loppuun, silloin voi siinä tosi tarpeessa olla mahdoton saada apua, jos sitä ennen ei oikein mikään ole kelvannut...Jos nyt viitisi vähän välillä katsoa omaa nenän päätä pidemmälle, niin Suomessa moni asia on hyvin ja vaihtoehtoja löytyy eri tilanteisiin, jos on tahtoa...
Uskaltaako kukaan aloittaa viestiketjun johon saa kirjoittaa vain onnistuneita asioita? Itse en sitä aloita mutta jos sellainen tulee, niin kirjoitan sinne ja sillä edellytyksellä, että ylläpito poistaa siitä viestiketjusta joka ikisen vinoilevan viestin... niin mukavien asioiden lukemisesta saisi positiivista energiaa tähän yksinäiseen omaishoitaja työhön...
Mukavia asioita
15
93
Vastaukset
- auli-auli*
Miksi ei jatkettaisi tätä?
Minulla on paljonkin hyvää sanottavaa.
Saan vapaata aina tarvittaessa, voin matkustella ja lomailla kuten muutkin ihmiset.
Minä tykkään hoitaa miestäni varsinkin kesällä kun hänet saa makailemaan ulos ja voin itse touhuta pihatöissä.
Talvisin tahtoo joskus paukut loppua, silloin lähden reissuun, olen etuoikeutettu kun vapaata on järjestynyt aina, en kuitenkaan pidä kovin pitkiä vapaita kuin harvoin, kerran vuodessa vuodessa kaksi viikkoa jossain mahdollisimman kaukana, ja kerran vuodessa vaikkapa viikko Kanarialla, kesällä myös muutama viikko lomaa kotimaassa.
Nyt valitsin loman jonka otan hiljentymisen kannalat. Olen korvessa joen rannalla kissan kan kahden.
Veljeni käyvät, mutta jää tarpeeksi aikaa yksinoloon.
Vähän peloittaa illalla kun on niin hiljaista puron solinaa lukuunottamatta.
Onneksi edes 2G toimii mokkulassa.
Hoidin viisi vuotta ilman ainoatakaan vapaata ja ilman tukia, en edes tiennyt sellaisista.
Nyt siinä suhteessa asiat ovat hyvällä mallilla, hoito on hyvää ja miehelle on siellä varattuna paikka aina tarvittaessa.
Olen loppujen lopuksi onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Rahan kans pitää olla tarkka, tulot ovat aika pienet, mutta olen tottunut tulemaan vähällä toimeen, siten jää rahaa vielä matkusteluun, otan yleensä edullisia äkkilähtöjä.
Paljon löytyy hyviä puolia, tässä on vain alkua.
Sekin on hyvä että olen nykyisten päättäjien kanssa hyvissä ja luottamuksellisissa väleissä.
Lomaterveisin auli-auli - florac
Mä olen myös kiinnostunut kirjottamaan niistä positiivista asioista... itse jaksaa paremmin, kun ottaa sen asenteen, että "kouluttaa" itsensä keskittymään niihin hyviin asioihin ja jättää ne vaikeat edes hetkeksi taka-alalle.. Se jos aina valittaa ja valittaa ja se ensimmäinen joka paikan valituskirjeen laatija jne, niin siinä käy huonosti, sellainen saa ikuisen valittajan mainee, eikä häneen enää reagoida...
Negatiivisuus on varmain tapa karkoittaa ihmisiä ympäriltään...
Varmasti meillä jokaisella tämän omaishoitajuuden alkuun mahtuu sitä pohjatonta surua, että miksi näin... tuttava omaishoitajani kanssa kerran näitä samoja tuntoja pohdin... hän oli katsellut sopiva kallioleikkaus kohtia autolla niihin ajamiseen... itse katselin omalla kotitielläni siltoja, jos siellä vaikka autolla alas... ja meillä molemmilla se sama ajatus, viedä hoidettava mukaansa... Nykyisin se hymyilyttää ja on niin taakse jäänyttä elämää kuin vaan voi olla:) :) Olen joka päivä kiitollinen kaikesta siitä hyvästä,mitä kuitenkin olen elämässäni ja tässä omaishoitaja työssäni kohdannut, kun vaan oma terveys kestää...
Jokainen itse rakentaa elämänsä ja niin kauan kuin oma terveys on tallella, on itsestään kiinni kuinka pärjää...
Aurinkoisia päiviä kaikille:)
Kaikille valittajille ja muillekin suosittelen HS kuukaisiliitteen heinäkuun numerosta artikkelin Poispilatut lukemista, mikään ei kelpaa, ruoka ei kelpaa, työ ei kelpaa, palvelu ei kelpaa, politiikka ei kelpaa,mikään ei kelpaa. Mankuminen kelpaa.. siinä on faktaa Suomen taloudellisesta tilanteesta ja myös kahtia jaosta, mielenkiintoisin näkökannoin.. oli hyvin kirjoitettu. Ja lehden voi myös lukea kirjastosta..Florac kirjoitti juuri niinkuin asia on.
Aina kun on omaishoitajuudesta kyse, se edeltää surua ja raskaita aikoja kun läheisen sairaus tai vamma todetaan.
Ei meinaa löytyä keinoja selviytyä kaikesta yli.
Kun sain tietää että mieheni tarvisee kokopäiväistä huolehtimista, en uskonut pystyväni siihen. Katselin järven selälle ja ajattelin lähteä uimaan niin kauas että en jaksa enää takaisin.Nyt ajatuskin tuntuu vieraalta, ikäänkuin joku toinen ihminen olisi nuo synkkyydet ajatellut
Hoitajuuden kannalta oli hyvä että jäin työttömäksi samoihin aikoihin. Työtä olisi myöhemmin taas ollut, valitsin kuitenkin hoitamisen.
Olen päässyt tasapainoon hoitotyön suhteen, saanut itselleni sopivan rytmin.
Mies oli alkuun vastahakoinen hoitoon lähdön kanssa, onneksi hän on sopeutunut hyvin, tietää että pääsee taas kotiinkin.
Kuten Florac kirjoitti, "Jokainen itse rakentaa elämänsä ja niin kauan kuin oma terveys on tallella, on itsestään kiinni kuinka pärjää..."
Pitää kuunnella itseään ja tuntea jaksamisensa rajat, se on hoidettavankin etu.
Kauniita kesäisiä päiviä kaikille
Toivoo Lomaileva Auli-auli
- florac
Vielä näistä palstoista, niin on paljon omaishoitajia, ketkä eivät näillä sivuilla juurikaan käy... mulla on useampi omaishoitaja tuttava, ketkä eivät koskaan omien sanojen mukaan käytä näitä palstoja... tavallaan kai jokaisella sivustolla on jonkinlainen vakio kävijäkunta ja sitten ne ketkä intensiivisesti hetken osallistuvat ja poistuvat... Mullakin meni se 10 v ennen kuin näitä sivuja aloin selata ja lähinnä ajattelin, josko sitä hengenheimolaisuutta täältä löytyisi ja näin kävinkin, kiitos, kiitos, lukija kyllä itsensä tästä löytää. Mukava netin kautta tutustua uusiin ihmisiin:)
Ja kuten Auli-aulin viestissä on, pitää kuunnella itseään ja tuntea jaksamisensa rajat, se on hoidettavankin etu. - Kun suostuu ottamaan
"Tuntuu, että näille palstoille kerääntyy vain ne, kenellä se kaikkein vaikein hoidettava ja muutoin se kaikkein vaikein sotepiiri tai kunta... Jos joku yrittää jotain positiivista tai kehittävää kirjoittaa, niin melko heti joku alkaa vinoitelmaan..."
Juuri noin. Minustakin tuntuu että omaishoitajat päättävät jo etukäteen, mitä apua he hyväksyvät eli ottavat vastaan. Kun luen näitä kirjoituksia, niin ei ne ainakaan pidä paikkaansa meidän alueella lainkaan nuo valittelut, ettei saa apua.
Apua täällä saa, on vaan eri asia, millä tasolla sitä suostuu ottamaan vastaan. - 1947.
Allekirjoitan nimim. "kun suostuu ottamaan" mielipiteen.
Apua saa, moni ei osaa eikä halua sitä pyytää, tai haluaisi itselleen juuri sopivaa apua. Joskus on mahdotonta saada juuri itselle räätlöityä ja mielenmukaista hoitoapua.
Pitää luottaa siihen että muutkin osaavat jotain eikä vaatia mahdottomia.
Loppuunpalanut hoitaja on huono hoitaja. Monesti hoidettava olisi onnellisempi laitoksessa, jos nyt onnellisuudesta voi tässä yhteydessä puhua.
Ei apua tuputeta, on oltava aktiivinen.
Kuten joku kirjoittikin, omaishoito edeltää hyvin ikävä elämänvaihe kun sairaus tai vammaisuus todetaan.
Vaatii elämän uudelleen järjestelyä, vaikkapa etukäteen suunniteltu eläkepäivien vietto eivät toteudukaan.
Moni muukin suunnitelma on laitettava uudelleen tarkasteltavaksi.- kokemus tämäkin
Minun on pakko kommentoida tuota "apua saa, jos ottaa vastaan." Näin ei ole erittäin haastavasti ja aggressiivisesti käyttäytyvien kehitysvammaisten lasten kohdalla.
Omalle lapselleni ei löytynyt 200km säteellä minkäänlaista hoitopaikkaa ja kun lopulta vaadin kunnan sosiaalijohtajia myöten sitä apua, hänet laitettiin kokeeksi laitokseen kauas kotoa. Minulla ei ole autoa, ajokorttia eikä kuljetusmahdollisuutta. Lapsi vietiin sinne taksilla ja minä kuljin sinne häntä katsomaan ystävieni rahallisen avun turvin julkisilla kulkuvälineillä. Velkaannuin matkakulujen vuoksi, kunnes pitkän taistelun jälkeen sain toimeentulotukea! Lapsi taantui laitoksessa aivan järkyttävään kuntoon ja joutui kaltoin kohdelluksi niin pahasti, että kohtelusta tehty rikosilmoitus ja poliisi tutkii asiaa. Kunnalla ei ole tarjota meille mitään muuta paikkaa kuin tuo yksi ainoa, minne en todellakaan lastani enää vie! - .,.,.
kokemus tämäkin kirjoitti:
Minun on pakko kommentoida tuota "apua saa, jos ottaa vastaan." Näin ei ole erittäin haastavasti ja aggressiivisesti käyttäytyvien kehitysvammaisten lasten kohdalla.
Omalle lapselleni ei löytynyt 200km säteellä minkäänlaista hoitopaikkaa ja kun lopulta vaadin kunnan sosiaalijohtajia myöten sitä apua, hänet laitettiin kokeeksi laitokseen kauas kotoa. Minulla ei ole autoa, ajokorttia eikä kuljetusmahdollisuutta. Lapsi vietiin sinne taksilla ja minä kuljin sinne häntä katsomaan ystävieni rahallisen avun turvin julkisilla kulkuvälineillä. Velkaannuin matkakulujen vuoksi, kunnes pitkän taistelun jälkeen sain toimeentulotukea! Lapsi taantui laitoksessa aivan järkyttävään kuntoon ja joutui kaltoin kohdelluksi niin pahasti, että kohtelusta tehty rikosilmoitus ja poliisi tutkii asiaa. Kunnalla ei ole tarjota meille mitään muuta paikkaa kuin tuo yksi ainoa, minne en todellakaan lastani enää vie!Sinulla on tosi vaikeaa
- florac
kokemus tämäkin kirjoitti:
Minun on pakko kommentoida tuota "apua saa, jos ottaa vastaan." Näin ei ole erittäin haastavasti ja aggressiivisesti käyttäytyvien kehitysvammaisten lasten kohdalla.
Omalle lapselleni ei löytynyt 200km säteellä minkäänlaista hoitopaikkaa ja kun lopulta vaadin kunnan sosiaalijohtajia myöten sitä apua, hänet laitettiin kokeeksi laitokseen kauas kotoa. Minulla ei ole autoa, ajokorttia eikä kuljetusmahdollisuutta. Lapsi vietiin sinne taksilla ja minä kuljin sinne häntä katsomaan ystävieni rahallisen avun turvin julkisilla kulkuvälineillä. Velkaannuin matkakulujen vuoksi, kunnes pitkän taistelun jälkeen sain toimeentulotukea! Lapsi taantui laitoksessa aivan järkyttävään kuntoon ja joutui kaltoin kohdelluksi niin pahasti, että kohtelusta tehty rikosilmoitus ja poliisi tutkii asiaa. Kunnalla ei ole tarjota meille mitään muuta paikkaa kuin tuo yksi ainoa, minne en todellakaan lastani enää vie!Verenpaine nousee kun luin -kokemus tämäkin- kirjoituksen. On todella raivostuttavaa, että tänä päivänä on vielä tuon tasoisia kuntia, joissa eletään -60 luvun hengessä, siis kunnan päättäjät elää. Olen näitä kyllä kuullut ennenkin, tosin nämä ovat harvenemaan päin mutta aina löytyy joku "takahikiä" jossa homma ei toimi.
Kunnalla on teille tarjota suhteellisen asiallisia paikkoja, jos niin tahtovat. Kunnat saavat valtiolta avustusta joka ikisestä kehitysvammaisesta henkilöstä, valitettavasti se raha ei enää ole "korvamerkittyä".
Olet varmaan ottanut yhteyttä Kehitysvammaliittoon, sieltä he kyllä kertovat mitä asian eteen voisi tehdä. Hallinto-oikeuteen kannattaa laittaa vaikka sähköpostia ja kysy, onko laillista.. ja saat valituskanavat auki. Omasta kunnasta et taida saada mitään apua, siis vammaistoimistosta... sosiaaliasiamies kyllä auttaa ja sellainen teillä siellä jossain on. Anteeksi jos neuvon, luultavasti olet nämä vaihtoehdot jo selvittänyt.
Jaksamista Sinulle... - kokemus tämäkin
florac kirjoitti:
Verenpaine nousee kun luin -kokemus tämäkin- kirjoituksen. On todella raivostuttavaa, että tänä päivänä on vielä tuon tasoisia kuntia, joissa eletään -60 luvun hengessä, siis kunnan päättäjät elää. Olen näitä kyllä kuullut ennenkin, tosin nämä ovat harvenemaan päin mutta aina löytyy joku "takahikiä" jossa homma ei toimi.
Kunnalla on teille tarjota suhteellisen asiallisia paikkoja, jos niin tahtovat. Kunnat saavat valtiolta avustusta joka ikisestä kehitysvammaisesta henkilöstä, valitettavasti se raha ei enää ole "korvamerkittyä".
Olet varmaan ottanut yhteyttä Kehitysvammaliittoon, sieltä he kyllä kertovat mitä asian eteen voisi tehdä. Hallinto-oikeuteen kannattaa laittaa vaikka sähköpostia ja kysy, onko laillista.. ja saat valituskanavat auki. Omasta kunnasta et taida saada mitään apua, siis vammaistoimistosta... sosiaaliasiamies kyllä auttaa ja sellainen teillä siellä jossain on. Anteeksi jos neuvon, luultavasti olet nämä vaihtoehdot jo selvittänyt.
Jaksamista Sinulle...Valituskanavat ovat kovassa käytössä ; )
Kotikuntani ei ole mikään pieni paikkakunta... Täällä on sellainen tilanne, että lähin sairaanhoitopiiri ajoi alas kehitysvammaisten laitokset ja vastuu siirrettiin kunnille. Siitä seurasi sitten se, että jäljelle ei jäänyt sentasoista paikkaa, jossa olisi osattu ja pystytty hoitamaan haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia. Pitäisi olla luvat, todella pätevä henk.kunta, turvahuoneet, riittävästi koulutusta aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. Oma lapseni reagoi voimakkaasti siihen, että hänet viedään pois kotoa, että saisin vapaaviikonlopun. Hän purkaa sitten kiukkunsa hoitajiin ja muihin potilaisiin.
Kehitysvammatyö on raskasta, haastavaa ja alipalkattua haastavuuteen ja vastuuseen nähden. Tämän vuoksi VALITETTAVASTI työhön on vaikea saada osaavaa henk.kuntaa. Laitos, jossa lastani kohdeltiin huonosti, oli yliopistosairaalan alainen yksikkö. Silti osalla hoitajista ei ollut minkäänlaista sos/terv.huollon pätevyyttä, eikä edes motivaatiota tehdä työtään hyvin. Kun aikuisen kokoinen kehitysvammainen on aggressiivinen, mutta silti henkisesti alle kouluikäisen tasolla, henk.kunnalta vaaditaan ammattitaitoa ja motivaatiota, että pystyy hallitsemaan tilanteen. Usein levoton kehitysvammainen rauhoittuu, jos aikuinenkin on rauhallinen ja osaa ohjata häntä kehitystasolleen sopivaan toimintaan. Ikävä kyllä kaikki hoitajat eivät jaksa tai osaa, vaan potilaan aggressio vain kasvaa samassa suhteessa kun hän vaistoaa aikuisen hermostuvan haastavassa tilanteessa.
En ole ainoa erityislapsen läheinen, joka on ajettu tilanteeseen, että on vain pakko jaksaa itse hoitaa, koska ainoa vaihtoehto on viedä lapsi paikkaan, jossa häntä ei kohdella hyvin. - florac
kokemus tämäkin kirjoitti:
Valituskanavat ovat kovassa käytössä ; )
Kotikuntani ei ole mikään pieni paikkakunta... Täällä on sellainen tilanne, että lähin sairaanhoitopiiri ajoi alas kehitysvammaisten laitokset ja vastuu siirrettiin kunnille. Siitä seurasi sitten se, että jäljelle ei jäänyt sentasoista paikkaa, jossa olisi osattu ja pystytty hoitamaan haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia. Pitäisi olla luvat, todella pätevä henk.kunta, turvahuoneet, riittävästi koulutusta aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. Oma lapseni reagoi voimakkaasti siihen, että hänet viedään pois kotoa, että saisin vapaaviikonlopun. Hän purkaa sitten kiukkunsa hoitajiin ja muihin potilaisiin.
Kehitysvammatyö on raskasta, haastavaa ja alipalkattua haastavuuteen ja vastuuseen nähden. Tämän vuoksi VALITETTAVASTI työhön on vaikea saada osaavaa henk.kuntaa. Laitos, jossa lastani kohdeltiin huonosti, oli yliopistosairaalan alainen yksikkö. Silti osalla hoitajista ei ollut minkäänlaista sos/terv.huollon pätevyyttä, eikä edes motivaatiota tehdä työtään hyvin. Kun aikuisen kokoinen kehitysvammainen on aggressiivinen, mutta silti henkisesti alle kouluikäisen tasolla, henk.kunnalta vaaditaan ammattitaitoa ja motivaatiota, että pystyy hallitsemaan tilanteen. Usein levoton kehitysvammainen rauhoittuu, jos aikuinenkin on rauhallinen ja osaa ohjata häntä kehitystasolleen sopivaan toimintaan. Ikävä kyllä kaikki hoitajat eivät jaksa tai osaa, vaan potilaan aggressio vain kasvaa samassa suhteessa kun hän vaistoaa aikuisen hermostuvan haastavassa tilanteessa.
En ole ainoa erityislapsen läheinen, joka on ajettu tilanteeseen, että on vain pakko jaksaa itse hoitaa, koska ainoa vaihtoehto on viedä lapsi paikkaan, jossa häntä ei kohdella hyvin.Hei -kokemus tämäkin- onko edes suunnitteilla mitään parannusta tilanteeseen? Loppuiko se kehareiden laitos ihan kokonaan ja minne sieltä pätevät työntekijät joutuivat/pääsivät.. Erikoista säästöä, tai ilmeisesti se on sitä laitosten alasajoa...
Syksy tahtoo lannistaa positiivisuutta. Minua peloittaa kylmä ja pimeä vuodenaika. Hoidettavan kanssa ei voi olla edes ulkona.
Tänään tein koko päivän ulkohommia, oli kaunis aurinkoinen päivä.
Oli hyvä olo kun menin sisään, perunalaatikko oli valmistunut uunissa, liikkuminen oli tehnyt nälän, ruoka maistui hyvältä.
Neljän maissa hain miehen hoitopaikasta, aloitamme taas viikon samoin kuin aina ennenkin.
Tuttu ja turvallinen rytmi elämässä antaa tunteen siitä että kaikki on hyvällä mallilla ja halinnassa.
Olen liiankin tarkka siitä että elämä pyörii totutulla tavalla, saattaa olla ikääntymisen merkkejä- ristiina ja tytär
Kyselen kaikenlaista ajankuluksi mieheltäni,tänään kysyin,-olenko ensimmäinen vai toinen vaimosi?-no eka hän sanoi(mie kyllä toinen),sitten kysyin piruuttani ,-olenko sitten myös viimeinen vaimosi,-johon hän,-eihän sitä vielä tiedä,ties kuka tulee vastaan!!Voi ,ku mie nauroin,vaikka alzheimer tuhonnut aivoja,hän osasi vielä leikkiä laskea!!Miun kantsii sitten olla varuillani,ties milloin joudun vaihtoon!!; )))
- Vanha mummo.
:))
Meillä mies moittii minua lihavaksi, lisäksi olen kamalan vanha!
Itse on 10v vanhempi.
Ei juuri muuten reagoi paljon mihinkään, vaatteistaan ja tukastaan on vieläkin tarkka, ei kuitenkaan koko ajan. - meidän täti
Vanha mummo. kirjoitti:
:))
Meillä mies moittii minua lihavaksi, lisäksi olen kamalan vanha!
Itse on 10v vanhempi.
Ei juuri muuten reagoi paljon mihinkään, vaatteistaan ja tukastaan on vieläkin tarkka, ei kuitenkaan koko ajan.Elävät mennisyydessä.
Tätini mielestä poikansakin oli liian vanha hänen miehekseen.
Sitä pääsee takaisin lapsuuteensa ja nuoruuteensa fyysisistä rajoituksista huolimatta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881214
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511026En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse54729Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14710Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60684
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107678En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42614Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57612Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?36608