Entinen VL, keskustelua vähän eri näkökulmasta

Roikas LP

Hei entinen vanhoillislestadiolainen!

Millaisena koet elämäsi?

Täällä palstoillakin on jo tullut ilmi, kuinka sinut leimataan juopoksi, portoksi, haureuden harrastajaksi, kadotukseen matkaajaksi. Vainhoillislestadiolaisten keskuudessa siis.

Mutta törmäätkö joskus tilanteeseen, että olet ikäänkuin puun ja kuoren välissä? Ihmiset jotka tietävät, että olet vanhoillislestadiolaisesta perheestä, kyselevät ihan vilpittömästi asioita vanhoillislestadiolaisuudesta. He kun ovat kuulleet kaikenlaista k.o. liikkeestä. Haluat olla rehellinen ja oikaista pahat puheet ja ilkeät juorut. Mutta toisaalta olet tilanteessa, jossa puolustat parjaajiasi, vanhoillislestadiolaisia.

Mutta toisaalta haluat olla myös rehellinen ja mielesi tekee kertoa myös ne mielestäsi käsittämättömät vääryydet, jotka ovatkin totta. Koetko silloin olosi epämukavaksi? Koetko alentuvasi siihen samaan alhaiseen käytökseen, jota näet vanhoillislestadiolaisissa?

Tällaiseen olen törmännyt. Olen keskustellut tästä aiheesta muutaman vanhoillislestadiolaisen kanssa. Vastaus on kiteytettynä, että teoilla ei taivastietä matkata. Eli ihmekös tuo, jos on lievää vastakkain asettelua.

21

390

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lähtemisen armo

      " "Millaisena koet elämäsi?" "

      Ahdistava ja osin pelottava lapsuus, nuoruusaika sekavaa osin häpeällistä, protestointia, anteeksipyytelyä, kuuliaisuutta, muiden tahtomatonta miellyttämistä, nöyryytykset ja lopulta lähtemisen riemu ja vapaus.
      Opiskelu, armeija, työt, puoliso, lapset, työ ja onnellinen elämä kaikkinensa.

      " "törmäätkö joskus tilanteeseen, että olet ikäänkuin puun ja kuoren välissä?" "

      Kyllä. Tunnen olevani jonkinlaisessa välimaastossa, en siis vl, mutta en ihan täysin ulkopuolinenkaan. Oireet kylläkin helpottaneet ja selkeytyneet vuosien kuluessa.

      Tuohon jälkimmäiseen kysymykseen voisi todeta, että kerron yleensä rehellisen mielipiteeni asioista jos sitä erikseen kysytään, muuten mieluummin vaikenen asiasta. Joitakin selviä vl-liikettä koskevia harhoja olen joskus korjannut esim. työpaikallani ihan hyvässä hengessä, paljastamatta kuitenkaan omaa taustaani lainkaan. Siitä en ole vieläkään valmis avoimesti keskustelemaan.

    • Exän tuntemuksia

      Koen lapsuuteni vl-perheessä arvokkaaksi ja hyväksi muistoksi. Perheeni oli tiukempi kasvattaja kuin monen muun "uskovaisen" kaverin, mutta vanhempien rakkaus ja sisarusten hyvät välit korvasivat puutteet.
      Siksipä joukosta erottautuminen "epäuskoiseksi" oli hyvin vaikeaa, tiesi sillä loukkaavansa omia vanhempia ja heidän tunteitaan. Loppujen lopuksi he ottivat asian todella hienosti. Aluksi sisarusten lapset eivät oikein ymmärtäneet kun en ulkoisesti tai käytökseltäni muuttunut mitenkään. Tuli omituisia tilanteita, kuten kerran kun veljen poika ojensi kätensä ja päräytti ensin isosti Jumalan Terve ja sitten perään että ai niin joo sinä olet epäuskoinen. Pienet lapset ovat kyselleet että täti, miksi et sitten käytä korviksia kun et kerta ole uskovainen.
      Onpa joku sanonut että sinä et sitten pääse taivaaseen, toki vähän pää kallellaan ja samalla varovaisesti kysyen (miettien pääseekö vai ei)

      Mutta, kaverit ja muut tuttavat kyselevät paljon, ja vuosikausia puolustelin vl-asioita. En oppeja mutta että kasvatus on hyväksi lapselle jne. Nyt vuosien päästä on tullut kriittisempi näkemys, ja toisaalta tavannut monia vl-perheiden lapsia jotka ovat sitten tipahtaneet raiteilta erottuaan porukasta. Eräs mm. ampui itsensä tallin taakse kun ei jaksanut elämässä tulleita koettelemuksia jne.
      Täytyy sanoa että jos perheeni olisi ollut huonompi, olisi voinut jäädä paljon kaunaa. Nyt välit ovat hyvät, mutta huomaan sen eron oman ja toisten sisarusten kanssakäymisissä.. Olen erilainen.
      Tärkeintä on että olen vahva ja tiedän mitä teen, itselläni on ihmisarvo ja sitä ei voida mitätöidä vaikka joku yrittäisi.

    • Exä jatkoa

      Jäi vastaamatta tuohon "puun ja kuoren väliin". Jotkut lestadiolaisuudesta irrottautuneet ovat sanoneet että on kuin painava kuulapallo olisi sidottuna toiseen nilkkaan ketjulla. Toinen jalka yrittää astua mutta toinen laahaa perässä kuulapallon takia.
      Itse olen tulkinnut niin että tällainen ihminen ei ole riittävästi työstänyt ajatuksiaan ja ei välttämättä tiedä mitä haluaa tai ajattelee. Yrittää vain unohtaa menneen ja olla normaali siinä onnistumatta.
      Olisipa kiva kun joku tekisi tilastoa itsetuhoisista ajatuksista, itsemurhalukemista lestadiolaisnuorten ja lestadiolaisuudesta irrottuneiden osalta. Epäilen kovasti että lukema on korkeampi kuin valtaväestön.

      Negatiivisena näen tunteet irroittautumisen jälkeen. Haluaisi omille vanhemmille olla sellainen kuin he haluavat, mutta tämä ei ole riittävä syy kulkea "laumassa". Tavallaan tuntee lyöneensä heitä päin kasvoja, ja tätä on vaikea työstää pois.
      Katsellessani sekasortoista laumaa, ja sitä kun ei enää suoranaisesti tiedetä mikä on syntiä ja mikä ei... Nuoret tekevät paljon asioita jotka vanhempien mielestä ovat syntiä. Luonnollisesti näitä asioita ei sitten oteta puheeksi tietyissä porukoissa. Eli kun varsinaista oppia ei lestadiolaisuudessa ole, kuin syntien anteeksisaarnaaminen, ja synneistä "ei enää uskalleta tehdä listaa" niin moni on tuuliajolla, saako sitä tehdä vai ei...
      Esim. jäkisottelut, konsertit (kirkossa tai muualla), musiikki ja sen rajat. Uutisten (tai formulan) katsominen nettiTV:stä, jos kerran TV ja sen katsominen on pahaksi. Vieraileminen epäuskoisilla (lapsuudessani oli hyvinkin rajallista), kasvojen puhdistaminen/rajaaminen/kulmakarvojen nyppiminen jne.
      Lestadiolaisuus on paljon maallistunut, ja puheet antavat sen ymmärtää. Paljon käsitellään tekemistä ja vaaroja, minulle jumalan sanan pitäisi olla täysi paketti jumalan sanaa sekoittamatta ihmisen tulkintaa.

      Mutta, siis, toisaalta tällaiset uutiset kuin viimeaikoina helpottavat meidän poistuneiden oloa, meitä pelkästään ei katsota kieroon heidän osaltaan, vaan nyt heitäkin muiden osalta.

      • p3ace

        "Jotkut lestadiolaisuudesta irrottautuneet ovat sanoneet että on kuin painava kuulapallo olisi sidottuna toiseen nilkkaan ketjulla. Toinen jalka yrittää astua mutta toinen laahaa perässä kuulapallon takia."

        Tuon voisi tulkita myös niin,että pallo on se toinen kulttuuri josta tulee,se vl-etnisyys. haluaisi tuntea olevansa kokonaan sen kulttuurin osa,jossa elää,mutta aina se kulttuurinen tausta laahaa perässä.

        Tuo vähemmistökulttuurissa eläminen on itseeni vaikuttanut niin,etten heti ole tuomitsemassa muiden kulttuurisia tapoja ja ymmärtää jotain siitä miltä tuntuu elää vähemmistön edustajana.


    • 6+13

      "Millaisena koet elämäsi?"

      Vl-liikkeen pilaama lapsuus ja nuoruus, irrottautumisen jälkeen onnellinen, omanlaiseni elämä.

      "Täällä palstoillakin on jo tullut ilmi, kuinka sinut leimataan juopoksi, portoksi, haureuden harrastajaksi, kadotukseen matkaajaksi. Vainhoillislestadiolaisten keskuudessa siis."

      Ihan sama mitä ajattelevat. Tiedän miten vääristyneessä maailmassa elävät, joten tuo ei paljon paina.

      "Mutta törmäätkö joskus tilanteeseen, että olet ikäänkuin puun ja kuoren välissä? "

      En kerro kenellekään, että olen vl-perheestä. Yritän kartella tilanteita, jossa asiasta keskustellaan. En ole lojaali vl-liikkeelle, enkä näe siinä mitään hyvää tai puolusteltavaa. Totuudessa (vaikkakin omassani) pysyn, olen jonkin kerran oikonut mm. ikkunalliseen pesukoneeseen liittyvää juttua.

      "Mutta toisaalta haluat olla myös rehellinen ja mielesi tekee kertoa myös ne mielestäsi käsittämättömät vääryydet, jotka ovatkin totta. Koetko silloin olosi epämukavaksi? Koetko alentuvasi siihen samaan alhaiseen käytökseen, jota näet vanhoillislestadiolaisissa?"

      En koe oloani epämukavaksi, jos tunnen puhuvani totta.Yksi asia mitä opin inhoamaan vl-liikkeessä on kylmä ja pahantahtoinen juoruilu. Sen takia en ole juurikaan yhteydessä vl-sukuuni, joka mieluusti taivastelisi tekemisiäni "iltakylissään".

      • stellastar

        Mulla alkaa nyt viimeinenkin lojaaliuden ripe vl-liikettä kohtaan olla kadonnut,mennyt n. 20v erosta. Aikasemmin siihen liittyi myös joku tuttuuden tunne, sitäkään ei enää ole. Tajuaa,ettei sitä samaa liikettä ja vanhoillislestadiolaisuutta edes ole enää olemassa,missä itse on kasvanut. Siinäkin yksi tuon "pysyvän jumalanvaltakunnan" harha...

        Lisäksi lestadiolaisuuden vaiheisiin tutustuminen on avannut silmät näkemään koko lahkon karmeuden. Monihan voi elää siinä lintukotoperheessään tietämättään minkäläiseen liikkeeseen kuuluu. Perhe voi olla "täydellinen", mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa,että järjestönä rauhanyhdistykset ja srk toimii erittäin kyseenalaisin keinoin. Jos paratiisin hintana on se,että jossakin pimeässä nurkassa väkivalloin vaiennetaan vääryyttä kokeneita,kuka haluaa asua siinä paratiisissa? Se,että johonkin ilmiöön liittyy jotain hyvää,ei oikeuta samaisen ilmiön pahuutta. Ei voi olettaa,että koska saat tässä diilissä raittiit vanhemmat ja tiiviin yhteisön,kuuluu sinun kestää hieman henkistä väkivaltaa ja unohtaa oikeutesi omaan tahtoon.

        Aikasemmin en kertonut koskaan kenellekään,että olen vl-perheessä kasvanut. Sitten jossain vaiheessa kerroin ja täytyy todeta,että se ei ole välttämättä hyvä ratkaisu. Itselläni on paljon eri uskontokuntia ja liikkeitä edustavia tuttavia,eikä ainakaan lestadiolaisuutta tuntevien kristittyjen joukossa vl-leima ole mikään positiivinen asia. Toiset tajuaa,ettei minulla ole mitään tekemistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa, toisille saa aika ajoin huomauttaa,etten ole vl.

        Yleensä elämäni menee vanhoillislestadiolaisuuden edes käymättä mielessä. Nyt kun on mediassa seurannut tuota liikkeen ympärillä käytyä keskusteluja, muistuu mieleen kaikki ne siihen liittyvät piirteet...Toivottavasti unohtuu taas pian.


    • talostelua

      Minä otan taustani esille usein. Toki kerron heti että mitä uskontoa he ovat, ja itse en sitä ole. Mutta suurimmaksi osaksi koen positiivisena ne oikeasti uskovat lestadiolaiset ja normaaliperheet. Valitettavasti vaan muistan nuoruusajat ja tiedän että suuri osa nuorisosta on kaikkea muuta kuin lestadiolaisia sydämestään. Eli kahdessa maailmassa.

      Mutta normaaliperheet, positiivinen kuva. Se välillä ärsyttää ettei keksi puhumista keskenään, kun he eivät voi ymmärtää että elän edelleen normaalia elämää. Syön, käyn vessassa, nukun, luen...
      Mutta sellaiset puolitutut/sukulaiset/kummilasten perheet kysyvät kuin liukuhihnalta samoja kysymyksiä joka kerta vuodesta toiseen. Aivan kuin ei voisi normaalisti puhua mistään asioista.
      Kyllästyttää vastata "onko ollut töitä hyvin" tai "millaiset ilmat on ollu" jne. Ja uskonasioista ei vahingossakaan puhuta koska niistä ei tiedetä eikä niitä ymmärretä ollenkaan.

    • Oma kokemukseni näin

      Omasta vl-ajastani on jo kauan. Eksyin tälle palstalle sattumalta, ehkä jopa jonkilaista johdatusta oli siinä... ja olen kirjoitellut tänne vuoden aikana melko usein.

      Viimeinen niitti vl-porukassa oloon minulle oli puhuttelu klassisen musiikin konsertissa käynnistä. Raukkamaisuuden tilalle aloin löytämään jotain todellista.

      Vl-huuma on kuin liisteri kärpäspaperissa. Edelleen voin kyllä löytää tuon tunne-elämyksen jostain aivojeni perukoilta, kun siihen eläydyn, toisin kuin vl:t ehkä kuvittelevat siihen tunteeseen autuutensa rankentuvan.

      Nykyään voin kuitenkin laittaa tuon kaiken pikkuruiseen pakettiin, kannen kiinni ja paketin jonnekkin hyllylle pölyttymään. Ja jatkaa omaa henkisesti ja hengellisesti rehellisempää, turvallisempaa ja antoisampaa elämääni.

    • Ilman sarvia ja hamp

      Laittakaahan omia juttujanne jatkoksi tähän hyvään aiheeseen. Paljon samantyylisiä tarinoita, mutta erojakin toki löytyy.
      Täällä monesti kuulee vl-ihmisiltä, että täällä on vaan törkykirjoituksia ja aiheita.
      Onkohan tämäkin sitten sellainen? No ehkäpä totuus onkin törkyä jos hieman vääristellään.

    • Ennen oli ennen

      Tilanne on toinen 50vee ja sitä vanhemmilla. Jos silloin lähti niin ovet sulkeutui perässä, takaisin ei ollut asiaa. Yksi ystäväni jäi perheen ulkopuolelle, ja vasta vuosien päästä sai jonkinlaiset suhteet takaisin sisaruksiinsa. Isä oli siihen mennessä ehtinyt kuolla ja äiti vanhainkodissa, joten rituaalista "palaamista lapsuudenkotiin" ei voinut enää tehdä.
      Tapahtumat ovat jättäneet syvät arvet hänen sisinpäänsä.

      • Taakan kantaja

        Minä kai vissiin kuulun sitten tuohon ryhmään yli 50 v. Ensinäkin muutin kauas sukulaisten luota ja aloin elää omaa elämää perheen kanssa. En juurikaan tavannut vl:iä. Suvun tapaamiset, olihan niitä kun itse menin käymään. Suku ei pitänyt mitään yhteyttä. Se oli aina minusta kiinni että välit säily edes vähän. Lopulta eräs lähisukulainen alkoi kertoa ilkeitä juoruja ja panetteli minua muille ja kaikki yhteydenpito katkaistiin vuosikausiksi.

        Lapsillamme ei ole mitään yhteyksiä minunpuoleiseen sukuun. He surivat sitä asiaa vuosia.

        Olen kärsinyt vanhempana pahoista masennuskausista ja huonommuudentunne vaivaa usein. En osaa nähdä juuri mitään hyviä puolia siinä että synnyin vl perheeseen ja minutr kasvatettiin vl:ksi. Päinvastoin, sellaista kohtaloa en toivo kenellekään.

        Kun terveys on heikentynyt ja ikää tulee, niin silloin kaipaisi yhteyttä sisaruksiin ja muuhun sukuun. Siihen minulla ei ole mahdollisuutta.

        Elämässäni on toki paljon hyviä asioita ja niistä olen kiitollinen. Mutta syntyminen ankaraan uskonnolliseen perheeseen on paha asia ihmiselle.


      • exä minäkin

        Pötyä. Minä kuulun tuohon ikäluokkaan ja myös jotkut tuttavani, eikä yhdelläkään "ovet sulkeutuneet perässä". Sukulaiset ja ystävät ottivat lähtöni asiallisesti eikä ollut mitään ikävyyksiä heidän taholtaan. Muutamat vähemmän läheiset vl:t yrittivät "puhutella", ja oli heissä pari-kolme sellaistakin, jotka käyttäytyi ihan asiattomasti, mutta heidät sivuutin kohteliaasti. Suvun ja ystävien kanssa on aina ollut normaalin hyvät välit.
        Tällä en tarkoita mitätöidä tuon ystäväsi kokemuksia. Perheitä on monenlaisia.
        Harvinaista kuitenkin on, jos perhe katkaisee välit. Itse en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta.


      • yksinäinennn
        Taakan kantaja kirjoitti:

        Minä kai vissiin kuulun sitten tuohon ryhmään yli 50 v. Ensinäkin muutin kauas sukulaisten luota ja aloin elää omaa elämää perheen kanssa. En juurikaan tavannut vl:iä. Suvun tapaamiset, olihan niitä kun itse menin käymään. Suku ei pitänyt mitään yhteyttä. Se oli aina minusta kiinni että välit säily edes vähän. Lopulta eräs lähisukulainen alkoi kertoa ilkeitä juoruja ja panetteli minua muille ja kaikki yhteydenpito katkaistiin vuosikausiksi.

        Lapsillamme ei ole mitään yhteyksiä minunpuoleiseen sukuun. He surivat sitä asiaa vuosia.

        Olen kärsinyt vanhempana pahoista masennuskausista ja huonommuudentunne vaivaa usein. En osaa nähdä juuri mitään hyviä puolia siinä että synnyin vl perheeseen ja minutr kasvatettiin vl:ksi. Päinvastoin, sellaista kohtaloa en toivo kenellekään.

        Kun terveys on heikentynyt ja ikää tulee, niin silloin kaipaisi yhteyttä sisaruksiin ja muuhun sukuun. Siihen minulla ei ole mahdollisuutta.

        Elämässäni on toki paljon hyviä asioita ja niistä olen kiitollinen. Mutta syntyminen ankaraan uskonnolliseen perheeseen on paha asia ihmiselle.

        "Lapsillamme ei ole mitään yhteyksiä minunpuoleiseen sukuun. He surivat sitä asiaa vuosia."

        Sama kohtalo minun sisaren lapsilla itseäni lukuunottamatta, ei mummoja ja ukkeja. (Itselläni ei ole lapsia.) Mutta nuo sisarusten lapset ovat monesti siitä surusta ja pettymyksestä kertoneet. Kovasta omasta kohtalosta huolimatta juuri sisareni on itselleni ollut se "tuki ja turva".

        Olen itse käynyt psykoterapiassa ja rakentanut sitä omaa minuutta ihan alkutekijöistä sen vl-liikkeen kasvattaman robotin tilalle. En usko,että pääsen arvottomuuden tunteesta koskaan eroon,mutta toivon,että pikkuhiljaa antaisin itselleni luvan olla olemassa ja elää.

        En kuitenkaan mistään hinnasta haluaisi olla vl-liikkeessä ja sitä kautta "suvun suosiossa", vaikka yksinäistä elämä onkin. Muihin on todella vaikea luottaa sen jälkeen,kun on kokenut sen,että oma perhe,vanhemmat jne hylkäävät ja toivovat,että olisit kuollut. Vanhempien toive oli tai on,se että olisi ollut parempi,että lapsi kuolee vauvana kuin elää uskottomana. Vauvat kun pääsevät taivaaseen...

        Voimia sinne "Taakan kantajalle".


    • ;-D

      Nostetaan ketjua ;-D

    • Exäläinen

      Pitäisiköhän järjestää sellaisia ex-vl tapaamisia kesäisin. Ei sovi järjestää yhtä aikaa suviseurojen kanssa kun pian suviseurojen kävijämäärä laskisi liikaa!

      • --------------------

        Onko kellään mitään luotettavaa tietoa ex-lestadiolaisten lukumäärästä? Itselleni on jossain tullut joskus luku 250 000 vastaan..

        Suuri on meidän määrä ja kasvamaan päin koko ajan. Suurin osa vl-perheeseen syntyvistä taitaa erota liikkeestä jossain vaiheessa?


    • joskususku

      Toki asioita on tullut tähän vl-uskoon liittyen mietittyä ja paljon. Minulle tuli tämä kiinnostus taas kerran tämän pf-kohun myötä. En kaiketi olisi edes kovin inhimillinen olento jos en tuohon olisi reagoinut. Kammottavaahan ja hyvin surullista sanomaa on tullut.

      En ole kummemmin ollut puun ja kuoren välissä. Joskus jollekin sanonut, että tietääkseni nuo edestä täytettävät pesukoneet eivät ole syntiä. :)

      Onhan toki matkan varrella ollut kaikenlaista....
      En viitsi juuri nyt kaikkea edes muistella. Mutta yllättävän vähän negatiivista, paitsi sisarustenmäärä on järkyttänyt moniakin.

      Olen aika omia polkuja kulkeva ihminen, jotenka tasapaino on löytynyt ihan oman mielen perukoilta. En elä toisten ihmisten toiveiden mukaan.

      Aikoinaan koin liikkeen taholta paljon pahaa, usko myrkyttää ihmiset jopa vastaan omia lapsia, jotka eivät ole edes aikuisia. Olen kokenut.
      Tärkeintä nyt on hyväksyä itsensä, olla sinut itsensä kanssa. Joskushan se on ollut yksinäistä puuhaa...

    • Ja kokenut myös

      Hyvä kirjoitus... Suurkiitos näistä sanoistasi:

      "Tärkeintä nyt on hyväksyä itsensä, olla sinut itsensä kanssa. Joskushan se on ollut yksinäistä puuhaa... "

      Sanasi lohduttavat merkillisellä tavalla minua tänä iltahetkenä, samaa koen.

      • 544K

        Jos mietit, miten monesti , miten monta vuotta olet seurapankissä saanut kuulla, että ne jotka ovat tuolla ovien ulkopuolella, ne epäuskoiset, ne ovat niin ja niin huonoja. Nyt sinä itse mahdollisesti kuulut heihin.

        Eipä siis ihme, että syyllisyydentuntoa pukkaa, mutta se on vain sitä aivopesuksi kutsun toiminnan tuomaa rasitetta. Ainoa pelastus on muka "ainoajaoikeausko". Samoin monet tuntevat tehneensä väärin vanhempiaan ja muita sukulaisiaan kohtaan kun ovat jättäneet vl:t.

        Kaikki tämä on keinoa syyllistää ihmisiä jo edeltä käsin, etteivät nämä jättäisi liikettä, tai jos niin tekisivät, tuntisivat syvää syyllisyyttä ja ehkä palaisivat.

        Siksi sanon, pyyhkikää syyllisyydentunto pois. Jos haluatte uskoa, tutkikaa sanaa. Ei sielläkään puhuta, että kuuluminen suomalaiseen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen olisi ainoa portti taivasten valtakuntaan.

        Ja sinä, joka et halua uskoa ollenkaan. Sinullakin on täysi oikeus siihen. Monien uskonliikkeiden ominaisuus on "paasata paatosta", koska sillä tavalla on helponta saada jäseniä ja kannatusta. Harvempi liike tai lahko ajattelee, että kukin uskokoon tavallaan tai halutessaan ei ollenkaan.

        Eli siksi on tärkeää luottaa juuri itseensä (kunhan oma toiminta on asiallista) ja jos se ei toisille kelpaa, olkoon se niiden toisten ongelma ;)


    • Ja kokenut myös

      Kiitän myös näistä sanoista joissa ei ole tuomion kaikua. En jaksa sitä enää. Itteni kun saisin koossa pidettyä jotenkin. Enkä tekeisi kenellekään kanssaihmiselle kovin paljoa pahaa.

      Onhan se tosi että omiin taakkoihinsa ei pidä käpertyä eikä antaa syyllisyydelle ja huonouden tunteille valtaa...

      En tiedä haluan ko hirveästi mihinkään uskoa, ehkä maailmankaikkeudessa liikkuvaan armoon, mitä se voisikin olla...

      Kiitos tämän ketjun kirjoittajille!

    • Ennen oli ennen

      Pohjois-suomessa oli ovet sulkevaa meininkiä, tuo oli ihan tosi tapahtuma. Julma, ja onneksi ihan erilainen kuin omani! Ehkä se oli tavallaan itsesuojelua perheeltä sulkea ulos tms. En ymmärrä mutta onneksi ei enää näin. Ja korjaan että 35vuotta sitten. Henkilö on viisikymppinen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      275
      17546
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5645
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      121
      2631
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2135
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1788
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1040
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      970
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      933
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      931
    Aihe