KOTI EI TUNNU KODILTA! Kohtalotovereita?

Sad8888

Ollaan muutettu useita kertoja ja edellisestä asunnosta muutimme pakon edessä, sillä oli homeasunto, kaikkien mahdollisten mittapuiden mukaan "erittäin hyvälle alueelle". Tämä siis ensimmäinen sellainen "kiva" asunto jonka saimme ja muuttaessa koetin nähdä mahdollisimman paljon näitä hyviä puolia, niistä joistain hyvistä puolista johtuen uhkuin aluksi jopa intoa. Silti - Alusta asti ainakin minulle oli selvää, ettei tämä ole se lopullinen "oikea" ratkaisu, nyt on alkanut tuntumaan siltä, ettei tainnut olla oikea ratkaisu ollenkaan ja tuskin tähän olisin muuttanut jos tilanne olisi ollut toinen. Ollaan yritetty laittaa tätä mieleiseksi jne, pohja on toimiva ym, mutta ei tunnu kodilta sitten yhtään, kun tänne tulee, niin ei tule sellaista oloa, että tulisi kotiin. (Ei se sisustaminen pelasta.) Kokonaisuus on tärkeä ja se tunne mikä asunnosta tulee. Ja tuntuu, että ei toimi, ei...
Voisin sanoa, että viihtymättömyys johtuu pitkälle myös ympäristöstä. Olen aina ollut enemmän kaupunki-ihmisiä, tämä on sellainen taajama-alue, lähimpään kaupunkiin on matkaa n. 40 km. Sen lisäksi (minulle erittäin tärkeä asia) kunnan palvelut ovat erittäin puutteelliset. (tk:sta ei saa kaikkia sellaisia palveluita joita tarttisi ja esimerkiksi viikonloppu- ja iltapäivystystä ei ole lainkaan.) Sen lisäksi täällä ei ole oikeastaan mitään tekemistä, ellei ole "urheilu-hullu", meinaan siis, että urheilemiseen tätä luontoa ja maastoa riittää. Muuta tekemistä eikä tekemisen mahdollisuuksia ei oikeastaan ole.
Naapurit ovat "from Hell", kyttääjiä siis. Sisäänpäinlämpiävää porukkaa (eivätkä edes halua tutustua, päinvastoin!). Tässä jo parin ensimmäisen päivän aikana havaitsin, kuinka homogeenistä ja normitettua elämää täälläpäin on. A-P-U-A. Meininki on jäykkää, naapurit uteliaita (tarkkailee jopa sitä, että mitä ja minkälaisia roskia viedään- päätelkää siitä sitten. että toinen naapureista on lastenvihaaja.) ; missään ei ole rosoja (ehkä kulissien takana?) , just sellainen über-poroporvarillinen ja stereotyyppinen keskiluokkainen meininki.
Lähimmät rakkaat ystävät ovat 100 km päässä, ja minulle sosiaaliset suhteet ovat erittäin tärkeitä. Ja nyt kun olen sellaisessa elämäntilanteessa, että tarvitsen ystäviä, tarvitsen sitä yhteistä tekemistä jne. Kulttuurishokki on melkoinen, ja tuntuu pahenevan päivä päivältä, masentaa ja itkettää myös, tunnen aikamoista syyllisyyttä näistä fiiliksistä, mutta kun en voi näille mitään. Ahdistaa - asunto ja sijainti. Ja kun sanotaan, että henkinen hyvinvointi on kultaakin kalliimpaa...
Ei kai se auta kuin kituuttaa - ahdistaa, masentaa ja kaikkea mahdollista. Ei jaksa tehdä mitään. Masennus on niin totaalista.
Asiallisia vastauksia kiitos, tiedän, että itsepähän olen tänne muuttanut jne, mutta siinä tilanteessa ei ollut minkäänlaista vaihtoehtoa. Kaikki ratkaisut eivät vain aina ole sitä, mitä on suunnitellut tai olettanut! Ja vaikka kuinka ottaa asioita huomioon, niin ennen kuin asuu, ei tiedä, että viihtyykö jossain vai ei. Ja vaikka alussa luulee viihtyvän, niin siihen viihtyvyyteen saattaa tulla vaikutuksia myöhemmin, näitä on alkanut tässä tulla jo aika paljon, ja kuten sanoin, olen ihminen joka kaipaa tekemistä ja ystäviä lähelle. Pää hajoaa. Pystynkö vielä vuosia asumaan talossa joka ei ole koti ja vaadinko mä vaan liikoja?!? Olen kuullut sanonnan, että koti on siellä missä sydän viihtyy, viimeksi kun luin kys. sanonnan, tuli itku! Taidan olla asian kanssa enemmän hajalla kuin luulinkaan. Olen valvonut ja syytellyt itseäni kaikista tähän ratkaisuun johtaneista asioista, ollut paniikkikohtausten partaalla. Tämä tiilikasa (hieno kylläkin) ei vaan mun sydämeen mahdu. Ei edes järkeilemällä.

Tämän kaiken piti olla ihanaa, piti lähteä ihana perhe-elämä käyntiin ym. Ei ole koskaan ollut syyllisempi olo. Sen lisäksi joka ikinen kerta kun ajamme edellisen talon ohi, tulee surullinen olo, koska se oli niin lähellä kaikkia rakkaita. (vaikka homeasunto olikin)

Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!

9

1833

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • XXXX85

      Jep jep, tutulta kuulostaa. Itse olen asunut tuollaisessa fiiliksessä nyt kuusi vuotta, ja kuukauden päästä vihdoinkin muuttamassa pois.... Jostain syystä tämä talo ei vaan koskaan tuntunut kodilta. Naapurit on p..stä; kaikkien näiden vuosien jälkeen ei mitään muuta yhteistä kuin käden nosto kun autolla tulee vastaan. Paitsi yhden naapurin valitukset siitä että lenkitän koiraani niin lähellä heitä, että heidän omat koirat räksyttää häkissään :o . Just.
      Toki tämän muuton syynä on se, että parisuhdekin kariutui, ja siitäkin syytän paljon tätä ympäristöä. Se kaikinpuolinen viihtymättömyys varmasti vaikutti minuun ja sitä kautta myös suhteeseen. Ja koska tämäkin talo oli hieman kauempana kuin edelliset, ystävien käynnit harveni ja itsekin oli laiskempi lähtemään mihinkään enää.
      Joten tästä viisastuneena sanoisin, että jos oma viihtymättömyytesi vaan jatkuu, niin tee asialle jotain, ennen kuin asiat menee vielä pahemmaksi!

    • pohtija.

      No jos et syyttele enää itseäsi. Tee niinkuin tuntuu parhaalta. Voithan muuttaa vielä kerran sinne missä on ihmisiä ja tuttuja.. Ottakaa talvikelpoinen mökki maaseudummalta ja asunto lähempää kaupunkia (sielläkin voi olla järvi tai muu vesipläntti lähellä) tai jotain sinnepäin. Kysy toki perheenjäseniltä että voisivatko he vielä yhden kerran muuttaa kun nyt tiedät mitä toivot.. Ehkä joku hyvä ratkaisu löytyy vaikka raha onkin joskus hankala näissä asumisasioissa. Kunhan alue, asunto/talo, piha ja kulkuyhteys on tarpeeksi miellyttävä/hyvä, ehkä muutkin pitävät siitä, ettei ketään ahdista.. Sinulla pitäisi olla kuitenkin oma auto/kulkupelit siellä missä nyt olet.

      Itselläni kesti 7-8 vuotta ennenkuin totuin tähän paikkaan jollain tavalla, ja vieläkään ei tunnu täysin kodilta. Joskus kannattaa siis odottaa kunnes alkupaniikki menee ohi.. mullakin oli kauhea fiilis aluksi kauan! Se menee ohi onneksi joskus kun tottuu paikkoihin ym. (mikäli paikassa on yhtään potentiaalia). Kaikissa paikoissa on aina hyvät ja huonot puolet tosiaan. Hyviä puolia voi tosin löytää lisää myöhemmin ja asioita mitä tehdä. Olisiko sulla kiinnostusta laittaa siellä vähän pihaa jos on pihaa? Tutkia uusia maastoja? Onko mitään järveä lähellä tai merta, se helpottaa aina. Pienessä paikassa voi olla omia porukoita ja yhdistyksiä, ellei sitten halua vältellä niitä. Omia harrastuksiakin voi kehittää.

      Jos muuttaa monta kertaa, voi helpommin masentua ja ahdistua. Se jossain vaiheessa menee ohi, ole siis rauhallisin mielin. Tai jos oikein pahaksi menee onhan siihen apuakin keskustellen tai joku lääke aluksi. EIkä mikään ole pakko, mitä et lopulta halua. Tuntuuko perheenjäsenten kesken että olisit kuin kotona? Jos ei tunnu että on puolison kanssa kuin kotona, onko suhde ok. Toivottavasti koti ja kodin tuntua löytyy jostain, ei kannata menettää toivoa. On muitakin joilla ei ole kotitunnetta.. tai sitä joutuu kauan odottamaan tai hakemaan. Mutta nyt se syyllisyys pois, se on turhaa..! Keskity positiivisiin seikkoihin koska sillä pääsee eteenpäin suuntaan jos toiseen. :)

      Harmi että yksi oli hometalo. Ja toinen on muuten sopimaton. Ehkä kuitenkin muualta löytyy vielä parempi paikka ja kodin tuntua, vaikka siltä ei nyt tunnu juuri. Mitäpä itse ajattelet. Entä jos se hometalo sotku järkytti ja jos muutenkin tuntuu että niitä haluamiaan elämän elementtejä ei nyt läydy ja voi luottaa mihinkään? Jospa kuitenkin eri kautta löytyy jotain hyvää vielä. Ajan kanssa katsoo.

      • pohtija.

        Lisään vielä että minulla on ollut lähipiirissä ns. petollisia ihmisiä, ja siksi tuntui välillä ettei kotia ole missään. Koska ihminen tarvii luotettavan lähipiirin. Tukeudun kylläkin itseeni nyt. :) Minua ei auttaisi edes pelkkä hieno talo tai muu, jos tuttuja ei ole, sellaisia joita kaipaa.


      • tarkoitin...
        pohtija. kirjoitti:

        Lisään vielä että minulla on ollut lähipiirissä ns. petollisia ihmisiä, ja siksi tuntui välillä ettei kotia ole missään. Koska ihminen tarvii luotettavan lähipiirin. Tukeudun kylläkin itseeni nyt. :) Minua ei auttaisi edes pelkkä hieno talo tai muu, jos tuttuja ei ole, sellaisia joita kaipaa.

        "ja siksi tuntui välillä ettei kotia ole missään" -Niin siis muiden syiden lisäksi ja kerrostalo ympäristö.


      • tarkoitin... kirjoitti:

        "ja siksi tuntui välillä ettei kotia ole missään" -Niin siis muiden syiden lisäksi ja kerrostalo ympäristö.

        ?


    • Ihme valitusta

      Mikä ihmeen juttu tää on ?
      Tällä palstalla yleensä puhutaan teknisistä ratkaisuista tai sitten pidetään tätä varaventtiilinä johon purnataan.

      Mutta ei kai me sun tunteisiin voida vaikuttaa, täh ?

      Ja mikä siinä on, jos ette diggaa teidän asunnosta niin myykää se tai irtisanokaa ja muuttakaa muualle! Vai onks niin et sä et diggaa mut puoliso kyllä?

      Oikeesti tää kuulostaa pahasti tommoselta ämmien läpinältä missä ryvetään pahassa olossa ja haetaan siskoilta tukea.

      Oon itse asunut vuokralla ja omistusasunnossa ja pari sijoituskämppääkin on nykysin, yhteeenkään en oo mitään "tuntuu kodilta" tai "ei tunnu kodilta" fiiliksiä hieronut.
      Asunto on hankittu sieltä, missä se on busineksen, harrastusten, lasten harrastusten, tarhan, koulujen suhteen järkevin ja mistä on saatu suhteessa paras diili ostohintaan/tulevaisuuden jälleenmyntiarvo-odotuksiin nähden.
      Kylmiä faktapäätöksiä nää on, ei näihin pidä alkaa tunteita sotkemaan.

      Meillä on ollu sillä tavalla, et mä hoidan busineksen, asunnot, mökin ja autot. Vaimo on hoitanut kodin, sisustukset, lapset ja lomien suunnittelut.
      Hyvin on toiminut tähän asti, vaikka lomailu onkin joskus kovimpina mökkeilyvuosina ollu mulle aika rajukin työleiri, pidin itseäni aiemin suheellisen kovapintaisena johtajana, mutta suuresti kyllä kunnioitan mun vaimoa se on sekä mulle että lapsille ollut niin tiukka työnjohtaja, et mä jäisin hetkessä kakkoseks jos hän kiinnostuis busineksesta.

      Joka tapauksessa, kerää nyt aloittaja itsesi ja vedä keuhkot täyteen ja selkäranka suoraksi. Valivalissa ja itsesäälissä rypeminen ei auta mihinkään !!!

      • kolinaa kuullut

        Näin siis busines-perhe elelee. Oli kiva kuulla onnea vaan sinne jototehtäviin. Ai niin pieni varoituksen sana huipulle, huipulla tuulee välillä silloin kannattaa pitää tiukasti kiinni.......


    • kalpoinen pioni

      Minulla kävi toisinpäin, että oli todella kiva muuttaa ja koti tuntui kodilta, mutta vuosien saatossa olen ikäväkseni tajunnut, miten huonosti sopeudun nykyisille kotikulmilleni.

      Ehkä painavin syy ovat kumma kyllä naapurit, vaikka olen sitkeästi opetellut olemaan piittaamatta heistä. Asun rivarissa ja yhtiömme on merkillinen sekoitus yltiöpäistä sosiaalisuutta ja vihamielisyyttä.

      Meilläkin palvelut ovat oman matkansa päässä samoin kuin suurin osa naapureista elää hyvin keskiluokkaista, suorastaan tylsän ja pikkumaisen oloista elämää, jossa arvot ovat ihan eri kuin minulla. On kuitenkin todella helppoa olla väleissä, koska suurin osa ihmisistä rakastaa puhua itsestään ja omaisuudestaan ja vain kiittelee vieressä, kuinka kivaa kun sait uuden auton tai teille tuli vauva. Ettei sosiaaliseen kanssakäymiseen todellakaan muuta tarvitse, jos sellaista satut kaipaamaan. Ehkä yksipuolista, mutta kyllä se joskus palkitseekin talkooavun ja taimilahjoituksien myötä.

      Vain kotia vaihtamalla oppii näkemään, mikä on se oikea paikka. Kelaa kotinne ostohetkeen ja listaa, minkä vuoksi halusit muuttaa sinne. Oliko kyse hetken ihastuksesta, nyt oikaisua vaativasta arvomaailmastasi, näyttämisen tarpeesta, ei kokemukseen pohjautuvista haaveista (ja jossa et kuunnellut kenenkään varoittavaa mielipidettä)saada juuri tämän hetkinen koti vai mikä? Tutki listaasi, mikä sinut sai sen haluamaan ja katso onko mitään haluamaasi enää jäljellä? Jos on, mieti, oletko nauttinut niistä eduista tai jättänyt jotakin tekemättä.

      Kotihan ei ole koskaan valmis, joten oletko sisustanut itsellesi yhtäkään soppea jossa tuntisit olosi hyväksi? Joskus on helpompaa miettiä ensin jokin pienempi yksityiskohta kuin matkia sisustusohjelmien kaltaisia kokonaisuuksia, joista kuitenkin puuttuu asukkaan elämisestä syntyvä "kodin henki".

      Usein mietin, että moni meistä ihmisistä ei osta asuntoja halutakseen asua siellä, vaan miettivät miltä se näyttää vieraiden silmissä. Huonekalutkin ostetaan samalla perusteella ja näin pikku hiljaa se ikävä olo kodittomuudesta saattaa syntyä kun ei enää tunne, mikä itsestään olisi mukavaa. Saati, että nukkuisi jonkun yön yli ennen ostopäätöstä tai pyytäisi jonkun suorasukaisen läheisen katsomaan asuntoa kuullakseen onko se ihan mun asunto sittenkään.

      Vaikeita juttuja, mutta aloita itsestäsi ja käsi sydämellesi mitä mietit asunnon ostehetkellä. Virheet tutkimalla opit välttämään niitä.

    • milloin löydän kodin

      terve . itselläni samanlainen ongelma tosin asun kerroskopissa keskellä korpea , en ole ennen asunut kerroskopissa ja tässä ollaan ja pois ei pääse kun luottotiedot menneet ja asuntoa en vaan saa. ihan hirveää vain tämä koppi ei muuta terkkaria ei kaikki palvelut tuolla 25km päässä ja ilman autoa täysin mahdotonta. olen itsekkin huomannut että kohta pää leviää kun tuntuu kun olis vankeudessa tässä ulos voi mennä mut mitä siellä tekee kun vieressä vain 2 hautausmaata ja siinä kaikki , suosittelen muuttoa jos vain voit , onneksiminulla ihana mies joka seurana olisin jo seonnut varmasti ilman häntä! jaksamisia ja onnea uuden "kodin" etsintään

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe