Tarkkaavaisuushäiriö aikuisiällä?

???

Hei,

olen 26-vuotias mies ja epäilen, että kärsin jonkinlaisesta tarkkaavaisuushäiriöstä (tai muista häiriöistä). Olen aikeissa mennä lääkärille tai psykologille lähiaikoina mutta kerronpa nyt tännekin tarinani.

Peruskoulussa tai lukiossa minulla ei ollut suuria ongelmia (tai no olin tietysti koulukiusattu, mutta arvosanojen osalta pärjääminen oli kohtalaisen hyvää).

20-vuotiaana armeijassa itsetuntoni kuitenkin romahti, kun huomasin, etten pärjännyt siellä. Etenkin leirit olivat painajaismaisia. Ryhmässä työskentely oli jotenkin hirveän vaikeaa ja minulla oli huomattavia vaikeuksia oppia asioita. Hermoilin ja minun oli mahdotonta keskittyä mihinkään tekemiseeni, eikä asiaa helpottanut jatkuvasti lisääntyntyt paska minkä sain niskaani, kun mikään homma ei onnistunut.

Mietin jo tuolloin, että minulla voisi olla jonkinlainen keskittymishäiriö, mutta päädyin siihen tulokseen, että olen vain todella tyhmä. (Tyhmä tietysti olinkin, kun en lähtenyt pois sieltä, vaan kärvistelin yleisenä sylkykuppina puoli vuotta).

Armeijan jälkeen olin muutaman vuoden työelämässä, ilman suurempia ongelmia (työni ei tosin vaatinut suurta keskittymistä). Viime tammikuussa aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa. Keväällä kaikki arvosanat olivat hyvää tai kiitettävää, mutta pelkään, että kun opintojen edetessä asiat vaikeutuvat tai joudun alaani liittyvään työharjoitteluun, niin vanhat armeija-aikaiset "vikani" tulevat esille ja kaikki romahtaa taas.

Itse ajattelen, että minulla voisi olla ADHD ilman ylivilkkautta, ainakin minulla on paljon siihen liittyviä oireita: häiriinnyn helposti keskittymistä vaativassa työssä, aivoni väsyvät jos joudun pitkään keskittymään, lisäksi armeijassa tuli esille huolimattomuus, sählääminen, tavaroiden hukkaaminen jne. Koulussa ei ole tähän asti ollut oikeastaan muuta vaikeaa kuin ryhmätyöt, koska ryhmätilanteessa ajattelukykyni menee jumiin.

Kaiken lisäksi minulla ei ole lukion jälkeen ollut oikeita kavereita eikä parisuhdetta ikinä, enkä oikein osaa korjata näitä asioita mitenkään.

Voisi varmaan olettaa, että ongelmani eivät ole pelkkää omaa "keksintöäni", vaan jotain on oikeasti pielessä?

10

621

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1 + 7

      Mitäpä jos lähtisit neurologille selvittelemään asioitasi? ADHD-liitosta saat selville lähimmän näihin asioihin perehtyneen (yksityis)lääkärin tiedot. Aspergerin syndrooma voisi olla myös mahdollinen vaihtoehto. Älä jää yksin pohtimaan ja jännittämään, vaan ota asioista selvää. Opiskelijaterveydenhuollon kautta joko pääsee tai ei edullisesti eteenpäin, sitäkin voi ensin yrittää. Kannattaa laittaa paperille oireet ja omia erityispiirteitä plus historiaa niin että ei oleellista unohdu lääkärillä. Pahemmassa tapauksessa päädyt psykologin/psykiatrin tuoliin, joka ei ole perehtynyt lainkaan neurologisiin/autismin kirjon tiloihin eli saat ehkä väärän diagnoosin yrittäessäsi julkisen terveydenhuollon kautta päästä eteenpäin. Tsemppiä!

      • ???

        Kiitos vastauksesta! Itsekin ajattelin, että kun syksy koittaa ja koulu taas alkaa, niin koetan opiskelijaterveydenhuollon kautta päästä asiassa etenemään. Meillä on myös opintopsykologi, joka varmaan osaa ohjata eteenpäin (tai jos ei osaa, niin sitten kokeilen jotain muuta), joten kyllähän tässä apua on saatavilla.


      • kala -70
        ??? kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta! Itsekin ajattelin, että kun syksy koittaa ja koulu taas alkaa, niin koetan opiskelijaterveydenhuollon kautta päästä asiassa etenemään. Meillä on myös opintopsykologi, joka varmaan osaa ohjata eteenpäin (tai jos ei osaa, niin sitten kokeilen jotain muuta), joten kyllähän tässä apua on saatavilla.

        Kannattaa tosiaan rohkeasti vaan mennä lääkärin juttusille. Olen itse 41v ja sain vasta reilu vuosi sitten ADHD diagnoosin. Koko tähänastinen elämä meni sählätessä. Töissä olen aina mokaillut, unohdellut asioita ja hävittänyt tavaroita. ADHD:n takia minulle puhkesi vielä keskivaikea masennus ainaisten epäonnistumisten takia. Nyt olen pääsemässä kuntoutukseen ja tuntuu tosi hyvältä saada asioita järjestykseen.


      • dgtdfrbghtgt
        ??? kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta! Itsekin ajattelin, että kun syksy koittaa ja koulu taas alkaa, niin koetan opiskelijaterveydenhuollon kautta päästä asiassa etenemään. Meillä on myös opintopsykologi, joka varmaan osaa ohjata eteenpäin (tai jos ei osaa, niin sitten kokeilen jotain muuta), joten kyllähän tässä apua on saatavilla.

        Tuo on varmasti hyvä tie. Itsekin aikoinaan varasin ajan opsikelijaterveydenhuollon psykologille ja sitä kautta lähti etenemään. Jotenkin uskon, että opsikelijaterveydenhuollossa ollaan valistuneempia adhd:n ja sen ilmenemismuotojen suhteen, että osaavat paremmin "epäillä" sitä.

        Lopulta sitten lähete julkiselle ja sieltä diagnoosi tutkimusten jälkeen. Ihan hyvä maku jäi, johtuneeko siitä, että menin sinne juurikin opsikelijaterveydenhuollonkautta vs. terveyskeskuslääkärin "potilaassa on jotain vikaa vikaa vikaa; sanoo ettei voi keskittyä, uskoo olevansa adhd; suositellaan psykiatrista arviointia" lähetteellä.


    • AD/HD 24

      Kuullostaa enemmänkin asbergin - syndroomalta?

    • ???

      Hei!

      Tuosta suuntaa antavasta ADHD- testistä sain 89 pinnaa (70 oli "raja").

      Olen myös tehnyt joitakin Asperger-testejä ja niissäkin pistemäärät olivat kohtalaisen isoja. Mitä olen Aspergerista lukenut, niin kyllä minussa useita AS-henkilöille tyypillisiä ominaisuuksia on (ei tosin läheskään kaikkea). Teoriassa minulla voisi olla lievä Asperger tarkkaavaisuushäiriön kera, mutta varmaan näitä on turha veikkailla etukäteen...

      Kysymys: Te ihmiset, joilla on joskus todettu tarkkaavaisuushäiriö, oletteko saaneet lääkkeillä/jollain muulla hoidolla keskittymisenne pelaamaan kuin "normaalilla" ihmisellä ja tuntuiko ero huomattavalta? Se tietysti lienee tapauskohtaista, mutta haluaisin kuulla kokemuksia...

    • marinakoko

      Mulla on vuosi sitten todettu adhd ja siihen lääkitys. Muistan kyllä ikuisesti sen kun ekan kerran on lääkkeen vaikutuksen alaisena koko pvn seminaarissa. Yleensä 5 min. jälkeen ajatukset jossain ihan muualla - silloin en pystynyt keskittymään muuhun kuin kuuntelemaan luennoitsijoita, vaikka olisin halunnut vaipua omiin maailmoihini. Eli tehokas oli ja ero huomattava. Silloin söin Concertaa, mutta jouduin vaihtamaan toiseen sivuvaikutusten vuoksi eikä taida muut lääkkeet olla yhtä tehokkaita. Keskittyminen kyllä paranee, ja aloitekyky. Huomaa sen eron kyllä, mutta mä en ole saanut apua riittävästi pelkillä lääkkeillä. :(

    • jiiiiii1

      Kirjoitan kaksi vuotta myöhässä, mutta ihan kuin olisit kirjoittanut oman elämänkertani :)

    • Härö_

      Itselläni on paljon samankaltaisia "oireita". Olen 27-vuotias nainen. Olen keskeyttänyt elämäni aikana jo 7 koulua, vain yhden saanut suoritettua loppuun saakka. Lapsena olin melko vilkas, kiltti mutta vilkas ja tapaturma-altis.

      Innostun asioista ajatuksen tasolla, ja koskaan minulla ei ole ollut vaikeuksia päästä haluamiini opiskelupaikkoihin ja työpaikkoihin mutta niissä pysyminen onkin sitten jo eri juttu. Pisin työsuhteeni on kestänyt vajaan vuoden, ja aina olen työpaikoista lähtenyt omasta halustani, niinkuin myös opiskelupaikoista. Tällä hetkellä olen opiskelija mutta tunnen taas tarvetta keskeyttää. Turhaudun ja tunnen oloni todella epäonnistuneeksi kun en saa tehtäviä tehtyä enkä niin ollen kursseja suoritettua. Minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää asioita mutta en saa tehtäviä aloitettua ja nekin mitkä aloitan jäävät jo muutaman lauseen jälkeen kesken. Päivittäin koulussa tunnen olevani hyvin ahdistunut kun muut puhuvat kuinka pitkiä esseitä kirjoittivat edellisenä iltana ja kuinka paljon lukivat tentteihin ym. ja itse en ole tehnyt mitään mutten kuitenkaan edes itse tiedä mihin olen taas yhden illan käyttänyt..

      Huomaan olevani todella ärtynyt jatkuvasti, ja turhautunut kun pinnistelen itteni ihan äärimmilleen että keskittyisin johonkin yksittäiseen asiaan ja hetken päästä huomaan tekeväni/ajattelevani jotain ihan muuta mutten taaskaan edes tiedä missä vaiheessa ne ajatukset sekaisin meni.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta tosi tosi paljon

      Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska
      Ikävä
      54
      3643
    2. Mikä sai sut ihastumaan

      Mitä tapahtui?
      Ikävä
      165
      2252
    3. Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös

      https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli
      Sinkut
      212
      1969
    4. Mitä tehdä asialle?

      Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill
      Sinkut
      139
      1844
    5. Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?

      Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä
      Maailman menoa
      397
      1279
    6. 80
      1195
    7. Hyvää heinäkuuta

      Hyvää huomenta ihanaa. 🦗🌾☔🤗🌻❤️
      Ikävä
      235
      1135
    8. Ethän syytä itseäsi

      siitä miten asia menivät. Mä en antanut sulle tilaisuutta.
      Ikävä
      134
      1081
    9. Olen pahoillani mies

      Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari
      Ikävä
      55
      1010
    10. Olet mies varmasti peto

      Makkarin puolella. 🤤
      Ikävä
      74
      970
    Aihe