Jämpti seurakoirana

Mitä kaikkea koiran kanssa alkaisit harrastamaan ? Pystykorvat eivät ole mitään sohvaperunoita, vaan jämttejä käytetään jopa rekikoirina. Kyllä terve koira, kuten jämttikin on rotuna, tarvitsee hyvin paljon sekä ruumiillista että älyllistä liikuntaa. Kyllä jämtlanninpystykorva on niin metsästysviettisenä säilytetty rotu, että jos sellaisen hankit, vaan varaudu siihen, että koirasi saattaa pinkaista jokaisen havaitsemansa hirven, jäniksen tai muun riistaeläimen perään.

Tietysti vähän hassua, että pentu on jo ovella. Yleensähän näitä pohditaan jo ennen rodun valintaa... ;-)

Mutta neuvoja kuitenkin.

Kiinnitä paljobn huomiota tottelevaisuuskoulutukseen ja kontaktin/yhteistyön rakentamiseen jo pentuna. Liiku sen kanssa paljon metsässä ja tee itsestäsi siinäkin ympäristössä se kaikkein mieluisin ja mielenkiintoisin kohde.

Älä vältä riistakontakteja vaan hakeudu niihin siten, että koira on täysin hallinnassasi ja pystyt opettamaan sille hirvien yms. olevan ns. kielletty kohde. Älä päästä sitä koskaan vapaana riistan luokse ennen kuin olet varma että se ei niiden perään lähde.

Periaatteessa on täysin mahdollista kouluttaa jämptikin niin, että se riistan vainutessaan tulee automaattisesti luoksesi JOS pystyt tarjoamaan sille houkuttelevamman palkkion kuin ko. riistan seuraaminen sille tuo. On se sitten hyväksyntäsi (=lauman johtajan positiivinen palaute), leikki, lelu tai ruoka tms.

Sen verran työtä tuosta kuitenkin on, että en kenellekään suosittele metsästysverisen koiran ottoa seurakoiraksi. Mutta jos pentu kerran on jo siellä niin silloin on parempi tehdä asialle se minkä voi.

Jämtti on yleensä luonteeltaan seurallinen ja rauhallinen koira, eli seurakoiran ominaisuuksiakin siitä löytyy.

Uskon, että Jämtistäkin saa sellaisen ettei se luota kauas lähde, koska onhan niitä paljon niitä ns. metsässä "pelaamattomia" koiria, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla lähteä ohjaajanja/omistajansa luota mihinkään. Syynä saattaa olla, että se on opetettu pysymään pentuna omassa pihassa, jolloin se ei välttämättä ole uskaltanut lähteä metsässäkään omistajansa luota minnekkään.

Yksi keino yrittää saada koira pysymään luona on piiloutumisleikki. Omassa pihassa ja metsälenkillä sitä on helppo harjoitella, miksei sisätiloissakin. Esimerkiksi metsälenkillä voit jäädä puun tai kiven taa piiloon ja kutsua pentua luoksesi. Koiran hieman kasvaessa, sinun ei ehkä tarvitse sitä edes kutsua, kun se huomaa itse, että olet piiloutunut. Palkitseminen koiran löytäessä sinut on tärkeää. Pentuna harjoittelu on tärkeää. Pentu säikähtää jäävänsä yksin ja alkaa etsiä emäntäänsä/isäntäänsä. Pikkuhiljaa pentu alkaa tarkkailla sinua todennäköisesti entistä enemmän. Jonkinlainen peruskoulutus varmaankin auttaa asiassa myöskin.

Jos metsästysviettiselle koiralle sattuu eteen tarpeeksi suuri ärsyke, en tiedä miten hyvin tällaiset harjoitukset auttavat siinä tilanteessa.

Siis jos aiot sitä pitää irti metsässä ilman että se lähtee omille teilleen niin ei kyllä kannattaisi kovin pitkään "katsella mihin se tuosta sitten kääntyy".

Nyt kannattaisi tosi aktiivisesti luoda sitä kontaktia ja yhteistyötä.

No, se on mitä sattuu ajattelemaan, mutta itse pidän kyllä tuollaista liki vastuuttomana määränä, etenkin, jos ajatus on "pelastaa". Kyllä, olen itsekkin "pelastanut" koiran. Jo se yksi tuotti ihan tarpeeksi työtä, jotta sille sai turvattua sen hyvän elämän, ja sai sen taas ihmiseen luottamaan.

Tunnen hyvin yhden jämptin. Ihana koira, ja periaatteessa huoleton. Mutta riistalle se kyllä lähtee, jos vain tilaisuuden saa. Omistaja päästää sen irti vain todella turvallisissa paikoissa, ja kertoi, että heillä on "kohtaamispaikat" koiran kanssa. Ne ovat paikkoja, joihin koira palaa, kun on saanut tarpeekseen jahdista. Korostan, että tämä koira on oikeasti yksi niistä harvoista koirista, joita pidän Ns, luotettavina koirina, omaa terveen pään, ja osaa olla koirien maailmassa. Mutta kyllä se vaan lähtee riistalle, pääsee yllättämään omistajansa kerta toisensa jälkeen. On ihan uskomattoman hyvä muksujen kanssa, ja ihmisrakas, lähes täydellinen koira varmaan, jos ei olisi niin kova veto sinne riistalle.

Noh, jos jollakulla on 11 koiraa, ja hän väittää, että kykenee tarjoamaan niille kaikille hyvän elämän, en usko. Jos ei ole pari palkollistakin koiria hoitamassa. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaisi pohtia hyvin tarkoin mitä oikein onkaan tekemässä. Koiralle ei riitä se, että se saa ruokaa ja suht. kelvolliset olosuhteet. Ne tarvitsevat paljon toimintaa, ja aikaa. Tavallinen ihminen ei pysty kovin monelle näitä itse turvaamaan. Itselläni on kaksi aktiivista koiraa tällä hetkellä. Ja jo se on aika haastavaa, että ehtii kahden harrastajan normaalissa arjessa tarjoamaan niille tarpeeksi tehtävää, jotta ne pysyvät kotioloissa rauhallisena. Toinen niistä on vuosiltaan vanhus jo. Mutta ikähän on vain numero.

Nyt siis lopeta se pelastaminen. 11 koiraa on oikeasti valtava määrä. Usko jo, kaikkia et voi itse pelastaa. Vaikka se pahalta tuntuisikin, joku vastuu on ihmisen kannettava. Älä ota yhtään koiraa enää. Se ei ole oikeaa pelastamista, se alkaa lähennellä jo ongelmaa. Tavallisella ihmisellä ei riitä millään eväitä sellaisen kakun kunnolliseen hoitoon ja huolenpitoon.

Heippa sulle, NotAnAngel! Toivon mukaan koirasi tosiaan ovat hyvin hoidettuja! Mutta mieti nyt ihan tosiaan sitä, mikä määrä koiria on järkevä pitää ja hoitaa! Kyllä yhden ja kahden kanssa harrastamisesta saat ittelles ihan puuhaa tarpeeksi. Nyt sulla on se jämpti kuitenkin. Olisko mahdoton ajatus, että kuitenkin antaisit koirasi opetella oman ammattinsa hirvenmetsästyksen, vaikka vain jonkun koirattoman hirvimetsällä kulkevan tuttavasi kanssa? Tai mene mukaan koiramieheksi. Meillä on ajokoiria ja hirvikoira, ja niin minäkin ennen ajattelin, että en voisi koskaan ampua mitään eläimiä, mutta niin vain innostuin metsästämisestä koirien myötä. Nyt olen hirviporukassakin mukana ja käyn jänismetsällä ajokoirien kanssa.

Voi elämän kevät minkälainen kasvattaja kun antaa metsästyskoiran ei metsästävään kotiin. Olisi ostanut ennemmin vanhemman jämptin joka olisi todettu ei toimivaksi nyt saattoi mahdollisesti toimiva metsästyskoira mennä hukkaan.

Mulla on Jämtlanninpystykorva, Sulo. Se nyt ei oo kiinnostunut metsästyksestä, mutta on loistava agilityssä! Se haluaa tehdä liikkunnallisia juttuja ja ylittää itsensä sekä YLLÄTTÄÄ muut! Oon siitä tsi ylpeä. Toki Sulollekkin sattuu huonoja päiviä, varsinkin sadeaikina ja pakkasaikoina! Mutta kyllä se siitä pirityy, ja on taas oma ittensä!

Hei!
Tiedän että kirjoitan vähän myöhässä, mutta asiasta olisi itsellä kokemusta.
Otin kaupunkiin seurakoiraksi, ja soputui erinomaisesti.
Jämptiä pystyy helposti kouluttamaan ei metsästäväksikkin luopumisharjoitusksilla.
Ollut tosiaan itsellä jämpti kohta 4kk kaupungissa, ja erinomainen seurakoira on.

Sittehän näet kun sen irti päästät metsässä. Suosittelen laittamaan ennen irtilaskua GPS panta kaulaan.

Me asutaan tamaman alueen ulko puolella meille tulee. Jämtlanninpystykorva pentu onko vinkkejä