Rajakokemukset

jatkuu...


Rajakokemuksen ensimmäisessä vaiheessa lähes kaikki tuntevat erilaisia positiivisia tunteita, kuten rauhaa ja hyvinvointia.
Toisessa vaiheessa tapahtuu ruumiista irtautuminen. Useat kokijat ovat raportoineet vähintään siitä, että heillä ei ollut tuntoa yhteydestä ruumiiseensa tai että he eivät olleet tietoisia kehostaan. Osa kertoo kuitenkin, että he tunsivat olevansa täysin irti ruumiistaan, vaikka he eivät yleensä kyenneet näkemään itseään tai eivät ainakaan olleet varmoja siitä.
Kolmantena vaiheena on pimeyteen astuminen, eli siirtymävaihe tämän maailman ja sitä seuraavan välillä. Paikkaa luonnehditaan täysin mustaksi tai pimeäksi, hyvin rauhalliseksi ja suurimmassa osassa tapauksista mittasuhteettomaksi. Useimmiten ihmiset tuntevat leijuvansa tai ajelehtivansa sen läpi.

Neljänteen vaiheeseen siirtyminen määritellään valon näkemisellä. Yleensä se kuvataan kirkkaaksi ja kultaiseksi valoksi, joka on rauhoittava, lohduttava ja sanoinkuvaamattoman kaunis. Lähes kaikki tuntevat sen vetävän puoleensa. Tämän vaiheen kokee noin joka kolmas rajakokijoista. Viimeisen vaiheen kokee noin joka viides.
Siinä he saapuvat siihen maailmaan, josta valo on ilmeisesti lähtöisin. Rajakokijat kuvailevat paikkaa yliluonnollisen kauniiksi. Jotkut raportoivat niityistä tai fyysisentapaisista rakennelmista, jotka eivät muistuta tarkalleen mitään maan päällä. Jotkut rajakokijat kertovat kuolleiden sukulaisten tervehtineen heitä.

Saman tutkimuksen tuloksissa kerrottiin myös muista rajakokemuksiin liittyvistä piirteistä. Noin kaksi viidestä kokijasta kertoi aistineensa läsnäolon, joka usein liitettiin valoon. Tämä läsnäolo antoi yleensä ymmärtää, että kokijan pitäisi valita, haluaako hän palata fyysiseen elämäänsä. Kun kokija teki päätöstään, hän saattoi nähdä elämänsä tapahtumia edessään lähes yhtäaikaisina kuvina. Jotkut kertoivat kohdanneensa kuolleita omaisiaan, jotka olivat kehottaneet kokijaa palaamaan. Palaamisen syyksi koettiin joskus lasten, puolison tai muiden kokijaa tarvitsevien aiheuttama vetovoima tai kokijan tunne siitä, että hän ei ollut vielä täyttänyt elämänsä tehtäviä ja tarkoitusta. Suurin osa ei kuitenkaan muistanut, miten he palasivat ruumiiseensa (4).

Selkeä enemmistö rajakokijoista piti kokemustaan hyvin todellisena ja sanoinkuvaamattomana. Osa kokijoista piti kokemuksen aikaisia kognitiivisia toimintojaan tavallista parempina; samoin raportoitiin aistien tarkentumisesta. Tietoisuus ajasta, paikasta ja ruumiista muuttui tai katosi suurimmalla osalla. Kukaan kokijoista ei muistanut nähneensä elämän ja kuoleman välistä rajaa, mutta osa koki tunteen sellaisen lähestymisestä. Suurin osa ei muistanut kuulleensa sellaisia epämiellyttäviä ääniä, joista Moody raportoi (4).

Suurin osa rajakokemuksista koetaan positiivisiksi, mutta pieni osa niistä on kokijalleen pelottavia ja ahdistavia. Rajakokemuksista noin 9 %:n on arvioitu olevan negatiivisia.

Tässä tiivistelmä rajakokemuksia käsittelevästä artikkelista.
Aihe on sinänsä kiinnostava, näitä todella tapahtuu ja tapahtumien kulku noudattaa lähes aina samaa linjaa.

Kokijalle itselleen tapahtuma on enemmän kuin tosi, tosin mitään yleisesti hyväksyttyä fysiologista tai farmakologista selitysmallia tapahtumalle ei ole.

Mitäs sitten ne, joilla ei ole tällaista kokemusta mutta ovat kuolleet?
Mistä se todistaa?

"Mitäs sitten ne, joilla ei ole tällaista kokemusta mutta ovat kuolleet?
Mistä se todistaa?"

Ei mitään. Joillakin niitä kuitenkin on ja minusta ne ovat hyvin mielenkiintoisia.

Uskonnollinen suuntautuminen ei näytä vaikuttavan rajakokemuksen kulkuun.

lainaus samasta artikkelista:
"On viitteitä siitä, että yhteistä kaikkien kulttuurien rajakokemuksille olisi toisten olentojen ja maailmojen kohtaaminen.
Elämän kertaus näyttää olevan länsimaalaisten, kiinalaisten ja intialaisten rajakokemusten piirre. Tunnelikokemuksista raportoivat vain länsimaalaiset, mutta kokemuksia pimeydestä on myös muilla. Rajakokemusten tulkinnassa kulttuuri luonnollisesti vaikuttaa.

Rodun, uskonnon, uskonnollisuuden, sosiaalisen luokan, aviosäädyn, koulutuksen, ammatin, asuinseudun ja asuinyhdyskunnan koon ei ole havaittu olevan yhteydessä rajakokemuksiin."

Opiskelukaveri joka kuljetti kuorma-autoa kesätöissään ajoi melkein kolarin mutta selvisi siitä vähin vammoin.
Hänen oman kertomuksensa mukaan hetkeä ennen onnettomuutta hänen elämänsä tapahtumat juoksivat hetkessä silmien edessä lapsuudesta nykypäivään.
Opiskelukaverini on ateisti, eikä hänen kokemukseensa liittynyt mitään odotuksia tai uskonnollisuutta. Hän vain koki tuon kummalisuuden josta paljon puhutaan.
( Rajakokemuksista ovat raportoineet myös henkilöt, jotka ovat selviytyneet hengenvaarallisesta tilanteesta fyysisesti ilman vammoja.)

Tämä kaveri on minulle niin paljon läheinen, että tiedän ettei hän valehdelut.