Hautausmaa...

Käydessäni Petroskoissa sain harvinaisen tilaisuuden tutustua venäläiseen hautauskulttuuriin. Isäntäperheen vaimon isä oli kuollut keväällä, hän asui Pudosissa Äänisen itäpuolella. Tunsin hänet aiempien tapaamisten vuoksi.

Kävimme hoitamassa hautakiven asennuksen ja kiveyksen kuntoon.

Valtavan suuri hautausmaa sijaitsee Petroskoin eteläpuolella Vilgan kylässä. Hautausmaa on täysin puuton alue, hiekkaisella mäntykankaalla. Alue on niin suuri, että sisälle ajetaan autolla hautapaikoille saakka.

Haudat on reunustettu hiotuilla kivillä ja metalliaidalla. Varsinaisessa hautakivessä on usein vainajan kuva. Se kuulemma kaiverretaan kiveen tietokoneavusteisesti.

Haudalle on asetettu myös pieni pöytätaso ja istuin. Omaiset käyvät muistelemassa edesmennyttä sukulaistaan haudalla. Siellä syödään ja juodaan ja jätetään ruokaa hieman myös vainajalle, voidaan myös kaataa vodkaryyppy maahan.

Näin myös eräällä haudalla, kun iäkäs leskirouva oli miehensä haudalla käymässä ja laittoi tupakoita palamaan haudalle. Hänellä oli Nostalgia-savukkeita ja nainen kertoi miehensä olleen kova tupakkamies.

Onhan se aika inhimillistä ja osoitus sukulaisten hyvistä väleistä edesmenneitä kohtaan.

Haudoilla olevat kukat ja seppeleet ovat useimmiten keinokukista valmistettuja. Ne säilyvät värikkäinä pitkään, myös talvella. Hautausmaan portilla on esillä erilaisia seppelemalleja, hautakivimalleja ja aitauksia. Niitä voi tilata sieltä omaisen haudalle. Tarjolla on myös asennusryhmä, joka ajaa tarvikkeet pakettiautolla haudalle ja pystyttää hautakivet ja aitaukset.

Tämä oli minulle erikoinen kokemus. En ole koskaan nähnyt niin suurta hautausmaata, enkä tutustunut venäläiseen hautaustapaan. Näin olen jälleen saanut uusia erikoisia kokemuksia matkailusta.