mitä teen..

nyt kenenkään lapsellisen ukon mieliks ala lastas tappaan!?? Se ois elämäsi virhe ja takuulla katuisit katkerasti jos nytkin jo tuntuu siltä! Onneksi vielä ei ole myöhäistä.
Anna tyhmyrin mennä (jos menee) ja hanki tilalle parempaa seuraa. Tässä maassa kuka tahansa pärjää yksinhuoltajanakin eikä se ole nykypäivänä mitenkään tavatonta. Tollaset kiristäjä-ukot tiedetään kyllä. Jos se lähtee sen takia että et tapa yhteistä lastanne, se ois lähteny erittäin todennäkösesti vaikka tekisitkin abortin!! Ja haluisitko sä muka jatkaa myöhemmin aborttiinpakottajan kanssa?? Voisitko sä oikeesti luottaa ja turvautua elämän eri tilanteissa sellaseen?!
Nyt sanot sille vaan ihan suoraan ja jämäkästi että jos kaikki menee hyvin, siitä tulee jonkun biologinen isä, ja lopusta osallistumisesta saa päättää itse! Sillä on kuitenkin nyt useita kuukausia aikaa sulattaa tätä juttua. Luultavasti se vielä kiittelee sua eräänä kauniina päivänä kun lapsenne on sylissänne, että et suostunu sen hätiköityihin vaatimuksiin, vaan suojelit lastanne. Sellaisen jälkeen mies varmasti arvostaa sua enemmän kuin jos nyt teet vaan vastoin omia halujas juuri miten se käskee.
Teillä on muuten kaikki hyvin eikä mitään syytä surmata lastanne.

Asioilla on tapana järjestyä. Älä tee mitään hätiköityä. Juttele tilanteesta lisää neuvolassa.
Onnea odotukseen!

Kun kerran haluat pitää lapsesi, niin pidä se. Ei tietenkään kannata tehdä aborttia, jos jo etukäteen kaduttaa. Sinä päätät, ei kumppanisi. Ehkä miehelläkin on päällä ns. paniikkirewaktio odottamattomaan elämäntilanteeseen, ja saattaa vielä hänkin mieltänsä tuosta muuttaa. Mutta vaikka ei muuttaisikaan, niin kuinka herkkua olisi elämä sitten hänenkään kanssa, jos olisit hänen takiaan rikkonut itseäsi vastaan ja katuisit aborttiasi?

Kumpaa katuisit vaikkapa vuosikymmenen päästä enemmän; sitä, että valitsit miehesi halut oman tahtosi vastaisesti? Vaiko sitä, että pidit sen lapsen jota haluat?

Olet jo päättänyt rakastaa ja hoitaa lastasi. Onneksi olkoon.

Ajatukseen lapseta tulee usein kypsyä. Miehesi tulee samalla kannalle kunhan aikaa hieman kuluu. Hänestä tulee mainio ja rakastava isä, kuten useimmista muistakin miehistä.

Olette parhaassa lapsen saamisen iässä.

Lapsen surmaaminen mukavuusabortissa on kaikille traumaattinen kokemus. Sellainen muisto, katumus ja kuoleman suru voi pilata koko elämän, jopa terveyden.

On syytä valita onni ja elämä. Ette tule katumaan elämää lapsen kanssa. Useimmille ihmisille se on parasta mitä elämässä yleensä tapahtuu.

Joo pidä se lapsi:) Kyllä se mieskin siitä järkevöityy kunhan selkiää alkujärkytyksestä. Ja jos ei selkiä, niin eipähän ole kunnollinen ihminen eikä vaivanarvoinen mies.

Lapsi on viaton, tällä hetkellä vielä osa sinua, omaa verta ja lihaasi... ei kannata sellaista itsetuhoa tehdä että parhaan osan itsestään silpoo ja myrkyttää.