Pentuhepuli - ko??

Voiko tehdä juoksuja?

Saako varmasti oikeanlaista aktivointia riittävästi, minusta vaikuttaa tylsyyden aiheuttamalta sijaistoiminnolta. Onko tekemisenne siis tarpeksi vaihtelevaa, tuonrotuinen ei koirapuistossa pääse liikkumaan lähellekään trapeensa mukaisesti. EDes pienille koirille puistot eivät riitä kokonsa puolesta.

Koirasi voi stressata myös muista puistossa olijoista, mieti miten muut ihmiset ja koirat siellä käyttäytyvät, kun näin käy. Oletko itse tai muut perh jäsenet tiuskineet koiralle, kiskoneet hihnasta, tms?

Tuo on erit aktiivinen rotu. Puhu kasvatttajalle ja rodun harrastajille, miten saat itsestäsi koirasn silmissä kivan ja mielenkiinotoisen. Pitää tehdä niitä juttuja joista koirasi nauttii, ovat aina yksilöitä, ei niitä mitkä sinulle sopivat. Mieti myös ajoitus, on tosi tärkeää ettet treenaa koiraasi, kun se on väsynyt tai käy kierroksilla.

Eikös se koirapuisto ole koiralle paikka, jossa se saa leikkiä? Juoksemisesi on sille leikkiinkutsu, se innostuu valtavasti siitä. Miksi yrität kiinnittää koirasi huomiota tuolla tavalla? Lopeta juokseminen koska se kiihdyttää koiraasi liikaa. Nuorella koiralla on murkkuiässäkin tarve rajuihin leikkeihin ja haastavaan käytökseen. Sinun ei pidä niihin mittelöihin osallistua, leikkikööt koirat keskenään.

Varaudu myös siihen, että pystyt kieltämään koiraasi tarpeeksi tehokkaasti että se tottelee. Koirasi ei enää ole pikkupentu. Murkkuikä alkanut, ja koira saattaa uusia tuon käytöksen esim. tilanteessa, jossa se taluttaessa kiihtyy toisen koiran läheisyydestä.

Vaikka et uskokaan johtajuusongelmiin, sanoisin, että dominointiyritykset alkavatkin ensin leikin varjolla. Omistajan takkia repiessä mennään varmasti yli sopivaisuuden rajan, älä pidä sitä vahinkona tai leikkinä. "Kiellot menevät kuuroille korville tuollaisessa tilanteessa" - kuulostaa huolestuttavalta.

Itsellänikin on isokokoinen murkkuikäinen uros, ja pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että koira rauhoittuu HETI kun käsky käy.

Tuota käytöstä ilmenee välillä jossain ikävaiheessa, ja on parempi kuin, se loppuu alkuunsa. Nuo selänkääntötempu ei tuossa tilanteessa ole mikään hyvä juttu, kuten jo huomasitkin.

Kielto EI (jos opetettu) on tässäkin toimiva juttu ja niin tarmokkaasti, että loppuu. Tuosta voi tulla ongelma tahattomastikkin. Eräällä korkeastikoulutetulla intinkoiralla oli ikävä piirre napsia nilkoille, tosin ihan leikillään. Tapa oli erittäin epämiellyttävä. Se muodostu niihin kehen halusi..

"Juoksen/liikehdin"...koira oli ehkä kiihtyneessä mielentilassa ja se mihin pitää varautua, on jos tuo kohdistuu jossain vaiheessa ulkopuoliseen henkilöön. Voi lähteä tilanne lapasesta.

Eli tomerasti poistamaan tuo tapa, se on jo velvollisuutesi.

"Pentu on alkanut pomppia päälleni samalla takin hihaa repien. "...ota koira kontrolliin, kun huomaat tuota käytöstä esiintyvän. Kontakti jo hyvissä ajoin ja riittävän päättäväisesti.


Jos ei onnistu, tämä kyllä lopettaa tuon innon.
"Pentu on alkanut pomppia päälleni samalla takin hihaa repien. "..älä vaistä vaan kohtaa. Jos koira on takajaloillaan käytä polvea tai polkaise takavarpaille. Kerta pitäisi riittää, ja tapa on pois. Tee se kerralla kunnolla, niin intohiipuu koiralta. Parempi se kuin pitkittynyt piina.

Puutu muutenkin ajoissa siihen mitä pitää ja riittävän voimakkaasti. Muista, että spk.lta ei pyydetä tai oleteta mitään, vaan se on koira miltä vaaditaan se, mikä pitää. Ei tarkoita tällä kovia otteita, vaan oikeanlaista asennetta...

Niin... Se selänkääntäminen on yhtä tyhjän kanssa noissa tilanteissa, ja itsekin oman koirani kanssa sitä kuukausikaupalla tein, kun se kimppuuni lenkillä kävi, joten se puri sitten persauksista, polvitaipeista ja hyppi korkealle olkapäihin asti ja taklasi tassuillaan selkään... Koirani on melko iso uros, ja pentuna tämä riekkuminen tapahtui myös, ja leikkiähän se oli, mutta jotenkin ilkeää leikkiä -eli ilme silmissä kertoi jostain muusta, kuin hyväntahtoisesta...

Omalla koiralla tuon käytöksen laukaisi myös kiihtyminen jostain, ja usein siitä että ohitettiin toinen koira, niin kuin tuossa ylempänä joku jo antoikin esimerkiksi tilanteita, joissa tuota voi alkaa esiintyä.

Lopulta kun koirani oli kymmenen kuukauden ikäinen totesin, että tuo käytös ei tule itsekseen loppumaan, eikä selänkääntämisellä ja huomioimatta jättämisellä yms. kenoilla, joten minä vain aloin näissä tilanteissa ottaa taluttimen niin lyhyelle kuin mahdollista, ja käskin koiran istua niin kauan, että se istui ja sitten kun rauhoittui, matka jatkui ja yllättävän pian riekkuminen loppui kokonaan.

Tuo selänkääntäminenhän on ns. rauhoittava ele, ja kai se joissain tilanteissa toimii, mutta minusta pikemmin vieraisiin koiriin kuin omaan. Minusta oman koiran pitää lopettaa kaikenlainen riekkuminen käskystä, eikä siksi että itse aletaan sitä rauhoitella...

Sehän on myös jossain määrin alistuva ele, eli voihan siitä tulla pahassa iässä olevalle koiralle vähän turhia luuloja itsestään. Nyt varmaan joku paremmin asioista tietävä tulee urputtamaan, että ei ole alistumista, ja emokoirakin pennuilleen ja plaa, plaa... Mutta pointti oli, että ei se selänkääntäminen noissa tilanteissa taida useinkaan olla kovin toimiva keino.

Aloittaja kuvailee koiraansa tosi herttaiseksi tapaukseksi. Niin se varmaan on ollutkin tähän asti. Mutta pentuaika päättyy, tulee murrosikä ja hormonit alkaa hyrräämään - tulee aikuisuus. Ja aikuisen koiran sielunelämään kuuluu muutakin kuin herttainen rakastettava söpöily omalle ihmiselle. Ensi merkit on näytetty. Otappas huomioon koirasi rotuominaisuudet ja ala tekemään töitä kunnolla sen kanssa. Ihan ensin ne ruusunpunaiset lasit roskikseen! Sakun omistajan ei auta kyyristellä jos hammasta tulee. Canis F. neuvoi hyvin: älä väistä vaan kohtaa koirasi.