Draken kaava

Jos tätä nyt vielä jatkaa,,,,
Näkee kiikarilla kaikki keskustelijat kohta jokaisessa kohteessa pikku-ukkoja!

Planeettakunnat ovat ainakin huomattavasti yleisempiä kuin vielä pari vuosikymmentä sitten yleisesti uskottiin. Nythän pystymme havaitsemaan vastaa suuria planeettoja, joilla on kehittyneen elämän kannalta ongelmana painovoima. Myöskään kaasuplaneettoja ei kai voida pitää sivilisaation kehittymisen kannalta mahdollisina. Toisaalta suuret planeetet toimivat kosmisina pölynimureina ja puhdistavat lähiavaruutta asteroideista ja antavat näin planeettakunnan pienemmille planeetoille nelämän kannalta "turvallisemmat" olosuhteet.

Veikkaukseni on, että jopa puolella tähdistä saattaisi olla vakaa planeettakunta. Kaksois- ja kolmoistähdet eivät kai täytä kriteeriä.

Leukippos kirjoitti:

Planeettakunnat ovat ainakin huomattavasti yleisempiä kuin vielä pari vuosikymmentä sitten yleisesti uskottiin. Nythän pystymme havaitsemaan vastaa suuria planeettoja, joilla on kehittyneen elämän kannalta ongelmana painovoima. Myöskään kaasuplaneettoja ei kai voida pitää sivilisaation kehittymisen kannalta mahdollisina. Toisaalta suuret planeetet toimivat kosmisina pölynimureina ja puhdistavat lähiavaruutta asteroideista ja antavat näin planeettakunnan pienemmille planeetoille nelämän kannalta "turvallisemmat" olosuhteet.

Veikkaukseni on, että jopa puolella tähdistä saattaisi olla vakaa planeettakunta. Kaksois- ja kolmoistähdet eivät kai täytä kriteeriä.

Lue lisää

Itse olisin valmis arvioimaan planeettakuntien osuuden hyvin korkeaksi, 90-100 %:in. En osaa sanoa, moniko näistä planeettakunnista täyttäisi "vakaan planeettakunnan" kriteerit eli sellaisen, jossa on riittävästi jättiläisplaneettoja suojaamassa meteori- ja asteroidisateelta.

Shoemaker-Levy-komeetta syöksyi Jupiteriin 1994, http://fi.wikipedia.org/wiki/Shoemaker-Levy_9 Tapahtuma kertoo omalta osaltaan, että Jupiter on Aurinkokunnassa melkoinen planeettojen välisten roskien imuri.

Tämmöinen löytyi googlaamalla:

"Tähtitieteilijät tutkivat erityisesti auringonkaltaisia tähtiä, joita oli otoksessa lähes neljännes. He havaitsivat, että suurimmassa osassa planeettojen ympäröimistä tähdistä on alle 1 % siitä litiummäärästä, joka löytyi useimmista muista tähdistä. ”Nämä tähdet ovat Auringon tavoin tuhonneet tehokkaasti syntyessään perimänsä litiumin. Laajan otoksen avulla pystyimme osoittamaan, että litiumin väheneminen ei liity tähden muihin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa sen ikään”, kertoo tutkimusryhmän jäsen Nuno Santos.
- -
Tulos tarjoaa tähtitieteilijöille myös uuden ja kustannustehokkaan keinon löytää uusia planeettakuntia: selvittämällä tähden litiummäärä voidaan päättää, mitä tähtiä kannattaa havainnoida tarkemmin."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso0942/

Artikkeli on kahden vuoden takaa. Onko sen jälkeen tarkentunut, kuinka suuressa osassa (auringonkaltaisia) tähtiä litiummäärä on alentunut? Jos tällainen tutkimustulos on olemassa, käyttäisin sitä suhdelukuna arvioitaessa planeetallisia tähtiä.

Milloin planeettakunta on vakaa? Itse en automaattisesti olettaisi, että jos jättiläisplaneetta kiertää lähellä tähteä, että planeettakunta ei silloin olisi riittävän vakaa. Voihan sellaisella jättiläisplaneetalla olla maankaltainen troijalainen, joka on jättiläisplaneetan magneettikentän van Allenin säteilyvyöhykkeiden ulottumattomissa. Jos troijalainen on kaukana jättiläisplaneetasta, jättiläisplaneetta toimisi kaiketi asteroidi-, komeetta- ja meteori-imurina. Pyörimisliike ei olisi lukkiutunut ja troijalaisella olisi oma magneettikenttä. Lisäksi planeettakunnan kaukaisemmilla vyöhykkeillä voisi olla jättiläisplaneettoja, jotka toimisivat myös imureina. Voisiko troijalaisella planeetalla olla suurta kuuta Maan tapaan? Mikä on Kuun merkitys on maalle. Vakauttaa kiertoliikkeen, sanotaan. Miten merkittävä tekijä kiertoliikkeen vakaus on elämän kannalta?

Fermiläinen. kirjoitti:

Itse olisin valmis arvioimaan planeettakuntien osuuden hyvin korkeaksi, 90-100 %:in. En osaa sanoa, moniko näistä planeettakunnista täyttäisi "vakaan planeettakunnan" kriteerit eli sellaisen, jossa on riittävästi jättiläisplaneettoja suojaamassa meteori- ja asteroidisateelta.

Shoemaker-Levy-komeetta syöksyi Jupiteriin 1994, http://fi.wikipedia.org/wiki/Shoemaker-Levy_9 Tapahtuma kertoo omalta osaltaan, että Jupiter on Aurinkokunnassa melkoinen planeettojen välisten roskien imuri.

Tämmöinen löytyi googlaamalla:

"Tähtitieteilijät tutkivat erityisesti auringonkaltaisia tähtiä, joita oli otoksessa lähes neljännes. He havaitsivat, että suurimmassa osassa planeettojen ympäröimistä tähdistä on alle 1 % siitä litiummäärästä, joka löytyi useimmista muista tähdistä. ”Nämä tähdet ovat Auringon tavoin tuhonneet tehokkaasti syntyessään perimänsä litiumin. Laajan otoksen avulla pystyimme osoittamaan, että litiumin väheneminen ei liity tähden muihin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa sen ikään”, kertoo tutkimusryhmän jäsen Nuno Santos.
- -
Tulos tarjoaa tähtitieteilijöille myös uuden ja kustannustehokkaan keinon löytää uusia planeettakuntia: selvittämällä tähden litiummäärä voidaan päättää, mitä tähtiä kannattaa havainnoida tarkemmin."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso0942/

Artikkeli on kahden vuoden takaa. Onko sen jälkeen tarkentunut, kuinka suuressa osassa (auringonkaltaisia) tähtiä litiummäärä on alentunut? Jos tällainen tutkimustulos on olemassa, käyttäisin sitä suhdelukuna arvioitaessa planeetallisia tähtiä.

Milloin planeettakunta on vakaa? Itse en automaattisesti olettaisi, että jos jättiläisplaneetta kiertää lähellä tähteä, että planeettakunta ei silloin olisi riittävän vakaa. Voihan sellaisella jättiläisplaneetalla olla maankaltainen troijalainen, joka on jättiläisplaneetan magneettikentän van Allenin säteilyvyöhykkeiden ulottumattomissa. Jos troijalainen on kaukana jättiläisplaneetasta, jättiläisplaneetta toimisi kaiketi asteroidi-, komeetta- ja meteori-imurina. Pyörimisliike ei olisi lukkiutunut ja troijalaisella olisi oma magneettikenttä. Lisäksi planeettakunnan kaukaisemmilla vyöhykkeillä voisi olla jättiläisplaneettoja, jotka toimisivat myös imureina. Voisiko troijalaisella planeetalla olla suurta kuuta Maan tapaan? Mikä on Kuun merkitys on maalle. Vakauttaa kiertoliikkeen, sanotaan. Miten merkittävä tekijä kiertoliikkeen vakaus on elämän kannalta?

Lue lisää

Wiki:
"Aikaisemmin monet tutkijat ajattelivat kaksoistähtien synnyn olevan planeettakunnan muodostumista estävä tapahtumasarja... Nyttemmin tiedetään eksoplaneettoja olevan myös kaksoistähdillä.
Ongelmaksi jää planeettaratojen vakaus.
... jos kaksoistähden toinen tähti on yli 200 AU:n päässä toisesta tähdestä, niin se ei vetovoimallaan sanottavasti häiritse planeettojen syntymistä. Myöskään kaksi hyvin lähekkäistä toisiaan kiertävää tähteä, joiden kiertoaika toistensa ympäri on muutama vuorokausi, eivät estä elinkelpoisen planeetan syntyä ja kiertämistä."

Tietoni olivat vanhentuneita. Kaksois- tai useampitähtiset järjestelmät eivät näköjään estäkään vakaita planeettakuntia muodostumasta.
Ei kai myöskään voida sulkea pois mahdollisuutta, että elämä kehittyisikin jonkin planeetan kuussa. Omassa planeettakunnassamme on kuita kai lähemmäs sata nykyisten havaintojen mukaan. Tosin ne ovat liian pieniä voidakseen ylläpitää kaasukehää, mutta periaatteessa kuun koolle ei kai ole rajoitusta.

Kiertoliikkeen vakaus tasoittaa ilmasto-olosuhteita. Jos akseli ei olisi kalteva, ei maapallolla olisi vuodenaikoja. Akselin heilahtelu on yhtenä tekijänä jääkausien synnyssä. Jos heilahtelu olisi erityisen suurta, niin arktiset alueet ja päiväntasaja vaihtaisivat paikkaansa, eikä se varmaan olisi eliöstön kehityksen kannalta suotavaa.

Fermiläinen. kirjoitti:

Itse olisin valmis arvioimaan planeettakuntien osuuden hyvin korkeaksi, 90-100 %:in. En osaa sanoa, moniko näistä planeettakunnista täyttäisi "vakaan planeettakunnan" kriteerit eli sellaisen, jossa on riittävästi jättiläisplaneettoja suojaamassa meteori- ja asteroidisateelta.

Shoemaker-Levy-komeetta syöksyi Jupiteriin 1994, http://fi.wikipedia.org/wiki/Shoemaker-Levy_9 Tapahtuma kertoo omalta osaltaan, että Jupiter on Aurinkokunnassa melkoinen planeettojen välisten roskien imuri.

Tämmöinen löytyi googlaamalla:

"Tähtitieteilijät tutkivat erityisesti auringonkaltaisia tähtiä, joita oli otoksessa lähes neljännes. He havaitsivat, että suurimmassa osassa planeettojen ympäröimistä tähdistä on alle 1 % siitä litiummäärästä, joka löytyi useimmista muista tähdistä. ”Nämä tähdet ovat Auringon tavoin tuhonneet tehokkaasti syntyessään perimänsä litiumin. Laajan otoksen avulla pystyimme osoittamaan, että litiumin väheneminen ei liity tähden muihin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa sen ikään”, kertoo tutkimusryhmän jäsen Nuno Santos.
- -
Tulos tarjoaa tähtitieteilijöille myös uuden ja kustannustehokkaan keinon löytää uusia planeettakuntia: selvittämällä tähden litiummäärä voidaan päättää, mitä tähtiä kannattaa havainnoida tarkemmin."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso0942/

Artikkeli on kahden vuoden takaa. Onko sen jälkeen tarkentunut, kuinka suuressa osassa (auringonkaltaisia) tähtiä litiummäärä on alentunut? Jos tällainen tutkimustulos on olemassa, käyttäisin sitä suhdelukuna arvioitaessa planeetallisia tähtiä.

Milloin planeettakunta on vakaa? Itse en automaattisesti olettaisi, että jos jättiläisplaneetta kiertää lähellä tähteä, että planeettakunta ei silloin olisi riittävän vakaa. Voihan sellaisella jättiläisplaneetalla olla maankaltainen troijalainen, joka on jättiläisplaneetan magneettikentän van Allenin säteilyvyöhykkeiden ulottumattomissa. Jos troijalainen on kaukana jättiläisplaneetasta, jättiläisplaneetta toimisi kaiketi asteroidi-, komeetta- ja meteori-imurina. Pyörimisliike ei olisi lukkiutunut ja troijalaisella olisi oma magneettikenttä. Lisäksi planeettakunnan kaukaisemmilla vyöhykkeillä voisi olla jättiläisplaneettoja, jotka toimisivat myös imureina. Voisiko troijalaisella planeetalla olla suurta kuuta Maan tapaan? Mikä on Kuun merkitys on maalle. Vakauttaa kiertoliikkeen, sanotaan. Miten merkittävä tekijä kiertoliikkeen vakaus on elämän kannalta?

Lue lisää

Tähdet ja avaruus 28.11.

"Tutkijat varoittavat keskittymästä ainoastaan Maata muistuttaviin planeettoihin. Kaikki elämä ei välttämättä käytä nestemäistä vettä, vaan esimerkiksi Titanin hiilivetyjärvet voisivat mahdollistaa toisenlaista elämää.
Elinkelpoisuutta mittaavan indeksin määrittely nykytiedoillamme on hankalaa. "

lisää:
http://www.astrobio.net/pressrelease/4355/habitable-does-not-mean-earth-like

Leukippos kirjoitti:

Tähdet ja avaruus 28.11.

"Tutkijat varoittavat keskittymästä ainoastaan Maata muistuttaviin planeettoihin. Kaikki elämä ei välttämättä käytä nestemäistä vettä, vaan esimerkiksi Titanin hiilivetyjärvet voisivat mahdollistaa toisenlaista elämää.
Elinkelpoisuutta mittaavan indeksin määrittely nykytiedoillamme on hankalaa. "

lisää:
http://www.astrobio.net/pressrelease/4355/habitable-does-not-mean-earth-like

Lue lisää

Olet oikeassa. Aurinkokunnassa Titan ja Neptunuksen Triton ovatkin siksi kiinnostavia kappaleita. Kuitenkin jos haluaa, ettei elämän etsintä ole täysin hakuammuntaa, on keskityttyvä ensisijaisesti jo tunnettuihin elämänmuotoihin. Meidän tuntemamme elämänmuodot perustuvat pääosin nestemäiseen veteen. Siksi pitäisin Europaa aurinkokunnan todennäköisimpänä vaihtoehtona. Jään alla elämä olisi suojassa hiukkassäteilyltä. Mustien savuttajien ympäristössä voisi olla sopiva lämpötilakin. Paine olisi monin paikoin ongelma, sillä Europan meren arvioidaan olevan erittäin syvä. Mutta jos meressä olisi vedenalaisia toimivia tulivuoria, joiden huippu olisi lähellä pintaa. Silloin voisi olla sopiva paine ja sopiva lämpötila myös samantyyppisten elämänmuotojen esiintymiselle, jollaisia Maassa tunnetaan. Pitäisin Europaa aurinkokunnan todennäköisimpänä elämän esiintymispaikkana. Mars tulee kakkosena.

Fermiläinen. kirjoitti:

Olet oikeassa. Aurinkokunnassa Titan ja Neptunuksen Triton ovatkin siksi kiinnostavia kappaleita. Kuitenkin jos haluaa, ettei elämän etsintä ole täysin hakuammuntaa, on keskityttyvä ensisijaisesti jo tunnettuihin elämänmuotoihin. Meidän tuntemamme elämänmuodot perustuvat pääosin nestemäiseen veteen. Siksi pitäisin Europaa aurinkokunnan todennäköisimpänä vaihtoehtona. Jään alla elämä olisi suojassa hiukkassäteilyltä. Mustien savuttajien ympäristössä voisi olla sopiva lämpötilakin. Paine olisi monin paikoin ongelma, sillä Europan meren arvioidaan olevan erittäin syvä. Mutta jos meressä olisi vedenalaisia toimivia tulivuoria, joiden huippu olisi lähellä pintaa. Silloin voisi olla sopiva paine ja sopiva lämpötila myös samantyyppisten elämänmuotojen esiintymiselle, jollaisia Maassa tunnetaan. Pitäisin Europaa aurinkokunnan todennäköisimpänä elämän esiintymispaikkana. Mars tulee kakkosena.

Lue lisää

Samaan tulokseen olen tullut aiheesta lueskeltuani eri lähteistä. Näissä olosuhteissa ei kuitenkaan teknisiä sivilisaatioita synny ja sehän kai on pohdintamme päätähtäin. Mutta ei kiirehditä liikaa. Antaa ajatuksen muhia.

Leukippos kirjoitti:

Tähdet ja avaruus 28.11.

"Tutkijat varoittavat keskittymästä ainoastaan Maata muistuttaviin planeettoihin. Kaikki elämä ei välttämättä käytä nestemäistä vettä, vaan esimerkiksi Titanin hiilivetyjärvet voisivat mahdollistaa toisenlaista elämää.
Elinkelpoisuutta mittaavan indeksin määrittely nykytiedoillamme on hankalaa. "

lisää:
http://www.astrobio.net/pressrelease/4355/habitable-does-not-mean-earth-like

Lue lisää

Olisi selkeintä yrittää laskea ensin meille tutun elämän mahdollisuutta. Sen tiedämme, että nestemäiseen veteen ("happivety") perustuva elämä on mahdollista. Nestemäiseen hiilivetyyn tai muihin mahdollisiin yhdisteisiin perustuvasta elämästä meillä ei ole mitään näyttöä, vaikka teoriassa sellainen on myös mahdollinen. Joka tapauksessa hiilivedyt ovat vettä monimutkaisempia yhdisteitä Haittaako se mahdollisesti ratkaisevasti elämän syntyyyn?

Elämän, joka ei perustu nestemäiseen veteen, mahdollisuudesta ollaan paljon enemmän pelkkien arvailujen varassa, kuin meidän kaltaisemme elämän todennäköisyyksissä. Meillä ei ole kunnon käsitystä siitä, mitä ehtoja tämän kaltaisen elämän synnylle täytyy olla tai, minkälaista nopeutta tällainen elämä voisi kehittyä tai, onko se herkempää tuohoutumaan vai vakaampaa?

Minusta siis kannattaa laskea hieman tukevammalla pohjalla olevan meidän kaltaisen elämän todennäköisyyttä erikseen ja erikseen koettaa keksiä jotain tapoja laskea meille täydellisen vieraan elämän todennäköisyyttä. Veikkaan, että tuollaisen täysin vieraan elämänmuodon todennäköissyyttä ei onnistu mitenkään järkevästi laskemaan. Lopputulos olisi täydellisesti pelkkä arvaus, koska tuntemattomia muuttujia olisi aivan liian paljon.

Leukippos kirjoitti:

Wiki:
"Aikaisemmin monet tutkijat ajattelivat kaksoistähtien synnyn olevan planeettakunnan muodostumista estävä tapahtumasarja... Nyttemmin tiedetään eksoplaneettoja olevan myös kaksoistähdillä.
Ongelmaksi jää planeettaratojen vakaus.
... jos kaksoistähden toinen tähti on yli 200 AU:n päässä toisesta tähdestä, niin se ei vetovoimallaan sanottavasti häiritse planeettojen syntymistä. Myöskään kaksi hyvin lähekkäistä toisiaan kiertävää tähteä, joiden kiertoaika toistensa ympäri on muutama vuorokausi, eivät estä elinkelpoisen planeetan syntyä ja kiertämistä."

Tietoni olivat vanhentuneita. Kaksois- tai useampitähtiset järjestelmät eivät näköjään estäkään vakaita planeettakuntia muodostumasta.
Ei kai myöskään voida sulkea pois mahdollisuutta, että elämä kehittyisikin jonkin planeetan kuussa. Omassa planeettakunnassamme on kuita kai lähemmäs sata nykyisten havaintojen mukaan. Tosin ne ovat liian pieniä voidakseen ylläpitää kaasukehää, mutta periaatteessa kuun koolle ei kai ole rajoitusta.

Kiertoliikkeen vakaus tasoittaa ilmasto-olosuhteita. Jos akseli ei olisi kalteva, ei maapallolla olisi vuodenaikoja. Akselin heilahtelu on yhtenä tekijänä jääkausien synnyssä. Jos heilahtelu olisi erityisen suurta, niin arktiset alueet ja päiväntasaja vaihtaisivat paikkaansa, eikä se varmaan olisi eliöstön kehityksen kannalta suotavaa.

Lue lisää

Pidän myös mahdollisena, että keskustähteään elämänvyöhykkeellä kiertävää jättiläisplaneetta kiertäisi kuu, jossa olisi elämää. Se edellyttäisi kuitenkin, että planeetan kiertorata ei olisi lähellä jättiläisplaneettaa.

Jupiterin magneettikentästä avittavaa tietoa:

"Niinpä Jupiterillakin on noin 20 planeetan säteen päässä Van Allenin vyöhykkeet, joissa on säteily 10000 kertaa Maan Van Allenin vyöhykkeiden säteilyä voimakkaampaa.
- -
Jupiterin magneettikentän etäisyys Auringon suunnalla on 3–7 miljoonaa kilometriä eli 50–100 Jupiterin sädettä. Etäisyys vaihtelee huomattavasti aurinkotuulen mukaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jupiter#Magneettikentt.C3.A4

Koska Jupiterin säde on noin 71 500 km, sijaitsevat Jupiterin van Allenin vyöhykkeet noin 1,4 milj. km:n päässä planeetasta. Sillä etäisyydellä kiertävät kuut eivät olisi turvassa. Mikä olisi "suojaetäisyys" planeetasta?

Galilein kuut näyttävät sijaitsen suunnilleen säteilyvyöhykkeiden sisä- tai ulkopuolella. Niissä säteily on liian voimakasta. Mutta Jupiterin kuita kiertää jopa 30 miljoonan km:n päässä planeetasta. Kaikki suuret kuut kiertävät kuitekin lähellä planeettaa. Pysyisikö kaukana planeetasta kiertävä suuri vakaasti kiertoradallaan?

Kuvitellaan, että jossain planeettakunnassa olisi jättiläisplaneetta elämänvyöhykkeellä. Tätä kiertäisi jättiläisplaneetan magneettikentän ulottumattomissa kuu, joka olisi sopivan kokoinen ja jossa olisi vettä. Kuulla olisi oma magneettikenttä, joka suojaisi sitä keskustähden hiukkassäteilyltä. Tällaisissa olosuhteissa voisi kuvitella olevan suotuisat mahdollisuudet elämän kehittymiseen.

Tällaisessa kuussa sään täytyisi muuttua jonkin verran planeetan ympäri pyörimisen rytmissä, jos pyöriminen tapahtuisi samassa tasossa kuin planeetan pyörähdys keskustähden ympäri. Kuvitellaan, että jättiläisplaneetta kiertäisi tähteään 1 AU:n eli 150 milj. km:n etäisyydellä. Jos planeettaa kiertävän kuun etäisyys planeettaan olisi 10 milj. km, etäisyys keskustähteen vaihtelisi 140 milj. km:sta 160 miljoonaan kilometriin joka kierroksella planeetan ympäri. Se ei voisi olla vaikuttamatta säätilaan. Tällaisella kuulla olevan elämän pitäisi siksi olla sopeutunutta voimakkaisiin ja nopeisiin sään muutoksiin.

Titanista:

"Kiertoradallaan Titan on ajoittain Saturnuksen magneettikentän ulkopuolella, omaa magneettikenttää Titanilla ei ole havaittu olevan."
http://www.oulu.fi/astronomy/planetology/PlanetologiaII/Titan/titan[1].htm

Jos Titan sijaitsisi jonkin verran kauempana Saturnuksesta, se voisi olla planeetan magneettikentän tuhoavan säteilyn ulottumattomissa. Aurinkokunnassa ei kuitenkaan ole esimerkkiä suuresta kuusta, joka olisi planeettansa magneettikentän hiukkassäteilyn ulottumattomissa.

Aurinkokunnassa Jupiterilla on troijalaisia asteroideja. Myös jättäläisplaneetan kiertoradalla kiertävä troijalainen planeetta voisi olla mahdollinen jossain toisessa planeettakunnassa.

Kuten kirjoitit, osalla kaksois-, kolmois- jne. tähdistä vakaat planeettakunnat ovat mahdollisia, osalla ei. Nyt pitäisi jotenkin yrittää selvittää niiden useampitähtisten tähtien osuus, joilla voi olla vakaa planeettakunta.

Googlailen vielä, ennen kuin uskallan lyödä kiinni vakaiden planeettakuntien määrää sopivista tähdistä. Arvioini 90-100 %:ista taitaa kuitenkin olla ylimitoitettu. Viittaan aiemmin esille ottamaani artikkeliin:

"Johtopäätös perustuu tutkimukseen, jossa analysoitiin 500 tähteä, joista 70 on planeettojen ympäröimiä.
- -
Tähtitieteilijät tutkivat erityisesti auringonkaltaisia tähtiä, joita oli otoksessa lähes neljännes."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso0942/

= 500 tähden otoksessa oli 70 planeetallista tähteä. 500:sta tähdestä oli auringonkaltaisia tähtiä neljännes eli noin 125. Vaikka kaikki planeetalliset tähdet olisivat auringonkaltaisia tähtiä (mikä ei ole todennäköistä), olisi planeetallisten auringonkaltaisten tähtien osuus silti vain 56 % (70/125). Yritän kuitenkin vielä löytää parempia prosentteja.

Tämä on kieltämättä hidasta hommaa, kun yrittää löytää kaikkien arvioiden perustaksi edes ripauksen faktaa.

Peruutan vielä vähän taaksepäin kaavassa eli sopiviin tähtiin. En ala enää arvioida uudelleen sopivien tähtien lukumäärää, mutta tuli kuitenkin mieleeni seuraavaa:

Usein arvioidaan, että tähden UV-säteily ei saisi olla liian voimakasta. Miten sähkömagneettisen spektrin muut aallonpituudet? Kuvitellaan, että planeetta kiertää vakaalla kiertoradalla kaksoistähteä, joista toinen on auringonkaltainen keltainen kääpiö. Toinen on kompaktitähti, esim. valkoinen kääpiö. Röntgensäteily on käsittääkseni ihmiselle haitallista, mutta antaako ilmakehä riittävän suojan röntgensäteilyltä myös planeettakunnassa, jossa on voimakas röntgenlähde? Aurinkokunnassa Maan ilmakehän suodatus näyttää riittävän hyvin Auringon röntgensäteilyyn:

"Maan ilmakehässä oleva vesi absorboi (imee itseensä) röntgensäteilyn"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Röntgentähtitiede

Entä silloin, kun röntgensäteily on reilusti Aurinkoa vahvempaa? Suodattaisiko ilmakehä riittävästi?

Leukippos kirjoitti:

Wiki:
"Aikaisemmin monet tutkijat ajattelivat kaksoistähtien synnyn olevan planeettakunnan muodostumista estävä tapahtumasarja... Nyttemmin tiedetään eksoplaneettoja olevan myös kaksoistähdillä.
Ongelmaksi jää planeettaratojen vakaus.
... jos kaksoistähden toinen tähti on yli 200 AU:n päässä toisesta tähdestä, niin se ei vetovoimallaan sanottavasti häiritse planeettojen syntymistä. Myöskään kaksi hyvin lähekkäistä toisiaan kiertävää tähteä, joiden kiertoaika toistensa ympäri on muutama vuorokausi, eivät estä elinkelpoisen planeetan syntyä ja kiertämistä."

Tietoni olivat vanhentuneita. Kaksois- tai useampitähtiset järjestelmät eivät näköjään estäkään vakaita planeettakuntia muodostumasta.
Ei kai myöskään voida sulkea pois mahdollisuutta, että elämä kehittyisikin jonkin planeetan kuussa. Omassa planeettakunnassamme on kuita kai lähemmäs sata nykyisten havaintojen mukaan. Tosin ne ovat liian pieniä voidakseen ylläpitää kaasukehää, mutta periaatteessa kuun koolle ei kai ole rajoitusta.

Kiertoliikkeen vakaus tasoittaa ilmasto-olosuhteita. Jos akseli ei olisi kalteva, ei maapallolla olisi vuodenaikoja. Akselin heilahtelu on yhtenä tekijänä jääkausien synnyssä. Jos heilahtelu olisi erityisen suurta, niin arktiset alueet ja päiväntasaja vaihtaisivat paikkaansa, eikä se varmaan olisi eliöstön kehityksen kannalta suotavaa.

Lue lisää

"Kiertoliikkeen vakaus tasoittaa ilmasto-olosuhteita. Jos akseli ei olisi kalteva, ei maapallolla olisi vuodenaikoja. Akselin heilahtelu on yhtenä tekijänä jääkausien synnyssä. Jos heilahtelu olisi erityisen suurta, niin arktiset alueet ja päiväntasaja vaihtaisivat paikkaansa, eikä se varmaan olisi eliöstön kehityksen kannalta suotavaa."

Ainakin eloonjäämiskamppailussa henkiin jäävien lajien pitäisi olla voimakkaisiin lämpötilavaihteluihin sopeutuvia.

Esim. Marsilla ei ole suuria kuita. Heilahteleeko Marsin akseli voimakkaasti?

Vaatimus suuresta kuusta voi vähentää elämää pitkälle "kehittävien" planeettojen osuutta. Tämä on kuitenkin ehkä mieluummin fi-kohdan kuin nyt käsiteltävänä olevan fp-kohdan asiaa. Tai ehkä jossain määrin kumpaakin.

Jäin pohtimaan myös sitä, onko kaikilla aurinkokunnan kuilla pyörähdysaika lukkiutunut suhteessa planeetan kiertoaikaan. Siltä näyttää:

"Pluto ja sen kuu Kharon ovat lukinneet toistensa pyörimisen 1:1-resonanssiin. Marsin molemmat kuut sekä Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen ja Neptunuksen monien kuiden joko tiedetään tai oletetaan olevan vuorovesilukittuneita."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovesilukkiutuminen

Eli kuvitellaan, että keltaista kääpiötähteä kiertäväisi jättiläisplaneetta Maan etäisyydellä. Jättiläisplaneetta kiertäisi suuri kuu 10 milj. km:n etäisyydellä. Todennäköisesti sen pyörähdysaika akselinsa ympäri lukkiutuisi kiertoaikaan emoplaneetan ympäri joko suhteessa 1:1 tai 3:2.

Tällaisella kuulla olisi kaikesta päätellen pitkät päivät ja yöt.

Miten jättiläisplaneetan vuorovesivoimat muutoin vaikuttaisivat kuun elämään? Ilmeisesti veden pinnan vaihtelu -vuorovesilmiötä ei hirveästi tapahtuisi, koska kuu kääntäisi aina saman puolen emoplaneettaansa kohti.

Nämä pohdinnat eivät ehkä kaikki ole oleellisia yritettäessä määrittää vakaiden planeettakuntien määrää, mutta menköön silti.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Kiertoliikkeen vakaus tasoittaa ilmasto-olosuhteita. Jos akseli ei olisi kalteva, ei maapallolla olisi vuodenaikoja. Akselin heilahtelu on yhtenä tekijänä jääkausien synnyssä. Jos heilahtelu olisi erityisen suurta, niin arktiset alueet ja päiväntasaja vaihtaisivat paikkaansa, eikä se varmaan olisi eliöstön kehityksen kannalta suotavaa."

Ainakin eloonjäämiskamppailussa henkiin jäävien lajien pitäisi olla voimakkaisiin lämpötilavaihteluihin sopeutuvia.

Esim. Marsilla ei ole suuria kuita. Heilahteleeko Marsin akseli voimakkaasti?

Vaatimus suuresta kuusta voi vähentää elämää pitkälle "kehittävien" planeettojen osuutta. Tämä on kuitenkin ehkä mieluummin fi-kohdan kuin nyt käsiteltävänä olevan fp-kohdan asiaa. Tai ehkä jossain määrin kumpaakin.

Jäin pohtimaan myös sitä, onko kaikilla aurinkokunnan kuilla pyörähdysaika lukkiutunut suhteessa planeetan kiertoaikaan. Siltä näyttää:

"Pluto ja sen kuu Kharon ovat lukinneet toistensa pyörimisen 1:1-resonanssiin. Marsin molemmat kuut sekä Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen ja Neptunuksen monien kuiden joko tiedetään tai oletetaan olevan vuorovesilukittuneita."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovesilukkiutuminen

Eli kuvitellaan, että keltaista kääpiötähteä kiertäväisi jättiläisplaneetta Maan etäisyydellä. Jättiläisplaneetta kiertäisi suuri kuu 10 milj. km:n etäisyydellä. Todennäköisesti sen pyörähdysaika akselinsa ympäri lukkiutuisi kiertoaikaan emoplaneetan ympäri joko suhteessa 1:1 tai 3:2.

Tällaisella kuulla olisi kaikesta päätellen pitkät päivät ja yöt.

Miten jättiläisplaneetan vuorovesivoimat muutoin vaikuttaisivat kuun elämään? Ilmeisesti veden pinnan vaihtelu -vuorovesilmiötä ei hirveästi tapahtuisi, koska kuu kääntäisi aina saman puolen emoplaneettaansa kohti.

Nämä pohdinnat eivät ehkä kaikki ole oleellisia yritettäessä määrittää vakaiden planeettakuntien määrää, mutta menköön silti.

Lue lisää

Itse asiassa pyörimisliikkeeltään 1:1-suhteeseen lukittuneen kuun planeetan puoleisella puolellahan olisi aina aika valoisaa. Jupiterin kokoisen emoplaneetan täytyisi 1 AU:n etäisyydellä keskustähdestä olla erittäin kirkas vielä 10 milj. km:n päästäkin. Päivän ja yön vaihtelut koskisivat siten vain kuun emoplaneetasta pois päin kääntynyttä puolta.

Yöllä ravinnonhankintaan sopeutuneita lajeja olisi tuollaisella kuulla vain planeetasta poispäin kääntyneellä puolella.

Miten troijlaiset asteroidit, tapahtuuko niillä pyörimisliikkeen lukittumista? Rupesin pohtimaan troijalaisen planeetan pyörimisliikkeen mahdollista lukittumista.

Näitä pohdintoja teen siksi, että mielestäni elinkelpoisten planeettakuntien joukosta ei kannattaisi automaattisesti sulkea pois planeettakuntia, joissa jättiläisplaneettoja kiertää lähellä keskustähteä.

Fermiläinen. kirjoitti:

Itse asiassa pyörimisliikkeeltään 1:1-suhteeseen lukittuneen kuun planeetan puoleisella puolellahan olisi aina aika valoisaa. Jupiterin kokoisen emoplaneetan täytyisi 1 AU:n etäisyydellä keskustähdestä olla erittäin kirkas vielä 10 milj. km:n päästäkin. Päivän ja yön vaihtelut koskisivat siten vain kuun emoplaneetasta pois päin kääntynyttä puolta.

Yöllä ravinnonhankintaan sopeutuneita lajeja olisi tuollaisella kuulla vain planeetasta poispäin kääntyneellä puolella.

Miten troijlaiset asteroidit, tapahtuuko niillä pyörimisliikkeen lukittumista? Rupesin pohtimaan troijalaisen planeetan pyörimisliikkeen mahdollista lukittumista.

Näitä pohdintoja teen siksi, että mielestäni elinkelpoisten planeettakuntien joukosta ei kannattaisi automaattisesti sulkea pois planeettakuntia, joissa jättiläisplaneettoja kiertää lähellä keskustähteä.

Lue lisää

Vielä jotain:

"Kaikki erittäin massiiviset planeettakunnat on löydetty massiivisten ja metallirikkaiden tähtien ympäriltä. Toisaalta taas neljä pienimassaisinta planeettakuntaa on löydetty pienimassaisten ja metalliköyhien tähtien ympäriltä [4]."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso1035/

Luovun toivosta löytää toistaiseksi mitään kovin kovaa faktaa planeetakunnallisten sopivien tähtien määräksi. Pitää varmaan odottaa joitakin vuosia, ennen kuin litiummäärältään alentuneiden tähtien määrästä saadan jonkinlaista tilastoitua tietoa.

Arvoni kaavalle ovat toistaiseksi seuraavia:

N* on tähtien lukumäärä tarkasteltavalla alueella (Linnunrata), 200 mrd., _sopivia_ tähtiä 10 % = 20 mrd., _sopivilla_ alueilla Linnunradassa 20 % = 4 mrd.
fp on niiden tähtien osuus, joilla on vakaa planeettakunta, 60 % = 2,4 mrd.
ne on niiden planeettojen keskimääräinen lukumäärä planeettakuntaa kohti, joilla olosuhteet ovat elämälle suotuisat (’asuttavat planeetat’), 80 % = 1,92 mrd.

Samalla kun olen tutkiskellut fp:tä, olen tutkiskellut myös ne:ta. Aurinkokunnassamme kolme planeettaa on HZ:ssa. Jupiterin Europa on varsinaisen HZ:n ulkopuolella, mutta sillä on muutoin sopivat edellytykset alkeelliselle elämälle. Arvioin ne:n aika korkeaksi. Arviossa on huomioitu myös mahdolliset asuttavat kuut ja troijalaiset planeetat.

fl on niiden asuttavien planeettojen osuus, joilla todella syntyy elämää (’elolliset planeetat’),

Kohta fl on äärimmäisen vaikea. Jos löytäisimme elämää Europasta ja Marsista, arvioisin fl:n 100 %:ksi. Jos Venuksesta tai Marsista löytyisi muinaisen elämän fossiileja, arvioisin fl:n edelleen 100 %:ksi. Jos näiltä taivaankappaleilta ei kuitenkaan löydy elämän merkkejä, on mielestäni todennäköistä, että fl on alle 100 %.

Marsin pintaa tutkittiin Viking-luotainten toimesta ensi kerran jo 1976. Elämän merkkejä ei havaittu. Myöhemmin pintaa on tutkittu enemmänkin. Se, ettei elämää ole löydetty, ei todista, etteikö jossain sinnittelevää elämää voisi olla Marsissa. Voinee kuitenkin olettaa, että koska elämää ei ole suhteellisen paljosta tutkimuksesta huolimatta löydetty Marsista, Mars ei ainakaan kuhise elämää. Pinnan alla ikiroudassa voi kuitenkin olla joitakin sinnittelijöitä.

Muinaisessa Marsissa on ollut meriä. Jos elämän syntymistodennäköisyys on 100 % olosuhteiden ollessa pitkään suotuisat, pitäisi Marsista löytyä jossain vaiheessa fossiileja. Tai ei välttämättä, jos Marsin vesi on elämälle kelvotonta:

"Opportunity-mönkijän maaperänäytteiden perusteella Marsin vesi on liian suolaista (ainakin Maassa tavattavien) elämänmuotojen kehitykseen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mars#Vesi

Veden liika suolaisuushan on kai myös Europan veden ongelma, joskaan Europan veden suolapitoisuudesta ei ole vielä samalla tavoin mittauksiin perustuvaa tietoa kuin Marsin vedestä.

Venuksella on saattanut jossain vaiheessa aurinkokuntamme kehitysvaihetta olla kelvolliset olosuhteet joillekin eliöille. Venus on kuitenkin nykyisellään sellainen helvetti, ettei Venus-mönkijöillä olisi kunnollisia toimintaedellytyksiä tutkia pintaa riittävän pitkään.

Oletetaan, että vettä on esiintynyt suhteellisen pitkiä aikoja aurinkokunnassamme nestemäisenä neljällä taivaankappaleella: Maassa, Venuksessa, Marsissa ja Europassa. Jos näistä vain Maassa on syntynyt elämää, olisi elämän syntytodennäköisyys omassa aurinkokunnassamme 1/4 eli 25 %. Jos Venuksen pudottaa pois (koska veden esiintymisestä siellä ei kuitenkaan ole kovin hääviä näyttöä), olisi luku 1/3 eli 33 %.

En lyö näillä pohdinnoilla vielä mitään todennäköisyyslukua elämän syntymiselle lukkoon. Pitää tarkistella Maan omaa kehitystä (lämpötila, paine, kaasukehän koostumus jne.) siinä vaiheessa, kun elämää syntyi. Oleellinen kysymys on, miten nopeasti elämää syntyi, kun olosuhteet olivat suotuisat?

Fermiläinen. kirjoitti:

Vielä jotain:

"Kaikki erittäin massiiviset planeettakunnat on löydetty massiivisten ja metallirikkaiden tähtien ympäriltä. Toisaalta taas neljä pienimassaisinta planeettakuntaa on löydetty pienimassaisten ja metalliköyhien tähtien ympäriltä [4]."
http://www.eso.org/public/finland/news/eso1035/

Luovun toivosta löytää toistaiseksi mitään kovin kovaa faktaa planeetakunnallisten sopivien tähtien määräksi. Pitää varmaan odottaa joitakin vuosia, ennen kuin litiummäärältään alentuneiden tähtien määrästä saadan jonkinlaista tilastoitua tietoa.

Arvoni kaavalle ovat toistaiseksi seuraavia:

N* on tähtien lukumäärä tarkasteltavalla alueella (Linnunrata), 200 mrd., _sopivia_ tähtiä 10 % = 20 mrd., _sopivilla_ alueilla Linnunradassa 20 % = 4 mrd.
fp on niiden tähtien osuus, joilla on vakaa planeettakunta, 60 % = 2,4 mrd.
ne on niiden planeettojen keskimääräinen lukumäärä planeettakuntaa kohti, joilla olosuhteet ovat elämälle suotuisat (’asuttavat planeetat’), 80 % = 1,92 mrd.

Samalla kun olen tutkiskellut fp:tä, olen tutkiskellut myös ne:ta. Aurinkokunnassamme kolme planeettaa on HZ:ssa. Jupiterin Europa on varsinaisen HZ:n ulkopuolella, mutta sillä on muutoin sopivat edellytykset alkeelliselle elämälle. Arvioin ne:n aika korkeaksi. Arviossa on huomioitu myös mahdolliset asuttavat kuut ja troijalaiset planeetat.

fl on niiden asuttavien planeettojen osuus, joilla todella syntyy elämää (’elolliset planeetat’),

Kohta fl on äärimmäisen vaikea. Jos löytäisimme elämää Europasta ja Marsista, arvioisin fl:n 100 %:ksi. Jos Venuksesta tai Marsista löytyisi muinaisen elämän fossiileja, arvioisin fl:n edelleen 100 %:ksi. Jos näiltä taivaankappaleilta ei kuitenkaan löydy elämän merkkejä, on mielestäni todennäköistä, että fl on alle 100 %.

Marsin pintaa tutkittiin Viking-luotainten toimesta ensi kerran jo 1976. Elämän merkkejä ei havaittu. Myöhemmin pintaa on tutkittu enemmänkin. Se, ettei elämää ole löydetty, ei todista, etteikö jossain sinnittelevää elämää voisi olla Marsissa. Voinee kuitenkin olettaa, että koska elämää ei ole suhteellisen paljosta tutkimuksesta huolimatta löydetty Marsista, Mars ei ainakaan kuhise elämää. Pinnan alla ikiroudassa voi kuitenkin olla joitakin sinnittelijöitä.

Muinaisessa Marsissa on ollut meriä. Jos elämän syntymistodennäköisyys on 100 % olosuhteiden ollessa pitkään suotuisat, pitäisi Marsista löytyä jossain vaiheessa fossiileja. Tai ei välttämättä, jos Marsin vesi on elämälle kelvotonta:

"Opportunity-mönkijän maaperänäytteiden perusteella Marsin vesi on liian suolaista (ainakin Maassa tavattavien) elämänmuotojen kehitykseen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mars#Vesi

Veden liika suolaisuushan on kai myös Europan veden ongelma, joskaan Europan veden suolapitoisuudesta ei ole vielä samalla tavoin mittauksiin perustuvaa tietoa kuin Marsin vedestä.

Venuksella on saattanut jossain vaiheessa aurinkokuntamme kehitysvaihetta olla kelvolliset olosuhteet joillekin eliöille. Venus on kuitenkin nykyisellään sellainen helvetti, ettei Venus-mönkijöillä olisi kunnollisia toimintaedellytyksiä tutkia pintaa riittävän pitkään.

Oletetaan, että vettä on esiintynyt suhteellisen pitkiä aikoja aurinkokunnassamme nestemäisenä neljällä taivaankappaleella: Maassa, Venuksessa, Marsissa ja Europassa. Jos näistä vain Maassa on syntynyt elämää, olisi elämän syntytodennäköisyys omassa aurinkokunnassamme 1/4 eli 25 %. Jos Venuksen pudottaa pois (koska veden esiintymisestä siellä ei kuitenkaan ole kovin hääviä näyttöä), olisi luku 1/3 eli 33 %.

En lyö näillä pohdinnoilla vielä mitään todennäköisyyslukua elämän syntymiselle lukkoon. Pitää tarkistella Maan omaa kehitystä (lämpötila, paine, kaasukehän koostumus jne.) siinä vaiheessa, kun elämää syntyi. Oleellinen kysymys on, miten nopeasti elämää syntyi, kun olosuhteet olivat suotuisat?

Lue lisää

En näköjään osaa asettaa ajatuksiani Leukippoksen aloituksessa käyttämään kaavaan, vaan kommentoin omassa Excelissä pitkään pyörittelemääni kaavaa. Käyttämäni kaava on otettu astrobiologian luentomateriaalista (osoite seuraava:

Nt=Ngf*fpNHZfefsftTt/Tg
Ng = Tähtien määrä linnunradassa
f* = Sopivien tähtien suhteellinen määrä
fp = Niiden tähtien suhteellinen määrä joilla planeettoja
NHZ = HZ:ssa oleva planeettojen määrä per planeetallinen tähti
fe = elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
fs = sivilisaatiota synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä
planeetoista
ft = osuus sivilisaatiosta jotka kehittyvät teknisesti kommunikaatioon kykeneviksi
Tt = Teknisen sivilisaation ikä (vuosissa)
Tg = Linnunradan ikä (vuosissa)

Tuohon olen lisännyt käydyn keskustelun perusteella kohtien Ng ja f* väliin kohdan "osuus niistä tähdistä, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle suotuisalla alueella Linnunradassa".

Kohdan fp ja NHZ väliin lisäisin kohdan "niiden planeettakuntien osuus, joiden rakenne elämää suojaava".

Mahdollisesti muitakin lisäyksiä saatan vielä tehdä. Tällä hetkellä käyttämäni luvut näyttävät tältä:

Tähtien määrä Linnunradassa 200 000 000 000
Tähdet, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle kelvollisilla alueilla Linnunradassa 20 % 40 000 000 000
Sopivien tähtien suhteellinen määrä 10 % 4 000 000 000
Planeetallisten tähtien osuus sopivista tähdistä 60 % 2 400 000 000
Rakenteeltaan elämää riittävästi suojaavien planeettakuntien osuus planeettakunnista 80 % 1 920 000 000
Sopivien planeettojen, kuiden tai troijalaisten planeettojen määrä HZ:ssa / sopiva planeettakunta 80 % 1 536 000 000
Elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
Sivilisaatioita synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä planeetoista
Osuus niistä sivilisaatioista, jotka kehittyvät teknisesti edistyneiksi
Teknisen sivilisaation ikä (galaksin iässä)
Kommunikointiin kykenevien sivilisaatioiden lukumäärä tällä hetkellä
Toisin kuin Juhani toisessa viestiketjussa ehdotti, en yritä määrittää minimejä ja maksimeja, vaan määrittää edes jonkinlaiseen järkeilyyn perustuen suurimpana todennäköisyytenä pitämäni luvun.

Tämä keskustelu on jonkin verran selkeyttänyt ajatuksiani ja toiminut juuri tavalla, jota toivoin: olen kyennyt tutustumaan aiheeseen syvällisemmin kuin ilman muita asiasta kiinnostuneita opponentteja.

Yhteen aiemmin pohtimaani ajatukseen vielä lisäys.

"Päivän pituuden olisi oltava korkeintaan 96 tuntia, ettei lämpötila putoaisi liikaa yön aikana."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokelpoinen_planeetta#Elinkelpoinen_planeetta

Ko. Wikipedian väite on lähteetön. Jos se kuitenkin pitää paikkaansa, se voi vaikuttaa jättiläisplaneettojen elinkelpoisten kuiden määrään. Pyörimisliikkeeltään lukkiutuneella kuulla, joka kiertää emoplaneettaansa laajalla kiertoradalla, olisi tuon mukaan liian pitkät yöt. Planeetan valo valaisisi planeettaan kääntyneen puolen jatkuvasti, mutta lämpöongelma tulisi vastaan myös tällä jatkuvasti valoisalla puolella sen ollessa kääntyneenä keskustähdestä poispäin.

Fermiläinen. kirjoitti:

En näköjään osaa asettaa ajatuksiani Leukippoksen aloituksessa käyttämään kaavaan, vaan kommentoin omassa Excelissä pitkään pyörittelemääni kaavaa. Käyttämäni kaava on otettu astrobiologian luentomateriaalista (osoite seuraava:

Nt=Ngf*fpNHZfefsftTt/Tg
Ng = Tähtien määrä linnunradassa
f* = Sopivien tähtien suhteellinen määrä
fp = Niiden tähtien suhteellinen määrä joilla planeettoja
NHZ = HZ:ssa oleva planeettojen määrä per planeetallinen tähti
fe = elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
fs = sivilisaatiota synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä
planeetoista
ft = osuus sivilisaatiosta jotka kehittyvät teknisesti kommunikaatioon kykeneviksi
Tt = Teknisen sivilisaation ikä (vuosissa)
Tg = Linnunradan ikä (vuosissa)

Tuohon olen lisännyt käydyn keskustelun perusteella kohtien Ng ja f* väliin kohdan "osuus niistä tähdistä, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle suotuisalla alueella Linnunradassa".

Kohdan fp ja NHZ väliin lisäisin kohdan "niiden planeettakuntien osuus, joiden rakenne elämää suojaava".

Mahdollisesti muitakin lisäyksiä saatan vielä tehdä. Tällä hetkellä käyttämäni luvut näyttävät tältä:

Tähtien määrä Linnunradassa 200 000 000 000
Tähdet, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle kelvollisilla alueilla Linnunradassa 20 % 40 000 000 000
Sopivien tähtien suhteellinen määrä 10 % 4 000 000 000
Planeetallisten tähtien osuus sopivista tähdistä 60 % 2 400 000 000
Rakenteeltaan elämää riittävästi suojaavien planeettakuntien osuus planeettakunnista 80 % 1 920 000 000
Sopivien planeettojen, kuiden tai troijalaisten planeettojen määrä HZ:ssa / sopiva planeettakunta 80 % 1 536 000 000
Elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
Sivilisaatioita synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä planeetoista
Osuus niistä sivilisaatioista, jotka kehittyvät teknisesti edistyneiksi
Teknisen sivilisaation ikä (galaksin iässä)
Kommunikointiin kykenevien sivilisaatioiden lukumäärä tällä hetkellä
Toisin kuin Juhani toisessa viestiketjussa ehdotti, en yritä määrittää minimejä ja maksimeja, vaan määrittää edes jonkinlaiseen järkeilyyn perustuen suurimpana todennäköisyytenä pitämäni luvun.

Tämä keskustelu on jonkin verran selkeyttänyt ajatuksiani ja toiminut juuri tavalla, jota toivoin: olen kyennyt tutustumaan aiheeseen syvällisemmin kuin ilman muita asiasta kiinnostuneita opponentteja.

Yhteen aiemmin pohtimaani ajatukseen vielä lisäys.

"Päivän pituuden olisi oltava korkeintaan 96 tuntia, ettei lämpötila putoaisi liikaa yön aikana."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokelpoinen_planeetta#Elinkelpoinen_planeetta

Ko. Wikipedian väite on lähteetön. Jos se kuitenkin pitää paikkaansa, se voi vaikuttaa jättiläisplaneettojen elinkelpoisten kuiden määrään. Pyörimisliikkeeltään lukkiutuneella kuulla, joka kiertää emoplaneettaansa laajalla kiertoradalla, olisi tuon mukaan liian pitkät yöt. Planeetan valo valaisisi planeettaan kääntyneen puolen jatkuvasti, mutta lämpöongelma tulisi vastaan myös tällä jatkuvasti valoisalla puolella sen ollessa kääntyneenä keskustähdestä poispäin.

Lue lisää

Kaava ei kai ole mitenkään ratkaiseva, eikä edes lopputulos. Aloituksen pihvi on mielestäni asioiden pohdinnassa ja uuden tiedon löytämisessä uusien linkkien ja oivallusten kautta.
Olen nyt itse melko kiireinen, enkä ehdi ajatuksella syventyä kommentteihisi, mutta palaan paremmin asiaan heti, kun aikaa löytyy. Jo nyt olet antanut melko paljon miettimisen ja ennen kaikkea uuden tiedon sisäistämisen aihetta.

Fermiläinen. kirjoitti:

En näköjään osaa asettaa ajatuksiani Leukippoksen aloituksessa käyttämään kaavaan, vaan kommentoin omassa Excelissä pitkään pyörittelemääni kaavaa. Käyttämäni kaava on otettu astrobiologian luentomateriaalista (osoite seuraava:

Nt=Ngf*fpNHZfefsftTt/Tg
Ng = Tähtien määrä linnunradassa
f* = Sopivien tähtien suhteellinen määrä
fp = Niiden tähtien suhteellinen määrä joilla planeettoja
NHZ = HZ:ssa oleva planeettojen määrä per planeetallinen tähti
fe = elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
fs = sivilisaatiota synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä
planeetoista
ft = osuus sivilisaatiosta jotka kehittyvät teknisesti kommunikaatioon kykeneviksi
Tt = Teknisen sivilisaation ikä (vuosissa)
Tg = Linnunradan ikä (vuosissa)

Tuohon olen lisännyt käydyn keskustelun perusteella kohtien Ng ja f* väliin kohdan "osuus niistä tähdistä, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle suotuisalla alueella Linnunradassa".

Kohdan fp ja NHZ väliin lisäisin kohdan "niiden planeettakuntien osuus, joiden rakenne elämää suojaava".

Mahdollisesti muitakin lisäyksiä saatan vielä tehdä. Tällä hetkellä käyttämäni luvut näyttävät tältä:

Tähtien määrä Linnunradassa 200 000 000 000
Tähdet, jotka sijaitsevat pitkälle kehittyneelle elämälle kelvollisilla alueilla Linnunradassa 20 % 40 000 000 000
Sopivien tähtien suhteellinen määrä 10 % 4 000 000 000
Planeetallisten tähtien osuus sopivista tähdistä 60 % 2 400 000 000
Rakenteeltaan elämää riittävästi suojaavien planeettakuntien osuus planeettakunnista 80 % 1 920 000 000
Sopivien planeettojen, kuiden tai troijalaisten planeettojen määrä HZ:ssa / sopiva planeettakunta 80 % 1 536 000 000
Elämää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista
Sivilisaatioita synnyttävien planeettojen osuus elämää synnyttävistä planeetoista
Osuus niistä sivilisaatioista, jotka kehittyvät teknisesti edistyneiksi
Teknisen sivilisaation ikä (galaksin iässä)
Kommunikointiin kykenevien sivilisaatioiden lukumäärä tällä hetkellä
Toisin kuin Juhani toisessa viestiketjussa ehdotti, en yritä määrittää minimejä ja maksimeja, vaan määrittää edes jonkinlaiseen järkeilyyn perustuen suurimpana todennäköisyytenä pitämäni luvun.

Tämä keskustelu on jonkin verran selkeyttänyt ajatuksiani ja toiminut juuri tavalla, jota toivoin: olen kyennyt tutustumaan aiheeseen syvällisemmin kuin ilman muita asiasta kiinnostuneita opponentteja.

Yhteen aiemmin pohtimaani ajatukseen vielä lisäys.

"Päivän pituuden olisi oltava korkeintaan 96 tuntia, ettei lämpötila putoaisi liikaa yön aikana."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokelpoinen_planeetta#Elinkelpoinen_planeetta

Ko. Wikipedian väite on lähteetön. Jos se kuitenkin pitää paikkaansa, se voi vaikuttaa jättiläisplaneettojen elinkelpoisten kuiden määrään. Pyörimisliikkeeltään lukkiutuneella kuulla, joka kiertää emoplaneettaansa laajalla kiertoradalla, olisi tuon mukaan liian pitkät yöt. Planeetan valo valaisisi planeettaan kääntyneen puolen jatkuvasti, mutta lämpöongelma tulisi vastaan myös tällä jatkuvasti valoisalla puolella sen ollessa kääntyneenä keskustähdestä poispäin.

Lue lisää

Tuo 96 tunnin kiertoaika sinänsä hyvässä Wiki artikkelissa jäi vähän arveluttamaan. Tasaavia tekijöitä voisivat olla meret, merivirrat, tuulet yms. Molemmilla napa-alueilla on kaamos useita kuukausia vuodessa, eikä lämpötila laske vaarallisen alas johtuen lämmön siirtymisestä ilmakehässä. Tietenkään edellä mainitsemani lämpöä tasaavat ilmiöt eivät liiku planeetan pyörimisnopeudella, mutta raja ihmetyttää silti.

Tosin noin tarkkoihin lillukanvarsiin puuttuminen lienee turhaa. Pitäisi ainakin tietää, montako % planeetoista ylittäisi tuon mahdollisesti kriittisen rajan.

Leukippos kirjoitti:

Tuo 96 tunnin kiertoaika sinänsä hyvässä Wiki artikkelissa jäi vähän arveluttamaan. Tasaavia tekijöitä voisivat olla meret, merivirrat, tuulet yms. Molemmilla napa-alueilla on kaamos useita kuukausia vuodessa, eikä lämpötila laske vaarallisen alas johtuen lämmön siirtymisestä ilmakehässä. Tietenkään edellä mainitsemani lämpöä tasaavat ilmiöt eivät liiku planeetan pyörimisnopeudella, mutta raja ihmetyttää silti.

Tosin noin tarkkoihin lillukanvarsiin puuttuminen lienee turhaa. Pitäisi ainakin tietää, montako % planeetoista ylittäisi tuon mahdollisesti kriittisen rajan.

Lue lisää

Toisessa wikiartikkelissa on lähde:

"Vuorovesilukkiutuminen

Punaisilla kääpiötähdillä ja myöhäisillä K-tähdillä planeetta kääntää aina saman puolen kohti keskustähteään, koska se on keskustähden vetovoiman takia vuorovesilukkiutunut. Tällöin planeetan toinen puoli paistuu Auringossa ja toinen pakastuu. Elämää voisi olla planeetan valon ja varjon rajan lähistöillä Auringon puolella rengasmaisella vyöhykkeellä. Vielä pahempaa olisi planeetan merien jäätyminen hyvin kylmälle yöpuolelle, samoin kuin planeetan kaasukehän jäätyminen. Uusien tutkimusten mukaan kuitenkin 1-1,5 bar hiilidiosidimäärä riittäisi tasaamaan planeetan lämpötilaa ja 30 mbar hiilidioksidi-ilmakehä pysyisi jäätymättä.[22] Amerikkalaisen tutkijan Dolen mukaan elämä vaatii alle 96 tunnin pyörähdysaikaa.[12]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asuinkelpoinen_planeetta#Vuorovesilukkiutuminen

Mutta...

Venuksella pilvet kiertävät planeetan ympäri neljässä vuorokaudessa, vaikka planeetan pyörähdysaika akselinsa ympäri on peräti 243 vrk. Auringon puolella ja Auringosta pois päin kääntyneellä puolella on samanlainen pätsi. Tietystikään Venuksen 480 C:n ilmasto-olosuhteita ei voi verrata suoraan suunnilleen Maan lämpöisiin taivaankappaleisiin. Mutta epäilisin silti itsekin maallikon järkeilyllä, että jos hitaasti pyörivän Venuksen ilmasto toimii noin, samantapainen tasausilmiö voisi toteutua hitaammin viileämilläkin planeetoilla.

Mistä se Venuksen hidas pyöriminen akselinsa ympäri muuten johtuu? Ei ole muilla planeetoilla Aurinkokunnassa vastaavaa.

Hidas pyöriminen akselin ympäri voisi kuitenkin olla kohtalokas magneettikentän vahvuudelle? Olen ymmärtänyt, että Venuksen magneettikenttä on heikko juuri hitaan pyörimisvauhdin vuoksi.

"Venuksen magneettikenttä on hyvin heikko muihin Aurinkokunnan planeettoihin verrattuna. Tämä saattaa olla seurausta planeetan erittäin hitaasta pyörähdysajasta, josta johtuen sula rautaydin ei ole saanut aikaan kunnollista magneettikentän synnyttävää dynamoa. Sen seurauksena aurinkotuuli osuu Venuksen yläilmakehään esteettä. On arveltu, että Venuksessa on alun perin ollut yhtä paljon vettä kuin Maassa, mutta aurinkotuulen hiukkasten iskeytyessä ilmakehään sen vesimolekyylit hajosivat hapeksi ja vedyksi, joista vety kevyempänä karkasi nopeasti avaruuteen. Tämän vuoksi vedyn raskaan isotoopin deuteriumin määrä suhteessa tavalliseen vetyyn on suuri. Osa molekyylisestä hapesta yhdistyi kuoren atomien kanssa ja osa taas jäi ilmakehään muodostaen hiilen kanssa hiilidioksidia."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Venus#Rakenne

Osa tutkijoista on eri mieltä. Meteorisateet ja asteroidit ovat joidenkin lähteiden mukaan sterilisoineet maan pinnan vielä sen jälkeen kun vanhimmat merkit elämstä ( n. 3,8 - 3,9 mrd vuotta sitten) on löydetty. Harmi, etten muista opusta, joka asiaa käsitteli enkä nyt äkkiä kirjoittajaakaan. Aikaa lukemisesta on liikaa. Laitan linkin, jos muistuu mieleen.

Se on kyllä totta, että kaikki elämä on yhdestä kantamuodosta lähtöisin, mutta myös se, että elämä imaantui melko pian (geologisesti ajatellen) sen jälkeen kun se ylipäätään oli maapallolla mahdollista.
Arvaamiseksi elämän synnyn todennäköisyys kuitenkin menee, mutta se kai oli kommentoijilla tiedossa. Jos löystyisi viite maan ulkoisesta elämästä, tietäisimme paljon enemmin.

Leikippos kirjoitti:

Osa tutkijoista on eri mieltä. Meteorisateet ja asteroidit ovat joidenkin lähteiden mukaan sterilisoineet maan pinnan vielä sen jälkeen kun vanhimmat merkit elämstä ( n. 3,8 - 3,9 mrd vuotta sitten) on löydetty. Harmi, etten muista opusta, joka asiaa käsitteli enkä nyt äkkiä kirjoittajaakaan. Aikaa lukemisesta on liikaa. Laitan linkin, jos muistuu mieleen.

Se on kyllä totta, että kaikki elämä on yhdestä kantamuodosta lähtöisin, mutta myös se, että elämä imaantui melko pian (geologisesti ajatellen) sen jälkeen kun se ylipäätään oli maapallolla mahdollista.
Arvaamiseksi elämän synnyn todennäköisyys kuitenkin menee, mutta se kai oli kommentoijilla tiedossa. Jos löystyisi viite maan ulkoisesta elämästä, tietäisimme paljon enemmin.

Lue lisää

Elämä tosiaan ilmaantui verraten pian, ensimmäisen mrd vuoden aikana maan muodostumisen jälkeen, mutta sitä seuraavien neljän mrd vuoden aikana ei ole ilmaantunut kilpailevia elämänmuotoja. Jos jätetään laskuista pois vitalismi (luoja loi elämän) ja panspermia (elämän siemen tuli avaruudesta), näyttäisi siltä, että joko elämän syntyminen on epätodennäköisten sattumien summa, tai että joskus maan kehittymisen alkuaikoina olosuhteet sattuivat olemaan erityisen suotuisat elämän syntymisen kannalta. Näiden vaihtoehtojen pohjalta voidaan päätellä, että todennäköisyys elämän syntymiselle voi olla pieni, vaikka jollakin planeetalla olisi maankaltaiset olosuhteet.

zsexdrcft kirjoitti:

Elämä tosiaan ilmaantui verraten pian, ensimmäisen mrd vuoden aikana maan muodostumisen jälkeen, mutta sitä seuraavien neljän mrd vuoden aikana ei ole ilmaantunut kilpailevia elämänmuotoja. Jos jätetään laskuista pois vitalismi (luoja loi elämän) ja panspermia (elämän siemen tuli avaruudesta), näyttäisi siltä, että joko elämän syntyminen on epätodennäköisten sattumien summa, tai että joskus maan kehittymisen alkuaikoina olosuhteet sattuivat olemaan erityisen suotuisat elämän syntymisen kannalta. Näiden vaihtoehtojen pohjalta voidaan päätellä, että todennäköisyys elämän syntymiselle voi olla pieni, vaikka jollakin planeetalla olisi maankaltaiset olosuhteet.

Lue lisää

Kilpailevien muotojen puuttuminen on selitetty sillä, että elämän synnylle välttämättömät "lokerot" olivat jo täynnä alkeellisia eliöitä, jotka olivat jo sopeutuneet ympäristöön. Uuden satunnaisesti syntyvän elämän kilpailumahdollisuudet olisivat olleet nolla. Vaikka syntymää tapahtuisi, ei se kilpaillussa ympäristössä pääsisi kehittymään.

Tässä yksi selitys sille, että kaikki eliöt ovat sukua ja yhdestä alusta lähteneet.

Leikippos kirjoitti:

Osa tutkijoista on eri mieltä. Meteorisateet ja asteroidit ovat joidenkin lähteiden mukaan sterilisoineet maan pinnan vielä sen jälkeen kun vanhimmat merkit elämstä ( n. 3,8 - 3,9 mrd vuotta sitten) on löydetty. Harmi, etten muista opusta, joka asiaa käsitteli enkä nyt äkkiä kirjoittajaakaan. Aikaa lukemisesta on liikaa. Laitan linkin, jos muistuu mieleen.

Se on kyllä totta, että kaikki elämä on yhdestä kantamuodosta lähtöisin, mutta myös se, että elämä imaantui melko pian (geologisesti ajatellen) sen jälkeen kun se ylipäätään oli maapallolla mahdollista.
Arvaamiseksi elämän synnyn todennäköisyys kuitenkin menee, mutta se kai oli kommentoijilla tiedossa. Jos löystyisi viite maan ulkoisesta elämästä, tietäisimme paljon enemmin.

Lue lisää

"Meteorisateet ja asteroidit ovat joidenkin lähteiden mukaan sterilisoineet maan pinnan vielä sen jälkeen kun vanhimmat merkit elämstä ( n. 3,8 - 3,9 mrd vuotta sitten) on löydetty."

Jos noin olisi, pitäisi mikrobitason elämän syntymistodennäköisyyttä erittäin korkeana. Eli Maahan olisi syntynyt elämää kahteen kertaan. Vaikka Venukseen (kerroin tässä: 0/1), Marsiin (0/1) ja Europaan (0/1) ei olisi syntynyt elämää niiden olosuhteiden ollessa suotuisat, nostaisi elämän syntyminen kahteen kertaan Maahan (2) elämänsyntytodennäköisyyden aurinkokunnassamme ainakin lukemaan 2/5 eli 40 %. Elämän syntymistodennäköisyys voisi olla korkeampikin, jos elämä on niin vaativaa, ettei synny esim. liian suolapitoiseen veteen.

Kuolleestamerestä todetaan seuraavaa:

"Kuolleenmeren suola- ja mineraalipitoisuus on korkeimmillaan 33 prosenttia. Tämä johtuu jokien kuljettamasta eroosion irrottamasta aineksesta, jossa on myös suola-aineita. - - Korkean suolapitoisuuden vuoksi järvessä ei ole muutamia harvalukuisia bakteerilajeja lukuun ottamatta mitään elävää."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuollutmeri

Marsista tämmöinen:

"Puhtaan veden vesiaktiviteetti on 1,0 ja sen kaikki molekyylit ovat biologisten prosessien käytettävissä. Meriveden vesiaktiviteetti on 0,98. Harvat organismit selviävät vedessä, jonka vesiaktiviteetti on alle 0,9 ja alle 0,85 lukemissa elää tuskin mikään.

Mineraalien kemiallinen koostumus viittaa siihen, että Marsin muinaisen veden vesiaktiviteetti oli välillä 0,78–0,86 ja saattoi huipussaan olla jopa 0,5. Näin tujussa liemessä ei mikään Maan eliö selviä.

”Tämä ei tarkoita, etteikö Marsissa olisi voinut olla elämää, mutta ainakin sen on täytynyt olla hyvin toisenlaista kuin Maassa. Ronskeinkaan halofiili eli suolaa suosiva eliö ei kestä noin hurjia lukemia”, Knoll sanoo."
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/marsin vesi oli liian pikisuolaista elamalle/a109426

Myös tämmöinen artikkeli löytyi:

"Arizonan yliopiston tutkijat huomasivat Marsista otettuja kuvia vertaillessaan, että keväisin Marsin jyrkille rinteille ilmestyy tummia juovia, jotka katoavat talvisin.

Tutkijoiden mukaan todennäköisin selitys toistuvalle ilmiölle on suolavedestä koostuvat joet."
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/nasan luotaimen loyto virtaavatko marsissa suolaiset kevatpurot/a663112

Artikkeli hellii vanhaa käsitystä. Ennen luotaimiahan Marsin pinnan tummuuden vaihteluja selitettiin laajasti kasvillisuudella. Mutta jos kevätpuroja on, ne antavat elämälle uusia mahdollisuuksia. UV-säteily ja hiukkassäteily ovat ongelmia, mutta kokonaan pinnan alla eläville lajeille ne eivät sitä ole. Ajattelematta sopeutumia enempää.

Lukemani perusteella käsitys kahteenkin kertaan Maahan syntyneestä elämästä ei kuitenkaan edusta tiedemaailman valtaväylän kantaa. Siksi elämän syntytodennäköisyyden laskemiseksi ei voida käyttää olettamaa, että elämä olisi syntynyt Maahan useammin kuin kerran. Syntytodennäköisyysarvioiden on mielestäni siksi perustuttava muihin seikkoihin.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Meteorisateet ja asteroidit ovat joidenkin lähteiden mukaan sterilisoineet maan pinnan vielä sen jälkeen kun vanhimmat merkit elämstä ( n. 3,8 - 3,9 mrd vuotta sitten) on löydetty."

Jos noin olisi, pitäisi mikrobitason elämän syntymistodennäköisyyttä erittäin korkeana. Eli Maahan olisi syntynyt elämää kahteen kertaan. Vaikka Venukseen (kerroin tässä: 0/1), Marsiin (0/1) ja Europaan (0/1) ei olisi syntynyt elämää niiden olosuhteiden ollessa suotuisat, nostaisi elämän syntyminen kahteen kertaan Maahan (2) elämänsyntytodennäköisyyden aurinkokunnassamme ainakin lukemaan 2/5 eli 40 %. Elämän syntymistodennäköisyys voisi olla korkeampikin, jos elämä on niin vaativaa, ettei synny esim. liian suolapitoiseen veteen.

Kuolleestamerestä todetaan seuraavaa:

"Kuolleenmeren suola- ja mineraalipitoisuus on korkeimmillaan 33 prosenttia. Tämä johtuu jokien kuljettamasta eroosion irrottamasta aineksesta, jossa on myös suola-aineita. - - Korkean suolapitoisuuden vuoksi järvessä ei ole muutamia harvalukuisia bakteerilajeja lukuun ottamatta mitään elävää."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuollutmeri

Marsista tämmöinen:

"Puhtaan veden vesiaktiviteetti on 1,0 ja sen kaikki molekyylit ovat biologisten prosessien käytettävissä. Meriveden vesiaktiviteetti on 0,98. Harvat organismit selviävät vedessä, jonka vesiaktiviteetti on alle 0,9 ja alle 0,85 lukemissa elää tuskin mikään.

Mineraalien kemiallinen koostumus viittaa siihen, että Marsin muinaisen veden vesiaktiviteetti oli välillä 0,78–0,86 ja saattoi huipussaan olla jopa 0,5. Näin tujussa liemessä ei mikään Maan eliö selviä.

”Tämä ei tarkoita, etteikö Marsissa olisi voinut olla elämää, mutta ainakin sen on täytynyt olla hyvin toisenlaista kuin Maassa. Ronskeinkaan halofiili eli suolaa suosiva eliö ei kestä noin hurjia lukemia”, Knoll sanoo."
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/marsin vesi oli liian pikisuolaista elamalle/a109426

Myös tämmöinen artikkeli löytyi:

"Arizonan yliopiston tutkijat huomasivat Marsista otettuja kuvia vertaillessaan, että keväisin Marsin jyrkille rinteille ilmestyy tummia juovia, jotka katoavat talvisin.

Tutkijoiden mukaan todennäköisin selitys toistuvalle ilmiölle on suolavedestä koostuvat joet."
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/nasan luotaimen loyto virtaavatko marsissa suolaiset kevatpurot/a663112

Artikkeli hellii vanhaa käsitystä. Ennen luotaimiahan Marsin pinnan tummuuden vaihteluja selitettiin laajasti kasvillisuudella. Mutta jos kevätpuroja on, ne antavat elämälle uusia mahdollisuuksia. UV-säteily ja hiukkassäteily ovat ongelmia, mutta kokonaan pinnan alla eläville lajeille ne eivät sitä ole. Ajattelematta sopeutumia enempää.

Lukemani perusteella käsitys kahteenkin kertaan Maahan syntyneestä elämästä ei kuitenkaan edusta tiedemaailman valtaväylän kantaa. Siksi elämän syntytodennäköisyyden laskemiseksi ei voida käyttää olettamaa, että elämä olisi syntynyt Maahan useammin kuin kerran. Syntytodennäköisyysarvioiden on mielestäni siksi perustuttava muihin seikkoihin.

Lue lisää

Laittaisin elämän syntytodennäköisyyden mieluummin haarukkaan 0-10 % kuin 90-100 %.

Fermiläinen. kirjoitti:

Laittaisin elämän syntytodennäköisyyden mieluummin haarukkaan 0-10 % kuin 90-100 %.

Itse päädyin sopivien tähtien määrää arvioidessani haitariin 5 - 10 miljardia. Elämän synnyn todennäköisyys hyvissäkin olosuhteissa on lähinnä arvailua, joten laitan kirkon keskelle kylää ja arvaan 50 %. Mieleni tekisi hilata arvoa ylöspäin, mutta kun perusteita ei ole.
Näistä arvoista ajattelin lähteä eteenpäin.

Leukippos kirjoitti:

Itse päädyin sopivien tähtien määrää arvioidessani haitariin 5 - 10 miljardia. Elämän synnyn todennäköisyys hyvissäkin olosuhteissa on lähinnä arvailua, joten laitan kirkon keskelle kylää ja arvaan 50 %. Mieleni tekisi hilata arvoa ylöspäin, mutta kun perusteita ei ole.
Näistä arvoista ajattelin lähteä eteenpäin.

Lue lisää

Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri. Muutoin tilanne on vähän kuin arpajaisten voittajalla, jolla ei ole mitään tietoa arpajaisista. Intuitiivisesti hän olettaa voittotodennäköisyyden suureksi, mutta se voi olla myös hyvin pieni.
Myös tähtienväliseen viestintään kykenevän elämän kehittymisen todennäköisyys on varsin epävarma. Maassa kehitys yksisoluisesta monisoluiseksi kesti pari miljardia vuotta ja siitä kehitys "älylliseen" elämään kesti toiset pari miljardia vuotta.

zsexdrcft kirjoitti:

Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri. Muutoin tilanne on vähän kuin arpajaisten voittajalla, jolla ei ole mitään tietoa arpajaisista. Intuitiivisesti hän olettaa voittotodennäköisyyden suureksi, mutta se voi olla myös hyvin pieni.
Myös tähtienväliseen viestintään kykenevän elämän kehittymisen todennäköisyys on varsin epävarma. Maassa kehitys yksisoluisesta monisoluiseksi kesti pari miljardia vuotta ja siitä kehitys "älylliseen" elämään kesti toiset pari miljardia vuotta.

Lue lisää

Olet aivan oikeassa. Silti tällaisilla asioilla voi ja kannattaakin spekuloida. Tämäkin ketju on antanut minulle ainakin uusia ajatuksia ja vähän uuttaa asiatietoakin .

zsexdrcft kirjoitti:

Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri. Muutoin tilanne on vähän kuin arpajaisten voittajalla, jolla ei ole mitään tietoa arpajaisista. Intuitiivisesti hän olettaa voittotodennäköisyyden suureksi, mutta se voi olla myös hyvin pieni.
Myös tähtienväliseen viestintään kykenevän elämän kehittymisen todennäköisyys on varsin epävarma. Maassa kehitys yksisoluisesta monisoluiseksi kesti pari miljardia vuotta ja siitä kehitys "älylliseen" elämään kesti toiset pari miljardia vuotta.

Lue lisää

"Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri."

Toisaalta myös se on mahdollista, että muualla Aurinkokunnassa oleva elämä olisikin peräisin Maasta. Suurten meteoriittien törmäykset voivat nostattaa Maasta avaruuteen paloja, jotka voivat myöhemmin törmätä esim. Marsiin. Todennäköisyys on pieni, mutta mahdollinen. Maasta on löydetty joitakin meteoriittien palasia, joiden arvioidaan olevan peräisin Marsista. Olen joskus lukenut sellaisenkin veikkauksen, että elämä olisi syntynyt Marsissa ja kulkeutunut meteoriittien välityksellä Maahan (teoria on sukua elämänsyntymisteorialle komeetoissa/asteroideissa/meteoreissa). En kuitenkaan pidä arvausta todennäköisenä.

Jos Marsista löytyisi elämää, jäisi mielestäni vielä auttavasti perusteltu ja järkevä epäily, että elämä voisi olla peräisin Maasta. Jos Marsita löydettävä elämä kuitenkin oleellisesti poikkeasi kaikista Maassa tavattavista elämänmuodoista, olisi todennäköistä, ettei elämä olisi Maasta lähtöisin, vaan Marsissa itsenäisesti syntynyttä elämää. Toki olisi pieni mahdollisuus, että Maassa syntynyt elämä olisi Marsissa kehittynyt erilaisissa olosuhteissa hyvin erilaiseksi kuin Maassa. En kuitenkaan pitäisi sitä todennäköisenä.

Jos Europasta löytyisi elämää, todennäköisyys sen Maa-lähtöisyyteen olisi mielestäni vielä selvästi matalampi kuin Marsin kohdalla (jossa myös Maa-lähtöisyyden todennäköisyys olisi matala, mutta kuitenkin mahdollinen). Ensinnäkin Europa oleellisesti kauempana Maasta kuin Mars, jolloin Maasta lähteviä kivenpaloja osuu jo etäisyyden puitteissa Europan pintaan harvemmin kuin Marsiin. Toiseksi Jupiter "imuroi" valtaosan meteoreista. Europan pintaan osuu vain pieni määrä meteoreja verrattuna Jupiteriin. Kolmanneksi Europan pinta on kilometrien paksuisen jään peitossa. Jotta Maasta lähtöisin oleva meteori läpäisisi jään, sen pitäisi olla valtavan suuri. Pienemmät meteorit jäisivät pinnalle, johon pääsisi hiukkassäteily täydellä voimallaan steriloimaan meteorissa mahdollisesti kulkeutunutta elämää. Pinnan alla painuneessa kivessä elämä saattaisi säilyä, mutta tulisiko se toimeen ikijäässä? Entä voisiko se vähitellen, ehkä sattuman kautta, päätyä vuorovesirailoon ja pudota Europan mereen? Sen jälkeen elämä lähtisi lisääntymään Europan meressä. Ei kuulosta järin todennäköiseltä. Todennäköisyyttä voisi yrittää lähteä haarukoimaan niin, että laskee miten usein Maan pintaan törmää meteoriitti, joka on riittävän suuri nostattaakseen maa-ainesta avaruuteen. Ei kovin usein - miljoonien vai kymmenien miljoonien vuosien välein? Sitten että elämä selvityisi avaruudessa, päätyisi Europan pintaan ja Europan jääpeitteestä Europan mereen, olisi pitkä matka. Jos Europasta löydettäisiin elämää, pitäisin sitä noin 99,9999999999999999999999999 %:n varmuudella Europassa syntyneenä. Marsin kohdalla voisi jäädä jonkinlainen prosentin murto-osan epäily.

Leukippos kirjoitti:

Itse päädyin sopivien tähtien määrää arvioidessani haitariin 5 - 10 miljardia. Elämän synnyn todennäköisyys hyvissäkin olosuhteissa on lähinnä arvailua, joten laitan kirkon keskelle kylää ja arvaan 50 %. Mieleni tekisi hilata arvoa ylöspäin, mutta kun perusteita ei ole.
Näistä arvoista ajattelin lähteä eteenpäin.

Lue lisää

Itse varmaan otan lukemaksi 10 %. Yritän perustella kantani jollain tavalla, vaikka eipä sitä kovin järjellisesti voi oikeasti määrittää.

Draken kaavaan tuli mieleeni taas yksi täydennys. Jos oletetaan, että elämää ei synny muualle kuin riittävän vähäsuolaiseen veteen, pitäisi arvioida myös niiden sopivien planeettojen osuus, joihin muodostuu riittävän vähäsuolaista vettä.

Vaikka elämän syntymistodennäköisyys vähäsuolaisessa vedessä olisi 100 % olosuhteiden ollessa riittävän pitkään suotuisat, voi syntytodennäköisyys olla 0 % liian suolaisessa vedessä. Mars ja Europa saattavat olla elinkelvottomia veden suolaisuuden vuoksi.

Toki on mahdollista, että suolaveteen voisi syntyä Maan elämästä poikkeavia sopeutumia.

Fermiläinen. kirjoitti:

Itse varmaan otan lukemaksi 10 %. Yritän perustella kantani jollain tavalla, vaikka eipä sitä kovin järjellisesti voi oikeasti määrittää.

Draken kaavaan tuli mieleeni taas yksi täydennys. Jos oletetaan, että elämää ei synny muualle kuin riittävän vähäsuolaiseen veteen, pitäisi arvioida myös niiden sopivien planeettojen osuus, joihin muodostuu riittävän vähäsuolaista vettä.

Vaikka elämän syntymistodennäköisyys vähäsuolaisessa vedessä olisi 100 % olosuhteiden ollessa riittävän pitkään suotuisat, voi syntytodennäköisyys olla 0 % liian suolaisessa vedessä. Mars ja Europa saattavat olla elinkelvottomia veden suolaisuuden vuoksi.

Toki on mahdollista, että suolaveteen voisi syntyä Maan elämästä poikkeavia sopeutumia.

Lue lisää

Oletan seuraavia tekijöitä:

- Elämää ei synny, jos UV-säteily on liian voimakasta. Oletan, ettei voimakkaaseen UV-säteilyyn sopetuneita lajeja ole, koska sellaisista ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maassa elämä syntyi mereen, jossa elämä oli suojassa UV-säteilyltä. UV-säteilyyn sopeutumaton elämä on saattanut vallata UV-säteilyyn sopeutuneilta elämänmuodoilta elintilan. Toisenlaisissa olosuhteissa, joissa ei ole UV-säteilyltä suojaa, voivat UV-säteilyyn sopeutuneet elämänmuodot päästä kehittymään.)
- Elämää ei synny paikkoihin, joissa hiukkassäteily pääsee steriloimaan planeetan tai kuun pintaa. Koska hiukkassäteily hajoaa molekyylejä ja atomeja, ei jää mielestäni perusteltua syytä edes olettaa hiukkassäteilyyn sopeutunutta elämää. En muista lukeneeni olettamuksia tällaisista sopeutumista.
- Elämää ei synny muutoin kuin nestemäiseen veteen. En oleta esim. nestemäisessä metaanissa (Titan) olevan meille tuntemattomia elämänmuotoja, koska niistä ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maan olosuhteissa ei esiinny nestemäistä metaania, joten meillä ei voikaan olla havaintoja siihen syntyneistä ja sopeutuneista elämänmuodoista. Kunhan Titanin tutkimus etenee, voi tulla eteen mahdollisuuksia yrittää selvittää asiaa.)
- Elämää syntyy vain makeaan tai vähäsuolaiseen veteen. En oleta voimakassuolaisessa vedessä olevan elämää, koska sellaisista elämänmuodoista ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maassa ei esiinny luonnossa edes Kuolleessameressä niin voimakassuolaista vettä kuin Marsin tutkitut vedet ovat. Siksi meillä ei voi ollakaan voimakassuolaiseen veteen sopeutuneita elämänmuotoja.)

Selvittelyjeni mukaan vesi toimii suojana pohjalla olevalle elämälle sekä UV- että hiukkassäteilyä vastaan (hiukkassäteily tosin hajottaa vähitellen vesimolekyylejä, mutta prosessi on hidas). Europassa on myös jääpeite suojana molempia noita vastaan. Marsissa on ollut myös nestemäistä vettä, joten suoja sekä UV-säteilyä että hiukkas"säteilyä" vastaan on ollut kunnossa. Mutta Marsin vesi vaikuttaa olleen liian suolaista ja Europan veden arvioidaan olevan erittäin suolaista. Jää mahdollisuus, että vaikka Marsissa vesi olisikin pääasiassa elinkelvotonta, on siellä saattanut olla myös vähäsuolaisempia vesistöjä tai jopa makean veden altaita. Europan vedestä jää mahdollisuus, että se ei olisikaan liian suolaista Maassa tavattaville elämänmuodoille.

Venuksessa sen kehityksen alkuvaiheissa mahdollisesti olleesta vedestä meillä ei ole tietoa, oliko se voimakassuolaista vai vähäsuolaista.

Jos sekä Marsin että Europan vedet ovat liian suolaisia, on Aurinkokunnan vedellisistä taivaankappaleista vain yhdessä kolmesta veden suolapitoisuus riittävän matala meidän tuntemillemme elämänmuodoille.

Lopputulos: vaikka Marsista ja Europasta ei löydettäisi elämää, siitä ei siltikään välttämättä voitaisi vetää johtopäätöksiä elämänsyntytodennäköisyydestä. Marsin ja Europan elämä on voinut jäädä syntymättä, koska vesi on liian suolaista, ei siksi, että elämän syntyminen olisi suotuisissa olosuhteissa epätodennäköistä.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri."

Toisaalta myös se on mahdollista, että muualla Aurinkokunnassa oleva elämä olisikin peräisin Maasta. Suurten meteoriittien törmäykset voivat nostattaa Maasta avaruuteen paloja, jotka voivat myöhemmin törmätä esim. Marsiin. Todennäköisyys on pieni, mutta mahdollinen. Maasta on löydetty joitakin meteoriittien palasia, joiden arvioidaan olevan peräisin Marsista. Olen joskus lukenut sellaisenkin veikkauksen, että elämä olisi syntynyt Marsissa ja kulkeutunut meteoriittien välityksellä Maahan (teoria on sukua elämänsyntymisteorialle komeetoissa/asteroideissa/meteoreissa). En kuitenkaan pidä arvausta todennäköisenä.

Jos Marsista löytyisi elämää, jäisi mielestäni vielä auttavasti perusteltu ja järkevä epäily, että elämä voisi olla peräisin Maasta. Jos Marsita löydettävä elämä kuitenkin oleellisesti poikkeasi kaikista Maassa tavattavista elämänmuodoista, olisi todennäköistä, ettei elämä olisi Maasta lähtöisin, vaan Marsissa itsenäisesti syntynyttä elämää. Toki olisi pieni mahdollisuus, että Maassa syntynyt elämä olisi Marsissa kehittynyt erilaisissa olosuhteissa hyvin erilaiseksi kuin Maassa. En kuitenkaan pitäisi sitä todennäköisenä.

Jos Europasta löytyisi elämää, todennäköisyys sen Maa-lähtöisyyteen olisi mielestäni vielä selvästi matalampi kuin Marsin kohdalla (jossa myös Maa-lähtöisyyden todennäköisyys olisi matala, mutta kuitenkin mahdollinen). Ensinnäkin Europa oleellisesti kauempana Maasta kuin Mars, jolloin Maasta lähteviä kivenpaloja osuu jo etäisyyden puitteissa Europan pintaan harvemmin kuin Marsiin. Toiseksi Jupiter "imuroi" valtaosan meteoreista. Europan pintaan osuu vain pieni määrä meteoreja verrattuna Jupiteriin. Kolmanneksi Europan pinta on kilometrien paksuisen jään peitossa. Jotta Maasta lähtöisin oleva meteori läpäisisi jään, sen pitäisi olla valtavan suuri. Pienemmät meteorit jäisivät pinnalle, johon pääsisi hiukkassäteily täydellä voimallaan steriloimaan meteorissa mahdollisesti kulkeutunutta elämää. Pinnan alla painuneessa kivessä elämä saattaisi säilyä, mutta tulisiko se toimeen ikijäässä? Entä voisiko se vähitellen, ehkä sattuman kautta, päätyä vuorovesirailoon ja pudota Europan mereen? Sen jälkeen elämä lähtisi lisääntymään Europan meressä. Ei kuulosta järin todennäköiseltä. Todennäköisyyttä voisi yrittää lähteä haarukoimaan niin, että laskee miten usein Maan pintaan törmää meteoriitti, joka on riittävän suuri nostattaakseen maa-ainesta avaruuteen. Ei kovin usein - miljoonien vai kymmenien miljoonien vuosien välein? Sitten että elämä selvityisi avaruudessa, päätyisi Europan pintaan ja Europan jääpeitteestä Europan mereen, olisi pitkä matka. Jos Europasta löydettäisiin elämää, pitäisin sitä noin 99,9999999999999999999999999 %:n varmuudella Europassa syntyneenä. Marsin kohdalla voisi jäädä jonkinlainen prosentin murto-osan epäily.

Lue lisää

Tuosta Mars-peräisestä meteoriitista, olen ymmärtänyt, että siitä on löytynyt aminohapon tyyppisiä elämän perusaineksia. Ne voidaan erottaa maan eliöissä olevista aminohapoista erilaisesta kätisyydestä (aminohapot voivat olla oikea- tai vasenkätisesti kiertyneitä ja maan eliöissä on vain yhdentyyppisiä aminohappoja). Aminohappoja saadaan syntymään verraten helposti "itsestään" esim. laboratoriossa eikä niiden esiintyminen Mars-meteoriitissa ole vielä todiste elämästä Marsissa. Luulisin, että jos Marsista löydetään jonkinlaista elämää, on verraten helppoa todeta, onko se Mars-syntyistä vai maasta peräisi,

zsexdrcft kirjoitti:

Tuosta Mars-peräisestä meteoriitista, olen ymmärtänyt, että siitä on löytynyt aminohapon tyyppisiä elämän perusaineksia. Ne voidaan erottaa maan eliöissä olevista aminohapoista erilaisesta kätisyydestä (aminohapot voivat olla oikea- tai vasenkätisesti kiertyneitä ja maan eliöissä on vain yhdentyyppisiä aminohappoja). Aminohappoja saadaan syntymään verraten helposti "itsestään" esim. laboratoriossa eikä niiden esiintyminen Mars-meteoriitissa ole vielä todiste elämästä Marsissa. Luulisin, että jos Marsista löydetään jonkinlaista elämää, on verraten helppoa todeta, onko se Mars-syntyistä vai maasta peräisi,

Lue lisää

"Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri."

Myös jos elämää onnistutaan synnyttämään laboratorio-olosuhteissa, voidaan päätellä, että elämän syntymisen todennäköisyys luonnossakin on ainakin yli 0 %. Paljonko yli 0 %, olisi lisätutkimuksilla selvitettävä asia. Jos laboratorioissa onnistutaan synnyttämään elämää, olisi mielenkiintoista myös tieto, syntyykö elämää vain yhdenlaisissa olosuhteissa (muuttuvia tekijöitä mm. lämpötila, paine, elämään synnyttävän liemen koostumus) vai syntyykö elämää monenlaisissa olosuhteissa.

"Ne voidaan erottaa maan eliöissä olevista aminohapoista erilaisesta kätisyydestä (aminohapot voivat olla oikea- tai vasenkätisesti kiertyneitä ja maan eliöissä on vain yhdentyyppisiä aminohappoja). Aminohappoja saadaan syntymään verraten helposti "itsestään" esim. laboratoriossa eikä niiden esiintyminen Mars-meteoriitissa ole vielä todiste elämästä Marsissa. Luulisin, että jos Marsista löydetään jonkinlaista elämää, on verraten helppoa todeta, onko se Mars-syntyistä vai maasta peräisi,"

Ok, kiitos tästä tiedosta.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri."

Myös jos elämää onnistutaan synnyttämään laboratorio-olosuhteissa, voidaan päätellä, että elämän syntymisen todennäköisyys luonnossakin on ainakin yli 0 %. Paljonko yli 0 %, olisi lisätutkimuksilla selvitettävä asia. Jos laboratorioissa onnistutaan synnyttämään elämää, olisi mielenkiintoista myös tieto, syntyykö elämää vain yhdenlaisissa olosuhteissa (muuttuvia tekijöitä mm. lämpötila, paine, elämään synnyttävän liemen koostumus) vai syntyykö elämää monenlaisissa olosuhteissa.

"Ne voidaan erottaa maan eliöissä olevista aminohapoista erilaisesta kätisyydestä (aminohapot voivat olla oikea- tai vasenkätisesti kiertyneitä ja maan eliöissä on vain yhdentyyppisiä aminohappoja). Aminohappoja saadaan syntymään verraten helposti "itsestään" esim. laboratoriossa eikä niiden esiintyminen Mars-meteoriitissa ole vielä todiste elämästä Marsissa. Luulisin, että jos Marsista löydetään jonkinlaista elämää, on verraten helppoa todeta, onko se Mars-syntyistä vai maasta peräisi,"

Ok, kiitos tästä tiedosta.

Lue lisää

Myös elämän hidas kehitys askarruttaa. Maapallolle ilmestyi bakteereja n. 3,6 - 3,8 Mrd vuotta sitten. Ensimäiset monisoluiset ilmestyivät nykytiedon mukaan vasta n. 2,5 miljardia vuotta myöhemmin. Siitä meni Kambrikauden räjähdykseen vielä n. 600 - 700 miljoonaa vuotta. Tosin Kambrin lajirunsaus edellisiin kausiin verrattuna saattoi johtua osin siitä, että silloin ilmestyivät kovakuoriset, jotka fosiiloituivat helpommin. Tästä inhimillisen älyn kehittymiseen kului vielä se reilu 500 miljoonaa vuotta. Kuten S J Gould sanoi: Jos parimetrisen miehen sylimitta kuvaisi elämää maapallolla, niin kaikki merkit ihmisestä lähtisivät parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
Kovin lyhyt on ihmisten kulttuuri maapallon ikään ja elämän olemassaoloon verrattuna. Ainakin puolet maapallon kokonaiseliniästä on kuitenkin jo kulutettu, jos ei ylikin.
Onko tämä aika vertailukelpoinen vai poikkeuksellisen nopea tai hidas? Kuka tietää?

Elämän synnyn selvittelyssä ollaan kuitenkin päästy lähemmäs. Virus (polio?) on onnistuttu syntetisoimaan 2000 luvulla ja jonkinlainen esisolu aineenvaihduntoineen muistaakseni 2010. "Esisolu" ei kykene jakaantumaan, joten elämästä ei vielä ole kysymys, mutta ratkaisu lähenee askel askeleelta.

Fermiläinen. kirjoitti:

Oletan seuraavia tekijöitä:

- Elämää ei synny, jos UV-säteily on liian voimakasta. Oletan, ettei voimakkaaseen UV-säteilyyn sopetuneita lajeja ole, koska sellaisista ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maassa elämä syntyi mereen, jossa elämä oli suojassa UV-säteilyltä. UV-säteilyyn sopeutumaton elämä on saattanut vallata UV-säteilyyn sopeutuneilta elämänmuodoilta elintilan. Toisenlaisissa olosuhteissa, joissa ei ole UV-säteilyltä suojaa, voivat UV-säteilyyn sopeutuneet elämänmuodot päästä kehittymään.)
- Elämää ei synny paikkoihin, joissa hiukkassäteily pääsee steriloimaan planeetan tai kuun pintaa. Koska hiukkassäteily hajoaa molekyylejä ja atomeja, ei jää mielestäni perusteltua syytä edes olettaa hiukkassäteilyyn sopeutunutta elämää. En muista lukeneeni olettamuksia tällaisista sopeutumista.
- Elämää ei synny muutoin kuin nestemäiseen veteen. En oleta esim. nestemäisessä metaanissa (Titan) olevan meille tuntemattomia elämänmuotoja, koska niistä ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maan olosuhteissa ei esiinny nestemäistä metaania, joten meillä ei voikaan olla havaintoja siihen syntyneistä ja sopeutuneista elämänmuodoista. Kunhan Titanin tutkimus etenee, voi tulla eteen mahdollisuuksia yrittää selvittää asiaa.)
- Elämää syntyy vain makeaan tai vähäsuolaiseen veteen. En oleta voimakassuolaisessa vedessä olevan elämää, koska sellaisista elämänmuodoista ei ole havaintoja. (Vastaväite: Maassa ei esiinny luonnossa edes Kuolleessameressä niin voimakassuolaista vettä kuin Marsin tutkitut vedet ovat. Siksi meillä ei voi ollakaan voimakassuolaiseen veteen sopeutuneita elämänmuotoja.)

Selvittelyjeni mukaan vesi toimii suojana pohjalla olevalle elämälle sekä UV- että hiukkassäteilyä vastaan (hiukkassäteily tosin hajottaa vähitellen vesimolekyylejä, mutta prosessi on hidas). Europassa on myös jääpeite suojana molempia noita vastaan. Marsissa on ollut myös nestemäistä vettä, joten suoja sekä UV-säteilyä että hiukkas"säteilyä" vastaan on ollut kunnossa. Mutta Marsin vesi vaikuttaa olleen liian suolaista ja Europan veden arvioidaan olevan erittäin suolaista. Jää mahdollisuus, että vaikka Marsissa vesi olisikin pääasiassa elinkelvotonta, on siellä saattanut olla myös vähäsuolaisempia vesistöjä tai jopa makean veden altaita. Europan vedestä jää mahdollisuus, että se ei olisikaan liian suolaista Maassa tavattaville elämänmuodoille.

Venuksessa sen kehityksen alkuvaiheissa mahdollisesti olleesta vedestä meillä ei ole tietoa, oliko se voimakassuolaista vai vähäsuolaista.

Jos sekä Marsin että Europan vedet ovat liian suolaisia, on Aurinkokunnan vedellisistä taivaankappaleista vain yhdessä kolmesta veden suolapitoisuus riittävän matala meidän tuntemillemme elämänmuodoille.

Lopputulos: vaikka Marsista ja Europasta ei löydettäisi elämää, siitä ei siltikään välttämättä voitaisi vetää johtopäätöksiä elämänsyntytodennäköisyydestä. Marsin ja Europan elämä on voinut jäädä syntymättä, koska vesi on liian suolaista, ei siksi, että elämän syntyminen olisi suotuisissa olosuhteissa epätodennäköistä.

Lue lisää

"Ensimmäiset esitumaiset bakteeria muistuttavat eliöt ilmestyivät noin 3,6 miljardia vuotta sitten. Elämää saattoi Maassa olla aiemminkin, ehkä jo 4,3 miljardia vuotta sitten."
http://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4n_alkuper%C3%A4#El.C3.A4m.C3.A4n_kehityksen_alku

"Elämää saattoi olla jo 3 850 miljoonaa vuotta sitten, jolla ajalla syntyi rautamuodostumia. Varmempia todisteita elämästä on kuitenkin noin 3 500–3 450 miljoonan vuoden takaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekambri#Prekambrikauden_merkkitapahtumia

"Alkuilmakehässä oli hiilidioksidia arviolta 80 %, mutta jo 3500 miljoonaa vuotta sitten enää 20 %, 2700 miljoonaa vuotta sitten 15 %, 2000 miljoonaa vuotta sitten 8 % ja 600 miljoonaa vuotta sitten 1 %.
- -
Erään arvion mukaan Maan keskilämpötila oli 80 celsiusastetta 3,8 miljardia vuotta sitten, 40 astetta 3,0 miljardia vuotta sitten ja 20 astetta 2 miljardia vuotta sitten. Tämän jälkeen maan keskilämpötila on ollut aina alle 30 astetta.
- -
Jotkut sanovat, että alussa Maassa oli korkeapaineinen hiilidioksidi-ilmakehä, joka aiheutti n. 230 °C lämpötilan, mutta joka painoi veden kiehumispisteen niin korkeaksi, että vesi saattoi pysyä nesteenä hyvin kuumana."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekambri#Hiilidioksidipitoisuuden_lasku_prekambrina

Jos elämä on syntynyt varhaisimman arvion mukaan 4,3 mrd. vuotta sitten, elämän on täytynyt olla hypertermofiilejä. Lämpötilan on täytynyt olla jossain 80 ja 230 asteen välillä. Sellainen elämä kuulostaisi varsin eksoottiselta, mutta erittäin kuumassa selviävistä eliöistä on toki havaintoja nykyisinkin:

"Erityisesti nimellä Strain 121 tunnettu viljelmä lisääntyi kaksinkertaiseksi yhdessä vuorokaudessa, kun sitä pidettiin autoklaavissa 121 °C lämpötilassa[2] ja Methanopyrus kandleri -arkkieliö kykenee kasvamaan vielä 122 °C lämpötilassa[3]."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypertermofiili

Yleensä elämän syntyajankohta määritellään ilmeisesti ajankohtaan 3,5-3,8 mrd. vuotta sitten. Silloin keskilämpötila on ollut jotain 40-80 Celsiuksen välillä. Elämä on syntynyt ihmiselle varsin ankarissa olosuhteissa. Pieneliöille lämmin, ehkä löyhkäävä alkuliemi on kuitenkin saattanut olla mitä otollisin.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Ensimmäiset esitumaiset bakteeria muistuttavat eliöt ilmestyivät noin 3,6 miljardia vuotta sitten. Elämää saattoi Maassa olla aiemminkin, ehkä jo 4,3 miljardia vuotta sitten."
http://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4n_alkuper%C3%A4#El.C3.A4m.C3.A4n_kehityksen_alku

"Elämää saattoi olla jo 3 850 miljoonaa vuotta sitten, jolla ajalla syntyi rautamuodostumia. Varmempia todisteita elämästä on kuitenkin noin 3 500–3 450 miljoonan vuoden takaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekambri#Prekambrikauden_merkkitapahtumia

"Alkuilmakehässä oli hiilidioksidia arviolta 80 %, mutta jo 3500 miljoonaa vuotta sitten enää 20 %, 2700 miljoonaa vuotta sitten 15 %, 2000 miljoonaa vuotta sitten 8 % ja 600 miljoonaa vuotta sitten 1 %.
- -
Erään arvion mukaan Maan keskilämpötila oli 80 celsiusastetta 3,8 miljardia vuotta sitten, 40 astetta 3,0 miljardia vuotta sitten ja 20 astetta 2 miljardia vuotta sitten. Tämän jälkeen maan keskilämpötila on ollut aina alle 30 astetta.
- -
Jotkut sanovat, että alussa Maassa oli korkeapaineinen hiilidioksidi-ilmakehä, joka aiheutti n. 230 °C lämpötilan, mutta joka painoi veden kiehumispisteen niin korkeaksi, että vesi saattoi pysyä nesteenä hyvin kuumana."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekambri#Hiilidioksidipitoisuuden_lasku_prekambrina

Jos elämä on syntynyt varhaisimman arvion mukaan 4,3 mrd. vuotta sitten, elämän on täytynyt olla hypertermofiilejä. Lämpötilan on täytynyt olla jossain 80 ja 230 asteen välillä. Sellainen elämä kuulostaisi varsin eksoottiselta, mutta erittäin kuumassa selviävistä eliöistä on toki havaintoja nykyisinkin:

"Erityisesti nimellä Strain 121 tunnettu viljelmä lisääntyi kaksinkertaiseksi yhdessä vuorokaudessa, kun sitä pidettiin autoklaavissa 121 °C lämpötilassa[2] ja Methanopyrus kandleri -arkkieliö kykenee kasvamaan vielä 122 °C lämpötilassa[3]."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypertermofiili

Yleensä elämän syntyajankohta määritellään ilmeisesti ajankohtaan 3,5-3,8 mrd. vuotta sitten. Silloin keskilämpötila on ollut jotain 40-80 Celsiuksen välillä. Elämä on syntynyt ihmiselle varsin ankarissa olosuhteissa. Pieneliöille lämmin, ehkä löyhkäävä alkuliemi on kuitenkin saattanut olla mitä otollisin.

Lue lisää

Keskilämpötila on ehtinyt olla satoja miljoonia riittävän alhainen ainakin kuumimmassa selviäville termofiileille ennen kuin elämästä on varmoja havaintoja. Tästä syystä pidän elämän syntymistodennäköisyyttä mieluummin matalana kuin korkeana.

Vastaväitteenä voisi esittää, että kuumassa selviytyminen ei välttämättä tarkoita, että kuuma lämpötila välttämättä mahdollistaisi elämän syntymistä. Voihan olla, että elämä syntyy jossain matalammassa lämpötilassa. Viileämmässä syntyneestä elämästä sitten kehittyy mutaatioiden kautta myös sopeutumia kuumiin olosuhteisiin.

Oletan, että elämää on syntynyt maapallolle vain kerran. Perusteeni on, että kaiken elämän maapallolla katsotaan olevan sukua toisilleen.

Koska oletan elämän syntyneen vain kerran, uskon elämän syntymisen olevan harvinaista. Tällöin elämä ei syntyisi toisistaan olennaisesti poikkeavissa olosuhteissa. Elämän syntyminen olisi äärimmäisen herkkä prosessi, joka vaatisi sopivan lämpötilan, sopivan veden koostumuksen, sopivan paineen, ehkä salamaniskun sopivalla hetkellä.

Päätelmäni mukaan elämänvyöhykkeellä sijaitsevilla sopivilla planeetoilla on niiden jossain kehitysvaiheissa sopivat olosuhteet (jos vesi vain ei ole liian suolaista). Jos tällaiset olosuhteet jatkuvat riittävän pitkään, voisi olettaa, että elämä syntyisi sataprosenttisella varmuudella. Elämä siis vaatisi syntyäkseen erittäin tarkat ja rajalliset olosuhteet, mutta kun elämän syntymiseen vaadittavat kriteerit täyttyisivät ja riittävän pitkään, elämää syntyisi varmasti.

Näistä olettamuksista seuraa, että jos planeetalle ei synny elämää sen jäähtymisen tietyssä vaiheessa, planeetan "elämänsyntymisikkuna" sen jokaisella alueella voisi sulkeutua planeetan iässä suhteellisen nopeastikin (ehkä muutamassa sadassa miljoonassa vuodessa, jos tarkastellaan maapallon kehitystä). Mustien savuttajien läheisyydessä voisi kuitenkin olla jatkuvasti alueita, joissa olosuhteet elämän syntymiselle olisivat otolliset. Eli vaikka planeetan keskilämpötila olisikin jäähtynyt elämän syntymiselle liian alas, olisi elämällä kuitenkin mustien savuttajien ansiosta mahdollisuuksia.

Jos oletetaan elämän syntymistodennäköisyys 100 %:ksi erittäin vaativien elämänsyntymiskriteerien täyttyessä, olisi outoa, jos maapallolle olisi syntynyt elämää vain kerran sen koko 4,6 miljardin vuoden historian aikana. Ensimmäiset sadat miljoonat olosuhteet ovat olleet liian kuumat. Kun lämpötila on laskenut riittävän alas, on jossain vaiheessa saattanut olla tilanne, jossa koko alkumeriliemessä on ollut elämälle juuri sopivat olosuhteet. Ne ovat jatkuneet riittävän pitkään ja sitten jossain on iskenyt salama. Kemiallisen reaktion kautta syntynyt monimutkainen molekyyli on alkanut elää. Mustien savuttajien läheisyydessä on kuitenkin saattanut jatkuvasti olla olosuhteita, joissa elämän syntymiselle on ollut vastaavat hyvät olosuhteet kuin siinä alkuliemessä, jossa elämä syntyi.

Näillä olettamuksilla minusta vaikuttaa siltä, että elämän syntymistodennäköisyys olisi äärimmäisen matala. Olettamuksiini sisältyy kuitenkin monta, monta muttaa. Ensinnäkään emme tiedä, vaatiiko elämän syntyminen vaativat olosuhteet vai syntyykö elämää monenlaisissa olosuhteissa. Minusta se, että maapallon elämä olisi samaa alkuperää, viittaisi siihen, että elämän syntyminen on harvinaista ja että syntyminen edellyttäisi vaativat olosuhteet. On mahdollista, että mustien savuttajien läheisyydessä täyttyisivät lämpötila- ja painekriteerit, mutta veden koostumus olisi väärä.

Näillä pohdinnoilla arvioin, että elämän syntymistodennäköisyys olisi vain pieni prosentin murto-osa. Koska kuitenkin nollan heittäminen kehiin Draken kaavan tässä vaiheessa veisi mielekkyyden koko laskelmalta, arvioin elämän syntytodennäköisyyden elämänvyöhykkeellä sijaitsevalle sopivalle planeetalle 10 %:ksi. Tosiasiassahan lukema voi olla mitä tahansa nollan ja sadan väliltä.

Onko Leukippoksella tai jollain muulla suositella teosta elämänsyntyteorioista, joka olisi ylitse muiden?

Leukippos kirjoitti:

Myös elämän hidas kehitys askarruttaa. Maapallolle ilmestyi bakteereja n. 3,6 - 3,8 Mrd vuotta sitten. Ensimäiset monisoluiset ilmestyivät nykytiedon mukaan vasta n. 2,5 miljardia vuotta myöhemmin. Siitä meni Kambrikauden räjähdykseen vielä n. 600 - 700 miljoonaa vuotta. Tosin Kambrin lajirunsaus edellisiin kausiin verrattuna saattoi johtua osin siitä, että silloin ilmestyivät kovakuoriset, jotka fosiiloituivat helpommin. Tästä inhimillisen älyn kehittymiseen kului vielä se reilu 500 miljoonaa vuotta. Kuten S J Gould sanoi: Jos parimetrisen miehen sylimitta kuvaisi elämää maapallolla, niin kaikki merkit ihmisestä lähtisivät parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
Kovin lyhyt on ihmisten kulttuuri maapallon ikään ja elämän olemassaoloon verrattuna. Ainakin puolet maapallon kokonaiseliniästä on kuitenkin jo kulutettu, jos ei ylikin.
Onko tämä aika vertailukelpoinen vai poikkeuksellisen nopea tai hidas? Kuka tietää?

Elämän synnyn selvittelyssä ollaan kuitenkin päästy lähemmäs. Virus (polio?) on onnistuttu syntetisoimaan 2000 luvulla ja jonkinlainen esisolu aineenvaihduntoineen muistaakseni 2010. "Esisolu" ei kykene jakaantumaan, joten elämästä ei vielä ole kysymys, mutta ratkaisu lähenee askel askeleelta.

Lue lisää

Keskustelun kuluessa olen lisäillyt jatkuvasti Draken kaavaan uusia kohtia. Draken kaavasta muotoiltu Fermiläisen kaava näyttää elämän syntymistodennäköisyyteen asti seuraavalta:

Tähtien määrä Linnunradassa: 200 000 000 000 kpl
Pitkälle kehittyneelle elämälle kelvolliset alueeet Linnunradassa = 20 % = 40 000 000 000
Sopivien tähtien suhteellinen määrä = 10 % = 4 000 000 000
Planeetallisten tähtien osuus sopivista tähdistä = 60 % = 2 400 000 000
Rakenteeltaan elämää riittävästi suojaavien planeettakuntien osuus planeettakunnista = 80 % = 1 920 000 000
Sopivat planeettakunnat, joissa nestemäistä vettä sisältäviä planeettoja, kuita tai troijalaisia elämänvyöhykkeellä = 80 % = 1 536 000 000
Nestemäistä vettä sisältävien taivaankappaleiden määrä elämänvyöhykkeellä, kpl = 2 = 3 072 000 000
Vähäsuolaista tai makeaa vettä sisältävien taivaankappaleiden osuus vedellisistä taivaankappaleista = 30 % = 921 600 000
Elämää synnyttävien taivaankappaleiden suhteellinen osuus elinkelpoisista taivaankappaleista = 10 % = 92 160 000

HZ:ssa sijaitsevien vähäsuolaista tai makeaa vettä sisältävien taivaankappaleiden osuuden olen arvioinut sillä perusteella, että Maa olisi aurinkokunnassamme ainut siinä suhteessa maankaltaiselle elämälle soveltuva taivaankappale.

Jäin pohdiskelemaan syytä, miksi Marsin tutkittu vesi on niin paljon suolaisempaa kuin Maan vesi. Mittaustulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä. Vähäsuolaista ja makeaa vettä sisältäviä jäätiköitä voi vielä löytyä.

Voisiko planeetan koko olla ratkaiseva tekijä? Suuremmilla planeetoilla gravitaatio puristaisi metallit tehokkaammin ytimeen ja vaippaan kuin pienemmillä? Siten pienemmillä planeetoilla/kuilla kuoreen jäisi enemmän raskaampia alkuaineita kuin suuremmilla. Kun sekoittuvat veteen, muodostuu erittäin suolainen meri? Onko teoriassani mitään järkeä?

Fermiläinen. kirjoitti:

Keskustelun kuluessa olen lisäillyt jatkuvasti Draken kaavaan uusia kohtia. Draken kaavasta muotoiltu Fermiläisen kaava näyttää elämän syntymistodennäköisyyteen asti seuraavalta:

Tähtien määrä Linnunradassa: 200 000 000 000 kpl
Pitkälle kehittyneelle elämälle kelvolliset alueeet Linnunradassa = 20 % = 40 000 000 000
Sopivien tähtien suhteellinen määrä = 10 % = 4 000 000 000
Planeetallisten tähtien osuus sopivista tähdistä = 60 % = 2 400 000 000
Rakenteeltaan elämää riittävästi suojaavien planeettakuntien osuus planeettakunnista = 80 % = 1 920 000 000
Sopivat planeettakunnat, joissa nestemäistä vettä sisältäviä planeettoja, kuita tai troijalaisia elämänvyöhykkeellä = 80 % = 1 536 000 000
Nestemäistä vettä sisältävien taivaankappaleiden määrä elämänvyöhykkeellä, kpl = 2 = 3 072 000 000
Vähäsuolaista tai makeaa vettä sisältävien taivaankappaleiden osuus vedellisistä taivaankappaleista = 30 % = 921 600 000
Elämää synnyttävien taivaankappaleiden suhteellinen osuus elinkelpoisista taivaankappaleista = 10 % = 92 160 000

HZ:ssa sijaitsevien vähäsuolaista tai makeaa vettä sisältävien taivaankappaleiden osuuden olen arvioinut sillä perusteella, että Maa olisi aurinkokunnassamme ainut siinä suhteessa maankaltaiselle elämälle soveltuva taivaankappale.

Jäin pohdiskelemaan syytä, miksi Marsin tutkittu vesi on niin paljon suolaisempaa kuin Maan vesi. Mittaustulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä. Vähäsuolaista ja makeaa vettä sisältäviä jäätiköitä voi vielä löytyä.

Voisiko planeetan koko olla ratkaiseva tekijä? Suuremmilla planeetoilla gravitaatio puristaisi metallit tehokkaammin ytimeen ja vaippaan kuin pienemmillä? Siten pienemmillä planeetoilla/kuilla kuoreen jäisi enemmän raskaampia alkuaineita kuin suuremmilla. Kun sekoittuvat veteen, muodostuu erittäin suolainen meri? Onko teoriassani mitään järkeä?

Lue lisää

Jatkoa:

Olen arvioinut kohdan "Nestemäistä vettä sisältävien taivaankappaleiden määrä elämänvyöhykkeellä" oman aurinkokuntamme perusteella. Todistettavasti ainakin Marsissa ja Maassa on tai on ollut nestemäistä vettä. Venus on epävarma, mutta mahdollinen. Aurinkokunnassamme on siten 2-3 planeettaa elämänvyöhykkeellä, joissa on esiintynyt vettä nesteenä. Edellyttäen tietysti, että elämänvyöhyke ymmärretään laajassa merkityksessä. Itse ymmärrän elämänvyöhykkeeksi vyöhykkeeksi, jossa vettä voi esiintyä nesteenä. Toiset vaikuttavat olevan arvioissaan tiukempia:

"Vyöhyke on varovaisimpien arvioiden mukaan etäisyydellä 0,96–1,01 Maan keskietäisyyttä Auringon tyyppisestä tähdestä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elinkelpoinen_vyöhyke

"Hyvin optimisestisesti on ajaleltu elinkelpoisen vyöhykkeen olevan Auringolle noin 0,7–1,6/1,75 AU eli kattavan Venuksen ja Marsin.[1][2]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elinkelpoinen_vyöhyke#Optimistinen_ja_pessimistinen_arvio

Olen elämänvyöhykkeen laajuuden suhteen optimisti. Elämän syntymistodennäköisyyden suhteen olen paremminkin pessimisti.

Lisäpohdintoina todettakoon, että jos planeettakunnassa on lähellä keskustähteä jättiläisplaneetta, niin arvioisin sen mieluummin lisäävän vedellisten taivaankappaleiden määrää kuin vähentävän. Mietitään omaa aurinkokuntaamme: jättiläisplaneettojen ympärillä kiertää valtava määrä erikokoista tavaraa. Toisaalta omassa planeettakunnassamme suurimmat kuut näyttävät kiertävän planeettaansa liian lähellä, jääden hiukkassäteilyvyöhykkeille. Pitkillä kiertoradoilla kiertävät ovat pieniä kuita. Jupiterin troijalaiset ovat pieniä asteroideja. En osaa sanoa, miten todennäköisiä elämälle riittävän suuret troijalaiset olisivat. Mahdollisia nekin joka tapauksessa olisivat.

Leukippos kirjoitti:

Myös elämän hidas kehitys askarruttaa. Maapallolle ilmestyi bakteereja n. 3,6 - 3,8 Mrd vuotta sitten. Ensimäiset monisoluiset ilmestyivät nykytiedon mukaan vasta n. 2,5 miljardia vuotta myöhemmin. Siitä meni Kambrikauden räjähdykseen vielä n. 600 - 700 miljoonaa vuotta. Tosin Kambrin lajirunsaus edellisiin kausiin verrattuna saattoi johtua osin siitä, että silloin ilmestyivät kovakuoriset, jotka fosiiloituivat helpommin. Tästä inhimillisen älyn kehittymiseen kului vielä se reilu 500 miljoonaa vuotta. Kuten S J Gould sanoi: Jos parimetrisen miehen sylimitta kuvaisi elämää maapallolla, niin kaikki merkit ihmisestä lähtisivät parilla kynsiviilan pyyhkäisyllä.
Kovin lyhyt on ihmisten kulttuuri maapallon ikään ja elämän olemassaoloon verrattuna. Ainakin puolet maapallon kokonaiseliniästä on kuitenkin jo kulutettu, jos ei ylikin.
Onko tämä aika vertailukelpoinen vai poikkeuksellisen nopea tai hidas? Kuka tietää?

Elämän synnyn selvittelyssä ollaan kuitenkin päästy lähemmäs. Virus (polio?) on onnistuttu syntetisoimaan 2000 luvulla ja jonkinlainen esisolu aineenvaihduntoineen muistaakseni 2010. "Esisolu" ei kykene jakaantumaan, joten elämästä ei vielä ole kysymys, mutta ratkaisu lähenee askel askeleelta.

Lue lisää

"Myös elämän hidas kehitys askarruttaa. Maapallolle ilmestyi bakteereja n. 3,6 - 3,8 Mrd vuotta sitten. Ensimäiset monisoluiset ilmestyivät nykytiedon mukaan vasta n. 2,5 miljardia vuotta myöhemmin."

Tuo on hyvä huomio, jota olen pohdiskellut. Kun yksinkertainen elämä on syntynyt, miten suurella todennäköisyydellä se kehittyy monisoluiseksi elämäksi?

"Elämän synnyttyä eliöt olivat kauan aikaa mikroskooppisen pieniä: ensimmäiset merkit monisoluisista eliöistä ovat vasta noin 1,2 miljardin vuoden takaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämän_alkuperä

Jos elämältä menee muuallakin yhtä pitkään kehittyä monisoluiseksi, voinee olettaa, että esim. Marsin mahdollinen elämä olisi jäänyt hyvin yksinkertaiselle tasolle. Marsissa näet ei ole ollut riittävän pitkiä lämpimiä jaksoja.

Toisaalta on mahdollista, että Maassa elämän kehitys olisi ollut alkuvaiheessaan poikkeuksellisen hidasta. Jossain muualla kehitys monimutkaisemmiksi olennoiksi saattaisi tapahtua nopeamminkin.

Koska yritän perustaa kaikki arvioni auttavasti tutkittuun tietoon, yritän haarukoida elämän kehittymistä monisoluiseksi olemassaolevien havaintojen pohjalta. Toistaiseksi ainoat olemassaolevat havainnot ovat Maasta.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Myös elämän hidas kehitys askarruttaa. Maapallolle ilmestyi bakteereja n. 3,6 - 3,8 Mrd vuotta sitten. Ensimäiset monisoluiset ilmestyivät nykytiedon mukaan vasta n. 2,5 miljardia vuotta myöhemmin."

Tuo on hyvä huomio, jota olen pohdiskellut. Kun yksinkertainen elämä on syntynyt, miten suurella todennäköisyydellä se kehittyy monisoluiseksi elämäksi?

"Elämän synnyttyä eliöt olivat kauan aikaa mikroskooppisen pieniä: ensimmäiset merkit monisoluisista eliöistä ovat vasta noin 1,2 miljardin vuoden takaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämän_alkuperä

Jos elämältä menee muuallakin yhtä pitkään kehittyä monisoluiseksi, voinee olettaa, että esim. Marsin mahdollinen elämä olisi jäänyt hyvin yksinkertaiselle tasolle. Marsissa näet ei ole ollut riittävän pitkiä lämpimiä jaksoja.

Toisaalta on mahdollista, että Maassa elämän kehitys olisi ollut alkuvaiheessaan poikkeuksellisen hidasta. Jossain muualla kehitys monimutkaisemmiksi olennoiksi saattaisi tapahtua nopeamminkin.

Koska yritän perustaa kaikki arvioni auttavasti tutkittuun tietoon, yritän haarukoida elämän kehittymistä monisoluiseksi olemassaolevien havaintojen pohjalta. Toistaiseksi ainoat olemassaolevat havainnot ovat Maasta.

Lue lisää

"Marsissa näet ei ole ollut riittävän pitkiä lämpimiä jaksoja."

Tuota jatkaisin, että olen toisinaan pohtinut Auringon säteilyvoimakkuuden nousua. Auringon säteilyvoimakkuus on noussut Aurinkokunnan alkuajoista noin 30 %. Sinä aikana Marsin lämpötila on kuitenkin laskenut ja noussut useita kertoja, johtuen luultavasti useasta tekijästä (radan kiertyminen, akselin kallistuskulman muutokset, planeetan sisuksen jäähtyminen). Suurin tekijä lienee planeetan sisuksen jäähtyminen. Marsin kuori on ilmeisesti niin paksu, ettei laattatektoniikka enää ole mahdollista Marsissa.

Missä vaiheessa Maa käy elämälle liian kuumaksi paikaksi, kun Auringon säteily jatkuvasti voimistuu. Muistelen lukeneeni arvion 500 miljoonasta vuodesta, mutta saatan muistella väärinkin. Ja kääntäen: milloin Mars olisi Auringosta tulevan lämpötilan suhteen juuri sopivalla etäisyydellä Auringosta?Tästä en muista lukeneeni mitään. Järki sanoo, että Maan kuumentuessa liian kuumaksi nyt liian kylmä Mars saattaisi lämmetä riittävästi. Planeetan ilmasto-olosuhteet ovat tietysti monen tekijän summa, mutta ehdottomasti Auringosta tulevan lämmön määrä on erittäin keskeinen tekijä.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Marsissa näet ei ole ollut riittävän pitkiä lämpimiä jaksoja."

Tuota jatkaisin, että olen toisinaan pohtinut Auringon säteilyvoimakkuuden nousua. Auringon säteilyvoimakkuus on noussut Aurinkokunnan alkuajoista noin 30 %. Sinä aikana Marsin lämpötila on kuitenkin laskenut ja noussut useita kertoja, johtuen luultavasti useasta tekijästä (radan kiertyminen, akselin kallistuskulman muutokset, planeetan sisuksen jäähtyminen). Suurin tekijä lienee planeetan sisuksen jäähtyminen. Marsin kuori on ilmeisesti niin paksu, ettei laattatektoniikka enää ole mahdollista Marsissa.

Missä vaiheessa Maa käy elämälle liian kuumaksi paikaksi, kun Auringon säteily jatkuvasti voimistuu. Muistelen lukeneeni arvion 500 miljoonasta vuodesta, mutta saatan muistella väärinkin. Ja kääntäen: milloin Mars olisi Auringosta tulevan lämpötilan suhteen juuri sopivalla etäisyydellä Auringosta?Tästä en muista lukeneeni mitään. Järki sanoo, että Maan kuumentuessa liian kuumaksi nyt liian kylmä Mars saattaisi lämmetä riittävästi. Planeetan ilmasto-olosuhteet ovat tietysti monen tekijän summa, mutta ehdottomasti Auringosta tulevan lämmön määrä on erittäin keskeinen tekijä.

Lue lisää

Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa.

Juttu on paisunut jo melko laajaksi. Uusimpien kommenttien hakeminen käy kohta hankalaksi. Olisiko mahdollisesti uuden aloituksen paikka aloittamalla tähänastisen keskustelun yhteenvedolla ja jatkaen seuraavista sivilisaatioiden olemassaoloon vaikuttavista tekijöistä.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Jos voidaan todeta, että maassa on syntynyt elämää useammin kuin kerran, tai jos muualta Aurinkokunnasta löydetään elämää, elämän syntymisen todennäköisyys on varmaan suuri."

Myös jos elämää onnistutaan synnyttämään laboratorio-olosuhteissa, voidaan päätellä, että elämän syntymisen todennäköisyys luonnossakin on ainakin yli 0 %. Paljonko yli 0 %, olisi lisätutkimuksilla selvitettävä asia. Jos laboratorioissa onnistutaan synnyttämään elämää, olisi mielenkiintoista myös tieto, syntyykö elämää vain yhdenlaisissa olosuhteissa (muuttuvia tekijöitä mm. lämpötila, paine, elämään synnyttävän liemen koostumus) vai syntyykö elämää monenlaisissa olosuhteissa.

"Ne voidaan erottaa maan eliöissä olevista aminohapoista erilaisesta kätisyydestä (aminohapot voivat olla oikea- tai vasenkätisesti kiertyneitä ja maan eliöissä on vain yhdentyyppisiä aminohappoja). Aminohappoja saadaan syntymään verraten helposti "itsestään" esim. laboratoriossa eikä niiden esiintyminen Mars-meteoriitissa ole vielä todiste elämästä Marsissa. Luulisin, että jos Marsista löydetään jonkinlaista elämää, on verraten helppoa todeta, onko se Mars-syntyistä vai maasta peräisi,"

Ok, kiitos tästä tiedosta.

Lue lisää

Selvennykseksi, nuo aminohapot ovat aika yksinkertaisia rakenteita, ja niitä voi syntyä "itsestään" laboratoriossa, kunhan luodaan sellaiset sopivat olosuhteet, joiden voidaan olettaa vallitsevan maapallon kehityksen alkuvaiheissa. Ne ovat kuitenkin vain perusrakenteista ja aika kaukana varsinaisesta elämästä. Esim. valkuaisaineiden muodostuminen "itsestään" on erittäin paljon epätodennäköisempää, puhumattakaan RNAsta tai DNAsta.

Leukippos kirjoitti:

Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa.

Juttu on paisunut jo melko laajaksi. Uusimpien kommenttien hakeminen käy kohta hankalaksi. Olisiko mahdollisesti uuden aloituksen paikka aloittamalla tähänastisen keskustelun yhteenvedolla ja jatkaen seuraavista sivilisaatioiden olemassaoloon vaikuttavista tekijöistä.

Lue lisää

Suomenkielisistä artikkeleista en löytänyt nopeasti googlaamalla mitään, mutta englanninkielisessä maailmassa asiaa on pohdiskeltu:

"A recent review of long term climate variations among the inner planets by Michael Rampino and Ken Caldeira appearing in volume 32, of the Annual Reviews of Astronomy and Astrophysics ( 1994 page 83) suggests that an even bleaker outlook may be in store for Earth when you take into account the carbon dioxide gas in the atmosphere. The various sources and sinks are sensitive to temperature, and in the next 1.5 billion years, the global mean temperature could well exceed 80 degrees Centigrade. The evaporation of the Earth's oceans would be well underway by 1 billion years from now. We can assume that millions of years before this, Earth will have become uninhabitable. Life more complex than a bacterium has only been around for 600 million years, so it looks like we are about half way through the 'Golden Years'. To me, this is rather uncomfortably short, because it suggests that in perhaps as short as a few hundred million years, life could get very uncomfortable here!!"
http://www.astronomycafe.net/qadir/q79.html

Minun puolestani voidaan jatkaa tässä viestiketjussa tai aloittaa uusi. Olen kirjoittanut tajunnanvirtana mitä mieleen juolahtaa. Siksi viestini sisältävät aika paljon kirjoitusvirheitä eivätkä ole erityisen hyvin jäsenneltyjä. Mutta sikäli tykkäisin jatkaa tässä viestiketjussa, että sitten voisi myöhemmin kelata asioita paremmin samasta ketjusta, jos myöhemmin yrittää jäsennellä raakileita ajatuksia paremmin ja hakea niihin lisätietoa.

Tästä syystä laitan linkin myös viestiketjuun, josta lähdettiin liikkeelle:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10271753#comment-52317626-view

Leukippos kirjoitti:

Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa.

Juttu on paisunut jo melko laajaksi. Uusimpien kommenttien hakeminen käy kohta hankalaksi. Olisiko mahdollisesti uuden aloituksen paikka aloittamalla tähänastisen keskustelun yhteenvedolla ja jatkaen seuraavista sivilisaatioiden olemassaoloon vaikuttavista tekijöistä.

Lue lisää

Nuo arviot, milloin maapallo alkaa käydä liian kuumaksi paikaksi, vaihtelevat tosiaan välillä 500 miljoonaa - 2 miljardia vuotta. Epävarmuudet ovat suuria, syntyykö lämpötilannousua vahvistavia takaisinkytkentöjä. Onhan ennustettu, että ihmisen aikaansaama kasvihuoneilmiö voisi "venustaa maan" satojen vuosien aikaperspektiivissä.

Leukippos kirjoitti:

Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa.

Juttu on paisunut jo melko laajaksi. Uusimpien kommenttien hakeminen käy kohta hankalaksi. Olisiko mahdollisesti uuden aloituksen paikka aloittamalla tähänastisen keskustelun yhteenvedolla ja jatkaen seuraavista sivilisaatioiden olemassaoloon vaikuttavista tekijöistä.

Lue lisää

"Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa."

Seuraava kysymys olisi, että miten usein syntyneestä elämästä kehittyy laji, joka on riittävän älykäs muodostaakseen sivilisaation.

Ainut tapa yrittää määrittää todennäköisyyttä on seurata elämän kehitystä Maassa. Elämän kehitys oli alkuun hidasta. Toisaalta kun elämä saavutti tietyn tason monimuotoisuudessa, elämän kehitys on ollut nopeaa.

Dinosaurukset olivat älykkäämpiä kuin bakteerit, mutta meidän mittapuumme mukaan ne eivät olleet erityisen älykkäitä olentoja. Arvioisin, että niiden tuhoutuminen saattoi jopa nopeuttaa älyllisen elämän kehitystä. Niistä kehittyneet linnut ovat toki nisäkkäiden jälkeen älykkäimpiä eläimiä. Silti käsittääkseni älykkäimmätkään linnut eivät ole lähellekään älykkäiden nisäkkäiden tasoa.

Kun dinosaurukset hävisivät 65 miljoonaa vuotta sitten, nisäkkäät olivat ilmeisestikin pääosin pieniä jyrsijöitä. Tasalämpöisyytensä vuoksi ne kuitenkin sopeutuivat asteroidin törmäyksestä nousseen pölypilven aiheuttamaan lämpötilan alenemiseen. 65 miljoonassa vuodessa on ehtinyt kehittyä valtavasti erilaisia isoja ja älykkäitä nisäkäslajeja. Osa (mm. mammutit, sapelihammastiikerit) on jo ehtinyt kuolla sukupuuttoonkin.

Jos Telluksella on vielä 500-2000 miljoonaa vuotta aikaa jäljellä, voisi kuvitella, että muillakin lajeilla voisi olla mahdollisuuksia. Ihminen kehittyi älykkääksi lajiksi noin 26 miljoonaa vuotta sitten eläneestä lajista, josta myös ihmisapinoiden katsotaan polveutuvan.

Ehkä kääpiösimpassista tai delfiinistä voisi miljoonien vuosien kuluessa kehittyä ihmisen kaltainen älykäs olento? Ehkä ihminen voisi nopeuttaa evoluutiota risteyttämällä eläintarhoissa älykkäiksi havaittuja yksilöitä keskenään? Tuloksia tuskin syntyisi hetkessä, mutta jos risteyttämistä jatkettaisiin sukupolvesta toiseen, voisi satojen vuosien päästä rinnallamme olla laji, jota ei enää eettisistä syistä voitaisi pitää eläintarhoissa "vangittuna".

Jos Venuksessa on ollut sen alkuaikoina elämää, ei elämällä ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle sen olojen vuoksi. Vaikka Venus sijaitsee sillä tavalla elämänvyöhykkeellä, että siellä saattaa olla ollut jossain vaiheessa suotuisat olosuhteet elämän syntymiselle, ilmeisestikään siellä ei ole mahdollisuuksia pitkälle kehittyneelle elämälle (siinä muodossa kuin tunnemme elämää Maasta).

Marsin ongelma on päinvastainen. Nykyisin se on suuri pakastin. Marsissa elämän mahdollisuudet ovat kuitenkin olleet selvästi paremmat, koska ilmeisesti siellä on ollut satojenkin miljoonien vuosien lämpimiä jaksoja. Mutta... jos Maassa elämällä kesti 2 500 miljoonaa vuotta kehittyä monisoluiseksi, niin Marsin elämällä ei sen perusteella olisi ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle.

Tästä seuraa, että elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista pitäisi haarukoida erikseen ne planeetat, joilla on mahdollisuuksia kehittyneempään elämään. Vaikuttaa siltä, että vain omassa planeettakunnassamme elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista vain Maassa (1/3) lämpötila on riittävän pitkään ollut sopiva kehittyneempien elämänmuotojen kehittymiseen. (Edellyttäen, että kaikki elämä ja etenkin kehittyneempi elämä muistuttaisi sitä elämää, jonka tunnemme Tellukselta.) Taidanpa lisätä tästä taas yhden kohdan yhtälöön: elämää synnyttävät planeetat, joilla on riittävän pitkään suotuisat olosuhteet pitemmälle kehittyneelle elämälle.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa."

Seuraava kysymys olisi, että miten usein syntyneestä elämästä kehittyy laji, joka on riittävän älykäs muodostaakseen sivilisaation.

Ainut tapa yrittää määrittää todennäköisyyttä on seurata elämän kehitystä Maassa. Elämän kehitys oli alkuun hidasta. Toisaalta kun elämä saavutti tietyn tason monimuotoisuudessa, elämän kehitys on ollut nopeaa.

Dinosaurukset olivat älykkäämpiä kuin bakteerit, mutta meidän mittapuumme mukaan ne eivät olleet erityisen älykkäitä olentoja. Arvioisin, että niiden tuhoutuminen saattoi jopa nopeuttaa älyllisen elämän kehitystä. Niistä kehittyneet linnut ovat toki nisäkkäiden jälkeen älykkäimpiä eläimiä. Silti käsittääkseni älykkäimmätkään linnut eivät ole lähellekään älykkäiden nisäkkäiden tasoa.

Kun dinosaurukset hävisivät 65 miljoonaa vuotta sitten, nisäkkäät olivat ilmeisestikin pääosin pieniä jyrsijöitä. Tasalämpöisyytensä vuoksi ne kuitenkin sopeutuivat asteroidin törmäyksestä nousseen pölypilven aiheuttamaan lämpötilan alenemiseen. 65 miljoonassa vuodessa on ehtinyt kehittyä valtavasti erilaisia isoja ja älykkäitä nisäkäslajeja. Osa (mm. mammutit, sapelihammastiikerit) on jo ehtinyt kuolla sukupuuttoonkin.

Jos Telluksella on vielä 500-2000 miljoonaa vuotta aikaa jäljellä, voisi kuvitella, että muillakin lajeilla voisi olla mahdollisuuksia. Ihminen kehittyi älykkääksi lajiksi noin 26 miljoonaa vuotta sitten eläneestä lajista, josta myös ihmisapinoiden katsotaan polveutuvan.

Ehkä kääpiösimpassista tai delfiinistä voisi miljoonien vuosien kuluessa kehittyä ihmisen kaltainen älykäs olento? Ehkä ihminen voisi nopeuttaa evoluutiota risteyttämällä eläintarhoissa älykkäiksi havaittuja yksilöitä keskenään? Tuloksia tuskin syntyisi hetkessä, mutta jos risteyttämistä jatkettaisiin sukupolvesta toiseen, voisi satojen vuosien päästä rinnallamme olla laji, jota ei enää eettisistä syistä voitaisi pitää eläintarhoissa "vangittuna".

Jos Venuksessa on ollut sen alkuaikoina elämää, ei elämällä ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle sen olojen vuoksi. Vaikka Venus sijaitsee sillä tavalla elämänvyöhykkeellä, että siellä saattaa olla ollut jossain vaiheessa suotuisat olosuhteet elämän syntymiselle, ilmeisestikään siellä ei ole mahdollisuuksia pitkälle kehittyneelle elämälle (siinä muodossa kuin tunnemme elämää Maasta).

Marsin ongelma on päinvastainen. Nykyisin se on suuri pakastin. Marsissa elämän mahdollisuudet ovat kuitenkin olleet selvästi paremmat, koska ilmeisesti siellä on ollut satojenkin miljoonien vuosien lämpimiä jaksoja. Mutta... jos Maassa elämällä kesti 2 500 miljoonaa vuotta kehittyä monisoluiseksi, niin Marsin elämällä ei sen perusteella olisi ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle.

Tästä seuraa, että elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista pitäisi haarukoida erikseen ne planeetat, joilla on mahdollisuuksia kehittyneempään elämään. Vaikuttaa siltä, että vain omassa planeettakunnassamme elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista vain Maassa (1/3) lämpötila on riittävän pitkään ollut sopiva kehittyneempien elämänmuotojen kehittymiseen. (Edellyttäen, että kaikki elämä ja etenkin kehittyneempi elämä muistuttaisi sitä elämää, jonka tunnemme Tellukselta.) Taidanpa lisätä tästä taas yhden kohdan yhtälöön: elämää synnyttävät planeetat, joilla on riittävän pitkään suotuisat olosuhteet pitemmälle kehittyneelle elämälle.

Lue lisää

Jatkoa:

Taannoin luin artikkelin, jossa todettiin, että maapallolla on koko sen historian aikana elänyt 50 miljoonaa eläin- ja eliölajia. Näistä vain yksi on kyennyt muodostamaan sivilisaation.

Mikä on ollut jääkausien merkitys älyllisen elämän kehittymisessä? Vaikuttaa siltä, että syntyäkseen elämä on vaatinut pitkään jatkuneen lämpimän jakson. Myös kehittyäkseen monisoluiseksi on tarvittu lämmin jakso. Mutta entä siitä eteenpäin? Onko älyn kehittyminen vaatinut Maan akselin kallistuskulman muutoksia, radan kiertymisiä, tulivuorten suuria purkauksia ja asteroidien törmäyksiä? Tarkoitan, että jos olosuhteet olisivat olleet koko ajan lämpimät, ei olisi tarvittu sopeutumista muuttuviin ilmasto-oloihin. Evoluutio on saattanut karsia selviytyjälajeista parhaiten sopeutumaan kykenevät.

Ihminen ei ole ollut riittävän voimakas, nopea ja aggressiivinen selviytyäkseen pelkkänä petoeläimenä. Kaikkiruokaisena ihminen on joutunut olemaan kekseliäs ravinnon etsimisessä. Luultavasti älykkäimmät olennot kehittyvät kaikkiruokaisista lajeista. Vain lihansyöntiin erikoistuneiden tarvitsee olla kekseliäs vain saalistuksessa: usein menetelmät jäävät yksinkertaisiksi. Vain kasvissyöntiin erikoistuneet tyytyvät ruohoonsa. Saaliseläin joutuu olemaan kekseliäs välttääkseen saaliiksi joutumisen, peto saadakseen saalista (tosin usein saaliseläimen kekseliäisyys on karkuun juoksemista ja pedon keksiliäisyys lähelle hiipimistä ja nopeaa ylläkköä). Ihminen on ollut molempia, joka on edistänyt älyn kehittymistä.

Delfiineillä ei ole käsiä. Ne myös elävät vedessä. Estävätkö nämä seikat delfiinien kehityksen todella älykkäiksi lajeiksi? Toisaalta delfiineillä on ominaisuuksia, joista ihmisinä voimme vain haaveilla. Olisihan se metkaa, jos olisi kaikuluotain omassa kropassa.

Mikä muuten on Draken yhtälössä sivilisaation määritelmä? Voidaanko Homo sapiens neandertalin katsoa muodostaneen sivilisaation? Vai onko Homo sapiens sapiens ainut ihmisrotu, joka on muodostanut sivilisaation? Tässä en puhu teknisestä sivilisaatiosta. Teknisesti edistynyt sivilisaatio tarkoittaa Draken yhtälössä sivilisaatiota, joka kykenisi radioviestein kommunikoimaan toisen sivilisaation kanssa.

Tässä kohdassa en lyö mitään prosentteja vielä kiinni. Sen kuitenkin arvioin, että mielestäni lopputulos sivilisaatioiden syntymistodennäköisyyteen on eri, lasketaanko todennäköisyys nykyhetken mukaan vai sen arvion mukaan, mitä Maassa voi tapahtua planeetan jäljellä olevana elinkelpoisuusaikana.

Miten sen nyt ottaa. Onhan täällä ollut elämää ennen meitäkin ja välillä se on lähes kadonnut.

Fermiläinen. kirjoitti:

"Jossain tuo 500 miljoonaa vuotta on ilmeisesti esiintynyt, kun muistan itsekin lukeneeni sellaista. Se tarkoittaisi, että maapallolle on kehittynyt sivilisaatio vasta sen iltahämärissä eli n. klo 21, 30, jos vuorokauteen vertaa."

Seuraava kysymys olisi, että miten usein syntyneestä elämästä kehittyy laji, joka on riittävän älykäs muodostaakseen sivilisaation.

Ainut tapa yrittää määrittää todennäköisyyttä on seurata elämän kehitystä Maassa. Elämän kehitys oli alkuun hidasta. Toisaalta kun elämä saavutti tietyn tason monimuotoisuudessa, elämän kehitys on ollut nopeaa.

Dinosaurukset olivat älykkäämpiä kuin bakteerit, mutta meidän mittapuumme mukaan ne eivät olleet erityisen älykkäitä olentoja. Arvioisin, että niiden tuhoutuminen saattoi jopa nopeuttaa älyllisen elämän kehitystä. Niistä kehittyneet linnut ovat toki nisäkkäiden jälkeen älykkäimpiä eläimiä. Silti käsittääkseni älykkäimmätkään linnut eivät ole lähellekään älykkäiden nisäkkäiden tasoa.

Kun dinosaurukset hävisivät 65 miljoonaa vuotta sitten, nisäkkäät olivat ilmeisestikin pääosin pieniä jyrsijöitä. Tasalämpöisyytensä vuoksi ne kuitenkin sopeutuivat asteroidin törmäyksestä nousseen pölypilven aiheuttamaan lämpötilan alenemiseen. 65 miljoonassa vuodessa on ehtinyt kehittyä valtavasti erilaisia isoja ja älykkäitä nisäkäslajeja. Osa (mm. mammutit, sapelihammastiikerit) on jo ehtinyt kuolla sukupuuttoonkin.

Jos Telluksella on vielä 500-2000 miljoonaa vuotta aikaa jäljellä, voisi kuvitella, että muillakin lajeilla voisi olla mahdollisuuksia. Ihminen kehittyi älykkääksi lajiksi noin 26 miljoonaa vuotta sitten eläneestä lajista, josta myös ihmisapinoiden katsotaan polveutuvan.

Ehkä kääpiösimpassista tai delfiinistä voisi miljoonien vuosien kuluessa kehittyä ihmisen kaltainen älykäs olento? Ehkä ihminen voisi nopeuttaa evoluutiota risteyttämällä eläintarhoissa älykkäiksi havaittuja yksilöitä keskenään? Tuloksia tuskin syntyisi hetkessä, mutta jos risteyttämistä jatkettaisiin sukupolvesta toiseen, voisi satojen vuosien päästä rinnallamme olla laji, jota ei enää eettisistä syistä voitaisi pitää eläintarhoissa "vangittuna".

Jos Venuksessa on ollut sen alkuaikoina elämää, ei elämällä ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle sen olojen vuoksi. Vaikka Venus sijaitsee sillä tavalla elämänvyöhykkeellä, että siellä saattaa olla ollut jossain vaiheessa suotuisat olosuhteet elämän syntymiselle, ilmeisestikään siellä ei ole mahdollisuuksia pitkälle kehittyneelle elämälle (siinä muodossa kuin tunnemme elämää Maasta).

Marsin ongelma on päinvastainen. Nykyisin se on suuri pakastin. Marsissa elämän mahdollisuudet ovat kuitenkin olleet selvästi paremmat, koska ilmeisesti siellä on ollut satojenkin miljoonien vuosien lämpimiä jaksoja. Mutta... jos Maassa elämällä kesti 2 500 miljoonaa vuotta kehittyä monisoluiseksi, niin Marsin elämällä ei sen perusteella olisi ollut mahdollisuuksia kehittyä pitkälle.

Tästä seuraa, että elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista pitäisi haarukoida erikseen ne planeetat, joilla on mahdollisuuksia kehittyneempään elämään. Vaikuttaa siltä, että vain omassa planeettakunnassamme elämänvyöhykkeellä sijaitsevista planeetoista vain Maassa (1/3) lämpötila on riittävän pitkään ollut sopiva kehittyneempien elämänmuotojen kehittymiseen. (Edellyttäen, että kaikki elämä ja etenkin kehittyneempi elämä muistuttaisi sitä elämää, jonka tunnemme Tellukselta.) Taidanpa lisätä tästä taas yhden kohdan yhtälöön: elämää synnyttävät planeetat, joilla on riittävän pitkään suotuisat olosuhteet pitemmälle kehittyneelle elämälle.

Lue lisää

Ihmisen poistuminen jättäisi tilaa monen muun lajin kehittyä rauhassa.
Esim. vuorigorillat voisivat levittäytyä uusiin ympäristöihin.

"En ole älyllisen suunnittelun kannattaja, mutta niin kauan kun edellä mainitut epävarmuudet ja epätodennäkäöisyydet ovat olemassa, ei heidän näkökantojaan voi leimata pelkäksi huuhaaksi."

No, kukas sen älyllisen suunnittelijan suunnitteli ja loi?

Synty ON arvoitus. Arvoituksen ratkaisu on kuitenkin paljon lähempänä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Elämän perusrakenteita on löydetty jo jopa avaruudesta, kun ennen niiden muodostumista pidettiin epätodennäköisenä. Keinotekoinen virus on tehty ja silloin ollaan jo lähellä elämän "kuomista".

Kun elämä oli kerra syntynyt maassa ja päässyt leviämään, uudenlaisen elämän säilymiselle olisi ollut huonot mahdollisuudet, jos ensimäisenä syntynyt olisi saanut muutaman kymmenen tai -sadanmiljoonan vuoden etumatkan. Heikommin varustautunut häviää.

Olikohan Paul Davies, joka kirjassaan väitti, että elämä syntyi maapallolla ainakin pariin kertaan muutaman sadan miljoonan vuoden välein. Kertasynty ei ole ainakaan kiistaton fakta.

åxyzö kirjoitti:

"En ole älyllisen suunnittelun kannattaja, mutta niin kauan kun edellä mainitut epävarmuudet ja epätodennäkäöisyydet ovat olemassa, ei heidän näkökantojaan voi leimata pelkäksi huuhaaksi."

No, kukas sen älyllisen suunnittelijan suunnitteli ja loi?

Lue lisää

"kukas sen älyllisen suunnittelijan suunnitteli ja loi?"

Kysymys on hyvä. Stephen Hawking kysyy samaa teoksessaan Ajan lyhyt historia.

Tuomas Akvinolaisen mukaan Jumalaa ei ole suunniteltu ja luotu, koska Jumala on kaiken muun ns. alkusyy.

"1. Jumala on ensimmäinen liikuttaja, jota mikään muu ei liikuta.
2. Jumala on ensimmäinen vaikuttava syy, sillä mitään ei ole olemassa ilman tekijää ja Jumala on kaiken takana oleva alkusyy, jota mikään muu ei ole aiheuttanut
3. Jumala on välttämätön syy, jota ilman mitään satunnaisia ja ei-välttämättömiä asioita ei olisi maailmassa
4. Jumala on asioiden arvottamisen syy, täydellinen ja absoluuttinen arvojen mittapuu, joka tekee mahdolliseksi sanoa, että jokin on hyvää, kaunista, rumaa tai pahaa (Platonin filosofian vaikutus ilmenee tässä todistuksessa, Tuomas näkee olemisessa aste-eroja tai täydellisyyden tasoa, jotka syntyvät suhteessa korkeimpaan tasoon eli Jumalaan)
5. Jumala on maailmaa hallitseva älyllinen syy, joka ohjaa asiat niiden loppuun suunnitellusti. Maailmaa tarkastelemalla voidaan nähdä, että maailmalla on älyllinen suunnittelija ja tekijä (kuten kellon olemassaolo viittaa siihen, että on kelloseppä)"
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/tuomas-akvinolainen/

Eiväthän nuo Tuomaksen argumentit sinällään todista alkusyyn tai alkuliikuttajan olemassaoloa. Intuitiivisesti moni meistä ihmisistä kuitenkin kokee Tuomaksen tavoin, että jokin alkusyy pitäisi olla. Myönnettäköön, että jollain tavalla maailmankaikkeuden itsensä ajatteleminen alkusyyksi ei poikkea olennaisesti Jumalan ajattelemisesta alkusyyksi. Spinozan panteismissa vissiin kaikkeus oli jumala? Siinä ollaan aika lähellä ateismia, jos tälle kaikkeudelle ei ajatella olevan tahtoa, mieltä, älyä. Kristinuskossa Jumala ei ole kaikkeus, mutta Jumala on kaikkialla kaikkeudessa: "Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja ON KAIKESSA." (Ef. 4:6.) Koska "Jumala on henki" (Joh. 4:24), Jumala ei fyysisesti piileskele missään, vaan on kaikkialla aineessa, mutta myös aineen ulkopuolella Platonin ns. ideamaailmassa.

Se vasta hullua olisi, jos elämää ei ole missään muualla koko maailmankaikkeudessa. Se on jo matemaattinen mahdottomuus.

iuytredfgh kirjoitti:

Se vasta hullua olisi, jos elämää ei ole missään muualla koko maailmankaikkeudessa. Se on jo matemaattinen mahdottomuus.

Jos yritetään laskea matemaattisesti tai simuloida tietokoneella yksinkertaisimpien elävien organismien syntymistä sattuman kautta, päädytään käsittämättömän pieniin todennäköisyyksiin. Voi olla, että on jokin luonnollinen ohjaava tekijä, jota ei ole vielä keksitty. Älyllisen suunnittelun kannattajat uskovat, että tuo ohjaava tekijä on yliluonnollinen.

zsexdrcft kirjoitti:

Jos yritetään laskea matemaattisesti tai simuloida tietokoneella yksinkertaisimpien elävien organismien syntymistä sattuman kautta, päädytään käsittämättömän pieniin todennäköisyyksiin. Voi olla, että on jokin luonnollinen ohjaava tekijä, jota ei ole vielä keksitty. Älyllisen suunnittelun kannattajat uskovat, että tuo ohjaava tekijä on yliluonnollinen.

Lue lisää

Ota huomioon, että aikaa on ollut käytettävissä käsittämättömän paljon.
Ei tarvitakaan kuin jokin hyvin yksinkertainen organismi ja kehitys voi alkaa moneen suuntaan.

ei se noin ole kirjoitti:

Ota huomioon, että aikaa on ollut käytettävissä käsittämättömän paljon.
Ei tarvitakaan kuin jokin hyvin yksinkertainen organismi ja kehitys voi alkaa moneen suuntaan.

Lue lisää

Se "yksinkertainen" elävä organismi ei ole aivan yksinkertainen. Laboratorioissa ei ole pystytty valmistamaan nykyisin molekyylibiologisin menetelmin elävää organismia. Virus on pystytty valmistamaan, mutta sitä ei pidetä eliönä, koska se tukeutuu elävään organismiin.

Laboratoriosimuloinneissa syntyy helposti elävien organismien peruspalikoita aminohappoja. Mutta jo proteiinissa on noin 100 aminohappoa, joista 20 erilaista, tietyssä järjestyksessä.

Ensimmäiset yksisoluiset eliöt olivat varmaan yksinkertaisempia kuin nykyiset yksisoluiset. Silti on vaikea kuvitella, miten dna-systeemi ja aineenvaihdunta ovat kehittyneet sattuman kautta, vaikka otetaan huomioon pitkät ajanjaksot. Kukaan ei ole vielä käsittääkseni pystynyt esittämään uskottavaa selitystä. Voi olla että jokin ohjaava tekijä on jäänyt huomaamatta.

Jos elämän syntyminen maapallolle olisi helppoa, sitä olisi syntynyt varmaan usemman kerran, mutta mitään sellaista ei ole havaittu. Tilaa olisi varmaan rinnakkaiselämällekin. Esim. elämänpuun alkuvaiheissa toisistaan eronneet bakteerit ja arkit elävät sopusoinnussa keskenään.

zsexdrcft kirjoitti:

Se "yksinkertainen" elävä organismi ei ole aivan yksinkertainen. Laboratorioissa ei ole pystytty valmistamaan nykyisin molekyylibiologisin menetelmin elävää organismia. Virus on pystytty valmistamaan, mutta sitä ei pidetä eliönä, koska se tukeutuu elävään organismiin.

Laboratoriosimuloinneissa syntyy helposti elävien organismien peruspalikoita aminohappoja. Mutta jo proteiinissa on noin 100 aminohappoa, joista 20 erilaista, tietyssä järjestyksessä.

Ensimmäiset yksisoluiset eliöt olivat varmaan yksinkertaisempia kuin nykyiset yksisoluiset. Silti on vaikea kuvitella, miten dna-systeemi ja aineenvaihdunta ovat kehittyneet sattuman kautta, vaikka otetaan huomioon pitkät ajanjaksot. Kukaan ei ole vielä käsittääkseni pystynyt esittämään uskottavaa selitystä. Voi olla että jokin ohjaava tekijä on jäänyt huomaamatta.

Jos elämän syntyminen maapallolle olisi helppoa, sitä olisi syntynyt varmaan usemman kerran, mutta mitään sellaista ei ole havaittu. Tilaa olisi varmaan rinnakkaiselämällekin. Esim. elämänpuun alkuvaiheissa toisistaan eronneet bakteerit ja arkit elävät sopusoinnussa keskenään.

Lue lisää

Onks niillä ollu siellä labrassa 3,5 miljardia vuotta aikaa niiden testien tekoon?

Entä mistä tiedät, ettei maapallolle ole syntynyt elämää useamman kerran?

zsexdrcft kirjoitti:

Se "yksinkertainen" elävä organismi ei ole aivan yksinkertainen. Laboratorioissa ei ole pystytty valmistamaan nykyisin molekyylibiologisin menetelmin elävää organismia. Virus on pystytty valmistamaan, mutta sitä ei pidetä eliönä, koska se tukeutuu elävään organismiin.

Laboratoriosimuloinneissa syntyy helposti elävien organismien peruspalikoita aminohappoja. Mutta jo proteiinissa on noin 100 aminohappoa, joista 20 erilaista, tietyssä järjestyksessä.

Ensimmäiset yksisoluiset eliöt olivat varmaan yksinkertaisempia kuin nykyiset yksisoluiset. Silti on vaikea kuvitella, miten dna-systeemi ja aineenvaihdunta ovat kehittyneet sattuman kautta, vaikka otetaan huomioon pitkät ajanjaksot. Kukaan ei ole vielä käsittääkseni pystynyt esittämään uskottavaa selitystä. Voi olla että jokin ohjaava tekijä on jäänyt huomaamatta.

Jos elämän syntyminen maapallolle olisi helppoa, sitä olisi syntynyt varmaan usemman kerran, mutta mitään sellaista ei ole havaittu. Tilaa olisi varmaan rinnakkaiselämällekin. Esim. elämänpuun alkuvaiheissa toisistaan eronneet bakteerit ja arkit elävät sopusoinnussa keskenään.

Lue lisää

On esitetty täysin vakavasti otettavia teorioita siitä, että elämä olisi syntynyt useita kertoja. Vanhimpien elämänmerkkien jälkeen kun maapallon pinta on ilmeisesti sterilisoitunut meteoripommituksessa ehkä jopa useita kertoja.
Jos elämää syntyisi siinä vaiheessa kun elämä on jo levittäytynyt maapallolle, se selviämismahdollisuudet olisivat erittäin heikot. Siitä ei välttämättä näkyisi mitään merkkejä tarkimmissakaan tutkimuksissa.

iutuytoyop kirjoitti:

On esitetty täysin vakavasti otettavia teorioita siitä, että elämä olisi syntynyt useita kertoja. Vanhimpien elämänmerkkien jälkeen kun maapallon pinta on ilmeisesti sterilisoitunut meteoripommituksessa ehkä jopa useita kertoja.
Jos elämää syntyisi siinä vaiheessa kun elämä on jo levittäytynyt maapallolle, se selviämismahdollisuudet olisivat erittäin heikot. Siitä ei välttämättä näkyisi mitään merkkejä tarkimmissakaan tutkimuksissa.

Lue lisää

Kun puhuin purkimyksistä elävien organismien tekemiseen laboratoriossa, tarkoitin että niitä varta vasten rakennetaan "pala palalta" molekyylibiologisin menetelmin. Luonnossohan sellaista rakentajaa ei ole, paitsi jos uskot Luojaan. Jos labrassa laitetaan vain aineksia liemeen ja luodaan sellaiset mahdollisimman edulliset olosuhteet joita maan päällä kuvitellaan olleen, syntyy vain "peruspalikoita" eli aminohappoja kohtuuajassa.

Meillä on muistaakseni 3.8 miljardia vuosia vanhoja fossiileja, jotka kuuluvat meidän elämänpuumme "juureen", mutta mitään vastaavaa ei ole muista elämistä. Luulisin että uudetkin yksisoluiset eliöt voisivat selviytyä, koska esim. arkit ja bakteerit, jotka erkanivat toisitaan elämänpuumme alkuvaiheissa näyttävät elävän sopusoinnussa keskenään.

zsexdrcft kirjoitti:

Kun puhuin purkimyksistä elävien organismien tekemiseen laboratoriossa, tarkoitin että niitä varta vasten rakennetaan "pala palalta" molekyylibiologisin menetelmin. Luonnossohan sellaista rakentajaa ei ole, paitsi jos uskot Luojaan. Jos labrassa laitetaan vain aineksia liemeen ja luodaan sellaiset mahdollisimman edulliset olosuhteet joita maan päällä kuvitellaan olleen, syntyy vain "peruspalikoita" eli aminohappoja kohtuuajassa.

Meillä on muistaakseni 3.8 miljardia vuosia vanhoja fossiileja, jotka kuuluvat meidän elämänpuumme "juureen", mutta mitään vastaavaa ei ole muista elämistä. Luulisin että uudetkin yksisoluiset eliöt voisivat selviytyä, koska esim. arkit ja bakteerit, jotka erkanivat toisitaan elämänpuumme alkuvaiheissa näyttävät elävän sopusoinnussa keskenään.

Lue lisää

En usko, että voisivat. Arkit ja bakteeritkin treenasivat kymmeniä- jos ei satoja miljoonia vuosia ennen erkaantumistaan.
Taitaa evoluutiobiologeilla olla melkoisen yksimielinen näkemys siitä, että uudella alkeellisella yksisoluiseella ei olisi mahdollista raivata omaa ekologista lokeroa. Tyhjiä lokeroita kun ei kansoitetulla maapallolla oikein ole.

lajirunsaus kirjoitti:

En usko, että voisivat. Arkit ja bakteeritkin treenasivat kymmeniä- jos ei satoja miljoonia vuosia ennen erkaantumistaan.
Taitaa evoluutiobiologeilla olla melkoisen yksimielinen näkemys siitä, että uudella alkeellisella yksisoluiseella ei olisi mahdollista raivata omaa ekologista lokeroa. Tyhjiä lokeroita kun ei kansoitetulla maapallolla oikein ole.

Lue lisää

Maassa elävät organismit perustuvat ns. vasenkätiseen kiraalisuuteen. Mahdollisesti syntyvät oikeakätiseen kiraalisuuteen perustuvat eliöt eivät kiinnostaisi nykyisiä eliöitä vaan olisivat niille suorastaan myrkkyä. Eli sikäli "ekologisia lokeroita" nähdäkseni löytyisi.

zsexdrcft kirjoitti:

Kun puhuin purkimyksistä elävien organismien tekemiseen laboratoriossa, tarkoitin että niitä varta vasten rakennetaan "pala palalta" molekyylibiologisin menetelmin. Luonnossohan sellaista rakentajaa ei ole, paitsi jos uskot Luojaan. Jos labrassa laitetaan vain aineksia liemeen ja luodaan sellaiset mahdollisimman edulliset olosuhteet joita maan päällä kuvitellaan olleen, syntyy vain "peruspalikoita" eli aminohappoja kohtuuajassa.

Meillä on muistaakseni 3.8 miljardia vuosia vanhoja fossiileja, jotka kuuluvat meidän elämänpuumme "juureen", mutta mitään vastaavaa ei ole muista elämistä. Luulisin että uudetkin yksisoluiset eliöt voisivat selviytyä, koska esim. arkit ja bakteerit, jotka erkanivat toisitaan elämänpuumme alkuvaiheissa näyttävät elävän sopusoinnussa keskenään.

Lue lisää

Kauanko on yritetty rakentaa? Vieläkö kärsivällisyys riittää?

Evoluutiolla ei kai ole tavoitetta, se on kai selvä. Esim. torakat ovat kai säilyneet muuttumattomina satoja miljoonia vuosia. Eli ne ovat saavuttaneet optimiominaisuudet, ainakaan pienet muutokset eivät paranna tilannetta.

Toinen asia on, onko elämällä biologista tarkoitusta. Kaikki eliöt panostavat valtavasti lisääntymiseen, usein oman henkiinjäämisensä kustannuksella. Siltä kannalta tuntuu loogiselta Dawkins et al päätelmä, että elämän biologinen tarkoitus on omien geenien levittäminen. Se on jotenkin kirjoitettu sisään genettiseen koodiin.

zsexdrcft kirjoitti:

Evoluutiolla ei kai ole tavoitetta, se on kai selvä. Esim. torakat ovat kai säilyneet muuttumattomina satoja miljoonia vuosia. Eli ne ovat saavuttaneet optimiominaisuudet, ainakaan pienet muutokset eivät paranna tilannetta.

Toinen asia on, onko elämällä biologista tarkoitusta. Kaikki eliöt panostavat valtavasti lisääntymiseen, usein oman henkiinjäämisensä kustannuksella. Siltä kannalta tuntuu loogiselta Dawkins et al päätelmä, että elämän biologinen tarkoitus on omien geenien levittäminen. Se on jotenkin kirjoitettu sisään genettiseen koodiin.

Lue lisää

Niin, mutta palstan aiheeseen palataksemme tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että äly ja tekniikka saattaa maailmankaikkeudessa olla huomattavasti harvinaisempaa kuin ollaan kuviteltu. Monet astronomit tuntuvat ajattelevan, että elämän synty vääjäämättä johtaa korkeakulttuureihin, mitä se _ei_ tee, oli aikaa kuinka paljon tahansa.

Toisaalta, tämä avaa huikeat visiot elämälle maailmankaikkeudessa ja ihmisen siirtolaisuudelle valmiiksi elämää kuhiseville planeetoille.

Kollimaattori kirjoitti:

Niin, mutta palstan aiheeseen palataksemme tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että äly ja tekniikka saattaa maailmankaikkeudessa olla huomattavasti harvinaisempaa kuin ollaan kuviteltu. Monet astronomit tuntuvat ajattelevan, että elämän synty vääjäämättä johtaa korkeakulttuureihin, mitä se _ei_ tee, oli aikaa kuinka paljon tahansa.

Toisaalta, tämä avaa huikeat visiot elämälle maailmankaikkeudessa ja ihmisen siirtolaisuudelle valmiiksi elämää kuhiseville planeetoille.

Lue lisää

" Monet astronomit tuntuvat ajattelevan, että elämän synty vääjäämättä johtaa korkeakulttuureihin, mitä se _ei_ tee, oli aikaa kuinka paljon tahansa."

Kiva kuulla oikeaa tietoa viisaammilta. Astronomikaan ei toki kaikkea tiedä.

zzzzzZzzzzzzzZzzzz kirjoitti:

" Monet astronomit tuntuvat ajattelevan, että elämän synty vääjäämättä johtaa korkeakulttuureihin, mitä se _ei_ tee, oli aikaa kuinka paljon tahansa."

Kiva kuulla oikeaa tietoa viisaammilta. Astronomikaan ei toki kaikkea tiedä.

Lue lisää

Astronomikin tuon tietää, mutta saattaa idealistisuuden puuskassa unohtaa: Evoluutiolla ei ole muita tavoitetta kuin eliön lisääntyminen ja lajitasolla hengissä pysyminen.

Älykkyys ei yleisesti ole lajin menestymisen edellytys, joten kokemusta ihmisestä Maassa ei voi yleistää.

Kollimaattori kirjoitti:

Astronomikin tuon tietää, mutta saattaa idealistisuuden puuskassa unohtaa: Evoluutiolla ei ole muita tavoitetta kuin eliön lisääntyminen ja lajitasolla hengissä pysyminen.

Älykkyys ei yleisesti ole lajin menestymisen edellytys, joten kokemusta ihmisestä Maassa ei voi yleistää.

Lue lisää

Kyllähän älykkyys on ainakin ihmisellä tuonut menestystä. Tuskin ihmisapinat olisivat voineet laajeta yli kahdeksan miljardin yksilön yhteisöksi.

Muilla eliölajeilla ehkä rajoitetummin. Jos vaikkapa delfiinit olisivat vielä nykyistäkin älykkäämpiä, ne voisivat säädellä kalakantoja niin, että ravintoa riittäisi paremmin. Mahdollisesti keksisivät keinoja kylmemmissä vesissä selviytymiseen. Mutta tulesta, pyörästä ym. ihmisen keksinnöistä ei ole hyötyä vesiympäristössä.