Tuomentiellä kummittelee

ensikerralla niin kummittelu vähenee.Kun yöllä valvoo niin kummituksiakin alkaa unenpuutteen takia näkymään laskuhumalassa.

Tiedän. Mutta olin silloin noin 10 vuotias ja ihan järjissäni tietääkseni. Ja tää ei todellakaa oo mikää pila tarina, vaan sen takia halusin kysyä että onko ketää muu siellä asunut tai asuva kokenut mitään.? Koska itse säikähdin silloin tosi paljon ja jäi varmasti jotain traumoja minulle siitä. A talossa. Asuttiin yli 10 vuotta perheen kans siin. Tiedän että kummittelu palstat on erikseen, mut tuskinpa siel ketää on asunu just tuomentiel ja hyvinkääl. ni siks kirjotin tänne.

Minä äsken säikähdin Kannelmäessä totaalisesti. Kävelin oikopolkua pitkin ja yhtä-äkkiä kulman takkaa tuli metrin päässä mustakaapuinen ja -partainen hahmo. Sydän laukkasi tuhatta ja sataa, vaikka pian havaitsin "kummituksen" olevan muslimimies.

Tuollainen naamioituminenhan on kiellettyä julkisilla paikoilla, mutta eiväthän ne välitä Suomen laista. Kuka ottaa vastuun, jos joku saa vakavan sydänkohtauksen mustan kuvatuksen yhtä-äkkiä ilmestyttyä eteen?

No, minäpä nyt kerron sitten ensin mitä tapahtui tuomentiellä minulle. Ihan ensimmäinen outo juttu,
Katselin ikkunasta ulos ja näin miehen salkku tai joku kassi kädessä parkkipaikalla, ja se säytti odottavan jotakin. Tuijotin sitä pitkään eikä se liikahtanut milliäkään, huusin pikkusiskoani katsomaan ja sanoin että tuo ihminen on seissy tossa vaikka kuin kauan eikä liiku mihkään yhtään. No siinä tuli muutama muukin sisarus sitten katsomaan, ja todellaki tuijotettiin sitä ainaki joku 10min kattomatta minnekkään muualle. Yhtäkkiä silmänräpäyksessä se ei enään seissyt siinä. Kyllä meni oikeen kylmät väreet. ja jäi ihmetyttämään.

Toinen juttu,
Heräsin aamulla(unenpöppörössä)mutta suht hereillä kuitenkin, oikeestaan heräsin siihen ääneen, korvani vierestä kuului hiljaa mutta selvästi oma nimeni. yhden kerran. pomppasin istumaan ja kysyin siskoltani sanoiko nimeni, ja hän sanoi että ei. Kerroin äidilleni myös, hän kertoi että joskus kun me lapset silloin oltiin tosi pieniä, niin on kuullu mies äänen sanovan syyttävällä äänellä "NONIIN". Oli ollut sinä hetkenä yksin keittiössä myöhään illalla ja säikähtänyt niin että meni heti sänkyyn eikä uskaltanut liikahtaakkaan.

Sen jälkeen mitä äitini silloin kertoi, ajattelin että se oli sama ääni varmaan mikä kuiskasi nimeni korvaani.

No kolmas ja viimeinen asia mitä tapahtui on kaikista karmein, ja se ei itseasiassa tapahtunut meidän omassa asunnossa vaan naapurin, mutta samassa rapussa kuitenkin. Mulla asui yks kaveri samassa talossa, olin monta kertaa aina menossa niille yökylään, mutta ainaku ilta tuli ja ois pitäny alkaa nukkuu, mua rupes ahdistaa ja pelottaa,vaistosin aina jotain. ja halusin lähtee omaa kotiin. No yhtenä ja viimeisenä kertana!, uskalsin jäädä yöksi koska siskoni oli kans mukana ja nukku samassa huoneessa. Kello oli jotain 11 varmaanki, oltiin pedissä, siskoni nukkui lattialla. Mua jännitti taas nukkumaan meno. No, Kaikki muut nukku jo, mä olin ainut ketä ei saanu unta.
Tulee nyttekki jokylmät väreet ja kyyneleet silmiin ku kirjotan täs.

Mut niin, mä tuijotin ovea, katoin oven kahvaa ainaki 5min ja mietin et jos se ovi aukeisi.. Yhtäkkiä se oven kahva rupes menee alaspäin, ovi aukes ja aukes koko ajan tosi hitaasti. Mä olin ihan paniikissa, tuli muistaakseni pissatki housuun. Siinä oven ulkopuolella oli eteinen ja oli ihan pimeetä, sinne ei nähnyt yhtään mitään. Rupesin itkee ja tönii kaveria siinä vieressä ku nukku, se heräs, itkien sanoin sille et toi ovi aukesi ittestään, se tokas vaan ja kysyi multa miks toi ovi on auki. Selitin vaa hysteerisesti että mä katoin sitä ja sit se rupes aukeemaan. Se sitte huusi äitiänsä, mutta kuorsaus kuului vaan, kaveri nousi ylös, kävi kattomas äitiinsä ja tuli takasin ja laittoi oven kiinni perässään ku tuli takas sänkyyn. me maattiin yhes peiton alla, ja tuijotettiin ovea. Kunnes se taas alkoi kahva aukeamaan ja ovi aukes hitaansit taas, ja me itkettiin eikä kumpikaan liikahtanutkaan, oltii ihan paniikissa, pimeessä eteisessä oven ohi meni vaalea hahmo. Sen jälkee ovi alkoi mennä ittestään takas kiinni. Ja sit ei enää mitää. mut me itkettii ja oltii peloissaan, oltii silloin noi jotai 10-12 vee. Aamulla ku kerrottiin muille, ne ei uskonu. Mut äiti uskoi, ei ketään muu. vaikka meitä oli 2 näkijää. Tänä päivänä ku yritän puhuu siit sille kaverille, ni ei se halua puhua siitä, sitä ei vaan voi ymmärtää koko asiaa. ehkä sitä sit pelkää puhua siitä..

Ja tää kaikki tapahtu tosiaan tuomentie A talossa, joten olis koiva jos oikeesti joku joka on kokenut jotain outoa varsinki siinä talossa, ni olis kiva tietää onko samallaista tapahtunut kenellekkään.. Tai muuta outoa/yliluonnollista?
Olen jo aikoja sit muuttanu pois sieltä mutta on myös muuton jlkeenkin tapahtunut vaikka ja mitä, mutta tuo ovi juttu oli kaikista kauhein mitä on ikinä sattunut..!

Ex-hiihtäjä, olen pettynyt kommenttiisi. Yleensä olet kirjoitellut fiksusti ja asiallisesti.

Minä se vain olen.

Muistan itekki ton naapuris ku oltiin ku se ovenkahva liikku.

Hiljasta on,eipä oo muilla samankaltaisia kokemuksia niissä taloissa nähtävästikkään..Eikä tossakaan kaikkia juttuja ollut, pienia juttuja tapahtui joka viikko ellei päivittäin, painajaisia koko talosta tulee vieläkin nähtyä 12vuoden jälkeen..kyseisessä talossa on asukkaat vaihtunu aika tiuhaan tahtiin vaan meidän poismuuton jälkeen..

asun täs aika lähellä tuomentietä enkä mee enää ikinä läheisimpään metsään koska kun koiraakin siellä perheen kaa käytetää nii se jää tuijjottamaan sinne pitkälle metsään eikä me nähä yhtään mitään siellä ... muutenkin aika creepyy kun kerroit mitä siellä talossa tapahtuu itelläki kylmät väreet .

Onhan näitä tapahtunut muuallakin. Olen nähnyt myös ovenkahvan kääntyvän itsekseen ja kaikkea muuta. Sellaiset, jotka tuollaista eivät ole kokeneet, eivät voi ymmärtää eikä uskoa, että voisi olla totta. Ihan oikeasti jotain muutakin on kuin tämä meidän maanpäällinen elämä. Onkohan kummittelija siellä Tuomentiellä talossa joskus asunut vaiko muuten vaan sairaalassa kuollut jäänyt hengailemaan lähistölle..

minä näin tuomentien lähimetsässä mustatukkaisen lihavahkon naisen polttavan tupakkaa ja puhuvan puhelimeen. meni sitten mehiläisen sairaalaan, joka on siinä kujalla.

Moi !
No siis en tiiä miten alottaa... mut siis ite oon asunnu tääl tuomentiellä yli 10 vuotta ja asun edelleenki täällä. Pienenä minulla oli täällä mielikuvituskaveri kenen kanssa leikin aika usein. No se loppui jossain vaiheessa. nyt olen 16-vuotias.Asun äitini ja siskoni kanssa, olen huomannut että meidän lisäksi täällä on joku muukin. Tunnen sen läsnäolon. Minulla on keskellä yötä tv mennyt päälle ja se on aina äänet täysillä. Olemme koko perhe heränneet siihen ja se ei tapahtunut vain kerran.
Velini oli kerran meillä yötä ja se nukkui olkkarisa. Oli kesäloma joten valvoin tosi pitkään, minulle tuli kauhean jano, joten päätin hakea vettä. Menin olkkarin ohi ja näin kun veljeni nukkui siinä ja valot oli jäänyt päälle sammutin sen ja menin keittiöön, en ollut pääsyt viellä keittiön kun valo tuli PÄÄLLE !! säikähdin ja keroin siskolleni. Hän ei uskonut minua. Tästä tulee aika pitkä, mutta kaikki on totta ja kauheata. Meille on koputettu monta kertaan oveen keskellä yötä ja olemme äitin kanssa avanneet oven ja siellä ei ollu ketään. Meidän alakerrassa asuu kaksi tyttöä jotka ovat kans huomanneeet että täällä kummittelee. Kerran meillä oli kaksi kaveria yötä .. olimme meidän parvekkeella klo oli joku 3 aamuyöllä. Yhtäkkiä näin miehen joka käveli siinä ja sanoin " kato tuolla kävelee joku " kaverit sano " ei tuolla ole ketään " !!! ja luulivat että valehtelen.. :( Se mies katos yhtäkkiä mutta lopetan nyt koska tästä tulee kohta romaani... :D Tässä oli vain osa tapahtuneista.

aika nice

tosi kiva :))))

B16 asukas.Onko just tossa asunnossa tapahtunut jotain sulle?oon itsekin asunut tossa asunnossa mut ei muistaakseni ollut mitään kummittelua.

Olen asunut lähistölla n 20v enkä ole koskaan kuullut näitä juttuja saatika kokenut.Koirien kanssa tulee koluttua noita kaikkia metsiä läpi,enkä koskaan ole huomannut mitään ihmeellistä eikä koiratkaan ole mitenkään oudosti käyttäytynyt.Pakko vaan todeta,että en usko ennen kun näen.

Olen kokenut samaa ja paljon pahempaakin. Kyllästyin pelkäämään kotonani ja päätin että lopetan touhun. Aina kun mieheni oli yötä poissa valvoin ja pelkäsin. Tavaroita putoili, hehkulamput poksahtelivat rikki jne. Yritin nukkua valot päällä ja telkka auki mutta harvoin uni tuli. Aloin kuittailemaan tapahtumille: joo joo lopeta jo. Mä en pelkää yhtään. Painu muualle kolistelemaan. Usko tai älä niin nyt on rauhallista. Samalla olen kouluttanut itseni olemaan pelkäämättä pimeää metsää tms. Pelko ruokkii tällaista olkoon lähde mikä tahansa. Päätä että mun kotiani ei häiriköidä ja mene rohkeasti katsomaan mikä häiriköi!

376 Markus Kuotesaho

https://www.youtube.com/watch?v=g1VaMMVM-E0