Miten siedätte seksitöntä liittoanne?

Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen, ei mitenkään.
Kaikella on alkunsa ja loppunsa, myös avioliitolla.

Kyllä se pidemmässä juoksussa on tosi hankalaa. Mahdotonta.

Meillä mies oli haluton kauan, siis useamman vuoden. Kyllä se vaikutti koko parisuhteeseen. Kireyttä, turhautumista ja jopa vihaa. Lopulta sitä ei jaksa enää uskoa ihmeeseen ja huomaa, että parisuhteen päättäminen on ainut ratkaisu. No, meillä asia hoitui lopulta testosteroni hoidolla, mutta tuskin mies olisi asiaa tutkituttanut ellei olisi ollut eropaperit pöydässä.

"Ei toimi seksittä", ootteko kauan jo oonistuneet jatkamaan sen hoidon jälkeen? Siis kyse miehellä ei ollu haluttomuudesta, vaan hormonivajeesta?

Kymmenen vuoden jälkeen puute alkaa helpottaa. Ehkä lopulta elämäkin alkaa maistua.

Ei kyllä kovin hyvin toimi suhde ilman seksiä.

Molemmilla palaa pinna,läheisyyttä ei oo ja riidellään joka asiasta. Elämä on kökköö suoraa sanoen.

Ja meillä ei tosiaan mies halua omaa vaimoaa,ei vaan himoitse. Pitkän liiton vika vissiin ja monen muunkin. Lapsien ja kaiken. Ei ole enää mikää nuori nainen mitä mies himoitsee toreilla.

Lähes vuoden siedin ja sitte lähdin.....

Se on varmaan puolison varmin konsti lopettaa suhde jos ei muuten pysty. ja jos ei toista enää rakasta niin aika vaikee sitä seksielämää on pitää liekeissä. Ja jos on muutenkin suhde solmussa niin eipå siinä varmaan seksihaluja ole.

Kokeiltu on.

Terveydellisistä syistä suistuin jokunen vuosi sitten 6:n viikon impotenssiin.
Kammottava kokemus jota en soisi pahimmalle vihamiehellenikään.

Nyt, kesäkuun puolivälin syöpäleikkauksen jälkeen, intiimi kanssakäyminen oli pahasti häiriintynyt 3kk:n ajan josta sentään olen osittain toipunut.

Kokemusteni perusteella seksitön avioliitto vaikuttaa omituiselta ja ainakin hemmetin ärsyttävältä.

Ennen kuin tuoni korjaa minut tai puolisoni niin seksi tavallisesti ymmärrettävässä muodossa loppunee joskus.
Hileseilen sitten kun se aika koittaa.

Seksitön avioliitto ei toimi ihmisellä, joka seksiä haluaa. En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa, jossa en saisi seksiä! Tietystikään aina ei voi haluttaa, mutta minusta puolenkin vuoden paussi seksielämässä on aivan liian pitkä! Johan siinä alkaa normaalilla ihmisellä pää hajota! Ja olen siis nainen.

Kun sairaus vei seksihaluni niin vaimonikin huokasi helpotuksesta ettei tarvitse enää liukasteite ostella.

Vaikka emme intiimisti enää yhdykään niin ei se rakkauttamme tai keskinäistä hyvänolontunnettamme ole rikkonut.

Kyllä se on meistä itsestämme kiinni näin yli 60:llä onko suhde loppu kun seksi on loppu.

jJos seurustelee niin pitää myös harrastaa seksiä. Jos ei seurustele niin sitte äkkiä jostain kumppani hakemaan että saa seksiä

Jos kumpaakan ei isommin kiinnosta, asia on ihan ok. Mitä siitä seksittömyydestä ottamaan (ulkoa luotuja) paineita. Kukin elää omannäköistään elämää.

Jos taas jompikumpi on toista huomattavasti aktiivisempi, on elämä pian molemmille yhtä helvettiä. Syyllisyyttä, kuihtumista...

Kaikki arvottavat tämän(kin) asian niin kovin eri tavoin. Valitkaa kumppani, joka on edes suunnilleen yhtä aktiivinen tai passiivinen seksuaalisuudessaan!

Sairaudet, masennukset, työttömyys jne ovat asia erikseen, mutta siis lähtökohtaisesti tulisi kiinnostaa yhtä vähän tai paljon. Silloin sujuu elämä.

Sitten on myös näitä http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus

No ei sitten mitenkään. Seksittömässä liitossa ollaan kavereita, ei parisuhdetta voi olla ilman seksiä. Olen ollut nyt tässä liitossani ilman seksiä 3-4 vuotta. En enää kestä ja eropaperit on menossa. Kaikkea on yritetty, mutta jos miestä ei kiinnosta niin ei sitten kiinnosta. Pienet lapset ovat tässä jo hiukan kasvaneet. Nyt on minun aika kasvaa ja lähteä. Valitettavasti yksi eroperhe lisää. Mutta en voi elää seksittömässä liitossa, vaikka niin kauan yritin.
Ja mistä sitä tietää, voihan olla että sopivaa kumppania ei milloinkaan tule kohdalle. Mutta haluan kuitenkin olla vapaa etsimään sellaista.

Olen mies. Vaimoni ei ole halunnut minua aikoihin ja seksi - silloin harvoin kun sitä on - on yleensä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tylsää ja kaavaan kangistunutta. Siinä vakiasennossa jyystäessä (kun muut asennot ovat "hankalia") vaimo saattaa vielä ääneen toivoa, että laukeaisin jo.

Jos minä teen aloitteen, ilmassa on vielä kaupan päälle vahva tuntu "suostumisesta" ja "antamisesta". En yleensä enää tee aloitteita. Käteenvetäminen on pitkään ollut kivempaa.

Onneksi olen biseksuaali ja voin löytää huvia helpostimyös muualta, jos siltä tuntuu. Omituista on, että muuten suhde toimii. :-/

Nämä seksiasiat tuntuvat olevan enemmään kuin päällimmäinen asia parisuhteesanne, joka on minusta aika lailla väärin. Kyllä elämän täytyy olla paljon muutakin. Jos siinä on muita elementtejä tarpeeksi, luotttamusta, keskustelua, yhdessä tekemistä, lapsista nauttimista, yhteiset suunnitelmat. Rehellisyys kaikissa asioissa. Silloin tuo seksi ei vie koko ajatusmaailmaa, eikä se silloin ole niin herkästi haavoittava alue.

Seksin puutteesta pitää voida keskustella, mutta hienovaraisella tavalla, kuunnella ja ennenkaikkea kuunnella, rivien välist'ä voi monesti lukea syyn epäonnistumiseen.
Sillä korvien välissä se syy useimmiten on, aivoissa jyllää joku muu asia, on työpaikalla vaikeuksia, liian kova työtahti. On jokin harmitus asia, vaikka lapsen tilanteessa koulussa, sairaus. Kilpirauhanen on usein asialla, piilevä diabetes, tulehdus sukupuoli-alueella. Ihottumaa sukupuoli-alueella, häveliäitä juttuja. Nääistä vain pitäisi uskaltaa puhua, silloin on edes mahdollisuus korjaantua.

Naisilla tulee hiiva hyvin herkästi, ei siis pidä heti lähteä syyttämään vieraissa käynneistä jos on tulehdus alapäässä.
Jo pelkkä antibiootti saa sen aikaan. Samoin ripulin jälkeen voi olla mysö muu tulehdus, bakteerit ovat päässeet rullaamaan.
Hiertymät, jopa herpes voi olla jo syntymässä vanhemmilta saatu lahja, joten on paljon asioita, jotka voivat aiheuttaa kitkaa asioissa.
Niistä ei uskalleta puhua. Sitten on masennus, ihminen juoksee erilaisten vaivojen vuoksi lääkärissä, mutta niin tyhmiä tuntuvat suomalaiset lääkärit olevat, että tätä masentuneisuutta eivät huomaa juuri koskaan ja niin perheet hajoaa aivan suotta.

Kun kaikin tavoin välttää sitä baarihin syksymistä, vaikka nyt kuinka olisi vaikeaa kotona ja yrittäisi olla kuulolla ja joskus nostaisi sen kissan pöydälle ja uskaltaisi kysyä oikein todella, että mikä nyt mättää. Mitä olen tehnyt, kun ei elämä nyt onnistu.

Mitä on Kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi? Naimista, nussimista,panemista vai KOKONAISVALTAISTA arkielämässä antamista? Menkää hoitoon..

Hmm. En ajattele asiaa? Eli toisinsanoen keksin muuta ajateltavaa. Urheilen, tapaan kavereitani, keskityn lapsiin. Toki tämä ei tässä seksikyllästetyssä kulttuurissa ole kovin helppoa, ja aina se tuppaa tasaisin väliajoin kuitenkin tulemaan mieleen. Ihan tervettähän se myös on, vaikka ei itsestä siltä tunnu tässä tilanteessa.

Sitten antaisioin seksistä. Hoitelen itse itseni. Helpottaa hetkeksi, mutta aiemmin teki välillä jopa entistä alakuloisemmaksi. Nykyään, sanotaan 3-4 enemmän tai vähemmän seksittömän vuoden jälkeen on jo jotenkin turtunut. Ei jaksa enää laskea kertoja. Oliko siitä nyt kuukausi vai pari viimeksi kun oli seksiä tuon miehen kanssa, joka ei minua edes oikeesti halua, mitä väliä?

Tilanne on tällä hetkellä melko rauhallinen. Ei olla riidelty aiheesta enää aikoihin. Minulla ei ole tarvetta pettää miestäni jonkun random baari tms tuttavuuden kanssa. Mutta jos oikeesti joku ihastuttava mies tekisi minulle aloitteen seksin suhteen, niin voi olla etten pistäisi hanttiin. En tiedä. Ehkä tunteeni omaa miestäni kohtaan ovat jo hiipumassa. Vähemmästäkin?