Paula- Uusi ansa köyhille lapsiperheille?

Kertokaa ihmeessä myös positiivisista kokemuksista eli jos Paula- projektista on ollut apua. Vaikka projektin virallinen liturgia kuulosti pahalta, sillä voi olla myös hyviä ja käyttökelpoisia tuotoksia ja ajatuksia.
Pilottipaikkakunnat olivat siis Askola, Nummi- Pusula ja Sipoo 2009-2011

http://www.omaisten.org/index.php?option=com_content&view=article&id=245&Itemid=17

VARPU ei suinkaan vähennä perheiden avuntarvetta tai huostia vaan päinvastoin lisää niitä. Samoin huostia ja perheiden avuntarvetta lisää uusien sosiaalityöntekijöiden ( olivatpa sitten päteviä tai ei) palkkaaminen:

"Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2009 uusia lastensuojeluilmoituksia tuli 234. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 180 lasta ja sijoitettuna 40 lasta. Erityisesti nuorisoikäisten lastensuojeluasiakkaiden osuus on kasvanut ja palvelutarpeeseen on vastattu rekrytoimalla nuorisoperhetyöhön omat työntekijät. Sipoossa on 3 lastensuojelun sosiaalityöntekijän virkaa. Kaikki lastensuojelun sosiaalityöntekijät omaavat muodollisen pätevyyden."

http://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/2011_soster/perhetyo/lasten_ja_nuorten_hyvinvointisuunnitelma_2010_-_2012_fi.pdf


"Nummi-Pusulassa kodin ulkopuolelle sijoitttuja lapsia on jonkin verran enemmän kuin viiteryhmän kunnissa ja avohuollon piirissä olevia lapsia on Nummi-Pusulassa enemmän kun koko maassa keskimäärin ja saman verran kuin kaupunkimaisissa kunnissa."
http://karviainen.tjhosting.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames

"Askolan lastensuojelukustannuksissa näkyy ostopalveluissa nousua, joka johtuu sijoitusten
määrän kasvusta ja myös avohoidon palveluiden tarve on kasvanut. "

https://porvoo.fi/easydata/customers/porvoo2/files/muut_liitetiedostot/perhe-_ja_sosiaalipalvelu/lapsiperheet/lastensuojelusuunnitelma.pdf

Tälläistä tietoa löytyi Paula projektista.

Tasapainoisen ja terveen kasvunsa ja kehityksensä tueksi lapsi tarvitsee ensisijaisesti hoivaa, huolenpitoa ja läsnäoloa ensisijaisesti vanhemmiltaan.

Kun vanhemmuutta varjostavay mielenterveydelliset pulmat slviytyäkseen perhe tarvitsee niin oman, kuin ammattilaistenkin verkoston.

Vaikuttaisi inhimillisiltä ajatuksilta, koska monella perheellä saattaa olla taloudellisia vaikeuksia, synnytysmasennusta, väsymystä, uupumista.

Lue lisää.

http://www.nummi-pusula.fi/kirjat/dyn5web/kokous/20111289-19.HTM
---

Lapset puheeksi vai huolipuhe?

-Puhutaanko monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken vai huoliluokitetaanko lapsiksi tai perheiksi kutsuttua tarkkailumateriaalia viranomaisten toimesta?
-Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia ja merkintöjä lapsista?
- Puhuvatko viranomaiset toisilleen, perheille, lapsille vai suorittavatko yhdessä huolimonologejaan ammattistatuksen ja työsuoritteiden varmistamiseksi?
- Mitä " Lapset puheeksi" tarkoittaa? Huolipuheen, huolestuttavien (= negatiivisten) asiakaskirjausten ja -papereiden tuottamista, moniammatillisia kokouksia, mitä?

Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa.

Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.

Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa.

Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.

Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.

Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.
Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo

Projektin tarkoitus on hyvä .

Myös Tytti Solantauksen menetelmä on eettisesti kestävä, osallistava ja kartoittaa myös lapsen ja perheen voimavarat ja vahvuudet .

Ongelma on kuinka varpun aivopesemät kuntatyöntekijät mahtavat ymmärtää ja toteuttaa menetelmää.

"Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee, jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina  muittenkin   lasten ruuat.Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta. Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.
Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.
Jopa opetushallitus sekosi metaforaan, merkityssiirtymään, ja lähetti kouluille ohjeita lasten luokittelusta, tutkimusprofessori Tom Anrkil ja tutkija, teologian tohtori Kai Alhanen kertovat uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Käytännössä huolien vyöhykkeet muuntuivat kouluissa luokittelujärjestelmäksi, johon opettajat lisäsivät nimilistan ja sijoittivat oppilaat vyöhykkeille.
Matista on paljon huolta, Jonista jonkin verran. Väline, joka oli tarkoitettu oman toiminnan ja yhteistyön apuvälineeksi, levisi kuin kulovalkea päinvastaiseen käyttöön.

Helsingin Sanomat kertoi 15. marraskuuta 2008, että tietosuojavaltuutettu ryhtyi selvittämään luokittelun laillisuutta. Sen jälkeen asian uutisoivat myös maakuntalehdet ja Yle.
Eivät rehtorit piruuttaan ottaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen käyttöön, eikä se levinnyt väärään käyttöön minkään yleisen rekisteröintivimmankaan vuoksi tai siksi, että joku paradigma siihen usuttaa, Anrkil ja Alhanen arvioivat.

Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.

Opetusministeriön virkamies on kuvannut, kuinka työlästä oli yrittää kääntää opettajien ja rehtoreiden pää.
Eräässä lääninhallituksen järjestämässä koulutustilaisuudessa luennoitsija oli ladellut ohjeita lasten luokittelemiseksi huolen vyöhykkeille. Opetusministeriön virkamies oli puuttunut luentoon huomauttaen, että luokittelua ei pidä missään nimessä tehdä.
Opettajien ja rehtorien reaktio oli ollut "kuin karkki olisi otettu heiltä pois", virkamies on kertonut.
...

Arnkil vetosi Opetushallitukseen, jotta se lähettäisi valtakunnallisen viestin varoittaen toiminnan vahingollisuudesta. Hän myös pyysi, että opetushallitus peruuttaisi oppaan, jossa vyöhykkeistön käytöstä annettiin väärä ohje.
Arnkil itse pyysi tietosuojavaltuutettua tutkimaan vyöhykkeistön luokittelu- ja rekisterikäytön laillisuuden.
Opetushallitus lähetti tämän jälkeen Arnkilin viestin kuntiin ja kehotti niitä viipymättä lopettamaan luokittelut.

Onko lasten luokittelusta ja rekisteröinnistä nyt päästy? Tuskin.
Kirjoittajat sanovat, että kehotus lopettaa luokittelu ei tarkoita vain sitä, että graafinen aineisto pannaan sivuun, vaan sitä, että työntekijöitä pyydetään muuttamaan toimintaansa perusteellisesti.

Se ei lohduta, jos vyöhykkeistön tilalle otetaan toinen samaa tarkoitusta ajava väline. Kaikki lapsiin luokiteltavina kohteina suuntautuva toiminta pitää lopettaa."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea/1135246891525

"Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat."

Nykyään amatööridiagnooseista on tullut uusi laillisen solvaamisen, panettelun ja näemmä myös virkamiesten yhteisöllisyyden muoto.

Aiemmin toisten asioista selän takana puhumista kutsuttiin juoruiluksi. Mikäli puhuttiin vain negatiivisista asioista tai pyrittiin leimaamaan, kyse oli panettelusta, johon kukaan itseään kunnioittava kansalainen ei halunnut osallistua, koska sitä pidettiin tuomittavana ja vakavana syntinä , paheksuttavana pahansuopaisuutena tai yksilön ja yhteisön hyvinvointia ja selviytymistä murentavana rangaistavana tuhotyönä.

Enää panettelu ei ole synti eikä rikos- jos sen pystyy naamioimaan huolenpidoksi.
Nykyisin panettelua ja solvaamista kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi , sitä opiskellaan kouluissa ja siitä maksetaan jopa palkkaa.

"Puuttuminen"- käsitekin on saanut ansaitsematonta hyvyyden sädekehää.

Todellisuudessa puuttuminen sisältää kaksi elementtiä:
- puuttuja tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle
- puuttuja tuntee tarvetta kyykyttää tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään

Puuttumiseen ja kokoustamiseen tarvittavat luonteenominaisuudet eivät todellakaan ole mitään ylpeilyn aiheita, päinvastoin.

Kun varhaisen puuttumisen- projekteja arvioidaan, olisi hyvä antaa asiakkaiden lukea heistä tehdyt (tavallisesti lukuisia virheitä ja asiattomuuksia sisältävät) merkinnät, jotka säilyvät rekistereissä vuosikaudet ja vaikuttavat tuleviin viranomaiskohtaamisiin ja -toimenpiteisiin.
Asiakkailla tulisi luettaa kaikkien viranomaistahojen - niin neuvolan, päivähoidon, koulun, perhetyön yms.- merkinnät ennen asiakaspalautteen keräämistä.

Epäilen, että suurin osa projektien kohteista ei edes tiedä tehdyistä merkinnöistä saati, että olisi tutustunut niihin. Ihmiset tuskin tietävät edes, että heillä on lakisääteinen oikeus tilata ja lukea paperinsa vuosittain.

Rekisterimerkintöihin tutustuminen voi mullistaa käsityksen annetusta palvelusta täysin. Siksi asiakaspapereiden luovuttamista mielellään pantataan jopa kuukausia yli laissa säädetyn rajan ja asiakaspalautteen keruu ei tavallisesti sisällä asiakaskirjauksia.

Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).

Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?

Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.

Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?

Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.

Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.

Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.

Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10 . He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia.
K ja T vastaan Suomi

"Tämän nuoren tapauksessa sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaan otettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.
On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja suuseksikokemukseen. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat, (mm. kuraattorin istunnot), ilman ammatillista otetta.
Perhe on antanut tapaukselle otsikon ja sillä halunnut kiinnittää huomion siihen, kuinka totuus voi muuttua toiseksi viranomaisen käsissä."
http://www.knuutilaki.net/node/19

Tapaus on hyvä näyte moniammatillisesta yhteistyöstä pahimmillaan.

Tässä esimerkki, mihin amatööridiagnoosi voi johtaa käytännössä:

Lastensuojelun ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

Esimerkki 3.

"Tapaus alkoi varhaiskeväällä 1995 ja päättyi kantelujen jälkeen vuonna 1999.

Yksitoistavuotias poika otettiin huhtikuussa 1995 huostaan insestiepäilyn perusteella. Juttu oli lähtenyt liikkeelle suvun joulunvietosta. Äiti ja poika nukkuivat isovanhempien parivuoteessa, ja lattialla nukkunut vanhemman veljen avovaimo oli pelästynyt kuullessaan vuoteesta merkillistä ääntä. Hän ei tiennyt, että pojalla oli tapana heijata itsensä uneen, vaan oletti äidin ja pojan välillä tapahtuneen jotain seksuaalista ja teki lastensuojeluilmoituksen. Poika otettiin­ huostaan ensi vaiheessa kouluaineen ja piirroksen perusteella, joissa ei ollut mitään seksuaaliseksi tulkittavaa, vaan poika kertoi aineessaan toivovansa saavansa koiranpennun. Piirroksessa oli hymyilevä koira. Psykologin mielestä oireellista ja hyväksikäyttöön viittaavaa oli se, että poika oli piirtänyt kuvaan myös itsensä mutta suhteessa koiraan erittäin pieneksi.

Lastensuojelu teki asiasta tutkintapyynnön poliisille, mutta poliisi ei katsonut aiheelliseksi viedä asiaa syyttäjälle. Poika siirrettiin tutkittavaksi kouluttavaan kasvatusneuvolaan, jossa hänelle tehtiin muun muassa Rorschach-testi. Oikeudessa psykologi todisti, että kortti 4 symboloi naisen sukupuolielintä. Poika oli assosioinut korttiin sanan ”drakula”, joten kyse oli äidin harjoittamasta seksuaalisesta väkivallasta. Psykologin mukaan pojan kiistäminen johtui siitä, että hän pyrki suojelemaan äitiään. Pojan haastatteluista ei äidin vaatimuksesta huolimatta tehty nauhoituksia, mitä perusteltiin pojan intimiteetin suojelemisella. Lääninoikeus kotiutti pojan vuoden 1996 alussa. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun oikeuden jäsenille selvisi, millaisilla diagnoosivälineillä hyväksikäytön varmentamiseen oli päädytty.

Prosessin aikana äiti sai vatsahaavan ja laihtui 20 kiloa. Hän kärsi myös vakavista sydänoireista ja unettomuudesta. Poika pelkäsi kotiuduttuaan kaikkia ovelle kolkuttavia ja juoksi piiloon. Hän on nyt täysi-ikäinen eikä ole vieläkään unohtanut viranomaisten hänelle aiheuttamaa traumaa. Äidin kanneltua asiasta TEO:lle lastenpsykiatrian asiantuntija esitti, että äiti oli pitkään imet tämällä erotisoinut poikansa. Asiantuntija ei tiennyt, että poika syntyi keskosena ja oli niin allerginen, ettei voinut syödä muuta kuin äidinmaitoa. Sen lisäksi kahden vuoden imetys ei ole mitenkään nykyisten tai silloisten ohjeiden vastainen -- päinvastoin, sitä on suositeltu. "

lainaus Anu Suomela, tutkimuspäällikkö Sexpo

Lastensuojelun ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

Esimerkki 5. ”R. v. Finland”

"Tapaus alkoi vuonna 1992. Se vietiin EIT:een vuonna 1996 ja päättyi EIT:n tuomioon toukokuussa 2005.

Viisivuotias poika otettiin huostaan isältään tämän ”kasvatuskyvyttömyyden” vuoksi ja sijoitettiin lastenkodin kautta sijaisperheeseen. Lastenkodissa epäiltiin insestiä, kun poika oli ikävissään hiplannut pippeliään. Tästä oli rangaistu laittamalla siihen pyykkipoika. Poikaa oli kuritettu kiroilusta pesemällä suu saippualla. Isä ei lastenkodissa saanut pitää poikaa sylissä insestiepäilyn takia. Valvomattomia tapaamisia ei sallittu.

Isä vaati jatkuvasti lasta palautettavaksi, mutta lastensuojelu vetosi lastenpsykiatrin toistuviin lausuntoihin, joiden mukaan isä ei ollut riittävän kyvykäs kasvattaja. Lastenpsykiatri kirjoitteli lausuntoja isää edes tapaamatta. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poikaa ei tulla koskaan kotiuttamaan eikä insestiäkään ole suljettu pois.

Isän ja pojan tapaamisia rajoitettiin laittomasti kolmen vuo den ajan. Asiamies sai rajoittamisesta valituskelpoisen päätöksen vasta kun vetosi istuvaan oikeusministeriin, jonka kautta Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto otti yhteyttä kunnan sosiaalijohtajaan. Tämän seurauksena tapaamiset vähennettiin puoleen. Valtiovallan puolelta esitettiin EIT:lle, ettei rajoituksia tule ottaa käsittelyyn, koska asia hoitui kiitettävästi kansallisella tasolla oikeusasiamiehen interventiolla.

Lasta itseään ei koko prosessin aikana haastateltu, vaan häntä ”tarkkailtiin”. Hänen oireilunsa syitä ei koskaan arvioitu ottamalla huomioon viranomaisen interventioiden vaikutusta. Murrosiässä poika oireili voimakkaasti ja joutui useita kertoja mielisairaalaan, josta hänet siir rettiin 18-vuotiaana nuorisokotiin. Hän ei palannut sen koommin sijaisperheeseen tai isälleen. Tietenkään ei voida tietää, miten pojan elämä olisi mennyt, jos hän olisi saanut asua isänsä kanssa. Se ei olisi kuitenkaan missään nimessä voinut mennä tätä huonommin, vaikka hänet oli otettu valtiovallan hyvään huomaan.

EIT katsoi, että viranomainen oli loukannut ihmisoikeussopimusta päättäessään, ettei lasta pyritä kotiuttamaan. Tuomio tuli myös tapaamisten laittomasta rajoittamisesta. Isä ei hyväksynyt sitä, että valtio velvoitetaan maksamaan hänelle kompensaatiota perhe-elämän menettämisestä, vaan totesi sellaisen vain muistuttavan häntä vääryyksistä, joiden kohteeksi hän oli joutunut. "

lainaus Anu Suomela,Sexpo

Lastensuojelun ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

Esimerkki 7.

"Tapaus alkoi elokuussa 2003, eikä kaikkiin kanteluihin ole vielä saatu ratkaisua lokakuussa 2006.

Elokuussa 2003 uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuu kautta huostaanotosta.

Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön mas turboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.

Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä mieltä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haas tatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.

Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leik kiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.

Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschac Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.

Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.

Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.

TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä. "

lainaus Anu Suomela, Sexpo

Tämä ketju ei sinänsä käsittele vääriä rikossyytteitä. Tosin ammattitaidoton moniammatillinen yhteistyö ja asenteelliset viranomaisverkostot voivat pahimmillaan tuottaa niitäkin.

Paula- projektin julkilausutut päämäärät asiakaslähtöisyys, ennaltaehkäisy, lapsilähtöisyys ja perheiden tukeminen ovat hyviä ja kannatettavia tavoitteita.

Nähtäväksi jää miten ne siirtyvät viranomaislähtöisyyteen, korjaaviin ja viimesijaisiin toimiin ja sijaishuoltoon panostavien kuntatoimijoiden käytäntöihin.

Ainoastaan auttamisen kohteena olleet tietävät hankkeiden käytännöt ja vaikutukset. Odotellaan heidän palautettaan.
Muistakaa bikva- arvioijat luetuttaa palvelunkäyttäjille myös asiakasmerkinnät ennen tutkimuksen tekemistä!

Turha luulo, että sosiaalirouvat alentuisivat kysymään asiakkailtaan toimenpiteidensä vaikuttavuudesta tai seurauksista.

Lastensuojelun projekteissa asiakkaan ainoa oikeus on oikeus vaieta- vain kaikkitietävillä rouvilla itse on oikeus arvioida työnsä tuloksia:

"Projektia seuraa ja arvioi neljä kertaa vuodessa kokoontuva ohjausryhmä, joka koostuu alan asiantuntijoista ja projektityöntekijöistä. Arviointia tehdään säännöllisesti myös ohjattuna arviointipalavereissa, joita ohjaa ja konsultoi ulkopuolinen arvioija. Kehittämistyön arvioinnissa sovelletaan Sininauhaliiton konsultatiivisen itsearvioinnin mallia (kuukausittainen päiväkirjatyöskentely ja itsearviointi)."

http://www.nummi-pusula.fi/kirjat/dyn5web/kokous/20111289-19.HTM

Olisi hyvä, jos yhteisöllisyyttään perheitä diagnosoimalla rakentavat virkamiehet olisivat tieoisia, mitä tavallisten suomalaisten arjessa ja kohtaamisissa auttamiskoneiston kanssa tapahtuu.

Tässä hyvä ketju käytännön ongelmista. Ketjun lopussa on tuore ja kammottava tapausesimerkki siitä, millä tavoin diagnosointia tehdään "ammattilaispiireissä":

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8285841

Vai ei Suomessa tehdä turhia huostaanottoja!

Suhtautuisin Kuntaliiton tai sen konsulttien hankearviointeihin ja varsinkin oikeudellisiin lausuntoihin suurella varauksella myös lastensuojelussa.

"Esim. Rovaniemen moottorikelkkajuapakassa kaupungin omissa "tutkimuksissa" Ruotsalainen ja muut luottamus- ja virkamiehet todettiin puhtaiksi kuin pulmuset.
Tietämäni mukaan sielläkin Kuntaliitto antoi oikeudellista konsul(en)ttiapua.

Kuntaliiton lausuntojen kaavamaista orientoitumista ja todettua osumistarkkuutta vertailtaessa on kysyttävä, mikä Kuntaliiton rooli oikeastaan onkaan.
Jos se on sisäistänyt tehtäväkseen valkopestä kuntajohdon ryvettyneet housut, on se onnistunut mitätöimään ainakin oikeudellisten lausuntojensa luotettavuuden.

Vallan väärä ei ole sellainenkaan arvio, että Kuntaliitto on muuttunut/muuttanut itsensä kuntajohdon edunvalvontatoimistoksi.
" lainaus J. Uski- blogi

Nykypäivän huutolaiset 6.12.2011

Pääjohtaja Puska ja ylijohtaja Erhola kirjoittivat tarkkanäköisesti huutolaisista (HS 30.11.). Maamme lapsista 17 000 joutuu asumaan erossa läheisistään. Määrä on sodan jälkeen korkein, sotalapsia oli noin 70 000 ja syyt täysin toiset kuin nykyään.

Huostaanotto on hallinnollinen vapaudenriisto, jossa kajotaan lapsen perhe-elämään ja vapauteen. Uuden lastensuojelulain olisi pitänyt vähentää huostaanottoja, mutta se onkin lisännyt niitä. Lapsen oman perheen lakisääteinen tuki käytetään liiketoimintaperiaatteella toimivaan sijaishuoltoon. Tutkimustieto osoittaa lasten tilanteen yleensä heikentyvän sijoitettuna.

Uusi laki perustuu ns. varhaiselle puuttumiselle, joka kannustaa ilmoittamaan ’huoli’ -havaintoja lastensuojeluun, ja tosiseikkojen sijaan tuntemuksille annetaan vahva merkitys. Yhä useampi lapsi arvioidaan riskitapaukseksi, ja teoria, jonka piti varmistaa, ettei huostaanottoja tarvita, aiheuttaa niitä. Maassamme on 16 kuntaa, joissa ei ole lainkaan huostaanottoja. Niiden palveluista ja asenteista lapsiperheitä kohtaan olisi syytä ottaa oppia.

Kansalaisten yhdenvertainen kohtelu on keikahtanut viranomaisen harjoittamaksi syrjinnäksi, kun huoliseulan kohteeksi joutuu helpoimmin yksinhuoltajan lapsi, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä tai oppimisvaikeuksista kärsivä. Koulujen haluttomuus järjestää tukitoimia lapselle kulminoituu usein lastensuojeluilmoitukseen. Tällöin ilmoitusta käytetään keinona saada hankalaksi koettu lapsi (ja tämän vanhemmat) lastensuojelun piiriin pois opetustoimen vastuulta.

Lakiuudistuksessa unohtui se tärkeä tosiasia, että toimivat peruspalvelut ovat lapsen paras tuki, ei sosiaalitoimisto. Uusi ideologia on saanut lastensuojelijat kuvittelemaan, että perheet voidaan pakottaa muottiin kuuntelematta heitä. Vanhemmat saatetaan pakottaa huostaanotolla uhaten perhekuntoutuslaitokseen, jättämään työnsä tai vastaanottamaan perhetyötä. Sen sijaan, että perhe saisi käytännön tukea arkeen, heidän arkensa otetaan heiltä pois, mikä voi pahimmillaan olla syrjäytymisen alku.

On vaikea mieltää vanhempia kuntoutuksen ja työtavoiltaan kontrolloimattoman perhetyön kohteeksi, jos lapsella on oppimisvaikeus, tai hänelle ei ole järjestetty neurologista kuntoutusta. Kun vanhemmat kyseenalaistavat tarjotun avun, heitä kehotetaan kääntymään mielenterveystoimiston puoleen, tai heitä moititaan yhteistyökyvyttömiksi.

Lastensuojelulaki takaa lastensuojelun työntekijän oikeusturvan, mutta lapsen ja tämän perheen oikeusturva on edelleenkin järjestämättä. Nykypäivän huostaanotto on käsitteitä ’riittämätön vanhemmuus’, ’koulukuntoisuus’, ’vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen vaurio’. Miten varmistetaan, että arvion tekijällä on riittävä ammattitaito?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen tulisi ohjata niin lastensuojelun kuin hallinto-oikeuksienkin työtä. Lastensuojelun vääristymät tulisi kitkeä oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, ja hallinto-oikeuksien ohjaava toiminta on ensiarvoisen tärkeä huostaanottojen vähentämiseksi. Perhe-elämään kajoamisessa on oltava varma, että valtion huolenpito on selvästi ja todistettavasti parempaa, kuin se tilanne, jota ollaan korjaamassa. Ellei näin ole, ei perhe-elämään tule kajota. Nyt tarvitaan pikaisesti virkamiesten vastuu- ja korvaussäännösten täsmentämistä.

ote Leeni Ikonen- kirjoitukset

"Peräti kahden päivän koulutuksella koulutettavien byrokraattien katsottiin olevan valmiita tekemään Lapset puheeksi- interventio ( tarkoittaako tämä huostaanotolla uhkailua , elleivät vanhemmat suostu jonkin "perhekuntoutusta" tai " intensiivihoitoa" tarjoavan lastensuojelulaitoksen tai -projektin julkisrahoitteeseen sosiaalivankeuteen) ?.
Nyt alkoi Karviaisen lastensuojelussa ALE. Hinnat perhehoidossa alkaen vain. 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi, laitoshoidossa vain 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi!

PERHEKOTIHOITO vain 5700- 10650 kk/ lapsi
eli 68.000- 127.800 euroa/ lapsi / vuosi

Lastensuojelun sijaishuollon ammatillisen perhekotihoito: halvin 190 euroa ja kallein 355 euroa. Keski- määräinen hinta on 265,26 euroa:

- Perhekoti Aurinkopiha Oy, Perhekoti Aurinkopiha
- Lilja Kodit Oy, Perhekoti Kuusikko
- SOS-Lapsikylä ry, Tapiolan SOS-lapsikylä
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ammatillinen
perhehoito
- Katrin palvelukoti Oy, Vanhakartanon perhekoti
- Katrin palvelukoti Oy, Pietolan perhekoti
- Kiviranta Kodit Oy, Perhekoti Mattila
- Perhetukipiste Oy, Perhekoti Mukulamäki
- Temakodit Oy, Perhekoti Veerala


SIJAISHUOLLON LAITOSHOITO vain 8400 - 12 540kk/ lapsi
edullisin vuorokausihinta on 280 euroa ja kallein 418
euroa. Keskimääräinen hinta on 342,57 euroa:

VAIN 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi

- Ryhmäkoti Tinttaralla Oy, Ryhmäkoti Tinttaralla
- Pienryhmäkoti Eppu Oy, Pienryhmäkoti Eppu
- Lilja Kodit Oy, Pienryhmäkoti Peippo
- Paasikiven Nuorisokylän Säätiö, Paasikiven Nuorisokylä
- Perhekuntoutuskeskus Kepilä Oy, Perhekuntoutuskeskus Kepilä
- Carema Oy, Mehiläinen lastensuojeluyksikkö Karjaa
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, ALATALO
- Mainio Vire Oy, Kiva Koti Hausjärvi
- Vanhakallion perhekoti Oy, Vanhakallion perhekoti
- Mervi Jaako Oy, Pienryhmäkoti Unikko
- Pienryhmäkoti Harmony Oy, Pienryhmäkoti Harmony
- Folkhälsan Syd Ab, Vastaanotto ja ryhmäkoti Kotipesä
- Kiviranta Kodit Oy, Ryhmäkoti Kiviranta
- Sipilän Varakoti Oy, Itsenäistymisyksikkö Myötätuuli
- Huoltsikka Oy, Nuorisokoti Veikkola
- Suojaverkko Oy, Nuorisokoti Villa Dorothea
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Havumäki
- Pienryhmäkoti Havumäki Oy, Pienryhmäkoti Hima
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Ilola
- Yhteiset Lapsemme ry, Monikulttuurinen Koti Laurila
- Pienryhmäkoti Arjen Sydän Oy, Pienryhmäkoti Arjen Sydän
- Vantaan Palmukoti Oy, Vantaan Palmukoti
- Pienryhmäkoti Helmi Oy, Pienryhmäkoti Aatu
- Folkhälsan Syd Ab, Villa Familia
- Keravan Palmukoti Oy, Keravan Palmukoti
- Palmukoti Oy, Palmukoti
- Kuntoutuskoti Kasvun Portaat Oy, Ryhmäkoti Kasvun Portaat
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hessu
- Sivukadun Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Hopo
- Osmanpolku Oy, Lastenkoti Aallonharja
- Kiviranta Kodit Oy, Kontiomäki
- Mediverkko Lasten ja Nuorten Palvelut Oy, Lastensuojeluyksikkö Kotirin-
ne
- Sipilän Varakoti Oy, Pienryhmäkoti Jokihelmi/Jokituuli
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saverola
- Saverola Oy, Nuorisokoti Saviniemi
- Aulangon Nuorisokoti Oy, Nuorisokoti Aulis
- Pienryhmäkoti Romppu Oy, Pienryhmäkoti Romppu
- Töölön Palmukoti Oy, Töölön Palmukoti
- Mansikkapuisto Oy, Perheryhmäkoti Mansikkapuisto
- Myötämieli Oy, Tuulenpesäkoti
- Romano Missio ry, Kotimäen pienryhmäkoti
- Romano Missio ry, Päiväkummun lastenkoti
- Pienryhmäkoti Silmula Oy, Pienryhmäkoti Silmula
- Folkhälsan Syd Ab, Kansainvälinen lastenkoti
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Hovilinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Myllylinna
- CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut, Pienryhmäkoti Merilinna
- Tukikoti Kaislikko Oy, Tukikoti Kaislikko
- Pienryhmäkoti Puolenhehtaarin Metsä Oy, Metsäapila
- Satu-Koti Oy, Lasten ja nuorten koti Lopen Kauppila
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Riihinen
- Aapelus Oy, Aapeluskoti Tuohinen
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Hollolan toimipiste
- Konstan Koti ja Koulu Oy, Heinolan toimipiste
- Laaban Oy, Riihenmäen ryhmäkoti
- Laaban Oy, Ryhmäkoti Metsäpolku
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Harakkamäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Pienryhmäkoti Ilvesmäki
- Desiker-Aurinkomäki Oy, Nuorisokoti Siilimäki
- Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lapsi- ja perhetyö, OTSO
- LapsiperhePalvelu Stark Oy, Tukikoti Tasapaino
- Temakodit Oy, Lastenkoti Veera

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627

Empatia heikompaa kohtaan ja avoimuus on rikos- lastensuojelussa

Paula- projektilaisten kannattaa tutustua tähän tositapaukseen, joka edustaa hyvin Paula- projektin kohderyhmää ja myös viranomaisten "moniammatillisen yhteistyön" tyypillisiä hedelmiä:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012_02_01_archive.html

"Huostaanotettu bisnes Silminnäkijä- dokumentissa esiintynyt isä on järkyttynyt siitä, että lapset vietiin, vaikka hän oli isänä pitkään työskennellyt yhteistyössä Naantalin kaupungin lastensuojelun avohuollon kanssa. Naantalin kaupunki ehti antaa Juhalle pitkään perhetyötä, jossa perhetyöntekijä tulee kotiin ja seurustelee lapsen kanssa. Perhetyö on oikeasti vain silmänlumetta, ei sillä oikeasti läheskään aina ketään auteta, mutta voihan sillä jokin viihdearvo olla.Perhetyöntekijä on sosiaalipoliisi. Perhetyöntekijä tekee usein perheistä kirjauksia, jotka saavat olla lennokkaitakin. Usean huostaanoton perustana ovat perhetyöntekijän railakkaat väitteet ( joita ei näytetä asiakkaille eikä oikaista). Niitä hallinto-oikeus ( joka ei tunne fair trial- menettelyä, ammattituomareita tai Euroopan ihmisoikeussopimusta) käyttää sitten todisteena perhettä vastaan, kun se antaa tuomionsa huostaanotossa. 

Selvennykseksi on sanottava, että perhetyöntekijä ei tee mitään kodinhoidollisia töitä perheissä. Ei vähäisimpiäkään. Tätä kuntien lastensuojelu ei muista mainita, kun julkisuudessa puhutaan hymistellen näistä avohuollon tukitoimista. Äidit ja isät siivoavat kotinsa edustuskuntoon, kun he tietävät, että perhetyöntekijä on tulossa. Muuten perhetyöntekijä kirjaa, että kynnysmatolla oli rapaa.

Sosiaalityöntekijä määrää perheelle perhetyötä usein siinä vaiheessa, kun hän jo suunnittelee lapsen huostaanottamista.

Perhetyötä käytetään pohjustamaan huostaanottoa, ei estämään sitä, kuten avohuollon tukitoimen kuuluisi lain mukaan tehdä."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848

"Isän kaksivuotias tytär napattiin kiireellisesti huostaan ja kyyditettiin perhekotiin. Vaikuttaa siltä, että jossain yksityisessä perhekodissa oli vapautunut paikka, johon piti löytää mukava lapsi. Ja löytyihän se. Perhekoti on takuulla tyytyväinen. 

Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa. Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta."
http://www.knuutilaki.net/node/8

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan.Toimittaja Mats Dumell ihmetteli, miten noin vähäiseksi karsittu yhteydenpito sujuu.

Dumell: "Mitä tytär sanoo, kun joka kolmas viikko saa tavata?"
Juha: "Hyppää syliin [isä kyynelehtii] hyppää sylliin ja sanoo iskä. Ikävä [...]."

"Silminnäkijä-ohjelma Huostaanotettu bisnes on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille, jonka lastensuojelu kärähti lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien ( joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, ammattitaidottomista työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisten rajoittamisista ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan saimme kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.. Nyt sosiaalijohto on käynyt ohjelmassa isää puolustaneen työntekijän kimppuun ja määrännyt tälle rangaistuksia. Koston kohteena tulee olemaan myös ohjelmassa esiintynyt isä.

Perusturvarikollisten, anteeksi -johtajien tapa rangaista alaisiaan empatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä.
Julkisuus onkin kansalaisten ainoa tapa saada oikeutta lastensuojelussa, jossa heille ei myönnetä puolueetonta tutkintaa tai oikeudenkäyntiä, lainmukaista kohtelua, toimivia valitusreittejä tai suojaa ihmiskauppaa tai muuta viranomaisrikollisuutta vastaan.
http://www.knuutilaki.net/node/23
http://www.knuutilaki.net/node/33
http://www.knuutilaki.net/node/34
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Heikomman puolustaminen tuo potkut- lastensuojelussa

Silminnäkijä-ohjelmassa Juha-isää puolustaneelle diakoni Anita Mäkilälle on käynyt huonosti. Koneiston kosto on ollut karmea. Asiasta on uutisoinut näyttävästi Turun Sanomat 10.3.2012.
http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asiasanat/5622/naantali

Lehtijuttu ei ole internetissä. Sain sen sähköpostiini valokuvana, kiitos siitä lähettäjälle! Ladoin koko jutun omalle koneelleni.

Naantalilaiset eivät saa enää diakoni Anita Mäkilää tukihenkilökseen, kun he asioivat Naantalin kaupungin sosiaalitoimessa. Mäkilä on auttanut ihmisiä, jotka ovat joutuneet tekemisiin kaupungin lastensuojelun kanssa.

Diakoni Mäkilä on laitettu sivuun. Näyttää siltä, että hänet on pakotettu vetäytymään tärkeästä ja tuiki tarpeellisesta tehtävästään tukihenkilönä.

Turun Sanomat kirjoittaa (10.3.2012): Naantalin seurakunnan diakoni Anita Mäkilä on saanut porttikiellon kaupungin sosiaalitoimen asiakastapaamisiin. Syynä on Mäkilän esiintyminen Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa, jossa hän ilmaisi huolensa perheiden kohtelusta kaupungin lastensuojelutoimissa.

http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98977-sosiaalibyrokraatti-pelästyi

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2012/02/naantalin-sossula-kuumeni.html

Turun Sanomien saamien tietojen mukana päätöksen takana on Naantalin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen. Hänen väitetään ensin kieltäneen diakonilta pääsyn kaikkiin kaupungin tiloihin puoleksi vuodeksi, mutta lieventäneen sitten ukaasiaan niin, että diakoni ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa. (toimittaja Pirjo Vismanen)

http://www.naantali.fi/perhe_ja_sosiaali/

Tämä kaupungin hallinnon ja seurakunnan välinen kiista on mielestäni hyvin kiinnostava. Se kertoo karua kieltään siitä, millaisia kummallisia riita-asetelmia lastensuojelu saa aikaan. Ei ole siksi mikään ihme, että suomalaiset perheet tuntevat tulevansa kohdelluksi täysin epäoikeudenmukaisesti, jos kerran seurakuntakaan ei pärjää muutamalle sosiaalibyrokraatille!!

Bioperheiden edustajia ei ole esim. LSKL (Lastensuojelun Keskusliitto):oon huolittu mutta Naantalin kaupungin nykyinen perusturvajohtaja, ex-lastenkodin johtaja Iiro Pöyhönen näyttää istuneen Lastensuojelun keskusliiton Lastensuojelun neuvottelukunnassa useampanakin vuonna. http://www.lskl.fi/files/678/Lastensuojelun_Keskusliitto_Vuosikatsaus2010.pdf, s.26, http://www.lskl.fi/files/470/LSKL_vuosikatsaus_2009_printattavaksi.pdf, s.33

Näin päiväkotien Suojele- Tue- Toimi- materiaalian tuottaja Lastensuojelun keskusliitto kirjoittaa tulevaisuudennäkymistään ja henkilöstölinjauksistaan: "Keskusliiton pitää olla myös valppaana toimintaympäristön muutoksille ja varmistaa, että lasten ja nuorten oma ääni kuuluu päätöksenteossa. Henkilöstön tulee olla monessa mielessä moniosaajia ja alaan perehtyneitä. .Avoimuus erilaisissa verkostoissa on nykyisin erityisen tärkeää. Resurssit on käytettävä tehokkaasti lasten oikeuksien toteuttamiseen. "

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

Irvokasta!

Kuvottava tapausesimerkki moniammatillisesta yhteistyöstä

Myös tämä vuosia kestänyt perheen piinaaminen ja lasten ja vanhempien turha toisistaan erottaminen on moniammatillisen yhteistyön tuotos.

Epäpätevän sosiaalityöntekijän, ( joka varusti kaikki yhteistyötahot puutteellisilla ja asenteellisilla ennakkotiedoilla eikä suostunut oikaisemaan 102 virhettä sisältävää asiakasdokumenttiaan) mobilisoimaan perheen ja lasten lyömiseen ja leimaamiseen osallistui lukuisa joukko viranomaisia; lastenhoitajia, päiväkodin johtaja, terveyskeskuspsykologi, perhetukikoti, sosiaaliasiamies, sosiaalijohtaja, erityissosiaalityöntekijä, perhekotivanhemmat, hallinto- oikeus, kaupungin lakimies, kaupungin moniammatillinen lastensuojelun työryhmä jne.

Lynkkaukseen sotkeutuneita virkamiehiä oli satoja. Kukaan lastensuojelijoiksi itseään kutsuvista ei noussut puolustamaan perhettä ja lapsia tai myöntänyt tehtyjä virheitä. Myös moniammatillinen työryhmä teki turhaa huostaanottoa tukevan tuhoisan lausuntonsa lapsia ja perhettä kuulematta, vain sosiaalityöntekijän toimittamaan aineistoon luottaen.

Joukkolynkkaukseen osallistuneet virkamiehet eivät saaneet toimistaan mitään rangaistusseuraamuksia. Jokainen jatkaa edelleen virassaan.

http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/moniammatillinen työryhmä

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813

Moniammatillisten työryhmien ja ennaltaehkäisevien varhaisen tuen perheprojektien tulisi tarkoin pohtia suhdettaan lastensuojelun työntekijöihin.

Ydinkysymys kuuluu: Olisiko parempi pitää heidät teltan sisäpuolella virtsaamassa ulos vai teltan ulkopuolella virtsaamassa sisään?

Tukitoimia ei ole
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton selvityksessä sosiaalitoimen edustajilta tiedusteltiin, kuinka paljon he voivat käyttää työajastaan ehkäisevään lastensuojeluun. Peräti 41 % vastaajista ilmoitti, että ehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Tällä hetkellä resurssitilanne on kuitenkin monissa kunnissa niin vaikea, etteivät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ehdi hoitaa edes korjaavan lastensuojelun osuutta.
"Ehkäisevä lastensuojelu on huonosti organisoitua eikä sinne ole palkattu esim. sosiaalityöntekijää koordinoimaan työtä. Ehkäisevän lastensuojelun ja korjaavaa työtä tekevän lastensuojelun yhteistyö on huonoa. Ehkäisevän lastensuojelun resurssit ovat huonot ja työnkuva epäselvä”
Suurin puute puolestaan näyttäisi olevan lapsiperheiden kotipalveluista,
tukihenkilöistä ja -perheistä sekä lasten kuntoutuspalveluista (yli 70 %:ssa
vastauksista arvioitu liian vähäisiksi tai ei ollenkaan olevan tarjolla). On nähtävissä, että on olemassa kuntia, joissa ei ole lainkaan kotipalvelua lapsiperheille, ei vertaistoimintaa vanhemmille tai lapsille ja nuorille, eikä matalankynnyksen kohtaamispaikkoja tai lastenneuvolan tai varhaiskasvatuksen perhetyötä."
Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kunnissa työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä ja ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelussa. Vain joka viides oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että työntekijöillä on aikaa paneutua lasten ja perheen tilanteeseen. Vain vajaa kolmannes vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kuntien lastensuojelun palvelut tukevat hyvin lapsia ja perheitä. http://www.talentia.fi/files/91/Ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf"

Avohuollon tukitoimien tarjoaminen ja käyttäminen on käytännössä sosiaalityön kompastuskivi. Hallintotuomioistuimilta avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton yksi ja tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista. Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta. Tietoisina tästä tuomioistuinten heikkoudesta sosiaalityöntekijät ”tarjoavat erilaisia avohuollon tukitoimia yksi toisensa perään hakien näyttöä oikeutta varten ” (Sointu Möller; Sattumista suunnitelmallisuuteen, lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa, Pesäpuu ry, 1/2004 s. 15). Ongelmanahan on, ettei avohuollon tukitoimia edes tosiasiassa ole olemassa tai niitä ei haluta käyttää. Perheelle saatetaan tarjota perhettä auttamattomia keinoja tai luetteloon liitetään vaikkapa työvoimaviranomaisen palvelut, joita vanhempi on omaehtoisesti käyttänyt.

Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.

Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojeulutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan."
http://www.knuutilaki.net/node/23

Nyt Suomessa on alkamassa lapsikaupasta elävien yritysten etupiirijako.
Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, vaan yritykset jakavat suomalaiset lapsimarkkinat sulassa sovussa. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9437304 Löysä lastensuojelulaki, puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa , pelkistä huostista palkitseva lastensuojelukerroin ja sosiaalialan puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet takaavat, että jaettavaa eli hatarin tai laittomin perustein huostattuja lapsia riittää kaikille. Merikratos Oy, Mehiläinen Oy, Care Component Oy, Attedo Medone Oy, Nuorten Ystävät Oy, Diakonissalaitos OY, Pelastakaa Lapset OY, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja lukuisat muut tutkimattomat ja valvomattomat yritykset pääsevät rahastamaan suomalaisia häiriöttä.

Jos vanhemmat nostavat äläkän, Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkova hallinto- oikeus kyllä siunaa huostapäätöksen 100% varmuudella ja vanhempien ja lasten suut tukitaan määräämällä lapselle lastensuojelun edunvalvoja, joita mm. Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset Oy ja Merikratos OY kouluttavat. Kätevää! Kuntaliiton ja Merikratos Newsin Sirkka Rousu antaa vielä päälle haastattelun, jonka mukaan Suomalaisessa lastensuojelussa ei ole oikeusturvaongelmia! Näin tämä sosiaalibisneksen valvonta siirtyy päinvastaiseksi kuin julkisesti tuotettujen peruspalveluiden aikana: yksityinen raha alkaa valvoa tavallista kansalaista.Sellaiseksi Suomi on muuttumassa. Kuntaliitokset tehdään sopivasti sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä varten. Yritys saa häslätä suuremmalla markkina-alueella eli isommassa kunnassa."

"Mehiläinen Oy:n etu on ehdottomasti se, että kuntien lastensuojelun (rakenteellisia) päättömyyksiä ei edes yritetä korjata. Se lypsää huostaanotoilla hilloa. Ja eihän Mehiläinen Oy itse ole kunnolla edes veronmaksajana Suomessa. Se maksoi viime huhtikuun lopussa päättyneellä tilikaudella veroa prosentin verran liikevoitostaan.
Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.

Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).

Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka. Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita.Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas.

Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain. yhteiskuntakriittinen feministi- blogi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721

"Kuntoutusta" , "lastensuojelua" tai "erityistä huolenpitoa" lapsille harkitsevien kannattaa muistaa, että noin. 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi maksavia "hoitopaikkoja" ei koske minkäänlainen valvonta. Ei mikään valvonta.
http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627

Sijaishuollon päällikko: sijaishuollon valvonta retuperällä
"Kouvolan sijaishuollon päällikön Sanna-Riitta Junnosen kokemuksen mukaan kunnat hoitavat sijaishuollon valvontaa varsin vaihtelevasti, kukin omalla tavallaan tai jättävät sen jopa kokonaan hoitamatta."Olen joskus miettinyt, kuinka kauan joku yksikkö on voinut olla valvonnan ulottumattomissa." Sosiaalitiedon 8/2010 sivulta 13.

Lapsiasiavaltuutettu Aula: lapsia tavataan sattumanvaraisesti
Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt aluehallintovirastojen toimintatapoja sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Tässä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria tavataan vain satunnaisesti. Kuntien valvonnan menettelytavoista tai toimintayksiköiden tavoista selvittää lasten ja nuorten omia mielipiteitä toiminnan laadusta ei ole tietoa. Valvonnan periaatteeksi tulee ottaa se, että lasten ja nuorten mielipiteitä pääsääntöisesti ja aktiivisesti selvitetään.Useimmiten lapset ja nuoret tuovat esille yhteydenpidon vaikeuden asioistaan vastaavaan sosiaalityöntekijään. Joidenkin kohdalla sosiaalityöntekijä on saattanut vaihtua useita kertoja saman vuoden aikana eikä heillä ole aina tietoa, kuka heidän asioitaan kulloinkin hoitaa ja miten työntekijän tavoittaa.http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553196

Kuntaliiton Rousu: sijaishuollossa ei riippumatonta valvontaa
Meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta.Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. "
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html

Talentia: sijaishuollon valvonta sattumanvaraista
"Toinen selvityksen esiin nostama ongelma on valvonta. Lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien valvonta on sattumanvaraista. Vastaajista vain noin puolet kertoi sijoituskunnan työntekijän käyneen tarkastuskäynnillä. Lääninhallituksen valvontakäynnit olivat vielä harvinaisempia, sillä vain kolme kymmenestä kertoi valvontakäynnistä.
Raportti ”Sijaishuolto sisältä päin – tekijät tietäjinä” löytyy Talentian kotisivuilta klo 12: www.talentia.fi > uutiset.
http://www.akava.fi/ajankohtaista/uutisia_liitoista/uutisia_liitoista_-arkisto/sosiaalialan_korkeakoulutettujen_ammattijarjesto_talentia_br_kuka_valvoo_sijoitettujen_lasten_etua.html

Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta.Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutetut
haluavat esimerkiksi kohentaa huostaanotettujen lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja valituksia tilanteissa,joissa he kokevat omien oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen eivät eri pohjoismaissa aina toteudu riittävästi.
Lasta itseään ei johdonmukaisesti kuulla tarkastusten ja valvontatilanteiden yhteydessä. Lapset eivät myöskään tiedä, miten kantelu tai valitus
käytännössä tehdään ja kenen puoleen heidän tulisi asiassaan kääntyä. Valvontaviranomaiset eivät tiedota omasta toiminnastaan lapsille ja nuorille.
Lehdistötiedote 22.6.2010

ls- laitoksen työntekijä:

Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään.
Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terapiat ja metodit kestävät päivän valon. "

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Aiemmin ketjussa mainittu Juha- isän tapaus, johon kehotin Paula- projektilaisia tutustumaan on saanut uuden käänteen:

"Lastensuojelun tai sijaishuollon lainrikkomuksista valittava voi olla varma, että mikään virallinen instanssi ei puutu laittomuksiin. Kun epätoivoinen perhe astuu viimeisenä keinonaan julkisuuteen, avoimuus kostetaan tavalla tai toisella. Yleisimmin lasten kautta. "

http://yle.fi/ohjelmat/kortit/silminnakija/jaksot/53265603000.html
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-10014365

Ei riitä, että Naantalin kaupunki kosti isää puolustaneelle kirkon työntekijälle hyllyttämällä tämän ja määräämällä porttikiellon kaupungin tiloihin.

Naantalin kaupunki on nyt kieltänyt päivähoidon (kuten päiväkoti) työntekijöitä puhumasta perheiden eli päivähoidon asiakkaiden puolesta. Naantalin kaupungin sosiaalitoimi (jota johtaa perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen) on kieltänyt päivähoitoa antamasta myönteistä lausuntoa siitä, että isä on hoitanut hyvin lastaan ja isä pärjää oman lapsensa kanssa.

http://www.naantali.fi/perhe_ja_sosiaali/

Kiellolla Naantalin kaupunki haluaa varmistaa sen, että kaupungin sosiaalitanttojen tekemä lapsen huostaanotto pysyy voimassa. Kaupungin sosiaalibyrokraatit varmistavat, että Turun hallinto-oikeus tulee tekemään tanttojen halun mukaisen päätöksen huostaanotossa.

Naantalin sosiaalipellet eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi sitä, että Naantalissakin päivähoito taitaa kuulua sivistystoimen alaisuuteen.
http://www.naantali.fi/opetus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/

Siksi sosiaalibyrokraatit eivät voi rajoittaa päivähoidon työntekijöiden toimintaa ja sananvapautta.

Tätä on lastensuojelun edunvalvonta ja " moniammatillinen yhteistyö" pahimmillaan. Lapsibisneksen edustajien alhaisten juonittelujen, uhkailujen ja vaientamisen kohteeksi joutuvat ne eettisesti oikeamieliset , jotka haluaisivat antaa myös lapsille ja perheille mahdollisuuden puolustautua.

"Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008) .

Mikäli lapsi saa jo alle kouluikäisenä psykiatrisen diagnoosin tai jonkinlaisen psykologisen tutkimuksen perusteella lausunnon, se suuntaa hänen tulevaisuuttaan. Olen nähnyt jopa muutaman vuoden ikäisille tehtyjä testejä.

Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Erityisluokkasiirron myötä lapsen syrjäytymisen riski kasvaa. Lapsen medikalisointi eli käytöksen selittäminen terveydentilan kautta on lapsen syrjintää. Vanhemmille kerrotaan, että kyseessä on lapsen tukeminen ja mahdollisuus parempaan opetukseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Siirto erityisluokalle saattaa tuoda lapselle paikan koulun varastohuoneessa opetuksesta huolehtivan entisen nosturinkuljettajan kanssa. Erään erityisluokan opettaja vei oppilaansa työelämään tutustumisena kunnan sosiaalitoimistoon ja Kelaan, mikä tuskin edistää nuorten tuntemusta työelämästä.

Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.

Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
” Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä."
http://www.knuutilaki.net/node/41

Mielenterveyden Keskusliitto ry toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista. On havaittavissa, että lastensuojelun toimet aikaansaavat vanhemmissa ahdistusta, uupumusta, työstä poissaoloja, vaikka laki velvoittaa sosiaalityöntekijää tukemaan ja antamaan asiakkaalleen hyvää palvelua. Lastensuojelun toimien yhteys perhetragedioihin tulisi selvittää perusteellisesti.


http://www.knuutilaki.net/node/42

"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.

Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.

Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.

Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.

Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.

Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42

Lapsikauppaa verovaroin- lastensuojelukerroin kannustaa kalliisiin huostaanottoihin

"Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta." lainaus Leeni Ikonen

"Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk) on toiminut nykyisen lastensuojelukertoimen äänitorvena. Kertoimen laskentamallin mukaan kunta saa lastensuojeluun rahaa vain siten, että kunta tekee lasten huostaanottoja.

Lapsiperheystävällinen kunta, joka haluaa hoitaa lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla, ei saa rahaa lainkaan.
Tämä on kova malli. Vastakkainasettelu laitosmaisen sijaishuollon ja humaanin avohuollon välillä on jyrkkä. Iso raha on selvästi kaiken takana.

Lastensuojelukerroin pitää uudistaa täysin. Nykyinen laskentamalli tukee härskiä lastensuojelua, jonka päämäärä on kyydittää mahdollisimman paljon lapsia lastenkoteihin.  Sosiaalityöntekijät huostaanottavat siksi lapsia vimmaisesti. He ovat turvottaneet lastenkotibisneksen järjettömän suureksi.

Lastensuojelukerroin pitää muuttaa perheiden varhaisen tuen kertoimeksi. Nykyään kunnat saavat valtiolta rahaa lastensuojeluun ainoastaan sen mukaan, kuinka paljon ne kyydittävät lapsia asumaan oman kodin ulkopuolelle, laitoksiin. Se on räikeää.
Kertoimen laskemisessa pitää suurin paino olla avohuollon tukitoimilla.  Nyt niitä ei huomioida lainkaan, vaikka avohuolto on inhimillisesti ja taloudellisesti huomattavasti edullisempaa kuin sijaishuolto. 

Kodinhoitajien tekemä työ eli kotipalvelu kannattaisi määritellä kunnan tarjoaman avohuollon keskeisimmäksi toiminnaksi. Kunnat eivät ole enää vuosiin tarjonneet lapsiperheille kodinhoitoa. Se on korvattu perhetyöntekijöillä eli ”sosiaalipoliiseilla”.

Mieluiten kertoimessa saisi näkyä avohuollon tukitoimien lisäksi myös kaikki muu työ mitä kunta tekee kaikkien perheiden parhaaksi. Mitä perhe- ja lapsiystävällisempi kunta, sitä enemmän se saisi rahaa valtiolta lastensuojeluun. Kunnan vireydestä perheiden parissa voisi kertoa esimerkiksi se, kuinka paljon peruskouluissa on tarjolla kerhotoimintaa koululaisille.

 Kuntien sosiaalityöntekijät saalistavat lapsia perheistä vimmaisesti laitoksiin ja kaikenkarvaisten yritysten laskutettavaksi. Lastenkotibisnes on turvonnut Suomessa hallitsemattomaksi. Viime vuonna sen on arveltu maksavan jo 700 miljoonaa euroa. Se maksaa yhtä paljon kuin lukiokoulutus. Sijaishuolto kallistuu joka vuosi 50 miljoonalla eurolla. Sijaishuolto maksaa jo nyt yhtä paljon kuin koko poliisitoimi.
Ulkomaiset sijoittajat ovat jo tulleet kuppaamaan sijaishuoltomarkkinoita eli suomalaista lapsikauppaa. Lastenkotibisnes on todettu tuottoisaksi kasvualaksi. Siinä liikkuu iso ja helppo raha, joka tulee kokonaan verovaroista. 
Lastensuojelukerroin on siis epäonnistunut. Lopputulos on sietämätön.
 
Vastentahtoiset eli kiireelliset huostaanotot ovat hämmästyttävän usein raakoja, typeriä ja perusteettomia. Tämä ei ole hyvä yhteiskunta lapsille ja heidän perheilleen.

Kunnat eivät tarjoa ja ideoi lastensuojelun avohuollon tukitoimia, koska valtio palkitsee vain huostaanotoista. Tarjolla on vain perhetyöntekijöitä, jotka ovat ”sosiaalipoliiseja”.  Heidän työnsä tarkoitus on tuottaa hienostelevaa psykopuhetta (keittiöpsykologiaa). Perhetyöntekijöillä korvattiin kodinhoitajat, jotka oikeasti tekivät töitä kodeissa.

Lastensuojelukertoimen nykymallilla halutaan julkeasti tukea lasten laitostamista ja lapsikauppaa. Sosiaaliviranomaisille keskitetään mahdollisimman suurta kontrolli- ja päätösvaltaa. Se on täysin vastoin kansalaisyhteiskunnan eli perheiden etua.
 
Nykyinen laki lastensuojelukertoimesta menee näin:
 
”Lastensuojelukerroin lasketaan jakamalla kunnassa tehtyjen lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrä kunnan asukasmäärällä ja jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Kerrointa laskettaessa kunnan huostaanottojen määränä on kaksi, jos huostaanottoja on ollut enintään neljä.
Kerrointa määriteltäessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden huostaanottotietoja.”
(Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29.12.2009/1704. Lastensuojelukerroin, 18 §.)
http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/100034-kuntien-lastensuojelukerroin-rahoittaa-raakaa-lapsikauppaa

lisää lapsikauppaa tukevasta lastensuojelukertoimesta:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomessa-varastetaan-lapsia?id=2119722:BlogPost:323117&page=2

http://www.marjoloponen.fi/blogi/2009/11/23/165

http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60480-lapsikauppaa-verovaroin

http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF

Päihdehoitoon haluava ei hoitoa saa
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/122135-jarkyttava-tarina-perhesurman-takana

mutta hoitoa tarvitsematon pakotetaan sinne:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10229999

Lastensuojelun aiemmat väitteet vanhempien loputtomasta tukemisesta ennen huostaanottoa ( esim. LSKL:n tiedote 29.4.2012) asettuvat kerrassaan outoon valoon PeLa:n lehdistötiedotetta vasten. Nyt Pelastakaa Lapset ry myöntää ,että vanhempia ei tueta, edes tuentarpeita ei saada kirjattua ylös:
Kotimaa 22.4.2012 klo 14:52 | päivitetty 22.4.2012 klo 16:21

"Lasten huostaanotoissa vanhemmat jäävät yksin"

Lastensuojelujärjestö Pelastakaa Lapset katsoo,
että huostaanotoissa ei noudateta lakia.
Järjestö vaatii kunnille lisää voimavaroja lastensuojeluun.

Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa.
Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.

Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.

Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
Jotta lakia pystyttäisiin noudattamaan,
tarvitsisivat kunnat lisää voimavaroja lastensuojelutyöhön.

Huostaanotettujen lasten vanhemmat tarvitsevat usein apua esimerkiksi päihdeongelmiin tai yleiseen arjen hallintaan.

- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.

Pula lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä näkyy myös siinä,
että lastensuojeluilmoituksen tultua asiaan ei usein pystytä puuttumaan vaaditussa nopeudessa.

- Lastensuojelun työntekijät ehtivät sammuttaa tulipaloja,
mutta etsivää työtä ei ehditä tehdä.
Ehkäisevään lastensuojelutyöhön tarvittaisiin lisää rahaa, Markkula-Kivisilta toteaa.

Vuonna 2010 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 17 000 lasta.
Yhden lapsen sijoittaminen laitokseen maksaa vuodessa noin 85 000 euroa."

Ilona Turtola YLE Uutiset
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

"Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."

Hanna Markkula- Kivisillalle hatunnosto rehellisyydestä.
Hanna Markkula - Kivisillan huomio lastensuojelussa tapahtuvasta vanhempien hylkäämisestä on oikea mutta lääke siihen eli lastensuojelun virkojen lisääminen on väärä. Perheiden paras tuki ovat toimivat peruspalvelut ja mahdollisuus työllistyä. Jokainen lastensuojeluun sijoitettu lisäeuro tuottaa vain lisää huostaanottoja niin kauan kun lastensuojelun tutkimukseen, koulutukseen , asennemaailmaan ja tuomioistuinkäytäntöihin, perheiden oikeusturvaan, lastensuojelukertoimen maksuperusteisiin, sijaishuollon valvontaan ja sosiaalityöntekijöiden
vastuu- ja korvausvelvoitteisiin ei saada tehtyä tarvittavia uudistuksia.

Lastensuojelun Keskusliitto LSKL ei halua edes myöntää lastensuojelun tosiasioita vaan pitäytyy valheellisessa mantrassaan huostaanoton viimesijaisuudesta ja paheksuu vain lastensuojelun oikeusturvarikkomuksista kertomista, ei oikeusturvarikkomuksia sinänsä:

"Huostaanotto on kuitenkin aina viimeinen vaihtoehto, johon päädytään jos muut auttamiskeinot ja tukitoimet eivät ole tuoneet tilanteeseen parannusta"( tässä kohtaa valehtelu on jo törkeää, huostaanotoista on tullut enenevässä määrin ensisijaisia ja usein ainoiksi jääviä lastensuojelun toimenpiteitä) .
LSKL:n tiedote 29.4.2012

Yhteiskunta hyökkää lapsiperheitä vastaan joka suunnasta;
peruskoulu, terveydenhoito, sosiaalitoimi Ja näinhän tämän on tarkoituskin mennä, jotta me vanhemmat tekisimme samoin noita, ennen auttajiksi kutsuttuja kohtaan.
Viimeisenpäälle mietittyä ja suunniteltua yksityistämispolitiikkaa.

Jokseenkin irvokas kommentti.

STM:n väliraportin mukaan kuntien uudet resurssit eli valtion raha valuvat perheiden tukemisen sijaan sijaishuoltoon. Lastensuojelusta on tullut lähinnä pääomasijoittajia hyödyttävä miljoonabisnes Suomessa ja lähes kaikki lastensuojeluprojektit , julkaisut ja viralliset nettisivustot ( esim. Lapsitiedon keskus, Sosiaaliportti) ovat enemmän tai vähemmän suoraa sijaishuollon yritysten ja projektien julkisrahoitettua mainontaa ja edunvalvontaa.

Lastensuojeluun erikoistuneita juristeja taas on Suomessa vain kourallinen. He jotka ovat yrittäneet puuttua sosiaalitoimen laittomuuksiin tekevät sitä omalla kustannuksellaan kuten nähtiin esim. tapauksessa Niko. Esim. Vartu , Pesue, HOL eivät saa tukea- toisin kuin mikä hyvänsä ls- projekti, jonka rahankäyttöä ( menee hallintokuluihin ) tai vaikutuksia perhe-elämään ( yleensä seuraus koko perheen syrjäytyminen) ei tutki kukaan.