Lastensuojelun korruptio

MLL. Nuori pelkää ammattiauttajien lavertelevan.

MLL vastasi viime vuonna yli 38.000 lapsen ja nuoren puheluun, tai nettikirjoitukseen.

Huolestuttavaa on se, että ammattiapua saaneet nuoret eivät luota auttajiinsa.

Tänä päivänä Tv:ssä ja lehdissä uutisoitiin Hyvä veli verkostoista.

Onko olemassa myös Hyvä sisar verkostoja, jotka naamioivat lapsikaappauksen auttamiseksi?

MLL uutinen päivitetty tänään 14.3.2012.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/03/mll_nuori_pelkaa_ammattiauttajan_lavertelevan_3330804.html?ref=leiki-es
-----

Edelleen ajankohtainen kirjoitus Nikon vanhemmilta

"...Julkisuus medioissa on kuitenkin tällä hetkellä ainoa taisteluase, sillä perheillä ei ole enää muuta tapaa hakea suojelua, kuin julkistaa viranomaisten tekemät vääryydet kontrolloinnin lisäämiseksi, sillä kollegiaalinen lojaalius estää sisäisen kritiikin. Me olemme julkisuudessakin koko ajan halunneet suojata lapsemme ja siksi oikeat nimemme. Haluamme edes jatkossa elää rauhassa ilman menneisyyden stigmoja, jotka toisaalta eivät edes ikinä poistu! Vanhempi poikamme oli 15-vuotias, kun hän sai silmilleen syytteen insestistä; häntä tutkimatta väitettiin hänen olleen sekä uhri että hyväksikäyttäjä. Lastensuojelun nimissä toteutettu logiikka ylsi uskomattomiin suorituksiin! Niko puolestaan joutui elämään melkein puolet lapsuudestaan lastenkodissa, jossa häntä kohdeltiin insestin uhrina, ts. kaikkia vanhempien tapaamisia vartioitiin ja keskustelut katkaistiin, jos ne menivät "väärälle" alueelle.

Yritimme hakea hallinnolliselta puolelta purkua näille mielivaltaisille toimille, koska rikosoikeudellisen prosessin päätös ei auttanut, vaikka se totesikin isän syyttömäksi. Lääninoikeudet korkeinta hallinto-oikeutta myöten siunasivat - ja aina tuntuvat siunaavan - tehdyt huostaanotot kumileimasimen varmuudella. Varsinaista pseudo-oikeusturvaa perheille, jotka ovat joutuneet ammattitaidottomien viranomaisten kynsiin!

..Niko-casessä oli kyse insestiepäilystä, jonka perusteella lastensuojeluviranomaiset pakkohuostaanottivat lapsen ja kotikutoisella ammattitaidollaan ja vihjeillään antoivat ymmärtää, että jos hyväksikäyttäjä muuttaa pois lapsi palautetaan takaisin. Otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin kesäkuun alussa 1994.
Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta". Saamme jatkuvasti kuulla insestiepäilytapauksista ympäri Suomea, joista räikeimmissä lapsi uhataan ottaa suoraan synnytyslaitokselta huostaan, koska perheen vanhemman lapsen seksuaalista koskemattomuutta on väitetty loukatun.Vastasyntynytkin olisi siis heti vaarassa, joten pakkohuostaanotto on tarpeen, vaikka ei ole mitään toteen näytettyä evidenssiä insestistä ollut olemassa.
Minkälaisessa maassa me elämme? Kuinka monta syytöntä mutta insestistä epäiltyä odottaa tuomiotaan tai jo istuu sitä tarmokkaan psykologin "tutkimusten" tuloksena? Onko luulosta tullut tiedon väärtti?"
Nikon äiti, fil.lis. ja Nikon isä, fil. maist.

"Tästä kirjoituksesta tilanne on vain pahentunut. Lastensuojelun huostaanottoja tehtailevat puutteellisen koulutuksen ja ammattitaidon omaavat alati vaihtuvat työntekijät, joilla on suuret mahdollisuudet valtansa väärinkäyttöön ja fair trial- periaatteita noudattamattomat hallinto- oikeudet, jotka poikkeuksetta siunaavat väärätkin päätökset. Nyt väärin perustein syytetyiltä perheiltä viedään edunvalvojan avulla puheoikeuskin, mikäli heidän epäillään kertovan tapauksestaan julkisuudessa. Perheiden oikeusturvaa uhkaavaa lastensuojelun edunvalvoja- projektia kehittelevät RAY:n tuella mm. Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset ry Ensi- ja turvakotien liitto, Nuorten Ystävät ry, Folkhälsan Raseborg ja SOS- lapsikylä ry."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Suomessa pitäisi olla voimassa sosiaalihuollon asiakaslaki, jonka mukaan asiakkaan pitäisi saada asialliasta kohtelua. Käytännössä Suomessa kukaan asiakas ei ole saanut korjattua valheellisia asiakaskirjauksiaan, vaikka olisi pystynyt todistamaan virheet.

Tiettävästi sosiaalityöntekijä ei ole koskaan joutunut vastuuseen edes tarkoituksellisen väärästä huostapäätöksestään. Anteeksipyyntöjä laittomista huostaanotoista ei ole esitetty.
Näin Leeni Ikosen ja J.P Roosin mukaan. Kertoo jotain lastensuojelun etiikasta, vai mitä?

Finnairin suhmuroinnit ovat pisara meressä lastensuojelun kähmintöihin verrattuna. Lastensuojelussa tarvittaisiin nyt pikaisesti totuuskomissiota selvittämään lastensuojelun lapsille, perheille ja kansantaloudelle aiheuttamat vahingot.

"Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua RAY:n, valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja , huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".
Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä , käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia. Tämän pienen piirin "erityisosaamisen" kohteeksi joutuneiden vanhempien ja lasten oikeusturva ja sananvapaus on jo viety, samoin kansalaisoikeudet ja ihmisarvo. "
lainaus perhetyö tuhoaa perheitä -ketjusta

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:
Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.
Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa.."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.

Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.

Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
http://www.knuutilaki.net/node/26

"Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten
turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) "

Tästä tavoitteesta ollaan lastensuojelussa valovuosien päässä ja varmaa on, ettei minkäänlaista viranomaistoimien tutkimusta, seurantaa ja asiakaspalautteen keräämistä tulla toteuttamaan ilman tiukkaa lakisääteistä ja valvottua pakkoa.
Sen sijaan, että tärväävät rahansa valheellisiin mainoskampanjoihin , entiset pahamaineiset lastensuojelulaitokset voisivat yrittää hyvittää aiheuttamansa kärsimykset uhreilleen ( esim. kipukorvaus ja kuntoutusmaksut) ja perustaa totuuskomissioita, palkata laitoksissaan raiskatut ja hakatut kertomaan kokemuksistaan esim. tuleville ohjaajille ja tapaamaan kohtalotovereitaan.
Murto - osalla nykyisistä markkinointi- ja mainoskuluista saataisiin kuntoutettua jo monta ex- asukasta ja hyvitysyritys antaisi yritykselle aitoa uskottavuutta auttajana.

Tällaista ei tietenkään tapahdu Suomessa vaan laitokset odottavat toiveikkaina, että pahoinpitelemänsä uhrit kuolevat pois ennenkuin ehtivät kertoa, leimaavat muistavat hulluiksi , pelottelevat kertovia oikeustoimilla ja uhkaavat perheellisiä ex- uhreja kidutuksen ylisukupolvisella periyttämisellä.
http://www.knuutilaki.net/node/28 http://www.knuutilaki.net/node/26
http://www.knuutilaki.net/node/31 http://keskustelu.suomi24.fi/node/5499575
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640

Aila Paloniemi- Euroopan ihmisoikeusta rikkovan hallinto- oikeusmenettelyn ja pelkistä huostista palkitsevan lastensuojelukertoimen äiti


"Keskustan kansanedustajassa Aila Paloniemessä henkilöityy Suomessa ehkä selkeimmin raa'an sosiaalivallan käyttö. Hän on ollut rakentamassa kiihkeästi nykyistä laskentamallia lastensuojelukertoimelle, jonka mukaan valtio maksaa kunnille lastensuojelusuojelusta.

Lastensuojelukerroin huomioi vain ja ainoastaan lasten huostaanotot, ei mitään muuta. Avohuollon tukitoimia tarjoava kunta ei saa rahaa lainkaan, jos ei tee sitä lapsen huostaanottoa. Vasta sen jälkeen valtio maksaa palkkion.

Aila Paloniemen päämääränä on mahdollisimman monen lapsen huostaanotto, kyydittäminen pois omasta kodistaan."
lainaus yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

"Aila Paloniemi on esiintynyt nimenomaan lastensuojelukertoimen nykyisen karmean laskentamallin puolesta. Hän on ollut asiassa tässä valtakunnassa parhaita äänitorvia. Hän oikein suuttuu demaripoliitikko Virpa Puistolle, joka uskalsi lausua ääneen, että lastensuojelukertoimen laskentamalli vie Suomea kohti yhä kasvavia huostaanotto- ja sijoituslukuja. Ja niinpä on tehnyt.

Käytäntö osoittanut, että lakia arvostelleet, Virpa Puisto ja monet, monet muut olivat tismalleen oikeassa peloissaan ja arvioissaan. Mutta Paloniemi näki kaukaa viisaana, että uusi laki on lopulta vain puitelaki, joka mahdollistaa millaiset laittomuudet perheitä kohtaan tahansa, se poisti vanhempien oikeuksista loputkin, eikä hallinto-oikeus TODELLAKAAN takaa lapsen etua. Paloniemen puoltama hallinto- oikeusmenettely on romuttanut tuhansien perheiden oikeusturvan ja uskon oikeuslaitokseen. köyhien lapsilla saavat rahastaa kuntien lisäksi maaseudun emännät.

Huostaintoilija mielivallan takuunaisena
"Tuo ( lastensuojelubisneksen lobbaus) häärääminen taapahtuu kulisseissa suurelta osin, mutta yksi näkyvin riekkuja on ollut esim. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi (keskusta). Hän on luullut ajavansa vain Perhehoitoliiton etuja, mutta on toistaiseksi onnistunut turvaamaan lähinnä yksityisten laitosten edut ja sijaishuollon etuja yleisesti. Sijaisvanhemmille työnnetty raha on moninkertainen ydinperheisiin verrattuna, mutta laitosten kustannukset nielevät sijaishuollon ylläpidosta suurimman osan. Rahaa Paloniemi ei ole onnistunut puhumaan s-vanhemmille niinkään paljon, mutta väärää valtaa siitäkin edestä. Ja valtiojohto takaa sen, että mielivalta ja laiton valta pysyy käytännön ls-työtä tekevillä sosiaalityöntekijöillä. Sen takia mielivaltaisesti tulkittavissa oleva lastensuojelulakikin palvelee valtiojohdon päämääriä. Kyllä valtiojohto tiesi, millaisen lain he halusivat, sen takia eniten vanhempien kannatusta saanut oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lausunto heitettiin lainvalmistelussa roskakoriin.

Lasten laittoman kohtelun lisäksi ala-arvoista on myös vanhempien kohtelu. Ei kovin kummoista demokratiaa ole, että tuollaiset keskustan paloheimot saavat mitätöidä yhden kansalaisryhmän maanrakoon, he eivät muka ymmärrä edes huostaanottojen syitä, he tarvitsevat muka tulkkipalveluja sen ymmärtämiseen. Ei laittomuutta kukaan voi, eikä tarvitse ymmärtää, vähiten omien lasten laitonta kohtelua, joka tapahtuu valtiojohdon hellässä suojeluksessa.

Mutta valtiojohtoa ei saa vastuuseen lasten väärästä kohtausta, koska LsL on heidän laatimansa ja he laativat siitä sellaisen, että viranomaisrikoksia on sieltä mahdoton osoittaa, koska lain voi tulkita lähes miten vain. Ja tuollaiset paloheimot raakkuvat, että huostaanotot on tehtävä entistä enemmän pysyviksi. Yksityistämistä, yritystoimintaa kannatetaan, koska se se pyörittää rahaa ja tuo sitä lisää niille, joilla ennestäänkin on. Inhimillisyyttä, ihmisoikeuksia tai sosiaaliturvaa ei kannateta, ei edes peruspalveluja, koska ennestään varakkaiden ahneudella ei tunnetusti ole rajoja. Sen takia pidän ihmeenä, jos nyt menossa oleva LsL:n korjaus toisi todellisia korjauksia lasten asemaan lastensuojelussa."
lainaus "intensiivihoito on tehopahoinpitelyä" -ketjusta nm 22

Valviran ylintä johtoa epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta
julkaistu tänään 19.3. klo 16:13, päivitetty tänään 19.3. klo 16:26

Valvira on yksi niitä tahoja, jotka valvovat valvottaviaan sylissä istumalla.
Lastensuojelussa valvontaa ei käytännössä ole lainkaan vaan erilaiset laittomat valesosiaalityöntekijät saavat puoskaroida ja tuhota perheitä mielin määrin ilman rangaistusseuraamuksia.


Poliisi on saanut valmiiksi Valviran työntekijöitä koskevan virkarikostutkinnan niin sanotussa valelääkärijupakassa. Epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta on myös Valviran ja sen edeltäjän Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n ylin johto.
Poliisitutkinnan taustalla on epäilyjä yksittäisistä laiminlyönneistä ja valvontavelvollisuuden rikkomisista. Epäillyt ovat lupa- ja valvontaosaston sekä prosessiosaston työntekijöitä ja heidän esimiehiään. Tämän tarkemmin poliisi ei suostu kertomaan, keitä epäillyt ovat.
Poliisitutkinnan valmistuttua tapaus menee nyt syyteharkintaan Helsingin syyttäjänvirastoon.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/03/valviran_ylinta_johtoa_epaillaan_virkavelvollisuuden_rikkomisesta_3344424.html



"Maan tavaksi on tullut tehostaa viranomaistehtäviä lakkauttamalla yksikköjä ja perustamalla uusia. Vähintään joka toinen ministeri aloittaa kokonaisuudistuksen ja aktiivinen kaksi mullistusta samaan syssyyn.

Koko sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen hallinto on ollut syvältä parikymmentä vuotta.

Malliesimerkki on hoitotakuu, jonka seurantaan tuhlataan joka tapahtumaa kohden kelvottomalla ATK-sovelluksella sitä aikaa, joka tarvittaisiin hoitojen toteuttamiseen. Valvira kannustaa nyt mediassa ihmisiä valvomaan itse, että palvelut ovat normien mukaisia. Seurauksena on tuhansittain kanteluja, soittoja ja kirjeitä, joihin Valvira sitten hukkuu ja voi jälleen hurskaasti perustella miksei selviydy tehtävistään.

Määrärahojen niukkuuden keskellä projektirahaa on saatavissa monen sortin hullutteluihin kunhan hulluttelun tarkoitukseksi on merkitty toiminnan tehostaminen.

Pahinta on, että kiihkoilevat tutkimusprofessorit ja vihaisimmat dosentit onnistuvat ajamaan velvoittavia toimintaohjemia, joiden noudattamisen seurantaan käytetään enemmän resursseja kuin terveydenhuollon henkilöstön rekisteröinnin tarkistukseen.

Vaan osataanpa sitä ilman valtion osallistumistakin: Virkaehtosopimuksessa on osio, jonka mukaisesti pieni palkanosa on jaettavissa ainoastaan niille, jotka osallistuvat työn tehostamista pohtiviin kokouksiin. Onneksi ne, joille työn tulokselliosuus on pikkurahaa palkitsevampaa, tehostavat työtään tekemällä sitä.

Julkisessa hallinnossa on trendinä palkita kirkkaimmilla kehittämismitaleilla ne, jotka eniten työn tekijöitä mollaavat ja ohjelmillaan työn tekoa estävät. Valvira palkittakoon siis kultamitalilla ja sen koko johto päästettäköön töistä pois laakereillaan lepäämään."

Pitäisiköhän lääkärien ym. valvonta ulkoistaa Kennelliitolle, joka näyttää toimivan ihan oikeasti? Päinvastoin kuin 150 byrokraatin "ylikuormitettu" Valvira.

Hienoja veroprosentteja näillä valtion pitkään tukemilla "yksityisyrityksillä. "

Tiesittekö, että Nokia maksoi Suomeen viime vuonna peräti 0,25% veroa?

http://www.uusisuomi.fi/raha/117434-nokian-verot-suomeen-025

Valtiontuki ls- yrityksille on vielä törkeämpää. Koko bisnes on 100% verovaroin rahoitettua- eikä toivottuja tuloksia tai edes tutkimusta heikkojen tulosten syistä synny millään.

"Lastensuojelusta on tullut tuottoisaa bisnestä, joka houkuttelee yrittäjiä eri puolelta liike-elämää. Miten tässä oikein näin kävi?

Lastensuojelu on pahassa kriisissä. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.

Kansainväliset pääomasijoittajat ovat jo haistaneet lastensuojelussa markkinaraon, eikä se yllätä. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä sanoo toiminnan olevan täysin bisneslogiikan mukaista.

– Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan.

Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.

– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.

Hänen mukaansa aikaisemmin kunnan perustehtäviksi luettuja toimintoja ulkoistetaan yhä enemmän, kuten vaikkapa energiapuolella, vartioinnissa, pysäköinnissä ja sairaankuljetuksessa on käynyt.

– Pisimmälle on edetty sijaishuollossa ja vanhusten hoidossa. Koskahan avataan keskustelu vankiloista?

– Meillä on poislähettämisen kulttuuri. Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyön tekeminen muka maksaa liikaa. Samalla he lakaisevat hankalat nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.

Konsultit, sijoittajat ja järjestöt bisneksessä

Yhden sijoitetun lapsen laitoshoito kustantaa keskimäärin 100 000 euroa vuodessa. Matti Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden, kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.

Nykyään lastensuojelun tuottoisa bisnesala tarjoaa tulevaisuudennäkymiä paitsi konsulttifirmoille, rekrytoijille ja monenkirjaville koulutuspalveluille, myös sijoittajille, kuten vaikkapa yksityiselle terveys- ja sosiaalipalveluita tuottavalle Mehiläinen Oy:lle. Suloista nimeä kantavalla kansanvälisellä sijoitusfirmalla on 12 lastensuojelun toimipistettä eri puolilla maata.

Lapset työllistävät myös perinteisiä suomalaisia lastensuojelujärjestöjä. Nuorten ystävät ry:n omistama liiketoimintakonserni tuottaa esimerkiksi lastensuojelupalveluita. Järjestökonserni työllistää valtakunnallisesti noin 650 ihmistä. Sillä on koulukoti useine erillisyksiköineen, eri puolilla maata sijaitsevia toimipisteitä ja kymmeniä nuorten tukiasuntoja sekä 11 uutta perhekotia ja sijaishuoltopalveluja tarjoavaa yksikköä.

Onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi?

Nuorten ystävät ry:n pääsihteeri Marja Irjala korostaa, että liiketoimintaa hoitavan konsernin liikevaihto on noin 25 miljoonaa euroa, josta tuottoa verojen jälkeen on jäänyt vuositasolla 0,5–1 miljoonaa euroa. Siitä valtaosa tuloutetaan Nuorten ystävät ry:lle osinkoina ja käytetään yleishyödylliseen kansalaistoimintaan. Palkkakulujen osuus yleishyödyllisestä toiminnasta on 60–70 prosenttia.

– Pörssiyhtiöiden pyörittämä lastensuojelubisnes sen sijaan pyrkii vain voiton maksimointiin. Kansainväliset yhtiöt ovat ostaneet pienempiä lastensuojeluyksiköitä ja levittäytyneet ympäri maata. On eettisesti väärin hyötyä lasten hädästä, Irjala sanoo."

Maria Syvälä, Taloussanomat 16.6.2012

Turun Sanomat jatkaa tuttua lastensuojelun uutisointia, jossa siteerataan Kati Katajan tutkimusta. Tutkijan havainnointikyky ei vaikuta kovin kummoiselta. Uutisesta ei selviä , onko tutkija vaivautunut haastattelemaan " ainuttakaan tutkimaansa nuorta tai tämän perhettä annetusta "avusta". Tuskin. Sosiaalityössä on luvalllista tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja julkilausumia pelkkien kollegoiden tuottamaan materiaaliin ja/tai mielipiteisiin turvautuen.
Tässä "uutinen":

"Yhä useampi teini-ikäinenkin tarvitsee nykyisin lastensuojeluviranomaisten apua ongelmiinsa. Tytöt tarvitsevat apua useammin kuin pojat. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Väitöstutkimuksen huostaanottopäätösten perusteista tehnyt Kati Kataja on asiasta ihmeissään.
– Mistä tämä johtuu, sitä tutkijat yrittävät kovasti selvittää. Yksi selitys on, että kyse on lamavuosien jälkipyykistä. Viidentoista vuoden takaisten tapahtumien vaikutusta on kuitenkin vaikea tutkia, Kataja toteaa.
Katajan tutkimusaineisto pohjautuu 178 huostassa olleen lapsen ja nuoren päätösasiakirjoihin.
– Avun tarvitsijoiden kasvu saattaa johtua esimerkiksi yhteiskunnan normien muuttumisesta. Se, minkä ennen katsottiin olevan normaalia, onkin nyt kauhistus.
Lastensuojelun avuntarvitsijat tulevat todennäköisemmin huono-osaisista perheistä. Kataja kysyy, ovatko hyvin toimeentulevat ja koulutetut jollakin tavalla suojassa eli osaavatko he ulkoisesti noudattaa hyvän vanhemmuuden normeja.
– Uskoisin, että paljon jää näkemättä. Kun jotakin pahaa tapahtuu, yleinen hokema on; ei olisi ikinä uskonut niin hyvästä perheestä, Kataja toteaa.
Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2009 Suomessa otettiin huostaan tai sijoitettiin kiireellisesti yli tuhat 15–17-vuotiasta, kun kymmenen vuotta aiemmin määrä oli alle 400.
Avohuollossa oli vuonna 2010 yli 70 000 lasta ja huostassa lähes kymmenentuhatta.
Huostaanotto on toimenpiteenä äärimmäinen ja raju. Siihen turvaudutaan vasta sitten, kun muut keinot eivät riitä."

Tuo viimeinen pöyristyttävä lause kuvastaa hyvin, mitä ja keiden intressejä tämänkin tutkimuksen on tarkoitus palvella.
Lastensuojelun toimintatapoja tuntevalle on selvää, ettei siitä, että yhä useampi nuori päätyy lastensuojeluun voi vetää johtopäätöstä, että yhä useampi nuori tarvitsisi juuri lastensuojelun apua. Yhtä hyvin voisi väittää, että käsitys puuttumista tarvitsevista ongelmista on muuttunut, perheiden seulonta on tehostunut, lastensuojelun asiakashankinta on tehostunut , huostaanotoista on tullut ensisijainen tarjottava toimi, valtionapujärjestelmä palkitsee kuntia juuri huostista tai että yhä useampi sosiaalialalle kouluttautunut tai perhekotiyrittäjä tarvitsee työtä tai että yhä useampi peruspalveluja tarvitseva nuori ei niitä saa vaan ohjataan lastensuojeluun.

Kummalta kuulostaa myös oletus tyttöjen kasvaneesta lastensuojeluviranomaisten avuntarpeesta. Selittäisikö tyttöjen kasvanutta huostamäärää paremmin kehityksen vaarantamisen sukupuolittunut ja seksualisoitunut kaksoisstandardi , tyttöjen kovempi kontrolli ja tiukemmat normit tai tyttöjen tehostettu sosiaalistaminen avautumiseen ja luottavaisuuteen tai tyttöjen heikompi vastarinta ja kysyntä asiakkaina?

Vain sosiaalityön tutkimuksissa on lupa vetää tällaisia pitkällemeneviä johtopäätöksiä ja esittää kausaalisuhteina mitä hyvänsä huomioimatta väliintulevia muuttujia ja haastattelematta johtopäätösten kohteita.Vain lumetutkiminen ja lastensuojelun asiakashankintaa tehostavien johtopäätösten ja väittämien tuottaminen on sallittua.

http://www.knuutilaki.net/node/34
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10449896

Sosiaalityöntekijöiden hallinto- oikeutta varten keräämän aineiston perusteella voi tutkia lähinnä argumentaatiota ja sen virheitä ja tehdä johtopäätöksiä vain sosiaalityöntekijöiden lasten suojeluntarvetta , ongelmia ja auttamisen keinoja koskevista käsityksistä, diskursseista ja tiedonhankintamenetelmistä.

Todellisten lasten ja perheiden elämästä tai tarpeista hakemukset ja niihin kirjaillut syyt eivät kerro mitään.

Hyvä ketju, tosi paljon hyvää asiaa!

Jos ette muuta jaksa lukea, niin katsokaa edes tuo ylempänä oleva
"Hulluuden äiti" Perhehoitoliiton pj. Aila Paloniemestä oleva kirjoitus.

Siinä on hyvin oivallettua asiaa ja taustaa sille, miksi nykyinen
ls-laki on niin surkea puitelaki kuin olla voi, vaikka sen kannattajat
tietysti sitä sokeasti kehuskelivatkin.

Pahuuden maa osa 2: lapsibisnes


Mitä on lapsibisnes?

Se on lapsilla keinottelua, lasten ostamista ja myymistä tarkoituksena tehdä mahdollisimman paljon rahaa, huostabisnestä, toimijoina siinä Suomen lastensuojelu sekä lastenkodit ja lapsikylät. Eli se on Suomessa täysin laillista, aivan kuten orjuuskin.

Suomessa lapsia saa ostaa ja myydä kuin esineitä tai karjaa.

Yhdestä lapsesta Suomen valtio maksaa jopa 600 euroa vuorokausi lastenkodin/lastenkylän pitäjille, se siis tekee 18000 euroa kuussa ja 216000 euroa vuodessa. Kun lastenkodit ahdetaan täyteen lapsia, niin on se kymmenien, jopa satojen miljoonien eurojen bisnes toimijoilleen. Ja lapset siis riistetään rakastavista kodeistaan, rakastavien äitien käsivarsilta, usein vieläpä poliisin avustuksella. Lastensuojelulla on rajaton valta tehdä pahaa tekopyhän julkisivunsa suojissa, hankkia lapsimateriaalia laitosten tarpeisiin. Rikkoa lasten ja perheiden ihmisoikeuksia, jokaisella lapsella kun on oikeus omaa isään ja äitiin. Mutta paljonpa lapsen oikeudet painavat lastensuojelu-sossujen ja muiden lapsikaupan toimijoiden ahneudessa. Aivan, Suomessa kun lastenkodit on täytettävä lapsilla, hinnalla millä hyvänsä. Lastenkoteja on noussut kuin sieniä sateella, yrittäjät kun ovat löytäneet makoisan kasvubisneksen, jota ei valvo kukaan. Ja yhteistyökumppanit esittäytyvät omahyväisesti ja tekopyhästi muka hyvinä, vaikka ovat moraalittomia, lapsia ja perheitä vihaavia ja rahaa ylikaiken rakastavia.

Suomen umpisurkea lastensuojelulaki ja ls-sossujen epäpätevyys vieläpä edesauttavat tätä bisnestä. Kun siihen vielä lisätään tulospalkkaus systeemi joka ls-sossuilla on, niin eipä ihme että laittomia, turhia ja mielivaltaisia huostaanottoja tapahtuu Suomessa järjetön määrä. Kilahtaahan sossun lompakkoon bonus jokaisesta huostasta. Tämä siksi koska jokainen huostaanotto nostaa kunnan huostaanottokerrointa (lastensuojelukerroin) ja tietää enemmän rahaa valtiolta. Kunta hyötyy moninkertaisesti huostaanotosta, tämä on se vaiettu totuus tässä tekopyhyyden ja omahyväisyyden maassa jota syystä voidaan pahuuden maaksi kutsua.

Täällä Suomessa kun moraalittomat ja sydänjuuriaan myöten pahat ihmiset esittävät rooliaan muka hyvinä. Eli lapsikaupan toimijat.



Huostaanottobisneksessä eli lapsikauppabisneksessä siis tehdään laittomia huostaanottoja ja lapsilla vuolevat rahaa monet alan toimijat, niin Suomen lastensuojelu jossa jokaisesta huostaanotosta tulee bonuksia sosiaalityöntekijöille, kuin perhetyöntekijätkin jotka taas saavat bonuksia turhista lastensuojelu-ilmoituksista, sitten on rahaa ostella uusia autoja ja kesämökkejä. Suuria hyötyjiä ovat myös lastenkodit jotka rahanhimossaan ahnehtivat lisää ja lisää lapsimateriaalia jolla laskuttaa sitten valtiolta tukiaisia. Lastenkodeissa myös kidutetaan lapsia, käytetään heitä säälimättä hyväksi niin seksuaalisesti kuin väkivalloinkin ja myös alistetaan armotta. Heille lapsi on pelkkää materiaa jolla tehdä rahaa. Tutkimuksieni mukaan lapsien alistaminen lastenkodeissa ja sadismi heitä kohtaan on jokapäiväistä. Kurinpidollisina toimenpiteinä lapsia seisotetaan paukkupakkasessa lumihangessa tuntikausia alusvaatteisiillaan, heitä alistetaan tukehduttamalla ja käärimällä mattoon, heitä raiskataan henkilökunnan toimesta, lastenkodeissa on jopa selli lapsia varten. Voidaankin puhua lapsivankiloista tai lasten keskitysleireistä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lastensuojelu Suomessa on tulosvastuullista puuhaa jossa huostaanotoista ja ls-ilmoituksista palkitaan.



Voisinkin heittää kysymyksen ilmaan, onko kuukauden sosiaalityöntekijä se joka on saanut kuussa aikaan eniten huostaanottoja? Sillä kun huostaanottokerroinhan ( lastensuojelu-kerroin) nousee jokaisesta huostaanotosta ja se taas nostaa valtion maksamia tukia kunnille. Kunta siis hyötyy moninverroin jokaisesta huostaanotosta, lisäksi vielä lastenkodit ja sijaishuoltopaikat maksavat kunnille osan valtiolta saamastaan tuesta. Joten, päinvastoin kuin massat luulevat on huostaaminen ja usein myös muutkin perheen tukitoimet kunnille kannattavaa toimintaa.Olemme tulleet Suomessa siihen tilanteeseen että uusia lastenkoteja ja lapsikyliä pulpahtelee kuin sieniä sateella ja laitokset tarvitsevat lapsimatskua saadakseen valtiolta tuet. Uusien ja yhä uusien laitosten perustaminen synnyttää tarpeen täyttää ne, siksi Suomessa huostataan yhä kasvava määrä lapsia vuosittain. Bisneksen on pakko kasvaa ja tätä bisnestä ei hillitse mikään taho. Lapsia ei tietolähteitteni mukaan palauteta vanhemmilleen edes juhlapyhiksi, olivat he sitten sijaishuollon sijoitettuina tai huostattuina, koska olisihan se bad for business, valtion tuet kun katkeisivat niiltä päiviltä, varsinkin kun juhlapyhistä maksetaan vielä moninkertaiset tuet laitoksille.


Tämä on suuri kansallisen häpeän aihe.
Aki Saarikoski/ US

Verkkouutinen 05.12.2012 13:59

Ministeri Risikko ja uskonnolliset yhteisöt: Hiljainen tieto perheiden hyvinvoinnista käyttöön
Suomessa toimivien kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat kokoontuivat keskustelemaan lasten ja nuorten sekä perheiden tukemisesta sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon johdolla 5. joulukuuta Helsingissä.

Seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt toimivat lähellä perheitä, ja niille kertyy usein heikkoja signaaleja ja hiljaista tietoa perheiden ongelmista ja kriiseistä. Kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä voisikin olla tärkeä rooli lasten ja perheiden auttamisessa yhteistyössä viranomaisten kanssa. Viranomaiset eivät pääse perheiden pahoinvointiin kiinni yhtä varhaisessa vaiheessa.

Yhteisöillä on myös omia hankkeita perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Vuoropuhelua paikallisten viranomaisten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä pitäisi lisätä, jotta kaikki voimavarat voidaan hyödyntää. Uskonnollisten yhteisöjen edustajien kokemusten mukaan seurakuntien ja kunnan hyvät suhteet auttavat löytämään paikallistasolla luontevia yhteistyömahdollisuuksia perheiden auttamisessa.

Keskustelutilaisuus oli jatkoa ministeri Risikon tammikuussa 2011 aloittamalle vuoropuhelulle kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Vuoropuhelu sosiaali- ja terveysministeriön ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa jatkuu, ja ensi vuonna päätettiin järjestää alueellisia keskustelutilaisuuksia. Tilaisuuksien teemana olisi nimenomaan hiljaisen tiedon hyödyntäminen ja paikallistason yhteistyö.

Lisätietoja
hallitussihteeri Heidi Manns-Haatanen, p. 0295 163346
-----------------------------------------------
Eikö ministeri Risikko tiedä, että uskonyhteisöissä kaltoinkohdellaan ja käytetään lapsia seksuaalisesti hyväksi satoja vuosittain.
------------

Monet mm.kokoomuksen ja kristillisten kansanedustajat ovat kanssasi eri mieltä ja ennustivat nykyisen ls- kertoimen mallin lisäävän huostaanottoja, juuri kuten kävikin.

VTV:n ja STM:N raporttien mukaan perheiden tukemiseen varatut resurssit ovat valuneet sijaishuollolle, jota kukaan ei tutki eikä valvo. Tämän myöntävät jopa sijaishuollon toimijat itse.

Sosiaalityön tutkijat ovat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että kontrolli on korvannut tuen,apua ei ole kuin sijaishuollolle ja että nykyinen linjaus johtaa vain perheiden tilanteen kurjistumiseen ja sijaishuollon liiketoiminnan kasvattamiseen.
Vaikkei Akin hurja kirjoitustyyli miellyttäisi hän osaa kuitenkin kiinnittää huomiota rakenteellisiin epäkohtiin ja kauhistua nykymeiningistä.
Vaikka on nuori, kouluttamaton ja mies.

Saanen kysyä, mitä kannanottoja korkeastikoulutetulta good willissa kylpevältä sosiaalipuolelta on tullut? Muuta kuin kilokaupalla ala-arvoista asiakasdokumentointia, epäkohtien salailuyrityksiä, selkeiden väärinkäytösten kiistämistä ja sensurointiyrityksiä ja niistä puhuvien rankaisu- ja vaiennusyrityksiä tyyliin "meillä ei tehdä turhia huostaanottoja", "perheet saavat tukea", "sijaishuoltoa valvotaan", "toimintakäytäntömme ovat lapsen edun mukaisia " Toimintaamme arvostelevat vain moniongelmaiset insesti- ja homoseksuaalisuusperiaatteella toimivat ghettovanhemmat". Samaan aikaan kun sosiaalitoimi keräilee EU- tuomioita, jotka eivät vaikuta toimintakäytäntöihin mitenkään.
Jokainen näistä em. lastensuojelun hokemista on osoittautunut valheeksi.

Jos katsotaan valehtelun ja vahingonteon määrää, katse kannattaa kyllä suunnata ihan omaan pesään ja alkaa tutkia syrjäytettyjen perheiden määrää ja heille aiheutettuja mittaamattomia kärsimyksiä.

Onko tää joidenkin sossujen palsta?
Vähän sille vaikuttaa.

Sossuilla tuppaa unohtumaan rehellisyys kirjoituksissaan turhan usein. Hyvähän se on näperrellä tänne tekstiä oman kotikuntansa näkövinkkelistä ja unohtaa kaikki muut.

Yleisesti tiedossa olevia tosiasia on sekin, että ls:ssa EI OLE yhtenäisiä käytäntöjä missään asioissa, ei edes lakien noudattamisessa. Jos muutamasa kunnassa hoidetaan jokin asia tietyllä tavalla, niin kaikkialla muualla samat jutut hoidetaan toisin.

SEN TAKIA kaikki sossunimimerkit voisivat lopettaa tänne tuon SUOSITUSTEN suoltamisen.
Ei niillä ole käytännössä lopulta mitään merkitystä.

"kaikkiin sosiaalitoimen kehityshankkeisiin (esim. lastensuojelun edunvalvonta) suhtaudutaan heti alusta alkaen kielteisesti. Miten teidän mielestänne voi kehittää ja parantaa, jos kaikki uusi tuomitaan välittömästi?"

Onko todella noin? Täällä on mielestäni suhtauduttu oikein positiivisesti esim. sijoitettujen nuorten toimimiseen lastensuojelun kehittäjinä , asiakkaiden palautekyselyihin ja ls-arviointi- ja vaikutusprojekteihin, läheisneuvonpitojen ja sukulaissijoitusten lisäämiseen tähtääviin hankkeisiin, palveluseteleiden lisäämiseen neurologisten tutkimusten saamiseksi ja autismiperheiden tukiprojekteihin, aidon tuen ja kotiavun lisäämiseen tähtääviin hankkeisiin, perheleireihin ym. perheitä aidosti tukeviin asiakaslähtöisen avun projekteihin. Valitettavasti ne ovat vähemmistö ls- projekteista.

Krittiikki suuntautuu mielestäni lähinnä kehityshankkeisiin, jotka ovat perustuslain tai lastensuojelulain vastaisia, joissa on perheiden kannalta silmiinpistäviä oikeusturvaongelmia, joiden suunnittelussa ei ole lainkaan huomioitu tai kuultu käyttäjiä ja jotka toistavat aiemmin epäonnistuneiden hankkeiden oletuksia ja toimintakäytäntöjä.


Mukava kuulla, että sosiaalitoimi jakaa asiakkaiden huolen sijaishuollon kaupallistumisesta ja markkinaohjauksesta.

Väännetään rautalangasta:
Hallintoalamaisilta ei voi ottaa pois perusoikeuksia ilman puolueetonta tutkintaa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä todistettua näyttöä tapahtuneesta väärinkäytöksestä- siis pelkän byrokraatin todistamattoman epäilyn perusteella.
Ei vaikka byrokraatti väittäisi toimivansa lapsen, kansakunnan tai minkä muun suojeltavan edun nimissä.

Tämä on selvää kaikkialla muualla paitsi lastensuojelussa, jossa jo projektien lähtöoletukset loukkaavat karkeasti niin voimassa olevia lakeja kuin oikeusvaltioperiaatteita.

Salassapitosäädökset mahdollistavat korruption ja säästävät työnteolta:

"Tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä yhteistyöstä, oikeasta auttamisesta.
Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin.  On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Saattaa käydä tuuri, useinmiten ei kai kuitenkaan.

Tarjolla on sekalaista seurakuntaa: heikkoa koulutusta, keskeytyneitä opintoja, vähäistä elämänkokemusta, omia käsittelemättömiä ongelmia, ikään liittyvää tietämättömyyttä lapsista, kasvusta ja kasvatuksesta. Seurauksena yhteistyökyvyttömyyttä ja palvelutehtävän totaalista väärinymmärrystä: olematonta kommunikaatiota, hiljaisuudella hallitsemista, vallankäyttöä ilman perusteluja ja toimenpidepäätöksiä ilman todellista toimintaa.

Mielivaltaa ja virkavastuun laistamista salassapidon suojaamana.
Lasten suojelemisen sijaan itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.

Yhdensuuntaista viestien vaihtoa, peruuntuneita soittoaikoja ja epämääräisiä kirjauksia
Onko asiakaspalvelutehtävässä hyväksyttävää olla vastaamatta asiakkaiden sähköposteihin tai soittopyyntöihin?Ylimääräinen odottelu epäselvässä tilanteessa voi olla sietämätöntä, jopa hengenvaarallista. Keskustelusta kieltäytyminen on kiusantekoa,  ei yhteistyötä.

Ja kuinka hankalaa onkaan tietojen saaminen omassa asiassaan. Viranomaisilla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle kaikki häntä koskevat kirjaukset niitä pyydettäessä. Useiden esimerkkien valossa uskallan sanoa, että pyyntöihin vastataan jos jaksetaan. Kirjaukset saa jos niiden perään jaksaa toistuvasti kysellä, aina ei sittenkään, silloin joudutaan huutamaan hallinto-oikeutta apuun. Ja kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii.

Toisaalta olen nähnyt myös lukuisia kunnallisen lastensuojelun tekemiä päätösasiakirjoja, joissa asiakkaalle todetaan yksituumaisesti ettei valitusoikeutta ole. Harva jo valmiiksi heikoilla oleva asiakas lähtee valittamaan, vaikka siihen viranomaisen yksisuuntaisesta loppukaneetista huolimatta olisikin oikeutettu.
Monta kertaa olen kuullut  kuinka poukkoilevaa, sattumanvaraista ja vastuutonta toimintaa selitetään ja oikeutetaan kuntatyönantajan olemattomalla kiinnostuksella ja kehnolla resurssoinnilla.  Tällaista kuntatyönantajaa valtio voisi muistaa talouspakotteilla. 
Lasten huolenpidosta laistaville kunnille ja kuntien virkamiehille voisi syystä langettaa sanktioita. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.

Olen vuosien varrella tavannut useita lastensuojelun asiakkaita, heistä yksikään ei ole kertonut tuloksia tuottaneesta kunnallisesta lastensuojelusta. Kaikissa tapauksissa lapsi on jäänyt auttamatta vaillinaisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyötä ei ole kyetty rakentamaan sen paremmin vanhempien kuin muidenkaan ammattiauttajien kanssa.

Umpiossa toimimalla ja salassapitoon vetoamalla voi olla varma auttamisen kehnosta lopputulemasta. Moisen leikin panokset ovat kohtuuttoman kovat. 

Lastensuojelultakin on lupa odottaa tulosvastuullisuutta. Tulokset ovat tosin
mitattavissa vasta vuosien kuluttua. Ennusmerkkejä voi kuitenkin lukea jo huomattavasti sitä aikaisemmin. Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta.  Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi."
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/01/20/tulosvastuullista-lastensuojelua/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/lapset-ja-nuoret/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2008/09/27/salaaminen-saastaa-tyonteolta/
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/category/sosiaalipalvelut/

Usein kuulee sanottavan, että mediassa julkaistut huostaanottotapaukset ovat epäreiluja, koska sosiaalityöntekijän salassapitovelvollisuus estää heitä esittämästä tapauksesta omaa näkemystään.
Väite kertoo heikosta tai kokonaan puuttuvasta lastensuojelukäytäntöjen tuntemuksesta.

Useimmiten ellei aina perhe on antanut huostajutun toimittajalle luettavaksi asiakasdokumenttinsa , jotka ovat usein kouluttamattoman ja epäpätevän sosiaalityöntekijän yksipuolinen ja usein rankasti manipuloima näkemys tapahtumista, jotka liian usein ovat alkaneet hätiköidystä ja/tai laittomasta huostaanotosta, jota yritetään oikeuttaa asiakaspapereita manipuloimalla. Mitään muita sossun "salaisia kansioita" tai tuomioistuinkäsittelyyn vaikuttavaa näkemystä kuin sosiaalityöntekijän rustaamat asiakasdokumentit ei ole olemassa.

Suomessa lastensuojelun asiakas ei voi vaikuttaa tehtyihin merkintöihin eikä korjata niitä, vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Lastensuojelun dokumentoinnin taso on heikkoa eikä sosiaalityöntekijä korjaa edes todistetusti virheellisiä merkintöjään vaan arkistoi niitä 75 vuotta. Yksi kammottavimmista tapauksista on Haapasten perheen 102 virhettä sisältävät asiakaspaperit, joissa vahvistamaton insestiepäily ja vanhempien syyttömyyttä tukevan näytön kätkeminen johti lasten vuosia kestäneeseen turhaan huostaanottoon.
kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/sossun-sepustuksiin-ei-saa-koskea.html

Sosiaalityöntekijä voi valikoida asiakkaan dokumenteista pois kaiken asiakkaan syyttömyyttä tukevan näytön ja asiakasta puoltavien dokumenttien "katoaminen" onkin lastensuojelussa huolestuttavan yleistä. Sen koki myös pahoinpitelystä epäilty jyväskyläläispari, jonka lastensuojelulle toimittamat vanhempien syyttömyyttä tukevat todisteet eivät ikinä päätyneet poliisille asti.
kst. Vuoden piina lapsen pahoinpitelyepäilyistä - Kotimaa - Keskisuomalainen
Maanpakolainen/ Leeni Ikonen

Salassapitovelvoite ei ole estänyt eikä estä sosiaalityöntekijää lähettämästä moniammatillisille työryhmille, psykiatrian yksiköille tai poliisille vain omat tutkimattomat joskus pelkkiä mielipiteitä tai subjektiivisia tuntemuksia sisältävät "tietonsa" tai "selvityksensä". lähde/ Leeni Ikonen/kirjoitukset/
Varhaisen puuttumisen katastrofi eli kaamea suihinotto

Salassapito ei estä sosiaalityöntekijää paljastamasta asiakkaan asiakkuutta ja pyytämästä miltä hyvänsä taholta päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta, a- klinikalta, ensi- ja turvakodista, poliisilta, mielenterveystoimistosta tai terapeuteilta asiakkaasta tehtyjä mahdollisia merkintöjä ilman aikarajausta tai irroittamasta esim. terapiaistunnoissa tai perhetyöntekijän kanssa käydyistä keskusteluista tehtyjä merkintöjä asiayhteyksistään. Lastensuojelutyötekijän aika kuluukin liian usein huostaanottoselvitykseksi kutsutun negatiivisen näytön keräämiseen vanhemmista huostaanoton perustelemiseksi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ar...338364964.html
Vuoden 2012 Peppi: Ani Leikonniemi - Mielenterveyden keskusliitto ry

"Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii. Esimerkiksi alla tarkasteltavassa tapauksessa sosiaaliviranomainen lähetti psykiatrin laatiman lausunnon oma-aloitteisesti tuomioistuimelle, kun lausunnossa (joka perustui samaisen viranomaisen tarjoamaan hyvin yksipuoliseen asiakirja-aineistoon) esitettiin toisen vanhemman tapaamisoikeuden voimakasta rajoittamista. Kyse ei ollut varmastikaan lapsen edusta, ja hallinto-oikeuskin totesi tässä yhteydessä, että tietoa ei olisi saanut antaa, mutta mitään erityistä rangaistusta viranomainen ei saanut (ei siis edes varoitusta). Todettiin vain, että hän toimi väärin.
Salassapitovelvollisuuden ja toisaalta tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on tiedossa jopa rangaistuksia, mutta kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. "
J.P.Roos/ Miksi Suomessa ei saa oikeutta vääriin päätöksiin

jatkuu...

Tässä tosielämän tapausesimerkki lastensuojelun "tiedonhankinnasta" ja moniammatillisen työskentelyn "varhaisesta tuesta":

Äidin vuosien takainen psykoterapia- jota sivistysvaltiossa pidettäisiin osoituksena valistuneen ihmisen hyvästä elämänhallinnasta ja halusta hoitaa omaa terveyttään- kääntyikin suomalaisessa lastensuojelussa vauvan kuukausia kestäneen turhan , laittoman ja perhettä syvästi vaurioittaneen huostaanoton perusteeksi. Lastensuojelijat olivat salaa tilanneet psykoterapialausunnot ja peukaloineet niitä omiin tarkoituksiinsa laittomat toimensa oikeuttaakseen:

"Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa!
Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin.

- Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi.

Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/24-puoskareiden-markkinat

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto- oikeuksissa

Osa suomalaisista ei tajua hallinto- ja käräjäoikeuden toimintaperiaatteiden eroa. vaan elää siinä harhauskossa, että huostaanotot käsiteltäisiin puolueettomissa tuomioistuimissa. Suurin osa ei tajua myöskään kuinka salassapitovelvoite käytännössä toimii asiakasta vastaan.

Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

"Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.

Oikeusturva-asiain neuvottelukunta totesi lausunnossaan, että hallinto-oikeuksien sijaan käräjäoikeudet kykenisivät paremmin turvaamaan kansalaisten oikeusturvan. Käytännön työssä onkin havaittavissa, että hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.

Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan aloitteesta hallinto-oikeuksissa tehtiin syksyllä 2003 selvitys, jossa tutkittiin asiakkaiden luottamusta hallinto-oikeuksiin. Tutkimuksen mukaan tuomioistuimet eivät nauti kansalaisten erityistä luottamusta. Niitä pidetään hitaina, vaikeaselkoisina ja tehottomina.

Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).

Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus toteaa eräässä päätöksessään ”ei ole aihetta epäillä sosiaalityöntekijän kertomuksen todenperäisyyttä siitä huolimatta, että äiti on kertonut tapahtumista toisella tavalla”. Tällaiset lausumat osoittavat, että virkamiehen näkemys asioihin on totuus eikä vaadi selittelyä. Tuomioistuin ei perustele ratkaisuaan eikä vaadi näyttöä virkamieheltä.
Korkein hallinto-oikeus taasen antaa päätöksen toteamalla lyhyesti ”ettei ole syytä muuttaa päätöstä” perustelematta ratkaisuaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan pyyntöön päätöksen, jossa se toteaa ”käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ole esitetty riittäviä perusteita”. Näin siitä huolimatta siitä, että perhe oli esittänyt lukuisia maamme johtavien lääkäreiden lausuntoja, joissa todettiin lapsen eristämisen ja pakottamisen vaarantavan hänen terveytensä. Tämä erityisongelmista kärsivä lapsi sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan.

Tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mikä on lapsen etu sen näytön perusteella, joka sille esitetään. Oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä osapuolten tulee olla tasavertaisessa asemassa, eikä kummallakaan saa olla etulyöntiasemaa, kuten hallinnollisissa tuomioistuimissa viranomaisilla on. Tällainen oikeudenkäyntimenettely ei sovellu kansalaisten perustuslaillisten ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien käsittelyyn."
http://www.knuutilaki.net/node/23

Eikö sulla ole näin joulunakaan muuta hommaa ku lähetellä loputtomasti noita sun ohjelmajulistuksii????? Läheisii??? Lahjoja??? Lepoo???

Sossupaholainen

En menisi heti väittämään Saarikosken väittämiä vääriksi, korkeintaan liioitelluiksi.
Sosiaalialalla käytännöt vaihtelevat kunnittain mutta esim. etelässä on maksettu lisäkorvausta paljon paperityötä( huostaanottoselvitys= negatiivisen näytön etsimisestä vanhempia vastaan) teettävistä päätöksistä eli huostabonusta.

Suomessa sosiaalialalla ei myöskään tunneta jääviyssäädöksiä eli lastensuojeluyritysten osakkaat saavat suorittaa( epätieteellisiä) vanhemmuudenarviointeja ja huostaanottotarpeen selvityksiä ja suositella, jopa määrätä nuoria omiin laitoksiin. Perhetyötä, joka on osoittautunut useissa tapauksissa perheiden oikeusturvariskiksi tarjoavat lukuisat yksityiset ls-yritykset.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10599315
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Monissa ls- järjestöissä esim. Nuorten ystävät ry:ssä samoin kuin Diakonissalaitoksella ja Pelastakaa Lapset ry:ssä vallitsee kroonisesti huolestuttava vallan 3-jako-opista piittaamattomuus eli järjestön työntekijät käyttelevät niin lainsäädäntö-, tuomio- kuin toimeenpanovaltaa.

Lastensuojelussa huostaanottomyönteisyyttä sinänsä pidetään yleisesti lapsiorientaationa(mm. Johanna Hurtig) eli siitä saavat ammatillista( eli siis myös taloudellista) nostetta niin huostahakuiset sosiaalityöntekijät kuin perhetyöntekijätkin.
Eli ls- ilmotehtailu ja huostamyönteisyys tulkitaan jo lähtökohtaisesti ammatilliseksi osaamiseksi ja "jämäkkyydeksi", joka palkitaan paitsi taloudellisesti myös sosiaalisesti.

"Leipäjonot ovat tulleet jäädäkseen. Vielä 1990-luvulla niitä yleensä pidettiin kansallisena häpeänä ja oletettiin niiden poistuvat aikojen parantuessa. Ajat paranivat, mutta jonot eivät kadonneet. Nyt ajat ovat taas huonontuneet ja jonot ovat kasvaneet lisää. Kansallisesta häpeästä ei kukaan enää puhu mitään. Asia on hyväksytty ja yhä useammin puhutaan jonottajien olevan itse syyllisiä tilanteeseensa.. Kataiselle pitäisi antaa joululukemiseksi Jeesus Siirakin kirja ja alleviivata siitä neljännen luvun jakeet 1-6:
1 Poikani, alä pidätä köyhältä hänen elatustansa, äläkä anna anovien silmien kauan odottaa.
2 Älä murehduta isoavaa sielua, äläkä ärsytä vihaan miestä, joka on ahdingossa.
3 Vihaan ärtynyttä sydäntä älä kiihoita, äläkä anna tarvitsevaisten kauan odottaa lahjaa.
4 Hätääntynyttä anelijaa älä aja pois, äläkä käännä kasvojasi pois köyhästä.
5 Älä käännä silmääsi pois pyytäjästä, äläkä anna kenellekään aihetta kirota sinua
6 Sillä jos joku katkeralla mielellä sinut kiroaa, niin hänen Luojansa kuulee hänen rukouksensa.

Sosiaalitoimenkin voi näköjään yksityistää:
"Lakia yritettiin kiertää näin: Attendo Oy:lle ulkoistettua sosiaalitointa johtaa sosiaalityön ammatillinen johtaja, jonka työnantaja ja palkanmaksaja on Merikratos Oy. Merikratosilla on yhteistyösopimus Attendo Oy:n kanssa. Kunnan mielestä mitään lain mukaista esteellisyyttä ei ole siinä, että tämä ulkoistettu ammatillinen johtaja toimii nimellisesti kunnan omana virkamiehenä tehdessään viranomaispäätöksiä. Hän siis ikään kuin vaihtaa päälleen virkamiehen takin silloin, kun päätös sitä vaatii. Palkkansa hän saa myös näistä virkatoimista Merikratosilta."

http://sakutimonen.blogit.fi/tag/merikratos-oy/
http://sakutimonen.blogit.fi/rikollinen-ilman-rikosta/
http://sakutimonen.blogit.fi/kuntouttavaa-saastoa/
http://sakutimonen.blogit.fi/pakkotyota-toimeentulotuella/
'

Yksi konkreettinen jouluinen parannusehdotus sosiaalityöntekijöille leipäjonojen ehkäisemiseksi : opetelkaa ttt- laki ja tulkitkaa sitä oikein!

"Kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat Toimeentulotukilakia joskus joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Usein kyse on tilanteesta, jossa työtön on menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia. Moitittava menettely tarkoittaa Työttömyysturvalain mukaan työvoimapoliittisesta toimenpiteestä eroamista tai kieltäytymistä ilman pätevää syytä.

Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan myöntämään toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Toistuva menettely aiheuttaa jopa 40 %:n alennuksen. Kyse on kahdesta eri laista ja kahdesta eri sanasta. Henkilöllä voi olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikka hänellä ei olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon väljempi ilmaisu ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.

Sosiaaliviranomaiset väittävät usein, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja että kyseessä on jonkinlainen automaatti, jonka mukaan Kelan päätös alentaa myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa. Tiedän varmaksi kaksi tapausta, joissa sosiaalilautakunnan päätös on kumottu hallinto-oikeudessa juuri sillä perusteella, että henkilöllä on ollut kieltäytymiseen Toimeentulolain tarkoittama perusteltu syy.

Lisäksi alennusprosenttina käytetään jatkuvasti ylärajaa 20 % tai 40 %. Lain sanamuodon mukaan alennusprosentti voi olla mitä tahansa välillä 1 - 20 tai 1 -40.

Toimeentulotukilain 10 §:n  2 momentin mukaan alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli yhteistyö on mahdollista. On vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että työvoima- ja sosiaaliviranomaiset eivät voisi tehdä yhteistyötä. Siksi suunnitelma voidaan jättää laatimatta vetoamalla vaikkapa asiakkaan mahdottomuuteen. Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan.

Ellei suunnitelmaa ole laadittu, niin toimeentulotuen alentaminen on vastoin lakia ja valitusviranomainen tulee päätöksen varmasti kumoamaan.
Sanamuodot ja pilkun paikat saattavat joskus merkitä paljon.
http://sakutimonen.blogit.fi/alennettu-toimeentulotuki/

Oikeesta nää kaikki loputtomat lainauset on vastoin sääntöjä. Niistä ei kukaan inise koska tääl on van yx multinikki aamusta yöhön itteenä kehumassa. Se poistattaa sit kaiken mikä ei miellytä ja hilluu päälle

"Korruptio on lahjontaa tai lahjonnan vastaanottamista. Se on myös vallan käyttöä virkamiehen oman edun edistämiseen sekä järjestelmän hyödyntämistä niin, että sen tavoite ei toteudu tai päätarkoitus kierretään.

Monissa maissa korruption syynä on se, että virkamiehet ovat huonossa asemassa tai että poliittinen järjestelmä on niin byrokraattinen, ettei poliittisia tavoitteita voida ajaa virallisen järjestelmän kautta. Siksi asioita pehmitetään rahalla. Suomessa virkamiehet eivät ole huonossa asemassa, vaan palkka on yleensä hyvä ja puolueettomuuden tukena on käytännöllinen irtisanomattomuus (joka usein johtaa myös täydelliseen despotiaan).

Niinpä on pääteltävä, ettei korruption syy ole virkamiesten köyhyydessä, vaan poliittisessa järjestelmässämme on vikaa. Ongelmat näkyvät erityisesti kunnallishallinnossa, jossa kansalaisilla on laajat muutoksenhakumahdollisuudet. Laajojen muutoksenhakuoikeuksien tarkoitus on taata demokratia, mutta käytännössä ne johtavat käsittelyjen hitauteen. Näin syntyy vaikutelma virkavaltaisuudesta ja kysymys, miten byrokratia voitaisiin kiertää. Paradoksaalisesti demokratian tavoittelu johtaa siis virkavaltaisuuteen ja se edelleen vilpillisiin kiertoyrityksiin.

Muutamat katsoivat vaalirahoitusskandaalin kiehuessa kuumimmillaan, että poliittisen vallan ostaminen rahalla on todellisuuden osa ja sellaisena hyväksyttävää. Väitteen tueksi esitettiin, että puolueiden ja poliitikkojen nimenomaisena tehtävänä on edustaa kannattajiensa intressejä, joiden takana on aina myös taloudellista valtaa.

Keskeistä kuitenkin on, miten ne tuota valtaa käyttävät sekä kuinka sitä ostetaan ja myydään. Lahjonta johtaa myös yritysten ja yrittäjien itsensä kannalta kielteiseen tulokseen, sillä se vahingoittaa vapaata kilpailua ja johtaa sekä yrittäjien epätasa-arvoon että kansanvallan kiertämiseen.

Suomea pidetään yhtenä vähiten korruptoituneimmista maista vain siksi, ettei korruptiota osata erottaa järjestelmästä. Suomessa poliitikot ja virkamiehet toteuttavat tukijoidensa käskyt ilman, että siitä erikseen maksetaan. Maksu on jo saatu poliittiseen valtaan tai virkaan nostamisen kautta. Se taas tapahtuu hyväveliverkostoissa ja saunaseuroissa. Koska korruptoituneisuus on henkistä ja sosiaalista, se ei näy euroina eikä sentteinä korruptiotutkijoiden tilastoissa.

Yhtenä esimerkkinä vallankäytöstä virkamiehen oman edun edistämiseen ja kansalaisten edun sivuuttamiseen voi mainita vähemmistövaltuutetun virantäytön, jossa virkaan nimitettiin epäpätevä henkilö. Korruptio ulottuu oikeuskanslerinvirastoon, joka ei puuttunut vääryyteen millään tavalla.

Myös tämänkeväisissä vaaleissa valitaan pelkkiä puolueiden luottohenkilöitä poliittiseen valtaan. Kenellekään itsenäiselle poliittisen linjan vetäjälle ei myönnetä puolueista edes ehdokkuutta. Näin läpi ei pääse tuoreita ajatuksia kansanvallan periaatteiden mukaisesti vaan ainoastaan ehdokkaita, jotka on jo sopeutettu systeemin osaksi. Aika kämäistä väkeä on vaalijulisteissa tarjolla, jos vähänkin viitsii katsoa, keitä mainoksissa on. Ideatyhjiö on häkellyttävä, ja siinä avaruudessa tietysti mikä tahansa ilmavaivojen luonnollinen hoito vaikuttaa merkittävältä avaukselta."
lainaus Jukka Hankamäki/ korruptio

"Suomessa poliitikot ja virkamiehet toteuttavat tukijoidensa käskyt ilman, että siitä erikseen maksetaan. Maksu on jo saatu poliittiseen valtaan tai virkaan nostamisen kautta."

Niinpä

Noh...

Suomi on kuitenkin tosiasiassa yksi maailman vähiten korruptoituneista valtioista. Toki ongelmia on, mutta virheetöntä järjestelmää ei ole olemassakaan.

Lapset ovat Suomessa pelkkien lapsikauppiaiden kauppatavaraa, kuin karjaa ikään:

http://akisaarikoski3553.blogspot.fi/2013/07/lapset-huostataan-ja-myydaan-suomessa.html

Kiusaamisongelmien lisäksi myös koulurakennuksessa olevaan homeeseen sairastuneen lapsen oireisiin monissa kunnissa vastataan huostaanotolla. Tässä tavallinen kaava KLR-lehdessä kerrottuna:

"Kun lapsi tai hänen vanhempansa ottavat hoitamattoman kiusaamistapauksen puheeksi, seuraava yhteydenotto tuleekin kunnan lastensuojeluviranomaisten taholta, jolloin ls-viranomaiset ilmoittavat ls-tarpeen arvioinnin aloittamisesta.

Käytännössä ls-tarpeen selvittäminen ja siihen kuuluvat huoliraportit ovat työkaluja huostaanoton järjestämiseksi. Jos päätöstä asiassa ei tehdä 3 kk:ssa, niin kyseessä on kiristyksenkaltainen tilanne, jolla perhe yritetään pakottaa vaikenemaan niin koulun sisäilmaongelmista kuin kiusaamisestakin.

Keruruulla asia on viety pisimmälle: sivistyslautakunnan puheenjohtajalla on oma "huostaanottokoti", ja koulupoliisin siskolla on toinen. Aluehallintoviraston sosiaali- ja terveystoimen tarkastajan mukaan puheenjohtaja voi sopia huostaanotoista pelkällä toimeksiantosopimuksella sosiaalijohtajan kanssa. Niissä oloissa pakkotoimetkin ovat sisäpiirin asia, ja muun kuin kunnallisen valvonnan ulkopuolella.

Eriksson on tehnyt elämäntyönsä hyvän virkamiestavan vakiinnuttamiseksi Suomessa. Hänelle meno kunnissa alkaa vähitellen näyttäyä pahempana, kuin mihin on hän osasi varautua ennen haastattelua. Huostaanottovirityksiä hän kommentoi kovin vakavanoloisena: "Tämä on toinen skandaali."

Ensimmäinen skandaali on se, että hallinnollisella tasolla koulutoimi on vapautettu kaikesta viranomaistoimin tehtävästä laillisuusvalvonnasta."

Haastattelun asiantuntijana on julkisoikeuden ja hallinto-oikeuden tohtori sekä vertailevan oikeutieteen lisensiaatti emeritusprofessori Lars D. Eriksson."