AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / Katson mielelläni vanhoja amerikkalaisia elokuvia

Katson mielelläni vanhoja amerikkalaisia elokuvia

77 Vastausta 281 Lukukertaa
Anteeksi jos kirjoitan tästä, vaikka täällä kenties on jo aiheesta aikaisemmin kirjoitettu, mutta kirjoitan silti.

Neljä-viiskymmenluvun elokuvat olivat hyviä. Ei tietenkään kaikki, mutta monet. Odotin silloin kun Paul Newman kuoli, että hänen elokuviaan näytettäisiin esimerkiksi Teemalta sarjana, mutta eipä näytetty.

Upeita näyttelijöitä ja ohjaajia oli vaikka kuinka paljon. Suosikkejani ovat mm. Montgomery Clift, Marilyn Monroe, Jack Lemmon, Paul Newman, Spencer Tracy, Barbara Stanwyck, Elisabeth Taylor. On niitä muitakin, mutta en nyt ala kaikkia luettelemaan.

Onko teillä joitain suosikkielokuvia siltä ajalta, tai vaikka myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä?
tuulen viemää tohtori zivago laulava trappin perhe tässä mun mieleen vanhoja suomalainen paras nyky elokuva mies vailla menneisyyttä ja ulkolainen brokeback mountain nää on jääny mieleen parhaina katson kyllä tosi paljon elokuvia mutta yleensä kauhua ja trillereitä ne on sillei varmaa kamaa mutta mikään ei oo erikoisemmin jääny mieleen.
Nuo kaksi mainitsemaasi elokuvaa olivat tosi hyviä. Markku Peltola ikävä kyllä kuoli melko nuorena. Samoin Brokeback Mountainissa toisena päähenkilönä esiintynyt Heath Ledger.

Katsoin perjantaina elokuvan Laventelileidit, jossa suorituksillaan loistivat Maggie Smith ja Judi Dench. Hienoa, hiljaista ja hyvin kaunista kuvausta.
monet hyvät näyttelijät ovat kuolleet nuorena kuinka paljon hyviä roolisuorituksia heiltä jää puuttumaan aina joskus miettii että jos olis kuuluuisuus olis se niin helppoo ei tarttis muuta kun paistatella salamavalojen välkkeessä mutta se se vasta varmaan kuluttavaa elämää onkin olla aina kaiken keskipisteenä ehkä parempi olla tämmönen tavallinen tallaaja.
Joopa, palvottavia ovat nuoret. Monikohan ihailisi, sisimmässään vaikkapa nyt, Marilyn Monroeta, Norma Jeane Mortensonia?
En minä ainakaan palvo ketään, ihailen kyllä monien näyttelijöiden taitoja, eikä se ole iästä kiinni. Anthony Hopkins on ollut huikea näyttelijä monissa elokuvissa ja vielä vanhoilla päivilläänkin.

Ja jos suomalaisia näyttelijöitä ajattelee, niin Kvartetin porukka on loistava. Perkeletto vaan kun sinne ei ole lippuja saanut. Myyty loppuun varmaan kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=kvar
Tuo Laventelileidit löytyy elokuva-arkistostani, ja katsoin sen taas kerran. Ja aina
tulevat kyyneleet silmiini siinä Lontoon konsertissa, jumalaisen kaunista musiikkia.
Se olikin koskettava kohta. Koko elokuva oli niin herkällä tavalla tehty, kuitenkaan huumoria unohtamatta, että teki minuun vaikutuksen.
Samoin olen sen elokuvan kokenut. Kyllä englantilaiset osaavat, myös kaikki pienet yksityiskohdat. Kaikki näyttelijät siinä elokuvassa ovat loistavia, myös sivuosien esittäjät. Ja se miljöö, jossa kaikki tapahtui oli niin hieno, kiehtova elokuva, katson sen varmasti vielä monta kertaa.
Nimenomaan se miljöö. Millä pieteetillä se olikaan tehty.

Oli jotenkin vaan niin upeaa kun ne kyläläiset tulivat pyhäpuvuissaan kuuntelemaan siskosten kotiin radiolähetystä Lontoosta. Pyhäpuvut siis piti olla päällä, kun rannalta puolikuolleena löytynyt soittajataituri soitti radiolähetyksessä. Siinä on jotain hienoa. Kunnioitusta ja jotain, en tiedä mitä.

Hauska se kotihengetär, sataviiskymmenkiloinen kiukkuinen matami, joka tuota poikaakin huiski mennen tullen, mutta sitten kun se kuuluisa radiolähetys tuli, niin siellä hän oli ylpeänä ihan radion vieressä nojatuolissa istumassa.
Pidin myös tuosta leffasta. Jotenkin lämmintunnelmainen ja rauhallinen elokuva. Hiljaiset sillat, Paistetut vihreät tomaatit, Kaunis mieli, Brokeback Mountain ym ym.....On lukematon määrä hyviä elokuvia, eivät tule vain mieleen ja kuka jaksaa niitä edes luetellakaan.
Pidän yleensä rauhallisista ja kertovista leffoista. Joskus telkkarista löytyy katsottavaksi ihan suoranaisia "aarteita".
Tuo mitä sanoit... rauhalliset kertovat elokuvat. Juuri niin. Sellaiset ettei kamera pompi minne sattuu koko ajan, vaan antaa aikaa katsella.

Minua ei yhtään hävetä sanoa olevani romantikko. Olen ollut sitä aina. Pidän elokuvista joissa on intensiteettiä, visuaalisuutta, tunnetta ja miten sen nyt sanoisi, vaikkapa nerokkuutta.

Myös luontoelokuvista voidaan tehdä tarinoita. Jos muistat elokuvan Karhu (oliko se asen niminen?) jossa pikkukerhu jäi orvoksi, kun emo jäi kivenvyörymän alle. Sitten se yritti uroskarhun luokse, joka ensin ei halunnut sitä lähelleen, mutt lopulta kuitenkin otti sen suojiinsa. Olihan se näytelty elokuva, mutta elämys kuitenkin.

Tosidokkareista yksi kenties kauheimpia tai kauneimpia oli se, kun laumasta erotettu leijona otti kauriin hoitaakseen. Käsittämätöntä, ettei se syönyt sitä, vaan suojeli ja kuoli itse nälkään, koska ei voinut lähteä saalistamaan.

Leijona kuoli ja niin kuoli myös nälkiintynyt kauris kun urosleijona sen vei mennessään.
Noista luontoelokuvista vielä...Olen niin höpsö, että en pysty niitä katsomaan. En kestä kun eläimille tapahtuu kaikenlaista surullista ja pahaa. En voi katsoa edes dokumentteja eläinten elämästä. Nehän ovat hyvin tehtyjä ja varmasti moni niistä pitää, mutta minä en.
Eläinten elämässähän nopeat syövät usein hitaat ja luonto on sellaista kiertokulkua, vaan katson mieluummin ihan ihmisistä kertovia elokuvia.
Kyllä tämä kannattaa katsoa, jos sen vaan jostain löytää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhu_(elokuva)
En katso ollenkaan amerikkalaisia elokuvia.
Kaikissa on sama teema: Hyvän ja pahan
taistelu. Hyvä ja oikeudenmukaisuus voit-
tavat aina. Näin ei kuitenkaan ole koskaan
oikeasti käynnyt sen maan historiassa.
Ei se kakissa noin ole. Katsoin kerran kauniin elokuvan miehestä, joka piti puutarhaa kerrostalon kattotasanteella ja sai siinä samalla itselleen naisen hienolla käytöksellään. Kuka muistaa miehen nimen? Näen sen miehen kasvot silmissäni mutta en muista nimeä.

Eilen päivällä tuli myös moneen kertaan näytetty Kun Harry tapasi Sallyn. Se orgasmin näyttelykohtaus ravintolassa on ihan huikea. Meg Ryanin huippurooli.
Itselleni mieluisimpien TV-ohjelmien joukossa on nimenomaa amerikkalaiset 40-50-luvun leffat.
Jään miettimään asiaa syvemmin, mutta eilen aloitin katsomaan Käärmeennahkatakkia.
Järjellä ja syvyydellä tehty elokuva, v.1960.

Kuinka mahtavan odottava tunnelma, kihelmöivän uhkaava siinä onkaan.
Tiedä, onko niin?
Eipä ihme, päätähdittäjät ovat Marlon Brando ja Anna Mangnani, käsikirjoitus Tennessee Williamsin.
Elokuva on kovin näytelmämäinen, mutta siinä lie sen viehätyskin?
Tänään odottaa loppuosa katsomistaan.

Suosikkinäyttelijöijä ja-leffoja on kyllä lukemattomia.
Jään odottamaan, ketkä heistä pulpahtavat enimmin muistiini.
Ikävä kyllä se jäi minulta katsomatta. Viettelysten vaunu on jäänyt mieleeni, samoin Alaston satama.

Näytelmäelokuvista (mitä se tarkoittaakaan, mutta näin sanotaan) tulee mileeen Kuka pelkää Virginia Woolfia. Mielettömän intensiivinen elokuva.

Ei minua pelkästään nuo vanhat elokuvat kiinnosta. Pidin myös ET:stä ja Pianistista.
En ole minäkään juuttunut, saati uuttunut menneeseen.
Vaikkapa Brad Pitt, on ollut mukana todella hienoissa elokuvissa.

Seitsemän vuotta Tiibetissä, Ja keskellä virtaa joki, vaikka siinä kai upea maisema oli pääosassa, monen monta upeaa leffaa.

Pianisti oli liki sydäntäni, kuin niin moni muukin aiheeseen liittyvä.
Niissä ihmisen sisin, jos mikä, tulee esiin.

Leonardo DiCaprion herkkyys on sydäntäsärkevää, Gilbert Grape ja The Aviator.
Juuri tuli uusintana Gilbert Grape. Caprion suoritus on siinä mahtava. Kun näin sen eka kerran ajattelin, että onko tuo oikeasti tuollainen.

Olen nähnyt moneen kertaan Saksikäsi-Edwardin, ja aina se vaan koskettaa. Ihmisten hyvyys, pahuus ja kierous kilttiä otusta vastassa. Se on aikamoinen moraalisuuden ylistyslaulu.
Brad Pittin olen nähnyt tosi hyvässä elokuvassa "Babel". Naisnäyttelijän nimeä en muista, enkä edes ohjaajaa, mutta näitä viime vuosien elokuvia se oli. Kuvasi hienosti eri kulttuurien ja eri kansallisuuksien eriarvoisuutta.
Amerikkalaisen naisen (turistin) haavoittuminen harhaluodista sai ison koneiston liikkeelle. Alikehittyneessa Afganistanissa (?) ihmishenki ei maksanut mitään.
Riistetty meksikkolainen lastenhoitaja ei saanut oikeutta vaan karkotettiin maasta työluvan puuttumisen vuoksi jne. Olen nähnyt Babelinkin kahteen kertaan.
Tämä leffa siis. En ole ikävä kyllä nähnyt.

http://www.leffatykki.com/elokuva/babel
"demeter"

Olen nähnyt elokuvan, pitänee ostaa se omaankin arkistoon. Naispääosaa esitti Cate Blanchet. Se ampuminen tapahtui Marokossa, keskellä ei mitään. Elokuvan ohjaaja on meksikolainen.

Elokuvassa kerrottiin neljä eri tarinaa, marokkolaisen perheen, jonka isä osti kiväärin vuohiaan suojellakseen. Amerikkalaisen pariskunnan, jotka olivat aviokriisissä, heidän vauvansa oli kuollut kätkytkuolemaan, olivat turistimatkalla Marokossa, kun luoti osui bussissa istuvaan vaimoon. Heidän meksikolaisen lastenhoitajansa tarinan, Japanilaisen tytön tarinan, jonka isä oli lahjoittanut sen kiväärin marokkolaiselle miehelle, joka oli toiminut hänen
erä- ja metsästysoppaanaan Marokossa.

Kaikki nämä neljä tarinaa siis nivoutuivat toisiinsa, ihmiskohtalot myös. Sai olla
koko ajan skarppina, että ymmärsi, mistä oli kysymys. Erittäin hieno elokuva, joka voittanut jotain palkintojakin.
Kiitos taas suvenkorento, noin se juoni meni. Minulle jää vain yleensä mieleen se, miten elokuva puhuttelee tunnetasolla. Maa jossa kaikki tapahtui oli tosiaan Marokko ja tuokin oli olennaista, että tarinat liittyivät toisiinsa ikäänkuin todistellen, ettei mikään teko ole merkityksetön - ja se perhosen siivenisku voi saada aikaan hirmumyrskyn toisella puolella maailmaa...))
Pidän paljonkin, nimiä en sillain muista mut samat näyttelijät , clintti mukaan...yleensä sen ikäiset.
Kotimaisille ei kiitos. Samaa kakkaa kakkonen niitä näyttää vuodesta, toiseen.
Länkkärit vallankin ovat mieluisia.

Ja höpsis, aloitus kuin aloitus... kaikkihan on jo toistoa ikäisissämme :))
Aina muikeaa on, että samaan aikaan, kun Amerikoissa tehtiin Alaston Satama, täällä Pekka ja Pätkä jäljestivat lumimiestä.

Pätkän näyttelijän kohtaloa olen aina surrut.
Ehkä vähempi ivaaminen filmeissä?
Kyllä Masa sai kohtuuttoman pellenroolin , se oli sitä aikaa...se. Nythän noilla ns. pätkä miehillä on todella pitkiä kaunottaria vaimoinaan eikä siihen enää kiinnitetä mitään huomiota. Esim. Vito.

Olemme valovuodenpäässä amerikasta edelleen mitä elokuviin tulee.
Näin on, ei voi mittään.
Oikeassa olet, olet kirkasnäköinen.

Täällä maalattiin naama mustaksi, ja jo vuosikymmenet edellä Charlie Chalpin käytti aivoja. ;)
Ainoa tärkeä pituus, on ÄO:n viivoitus.
Pidän kyllä vanhoistakin, mutta on joitakin uusiakin ollut hyviä.
Kotimaisista en ole tykännyt.
Clint Eastwood, Meryl Streep, Patrik Swayze... tässä muutamia..
Just. Clintin ohjaama ja myös näyttelemä Million Dollar Baby oli kyllä koskettava.

Patrik Swayze tanssileffassa oli jotain omaa luokkaansa. Kuten hän siinä osassaan tietenkin oli alemman luokan duunari/viihdyttäjä.

Meryl Streep on ammattilainen, ei voi muuta sanoa. Sofien valinta oli melko kauhistuttava leffa, mutta ikävä kyllä tämä tarina oli totta.
"Milloin dollar baby" oli kovaa kamaa. Siinä kyllä selvisi erään urheilulajin
(nyrkkeily) armottomuus. Black Swan kertoo oikeastaan samasta aiheesta:
kunnianahimosta, täydellisestä antautumisesta jollekin asialle ja siitä, miten käy
kun unelmat saavutetaan tai ne sortuvat.
Minua kosketti erityisesti se loppu siinä elokuvassa.
Jos joku ei ole leffaa nähnyt, niin en viitsi loppua kertoa, mutta siinä oli jotain niin koskettavaa, että ei vähään aikaan uni tullut silmään. Lähimmäisenrakkaus vei voiton uskonnosta ja sen käskyistä.
Näin minäkin Million dollar babyn lopun koin (the-man). Rakkaudella on monet kasvot ja jos sitä on, "lakia" ei tarvita.
Tennessee Williams ja "Kissa kuumalla katolla".
"Kuka pelkää Virginia Woolfia" kera Taylorin.
Onko toi Kuka pelkää... jo niin vanha, Burton on samaisessa mainittava myös.
Burt Lancaster muistuu yhestä leffasta mieleen kun hevosensa kanssa nojasivat seinää vasten... kumpikin umpihumalassa... nimeäpä en tieten muista.

Aivan ihania muistatte nimillä, oivallan kyllä heti ellun kunhan joku sen mainistsaa.

Meryl´hän näyttelee nyt Rautarouvaa uudessa leffassa, ja jotain uutisista ohimennen kuulin et sai moitteita... uskalla sanoa mistä kun meni ohi korvien. Ääni oli kuitenkin liian korkea, ja olisiko jotain rahastamisesta...? Kuka kuuli tarkemmin?
No, eikös Rautarouvan äänikin usein asettunut falsettiin?
Hyvin näytti markkeeraavan, lähinnä, kukapa täydellisesti?
Yleensä odotukset ovat liian suuria.
Muistinpa tässä yhden alkuperäisen; Yksi lensi yli käenpesän...mitkään kopioidut nuorennokset eivät ole olleet niin koskettavia kuin se eka.

Meryll on parhautta näyttelijättärissä.
Kävin sen aikoinaan elokuvateattterissa katsomassa. Imaisi mukaansa alusta asti. Se "mykkä" intiaani oli mainio.
Tampereella jokuvuosi sitten oli TT:n näyttämöllä esityksenä, Jussi Lammi oli tuo inkkari ja Leisti hän jolle sitten se lobotomia tehtiin. Tuija Vuolle oli osassaan uskottava inho sairaanhoitaja joka päätti toiminnon.

Sanon et tuskin ketään näytelmä jätti ´koskettamata´.
Jos tarkoitit Jussi Lampea, niin hän ainakin näytteli eräässä tv-elokuvassa mykkää jättiläistä. Se oli joku kyläkuvaus jostain päin Suomea, missä puuhattiin kaikenlaista vilunkia. Oli kytköksiä pankinjohtalijja ja vaikka millä tirehtööreillä keskenään ja pienemmät sitten veivät välistä minkä irti saivat.

No niin, enhän minä taaskaan nimiä muista prkl.
No samaa Jussihan minä tarkotin. Tiedän mitä haet takaa... nähnytkin olen :)))
Mikä sen näytelmä nimi oli? Lampi oli siinä jokseenkin samanlainen kuin se "mykkä" intiaani siinä yksi lensi yli käenpesän leffassa.
Jack Nicholson on tietty lempinäyttelijöitäni. Käenpesästähan sai Oscarinkin.
Ai siitä on monta versiota. Ilmankos. Katselin videolta ja tuumasin, että aika
oli ajanut elokuvan ohi, mutta ei sitten. Versiossa oli vika. Näin sen kyllä heti
teatterissa silloin kun se ilmestyi.

Muistan tosi hauskan Nicholsonin "About Smith". Nicholson saa kyllä pelkästään kulmakarvaansa nostamalla sopivassa kohdin räjähtämään nauruun.

Viime vuosilta vaikuttava elokuva oli myös "Lukija". Kate Winslet esitti siinä entistä keskitysleirin vartijaa. Yllättävä juonenkäänne elokuvassa teki siitä unohtumattoman.

Vitsi kun näitä elokuvia tulee mieleen. Mun yhteys vaan taas tökkii niin, ettei
keskustelusta tule mitään. Kunhan listailen....
Harmittaa kun ei nimiä muista. Välistä putkahtelee mieleen kaikenlaisia episodeja joistain elokuvista ja muistan ihan näyttelijöiden kasvotkin, mutta kun ne nimet...

En ikinä pärjäisi missään telkkärin tietovisassa.
Minusta Marlon Brando oli loistava. Olen tainnut nähdä kaikki hänen elokuvansa.
Hän oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, jätti Oscarinsakin hakematta - taisi tehdä sen protestina intiaanien kohtelulle.
Oikeastaan kaikki täällä mainitut näyttelijät ovat suosikkejani. Heath Ledger mainittiin nuorista näyttelijöistä, mutta myös Jake Gyllendahl Brokeback
Mountainesta oli hyvä. Olen nähnyt hänet muissakin elokuvissa.

Marilynin viimeisestä elokuvassa "Sopeutumattomat" nähtiin, että hän olisi pystynyt näyttelemään muitakin rooleja kuin niitä, jotka hänelle tarjottiin.
Tennesee Williamsin näytelmä-elokuviin viitattiin. Muistan mustavalkoelokuvan
"Liskojen yö", jonka olen nähnyt ainakin kahteen kertaan. Richard Burton ja Ava Gardner olivat pääosissa.
Juuri vähän aikaa sitten tuli Bradosta dokkari, kun hän kävi Suomessa silloin joskus. Lenita Airistokin oli ihan lääpällään. En yhtään ihmettele, olihan Brando karismaattinen ilmestys.

Liskojen yö oli hieno elokuva. Burtonissa oli samanlaista karismaa kuin Sean Conneryssa.

Minua vaivaa se, että en muista nimiä ennen kuin ne näen. Olen suorastaan vihainen kun en saa nimeä päähäni. Kuka se taviksen näköinen helvetin hyvä näyttelijä oli joka kasvatti kukkasia kerrostalon parvekkeella ja sai lempeydellään naisen rakkauden. Kertokaa nyt joku!
Mist oikein löytäisi amerikkalaisten mienäyttelijöiden listan. Olen yrittänyt hakea, mutta kaikkea mahdollista keskusteluoalstoista juorupalstoihinpukkaa.

Haluaisin nimittäin löytää sen miesnäyttelijän nimen, joka siinä eräässä elokuvassa kasvatti kukkia kerrostalon kattotasanteella. Tunnistaisin sen nimen jos näkisin. Kasvot muistan, mutta en nimeä. Elokuva on jostain ehkä 2000-luvun alkupuolelta.
Tässä on jonkinlainen lista. Itse muistan vain erään sarjan orkideakasvattajan.
http://www.femail.com.au/maleactorsarchives.htm
Ei löytynyt tuosta listasta, mutta auttoi nimen muistamisessa. Christian Slater on se näyttelijä, jonka nimeä etsin. Ja Ruusujen aika on elokuvan nimi. Olen täysin paatunut romantikko ja vaikka tuota leffaa moitittaisiinkin lässyksi, niin minä pidin siitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Christian_Slater
En muista olenko nähnyt tuota leffaa mutta joteskin vaan tuli mieleen kuva Spencer Tracysta ?
Tuskin oikea henkilö jos kummiskin 2000 luvulta se leffa..

Meryl Streep ollut itselle ylivoimainen naisnäyttelijöiden suosikki jotain 30 vuotta,
ja kyllä se Rautarouva leffa on nähtävä.

Uutisista tuli tosiaan pätkä tästä leffasta, ja jos olisi nauhurista pelkkä ääni tullut niin täydestä olisi mennnyt se että Rautarouvahan se siinä puhuu... näköisyyskin oli hämmentävä ja taidot ei ole mihinkään kadonnut.
Errol Flynn, Robin Hood, vai Siken ihuna koira, nimeltään Flynn.
Naurattaa, taaskin, lienen tollo.

Elisabeth Taylorin orvokin silmät veivät usein tajuntani tuolle puolen.
Ihminen laittaa itseytensä meidän nautinnokseen. Sitä ei voi halventaa.
Elisabeth Taylor elokuvassa Paikka auringossa, niin mitäpä siitä voisi sanoa. Upea elokuva ja upeat muutkin näyttelijät.

Muistatko sellaista elokuvaa kuin Paistetut vihreät tomaatit, jossa Jessica Tandy ja kathy Bates näyttelivät upeasti.
Heti miettimättä tulevat mieleen Gilda, Casablanca ja Tuulen viemää, ikimuistoisia kaikki, klassikoita.

Ja sitten tietenkin Sheriffi.
Sheriffi

Gary Cooper ja Grace Kelly. Hieno melodramaattinen elokuva.
Täällä joku niistä Seisemästä kääpiöstä, olisikohan Lystikäs, jakelee minulle noita miinuksia, kirjoitin mitä hyvänsä. Huvittavaa...
Siis Seitsemästä.... ;-))
Kuka miinuksia jakaa? Mitä niistä. Olkoon miinuksella itse, ei kantsi välittää.

Minulla soi koko ajan yksi laulu päässä ja kun se lakkaa soimasta, niin sitten alkaa toinen. Kun yrittää nukkua, niin se harmittaa, päivällä se ei niinkään haittaa.

Olen katsellut monenlaisia aika omituisiakin elokuvia, joista en ole tajunnut juuri mitään, mutta ne vievät jostain kummalisesta syystä mukaansa. Sellaisesta tulee hieman levoton olo. Olen myös lukenut nuorena kirjoja, joista en ole ymmärtänyt niiden poliittista yhteyttä silloiseen tilanteeseen ja ihmettelinn vain, että mitä tällä tarkoitetaan.

On ollut aikoja, jolloin niin elokuvissa kuin kirjoissakin piti kätkeä ajatukset ja sanoma sensuurin ulottumattomiin.
Paul Newmanista tuli mieleen hänen hieno roolityönsä vanhana ärtyisänä remonttireiskana leffassa, jonka nimeä en muista.

... Paitsi että löysin kuitenkin. http://www.leffatykki.com/elokuva/kukaan-ei-ole-taydellinen

Toinen paljon aikaisempi leffa Lannistumaton Luke oli myös hieno.
tänään TV-2 klo 22.05 Likainen tusina ( 1967 ). Mm. Lee Marvin, Charles Bronson, Robert Ryan... tuttuja useista elluista.

Vaikka on nähnytkin - katselee kyllä toistamisiinkin.
Pitää katsoa tuo, vaikka olen varmaan kolmesti sen jo nähnyt. Katson mielelläni vanhoja leffoja montakin kertaa, koska on nautittavaa, kun näyttelijät osaavat työnsä.

Piukat paikat on suosikkini nimenomaan näyttelijöiden takia, ei niinkään juonen, vaikka onhan sekin herkullisesti kehitetty. Jack Lemmon on siinä aivan hulvaton.

meeriamanda

Katsoin tuon taas, mutta mielestäni se on järjettömän väkivaltainen elokuva. Koko touhu antoi ymmärtää, että tottele tai kuole.

Monesti jotkut elokuvat uudesti katsottuna tuntuvat toisenlaisilta.
Jaan ihastuksesi vanhoihin jenkkifilmeihin. Kissä kuumalla katolla, Varkaitten paratiisi, Takaikkuna, Tuulen viemää, Casablanca, Notorious kohtalon avain jne. ova t mm, sellaisia, joita jaksan katsoa aina uudelleen. Minulla on hyvänlainen kokoelma näitä cd-versioina. Silloin tehtiin juonielokuvia, lavastukset ja puvut olivat upeita ja kyllä mielestäni näyttelijäntyökin oli elämää suurempaa. Otetaan nyt vaikka Jättiläinen esimerkiksi.

Tykkään myös Truffautin filmeistä, Morsian pukeutuu mustaan on niistä suosikkini.
Morsian pukeutuu mustaan. Mielettömän upea roolityö Jeanne Moreaulta. Saisi tulla uusintana sekin.

Mikä se leffa oli, jossa Humprey Bogart näytteli yhtä konnakolmikosta, joka oli karannut vankilasta ja alkoi pitää majaa jonkun vanhan pariskunnan talossa? kokkasivat ja siivosivat siellä. Bogielta erilainen rolli kuin tavallisesti, sillä se oli komedia.

Vaikka komedia sekin oli, joss Bogie näytteli juoppoa laivuria elokuvassa Afrikan kuningatar.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_kuningatar
Tarkoitatko elokuvaa The Desperate Hours, Epätoivon hetkiä?
Enpä itse muista nähneeni.

Afrikan kuningattaren näin ekaa kertaa jo 70-luvulla. Mainio leffa.

http://www.leffatykki.com/elokuva/epatoivon-tunnit
Justiinsa tuo. muistin juonen hieman väärin.

http://www.leffatykki.com/elokuva/epatoivon-tunnit

Minulla on muistissa kuva, jossa Bogie tuossa elokuvassa paistaa munia ja pekonia esiliina yllään. Mahdanko muistaa väärin?
"the-man"

Pahus, vai kuinka?
Kestit vain tunnin hiljaisuuden.
Korppis kestää kauemmin.
H.
Pidän tavattomasti vanhoista elokuvista ja Gary Grant oli aivan ihana näyttelijä, aah, niin komeakin.
Afrikan kunigatar on hyvä ja muita ei nyt tulekaan tällä hetkellä mieleen, mut onhan sit tää iki-ihana Tulitikkuja lainaamassa, siit mie tykkään.

:)
En muista kaikkia näyttelijöitä siinä leffassa. Aku Korhonen nyt ainakin siinä oli. Niin ja Uuno Laakso. Hauska elokuva.
Miesnäyttelijöistä on kolahtaneet ensinäkemältä Jack NIcholson, Robert de Niro ja Anthony Hopkins mm.
Kaikissa näissä on näkynyt selvä hulluus tai hallittu hulluus ?

Kun ei heitä henk.koht. tunne eikä ole alan koulutusta niin jää pelkäksi arvailuksi tuo puoli ?
Onhan niitä vaikka kuinka. Yksi hienoimpia elokuvia jonka olen nähnyt on Chaplinin Kaupungin valot.

Oletko nähnyt Hopkinsin leffan Maailma nopein intiaani? Olen tainnut tänne jo siitä kirjoittaakin, mutta se on vaan vanhalta mieheltä niin upea suoritus, että katsoisin vaikka heti uudestaan.
Samaa olen joskus tuuminut, naapurin Eki. Tuskin kukaan pystyy näyttelemään hulluutta, ellei sitä ollenkaan itsessä ole. Robert de Neroa ei oltukaan minuttu.
On myös minun suosikkejani. "Kauriinmetsästäjät" oli kaikessa kauheudessaan elokuva, joka oli pakko katsoa uudelleen vaikka se melkein rikkoi katsojankin mielen. Meryl Streap loisti siinäkin.

Hulluutta ei minusta kyllä tavoittanut Russel Grove John Nashina elokuvassa Kaunis mieli. Toisaalta Nash oli skitsofreenikko, joka on usein ulospäin
ilmeettömämpi ja vetäytyneempi kuin toisenlainen "hullu". Elokuvana Kaunis mieli oli kyllä eheä ja kantaaottava. Vakuutti siitä, ettei "hullu" suinkaan ole lahjaton vaan usein hyvinkin lahjakas ja että vaikeankin mielen sairauden kanssa voi oppia elämään.
Taksikuski oli se leffa jossa Robert de NIron ekaa kertaa näki joskus 70 luvulla, ja kyllä jo siinä oli " mania sekä depressiovaiheet " ja tosi voimakkaina vielä.

Kauriinmetsästäjä on loistava, mutta vielä vaikuttavampi itselle ollut se Kuin raivo härkä, josta hän sen pääosa oskarin saikin.
Taksikuskia en mustanutkaan (naapurin eki). Siinä oli kyllä tosi hyvä kuvaus mielen aaltoitusta. "Kuin raivo härkä" - elokuvan olen tainnut katsoa puolihuolimattomasti, kun ei ole jäänyt isommasti mieleen.

Hulluudenkuvausta suuruusharhoinen ja manioineen oli myös Sofien valinnassa. Miespääosan esittäjä (?) oli minusta kyllä uskottava, kuten tarinakin kaikessa traagisuudessaan. Sanoikohan the man, että se olisi perustunut tositapahtumiin? Ainakin se perustui William Styronin romaanin. Styron taas on kirjoittanut omasta syvästä masennuksestaan kirjan "Pimeän kuva". Niin, että "alan tuntemusta"elokuvan tekijöillä on yleensä vankasti takana.

Jos vielä hulluudessa pysyisi niin meidän kotimainen kehuttu elokuva
"Prinsessa" ei minuun tehnyt mitään vaikutusta. Ihannointia, pikku sensaatiota
(lääkäri potilaana) ja sairaalakuvausta, joka oli täysin epäuskottavaa, vaikka se kuvasikin aikaa, jolloin esim. lobotomia vielä oli käytössä.
En tiedä perustuiko Sofien valinta sellaisenaan tositapahtumaan, mutta näin olen ymmärtänyt, että natsit noita valintajuttuja julmuuksissaan olisivat tehneet.

Schindlerin lista oli myös elokuva, jonka jälkeen mietti pitkään kuinka julma tämä maailma on ja hienoa, että on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat olla hyviä.

Muistui mieleen elokuva, jossa entinen IRA:n soturi jätti järjestön, kun näki että heidän asettamansa pommi ei tuhonnutkaan eglantilaisten sotilaiden maasturia, vaan koulubussin. Hän sitten pakeni kyläkirkkoon ja pappi otti hänet sinne asumaan. Papilla oli sokea tytär. En muista elokuvan nimeä, enkä tietenkään sen papinkaan nimeä, enkä pääosan esittäjän nimeä. Semmoinen vähän rähjäisen näköinen tyyppi.
" Joki jolta ei ole paluuta " paras elokuva ikinä noilta vuosikymmeniltä.
Marilyn levyttikin laulun siitä elokuvasta. Minulla on vanha viinyylilevy Marilynin lauluja.

Kukaan ei ole maininnut 'Kummisetä'-elokuvia.
ja niissäkin oli monia eturivin näyttelijöitä.
Tykkäsin kovasti.

Ja yliveto on se leffa, jossa on Marilyn Montroe, Tony Curtis ja Jack Lemmon, joka päättyy sanoihin: 'Ei kukaan meistä ole täydellinen'. (nyt just on lyhytsulku leffan nimestä).

Marilynin 'Prinssi ja Revytyttö' on myös huikea vielä voisi mainita joitakin Audrey Hebbournin 'Eliza', Gina Lollobridgen (Notre Dame), Elisabeth Taylor Kleopatrana, Sophia Loren, filmejä jne onhan niitä klassikkoja vaikka kuinka paljon jaa ja viela Zorbas ja Melina Mercouri.
Nobody`s perfect, eli Piukat paikat.

 /   /  /  / Katson mielelläni vanhoja amerikkalaisia elokuvia

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta