Onko erottava että saa lisää lapsia?

Kuka ne lapset elättää ja jos miehesi on huomannut että oma elämä menee liikaa lapsen/lapsien ehdoilla ja se omat jutut jää pois niin ei halua lapsia , Itse mihenä lapsmme vauva-aika oli aika raskasta ja itse en siihen ruljanssiin halunnut enää lähteä vaikka vaisenio sitä ehdotteli mutta yhteen jäätiin ja siihenkin palaa rahaa ihan hirveesti että silleen.

Ja toisen lapsen takia olet valmis tuhoamaan ensimmäisen lapsen elämän kokonaan? Omassa itsekkyydessäsi?

Onhan täällä jollain tavoin kuiten vastailtu aiheeseen.

Niin että kuka ne lapset elättää? No useimmiten sattuneesta syystä ensimmäisinä vuosina se elättäjä on isä. Tietysti jos mies sattuu olemaan pihimmän luonteinen / tulot heikot, niin silloin se varmaankin on kynnyskysymys miehelle. Sellaiselle miehelle käy jollain tavoin egon päälle perheen elättäminen vaikka taas jollekin toiselle miehelle se on enemmänkin kunnia asia. Meitä on moneen lähtöön.

Huomauttaisin vielä että minulla on ihan riittävä koulutus tälläkin hetkellä ja töitäkin saan hätätilassa varmasti jo puolen vuoden sisällä tarvittaessa. Minua on siis turha syyllistää raha-asioista. Aika aikaa kutakin niinkuin sanotaan. Tulen varmasti korteni kekoon kantamaan kunhan saan lapsen ainakin 3 vuoden ikäiseksi. Ansiosidonnaista saan nytkin kotiäitinä että sellainen eläjä/elätettävä täällä.

Tuo miehen oman ajan menettäminen on myös jopa huvittava asia. Kenenköhän oma aika ja elämä menee lapsen ensimmäisinä vuosina totaalisesti lapsen ehdoilla?? Kyllä olen sen naisena nähnyt että äiti se "sijaiskärsijä" siinäkin on puhumattakaan odotusajasta ja itse synnytyksestä ja kropan muuttumisesta ihan toisiin mittoihin sekä kaupan päälle jopa pitkästäkin imetysajasta. Miehet ne tuntuu kyllä vaativan vieläkin (ainakin jotkut) naisilta paljon kun taas toiset miehet nostavat lapsensa äidin jalustalle kuten pitäisikin nostaa ja auttavat arjessa jos osaa naisen roolia arvostaa muunkin kuin talousasioiden kautta.

Kyllä sitä omaa aika tulee kun malttaa sen ensimmäiset pari kolme vuotta lapsen syntymästä rauhassa odotella. Ja eihän sitä nyt kukaan järki-ihminen missään vankilassa alakaan olla vaan jotain pientä voi puuhastella jo vauva-aikanankin omia harrastuksia. Kysymys on vaan siinä vaiheessa kauanko käyttää aikaa kodin ulkopuolella kun äiti on tiukemmalla vauvan kanssa. Taaperovaiheessa yleensä jopa äitikin alkaa saada omaa aikaa siinä missä isät ovat koko odotusajan kaljotelleet ja kulkeneet.

Ja kyllä ois kannattanut miettiä sinäkin yhden lapsen mies että hankitko sitä ensimmäistäkään jos todella ajattelet että miehen vastuu perheestä on nollan luokkaa. Eli että alkoikin kaduttaa koko lapsi. Sehän se vasta itsekeskeisyyden huippua onkin! Normaalisti se itsekeskeisyys kyllä häviää ensimmäisen lapsen myötä pois ja tilalle tulevat uudet arvot. Huomaa ettei se biletys nyt olekaan niin upeaa ja varsinkin kun ikääkin alkaa tulla. Harmittaa minua vaimosi puolesta että riistit häneltä mahdollisuuden vielä uuteen äitiyteen. Toisaalta hän teki ilmeisesti sen päätöksen että kestää sen nahoissaan.

Minä en kadu lastani, mutta sitä kadun että aloin siihen "väärän" miehen kanssa koska halusimmekin aivan erilaista elämää. Olin ajatellut etten ala lapsia tekemään kuin yhden miehen kanssa mutta saattaa tuosta periaatteesta joutua näköjään luopumaan...

"Tottakai minua harmittaa että tämän piti mennä näin enkä ollenkaan sitä tuuleta onnessani koska olisi ollut paras vaihtoehto että lapsemme saisi olla juuri oman isän kanssa arjessa ja nyt se saattaa tuhoutua tähän :(."
- En siis todellakaan ajattele vain itsekkäästi tätä asiaa kuten lainauksesta asia pitäisi tulla ilmi. Eikö sitten mies ole itsekäs jos päättää yksin ilman mitään pohdintaa asian suhteen siitä hankitaanko lisää lapsia?? Aikamoinen vääryys se on sekin.
Ja olen sitä mieltä etten tuhoa lapseni elämään jos tällainen kriisi suhdettamme varjostaa hänen lapsuusajan niin silloin on vain parempi että vanhemmat lähtevät eri teille. Sitäpaitsi eihän tällaiseen pattitilanteeseen ole kovinkaan vaihtoehtoja jos sellainen tuli ihmettelijöille mieleen. Että pilaisin mahdollisuuden uuteen äitiyteen koska mies niin "määrää"?
Elämää kun on vielä hyvinkin jäljellä reilut 40 vuotta niin kannattaa sitä miettiä pilaako sen vaiko yrittää nousta uudestaan siivilleen. Elämme täällä vain kerran.

ja ps. aika-ajoin jopa mietin sitäkin vaihtoehtoa jäänkö vielä vuodeksi pariksi kuitenkin katsomaan mitä tästä syntyy jos vaikka vielä vauvakin =)? Ero on tietysti se viimeinen mutta ehkäpä jopa pakkoratkaisu.

minä taas sanon että tukka uusia tuulia kohti. aina löytyy ihmisiä jotka ovat halukkaita rakentamaan perhettä kun se oikea löytyy. luulen ettei lapsenteko ole ainut asia teillä mikä hiertää..? kun mulle kävi aiemmin aivan sama jutttu.olen 39,ja kello tikitti. oli valittava joko tai. ja se lapsen saanti oli sattumoisin luonnollinen toive toisin kuin nuo "miehet" asian ajattelevat. heiltä kun jää lompsaa saamatta niin siitä syytetään lasta. mutta siihen kai lisääntyminen perustuu.aika harvassa lajissa isä on suurin pääasiallisin hoitaja.. ajoittain tietenkin muttei läheskään aina. emo on aina emo,lapsen haluaminen ei ole keksitty tai kiristyskeino. sellaisesta halusta harvoin pääsee yli vain kuoppaamalla asian. ja mites vaikka 5 v päästä?? mies ettii jo nuorempaa pilsneriä kyliltä,akka nakattu jo vanhojen mappiin. sinne jäi haaveet sitten. anna mennä vaan sanon minä.elät vain kerran.

Jos nainen haluaa erota koska puoliso ei halua lisää muksuja, niin ei ole itsekästä ja on aivan sairasta väittää että pilais esikoisen elämän sillä!!!!!!!!!
jokaisella on oikeus haluta ja saada lisää lapsia ja jos puoliso ei halua ni sit täytyy vain kylmästi pistää poikki ja hankkia kaltaisensa puoliso joka ottaa tarpeet huomioon.esikoinen ja muut on aina rakkaita, sisaruksia ja perheenjäseniä vaikka puoliso vaihtuisi. asiat voi tehdä rakentavasti ilman että lapsi kärsii/lapset kärsii.