Apua tarvitseva luonnehäiriöisestä eronnut

Aikansa ottaa kun toipuu, sillä itsellä oli sama tilanne, nyt olen jo eronnut ja itse ero oli todella vaikea,sillä ilman hänen lupaa, en olisis saanut erota.

Olin jotenkin riippuvainen, kun pelkäsin, vielä eronkin jälkeen, nykyisin en ole yhtydessä enää.

Voimia ja samoja tunteita oli ja joskus vieläkin, mutta parempi elää yksin kun valehtelijan kanssa.

Tuo kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja annat itsellesi ja exälle anteeksi.

Itselläni alkoi helpottaa heti, kun muutin pois yhteisestä kodistamme. Vuoden sisällä tuollainen tunnevellonta hellitti. En kuitenkaan ole vieläkään, 1,5 vuoden jälkeen voinut antaa itselleni anteeksi, että erehdyin menemään naimisiin ja tekemään lapsen hänen kanssaan. Nyt on sitten huoltajuuskiistoja, käräjöintiä, loan nielemistä jne. Luonnehäiriöisen kanssa kun ei voi keskustella muutoin kuin myötäilemällä.

Luulen, että luottamukseni parisuhteeseen on mennyt loppuelämäkseni. Aika pieni osa ihimisistä on luonnehäiriöisiä, mutta en enää luota, että kykenisin arvioimaan tilannetta rakastuessani.

Tsemppiä! Kirjoita paha olosi vaikka paperille tai tänne. Minulle siitä oli suuri apu. Tartu aina hyvään hetkeen, kun sellainen on ulottuvilla.

Aloittajalle voisi olla hyväksi ihan ammattiapu, varsinkin jos hän tietää lapsuudessa jo tulleensa tunne-elämältään vahingoitetuksi. Toipumiseen menee vuosia, jos täysin onnistuukaan. Terapeuttiset keskustelut ja vertaistukiryhmä nopeuttavat asioiden käsittelyä.
En käsitä miksi sairaalle persoonallisuushäiriöiselle pitäisi antaa anteeksi. On asioita, joita ei ole syytäkään antaa anteeksi. Ne voi käsitellä itselleen tapahtuneina menneisyyden osina, tavallaan hyväksyä osana menneisyyttään, mutta suurta pahaa ja tuhoa tehneelle henkilölle ei ole mikään kiire julistaa anteeksiantoa. Hän ei sitä kaipaa eikä ansaitse. Joskus tuntuu että kyse on silkasta pahuudesta. Itselle toki voi antaa anteeksi että on ollut tyhmä ja heikko, jos se auttaa?

Tuntuu varmasti pahalle kun huomaa että on tullut huijatuksi. Mutta onneksi se ei ole sinun vikasi. Toivottavasti jaksat uskoa että sinulla voi olla vielä joskus rehellinen ja sinua oikeasti rakastava mies.

Minäkin mietin että erotako. Mieheni ei tietääkseni petä minua, mutta muuten pettää lupaukset, tai voi olla että hän vaan ei tiedä mitä tahtoo.

Esim. riidan päätteeksi hän lähti kotoa pois ja oli yötäkin poissa. Sitten sovittiin ja hän vakuutti että haluaa olla mieluummin minun kanssani kotona tai lähteä yhdessä iltaa viettämään. Nyt hän kuitenkin mököttää sängyssä suuttuneena, kun ei pääse yksin juhlimaan, vaikka olisin järjestänyt että päästään yhdessä, jolloin hän sanoi että on mieluummin kotona minun kanssani.

Tuntuu sille että olisi parempi elää yksin kuin tällätavoin. Uskon että sinunkin olisi parasta repiä itsesi irti tuosta valhtelevasta miehestä.

Ei auta kuin aika ja se että saa purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan jollekin.
mInulla on melko pitkä suhde tapapettäjän kanssa, jotkut nimittävät häntä luonnehäiriöiseksi, en ole koskaan yhtynyt tuohon koska hällä ei ole diagnooisa.
Olen kuitenkin kokenut samaa kuin sinäkin.
Ensin ajattelin että olen ainoa ihminen maailmassa jolle tuollaista sattuu. syytin itseäni. Onneksi olen päässty siitä. kiitos vertaistuen.

Ihminen yrittää unohtaa ikäviä aisoita. Päättää että niistä ei puhuta eikä niitä muistellea mutta mielestäni se on väärin sillä ne pulpahtaa takuuvarmasti esiin kun sitä vähiten odotat.

Omasta erostani on jo yli neljä vuotta mutta vieläkin tulee esiin asioita joita en ole työstänyt valmiiksi.

Kehotainkin sinua puhumaan, kertomaan tunteista. . Se että sinut petettiin ei tosiaankaan ole sinun syy. Vihaa sillä viha on tervettä. Älä kuitenkaan taannu siihen vaan, anna itsellesi anteeksi että luotit.
Ilman anteeksi antoa ja sisäistä puhdistusta ei kukaan pääse eteenpäin.
Murheita ja muistoja ei voi piilottaa vaan ne pitää työstää.
Anna itsellesi myöskin aikaa tehdä se.
Luullaan, minä luulen vieläkin että minusta ei ole uuteen suhteeseen, (olen yrittänyt) joten voin sanoa että niinkauan kuin joku pienikin juttu jää työstämättä niin se pulpahtaa esiin uudessa suhteessa ja voi pilata sen.

Annetaan itselle aikaa

Minua ei kirpaissut enää mikään, kun pääsin luonnehäiriöisestä eroon. Pitkän syvän huokauksen päästin, järjestelin elämäni uudelleen. Liiton loppuaikana olin kyllä vielä vihainen itselleni, kun jaksoin aina yrittää ja sopeutua.

Kiitos kaikille viesteistä.Minä olen lukenut IHMINEN TAVATTAVISSA RY.Ja kuunellut äänikirjaa luonnehäiriöstä.Sieltä sain ensi avun.Psygologian juttusilla kävin ,muttei hän ymmärtänyt,pyysi menemään kotiin ihmeellisen elämän kanssa,että se siitä avusta.Ystäviä ei ole kun ex tuhosi kaikki.En voi kertoa paljon ettei ex vaan saa tietoon siitä ei hyvää seuraa.Minä myös olen vihainen itselle kun yritin aina vaan uudestaan ja tulin petetyksi toisensa jälkeen.Poimin teidän kirjoituksista voima sanoja ja uskon että ahdistuksesta joskus selviää saisi rauhan henkisesti.voimia teille kaikille ja hyvää jatkoa.

www.narsisteinuhrit.fi
On keskustelupalsta narsistien uhreille. Tuolla keskustelu auttoi minut eteenpäin.

Hyvä "koskee" ,
kaiken paskan jälkeen mitä olet kokenut , sanon sen et mieti tästä lähtien VAAN ITSEÄSI ...mitä tarvitset jotta pääset taas onnesta kiinni ... Itsekkäällä terveellä tavalla pääse nopeammin yli tälläista traumaattista liittoa ....
Sen opin ainakin ollessaan samalaisessa liitossa.
Yleensä luonnehäiriöinen hakeekin partneria joka on kiltti ja ennen kaikkea lojaalia ...tunnollista jne. Näin luonnehäriöinenen saa AINA yliotteen KOSKA tämän tyyppiset ihmiset tuntee huonoa olo jos on vähänkin sanomassa vastaan.
Rakkauden sanoilla nämä luonnehäiriöiset enemmän tekevät tuhoja .. me kiltit ja tunnolliset uskovat siihen ,,, ja NE ovatkin pelkästään sanoja , ei tekoja . Rakkaus kun on tekoja , eikös vaan ! Mieti mikä se syy on mix siihen rakastuit ,,, mieti hyvät ja huonot puolet hänessä ... tuleeko enemmän hyvää kuin huonoa ? Muuta en voin sanoa kun mitä nopeammin saat selville omasta MINÄSTÄ sitä nopeammin pääset "paskakasasta" eroon. Näin minä tein ..ja vaikka luulin etten IKINÄ saa elämäni TAAS hymyilemään .. täytyy sanoa että kyllä nyt hymyilyttää aika useinkin .... Sinulla oli kuitenkin hetkiä että tuntuu hyvältä välillä ...NAUTI niistä hetkistä kybällä ... oikeesti!!!! Ne antaa voimia seuraavallekin päivälle. Tsemppiä ja onnea ...kyllä aika parantaa haavoja !

itsellä oli muutama vuosi sitte prikulleen samanlainen tilanne. kävin psygologilla 6 krt ja haukuin urakalla miehen.. helpotti kun sai ihan sikana päästellä kehoitan tekeen samaa. terapeutti auttaa myös löytämään keinoja löytää terve päinen mies seur. kerralle. enää ei näitä sosiopaatti psykoja tartu sormiin.