Oma asunto

Älä huoli, kun muuttaa omaan asuntoon ensimmäistä kertaa lapsuudenkodistaan, on alussa niin paljon asunnon kanssa touhua ja järjestelemistä ettei ehdi edes ajatella mitään muuta. Varsinkin jos vielä käy töissä tai opiskelee samanaikaisesti.

Ihan hyvin minulla meni, kun pari vuotta sitten muutin. Samanlaiset pelot oli itselläkin aikanaan. Perheenjäsenet kun laskee pois, niin siinä ajassa asunnossani ei ole käynyt kuin kaksi vierasta. Yksinäistä on ollut, mutta ei sinänsä sen yksinäisempää kuin kotona, koska vanhempien kanssa en kauheasti jutellut emmekä olleet samoihin aikoihin kotona (eri työajat).

Juuri löysin oman asunnon itselleni...

Lähellä perhettä ja kaikki palvelut lähellä.

Nykyelämä on sellasta että kavereista ei ole tietoakaan, makaan vaan koneella 24/7 ja syön ja paskannan välillä.

Saa nähdä miten käy mutta ei täällä porukoidenkaan luona kestä ja itsenäistyä täytyy.

Kyllähän oma asunto on mukava, saa olla rauhassa kerrankin. Päättää omista asioistaan. Toisaalta ainakin itselleni iskee aina välillä koti-ikävä. Tekisi mieli takaisin kotiin omaan huoneeseen, kuulla vanhemmat touhuamassa omia kotiaskareitaan jne. Nykyään arvostaa aivan toisella tavalla kotoansa. Mutta elämä menee eteenpäin, ihmiset kasvavat. Kotitalokin jo myyty eteenpäin.

Välillä on yksinäistä, kun ei ole elinkumppania, eikä ketään live-kaveria. Välillä taas ei niitä kaipaakaan, vaan nauttii, että saa keskittyä omiin asioihinsa ilman häiriötä.

joo oon itekki harkinnu sitä, mutta itellä vanhemmat hankaa vastaan ku pitäs olla vakityö..mut ei oo nii ei..kyllä iskä jo kyseli yheltä tutultaan, onko missää niitä asuntoja. kattellaan sitä sit, pian pitää taas kysyä ja "kiirehtiä" asioita..

ei taida vanhemmat tietää, tai eivät vaan kerro, onko mitenkää mahollista asuu ilman työpaikkaa, pikkupaikkakunnassa tosin voi olla halvempaakin.