Voinko saada anteeksi?

Rakas ystävä,

En tunne sinua ja kuitenkin olet meille se läheisemme juuri tässä hetkessä. Me rukoilemme puolestasi - tämä viesti on rukous. Minulla ei ole omassa voimassani sanoja, joilla tietäisin voivani sinua lohduttaa, tai saattaa ne Jumalan eteen siten että saisit tarvitsemasi, mutta me uskomme että sinua kutsutaan, koska toivoit meidän rukoilevan puolestasi. Jo se on rukous, sinun rukouksesi. Surulla ei ole aina sanoja, siksi niitä ei aina tule surevan rukoukseenkaan.


Roomalaiskirje 8

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Haluan kirjoittaa sinulle vielä tämän:

Olet tunnustanut syntisi, kertonut voimattomuudestasi, katunut ja etsit Jumalaa. Kuten muut jo kirjoittivat, niin olet jo saanut syntisi anteeksi. Se puoli on siis kunnossa.

En silti tiedä mitä elämässäsi tulee tapahtumaan ja Jumalan sanotaan vastaavan oikeastaan vain kolmella tavalla pyyntöihin; kyllä, ei ja odota. Me emme läheskään aina saa Jumalalta mitä haluamme, mutta sanotaan että saamme mitä tarvitsemme. Hän on luvannut meille paljon, mutta ei helppoa elämää.


"Olen niin yksin, enkä uskalla päästää ketään lähelleni."

Sinä kuitenkin tarvitset apua? Pystytkö luottamaan läheisiisi, heidän rakkauteensa? He haluavat sinun elävän, aivan kuten he haluavat sinulle hyvää kaikin tavoin.

Jos juo kun on alkoholisti, tekee sitten mitä selvin päin ei tekisi, josta tulee häpeä ja morkkis, itseinho, halu tehdä jotakin peruuttamatonta, sietämätön fiilis, josta tietää miten siitä voi päästä hetkeksi eroon vetämällä kännit,

niin eikö voisi sanoa itsellensä miten pitää tänään korkin kiinni? Huomenna on sitten päivä uusi. Silloin sinulla on jo pientä kokemusta onnistuneesta itsekurista. Tule vaikka tänne kirjoittamaan, pyydä tukea. Saat sitä rukouksin, sekä kannustuksin, ihan varmasti! Sen tiedät toki jo nyt :)



Anna anteeksi, että kirjoitin nyt jo aika väsyneenä. Näen itsekin, että viestissäni olisi paljon hiomista, mutta varmaankaan ei tässä vaiheessa se enää tästä paranisi.

edesa kirjoitti:

Rakas ystävä,

En tunne sinua ja kuitenkin olet meille se läheisemme juuri tässä hetkessä. Me rukoilemme puolestasi - tämä viesti on rukous. Minulla ei ole omassa voimassani sanoja, joilla tietäisin voivani sinua lohduttaa, tai saattaa ne Jumalan eteen siten että saisit tarvitsemasi, mutta me uskomme että sinua kutsutaan, koska toivoit meidän rukoilevan puolestasi. Jo se on rukous, sinun rukouksesi. Surulla ei ole aina sanoja, siksi niitä ei aina tule surevan rukoukseenkaan.


Roomalaiskirje 8

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Haluan kirjoittaa sinulle vielä tämän:

Olet tunnustanut syntisi, kertonut voimattomuudestasi, katunut ja etsit Jumalaa. Kuten muut jo kirjoittivat, niin olet jo saanut syntisi anteeksi. Se puoli on siis kunnossa.

En silti tiedä mitä elämässäsi tulee tapahtumaan ja Jumalan sanotaan vastaavan oikeastaan vain kolmella tavalla pyyntöihin; kyllä, ei ja odota. Me emme läheskään aina saa Jumalalta mitä haluamme, mutta sanotaan että saamme mitä tarvitsemme. Hän on luvannut meille paljon, mutta ei helppoa elämää.


"Olen niin yksin, enkä uskalla päästää ketään lähelleni."

Sinä kuitenkin tarvitset apua? Pystytkö luottamaan läheisiisi, heidän rakkauteensa? He haluavat sinun elävän, aivan kuten he haluavat sinulle hyvää kaikin tavoin.

Jos juo kun on alkoholisti, tekee sitten mitä selvin päin ei tekisi, josta tulee häpeä ja morkkis, itseinho, halu tehdä jotakin peruuttamatonta, sietämätön fiilis, josta tietää miten siitä voi päästä hetkeksi eroon vetämällä kännit,

niin eikö voisi sanoa itsellensä miten pitää tänään korkin kiinni? Huomenna on sitten päivä uusi. Silloin sinulla on jo pientä kokemusta onnistuneesta itsekurista. Tule vaikka tänne kirjoittamaan, pyydä tukea. Saat sitä rukouksin, sekä kannustuksin, ihan varmasti! Sen tiedät toki jo nyt :)



Anna anteeksi, että kirjoitin nyt jo aika väsyneenä. Näen itsekin, että viestissäni olisi paljon hiomista, mutta varmaankaan ei tässä vaiheessa se enää tästä paranisi.

Lue lisää

addikti-81,

toivon sinulle kaikkea Jumalan hyvää!

Aija pappi. Sellaista muuten ei ole, että kerran pelastunut, niin aina pelastunut. Synneistä tulee luopua, jotta pelastuu.

Syntien anteeksi annon jälkeen alkaa elämän eheyttäminen. Se tapahtuu askel kerrallaan, mutta silloin tulee askel kerrallaan luopua synnistä ja edistystä on tapahduttava. Aika usein Jumala auttaa uskoon tullutta niin, että hän pääsee kerralla eroon synnistä. Uskova pelastuu vain lopettamalla synnin teon eli tekemällä parannuksen.

Your Father- Abba, God - who looks forward to meeting you in the secret place and sharing much with you:

"...I also want to clarify something else I have shared through many of My TRUE SERVANTS of today: The doctrines and teachings of “ONCE SAVED ALWAYS SAVED—by Grace” is FALSE AND NOT TRUE. While you live in this world, I expect true repentance for your SINS—ALWAYS!

Repentance, dear ones, means turning away from your SINS. Remember, My bride: I test, test, test, test those who are truly Mine—your heart conditions, your love-walk with others, Me, My Son Yahushua (Jesus), and Our Spirit, the Ruach. Please, My love, PLEASE obey Me and come to Me!.."

http://end-times-prophecy.com/blog/?p=3038

Lopeta synnin teko kirjoitti:

Aija pappi. Sellaista muuten ei ole, että kerran pelastunut, niin aina pelastunut. Synneistä tulee luopua, jotta pelastuu.

Syntien anteeksi annon jälkeen alkaa elämän eheyttäminen. Se tapahtuu askel kerrallaan, mutta silloin tulee askel kerrallaan luopua synnistä ja edistystä on tapahduttava. Aika usein Jumala auttaa uskoon tullutta niin, että hän pääsee kerralla eroon synnistä. Uskova pelastuu vain lopettamalla synnin teon eli tekemällä parannuksen.

Your Father- Abba, God - who looks forward to meeting you in the secret place and sharing much with you:

"...I also want to clarify something else I have shared through many of My TRUE SERVANTS of today: The doctrines and teachings of “ONCE SAVED ALWAYS SAVED—by Grace” is FALSE AND NOT TRUE. While you live in this world, I expect true repentance for your SINS—ALWAYS!

Repentance, dear ones, means turning away from your SINS. Remember, My bride: I test, test, test, test those who are truly Mine—your heart conditions, your love-walk with others, Me, My Son Yahushua (Jesus), and Our Spirit, the Ruach. Please, My love, PLEASE obey Me and come to Me!.."

http://end-times-prophecy.com/blog/?p=3038

Lue lisää

addikti-81,

tässä kohtaa saattaisit tehdä viisaasti, jos lakkaisit lukemasta näitä juttuja. Sinulla on nyt varmasti ihan tarpeeksi pohdittavaa jo saamasi vastausten osalta. Ei kannata sotkea ajatuksia sellaisilla opeilla, joista ei ole yksimielisyyttä uskovien keskenkään.

Esim. tuo väite, että "edistystä on tapahduttava"; minulle se kuulostaa hyvin ihmismäiseltä vaatimukselta. Ihmisetkö sen muka arvioivat, tapahtuuko sitä edistystä vai ei? Ei se niin mene - tuollaisella ajattelulla päätyy ehkä juuri löytämänsä armon alta takaisin lain alaisuuteen, siis suorittamaan itse omaa kelpaamistaan Jumalalle.

Jumala se on, jonka sen edistyksen meissä ja sinussakin tekee. Hän vastaa sinun kasvustasi. Hän on puutarhuri, ja sinä olet oksa Hänen puussaan. Emme me itse tuota mitään hedelmiä, vaan ne tuottaa se puu mihin me olemme yhteydessä. Sinun tarvitsee vain pysytellä yhteydessä Häneen, että suhteenne mahdollistaa Hänen toimimisensa sinussa. Ei sinun tarvitse alkaa itseltäsi vaatimaan mitään "edistystä". Ole huoleti - älä pelkää.

TMIV

tmiv kirjoitti:

addikti-81,

tässä kohtaa saattaisit tehdä viisaasti, jos lakkaisit lukemasta näitä juttuja. Sinulla on nyt varmasti ihan tarpeeksi pohdittavaa jo saamasi vastausten osalta. Ei kannata sotkea ajatuksia sellaisilla opeilla, joista ei ole yksimielisyyttä uskovien keskenkään.

Esim. tuo väite, että "edistystä on tapahduttava"; minulle se kuulostaa hyvin ihmismäiseltä vaatimukselta. Ihmisetkö sen muka arvioivat, tapahtuuko sitä edistystä vai ei? Ei se niin mene - tuollaisella ajattelulla päätyy ehkä juuri löytämänsä armon alta takaisin lain alaisuuteen, siis suorittamaan itse omaa kelpaamistaan Jumalalle.

Jumala se on, jonka sen edistyksen meissä ja sinussakin tekee. Hän vastaa sinun kasvustasi. Hän on puutarhuri, ja sinä olet oksa Hänen puussaan. Emme me itse tuota mitään hedelmiä, vaan ne tuottaa se puu mihin me olemme yhteydessä. Sinun tarvitsee vain pysytellä yhteydessä Häneen, että suhteenne mahdollistaa Hänen toimimisensa sinussa. Ei sinun tarvitse alkaa itseltäsi vaatimaan mitään "edistystä". Ole huoleti - älä pelkää.

TMIV

Lue lisää

addikti-81,

tmiv kirjoittaa täyttä asiaa. Tilanteessasi ei ole nyt sijaa millekään opillisille erimielisyyksille, ne yksinkertaisesti eivät ole tärkeitä kun keskitytään tähän päivään ja tähän hetkeen. Nyt on armon aika.

tmiv kirjoitti:

addikti-81,

tässä kohtaa saattaisit tehdä viisaasti, jos lakkaisit lukemasta näitä juttuja. Sinulla on nyt varmasti ihan tarpeeksi pohdittavaa jo saamasi vastausten osalta. Ei kannata sotkea ajatuksia sellaisilla opeilla, joista ei ole yksimielisyyttä uskovien keskenkään.

Esim. tuo väite, että "edistystä on tapahduttava"; minulle se kuulostaa hyvin ihmismäiseltä vaatimukselta. Ihmisetkö sen muka arvioivat, tapahtuuko sitä edistystä vai ei? Ei se niin mene - tuollaisella ajattelulla päätyy ehkä juuri löytämänsä armon alta takaisin lain alaisuuteen, siis suorittamaan itse omaa kelpaamistaan Jumalalle.

Jumala se on, jonka sen edistyksen meissä ja sinussakin tekee. Hän vastaa sinun kasvustasi. Hän on puutarhuri, ja sinä olet oksa Hänen puussaan. Emme me itse tuota mitään hedelmiä, vaan ne tuottaa se puu mihin me olemme yhteydessä. Sinun tarvitsee vain pysytellä yhteydessä Häneen, että suhteenne mahdollistaa Hänen toimimisensa sinussa. Ei sinun tarvitse alkaa itseltäsi vaatimaan mitään "edistystä". Ole huoleti - älä pelkää.

TMIV

Lue lisää

tmiv

Niin tuossa puhuu itse Jumala. Sinä kehotat minua lopettamaan lukemisen. Jumala on sanansa harkinnut. Tuo puhe on aivan sitä samaa, mitä saa ymmärtää, kun ahkerasti lukee Raamatua ja yksin omassa huoneessa rukoilee Jumalan kanssa.

Luuletko muuten, että taivaaseen pääsee siten, että kun tekee syntiä, kerran katuu ja sitten jatkaa koko ajan synnin tekoa, kun se on niin mukavaa, niin tällaisella mukavuusalueella saavuttaa pelastuksen taivaaseen. Ei saavuta, synnin tekeminen tulee lopettaa. Mutta Jeesus on kyllä armollinen sille, joka joskus hairahtuu yksittäisen asian kanssa, kunhan vain katuu tekoaan ja pyytää anteeksi.

Lopeta syyin teko kirjoitti:

tmiv

Niin tuossa puhuu itse Jumala. Sinä kehotat minua lopettamaan lukemisen. Jumala on sanansa harkinnut. Tuo puhe on aivan sitä samaa, mitä saa ymmärtää, kun ahkerasti lukee Raamatua ja yksin omassa huoneessa rukoilee Jumalan kanssa.

Luuletko muuten, että taivaaseen pääsee siten, että kun tekee syntiä, kerran katuu ja sitten jatkaa koko ajan synnin tekoa, kun se on niin mukavaa, niin tällaisella mukavuusalueella saavuttaa pelastuksen taivaaseen. Ei saavuta, synnin tekeminen tulee lopettaa. Mutta Jeesus on kyllä armollinen sille, joka joskus hairahtuu yksittäisen asian kanssa, kunhan vain katuu tekoaan ja pyytää anteeksi.

Lue lisää

"Luuletko muuten, että taivaaseen pääsee siten, että kun tekee syntiä, kerran katuu ja sitten jatkaa koko ajan synnin tekoa, kun se on niin mukavaa, niin tällaisella mukavuusalueella saavuttaa pelastuksen taivaaseen."

Vastaan tmiv:n puolesta:
Ei hän luule.

Hän ei edes tarkoittanut mitään tuollaista. Alkoholismi on sairaus. Jeesus paransi kyllä sairaita ja sanoi näille miten näiden usko oli nämä parantanut.


Johannes 5

3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.

5 Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.
6 Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7 Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".
8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".


Tuo mies oli sairastanut pitkään. Suurin osa ei parantunut. Se antaa ajattelemisen aihetta. Jokaisen elämällä on tarkoitus. Viitekehyksemme ja toimintaympäristömme vaihtelevat, myös palvelustehtävämme. Kaikki me julistamme evankeliumia. Siihen kuuluu myös parannuksenteko, mutta kaikki eivät välittömästi pysty kertaheitolla sitä tekemään. Kun jonkin synnin suhteen olemme vielä koukussa, voimme silti olla jumalattomalle vertaistukena, vaikkakaan emme kelpaakaan moraalisiksi esikuviksi. Muistammehan silloin miten sokea sokeaa taluttaa, että kumpikin putoaa kuoppaan.

addikti-81 on sairas ja hän tarvitsee apua. Alkoholi on hänen ongelmansa aina, vaikka lopettaisikin juomisen, mutta itseinhonsa ja itsetunnon romahtaminen on nyt se akuutti asia, joihon me voimme vaikuttaa. Toivottavasti emme ainakaan pahenna tilannettansa. Hän itse kyllä on mitä luultavimmin tiedostanut oman potentiaalinsa monessa hyvässä, mutta nyt meidän täytyy sitä tukea ja vahvistaa.

Emme saa tarjota mitään puoskarointia ja sörkkiä avoimia haavojansa, että 'jos et nyt kerralla onnistu, olet kirottu, tuomittu, helvetin oma ja vailla toivoa'. Hän on turvautunut Jumalaan, joten hän on jo siinä mielessä kuivilla. Silti hän kyllä ymmärtää, että kaikella on seuraamuksensa - ja ahdistuu siitä. Hän tietää, että jos juominen jatkuu, kaikki se hyvä mitä hänellä tässä ajassa on, voi vaarantua, hän voi sen kaiken menettää. Koska se on realismia, toivotan hänelle taistelutahtoa. Ahdistuminen on kielteisille tunteille vallan antamista, rohkaistuminen on toimimista sellaisista tunteista välittämättä.

Rakkaudessa puolestaan ei ole pelkoa, joten rakkaudessa kasvaminen kasvattaa myös luonteen lujuutta.



Jottei vallan hurskasteluksi mene, täytyypä tästä taas alkaa panostamaan rikan ottamiseen omasta silmästä.

edesa kirjoitti:

"Luuletko muuten, että taivaaseen pääsee siten, että kun tekee syntiä, kerran katuu ja sitten jatkaa koko ajan synnin tekoa, kun se on niin mukavaa, niin tällaisella mukavuusalueella saavuttaa pelastuksen taivaaseen."

Vastaan tmiv:n puolesta:
Ei hän luule.

Hän ei edes tarkoittanut mitään tuollaista. Alkoholismi on sairaus. Jeesus paransi kyllä sairaita ja sanoi näille miten näiden usko oli nämä parantanut.


Johannes 5

3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.

5 Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.
6 Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7 Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".
8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".


Tuo mies oli sairastanut pitkään. Suurin osa ei parantunut. Se antaa ajattelemisen aihetta. Jokaisen elämällä on tarkoitus. Viitekehyksemme ja toimintaympäristömme vaihtelevat, myös palvelustehtävämme. Kaikki me julistamme evankeliumia. Siihen kuuluu myös parannuksenteko, mutta kaikki eivät välittömästi pysty kertaheitolla sitä tekemään. Kun jonkin synnin suhteen olemme vielä koukussa, voimme silti olla jumalattomalle vertaistukena, vaikkakaan emme kelpaakaan moraalisiksi esikuviksi. Muistammehan silloin miten sokea sokeaa taluttaa, että kumpikin putoaa kuoppaan.

addikti-81 on sairas ja hän tarvitsee apua. Alkoholi on hänen ongelmansa aina, vaikka lopettaisikin juomisen, mutta itseinhonsa ja itsetunnon romahtaminen on nyt se akuutti asia, joihon me voimme vaikuttaa. Toivottavasti emme ainakaan pahenna tilannettansa. Hän itse kyllä on mitä luultavimmin tiedostanut oman potentiaalinsa monessa hyvässä, mutta nyt meidän täytyy sitä tukea ja vahvistaa.

Emme saa tarjota mitään puoskarointia ja sörkkiä avoimia haavojansa, että 'jos et nyt kerralla onnistu, olet kirottu, tuomittu, helvetin oma ja vailla toivoa'. Hän on turvautunut Jumalaan, joten hän on jo siinä mielessä kuivilla. Silti hän kyllä ymmärtää, että kaikella on seuraamuksensa - ja ahdistuu siitä. Hän tietää, että jos juominen jatkuu, kaikki se hyvä mitä hänellä tässä ajassa on, voi vaarantua, hän voi sen kaiken menettää. Koska se on realismia, toivotan hänelle taistelutahtoa. Ahdistuminen on kielteisille tunteille vallan antamista, rohkaistuminen on toimimista sellaisista tunteista välittämättä.

Rakkaudessa puolestaan ei ole pelkoa, joten rakkaudessa kasvaminen kasvattaa myös luonteen lujuutta.



Jottei vallan hurskasteluksi mene, täytyypä tästä taas alkaa panostamaan rikan ottamiseen omasta silmästä.

Lue lisää

Kiitos, edesa.
TMIV

Lopeta syyin teko kirjoitti:

tmiv

Niin tuossa puhuu itse Jumala. Sinä kehotat minua lopettamaan lukemisen. Jumala on sanansa harkinnut. Tuo puhe on aivan sitä samaa, mitä saa ymmärtää, kun ahkerasti lukee Raamatua ja yksin omassa huoneessa rukoilee Jumalan kanssa.

Luuletko muuten, että taivaaseen pääsee siten, että kun tekee syntiä, kerran katuu ja sitten jatkaa koko ajan synnin tekoa, kun se on niin mukavaa, niin tällaisella mukavuusalueella saavuttaa pelastuksen taivaaseen. Ei saavuta, synnin tekeminen tulee lopettaa. Mutta Jeesus on kyllä armollinen sille, joka joskus hairahtuu yksittäisen asian kanssa, kunhan vain katuu tekoaan ja pyytää anteeksi.

Lue lisää

nimim. "Lopeta syyin teko",

Katsopa tarkemmin - en minä sinua kehottanut lopettamaan lukemista.

Väittäisin, että vastauksistani addikti-81:lle on kyllä käynyt ilmi sekin, että anteeksi haluaminen ja anteeksisaamisen uskossa vastaanottaminen joka hetki ovat tarpeen, että anteeksianto koskisi ihmistä.

Mikähän piru se oikein on, joka iskee sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät jo valmiiksi syyllisyydentunnossaan, katumuksessaan ja häpeässään kärsivän lähimmäisensä - ja kaikki, mitä he osaavat hänelle sanoa, on LISÄÄ vaatimuksia, LISÄÄ lakia, LISÄÄ ehdottomuutta. Joutuisitpa itse joskus sellaiseen tilanteeseen, niin tietäisit, miltä se tuntuu. Tai ehkä oletkin joutunut - silläkö oikeutuksella sinä tulet lyömään häntä, joka jo valmiiksi on murtunut? Tulet katkaisemaan särkyneen ruo'on? Tekikö Jeesus niin? Miksi sinä teet?

TMIV

"Nyt täytyisi löytää keinoja kohdata tuo ahdistus"

Jos ei edes tarvitse miettiä sitä, jos turvaudut Herraan ja uskot miten Hän on kantanut ristin sinunkin puolestasi. Koko elämä on kyllä parannuksen tekoa, mutta jos ja kun taas lankeamme mihin lankeamme, meille tulee kyllä mieleen tuskallisen elävästi jälleen ne syyt miksi aikoinamme ahdistuimme.

Ahdistus muuten kyllä myös helpottaa ajan oloon. Jossain vaiheessa vain huomaat miten koko aamuna et ollut tullut edes ajatelleeksi pahaa oloa tai sen syitä. Sitten niin käy yhä vain useammin ja ehkä pidempiäkin aikoja kerrallaan. Tiedät kyllä miten ihmisillä on pahoja masennuksia, mutta olet kuinka niistäkin voi selvitä. Minusta on TODELLA positiivista, että sinulla on ihan selvä halu parempaan, mistä osoittaa jo se kun kerrot asiasta. Sinulla on halu tehdä parhaasi.


Rukoilen puolestasi, kuten monet muutkin täällä.


"Tähän päivään mahtui muutamia ilon hetkiäkin, pieniä mutta sitäkin kaivatumpia."

Siitä se lähtee :)

> kohta, joka tuntuu sisältävän Vian erityisen Jumalan kehotuksen

Tuli näköjään hiukan "silmät ristissä" ( ;) ) kirjoitettua sinulle - siis tuossa piti tietenkin lukea ... sisältävän aivan erityisen...

TMIV

Haluan tähänkin viestiin korostaa, että paasto - niinkuin uskokaan - ei ole mikään ihmelääke mihinkään meidän ongelmiimme tai kysymyksiimme. Paastolla voi olla monia pelkästään fyysisiä hyötyjä ihmiselle, mutta ne hengelliset hyödyt voinevat löytyä vasta, kun paremmin tietää, mistä uskossa Jumalaan on kyse, ja mitä se paasto hengellisessä mielessä tarkoittaa. Sanoisin, että ne eivät välttämättä ole mitään juuri uskoa löytämässä olevalta ihmiseltä ymmärrettäväksi vaadittavia asioita :).

TMIV

tmiv kirjoitti:

Haluan tähänkin viestiin korostaa, että paasto - niinkuin uskokaan - ei ole mikään ihmelääke mihinkään meidän ongelmiimme tai kysymyksiimme. Paastolla voi olla monia pelkästään fyysisiä hyötyjä ihmiselle, mutta ne hengelliset hyödyt voinevat löytyä vasta, kun paremmin tietää, mistä uskossa Jumalaan on kyse, ja mitä se paasto hengellisessä mielessä tarkoittaa. Sanoisin, että ne eivät välttämättä ole mitään juuri uskoa löytämässä olevalta ihmiseltä ymmärrettäväksi vaadittavia asioita :).

TMIV

Lue lisää

Paastoaminen tuo ihmisen Jumalan luo ja vahistaa hänen kykyään torjua syntiä. Jos ihminen on kärsinyt esim. alkoholimistaan, niin paasto on erittäin hyvä keino lähteä rakentamaan uutta elämää.

Jumala arvostaa paljon paastoa ja hän välillä auttaa jopa yliluonnollisesti ihmistä, joka katuu, pyytää anteeksi ja vielä paastoaa. Raamattu kertoo pari hyvää esimerkkiäkin joukkopaastoamisesta, joka sai Jumalan sydämmen heltyämään ja peruuttamaan rangaistuksen.

Niin ja kyllä on syntiä, jos koskaan ei ole paastonnut eikä koskaan aio elämänsä aikana paastota. Siis tarkoitan paastoa, jossa luovutaan riittävästä ravinnosta määrätyksi aikaa. Eli jos nautiskelee mukavaa elämää, niin ei näe mitä paasto tuo ihmisen ja Jumalan välille. Näin ihminen ei pääse lähemmäs Jumalaa.

Lopeta synnin teko kirjoitti:

Paastoaminen tuo ihmisen Jumalan luo ja vahistaa hänen kykyään torjua syntiä. Jos ihminen on kärsinyt esim. alkoholimistaan, niin paasto on erittäin hyvä keino lähteä rakentamaan uutta elämää.

Jumala arvostaa paljon paastoa ja hän välillä auttaa jopa yliluonnollisesti ihmistä, joka katuu, pyytää anteeksi ja vielä paastoaa. Raamattu kertoo pari hyvää esimerkkiäkin joukkopaastoamisesta, joka sai Jumalan sydämmen heltyämään ja peruuttamaan rangaistuksen.

Niin ja kyllä on syntiä, jos koskaan ei ole paastonnut eikä koskaan aio elämänsä aikana paastota. Siis tarkoitan paastoa, jossa luovutaan riittävästä ravinnosta määrätyksi aikaa. Eli jos nautiskelee mukavaa elämää, niin ei näe mitä paasto tuo ihmisen ja Jumalan välille. Näin ihminen ei pääse lähemmäs Jumalaa.

Lue lisää

Eli paastoa vaan suorittamaan, ennenkuin henkilö on edes varma, että uskooko Jeesukseen? Tai ennenkuin hän tietää edes, mitä tämä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt? Eli siinäkin vaan suorittamaan Jumalalle kelpaamista? Ei hyvänen aika.

ENSIN saadaan anteeksi. Sitten halutaan anteeksi, ja otetaan vastaan anteeksianto. Anteeksianto synnyttää sitten niitä tekoja, kuten paastoa ja muita.

TMIV

addikti-81,

anteeksi nyt valmiiksi, jos kuulostan ihan yltiöpäiseltä, mutta jotenkin sanojesi ja riviesi välistä näkyy, että Jumala on todellakin nyt sinua lähellä. Hän on antanut sinun nähdä totuuksia itsestäsi ja elämästäsi - ja Hän tarjoaa sinulle läsnäoloaan, jos vain tahdot itse löytää Hänet ja ottaa Hänet vastaan Hänen ehdoillaan, eikä sellaisilla ehdoilla, mitä meillä ihmisillä usein Hänelle olisi.

Miten saisin vakuutettua sinut, että sinä et ole paha, etkä ole yksin eikä sinun tarvitse olla yksin. Ehkä näet täällä kirjoittavien uskovien teksteistä, että me kaikki olemme löytäneet jotain valtavaa omien elämiemme pohjaksi. Sitä samaa murentumatonta kalliota Jumala tarjoaa sinullekin.

Se on toki selvää, että Jumala ei aina vastaa täsmälleen sillä tavalla, mitä me haluaisimme. Emme myöskään läheskään aina saa juuri sitä, mitä tahtoisimme. Onkin niin, että usein meille on parempi, että EMME saa sitä :). Sinä kuitenkin etsit yhteyttä Häneen - ja koska juuri sitä Hän sinusta haluaa, on aivan varmaa, että sinä saat myös löytää sen!

Uskossa, rauhassa ja luottamuksessa eteenpäin, päivä - jopa yksittäinen askel kerrallaan... :)

TMIV

Minusta sinä sovit Jeesukselle kuin nyrkki silmään. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin 9 luvussa: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."

Jos tunnet itsesi epäonnistuneeksi, Jeesus rakastaa sinua kahta kauheammin. Ihmisistä, jotka koitavat itse päästä taivaaseen ja ovat ns. kelpo kansalaisia, Jeesus ei pahemmin välitä. Nämä pitävät itseään jo muutenkin hurskaina niin etteivät he tunne tarvitsevansa Jumalan armoa.

Tässä on muutama nettisivustu, josta voi olla apua.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

http://www.myllyhoito.fi/mita-myllyhoito-on

http://www.aa.fi/12a.html

Toivottavasti niistä on jotain hyötyä.

uskotar kirjoitti:

Tässä on muutama nettisivustu, josta voi olla apua.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

http://www.myllyhoito.fi/mita-myllyhoito-on

http://www.aa.fi/12a.html

Toivottavasti niistä on jotain hyötyä.

Lue lisää

Kiitos linkeistä, tutkiskelen niitä kun uni ei varmaankaan tahdo taaskaan tulla tämän ahdistuneen mielen avuksi.

On hyvä huomata, että jos tosissani yritän, VOIN tehdä asioille jotain.

Jotenkin häpeä estää avaamasta sydäntä toisille. Sekä tietysti pelko siitä, että tulee loukatuksi. Tuntuu siltä, etten edes ansaitse anteeksiantoa, vaikka juuri sitä kaipaan eniten.

Kävin tänään kirkossa, ihan vain istumassa ja miettimässä asioita. Mieleeni nousi ajatus siitä, miten huonot elämäntavat ja itsensä turruttaminen tarjoavat nopeita ratkaisuja moneen asiaan, vaikka todellisuudessa kaikki sellainen johtaa vain kauemmas todellisuudesta ja aiheuttaa lisää ongelmia. Tämän yksinkertaisen asian pohtiminen vei minulta kauan: alkoholista on tullut sekä sairaus että lääke. Se mukamas auttaa masennukseen ja yksinäisyyteen, vaikka se itse asiassa lisää niitä molempia.

Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä, että joku voi sanoa olleensa raittiina 11 vuotta - siinäpä vasta on tavoittelemisen arvoinen asia! Onnea Juhanille moisesta saavutuksesta. AA:n kirjallisuutta olen sen verran lukenut, että ymmärrän kuitenkin, että tässä vaiheessa on elettävä päivä tai tunti kerrallaan. Ei niitä vuosia muuten saa kasaan yhtäkään.

Tähän päivään mahtui muutamia ilon hetkiäkin, pieniä mutta sitäkin kaivatumpia. Yksi niistä on ollut näiden viestien lukeminen.

Unetonta yötä peläten...

addikti-81 kirjoitti:

Jotenkin häpeä estää avaamasta sydäntä toisille. Sekä tietysti pelko siitä, että tulee loukatuksi. Tuntuu siltä, etten edes ansaitse anteeksiantoa, vaikka juuri sitä kaipaan eniten.

Kävin tänään kirkossa, ihan vain istumassa ja miettimässä asioita. Mieleeni nousi ajatus siitä, miten huonot elämäntavat ja itsensä turruttaminen tarjoavat nopeita ratkaisuja moneen asiaan, vaikka todellisuudessa kaikki sellainen johtaa vain kauemmas todellisuudesta ja aiheuttaa lisää ongelmia. Tämän yksinkertaisen asian pohtiminen vei minulta kauan: alkoholista on tullut sekä sairaus että lääke. Se mukamas auttaa masennukseen ja yksinäisyyteen, vaikka se itse asiassa lisää niitä molempia.

Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä, että joku voi sanoa olleensa raittiina 11 vuotta - siinäpä vasta on tavoittelemisen arvoinen asia! Onnea Juhanille moisesta saavutuksesta. AA:n kirjallisuutta olen sen verran lukenut, että ymmärrän kuitenkin, että tässä vaiheessa on elettävä päivä tai tunti kerrallaan. Ei niitä vuosia muuten saa kasaan yhtäkään.

Tähän päivään mahtui muutamia ilon hetkiäkin, pieniä mutta sitäkin kaivatumpia. Yksi niistä on ollut näiden viestien lukeminen.

Unetonta yötä peläten...

Lue lisää

Ymmärrän häpeän tunteesi, se on perin inhimillistä. Onkin hyvä että asioita voi jakaa sellaisen kanssa johon luottaa, että "kemiat kohtaa". Auttaja ei saa pahentaa autettavan olua tai tuomita, vaan olla siinä rinnalla, jakaa takkaa, kuunnella ja auttaa. Anteeksianto avaa suuria ovia ihmismielessä, se on suurta. Usko ja muista aina kun sanon, olet arvokas,rakas ja tärkeä samaan anteeksi.

Hyvin olet oivaltanut alkoholin kavaluuden. Itsekkin tajusin jälkeenpäin että "lääkitsin" itseäni alkoholilla, eihän se auttanut, pahensi vain oloa ja tilannettani varsinkin pitemällä ajanjaksolla. Lopuksi olin ihan loppu ja poikki juomiseeni, sekin varmaan auttoi ja kannusti hakemaan apua.

Kiitos onnentoivotuksistasi :) Uskon vakaasti että raittius on myös sinulle mahdollista. Pienin askelin, pikku hiljaa, ajan kera ja anteeksiantoa ja -saamista opetellen. Ei ole kiire mihinkään.

Yleensä ne elämän pienet ilot ovat parhaimpia, niitäkin on, kun hiljentää vauhtia, "Onnen omenoita ja ilon pisaroita" sinulle. Tosi hienua, että voimme siunua auttaa viestien välityksellä, olet tärkeä ja arvokas.

Toivon että saat nukutuksi, itselläni samaa ongelmaa, eli tiedän mitä se unettomuuskin on. Ei anneta periksi, siunausta ja parempia hetkiä sinulle :)

Itse olen ateisti, mutta jos joku saa apua sairauteensa uskon kautta, en näe siinä mitään pahaa.

Minä olen anteeksi kyllä pyytänyt ihmisiltäkin. Olen vain jo niin pitkällä alkoholismin pyörteissä, etteivät edes anteeksipyytöni ole aina olleet täysin vilpittömiä. Itselleni en ainakaan pysty antamaan anteeksi. On kamala tunne vihata itseään.

Tulipa nyt ainakin rekisteröityä tämä nimimerkki ja vastaisuudessa voin koittaa löytää uusia ajatuksia tältä palstalta. Paljon pohdittavaa olen jo saanutkin!

... niin, anteeksianto; saada anteeksi ja kyetä antamaan anteeksi - sekä muille että myös itselleen. Jos häpeä ei ole helppo asia käsiteltäväksi, niin yhtään helpompi ei ole tämäkään :).

Tarve saada anteeksi on mielestäni tärkeimpiä tosiasioita meidän jokaisen elämässämme. Olemme kaikki rikkoneet lukemattomin sanoin, teoin ja laiminlyönnein sekä lähimmäistämme, itseämme että Jumalan tahtoa vastaan. Tarve antaa ja saada anteeksi onkin siksi meille jokaiselle todellinen ja yhteinen tosiasia, vaikka emme suinkaan ole aina valmiita myöntämään sitä.

Joskus meidän on ihan mahdottoman vaikeaa antaa itsellemme anteeksi. Erityisesti silloin, kun olemme saaneet lupauksen siitä, että Jumala on jo antanut tekomme anteeksi, saatamme vielä pitää niitä samoja asioita itseämme vastaan. Arvelen, että sinun tilanteessasi tämä saattaa olla hyvinkin todennäköistä. Koska et välttämättä tunteissasi koe saaneesi anteeksi, häpeän ja itseinhon tunteesi sekä myös lähimmäistesi reaktiot sinua kohtaan saattavat saada sinut uudestaan ja uudestaan valtaviin itsesyytöksiin. Niiden myötä et välttämättä pysty lainkaan itse löytämään tunnetta siitä, että sinä olet saanut anteeksi.

Jumalan lupaus tuossa asiassa on kuitenkin aivan ehdoton. Hän tahtoi itse syntyä ihmiseksi, ja tulla häpeällisellä ja julmalla tavalla ristille naulituksi, että meidän pahuutemme saisi Hänen kuolemassaan sen rangaistuksen, minkä se vaatiikin. Niin, aivan totta - me *jokainen* olemme rikkoneet niin pahasti lähimmäistämme, itseämme ja Jumalaa vastaan, ettemme me voi ansaita sillä mitään muuta kuin kuoleman. Sinun alkoholismisi ja siitä aiheutuvat kipusi ja aiheuttamasi tuska lähimmäisillesi ei ole yhtään enempää eikä vähempää pahoja, kuin kaikki ne lukemattomat tavat, millä me jokainen olemme täällä toisiamme ja itseämme vahingoittaneet. Olemme siis kaikki ihan samassa asemassa, samalla "viivalla" Jumalan edessä.

Jumala ei tahdo menettää meitä kuolemaan/kadotukseen. Kuitenkin meidän pahuutemme on saatava rangaistuksensa - muuten tässä maailmassa ei olisi mitään oikeudenmukaisuutta. Siispä Jumalan ratkaisu tähän ongelmaan on, että Hän ottaa itse kantaakseen sen rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille jokaiselle. Näin pohjattomasti Hän meitä rakastaa, näin pyyteettömästi Hän haluaa taistella meidän puolestamme, että Hän saisi meidät takaisin luokseen, omina lapsinaan.

Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta sinä ja minä olemme saaneet anteeksi KAIKEN. Emme kertakaikkiaan voi rikkoa niin pahasti, ettei tuo sovitus enää koskisi meitä. Ainoastaan me voimme valita olla uskomatta tuohon Jumalan lupaukseen; silloin se ei enää koske meitä. Täydellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on halunnut antaa meille täydellisen vapauden valita, miten me haluamme suhtautua Häneen - eikä Hän aio pakottaa meitä seuraamaan Häntä.

Kun istut kirkossa, saatat nähdä siellä kuvan tai veistoksen rististä ja mahdollisesti Jeesuksen hahmon sille ristille naulittuna. Yritä silloin muistaa se, mitä Jumala on tehnyt puolestasi. Kuuntele kaunista musiikkia joka voi tuoda sinulle sekä iloa, että nostaa purkamattomia surun ja tuskan tunteitasi kyyneleinä silmiisi. Ajattele, että sinä saat olla siinä, kaikesta elämässäsi olevasta pimeydestä huolimatta. SInä elät yhä - et ole saanut ansiosi mukaan, vaan olet saanut anteeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä tämä anteeksianto on sinun.

TMIV

tmiv kirjoitti:

... niin, anteeksianto; saada anteeksi ja kyetä antamaan anteeksi - sekä muille että myös itselleen. Jos häpeä ei ole helppo asia käsiteltäväksi, niin yhtään helpompi ei ole tämäkään :).

Tarve saada anteeksi on mielestäni tärkeimpiä tosiasioita meidän jokaisen elämässämme. Olemme kaikki rikkoneet lukemattomin sanoin, teoin ja laiminlyönnein sekä lähimmäistämme, itseämme että Jumalan tahtoa vastaan. Tarve antaa ja saada anteeksi onkin siksi meille jokaiselle todellinen ja yhteinen tosiasia, vaikka emme suinkaan ole aina valmiita myöntämään sitä.

Joskus meidän on ihan mahdottoman vaikeaa antaa itsellemme anteeksi. Erityisesti silloin, kun olemme saaneet lupauksen siitä, että Jumala on jo antanut tekomme anteeksi, saatamme vielä pitää niitä samoja asioita itseämme vastaan. Arvelen, että sinun tilanteessasi tämä saattaa olla hyvinkin todennäköistä. Koska et välttämättä tunteissasi koe saaneesi anteeksi, häpeän ja itseinhon tunteesi sekä myös lähimmäistesi reaktiot sinua kohtaan saattavat saada sinut uudestaan ja uudestaan valtaviin itsesyytöksiin. Niiden myötä et välttämättä pysty lainkaan itse löytämään tunnetta siitä, että sinä olet saanut anteeksi.

Jumalan lupaus tuossa asiassa on kuitenkin aivan ehdoton. Hän tahtoi itse syntyä ihmiseksi, ja tulla häpeällisellä ja julmalla tavalla ristille naulituksi, että meidän pahuutemme saisi Hänen kuolemassaan sen rangaistuksen, minkä se vaatiikin. Niin, aivan totta - me *jokainen* olemme rikkoneet niin pahasti lähimmäistämme, itseämme ja Jumalaa vastaan, ettemme me voi ansaita sillä mitään muuta kuin kuoleman. Sinun alkoholismisi ja siitä aiheutuvat kipusi ja aiheuttamasi tuska lähimmäisillesi ei ole yhtään enempää eikä vähempää pahoja, kuin kaikki ne lukemattomat tavat, millä me jokainen olemme täällä toisiamme ja itseämme vahingoittaneet. Olemme siis kaikki ihan samassa asemassa, samalla "viivalla" Jumalan edessä.

Jumala ei tahdo menettää meitä kuolemaan/kadotukseen. Kuitenkin meidän pahuutemme on saatava rangaistuksensa - muuten tässä maailmassa ei olisi mitään oikeudenmukaisuutta. Siispä Jumalan ratkaisu tähän ongelmaan on, että Hän ottaa itse kantaakseen sen rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille jokaiselle. Näin pohjattomasti Hän meitä rakastaa, näin pyyteettömästi Hän haluaa taistella meidän puolestamme, että Hän saisi meidät takaisin luokseen, omina lapsinaan.

Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta sinä ja minä olemme saaneet anteeksi KAIKEN. Emme kertakaikkiaan voi rikkoa niin pahasti, ettei tuo sovitus enää koskisi meitä. Ainoastaan me voimme valita olla uskomatta tuohon Jumalan lupaukseen; silloin se ei enää koske meitä. Täydellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on halunnut antaa meille täydellisen vapauden valita, miten me haluamme suhtautua Häneen - eikä Hän aio pakottaa meitä seuraamaan Häntä.

Kun istut kirkossa, saatat nähdä siellä kuvan tai veistoksen rististä ja mahdollisesti Jeesuksen hahmon sille ristille naulittuna. Yritä silloin muistaa se, mitä Jumala on tehnyt puolestasi. Kuuntele kaunista musiikkia joka voi tuoda sinulle sekä iloa, että nostaa purkamattomia surun ja tuskan tunteitasi kyyneleinä silmiisi. Ajattele, että sinä saat olla siinä, kaikesta elämässäsi olevasta pimeydestä huolimatta. SInä elät yhä - et ole saanut ansiosi mukaan, vaan olet saanut anteeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä tämä anteeksianto on sinun.

TMIV

Lue lisää

Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Tämä kaikki on minulle niin kovin uutta, että menee vielä aikaa ennen kuin oikeastaan ymmärrän tuon kaiken. Ehkä nyt riittää jo se, että haluan niin tehdä. Joudun joka tapauksessa opettelemaan uudenlaisen elämäntyylin, elämän ilman alkoholia. On kamalaa, miten alkoholi on alkanut hallita elämääni täysin. Silloinkin kun en juo, valmistelen jo mielessäni seuraavaa kertaa, kun "saan" juoda.

Joudun myös katkaisemaan yhteydet niihin kavereihin - jos heitä voi kavereiksi edes sanoa - joiden kanssa olen tottunut olemaan vain humalassa. Onneksi saan myös kohdata uusia ihmisiä joko kasvotusten tai netin välityksellä.

Tätä jäin erityisesti miettimään: "Ainoastaan me voimme valita olla uskomatta tuohon Jumalan lupaukseen; silloin se ei enää koske meitä. Täydellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on halunnut antaa meille täydellisen vapauden valita, miten me haluamme suhtautua Häneen - eikä Hän aio pakottaa meitä seuraamaan Häntä."

Toivoisinpa melkein, ettei minulla olisi vapautta valita!

addikti-81 kirjoitti:

Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Tämä kaikki on minulle niin kovin uutta, että menee vielä aikaa ennen kuin oikeastaan ymmärrän tuon kaiken. Ehkä nyt riittää jo se, että haluan niin tehdä. Joudun joka tapauksessa opettelemaan uudenlaisen elämäntyylin, elämän ilman alkoholia. On kamalaa, miten alkoholi on alkanut hallita elämääni täysin. Silloinkin kun en juo, valmistelen jo mielessäni seuraavaa kertaa, kun "saan" juoda.

Joudun myös katkaisemaan yhteydet niihin kavereihin - jos heitä voi kavereiksi edes sanoa - joiden kanssa olen tottunut olemaan vain humalassa. Onneksi saan myös kohdata uusia ihmisiä joko kasvotusten tai netin välityksellä.

Tätä jäin erityisesti miettimään: "Ainoastaan me voimme valita olla uskomatta tuohon Jumalan lupaukseen; silloin se ei enää koske meitä. Täydellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on halunnut antaa meille täydellisen vapauden valita, miten me haluamme suhtautua Häneen - eikä Hän aio pakottaa meitä seuraamaan Häntä."

Toivoisinpa melkein, ettei minulla olisi vapautta valita!

Lue lisää

Huomenta addikti-81, TMIV on niin hyvää asiaa kirjoittanut, ettei minulla ole siihen mitään lisättävää. Tutki noita asioita sydämessäsi, ja ajan kanssa sen mukaan kuin sinulla riittää siihen voimavaroja.

"Joudun myös katkaisemaan yhteydet niihin kavereihin - jos heitä voi kavereiksi edes sanoa - joiden kanssa olen tottunut olemaan vain humalassa. Onneksi saan myös kohdata uusia ihmisiä joko kasvotusten tai netin välityksellä."

Keskustelimme juuri eilen ystäväni kanssa tästä asiasta. Monesti se tulee toiselle alkoholistelle ongelmaksi jos toinen alkoholisti raitistuu. Siksi onkin tärkeää, ettei ole edes yhteydessä sellaisiin ihmisiin, jotka kannustavat juomaan ja saattavat sinut entistä syvemmälle riippuvuuteen. Etsi todellakin sellaisia ihmisä, jotka yrittävät auttaa sinut eroon riippuvuudestasi. Seurakunnissa on tällaisia ihmisä. He voivat samalla myös tukea sinua uuden elämänsisällön löytymisessä.

Kaikkea hyvää elämääsi ja taisteluusi alkoholismia vastaan. Olet rukouksissani.
Ja kirjoittele tänne kun sinulta tuntuu vaikealta. Täällä myös on ihmisä, jotka haluavat auttaa ja tukea sinua.

addikti-81 kirjoitti:

Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Tämä kaikki on minulle niin kovin uutta, että menee vielä aikaa ennen kuin oikeastaan ymmärrän tuon kaiken. Ehkä nyt riittää jo se, että haluan niin tehdä. Joudun joka tapauksessa opettelemaan uudenlaisen elämäntyylin, elämän ilman alkoholia. On kamalaa, miten alkoholi on alkanut hallita elämääni täysin. Silloinkin kun en juo, valmistelen jo mielessäni seuraavaa kertaa, kun "saan" juoda.

Joudun myös katkaisemaan yhteydet niihin kavereihin - jos heitä voi kavereiksi edes sanoa - joiden kanssa olen tottunut olemaan vain humalassa. Onneksi saan myös kohdata uusia ihmisiä joko kasvotusten tai netin välityksellä.

Tätä jäin erityisesti miettimään: "Ainoastaan me voimme valita olla uskomatta tuohon Jumalan lupaukseen; silloin se ei enää koske meitä. Täydellisessä rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on halunnut antaa meille täydellisen vapauden valita, miten me haluamme suhtautua Häneen - eikä Hän aio pakottaa meitä seuraamaan Häntä."

Toivoisinpa melkein, ettei minulla olisi vapautta valita!

Lue lisää

Juu, pahoitteluni, minulla taitaa olla jonkinlainen tavaramerkki tämä pitkästi kirjoittaminen. Sitä kokee löytäneensä niin tärkeitä asioita, että haluaisi toisenkin ymmärtävän ne kaikki heti yhdellä kertaa - ja samalla unohtaa, että itsekin on aikanaan saanut pureksia samoja asioita uudestaan ja uudestaan :). Omasta valinnastani ottaa vastaan ilmoitus Jumalasta totena on nyt hiukan reilut kahdeksan vuotta, ja se on vielä hyvin lyhyt aika. En varmasti ymmärrä kuin joitakin keskeisimpiä ydinasioita jotenkuten; Raamatussa on yhä lukemattomia (myös kirjaimellisesti ;) ) asioita ja yksityiskohtia, joita en vain käsitä. Tästä huolimatta ehdotan sullekin, että pyri alkaa lukemaan Raamattua. Suosittelen aloittamaan Uuden Testamentin puolelta.

Ota kuitenkin rauhallisesti, äläkä yritäkään vaatia itseltäsi kaiken ymmärtämistä heti. Tulee myös olemaan paljon asioita, joita me emme vain voi ymmärtää, vaikka kuinka tahtoisimmekin. Jumala on meitä niin käsittämättömän paljon suurempi.

Minulla on itselläni ongelmana mm. eräänlainen riippuvuus ruokaan, erityisesti ns. "herkkuihin". Syön paljon ja epäterveellisesti, sekä suruun että iloon. Minun kohdallani tämä asia ei ole vielä saanut ratkaisuaan. Sinullekaan en lupaa mitään ihmeratkaisua, vaikka Jumala on monien ihmisten elämissä sellaisiakin antanut. Hänellä on jokin tarkoitus näille kaikille, ja Hän toimii oman hyvän tahtonsa mukaan. Rukoilen tietenkin, että sinä voisit saada parantua nopeasti. Ainakin olet tosi hyviä juttuja pohtinut jo tässä vaiheessa, ja kuulostaa siltä, että olet hyvässä alussa.

Olet aivan oikein havainnut, että joudut tekemään useita isoja ja raskaita päätöksiä ja muutoksia elämässäsi: keiden kanssa vietät aikaasi, mistä löydät todellisia ystäviä jne. Näitä kaikkia juttuja saat käydä läpi ihan pala kerrallaan.

Mainitsit, että olet yliopistolla - siellä voi hyvinkin todennäköisesti kokoontua kristittyjen opiskelijoiden piirejä tai rukousryhmiä tms. Pidä silmäsi auki, saatat vaikka löytää jonkin tuollaisen aarteen lähempää kuin luulitkaan :).

TMIV

Huomenta vain! Täällä elelen uutta aamua teen voimin. Koitan saada kotia hiukan siistimmäksi ja mietiskelen asioita. Luin vanhaa Virsi-, evankeliumi- ja rukouskirjaa vuodelta 1886, jonka ostin kauan sitten lähinnä kuriositeettina. Sen loppupuolelta löysin tämän:

"Rukous murheessa ja ahdistuksessa

Herra, Jumalamme! Sinun vihasi pysyy ainoastaan silmänräpäyksen; anna sen lupauksesi mukaan lauhtua ja lakata; älä rankaise minua vihassasi, Herra, vaan ota sieluni turviisi, ettei se menehtyisi. Vaivani ei ole ainoastaan ulkonainen, vaan myös sisällinen; sentähden tarvitsen niin suuresti apuasi. Sieluni on murhetta täynnä; synneilläni olen tosin ansainnut rangaistuksen, mutta Sinä, Herra Jeesus, olet minun ja kaiken maailman syntien sovitukseksi kärsinyt tuskan ja vaivan, ja sielusi on ollut minun tähteni murheissaan kuolemaan asti. Ei ole yhtään syntiä, jota et ole sovittanut, ei ole niin suurta syntistä, jota et tahdo ottaa armoosi; lohduta siis minuakin armollasi, huojenna tuskani, varjele minua epätoivosta. Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua. Pyhä Henki, tue ja vahvista minua, että täällä rohkeasti taistelisin ja pääsisin kuoleman kautta elämään. Kuule ja auta minua, Jumalani! Amen"

Luin rukoukseen hitaasti ääneen. Moneen kertaan luin vielä hiljaa kohdan: "Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua."

Kiitos sinullekin, kun olet jaksanut rukoilla puolestani!

addikti-81 kirjoitti:

Huomenta vain! Täällä elelen uutta aamua teen voimin. Koitan saada kotia hiukan siistimmäksi ja mietiskelen asioita. Luin vanhaa Virsi-, evankeliumi- ja rukouskirjaa vuodelta 1886, jonka ostin kauan sitten lähinnä kuriositeettina. Sen loppupuolelta löysin tämän:

"Rukous murheessa ja ahdistuksessa

Herra, Jumalamme! Sinun vihasi pysyy ainoastaan silmänräpäyksen; anna sen lupauksesi mukaan lauhtua ja lakata; älä rankaise minua vihassasi, Herra, vaan ota sieluni turviisi, ettei se menehtyisi. Vaivani ei ole ainoastaan ulkonainen, vaan myös sisällinen; sentähden tarvitsen niin suuresti apuasi. Sieluni on murhetta täynnä; synneilläni olen tosin ansainnut rangaistuksen, mutta Sinä, Herra Jeesus, olet minun ja kaiken maailman syntien sovitukseksi kärsinyt tuskan ja vaivan, ja sielusi on ollut minun tähteni murheissaan kuolemaan asti. Ei ole yhtään syntiä, jota et ole sovittanut, ei ole niin suurta syntistä, jota et tahdo ottaa armoosi; lohduta siis minuakin armollasi, huojenna tuskani, varjele minua epätoivosta. Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua. Pyhä Henki, tue ja vahvista minua, että täällä rohkeasti taistelisin ja pääsisin kuoleman kautta elämään. Kuule ja auta minua, Jumalani! Amen"

Luin rukoukseen hitaasti ääneen. Moneen kertaan luin vielä hiljaa kohdan: "Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua."

Kiitos sinullekin, kun olet jaksanut rukoilla puolestani!

Lue lisää

Ollaan kiitollisia tästä hetkestä. Koitetaan vain muistaa, ettei se usko tule pusertamalla, että tekniikka-, voima-, tai kestävyyslajistakaan ei ole kyse. Minusta näyttää siltä, että sinulla on päivä mennyt ihan mukavasti kristinuskoon ja itseesi tutustuen, ja samalla olet saanut asioita järjestykseen - sisäisesti ja ulkoisesti. Siitä on hyvä jatkaa.

"Kiitos sinullekin, kun olet jaksanut rukoilla puolestani!"

Me kaikki olemme joka päivä armon varassa eikä kukaan meistä ole synnitön. Toivon ja rukoilen ennen kaikkea, että ymmärrät ja uskot vastauksen omaan kysymykseesi, kun ensin mietit mitä Kristus on tehnyt. Kysyithän:
"Voiko tällaista saada anteeksi?


:)

addikti-81 kirjoitti:

Huomenta vain! Täällä elelen uutta aamua teen voimin. Koitan saada kotia hiukan siistimmäksi ja mietiskelen asioita. Luin vanhaa Virsi-, evankeliumi- ja rukouskirjaa vuodelta 1886, jonka ostin kauan sitten lähinnä kuriositeettina. Sen loppupuolelta löysin tämän:

"Rukous murheessa ja ahdistuksessa

Herra, Jumalamme! Sinun vihasi pysyy ainoastaan silmänräpäyksen; anna sen lupauksesi mukaan lauhtua ja lakata; älä rankaise minua vihassasi, Herra, vaan ota sieluni turviisi, ettei se menehtyisi. Vaivani ei ole ainoastaan ulkonainen, vaan myös sisällinen; sentähden tarvitsen niin suuresti apuasi. Sieluni on murhetta täynnä; synneilläni olen tosin ansainnut rangaistuksen, mutta Sinä, Herra Jeesus, olet minun ja kaiken maailman syntien sovitukseksi kärsinyt tuskan ja vaivan, ja sielusi on ollut minun tähteni murheissaan kuolemaan asti. Ei ole yhtään syntiä, jota et ole sovittanut, ei ole niin suurta syntistä, jota et tahdo ottaa armoosi; lohduta siis minuakin armollasi, huojenna tuskani, varjele minua epätoivosta. Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua. Pyhä Henki, tue ja vahvista minua, että täällä rohkeasti taistelisin ja pääsisin kuoleman kautta elämään. Kuule ja auta minua, Jumalani! Amen"

Luin rukoukseen hitaasti ääneen. Moneen kertaan luin vielä hiljaa kohdan: "Lisää uskoani, lujita toivoani; älä hylkää minua."

Kiitos sinullekin, kun olet jaksanut rukoilla puolestani!

Lue lisää

http://www.suomi24.fi/yhteisö/addikti-81

Sillä tavalla se menee. `Särkynyttä sydäntä en hylkää`. Èi terveet tarvitse auttajaa, vaan sairaat`.

Tsemppiä. Elä ole itsellesi alkuun liian ankara.

Hei addikti-81,

Oli suoranainen neronleimaus pyytää uskova ystävä "pelastusrenkaaksesi" huomiselle. Kiitos Jumalalle tuosta johdatuksesta! Minusta sinä toimit todella hyvin; Jumala auttaa meitä monin tavoin, mutta se ei tietenkään oikeuta meitä jättämään tekemättä asioita joihin kykymme ja voimamme riittävät.

Se, mihin ne kyvyt ja voimat sitten milloinkin riittävät onkin kokonaan oma "tieteenhaaransa" :). Olen onnellinen puolestasi tuosta päättäväisyydestä, millä tahdot löytää oikeita ratkaisuja ja hylätä tähänastiset kulissisi. Anna kuitenkin itsellesi tilaa myös sille, että aina voimavaramme eivät vain riitä siihen, mitä haluaisimme ja minkä koemme oikeaksi. Rukoile silloin Herraa avuksesi ja luota siihen, että Hän viimekädessä vaikuttaa asiat kuitenkin niin, kuin Hänen hyvä suunnitelmansa on.

Miltä sen rukoilemisen sitten pitäisi tuntua; no, se on varmaan ihan tapaus- ja yksilökohtaista. Omalla kohdallani tunteet ja tuntemukset rukoilun ohessa ovat vaihdelleet raivosta ja vihasta turhautumisen, kyllästymisen ja surun kautta mitä moninaisimpiin ilon, onnen ja mielen valoistumisen tuntemuksiin. Monet kerrat käy myös niin, että rukoileminen ei tunnu yhtään miltään ja alkaa ikäänkuin kyrsiä koko juttu. Jumalakin tuntuu vain "tuijottavan ääneti takaisin". Uskon, että mikään näistä kokemuksista ja tunteista ei ole toistaan oikeampi: suhteemme Jumalaan on elävä suhde, ja elämään kuuluvat vaihtelevat tunteet.

Joku jo sanoikin, että Jumalan vastaukset ovat usein vain "kyllä", "ei" tai "odota". Näitäkään emme välttämättä saa minään erityisinä sanoina, vaan voimme usein nähdä ne vain niissä olosuhteiden muutoksissa, mitä ympärillämme ja asioissamme tapahtuu - tai ei tapahdu. Itse olen usein kokenut Jumalan vastauksia myös sillä tavalla, että esim. joinakin rukouksiani seuranneina päivinä olen löytänyt esim. lehtijuttuja tai Raamatun kohtia joissa käsitellään juuri niitä asioita, mitä olen rukouksissani kysellyt.

Olen varma, että tuo kokemasi rauhan tuntemus ja lapsesi sanatkin olivat tänään puhetta Häneltä. Nuo kaksi kertomaasi asiaa ovat syvältä puhuttelevia juttuja siitä, mitä Jumala haluaa sinulle antaa, miten Hän sinut kokee, miten tärkeä olet Hänelle ja lapsellesi ja meille kaikille täällä jne. Rukoilen - ja oikeastaan olen kyllä varmakin - että saat kokea tuota onnea vielä paljon. Saat oppia myös sen, että Jumala on lähellämme silloinkin (ja erityisesti silloin!) kun emme voikaan kokea minkäänlaista onnea mistään ;).

Raamatussa Jumala sanoo useita satoja kertoja eri tavoin "Älä pelkää". Ne sanat haluaisin sinun huomenna muistavan, kun kohtaat kiusauksesi. Me varmasti rukoilemme kaikki puolestasi, niinkuin uskon sinun itsekin tekevän.

TMIV

addikti-81,

Oletkin saanut jo paljon hyviä neuvoja ja lohdutusta, että ei oikein osaa sanoa mitään tulematta toistaneeksi jo sanottua. Olet kyllä niin kypsä Jumalan syliin. :)

Älä pelkää kulissien romahtamista. Niiden pystyssä pitämiseen kuluu vaan valtavasti energiaa. Ei tapahdu mitään vakavaa, jos muut näkevät heikkoutesi, koska me kaikki olemme heikkoja loppujen lopuksi. Kovinkin ulkokuori murtuu kun elämä murjoo tarpeeksi. Juuri silloin Jumala pääsee toimimaan, kun me luovutamme pärjäämisemme ja yrittämisemme. Aivan hyvin voit lukea valmiita rukouksia ja yhtyä sydämessäsi niihin. Jumala näkee hapuilemisesi ja on jo vastassa. Voimaa huomiseen.

Herra, nyt olen ahdistuksessa eikä sydämeni voi hyvin,
vaan tämä kärsimys vaivaa minua paljon.
Herra, pelasta minut, sillä mitä minä voisin ilman sinua?
Auta minua, Jumalani, niin en pelkää, vaikka kuormani tulisi kuinka raskaaksi tahansa. 
Kunpa kestäisin kärsivällisesti kunnes myrsky menee ohi ja sää selkenee.


(Tuomas Kempiläinen 1400 -l)

"tänään sain mieleeni rauhaa, jota en ole kokenut pitkiin aikoihin. Puhuin myös lapseni kanssa ja sain kuulla sanat: "Rakastan sinua, äiti." Hetken aikaa olin sydänjuuria myöten onnellinen."

Siunausta ja voimia myös huomiselle. Olet rukouksissamme.

Joku on leikkisästi keksinyt sanoa, että A.R.M.O = Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Se kiteyttääkin asian erinomaisesti: me saamme jotain, mitä emme ansaitsisi saada. Suhteessamme Jumalaan se tarkoittaa mm. sitä, että me saamme Häneltä koko tämän elämämme ylipäätään ja myös tarvitsemiamme asioita täällä, vaikka emme voi niistä Hänelle "maksaa" mitään. Se on mahdotonta, koska kaiken senkin, millä me jotain "maksaisimme", me olemme saaneet Häneltä. Meissä itsessämme ei siis ole Jumalalle mitään annettavaa.

Armon syvin olemus täyttyy syntiemme sovituksessa. Me elämme tässä maailmassa langenneina, syntisinä ihmisinä. Rikomme lukemattomin eri tavoin Jumalan tahtoa vastaan; emme tee sitä, mitä Hän tahtoisi meidän tekevän, tai teemme jotain, mitä Hän ei tahtoisi meidän tekevän. Emme ansaitse edes omaa elämäämme täällä, puhumattakaan, että olisimme ansainneet saada rikkomuksiamme Häneltä anteeksi.

Jos meitä kohdeltaisiin sen mukaan, mikä olisi oikeudenmukaista, meidät kaikki pitäisi tuomita yhdeltä ja samalta istumalta iankaikkiseen kadotukseen. Jumala on kuitenkin meitä kohtaan armollinen - Hän antaa armon käydä oikeudesta: me saamme anteeksi. Tämä on mahdollista ainoastaan sen vuoksi, että joku on kärsinyt meidän puolestamme sen rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille pahuutemme tähden. Sitä tarkoittaa sovitus: me tulemme "sopiviksi" eli vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi, koska joku on jo maksanut eli sovittanut meidän velkamme Jumalalle.

Tuo "joku" on Jumalan Poika, Jeesus Kristus - siis Jumala itse: yksi kolmiyhteisen Jumalan "olemuksista/persoonista", joita ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme Jumalan persoonaa eivät ole erillisiä Jumalia, vaan kyse on yhdestä ja samasta Jumalasta, joka ikäänkuin "näyttäytyy" erilaisina osinaan. Tätä on hiukan vaikeaa selittää (tai edes ymmärtää - en minäkään tätä oikeasti ymmärrä, vaikka tässä yritänkin selittää), ja usko pois, kolmiyhteys ylipäätään on yksi syvien kiistojen aihe koko kristinuskossa :). Monesti me kiistelemme kaikenlaisista asioista, joita emme oikeasti ymmärrä... sellaisia me ihmiset olemme.

Älä missään tapauksessa tunne itseäsi typeräksi, siis ainakaan sillä "huonolla" tavalla. Sehän on vain tosiasia, että me emme ymmärrä kaikkea. Me olemme luotuja, emme Luoja :). Emme voikaan ymmärtää kaikkea, ja lisäksi me olemme alkuperäisen syntiinlankeemuksen myötä jokainen syntynyt syntisenä ihmisenä syntiseen maailmaan - sen vuoksi me vielä entistäkin vähemmän käsitämme sitä todellisuutta, mikä tämä maailma oikeasti on ja mitä Jumala on ja mikä Hänen tahtonsa on jne.

Kun me tunnemme mielipahaa kaikesta siitä pahuudesta ja vääryydestä, mitä me olemme aiheuttaneet toisillemme ja itsellemme, se on tervettä häpeän tunnetta. Lähes poikkeuksetta meillä ihmisillä on taipumus katsoa muualle, olla näkemättä tätä häpeää ja typeryyttä itsessämme. Tähän viittasin, kun kehoitin olemaan tuntematta itseäsi "huonolla" tavalla typeräksi: tämä on sitä "hyvää typeryyden tunnetta", jos sallit hieman raa'an ilmaisun :). Siitä voidaan käyttää myös nimitystä "synnintunto"; Jumala siis herättää meidät näkemään ja tuntemaan sen, että meissä on paljon pahuutta ja vääryyttä, joka ajaa meitä käyttäytymään monin tavoin väärin tässä maailmassa.

En tiedä, osaanko minä selittää näitä asioita ollenkaan ymmärrettävästi. Pyydänkin, että kysy rohkeasti kaikkea - ja ennenkaikkea rukoile, että Jumala avaisi SINUN sydämesi ymmärtämään näitä asioita oikein :).

TMIV

tmiv kirjoitti:

Joku on leikkisästi keksinyt sanoa, että A.R.M.O = Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Se kiteyttääkin asian erinomaisesti: me saamme jotain, mitä emme ansaitsisi saada. Suhteessamme Jumalaan se tarkoittaa mm. sitä, että me saamme Häneltä koko tämän elämämme ylipäätään ja myös tarvitsemiamme asioita täällä, vaikka emme voi niistä Hänelle "maksaa" mitään. Se on mahdotonta, koska kaiken senkin, millä me jotain "maksaisimme", me olemme saaneet Häneltä. Meissä itsessämme ei siis ole Jumalalle mitään annettavaa.

Armon syvin olemus täyttyy syntiemme sovituksessa. Me elämme tässä maailmassa langenneina, syntisinä ihmisinä. Rikomme lukemattomin eri tavoin Jumalan tahtoa vastaan; emme tee sitä, mitä Hän tahtoisi meidän tekevän, tai teemme jotain, mitä Hän ei tahtoisi meidän tekevän. Emme ansaitse edes omaa elämäämme täällä, puhumattakaan, että olisimme ansainneet saada rikkomuksiamme Häneltä anteeksi.

Jos meitä kohdeltaisiin sen mukaan, mikä olisi oikeudenmukaista, meidät kaikki pitäisi tuomita yhdeltä ja samalta istumalta iankaikkiseen kadotukseen. Jumala on kuitenkin meitä kohtaan armollinen - Hän antaa armon käydä oikeudesta: me saamme anteeksi. Tämä on mahdollista ainoastaan sen vuoksi, että joku on kärsinyt meidän puolestamme sen rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille pahuutemme tähden. Sitä tarkoittaa sovitus: me tulemme "sopiviksi" eli vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi, koska joku on jo maksanut eli sovittanut meidän velkamme Jumalalle.

Tuo "joku" on Jumalan Poika, Jeesus Kristus - siis Jumala itse: yksi kolmiyhteisen Jumalan "olemuksista/persoonista", joita ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme Jumalan persoonaa eivät ole erillisiä Jumalia, vaan kyse on yhdestä ja samasta Jumalasta, joka ikäänkuin "näyttäytyy" erilaisina osinaan. Tätä on hiukan vaikeaa selittää (tai edes ymmärtää - en minäkään tätä oikeasti ymmärrä, vaikka tässä yritänkin selittää), ja usko pois, kolmiyhteys ylipäätään on yksi syvien kiistojen aihe koko kristinuskossa :). Monesti me kiistelemme kaikenlaisista asioista, joita emme oikeasti ymmärrä... sellaisia me ihmiset olemme.

Älä missään tapauksessa tunne itseäsi typeräksi, siis ainakaan sillä "huonolla" tavalla. Sehän on vain tosiasia, että me emme ymmärrä kaikkea. Me olemme luotuja, emme Luoja :). Emme voikaan ymmärtää kaikkea, ja lisäksi me olemme alkuperäisen syntiinlankeemuksen myötä jokainen syntynyt syntisenä ihmisenä syntiseen maailmaan - sen vuoksi me vielä entistäkin vähemmän käsitämme sitä todellisuutta, mikä tämä maailma oikeasti on ja mitä Jumala on ja mikä Hänen tahtonsa on jne.

Kun me tunnemme mielipahaa kaikesta siitä pahuudesta ja vääryydestä, mitä me olemme aiheuttaneet toisillemme ja itsellemme, se on tervettä häpeän tunnetta. Lähes poikkeuksetta meillä ihmisillä on taipumus katsoa muualle, olla näkemättä tätä häpeää ja typeryyttä itsessämme. Tähän viittasin, kun kehoitin olemaan tuntematta itseäsi "huonolla" tavalla typeräksi: tämä on sitä "hyvää typeryyden tunnetta", jos sallit hieman raa'an ilmaisun :). Siitä voidaan käyttää myös nimitystä "synnintunto"; Jumala siis herättää meidät näkemään ja tuntemaan sen, että meissä on paljon pahuutta ja vääryyttä, joka ajaa meitä käyttäytymään monin tavoin väärin tässä maailmassa.

En tiedä, osaanko minä selittää näitä asioita ollenkaan ymmärrettävästi. Pyydänkin, että kysy rohkeasti kaikkea - ja ennenkaikkea rukoile, että Jumala avaisi SINUN sydämesi ymmärtämään näitä asioita oikein :).

TMIV

Lue lisää

Minun synnintuntoni on nyt sitten herännyt. Luulenpa jopa, että jos olisin aiemmin joutunut kohtaamaan kaiken tekemäni pahan ja väärän, en olisi sitä kestänyt, vaan olisin ottanut itseltäni hengen. Nyt tuntuu siltä, että saankin ehkä pahuutta kohdatessani kokea samalla jotain hyvää ja valoisaa - saan ikään kuin lisää voimaa jostain nyt, kun olen valmis muutokseen.

tmiv, kirjoitit oikein selkeästi - luulen, että minun kannattaa kirjoittaa ylös pieniä pätkiä näistä sinun ja muidenkin teksteistä ja kantaa niitä mukanani, jotta voin lukea niitä vaikean paikan tullessa.

Lapselleni sanon aina, että rakastan häntä ihan kaikesta huolimatta. Vain jotkut hänen teoistaan ovat sellaisia, joista en voi iloita. Hänestä itsestään iloitsen kuitenkin joka päivä. Ikinä en ole tullut ajatelleeksi, että voisin iloita omastakin elämästäni joka päivä. Voin olla kiitollinen siitä, että saan vielä elää kaikesta huolimatta.

addikti-81 kirjoitti:

Minun synnintuntoni on nyt sitten herännyt. Luulenpa jopa, että jos olisin aiemmin joutunut kohtaamaan kaiken tekemäni pahan ja väärän, en olisi sitä kestänyt, vaan olisin ottanut itseltäni hengen. Nyt tuntuu siltä, että saankin ehkä pahuutta kohdatessani kokea samalla jotain hyvää ja valoisaa - saan ikään kuin lisää voimaa jostain nyt, kun olen valmis muutokseen.

tmiv, kirjoitit oikein selkeästi - luulen, että minun kannattaa kirjoittaa ylös pieniä pätkiä näistä sinun ja muidenkin teksteistä ja kantaa niitä mukanani, jotta voin lukea niitä vaikean paikan tullessa.

Lapselleni sanon aina, että rakastan häntä ihan kaikesta huolimatta. Vain jotkut hänen teoistaan ovat sellaisia, joista en voi iloita. Hänestä itsestään iloitsen kuitenkin joka päivä. Ikinä en ole tullut ajatelleeksi, että voisin iloita omastakin elämästäni joka päivä. Voin olla kiitollinen siitä, että saan vielä elää kaikesta huolimatta.

Lue lisää

Aivan kuten sinäkin lapsestasi ajattelet, Jumalakin ajattelee sinusta: "rakastan häntä kaikesta huolimatta". Me olemme Jumalan lapsia kaikki - Hän on kaikki meidät tarkoituksellisesti luonut - mutta joukossamme on heitä, jotka haluavat takaisin Hänen yhteyteensä, ja niitä, jotka eivät halua. Kummatkaan eivät ole toista parempia tai huonompia missään mielessä, eivätkä mitkään meidän tekomme tai tekemättä jättämisemme tee meistä suhteessa toisiimme parempia tai huonompia ihmisiä.

Teoillamme on tietenkin erilaisia seurauksia, ja niiden "rangaistavuus" maallisten mittapuiden mukaan vaihtelee, mutta se onkin sitten ihan eri juttu, ja kokonaan irrallaan siitä, millä perusteilla Jumala meidän arvomme ja merkityksemme määrittelee.

Minäkin saatoin kerran itseni niin hirveään tilanteeseen elämässäni, etten enää nähnyt muuta ulospääsyä kuin itsemurhan. Luulen ymmärtäväni, kun sanot, että jos olisit joutunut kohtaamaan syntisyytesi aiemmin, et olisi kestänyt sitä. Kuten minulle, myös sinulle Jumala on nähnyt sopivan ajan, jolloin sinä voit alkaa sietää totuutta itsestäsi. Olen valtavan onnellinen, ettet ole halunnut torjua sitä, vaan olet rohjennut katsoa sitä kohti.

Oma ja ymmärtääkseni muidenkin uskovien kokemus uskossa kasvamisesta on se, että me tulemme vähitellen yhä syvemmin näkemään sen, miten toivottomasti me olemmekaan sotkeutuneet kaikenlaisiin pahan vyyhteihin tässä maailmassa. Se on aika rankka kokemus, mutta myös aivan käsittämättömällä tavalla tervehdyttävä: mitä paremmin me ymmärrämme ja uskomme totuuden itsestämme Jumalan edessä, sitä kipeämmin me käsitämme tarvitsevamme Jeesusta Kristusta - ja sitä paremmin Hän voi meitä tervehdyttää.

TMIV

Täytyypä koittaa löytää hänen kirjansa jostain. Kiitos vinkistä!

addikti-81 kirjoitti:

Täytyypä koittaa löytää hänen kirjansa jostain. Kiitos vinkistä!

Ehkä saat apua hänen kirjoistaan, mutta lue kuitenkin myös tämä lainaus toiselta keskustelupalstalta:

"Tiedoissani on aukko. Antaisitko tarkempia vinkkejä Seppo Jokisen teksteistä.

Toki. Seppo Jokinen on saanut aikaiseksi n. 10 kirjaa, joissa kestoaiheina ovat homoseksuaalisuus ja alkoholismi, usein rinnastettuina. Suomalainen eheytysideologiaa ja poikkeavuuksien parantamislinjaa ajava Vapaakirkon pastori ja alkoholisti, joka muistuttaa joka käänteessä miesten ja naisten luonnollisista eroista (mm. nainen on luonnostaan heikompi hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta mies voi hyvin ottaa naisen havainnot huomioon; nainen/feminiininen ja mies/maskuliininen kuuluvat aina ongelmattomasti yhteen ja niin kuuluu ollakin; mies ja nainen ovat yhtä kuin äiti ja isä; sukupuoliroolien katoaminen on surullista,...). Luomiskertomuksen perusteella luonnollinen on se avainsana. Tätä samaa soopaa siis mitä on tullut ulkomaillta esim. Leanne Paynelta, Andrew Comiskeylta ja Mario Bergneriltä, paitsi kansankielisemmin. Homoseksuaalisuus on hänelle kuten alkoholismikin riippuvuus ja sairaus, ja hän on esim. kirjoittanut, että jos homoliitot sallitaan, pian aletaan vaatia naimisiinpääsyä naapurin bulldogin tai kumisaappaiden kanssa - jotkuthan jo harrastavat tällaisiakin. Että tällainen mies on Seppo Jokinen."

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=2831

kriittinen Kai kirjoitti:

Ehkä saat apua hänen kirjoistaan, mutta lue kuitenkin myös tämä lainaus toiselta keskustelupalstalta:

"Tiedoissani on aukko. Antaisitko tarkempia vinkkejä Seppo Jokisen teksteistä.

Toki. Seppo Jokinen on saanut aikaiseksi n. 10 kirjaa, joissa kestoaiheina ovat homoseksuaalisuus ja alkoholismi, usein rinnastettuina. Suomalainen eheytysideologiaa ja poikkeavuuksien parantamislinjaa ajava Vapaakirkon pastori ja alkoholisti, joka muistuttaa joka käänteessä miesten ja naisten luonnollisista eroista (mm. nainen on luonnostaan heikompi hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta mies voi hyvin ottaa naisen havainnot huomioon; nainen/feminiininen ja mies/maskuliininen kuuluvat aina ongelmattomasti yhteen ja niin kuuluu ollakin; mies ja nainen ovat yhtä kuin äiti ja isä; sukupuoliroolien katoaminen on surullista,...). Luomiskertomuksen perusteella luonnollinen on se avainsana. Tätä samaa soopaa siis mitä on tullut ulkomaillta esim. Leanne Paynelta, Andrew Comiskeylta ja Mario Bergneriltä, paitsi kansankielisemmin. Homoseksuaalisuus on hänelle kuten alkoholismikin riippuvuus ja sairaus, ja hän on esim. kirjoittanut, että jos homoliitot sallitaan, pian aletaan vaatia naimisiinpääsyä naapurin bulldogin tai kumisaappaiden kanssa - jotkuthan jo harrastavat tällaisiakin. Että tällainen mies on Seppo Jokinen."

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=2831

Lue lisää

addikti-81,

jollet jo aiemmin ollut huomannut, niin uskon, että täällä palstalla saat monin tavoin huomata, minkälaisen hengellisen sodan keskellä me tässä maailmassa elämme. Täällä ovat hyvä ja paha niin tiukasti keskenään sotkeutuneet, ettemme me läheskään aina pysty edes erottamaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Kuten tiedetään, samakin asia voi eri näkökulmista näyttää sekä oikealta että väärältä.

Erilaiset enemmän tai vähemmän provosoivat kirjoitukset yrittävät täällä joko julistaa jotain totuutta, tai sitten riistää sitä pois ja kyseenalaistaa sen kaikin keinoin.

Tämän "taistelun" tuoksinassa ehdotankin, että pysyttelisit avoimena ja rauhallisena, ja tutustuisit ITSE esim. sinulle suositeltuihin kirjoihin, ja muodostaisit niistä sitten oman mielipiteesi. Ehdottomasti suosittelen, että rukoilisit myös Jumalalta varjelusta ja viisautta, että sinä ymmärtäisit, mikä Hänen kantansa on, ja mitä Hän haluaa sinulle sanoa. On vain tosiasia, että kaksi ihmistä voivat lukea yhden ja saman kirjan - ja ymmärtää ja kokea sen täysin eri tavoin :). Tässä me tarvitsemme suojelusta, että löytäisimme kaikesta sen ymmärryksen, mitä Jumala meille tarjoaa.

TMIV

tmiv kirjoitti:

addikti-81,

jollet jo aiemmin ollut huomannut, niin uskon, että täällä palstalla saat monin tavoin huomata, minkälaisen hengellisen sodan keskellä me tässä maailmassa elämme. Täällä ovat hyvä ja paha niin tiukasti keskenään sotkeutuneet, ettemme me läheskään aina pysty edes erottamaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Kuten tiedetään, samakin asia voi eri näkökulmista näyttää sekä oikealta että väärältä.

Erilaiset enemmän tai vähemmän provosoivat kirjoitukset yrittävät täällä joko julistaa jotain totuutta, tai sitten riistää sitä pois ja kyseenalaistaa sen kaikin keinoin.

Tämän "taistelun" tuoksinassa ehdotankin, että pysyttelisit avoimena ja rauhallisena, ja tutustuisit ITSE esim. sinulle suositeltuihin kirjoihin, ja muodostaisit niistä sitten oman mielipiteesi. Ehdottomasti suosittelen, että rukoilisit myös Jumalalta varjelusta ja viisautta, että sinä ymmärtäisit, mikä Hänen kantansa on, ja mitä Hän haluaa sinulle sanoa. On vain tosiasia, että kaksi ihmistä voivat lukea yhden ja saman kirjan - ja ymmärtää ja kokea sen täysin eri tavoin :). Tässä me tarvitsemme suojelusta, että löytäisimme kaikesta sen ymmärryksen, mitä Jumala meille tarjoaa.

TMIV

Lue lisää

Niin, toivon ettei tästä ketjusta tulisi minkäänlaisten oppisuuntien taistelutanner, vaikka asioista keskusteleminen onkin toki tärkeää. Luen paljon kirjallisuutta ja olen kyllä huomannut, miten omakin suhtautumiseni asioihin ja teksteihin muuttuu ajan myötä. Onneksi on niin, eikö se kerrokin siitä, että olen muuttunut, kehittynyt johonkin suuntaan?

Alkoholismista itse kärsivät/kärsineet osaavat varmasti kaikki puhua asiasta niin, että toinen alkoholisti sen ymmärtää, olipa taustalla vaikka kuinka erilaiset elämänkatsomukset/uskonnot. Alkoholismi on luonteeltaan samanlainen kaikilla, vaikka siinäkin voidaan erottaa eri vaiheita (jostain AA:n tekstistä luin yhden määritelmän, jonka mukaan vaiheita olisi kolme).

Koitankin tässä saada ymmärrystä siitä, miten voin ottaa sydämeeni jotain arvokasta ja rohkaisevaa niin, että voin luopua alkoholista, eli kuten Seppo Jokinenkin sanoi: ettei tarvitse enää juoda.

addikti-81 kirjoitti:

Niin, toivon ettei tästä ketjusta tulisi minkäänlaisten oppisuuntien taistelutanner, vaikka asioista keskusteleminen onkin toki tärkeää. Luen paljon kirjallisuutta ja olen kyllä huomannut, miten omakin suhtautumiseni asioihin ja teksteihin muuttuu ajan myötä. Onneksi on niin, eikö se kerrokin siitä, että olen muuttunut, kehittynyt johonkin suuntaan?

Alkoholismista itse kärsivät/kärsineet osaavat varmasti kaikki puhua asiasta niin, että toinen alkoholisti sen ymmärtää, olipa taustalla vaikka kuinka erilaiset elämänkatsomukset/uskonnot. Alkoholismi on luonteeltaan samanlainen kaikilla, vaikka siinäkin voidaan erottaa eri vaiheita (jostain AA:n tekstistä luin yhden määritelmän, jonka mukaan vaiheita olisi kolme).

Koitankin tässä saada ymmärrystä siitä, miten voin ottaa sydämeeni jotain arvokasta ja rohkaisevaa niin, että voin luopua alkoholista, eli kuten Seppo Jokinenkin sanoi: ettei tarvitse enää juoda.

Lue lisää

Minusta sinulla on ihan oikea asenne. Säilytä se minkä tunnet sisimmässäsi hyväksi ja tarpelleseksi sisäisessä paranimessasi säilyttää, lopun voit heittää roskana pois.

Se on totta mitä TMIV kertoi, silloin kun ihminen alkaa etsimään parannusta elämäänsä, alkaa henkien taistelu. Jotkut haluaa riistää sen minkä olet löytänyt.
Rukoilen voimia taisteluusi niin alkoholismia vastaan kuin kaikkia muitakin ilmiöitä vastaan, jotka yrittävät vesittää hyvän hankkeesi.

Siunauksin
Uskotar

kriittinen Kai kirjoitti:

Ehkä saat apua hänen kirjoistaan, mutta lue kuitenkin myös tämä lainaus toiselta keskustelupalstalta:

"Tiedoissani on aukko. Antaisitko tarkempia vinkkejä Seppo Jokisen teksteistä.

Toki. Seppo Jokinen on saanut aikaiseksi n. 10 kirjaa, joissa kestoaiheina ovat homoseksuaalisuus ja alkoholismi, usein rinnastettuina. Suomalainen eheytysideologiaa ja poikkeavuuksien parantamislinjaa ajava Vapaakirkon pastori ja alkoholisti, joka muistuttaa joka käänteessä miesten ja naisten luonnollisista eroista (mm. nainen on luonnostaan heikompi hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta mies voi hyvin ottaa naisen havainnot huomioon; nainen/feminiininen ja mies/maskuliininen kuuluvat aina ongelmattomasti yhteen ja niin kuuluu ollakin; mies ja nainen ovat yhtä kuin äiti ja isä; sukupuoliroolien katoaminen on surullista,...). Luomiskertomuksen perusteella luonnollinen on se avainsana. Tätä samaa soopaa siis mitä on tullut ulkomaillta esim. Leanne Paynelta, Andrew Comiskeylta ja Mario Bergneriltä, paitsi kansankielisemmin. Homoseksuaalisuus on hänelle kuten alkoholismikin riippuvuus ja sairaus, ja hän on esim. kirjoittanut, että jos homoliitot sallitaan, pian aletaan vaatia naimisiinpääsyä naapurin bulldogin tai kumisaappaiden kanssa - jotkuthan jo harrastavat tällaisiakin. Että tällainen mies on Seppo Jokinen."

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=2831

Lue lisää

Kriittinen Kai, ...

.. sinä et selvästikään tunne Seppoa henkilökohtaisesti etkä ole lukenut hänen kirjojaan.

Yhdellä luennollaan aviopariryhmien vetäjien koulutuspäivillä hän on sivunnut homoseksuaalisuutta, ja sitäkin aivan eri tavalla kun sinä annat ymmärtää.

Homous on vakava seksuaali-identiteetin kehitysvamma, jos yksikin löytää avun tällaiseen vaivaan, niin varmasti on kiitollinen Jumalalle.

Eli tietosi Seppo Jokisesta on valhetta ja vääristelyä.

Esikoislestadiolaisena minä jos kuka osaan olla kriittinen, jos sellaista vähänkään tarvitaan. Sepon tapauksessa kaikki on kodallaan. Hän on hyvin nöyrä mies, turvaa kaikessa Jumalaan. Sosittelen jokaiselle rikkinäiselle ihmiselle hänen kirjojaan.

PItää muistaa, että tässä avauksessa olemme kaikki yhdessä tukemassa ja auttamassa alkoholismin uhriksi joutunutta lähimmäistämme, joka kärsii suunnattomasti. Homoseksuaalisuudesta kärsivien, taikka sitä vammaa puolustelevien ei sen vuoksi pitäsi sekaantua tähän avaukseen lainkaan.

addikti-81 kirjoitti:

Niin, toivon ettei tästä ketjusta tulisi minkäänlaisten oppisuuntien taistelutanner, vaikka asioista keskusteleminen onkin toki tärkeää. Luen paljon kirjallisuutta ja olen kyllä huomannut, miten omakin suhtautumiseni asioihin ja teksteihin muuttuu ajan myötä. Onneksi on niin, eikö se kerrokin siitä, että olen muuttunut, kehittynyt johonkin suuntaan?

Alkoholismista itse kärsivät/kärsineet osaavat varmasti kaikki puhua asiasta niin, että toinen alkoholisti sen ymmärtää, olipa taustalla vaikka kuinka erilaiset elämänkatsomukset/uskonnot. Alkoholismi on luonteeltaan samanlainen kaikilla, vaikka siinäkin voidaan erottaa eri vaiheita (jostain AA:n tekstistä luin yhden määritelmän, jonka mukaan vaiheita olisi kolme).

Koitankin tässä saada ymmärrystä siitä, miten voin ottaa sydämeeni jotain arvokasta ja rohkaisevaa niin, että voin luopua alkoholista, eli kuten Seppo Jokinenkin sanoi: ettei tarvitse enää juoda.

Lue lisää

Tuntuu siltä, että saamiesi hyvien ohjeiden jatkeeksi itselläni ei oikein ole sinulle enää mitään annettavaa, mutta halusin minäkin silti rohkaista sinua myös tänään.

Muistan, että tänään sinulla oli se tiukka paikka, koetuksesi. Toivon, että pidät pintasi ja ystäväsi saapuu paikalle, mutta hänen varassansa et ole, joten älä ripustaudu häneen ja sido onnistumistasi siihen miten hän kanssasi toimii.

Tule sitten vaikka tiukan paikan tullen kirjoittamaan tänne. Eiköhän täällä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan aina joku kristitty ole paikalla.

Nim. Apua on tarjolla:
Tuossa oli varmasti paljon totta, paljon on asioita minulla vielä käsittelemättä. Terveyskeskus tuntuu kuitenkin jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Lääkärit ovat aina kiireisiä ja tuntuu, että tällainen "pään sisäinen ongelma" täytyisi hoitaa jossain muualla.

A-klinikalla olen joskus käynyt ja sinne voisin ajatella meneväni takaisinkin. Olen tiedostanut alkoholiongelmani jo pitkään, mutta jostain syystä olen jatkanut juomista selvien kausien jälkeen. Nyt ajattelenkin, että mikään muu ei auta kuin perusteellinen muutos sekä positiivisyyden ja jonkunlaisen henkisyyden tavoittelu. Muuten koko korttitalo sortuu taas heti, kun ns. katumusvaihe on ohi.

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta, mutta se ei ole ollut kestävällä pohjalla, sillä olen ollut yhä kateellinen niille, jotka voivat juoda. Juomisen himo ei siis ole poistunut mihinkään. AA:n teksteistä ymmärsin, että päätös juomattomuudesta on tehtävä joka päivä, koko loppuelämän ajan. Se muuttuu vähitellen helpommaksi, mutta ilman nöyryyttä voi retkahdus osua taas kohdalle kaikista ponnisteluista huolimatta.

Se, että juon helpottaakseni oloani ja paetakseni joltakin (menneisyyden taakalta?) on ilmeisesti tässä se ydinasia. Tuntuu vain vahvasti siltä, että minun on saatava jotain alkoholin tilalle tässä asioiden kohtaamisessa ja se jokin on se henkisyys (paremman sanan puutteessa), joka minulta on puuttunut.

addikti-81 kirjoitti:

Nim. Apua on tarjolla:
Tuossa oli varmasti paljon totta, paljon on asioita minulla vielä käsittelemättä. Terveyskeskus tuntuu kuitenkin jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Lääkärit ovat aina kiireisiä ja tuntuu, että tällainen "pään sisäinen ongelma" täytyisi hoitaa jossain muualla.

A-klinikalla olen joskus käynyt ja sinne voisin ajatella meneväni takaisinkin. Olen tiedostanut alkoholiongelmani jo pitkään, mutta jostain syystä olen jatkanut juomista selvien kausien jälkeen. Nyt ajattelenkin, että mikään muu ei auta kuin perusteellinen muutos sekä positiivisyyden ja jonkunlaisen henkisyyden tavoittelu. Muuten koko korttitalo sortuu taas heti, kun ns. katumusvaihe on ohi.

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta, mutta se ei ole ollut kestävällä pohjalla, sillä olen ollut yhä kateellinen niille, jotka voivat juoda. Juomisen himo ei siis ole poistunut mihinkään. AA:n teksteistä ymmärsin, että päätös juomattomuudesta on tehtävä joka päivä, koko loppuelämän ajan. Se muuttuu vähitellen helpommaksi, mutta ilman nöyryyttä voi retkahdus osua taas kohdalle kaikista ponnisteluista huolimatta.

Se, että juon helpottaakseni oloani ja paetakseni joltakin (menneisyyden taakalta?) on ilmeisesti tässä se ydinasia. Tuntuu vain vahvasti siltä, että minun on saatava jotain alkoholin tilalle tässä asioiden kohtaamisessa ja se jokin on se henkisyys (paremman sanan puutteessa), joka minulta on puuttunut.

Lue lisää

Addikti-81, minusta olet oikein oivaltanut. Paraneminen on kokonaisvaltainen prosessi.
Ei se yksin vie pois syitä syviä, jos vain alkoholista yrittää mekaanisesti irrottautua alkoholista, vaikka hyvähän se on jos edes siten.
Minusta täytyy oikein perin pohjin itselle selvittää, miksi juon, mikä saa minut aina uudestaan ja uudestaan tarttumaan pulloon, vaikka tiedänkin sen olevan itselleni vahingollista.
Ihminen on kokonaisuus kaikki vaikuttaa kaikkeen. Emme ole irrallaan olemassa olevasta ympäristöstä, fyysinen minämme vaikuttaa, samoin se miten koemme kaiken ympärillämme olevan. Uskon myös siihen että se mikä meissä sisällämme on, se hengellinen minämme, Jumalalta saatu, vaikuttaa asioihimme. Omatunto syyttää jos teemme väärin. Meidän sisällämme on taju oikeasta ja väärästä.
Se ohjailee valintojamme.
Minusta TMIV antoi hyviä ohjeita, itse en osaisi niin hyvin noista asioista kertoa, mutta kun avaat sydömesi Jeesukselle, sieltä saat armon. Hän tuntee sinut sellaisena kuin olet, jonka elämä on rikottu, Jeesus voi tehdä sen ehjäksi jälleen.

Tämä laulu on minua usein lohduttanut kun olen ollut heikoilla ja rikki.

http://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk

uskotar kirjoitti:

Addikti-81, minusta olet oikein oivaltanut. Paraneminen on kokonaisvaltainen prosessi.
Ei se yksin vie pois syitä syviä, jos vain alkoholista yrittää mekaanisesti irrottautua alkoholista, vaikka hyvähän se on jos edes siten.
Minusta täytyy oikein perin pohjin itselle selvittää, miksi juon, mikä saa minut aina uudestaan ja uudestaan tarttumaan pulloon, vaikka tiedänkin sen olevan itselleni vahingollista.
Ihminen on kokonaisuus kaikki vaikuttaa kaikkeen. Emme ole irrallaan olemassa olevasta ympäristöstä, fyysinen minämme vaikuttaa, samoin se miten koemme kaiken ympärillämme olevan. Uskon myös siihen että se mikä meissä sisällämme on, se hengellinen minämme, Jumalalta saatu, vaikuttaa asioihimme. Omatunto syyttää jos teemme väärin. Meidän sisällämme on taju oikeasta ja väärästä.
Se ohjailee valintojamme.
Minusta TMIV antoi hyviä ohjeita, itse en osaisi niin hyvin noista asioista kertoa, mutta kun avaat sydömesi Jeesukselle, sieltä saat armon. Hän tuntee sinut sellaisena kuin olet, jonka elämä on rikottu, Jeesus voi tehdä sen ehjäksi jälleen.

Tämä laulu on minua usein lohduttanut kun olen ollut heikoilla ja rikki.

http://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=0y4BeJbxXJs&feature=watch_response

Tässä parempi versio laulusta

addikti-81 kirjoitti:

Nim. Apua on tarjolla:
Tuossa oli varmasti paljon totta, paljon on asioita minulla vielä käsittelemättä. Terveyskeskus tuntuu kuitenkin jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Lääkärit ovat aina kiireisiä ja tuntuu, että tällainen "pään sisäinen ongelma" täytyisi hoitaa jossain muualla.

A-klinikalla olen joskus käynyt ja sinne voisin ajatella meneväni takaisinkin. Olen tiedostanut alkoholiongelmani jo pitkään, mutta jostain syystä olen jatkanut juomista selvien kausien jälkeen. Nyt ajattelenkin, että mikään muu ei auta kuin perusteellinen muutos sekä positiivisyyden ja jonkunlaisen henkisyyden tavoittelu. Muuten koko korttitalo sortuu taas heti, kun ns. katumusvaihe on ohi.

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta, mutta se ei ole ollut kestävällä pohjalla, sillä olen ollut yhä kateellinen niille, jotka voivat juoda. Juomisen himo ei siis ole poistunut mihinkään. AA:n teksteistä ymmärsin, että päätös juomattomuudesta on tehtävä joka päivä, koko loppuelämän ajan. Se muuttuu vähitellen helpommaksi, mutta ilman nöyryyttä voi retkahdus osua taas kohdalle kaikista ponnisteluista huolimatta.

Se, että juon helpottaakseni oloani ja paetakseni joltakin (menneisyyden taakalta?) on ilmeisesti tässä se ydinasia. Tuntuu vain vahvasti siltä, että minun on saatava jotain alkoholin tilalle tässä asioiden kohtaamisessa ja se jokin on se henkisyys (paremman sanan puutteessa), joka minulta on puuttunut.

Lue lisää

addikti-82, se tyhjyyden tunne, mikä sinulla on, ja jota sanot henkisyydeksi, voi olla juuri se tyhjä paikka sydämessäsi, minkä lapsesi isä jätti tyhjäksi lähtiessään äkisti elämästäsi. Sille paikalle otit alkoholin, ja kun tunne-elämästäsi poistuu tyhjyyden tila ja tuo henkinen hätä, niin eheydyt kokonaiseksi raittiiksi ihmiseksi jälleen, etkä enää halua alkoholin määräävän elämääsi, vaan seisot omilla jaloillasi vahvana ihmisenä, joka itse määrää oman tiensä raittiina ihmisenä.

Alkoholismia ei yksin pysty katkaisemaan, vaan yhä uudestaan haetaan sitä helpompaa tietä, eikä uskalleta kohdata omaa minää sellaisena heikkona ihmisenä, mitäs sitä on.

Kirjoitan omasta kokemuksesta ja kaiken kirjoittamani läpikäyneenä. Raittiutta on kestänyt 26 vuotta. Joka aamu sanon itselleni: "Olen alkoholisti, enkä juo tänään."

uskotar kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=0y4BeJbxXJs&feature=watch_response

Tässä parempi versio laulusta

Lue lisää

Hyvä idea nämä laululinkit! :)

Minäkin tuon yhden: http://www.youtube.com/watch?v=Xc3QwGUoPeo&feature=related

Kuuntele ja lue, addikti-81, aivan erityisesti noita sanoja.

Kerro myös, minkälaisesta musiikista saattaisit pitää, voimme etsiä lisää kuunneltavaa :)

TMIV

Apua on tarjolla kirjoitti:

addikti-82, se tyhjyyden tunne, mikä sinulla on, ja jota sanot henkisyydeksi, voi olla juuri se tyhjä paikka sydämessäsi, minkä lapsesi isä jätti tyhjäksi lähtiessään äkisti elämästäsi. Sille paikalle otit alkoholin, ja kun tunne-elämästäsi poistuu tyhjyyden tila ja tuo henkinen hätä, niin eheydyt kokonaiseksi raittiiksi ihmiseksi jälleen, etkä enää halua alkoholin määräävän elämääsi, vaan seisot omilla jaloillasi vahvana ihmisenä, joka itse määrää oman tiensä raittiina ihmisenä.

Alkoholismia ei yksin pysty katkaisemaan, vaan yhä uudestaan haetaan sitä helpompaa tietä, eikä uskalleta kohdata omaa minää sellaisena heikkona ihmisenä, mitäs sitä on.

Kirjoitan omasta kokemuksesta ja kaiken kirjoittamani läpikäyneenä. Raittiutta on kestänyt 26 vuotta. Joka aamu sanon itselleni: "Olen alkoholisti, enkä juo tänään."

Lue lisää

Nimim. "Apua on tarjolla" muistutti hienosti tuosta "tyhjästä paikasta" meidän sydämissämme. Niitä aiheutuu monistakin eri asioista. Epäilemättä se, että miehesi on hylännyt perheenne onkin tällaisen tyhjän paikan sinuun jättänyt. Kun katselet elämääsi taaksepäin, saatat löytää monia muitakin tällaisia asioita. Esim. omassa tapauksessani hyvin pian ns. "uskoon tulemiseni" jälkeen minulle alkoi avautua monenlaisia asioita omasta lapsuudestani. Sain alkaa ymmärtää, miten esim. oman isäni itsemurha ollessani 7-vuotias on vaikuttanut elämässäni todella raskaasti. Monia monia muitakin asioita lapsuudesta on paljastunut melkoisiksi syvien haavojen aiheuttajiksi.

Näiden inhimillisestä elämästä syntyneiden tyhjien kohtien ja haavojen lisäksi meillä jokaisella on myös se perimmäinen kaipuumme: päästä takaisin kotiin. Uskon, että jollakin - ehkä joskus vain häviävän pienellä - tavalla jokainen meistä ymmärtää, että tässä maailmassa meiltä puuttuu jotain. Me olemme poissa ja irti jostakin, minkä yhteyteen meidät tarkoitettiin. Ihmisillä on tietenkin erilaisia valmiuksia myöntää tällaisia aavistuksiaan ainakaan julkisesti, joutuuhan siitä helposti leimatuksi ja nimitellyksi.

Väittäisin, että vaikka kaikki meidän tyhjät paikkamme ja haavamme täytettäisiin ja parannettaisiin, me sittenkin vielä jäisimme kaipaamaan jotain, jota minä tahdon nimittää Jumalan kaipuuksi. Sitä meidän sydämemme halajaa: yhteyttä Häneen, joka on luonut meidät, kokemusta siitä, että meitä rakastetaan aivan ehdoitta silloinkin kun olemme inhimillisesti katsottuna täysin yksin, ja ymmärrystä siitä, että meidän olemassaolollamme on merkitys ja tarkoitus.

Upea juttu, että haluat lähteä etsimään mitä suunnitelmia Jumalalla on sinun varallesi!

Vielä yksi laulu - taas kannattaa kuunnella niitä sanoja ;)

http://www.youtube.com/watch?v=sMQhiPpK5uw&feature=related

TMIV

Apua on tarjolla kirjoitti:

addikti-82, se tyhjyyden tunne, mikä sinulla on, ja jota sanot henkisyydeksi, voi olla juuri se tyhjä paikka sydämessäsi, minkä lapsesi isä jätti tyhjäksi lähtiessään äkisti elämästäsi. Sille paikalle otit alkoholin, ja kun tunne-elämästäsi poistuu tyhjyyden tila ja tuo henkinen hätä, niin eheydyt kokonaiseksi raittiiksi ihmiseksi jälleen, etkä enää halua alkoholin määräävän elämääsi, vaan seisot omilla jaloillasi vahvana ihmisenä, joka itse määrää oman tiensä raittiina ihmisenä.

Alkoholismia ei yksin pysty katkaisemaan, vaan yhä uudestaan haetaan sitä helpompaa tietä, eikä uskalleta kohdata omaa minää sellaisena heikkona ihmisenä, mitäs sitä on.

Kirjoitan omasta kokemuksesta ja kaiken kirjoittamani läpikäyneenä. Raittiutta on kestänyt 26 vuotta. Joka aamu sanon itselleni: "Olen alkoholisti, enkä juo tänään."

Lue lisää

Mielestäni parantuneen alkoholistin neuvo tällä palstalla on parasta apua.

Eli häpeän ja syyllisyyden kanssa ei pidä jäädä yksin eristyksiin muista ihmisistä. Häpeä sitoo ihmisen juuri näillä metodeilla, älä vaan puhu tästä kenellekään, kukaan ei sinua ymmärrä, sinä menetät lopullisesti kasvosi jos tästä puhut, jne.

Juurisyy pitää selvittää, siis miksi minä tarvitse lohdutus ja pakopaikan alkoholin huuruihin. Taustalta uskon löytyvän vakavan hylkäämisen, jo varhaislapsuudessa, mahdollinen pelossa eläminen, turvattomuus.
Kun parisuhde purkautui, tapahtui vakava hylkääminen, tällöin sisimmässä ollut turvattomuuden haava repeytyi auki. Hyvät neuvot, mutta ennen kaikkea välittävä rakkaus, joka loisi turvallisuuden tunnetta ja vertaistuki ovat tässä parantumisprosessissa avainasemassa.

tmiv kirjoitti:

Hyvä idea nämä laululinkit! :)

Minäkin tuon yhden: http://www.youtube.com/watch?v=Xc3QwGUoPeo&feature=related

Kuuntele ja lue, addikti-81, aivan erityisesti noita sanoja.

Kerro myös, minkälaisesta musiikista saattaisit pitää, voimme etsiä lisää kuunneltavaa :)

TMIV

Lue lisää

Exit:lla on hyviä j lauluja, missä on todella lohdullista sanomaa.

http://www.youtube.com/watch?v=BfeYlehy5Do&feature=related

addikti-81 kirjoitti:

Nim. Apua on tarjolla:
Tuossa oli varmasti paljon totta, paljon on asioita minulla vielä käsittelemättä. Terveyskeskus tuntuu kuitenkin jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Lääkärit ovat aina kiireisiä ja tuntuu, että tällainen "pään sisäinen ongelma" täytyisi hoitaa jossain muualla.

A-klinikalla olen joskus käynyt ja sinne voisin ajatella meneväni takaisinkin. Olen tiedostanut alkoholiongelmani jo pitkään, mutta jostain syystä olen jatkanut juomista selvien kausien jälkeen. Nyt ajattelenkin, että mikään muu ei auta kuin perusteellinen muutos sekä positiivisyyden ja jonkunlaisen henkisyyden tavoittelu. Muuten koko korttitalo sortuu taas heti, kun ns. katumusvaihe on ohi.

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta, mutta se ei ole ollut kestävällä pohjalla, sillä olen ollut yhä kateellinen niille, jotka voivat juoda. Juomisen himo ei siis ole poistunut mihinkään. AA:n teksteistä ymmärsin, että päätös juomattomuudesta on tehtävä joka päivä, koko loppuelämän ajan. Se muuttuu vähitellen helpommaksi, mutta ilman nöyryyttä voi retkahdus osua taas kohdalle kaikista ponnisteluista huolimatta.

Se, että juon helpottaakseni oloani ja paetakseni joltakin (menneisyyden taakalta?) on ilmeisesti tässä se ydinasia. Tuntuu vain vahvasti siltä, että minun on saatava jotain alkoholin tilalle tässä asioiden kohtaamisessa ja se jokin on se henkisyys (paremman sanan puutteessa), joka minulta on puuttunut.

Lue lisää

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta.

Et sinä minusta kovin rapajuopolta kuulosta. Juot siis keskimäärin 2 päivää seitsemästä, ja voit olla viikkoja tai kuukausiakin raittiina. Jospa ongelmasi ei olekaan juominen, vaan ihan joku muu. Yksinäisyys, tarkoituksettomuuden tunne, hylätyksi tuntemisen kokemus. Sydämen tyhjyys. Itse juon paljon enemmän kuin sinä ja kärsin edellä mainituista asioista. Vauhtia juomiselle antoi nuorena koettu paniikkihäiriö, josta ei voinut kertoa kenellekään, kun sellaista ei tunnettu -80-luvulla. Jos juominen helpottaa oloa, niin silloin sitä on juotava. Mutta jos se aiheutaa ongelmia, niin silloin se on lopetettava.

Realistisuus kirjoitti:

Minulla juominen menee jokseenkin näin:
retkahdus (1-2 päivää juomista),
katumus (2-3 päivää "morkkista") ja
juomisen valmistelu (1-2 päivää juomisen kaipuuta, joka vähitellen kääntyy siihen, että kaikki syyt raittiuteen katoavat ja juominen on "ainoa" vaihtoehto).

Välillä olen saanut katumuksen ja juomisen valmistelun väliin viikkoja tai jopa kuukausia raittiutta.

Et sinä minusta kovin rapajuopolta kuulosta. Juot siis keskimäärin 2 päivää seitsemästä, ja voit olla viikkoja tai kuukausiakin raittiina. Jospa ongelmasi ei olekaan juominen, vaan ihan joku muu. Yksinäisyys, tarkoituksettomuuden tunne, hylätyksi tuntemisen kokemus. Sydämen tyhjyys. Itse juon paljon enemmän kuin sinä ja kärsin edellä mainituista asioista. Vauhtia juomiselle antoi nuorena koettu paniikkihäiriö, josta ei voinut kertoa kenellekään, kun sellaista ei tunnettu -80-luvulla. Jos juominen helpottaa oloa, niin silloin sitä on juotava. Mutta jos se aiheutaa ongelmia, niin silloin se on lopetettava.

Lue lisää

Minulle ainakin juominen on aiheuttanut jo paljon ongelmia. Jos minulla ei olisi lasta olisin varmasti juonut paljon useamminkin. Kamalaa, mutta totta. Sillä ei oikeastaan edes ole mitään väliä, kuinka paljon juon. Kyse on siitä, miten minulla on juomisen himo, josta en pääse eroon silloinkaan, kun en juo. Vahvimmillaan se on silloin, kun olen juonut yhden tai kaksi olutta/siideriä. En yksinkertaisesi pysty lopettamaan juomista siihen.

On vaikea erottaa toisistaan juomisen syitä ja seurauksia. En tiedä, juonko masennukseen vai olenko masentunut, koska juon. Oli miten oli, en ole se ihminen, joka haluan olla - tai joka olisin jos en olisi antanut alkoholille niin suurta roolia elämässäni.

En halua, että viikkoni kohokohta on se, että "saan" juoda. Elämässä täytyy olla jotain suurempaa ja tärkeämpää. On hirveää tuntea, ettei millään ole mitään väliä. Se on itsekästä ja typerää, varsinkin kun minulla on lapsikin.

Yksinäisyys, hylätyksi tunteminen, tyhjyys jne. voivat olla juomisen pohjimmaisia syitä, mutta en pääse niitäkään käsittelemään niin kauan kuin juon.

Tässäpä tuli käytyä läpi - ehkä itseäni varten - monia eri syitä siihen, että minun tulee pyrkiä raittiuteen. Se on minulle ainoa realistinen vaihtoehto, jos haluan olla onnellinen ja tasapainoinen ihminen.

Juuripa siksi sinulle kirjoitin sukulaismiehestä, kun ajattelin, että näinkin sinulle voi käydä kuin nyt kävi.

Luepa kirjoitus tuolta ylhäältä uudestaan. Hän kuoli juovana juoppona. Hän ei toiveistaan huolimatta raitistunut kuukauden eikä vuoden eikä vuosikymmentenkään päästä kokonaan, vaan retkahteli läpi koko elämänsä. Silti hän oli arvokas ihminen sekä läheisilleen että Jumalalle.

Anteeksisaamisen tähden sinun ei tarvitse raitistua. Olet jo saanut jokaisen menneen ja tulevan retkahduksesi anteeksi.

Toiset ovat vahvempia ja toiset heikompia, eikä Jumala halveksi sitä, joka on heikko ja kompuroi elämässään. Ei hän halveksi eikä lyö, vaan ottaa syliinsä, kun aika on.

Silti, sinun itsesi ja lapsesi vuoksi toivon sinulle voimia ja terveyttä jo täällä - palan taivasta maan päällä. Eihän tämä ollut kuin yksi retkahdus! Anna se itsellesi anteeksi, käytä opiksesi, ja yritä uudestaan!

Siunausta.

addikti-81, ymmärrän täysin, miksi retkahdit juomaan. Kun sinulla oli sopimus tuon ystävän kanssa, joka halusi tukea sinua juomakierteessäsi, niin petyit häneen aivan samalla tavalla kuin olit pettynyt lapsesi isään, kun hän jätti sinut.

Koit saman voimakkaan hylkäämisen ja pettymyksen tunteen ja sen takia hait lohtua alkoholista. Se antoikin sinulle unohduksen.

Minulle tuli mieleen, että et pysty käsittelemään tuota läheisen ihmissuhteen menetystä ja koet kaikki ihmiset samanlaisina kuin sinut jättänyt mies, jolloin alitajunta ajaa sinut pakenemaan tuota kipeää tunnetta alkoholista. Luot alkoholin avulla keinotekoisen ilon ja hyvän olon tunteen, jossa ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin niitä tyhjänpäiväisiä juttuja ja tyhjänpäiväistä naurua tyhmille vitseille.

Mieti, oliko se ihminen sinun ystäväsi oikeasti, joka tarjosi sinulle viinilasillisen? Hän tiesi varmaan, että sinulla on lapsi ja hänen takiaan yrität raitistua kuten myös itsesi takia. Pelkääkö ystäväsi sitä, että menettää hauskanpidon mestarin elämästään eli pelkääkö hän sinun raitistumistasi ja omaa yksinäisyyttään siinä tapauksessa, kun sitä juoppoa ei olekkaan enää siellä tutussa paikassa juomassa ja luomassa keinotekoisen ilon maailmaa.

Itsesyytökset ovat turhia, ja sinun pitääkin miettiä sitä, että jos eilen retkahdit juomaan, niin tänään vietän raittiin päivän, ja kun huomenna herään, niin olen silloinkin raitis, koska lapseni tulee kotiin mummolasta. Lapselle haluan näyttää hyvän äidin mallia ja kasvattaa lapseni raittiissa kodissa kuten muutkin äidit tekevät. Pienen lapsen kanssa on paljon tekemistä ja hän on myös sinun maailmasi keskipiste - ei se alkoholi ja sen tuoma keinotekoinen ilo. Lapsi antaa sinulle luonnollisen ilon, jonka tuotat lapselle elämällä tunne-elämältään tasapainoisne ihmisen elämää.

Eikö nyt olisi jo aika kohdata elämän todellisuus ja omat sisäiset tunteet ja kokea se suru siellä sisimmässäsi, minkä takia pakenet sitä alkoholiin.

Kirjoita kaikki omat tunteesi paperille pois mielestäsi ja sydämestäsi. Yritä selvittää, miksi lapsesi isä hylkäsi sinut.

Muista, että olet arvokas ihminen kokonaisuutena teitpä mitä tahansa.

Nyt menet ulos aurinkoon ja kuuntelet, kuinka iloisesti talitintti laulaa juuri sinulle. Räysrään reunalta tipahtaa kirkas vesipisara sinun silmiesi iloksi ja jää rapsahtaa kenkäsi alla sinun korviesi kuullen.

Jumala on läsnä luomakunnassaan.

Mene ulos ja olet Jumalan sylissä. Jumalan rakkaus on enemmän kuin tuhannen ihmisen halaus tai lohduttava kirjoitus!

addikti-81,

Olet täysin Jumalan rakastama ja myös meidän kaikkien täällä kaipaama, hyväksymä ja rakastama. On ihan luonnollista ja ymmärrettävää, että retkahduksen jälkeen tunnet valtavia itsesyytöksiä. Yritä kuitenkin ohittaa ne ja jotenkin päästä kiinni siitä ajatuksesta, että nuo syytökset eivät ole koko totuus tästä tilanteesta. Sinä retkahdit, se on tosiasia, mutta se ei tee sinusta huonoa tai kelpaamatonta ihmistä. Usko pois, meillä jokaisella on niitä kipupisteitä, joissa me retkahtelemme. Joskus Jumala antaa sen armon, että voimme ihan ihmeellisellä tavalla vapautua niistä, mutta useammin meidät varmaankin viedään "vain" sen tien alkuun, jolla kulkien me vähitellen parannumme. Joskus aivan tuskallisenkin hitaasti.

>aloin kuvittelemaan, ettei hänellä oikeasti ole varmaankaan mitään töitä, hän ei vain halua tavata minua.

Nämä ovat juuri niitä vihollisemme meidän aivoihimme syöttämiä valheita. Voi miten tuttuja nuo sanat ja ahdistavat ajatukset ovat myös minulle. Älä kuitenkaan anna periksi noille, vaan valitse olla uskomatta nuo tunteesi ja ajatuksesi. Tunteet ovat tällaisia; ne eivät aina kerro totuutta asioista, vaikka ne sinänsä ovatkin totta ja meille jokaiselle oikeita.

> Miksi haluaisikaan, olenhan aivan surkea ja mitätön tapaus!

Niin... tällaisten surkeiden ja mitättömien tapausten vuoksi Jumalan Poika kuitenkin halusi astua alas asemastaan, syntyä ihmiseksi tähän maailmaan ja Jeesuksessa Kristuksessa kuolla meidän puolestamme, että me voisimme saada anteeksi. Jokin arvo meillä ehkä sittenkin on, vai mitä luulet... ;)

> Alan uskoa, etten koskaan pysty raitistumaan. Etten pohjimmiltani koskaan edes halua raitistua. :-( Tunnen pettäneeni myös teidät kaikki, jotka olette täällä minua tukeneet. Miten saatoin antaa itseni vajota itsesääliin ja -inhoon niin, että todella ajattelin, ettei millään ole mitään väliä?

Olet saanut täydellisesti anteeksi, pystyitpä raitistumaan tahi et. On ehdottoman tärkeää muistaa, että sinun ei ole tarpeen ensin itse pystyä parantamaan itseäsi, että sitten vasta voisit saada anteeksi. Asiat menevät juuri päinvastoin: me saamme anteeksi ja vasta sen vastaanottaminen alkaa sulattaa meissä niitä jäitä, jotka ovat sielumme sairastuttaneet näihin lukemattomiin erilaisiin ongelmiin.

Sinun ei tarvitse lunastaa omaa hyväksyttävyyttäsi myöskään kenenkään ihmisen edessä. Et sinä ole pettänyt ketään - päinvastoin. Ihailen sitä, millaisella rohkeudella kerrot asioistasi ja ongelmastasi, ja tunnustat pienuutesi ja heikkoutesi niiden edessä.

> Mikään tahdonvoima ei voi olla niin vahva, että sen avulla voisi päästä alkoholismista eroon. Siihen tarvitaan jotain muuta, mutta pelkään muutosta.

Ei olekaan, olet aivan oikeassa. Sen takia sinulta ei vaaditakaan, että SINUN täytyy pystyä tähän. Sinä tunnistat synnintunnon sydämessäsi, ja kadut alkoholin käyttöäsi ja sen aikana tapahtuneita tekojasi. Tahdot saada anteeksi, ja tahdot päästä eroon tästä tuhoavasta ongelmasta. Nämä neljä asiaa ovat aivan kuin avain oveen, jonka takana sinun tiesi parannukseen aukeaa. Sinä olet saanut kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, yhdellä ainoalla kerralla ja iankaikkisesti. Ota tämä anteeksianto vastaan uudestaan ja uudestaan, niin kuljet tuolla tiellä, jolla Jeesus johdattaa sinua.

> Ketjun otsikko pyörii mielessäni, mutta eri muodossa: voinko saada anteeksi JOS RAITISTUN?

Ei, älä lisää siihen mitään ehtoja. Kysymyksesi kuuluu: voinko saada anteeksi, ja vastaus on, että olet jo saanut anteeksi.

>Tämä "pelastusrenkaani" heitettiin elämääni vasta pari kuukautta sitten, mutta nyt jo tunnen, että olemme läheisiä toisillemme. Yleensä en päästä ketään näin lähelle itseäni. Pitäisikö minun kuitenkin etäännyttää itseni hänestä, kunnes olen ehjempi ihminen?

Minä vastaisin tähän, että ehdottomasti ei. Minusta tuo ihminen on elämässäsi selkeää Jeesuksen johdatusta. Uskon, että tarvitset häntä. Muista, että sinun ei tarvitse "ansaita" tuota ystävää itsellesi, vaan hän on jo ystäväsi, kaikesta huolimatta.

> En kai sittenkään haluaisi antaa periksi!

Hyvä näin, loistavaa suorastaan. Muistathan kuitenkin, että asia ei ole riippuvainen sinun voimistasi pitää kiinni päätöksistäsi, vaan että etsit apua sieltä ainoasta suunnasta, jolla on sitä valta ja kyky sinulle johdattaa: Jumalalta.

TMIV

m a r j a kirjoitti:

Juuripa siksi sinulle kirjoitin sukulaismiehestä, kun ajattelin, että näinkin sinulle voi käydä kuin nyt kävi.

Luepa kirjoitus tuolta ylhäältä uudestaan. Hän kuoli juovana juoppona. Hän ei toiveistaan huolimatta raitistunut kuukauden eikä vuoden eikä vuosikymmentenkään päästä kokonaan, vaan retkahteli läpi koko elämänsä. Silti hän oli arvokas ihminen sekä läheisilleen että Jumalalle.

Anteeksisaamisen tähden sinun ei tarvitse raitistua. Olet jo saanut jokaisen menneen ja tulevan retkahduksesi anteeksi.

Toiset ovat vahvempia ja toiset heikompia, eikä Jumala halveksi sitä, joka on heikko ja kompuroi elämässään. Ei hän halveksi eikä lyö, vaan ottaa syliinsä, kun aika on.

Silti, sinun itsesi ja lapsesi vuoksi toivon sinulle voimia ja terveyttä jo täällä - palan taivasta maan päällä. Eihän tämä ollut kuin yksi retkahdus! Anna se itsellesi anteeksi, käytä opiksesi, ja yritä uudestaan!

Siunausta.

Lue lisää

Rapajuoppo Jumalan luvalla ja siunauksella? Marja on täysin hakoteillä valitan.

Huomasin addikti-81 kirjoituksesta, miten hän ikäänkun haki luvan ja hyväksynnän juomiselleen kun ystävä ei ehtinyt sovittuun tapaamiseen.

Nyt kun Marja tarjoaa vielä Jumalankin hyväksymään alkoholismin ja siunaamaan ressukan juomisen, niin tässä eihän tässä ole päätä eikä häntää.

Ainoa konsti tervehtymisen alkamiselle, on täydellinen toppi juomiseen, korkki kerrasta kiinni, ei enää pisaraakaan alkoholia eikä koskaan.

Ei enää yhtäkään selitystä sille, miksi minun täytyy juoda, koska maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jonka TÄYTYY juoda, eikä yhtäkään ihmistä jonka tarvitsisi juoda.

Kaikki täällä esitetyt puolustelut ovat siis ainoastaan tarkoitetut keinoiksi, joilla selitellään toisille miksi minun pitää juoda ja miksen voi lopettaa.

Turhauttavampaa ei voisi enää olla. Joko tai, - kolmatta tietä ei ole.

Tuo on väärä tie! Usko huviksesi. Jumala auttaa sinua kun suljet viinapullon. HÄN pitää huolen lopusta! Sitä ennen hän ei voi auttaa sinua.

Ei enää yhtään selitystä, miksi sinun pitää juoda, pliis!!

apua on tarjolla kirjoitti:

addikti-81, ymmärrän täysin, miksi retkahdit juomaan. Kun sinulla oli sopimus tuon ystävän kanssa, joka halusi tukea sinua juomakierteessäsi, niin petyit häneen aivan samalla tavalla kuin olit pettynyt lapsesi isään, kun hän jätti sinut.

Koit saman voimakkaan hylkäämisen ja pettymyksen tunteen ja sen takia hait lohtua alkoholista. Se antoikin sinulle unohduksen.

Minulle tuli mieleen, että et pysty käsittelemään tuota läheisen ihmissuhteen menetystä ja koet kaikki ihmiset samanlaisina kuin sinut jättänyt mies, jolloin alitajunta ajaa sinut pakenemaan tuota kipeää tunnetta alkoholista. Luot alkoholin avulla keinotekoisen ilon ja hyvän olon tunteen, jossa ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin niitä tyhjänpäiväisiä juttuja ja tyhjänpäiväistä naurua tyhmille vitseille.

Mieti, oliko se ihminen sinun ystäväsi oikeasti, joka tarjosi sinulle viinilasillisen? Hän tiesi varmaan, että sinulla on lapsi ja hänen takiaan yrität raitistua kuten myös itsesi takia. Pelkääkö ystäväsi sitä, että menettää hauskanpidon mestarin elämästään eli pelkääkö hän sinun raitistumistasi ja omaa yksinäisyyttään siinä tapauksessa, kun sitä juoppoa ei olekkaan enää siellä tutussa paikassa juomassa ja luomassa keinotekoisen ilon maailmaa.

Itsesyytökset ovat turhia, ja sinun pitääkin miettiä sitä, että jos eilen retkahdit juomaan, niin tänään vietän raittiin päivän, ja kun huomenna herään, niin olen silloinkin raitis, koska lapseni tulee kotiin mummolasta. Lapselle haluan näyttää hyvän äidin mallia ja kasvattaa lapseni raittiissa kodissa kuten muutkin äidit tekevät. Pienen lapsen kanssa on paljon tekemistä ja hän on myös sinun maailmasi keskipiste - ei se alkoholi ja sen tuoma keinotekoinen ilo. Lapsi antaa sinulle luonnollisen ilon, jonka tuotat lapselle elämällä tunne-elämältään tasapainoisne ihmisen elämää.

Eikö nyt olisi jo aika kohdata elämän todellisuus ja omat sisäiset tunteet ja kokea se suru siellä sisimmässäsi, minkä takia pakenet sitä alkoholiin.

Kirjoita kaikki omat tunteesi paperille pois mielestäsi ja sydämestäsi. Yritä selvittää, miksi lapsesi isä hylkäsi sinut.

Muista, että olet arvokas ihminen kokonaisuutena teitpä mitä tahansa.

Lue lisää

Yllättävää että alkoholismille löytyy ymmärtäjiä!

Juomari tarvitsee hirvittävän voimakkaan herätyksen, eli tietoisuuden siitä minne on matkalla.

1. Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?

Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
1. Kor. 6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jumala kutsuu juuri tästä syystä parannukseen, hän tahtoo pelastaa alkoholin orjuuteen joutuneen. Selittelyt pois kokonaan ja korkki kiinni, tämä on ainoa tie. Siksi pitää mennä hoitopaikkaan, jossa korkki suljetaan asiantuntijoiden avustuksella.

Jeesus auttaa kirjoitti:

Rapajuoppo Jumalan luvalla ja siunauksella? Marja on täysin hakoteillä valitan.

Huomasin addikti-81 kirjoituksesta, miten hän ikäänkun haki luvan ja hyväksynnän juomiselleen kun ystävä ei ehtinyt sovittuun tapaamiseen.

Nyt kun Marja tarjoaa vielä Jumalankin hyväksymään alkoholismin ja siunaamaan ressukan juomisen, niin tässä eihän tässä ole päätä eikä häntää.

Ainoa konsti tervehtymisen alkamiselle, on täydellinen toppi juomiseen, korkki kerrasta kiinni, ei enää pisaraakaan alkoholia eikä koskaan.

Ei enää yhtäkään selitystä sille, miksi minun täytyy juoda, koska maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jonka TÄYTYY juoda, eikä yhtäkään ihmistä jonka tarvitsisi juoda.

Kaikki täällä esitetyt puolustelut ovat siis ainoastaan tarkoitetut keinoiksi, joilla selitellään toisille miksi minun pitää juoda ja miksen voi lopettaa.

Turhauttavampaa ei voisi enää olla. Joko tai, - kolmatta tietä ei ole.

Tuo on väärä tie! Usko huviksesi. Jumala auttaa sinua kun suljet viinapullon. HÄN pitää huolen lopusta! Sitä ennen hän ei voi auttaa sinua.

Ei enää yhtään selitystä, miksi sinun pitää juoda, pliis!!

Lue lisää

nimim. "Jeesus auttaa",

ovatkohan nuo sinun sanasi nyt sitä, mitä retkahtanut ja retkahdustaan JO KATUVA ihminen tarvitsee?! Entä jos itse olisit yhtä tuskallisessa tilanteessa, ja joku tulisi sinulle junttaamaan, että "korkki kiinni!! Mitäs joit!!!" Eihän siitä mitään apua ole kenellekään, se vain lisää itsesyytöksiä ja saattaa nostattaa halua juoda lisää.

Ei Jumala anna lupaa juomiseen, eikä siunaa sitä - mutta sen ihmisen Hän hyväksyy juomisesta huolimatta kunhan tuo ihminen vain haluaa Jumalan yhteyteen ja ottaa totuutena vastaan Jumalan Sanan hänestä itsestään. Minusta ei ole mitään syytä väittää, etteikö addikti-81 olisi tehnyt näin.

TMIV

Sitä sinun lastasi mietin. Pystytkö huolehtimaan lapsestasi? Onko mummola lähellä?

Meillä oli sijaislapsi, kun kummityttäremme hapuili elämäänsä eteenpäin nuorena äitinä kaljapullo kädessä. Emme tienneet tilanteen koko karmeutta ennen kuin sosiaalityöntekijät olivat puuttuneet tilanteeseen, ja kummityttäremme uskalsi kertoa meille (äitinsä oli silloin jo kuollut), että oli joutunut sosiaalityön asiakkaaksi.

Saimme yhdessä järjestettyä tilanteen niin, että lapsi sijoitettiin lopulta meille. Ensin olimme vain tukiperheenä, mutta kun alamäki jatkui, lapsi tuli meille kokonaan. Kummityttö asui sen verran lähellä, että pystyi kuitenkin selvänä ollessaan päivittäin tapaamaan lasta ja ottamaan luokseenkin viikonlopuiksi. Koska olimme lähellä asuva sukulaisperhe, kummitytön ja lapsensa välit säilyivät huostaanotosta huolimatta. Kummityttäremme raitistui lopulta vasta lapsensa ollessa teini-ikäinen. Silti hän sai olla lapsensa äiti aina.

Onko sinulla sellaisia ihmisiä fyysisesti lähellä, jotka voivat antaa turvaa ja huolenpitoa lapsellesi ja jotka tietävät arkipäivän tilanteistasi ja voinnistasi ilman että paheksuvat tai moralisoivat sinua. Onko lähelläsi ihmisiä, joihin voit luottaa ja jotka voivat yhdessä kanssasi vastata lapsesi lapsuudesta, paikata sinua jos tarpeen on?

huh huh sentään kirjoitti:

Yllättävää että alkoholismille löytyy ymmärtäjiä!

Juomari tarvitsee hirvittävän voimakkaan herätyksen, eli tietoisuuden siitä minne on matkalla.

1. Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?

Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
1. Kor. 6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jumala kutsuu juuri tästä syystä parannukseen, hän tahtoo pelastaa alkoholin orjuuteen joutuneen. Selittelyt pois kokonaan ja korkki kiinni, tämä on ainoa tie. Siksi pitää mennä hoitopaikkaan, jossa korkki suljetaan asiantuntijoiden avustuksella.

Lue lisää

Ei täällä alkoholismia ole tarkoitus hyväksyä, mutta sen kouriin joutunut ihminen hyväksytään aivan varmasti. Sitä kantaa minä ainakin edustan.

Mikä sinut saa epäilemään, etteikö addikti-81 olisi jo saanut tarvitsemaansa herätystä?? Onhan hän kuitenkin nähnyt ja tuntenut sekä tunnustanut tekevänsä väärin ja kaipaavansa anteeksiantoa. Onko sinulle ainoa merkki herätyksestä se, että juominen jää kertaheitolla pois eikä enää ikinä palaa? Oletko itse selvinnyt kaikista ongelmistasi tällä tavalla?

Ehdotuksesi hyvään hoitopaikkaan menemisestä ei ole huono, mutta noita syytöksiäsi alkoholismin ymmärtämisestä en kyllä ota vastaan.

TMIV

huh huh sentään kirjoitti:

Yllättävää että alkoholismille löytyy ymmärtäjiä!

Juomari tarvitsee hirvittävän voimakkaan herätyksen, eli tietoisuuden siitä minne on matkalla.

1. Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?

Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
1. Kor. 6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jumala kutsuu juuri tästä syystä parannukseen, hän tahtoo pelastaa alkoholin orjuuteen joutuneen. Selittelyt pois kokonaan ja korkki kiinni, tämä on ainoa tie. Siksi pitää mennä hoitopaikkaan, jossa korkki suljetaan asiantuntijoiden avustuksella.

Lue lisää

Luukas 23

39 Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Toiselle noista rikollisista Jeesus ei sanonut mitään. Kun listaat rikoksen tehneitä, saat miettiä mikähän oli tuon osa, joka Jeesusta pyysi tätä muistamaan ja mitä hän oli mahtanut tehdä kun hänet oli omasta mielestänsäkin syystä naulittu ristille.


huh huh sentään, mitäpä jos vaikka hyppäisit voltin.

Rakas ystävä,

suren puolestasi. Iloinen puolestaan olen tästä kirjoittamastasi:
"En kai sittenkään haluaisi antaa periksi!"


Olemme kristittyjä ja vaikka meidän ei ole syytä hengellistää jokaista meille sattuvaa tapahtumaa, otamme huomioon miten sellainen on mahdollista. Omassa elämässäni eräs kokemus, johon liittyi saatananpalvojan kanssa sovittu kohtaaminen, kun hän oli suostunut keskustelemaan hengellisistä asioista. Sovittuna tapaamispäivänä aivan joka ikinen asia tuntui laittavan hanttiin. Kaksi herätyskelloa oli pysähtynyt, suihku hajosi, bussi oli mennyt kovasti etuajassa, mutta kerkesin tunnin verran talvipolkuja pitkin kiirehdittyäni junalle, joka onneksi oli vartin verran myöhässä. Ehdin siihen juuri ja juuri.

Itse tapaamisemme oli parista aikaisemmasta poiketen antoisa. Hänelle jopa kävi, että rukoilen hänen puolestansa. Sellaiseen en ollut tottunut ja meinasi sanat loppua kesken, mutta rukouksessa sanoin, että 'Herra, sinä näet meidät tässä sellaisina kuin olemme ja miten rukoilemme tässä että tämä ystävä pääsisi näistä huonoista piireistänsä eroon'. En tietenkään muista kuin viitteellisesti sen rukouksen.

Tapahtumien etenemistä siitä eteenpäin en raportoi sen yksityiskohtaisemmin, mutta kummitusjutun aineksia siinä oli ihan livenä. Kahdesta kummallisimmasta tapahtumasta mitä kohdalleni on koskaan osunut, tuo ilta oli ilman muuta se toinen, ja toista en täällä kerro niin kauan kuin kirjoitan pelkällä nimimerkilläni.

Olimme molemmat järkyttyneitä illan tapahtumista, mutta siitä selvittiin. Yöuni oli sen jälkeen erittäin levotonta, tapahtumia kelatessa ja niiden sekoittuessa uniin, joista ei enää voinut koetun perusteella sanoa mikä oli mielen tuotosta ja mikä liittyi johonkin sellaiseen mitä ei voi kuvailla muuten kuin käyttämällä sanaa henkivallat.

Hän luopui jopa siitä krääsästä mitä hänellä viitekehykseensä liittyen oli, ainakin osasta, mutta siis saman tapaamisemme yhteydessä.

Emme enää tavanneet kuin kerran, silloinkin aivan muissa merkeissä. Joskus myöhemmin kuulin hänestä sen verran, että hänestä tuli kristitty.


Tätä kertomusta en ole aikaisemmin palstalla kertonut. Nyt toin sen esille, koska katsoin tarpeelliseksi kertoa sinulle mitä mieleeni oli noussut monen vuoden takaa, kun kerran kirjoitin sinulle tämän ennen kuin olit joutunut sortumaan:

"Muistan, että tänään sinulla oli se tiukka paikka, koetuksesi. Toivon, että pidät pintasi ja ystäväsi saapuu paikalle, mutta hänen varassansa et ole, joten älä ripustaudu häneen ja sido onnistumistasi siihen miten hän kanssasi toimii."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10548612#comment-54421959-view

Sinä et voi tietää mitä esteitä ystävällesi on voinut sattua, mutta itse ainakin nyt olen oppinut sen, että myös vihollinen on liikkeellä. Sinut on jo kuitenkin lunastettu, olet voittajien puolella.

Saaatana on kyllä voitettu, mutta lopun ikäämme saamme kilpailla itsemme kanssa, kuka mistäkin. Elämään kuuluu monet voitot ja häviöt, mutta ilman jälkimmäisiä ei niistä voitoistakaan niin nauttisi. Kyllä sinä hyvän taistelun olet jo käynyt ja toivon tosiaan sinulle niitä pieniä menestyksiä, joista saat kuin puroista virran!

Jeesus auttaa kirjoitti:

Rapajuoppo Jumalan luvalla ja siunauksella? Marja on täysin hakoteillä valitan.

Huomasin addikti-81 kirjoituksesta, miten hän ikäänkun haki luvan ja hyväksynnän juomiselleen kun ystävä ei ehtinyt sovittuun tapaamiseen.

Nyt kun Marja tarjoaa vielä Jumalankin hyväksymään alkoholismin ja siunaamaan ressukan juomisen, niin tässä eihän tässä ole päätä eikä häntää.

Ainoa konsti tervehtymisen alkamiselle, on täydellinen toppi juomiseen, korkki kerrasta kiinni, ei enää pisaraakaan alkoholia eikä koskaan.

Ei enää yhtäkään selitystä sille, miksi minun täytyy juoda, koska maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jonka TÄYTYY juoda, eikä yhtäkään ihmistä jonka tarvitsisi juoda.

Kaikki täällä esitetyt puolustelut ovat siis ainoastaan tarkoitetut keinoiksi, joilla selitellään toisille miksi minun pitää juoda ja miksen voi lopettaa.

Turhauttavampaa ei voisi enää olla. Joko tai, - kolmatta tietä ei ole.

Tuo on väärä tie! Usko huviksesi. Jumala auttaa sinua kun suljet viinapullon. HÄN pitää huolen lopusta! Sitä ennen hän ei voi auttaa sinua.

Ei enää yhtään selitystä, miksi sinun pitää juoda, pliis!!

Lue lisää

Tuolla logiikalla seuraava flunssasi on ilmeisesti uskonpuutteesi syytä. Mitäs vilustutit itsesi ja altistit itsesi muillakin tavoin pöpöille. Olithan sitä paitsi ihmisten kanssa tekemisissäkin.

Meitä on täällä moneksi ja elämäntarinoita siis yhtä paljon. Kun tarjoat tätä viisautta,
"Tuo on väärä tie! Usko huviksesi",
niin ensinnäkään meillä ei ole kuin yksi tie, Jeesus Kristus. Toiseksi, kenenkään ei pidä uskoa huviksensa. Meitä kyllä kehotetaan parannukseen ja se on ohjeena järkähtämätön, mutta Jeesus tietää kyllä millaisia me olemme.

Matt. 26:41

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."


Mark. 14:38

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."


Liika yhtämittainen valvominen johtaa kyllä psykoosiin, joten kannattanee välttää liian tiukkoja sanatarkkoja tulkintoja, jotka vieläpä ovat vastoin hyvää tarkoitusta.

Noiden jakeiden kontekstista näemme, että ne liittyvät Jeesuksen pidätysyöhön. Kukaan opetuslapsista ei pysynyt hereillä. Mitä luulet, joutuivatkohan he sen myötä helvettiin?

Tokko.

edesa kirjoitti:

Rakas ystävä,

suren puolestasi. Iloinen puolestaan olen tästä kirjoittamastasi:
"En kai sittenkään haluaisi antaa periksi!"


Olemme kristittyjä ja vaikka meidän ei ole syytä hengellistää jokaista meille sattuvaa tapahtumaa, otamme huomioon miten sellainen on mahdollista. Omassa elämässäni eräs kokemus, johon liittyi saatananpalvojan kanssa sovittu kohtaaminen, kun hän oli suostunut keskustelemaan hengellisistä asioista. Sovittuna tapaamispäivänä aivan joka ikinen asia tuntui laittavan hanttiin. Kaksi herätyskelloa oli pysähtynyt, suihku hajosi, bussi oli mennyt kovasti etuajassa, mutta kerkesin tunnin verran talvipolkuja pitkin kiirehdittyäni junalle, joka onneksi oli vartin verran myöhässä. Ehdin siihen juuri ja juuri.

Itse tapaamisemme oli parista aikaisemmasta poiketen antoisa. Hänelle jopa kävi, että rukoilen hänen puolestansa. Sellaiseen en ollut tottunut ja meinasi sanat loppua kesken, mutta rukouksessa sanoin, että 'Herra, sinä näet meidät tässä sellaisina kuin olemme ja miten rukoilemme tässä että tämä ystävä pääsisi näistä huonoista piireistänsä eroon'. En tietenkään muista kuin viitteellisesti sen rukouksen.

Tapahtumien etenemistä siitä eteenpäin en raportoi sen yksityiskohtaisemmin, mutta kummitusjutun aineksia siinä oli ihan livenä. Kahdesta kummallisimmasta tapahtumasta mitä kohdalleni on koskaan osunut, tuo ilta oli ilman muuta se toinen, ja toista en täällä kerro niin kauan kuin kirjoitan pelkällä nimimerkilläni.

Olimme molemmat järkyttyneitä illan tapahtumista, mutta siitä selvittiin. Yöuni oli sen jälkeen erittäin levotonta, tapahtumia kelatessa ja niiden sekoittuessa uniin, joista ei enää voinut koetun perusteella sanoa mikä oli mielen tuotosta ja mikä liittyi johonkin sellaiseen mitä ei voi kuvailla muuten kuin käyttämällä sanaa henkivallat.

Hän luopui jopa siitä krääsästä mitä hänellä viitekehykseensä liittyen oli, ainakin osasta, mutta siis saman tapaamisemme yhteydessä.

Emme enää tavanneet kuin kerran, silloinkin aivan muissa merkeissä. Joskus myöhemmin kuulin hänestä sen verran, että hänestä tuli kristitty.


Tätä kertomusta en ole aikaisemmin palstalla kertonut. Nyt toin sen esille, koska katsoin tarpeelliseksi kertoa sinulle mitä mieleeni oli noussut monen vuoden takaa, kun kerran kirjoitin sinulle tämän ennen kuin olit joutunut sortumaan:

"Muistan, että tänään sinulla oli se tiukka paikka, koetuksesi. Toivon, että pidät pintasi ja ystäväsi saapuu paikalle, mutta hänen varassansa et ole, joten älä ripustaudu häneen ja sido onnistumistasi siihen miten hän kanssasi toimii."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10548612#comment-54421959-view

Sinä et voi tietää mitä esteitä ystävällesi on voinut sattua, mutta itse ainakin nyt olen oppinut sen, että myös vihollinen on liikkeellä. Sinut on jo kuitenkin lunastettu, olet voittajien puolella.

Saaatana on kyllä voitettu, mutta lopun ikäämme saamme kilpailla itsemme kanssa, kuka mistäkin. Elämään kuuluu monet voitot ja häviöt, mutta ilman jälkimmäisiä ei niistä voitoistakaan niin nauttisi. Kyllä sinä hyvän taistelun olet jo käynyt ja toivon tosiaan sinulle niitä pieniä menestyksiä, joista saat kuin puroista virran!

Lue lisää

Kiitos, edesa, kun kerroit kokemuksestasi! Hyvin sanottu tuo: "Elämään kuuluu monet voitot ja häviöt, mutta ilman jälkimmäisiä ei niistä voitoistakaan niin nauttisi."

Yksinkertaista, mutta totta!

Tämän noukin uskottaren antamasta linkistä:

"Kun aloimme suhtautua itseemme rakkaudella ja kärsivällisyydellä, hyväksyen
sisäisen kipeytemme, antaen aikaa kasvuun ja sisäiseen eheytymiseen, aloimme
päästä eteenpäin toipumisessa. Mielemme valtasi nöyryys ja kiitollisuus jokaisesta
puhtaasta päivästä elämässämme.

Joskus saatoimme ajautua elämässämme tilanteeseen, jossa emme olisi
halunneet olla. Omat pelot ja ylpeys voivat estää meitä silloin myöntämästä
tilannetta, irrottautumasta siitä ja toimimasta oikein. Kun huomaamme olevamme
väärässä, voimme aina nöyrästi vaihtaa suuntaa ja myöntää virheemme."

Nöyryys taitaa olla päivän sana minulle.

addikti-81,

sinä kirjoitat ERITTÄIN hyvin ja fiksusti. Ihan vain näin merkille pantuna.

Olet rukouksissani, siunausta sinulle.

TMIV

tmiv kirjoitti:

addikti-81,

sinä kirjoitat ERITTÄIN hyvin ja fiksusti. Ihan vain näin merkille pantuna.

Olet rukouksissani, siunausta sinulle.

TMIV

Kiitos kohteliaisuudesta! Kyllä tämä taistelu alkoholismin kourissa on pistänyt ajattelemaan asioita, jotka muutoin olisin saattanut ohittaa pelkällä olan kohautuksella.

Kun oma tilanteeni paranee, haluan itse olla jollekin se pelastusrengas ja enkeli, joka auttaa hädässä. Tällä palstalla olen saanut montakin auttajaa ja tukijaa ihan muutamassa päivässä. Siitä olen todella kiitollinen!

addikti-81 kirjoitti:

Kiitos kohteliaisuudesta! Kyllä tämä taistelu alkoholismin kourissa on pistänyt ajattelemaan asioita, jotka muutoin olisin saattanut ohittaa pelkällä olan kohautuksella.

Kun oma tilanteeni paranee, haluan itse olla jollekin se pelastusrengas ja enkeli, joka auttaa hädässä. Tällä palstalla olen saanut montakin auttajaa ja tukijaa ihan muutamassa päivässä. Siitä olen todella kiitollinen!

Lue lisää

tmiv ei varmaankaan kirjoittanut tuota huomiotansa kohteliaisuudesta. Olen kanssansa täysin samaa mieltä.

Addikti-81,

Pyhä Henki on yksi kolmiyhteisen Jumalamme "persoonista" tai "olemuksista". Jossakin aiemmissa viesteissä yritinkin jo sanoa, että tätä on ainakin minulle hurjan vaikeaa selittää ymmärrettävästi - enkä ollenkaan väitä itsekään ymmärtäneeni tätä oikein. Jumala siis on yksi ainoa, mutta Hän ikäänkuin "näyttäytyy" kolmessa olemuksessaan: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Isä loi maailman, ihmisen ja kaiken mitä maailmassa on Pojan kautta ja Poikaa varten. Poika syntyi ihmisenä maailmaan ja kuoli täällä ihmisen syntisyyden vuoksi, ihmisen puolesta, kärsien sen rangaistuksen, mikä kuuluisi meille ihmisille. Pyhä Henki taas on opettaja, meidän puolestamme puhuja. Hän kirkastaa meille totuutta Kristuksesta Jeesuksesta, inspiroi meitä tutkimaan ja ymmärtämään Jumalan Sanaa, ja mm. rukoilee ääneti puolestamme silloinkin, kun me emme tiedä, mitä itse rukoilisimme.

Meissä on Jumalan Henki, Hän on luonut meidät ihmisiksi ja antanut meille tämän Hengen. Mutta me olemme myös syntisessä, rikkinäisessä maailmassa ja perillisiä alkuperäisille syntiinlangenneille. Me siis perimme myös syntisyytemme heti syntymästämme (hedelmöitymisestämme) lähtien. Tällaisessa tilanteessa Jumalan meissä oleva Henki ei pääse vaikuttamaan vaan se on meidän lihaamme sidottu. Vasta, kun lihamme suostuu luopumaan omista ymmärryksen ja hyväksynnän vaatimuksistaan, Pyhä Henki pääsee pikkuhiljaa laajentumaan meissä ja vaikuttamaan sekä meihin että meidän kauttamme maailmassa. Tätä suostumista voi mielestäni kutsua uskoon tulemiseksi; siinä me tahdomme avata Pyhälle Hengelle (eli Jeesukselle eli Jumalalle :) ) oven sydämeemme, että Hän tekisi sinne asuntonsa ja alkaisi elämään meissä.

Me emme voi millään tavalla "ansaita" Pyhää Henkeä. Edes tuo suostumuksemme ei ole meidän ansiotamme; siinä me vain luovumme oikeudestamme torjua Jumala elämissämme.

Elämä ilman Pyhää Henkeä on sitä, miltä elämä maailmassa yhä enenevässä määrin näyttääkinin; surkeaa tallustamista sokeana, kuurona ja mistään mitään ymmärtämättömänä ihmisrauniona - syntiin ja sen myötä iankaikkiseen tuomioon sidottuna, vailla mitään vapautusta tai ulospääsyä. Me olemme syntyneet tähän kuoleman maailmaan ja tämän maailman mukana me kuolemme, ellei Pyhä Henki saa antaa meille Jeesusta ja Jumalan lupausta Hänessä.

Toki me tässä maailmassa haluamme kovasti VAIKUTTAA viisailta ja fiksuilta. Niin minäkin - en ole yhtään parempi. Meidän on todella vaikeaa, ellei mahdotonta myöntää, että meissä voisi olla jotain vikaa. On ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen ensin määritellä, minkälainen todiste heille kelpaa, ja sitten vaatia, että Jumalan on sillä nimenomaisella todisteella osoitettava olemassaolonsa, ennenkuin he suostuvat uskomaan. Sitäkin on elämä ilman Pyhää Henkeä - valheellista itsekorostusta ja ihmisten jalkoihinsa tallomista omia itsekkäitä etujaan ajaen.

Kuule, nimim. "addikti-81"... minulle hetkittäin nousee mieleeni epäilyksiä, että sinä sittenkin saattaisit tietää näistä asioista enemmän, kuin mitä annat ymmärtää? Voisiko tällaisessa aavistuksessa olla minkäänlaista perää?

TMIV

Kun Jumala johdatti kansaansa pois Egyptistä ja orjuudesta, Hän näyttäytyi tulipatsaana ja pilvenä, jonakin voimallisena ja etäisenä, mystisenä. Tullessaan ihmiseksi, hän oli kuin yksi meistä, kaltaisemme. Kun kristityt saivat Pyhän Hengen, suhteesta Jumalaan tuli vielä henkilökohtaisempi, koska sen myötä Jumala on meissä itsessämme. Se ei kuitenkaan riistä vapaata tahtoamme, joka niin usein kapinoi Jumalan tahtoa vastaan.

tmiv kirjoitti:

Addikti-81,

Pyhä Henki on yksi kolmiyhteisen Jumalamme "persoonista" tai "olemuksista". Jossakin aiemmissa viesteissä yritinkin jo sanoa, että tätä on ainakin minulle hurjan vaikeaa selittää ymmärrettävästi - enkä ollenkaan väitä itsekään ymmärtäneeni tätä oikein. Jumala siis on yksi ainoa, mutta Hän ikäänkuin "näyttäytyy" kolmessa olemuksessaan: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Isä loi maailman, ihmisen ja kaiken mitä maailmassa on Pojan kautta ja Poikaa varten. Poika syntyi ihmisenä maailmaan ja kuoli täällä ihmisen syntisyyden vuoksi, ihmisen puolesta, kärsien sen rangaistuksen, mikä kuuluisi meille ihmisille. Pyhä Henki taas on opettaja, meidän puolestamme puhuja. Hän kirkastaa meille totuutta Kristuksesta Jeesuksesta, inspiroi meitä tutkimaan ja ymmärtämään Jumalan Sanaa, ja mm. rukoilee ääneti puolestamme silloinkin, kun me emme tiedä, mitä itse rukoilisimme.

Meissä on Jumalan Henki, Hän on luonut meidät ihmisiksi ja antanut meille tämän Hengen. Mutta me olemme myös syntisessä, rikkinäisessä maailmassa ja perillisiä alkuperäisille syntiinlangenneille. Me siis perimme myös syntisyytemme heti syntymästämme (hedelmöitymisestämme) lähtien. Tällaisessa tilanteessa Jumalan meissä oleva Henki ei pääse vaikuttamaan vaan se on meidän lihaamme sidottu. Vasta, kun lihamme suostuu luopumaan omista ymmärryksen ja hyväksynnän vaatimuksistaan, Pyhä Henki pääsee pikkuhiljaa laajentumaan meissä ja vaikuttamaan sekä meihin että meidän kauttamme maailmassa. Tätä suostumista voi mielestäni kutsua uskoon tulemiseksi; siinä me tahdomme avata Pyhälle Hengelle (eli Jeesukselle eli Jumalalle :) ) oven sydämeemme, että Hän tekisi sinne asuntonsa ja alkaisi elämään meissä.

Me emme voi millään tavalla "ansaita" Pyhää Henkeä. Edes tuo suostumuksemme ei ole meidän ansiotamme; siinä me vain luovumme oikeudestamme torjua Jumala elämissämme.

Elämä ilman Pyhää Henkeä on sitä, miltä elämä maailmassa yhä enenevässä määrin näyttääkinin; surkeaa tallustamista sokeana, kuurona ja mistään mitään ymmärtämättömänä ihmisrauniona - syntiin ja sen myötä iankaikkiseen tuomioon sidottuna, vailla mitään vapautusta tai ulospääsyä. Me olemme syntyneet tähän kuoleman maailmaan ja tämän maailman mukana me kuolemme, ellei Pyhä Henki saa antaa meille Jeesusta ja Jumalan lupausta Hänessä.

Toki me tässä maailmassa haluamme kovasti VAIKUTTAA viisailta ja fiksuilta. Niin minäkin - en ole yhtään parempi. Meidän on todella vaikeaa, ellei mahdotonta myöntää, että meissä voisi olla jotain vikaa. On ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen ensin määritellä, minkälainen todiste heille kelpaa, ja sitten vaatia, että Jumalan on sillä nimenomaisella todisteella osoitettava olemassaolonsa, ennenkuin he suostuvat uskomaan. Sitäkin on elämä ilman Pyhää Henkeä - valheellista itsekorostusta ja ihmisten jalkoihinsa tallomista omia itsekkäitä etujaan ajaen.

Kuule, nimim. "addikti-81"... minulle hetkittäin nousee mieleeni epäilyksiä, että sinä sittenkin saattaisit tietää näistä asioista enemmän, kuin mitä annat ymmärtää? Voisiko tällaisessa aavistuksessa olla minkäänlaista perää?

TMIV

Lue lisää

Olen koittanut viime aikoina tutkia näitä asioita, mutta kuten jo kirjoitinkin, on erilaisia tekstejä ja näkemyksiä niin paljon, etten oikein saa mistään otetta. Niinhänse usein menee, että tietoa on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta kaiken informaation seasta on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia. On helpompaa, jos voi kuulla asioista joltakulta, joka on samoja pohtinut jo jonkin aikaa.Tietysti jokaisen täytyy kuitenkin itse muodostaa asioista oma käsityksensä.

Tänään on taas velvollisuuksia hoidettavina, mutta nyt en niitä pelkää. Koitan olla iloinen raittiista päivästä ja selkeistä ajatuksista.

edesa kirjoitti:

Kun Jumala johdatti kansaansa pois Egyptistä ja orjuudesta, Hän näyttäytyi tulipatsaana ja pilvenä, jonakin voimallisena ja etäisenä, mystisenä. Tullessaan ihmiseksi, hän oli kuin yksi meistä, kaltaisemme. Kun kristityt saivat Pyhän Hengen, suhteesta Jumalaan tuli vielä henkilökohtaisempi, koska sen myötä Jumala on meissä itsessämme. Se ei kuitenkaan riistä vapaata tahtoamme, joka niin usein kapinoi Jumalan tahtoa vastaan.

Lue lisää

Jotain tästä löytyy varmaankin Raamatusta. Osaisiko joku sanoa mistä kohdin? Huomasin, että TMIVin aikaisemman linkin takaa löytyy koko Raamattu netistä. :-)

addikti-81 kirjoitti:

Jotain tästä löytyy varmaankin Raamatusta. Osaisiko joku sanoa mistä kohdin? Huomasin, että TMIVin aikaisemman linkin takaa löytyy koko Raamattu netistä. :-)

Tässä linkissä on asiaa Pyhästä Hengestä, ja niistä kohdista mistä siitä Raamatussa puhutaan.

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1f.html

addikti-81 kirjoitti:

Olen koittanut viime aikoina tutkia näitä asioita, mutta kuten jo kirjoitinkin, on erilaisia tekstejä ja näkemyksiä niin paljon, etten oikein saa mistään otetta. Niinhänse usein menee, että tietoa on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta kaiken informaation seasta on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia. On helpompaa, jos voi kuulla asioista joltakulta, joka on samoja pohtinut jo jonkin aikaa.Tietysti jokaisen täytyy kuitenkin itse muodostaa asioista oma käsityksensä.

Tänään on taas velvollisuuksia hoidettavina, mutta nyt en niitä pelkää. Koitan olla iloinen raittiista päivästä ja selkeistä ajatuksista.

Lue lisää

Ihailtavan ahkerasti ja avoimesti sinä tutkiskelet näitä asioita. Suhtautumistapasi on oikein kelpo esimerkki monille :). Kykenet myös ilmaisemaan asioita hyvin selkeästi, joten uskon, että sinä vielä voitkin toimia "pelastusrenkaana" monille, niinkuin sanoitkin toisessa viestissäsi tahtovasi.

Nyt lienee kuitenkin aika löytää itse totuuksia ja parannusta, että niitä olisi sitten muille jaettavaksi. Yritä muistaa, että vain Jumala voi rakentaa sinun ymmärrykseesi todellisen totuuden asioista - et siis voisikaan vain "muodostaa asioista omaa käsitystäsi". Pidä tämän vuoksi jatkuvaa yhteyttä Häneen rukouksin ja Sanaa lukemalla. Kannattaa myös kokeilla hengellistä musiikkia, runoja ja aiheesta opettavia kirjoja. Varoituksen sanana kuitenkin, että näitäkin kaikkia on sekä hyviä että vähemmän hyviä.

TMIV

addikti-81 kirjoitti:

Jotain tästä löytyy varmaankin Raamatusta. Osaisiko joku sanoa mistä kohdin? Huomasin, että TMIVin aikaisemman linkin takaa löytyy koko Raamattu netistä. :-)

Hehe, joo, se linkki on minusta hyvä juuri siksikin, että siellä on Päivän Sanan lisäksi myös Raamatun sanahaku. Sen avulla voit myös etsiä tosi tehokkaasti asioita Raamatusta :)

TMIV

tmiv kirjoitti:

Hehe, joo, se linkki on minusta hyvä juuri siksikin, että siellä on Päivän Sanan lisäksi myös Raamatun sanahaku. Sen avulla voit myös etsiä tosi tehokkaasti asioita Raamatusta :)

TMIV

Lue lisää

tmivin (TMIVIN?) mainitsema sivusto on juuri se, jolta itse etsin Raamatun kohdat muistamieni sanojen perusteella. Yleensä muistan jonkin kohdan varsin viitteellisesti, ja yksittäisten sanojen avulla pystyn lähes aina sitten löytämään etsimäni. Joskus tämä tapa tuo esiin kyllä muutenkin mielenkiintoisia kohtia, jotka eivät muuten olisi löytyneetkään. Hassua sinänsä, että usein ne varsin oivallisesti liittyvät siihen alkuperäiseen ajatukseen, toisinaan aivan toisella tavalla kuin olisin osannut edes kuvitella.


"Osaisiko joku sanoa mistä kohdin?"

Kysymyksesi on tavattoman laaja eli tavallaan koko Raamattu liittyy siihen.

Katsotaanpa...
(Ajatusprosessi: Kertoisinko Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta, paosta ja erämaavaelluksesta... Se on pitkä kertomus ja sieltä ei välttämättä tule esiin oleellista... Siinä on paljon mukana sellaista, joka itsessään tuntuu uskosta ja rakastavasta Jumalasta vieraannuttavalta, jos sitä ei lue evankeliumin kautta... Ehkäpä Jeesuksen sovitustyöstä on jo hänellä jonkinlainen käsitys... Pyhästä Hengestä hän erityisesti kysyi... Hmmm...

Raamatussa kerrotaan kyllä miten Pyhä Henki laskeutui seurakuntalaisten ylle... Se ehkä ei aukea, näyttää vain kummalliselta kertomukselta... Jeesus kuitenkin jo kertoi meille Pyhästä Hengestä, käytti tästä nimitystä Puolustaja... Laitanpa hakusanaksi 'puolustajan', koska sanamuoto Raamatussa meni jotenkin niin, että 'lähetän teille puolustajan'.)

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Hakutulos:

Löytyi 2 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

Jes. 19:20

Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden, ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät.

Joh. 14:16

Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,


Ookei, tuota kohtaa Jes. 19:20 ei tullut minulle edes mieleen. Jesajan kirjoitukset kuuluvat Vanhaan Testamenttiin, joten haku tuotti juuri sillä tavoin kuin tässä viestissä ylempänä kirjoitin:
"Hassua sinänsä, että usein ne varsin oivallisesti liittyvät siihen alkuperäiseen ajatukseen, toisinaan aivan toisella tavalla kuin olisin osannut edes kuvitella."


Mistä tässä on kyse, selkiää parhaiten kaiketi seuraavasta:
(Ajatusprosessi: Jeesus sanoi, miten laki ja profeetat kertovat hänestä - profeetat olivat niitä Vanhan Testamentin heppuja Jumalan hommissa...

Haku: profeetat, hakualue: evankeliumit

Löytyi 15 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

ctrl-f
laki

Enter, Enter
Matt. 11:13

Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;

Hmm... kaiketi tuo...
(Asiayhteys: - n jaetta)


12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
13 Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;
14 ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.
15 Jolla on korvat, se kuulkoon.

... Ei ollut ihan se mitä etsin, vaikka kyllähän se tuostakin jollain tapaa tulee esiin, uusi yritys...

edesa kirjoitti:

tmivin (TMIVIN?) mainitsema sivusto on juuri se, jolta itse etsin Raamatun kohdat muistamieni sanojen perusteella. Yleensä muistan jonkin kohdan varsin viitteellisesti, ja yksittäisten sanojen avulla pystyn lähes aina sitten löytämään etsimäni. Joskus tämä tapa tuo esiin kyllä muutenkin mielenkiintoisia kohtia, jotka eivät muuten olisi löytyneetkään. Hassua sinänsä, että usein ne varsin oivallisesti liittyvät siihen alkuperäiseen ajatukseen, toisinaan aivan toisella tavalla kuin olisin osannut edes kuvitella.


"Osaisiko joku sanoa mistä kohdin?"

Kysymyksesi on tavattoman laaja eli tavallaan koko Raamattu liittyy siihen.

Katsotaanpa...
(Ajatusprosessi: Kertoisinko Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta, paosta ja erämaavaelluksesta... Se on pitkä kertomus ja sieltä ei välttämättä tule esiin oleellista... Siinä on paljon mukana sellaista, joka itsessään tuntuu uskosta ja rakastavasta Jumalasta vieraannuttavalta, jos sitä ei lue evankeliumin kautta... Ehkäpä Jeesuksen sovitustyöstä on jo hänellä jonkinlainen käsitys... Pyhästä Hengestä hän erityisesti kysyi... Hmmm...

Raamatussa kerrotaan kyllä miten Pyhä Henki laskeutui seurakuntalaisten ylle... Se ehkä ei aukea, näyttää vain kummalliselta kertomukselta... Jeesus kuitenkin jo kertoi meille Pyhästä Hengestä, käytti tästä nimitystä Puolustaja... Laitanpa hakusanaksi 'puolustajan', koska sanamuoto Raamatussa meni jotenkin niin, että 'lähetän teille puolustajan'.)

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Hakutulos:

Löytyi 2 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

Jes. 19:20

Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden, ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät.

Joh. 14:16

Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,


Ookei, tuota kohtaa Jes. 19:20 ei tullut minulle edes mieleen. Jesajan kirjoitukset kuuluvat Vanhaan Testamenttiin, joten haku tuotti juuri sillä tavoin kuin tässä viestissä ylempänä kirjoitin:
"Hassua sinänsä, että usein ne varsin oivallisesti liittyvät siihen alkuperäiseen ajatukseen, toisinaan aivan toisella tavalla kuin olisin osannut edes kuvitella."


Mistä tässä on kyse, selkiää parhaiten kaiketi seuraavasta:
(Ajatusprosessi: Jeesus sanoi, miten laki ja profeetat kertovat hänestä - profeetat olivat niitä Vanhan Testamentin heppuja Jumalan hommissa...

Haku: profeetat, hakualue: evankeliumit

Löytyi 15 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

ctrl-f
laki

Enter, Enter
Matt. 11:13

Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;

Hmm... kaiketi tuo...
(Asiayhteys: - n jaetta)


12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
13 Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;
14 ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.
15 Jolla on korvat, se kuulkoon.

... Ei ollut ihan se mitä etsin, vaikka kyllähän se tuostakin jollain tapaa tulee esiin, uusi yritys...

Lue lisää

Haku: minusta

Löytyi 18 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

(selailee)

Joh. 5:39

Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;


Polttaa, polttaa, mutta edelleenkään tuo ei ole aivan se mitä etsin...

Haku: prof*, haku evankeliumeista, tähti sanan perään hakee kaikki prof-alkuiset kohdat.

Selaa...

Luuk. 24:44

Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".


No, nyt ei näytä löytyvän, vaikka tuokin liittyy asiaan.

Turhautuminen... Ajatus: sotkinkohan kohtia... (ounastelee) Haku: "laki ja profeetat".

Matteus 22

36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."


Tuo on kristitylle äärimmäisen tärkeä, mutta edelleenkään en löydä hakemaani...
vai pitikö minun löytää tähän yhteyteen juuri tuo...


Seuraavakaan haku ei tuonut sitä mitä etsin, mutta se sinun kannattaa silti itse tehdä. Kirjoitin "minä olen" ja tiesin kyllä miten ilmaus tarkoittaa Jumalan nimeä. Hakutulos oli silti vaikuttava. Hakualueena oli evankeliumit.

Seuraava haku oli 'ennusta*', jonka pikaisesti korjasin 'ennust':

Ei löytynyt... (turhautuminen pahenee)

Sitten 'kaikki', evankeliumeista
Löytyi 228 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

(Argh!)

... ja ei!

Vielä: kirjoit*, evankeliumeista:

No nyt! En edelleenkään hahmota tuota kohtaa siten, että se olisi ollut se etsimäni, mutta täysin sama ajatus siitä kyllä tulee:


Luuk. 24:44

Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".

Luuk. 24:45

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.


Tuo jälkimmäinen jae käy tähän mitä erinomaisimmaksi bonukseksi;)

edesa kirjoitti:

Haku: minusta

Löytyi 18 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

(selailee)

Joh. 5:39

Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;


Polttaa, polttaa, mutta edelleenkään tuo ei ole aivan se mitä etsin...

Haku: prof*, haku evankeliumeista, tähti sanan perään hakee kaikki prof-alkuiset kohdat.

Selaa...

Luuk. 24:44

Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".


No, nyt ei näytä löytyvän, vaikka tuokin liittyy asiaan.

Turhautuminen... Ajatus: sotkinkohan kohtia... (ounastelee) Haku: "laki ja profeetat".

Matteus 22

36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."


Tuo on kristitylle äärimmäisen tärkeä, mutta edelleenkään en löydä hakemaani...
vai pitikö minun löytää tähän yhteyteen juuri tuo...


Seuraavakaan haku ei tuonut sitä mitä etsin, mutta se sinun kannattaa silti itse tehdä. Kirjoitin "minä olen" ja tiesin kyllä miten ilmaus tarkoittaa Jumalan nimeä. Hakutulos oli silti vaikuttava. Hakualueena oli evankeliumit.

Seuraava haku oli 'ennusta*', jonka pikaisesti korjasin 'ennust':

Ei löytynyt... (turhautuminen pahenee)

Sitten 'kaikki', evankeliumeista
Löytyi 228 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

(Argh!)

... ja ei!

Vielä: kirjoit*, evankeliumeista:

No nyt! En edelleenkään hahmota tuota kohtaa siten, että se olisi ollut se etsimäni, mutta täysin sama ajatus siitä kyllä tulee:


Luuk. 24:44

Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".

Luuk. 24:45

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.


Tuo jälkimmäinen jae käy tähän mitä erinomaisimmaksi bonukseksi;)

Lue lisää

Juu, tuolla sivulla voisi näköjään viettää aikaa vaikka kuinka paljon. :-)

Koitan etsiä kirpputorilta ihan paperiversion Raamatusta. Joskus koneen äärellä istuskelu ei tunnu mukavalta. Läppärin kanssa ei ole niin kiva köllötellä iltaisin sängyssä kuin kirjan.

addikti-81 kirjoitti:

Juu, tuolla sivulla voisi näköjään viettää aikaa vaikka kuinka paljon. :-)

Koitan etsiä kirpputorilta ihan paperiversion Raamatusta. Joskus koneen äärellä istuskelu ei tunnu mukavalta. Läppärin kanssa ei ole niin kiva köllötellä iltaisin sängyssä kuin kirjan.

Lue lisää

Kirjana sen Raamatun itsekin luin, mutta sen jälkeen kun muistinvaraisesti haluan jonkin kohdan löytää, on tuo hakukone osoittautunut itselleni korvaamattomaksi.

Sen verran vielä vinkkiä, että aloita psalmeista ja evankeliumeista. Niiden kautta sanoma evankeliumeista ja hyvästä Jumalasta parhaiten avautuu. Vanhassa Testamentissa noin muuten on puolestaan paljon taustoittavaa, mutta se myös herättää runsaasti ihmetystä ja jopa luontaista vastustusta, koska siellä kerrotaan hyvin suurista julmuuksista, joita tietenkään ei voi pitää hyvinä.

Tuosta kommentti ja eräs kohta VT:sta, jotka itse olisin halunnut lukea, kuulla ja oivaltaa VT:n julmuuksia lukiessani:

Hes. 20

24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,

(Hesekiel kuuluu Vanhaan Testamenttiin)

Katson, että VT:n monet omituiset ja oikeudettomilta tuntuvat Jumalan käskyt selittyvät tuolla. Itse asiassa, monet ateistit yhä nykyäänkin yrittelevät todistella Jumalan mielettömyyttä tuomalla esiin kohtia Raamatusta, joissa Jumala näyttäisi olevan julma ja paha, mutta ateistit puolestansa eivät koskaan ole suostuneet käsittelemään tuota Hesekielin kohtaa.

Itselleni oli aikoinaan vaikeaa, melkein jopa mahdotonta, hyväksyä ajatusta Jumalan hyvyydestä ja tarkastella kaikkea evankeliumin läpi, koska kuvittelin olevani tarkkanäköisempi kuin 'naiivit' kristityt.

Joka tapauksessa, halusin vain sinun välttyvän tuolta kompastuskiveltä, johon itse paitsi kaaduin, niin myös hakkasin päätäni pitkään.


Voimia sinulle tähän päivään.

edesa kirjoitti:

Kirjana sen Raamatun itsekin luin, mutta sen jälkeen kun muistinvaraisesti haluan jonkin kohdan löytää, on tuo hakukone osoittautunut itselleni korvaamattomaksi.

Sen verran vielä vinkkiä, että aloita psalmeista ja evankeliumeista. Niiden kautta sanoma evankeliumeista ja hyvästä Jumalasta parhaiten avautuu. Vanhassa Testamentissa noin muuten on puolestaan paljon taustoittavaa, mutta se myös herättää runsaasti ihmetystä ja jopa luontaista vastustusta, koska siellä kerrotaan hyvin suurista julmuuksista, joita tietenkään ei voi pitää hyvinä.

Tuosta kommentti ja eräs kohta VT:sta, jotka itse olisin halunnut lukea, kuulla ja oivaltaa VT:n julmuuksia lukiessani:

Hes. 20

24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,

(Hesekiel kuuluu Vanhaan Testamenttiin)

Katson, että VT:n monet omituiset ja oikeudettomilta tuntuvat Jumalan käskyt selittyvät tuolla. Itse asiassa, monet ateistit yhä nykyäänkin yrittelevät todistella Jumalan mielettömyyttä tuomalla esiin kohtia Raamatusta, joissa Jumala näyttäisi olevan julma ja paha, mutta ateistit puolestansa eivät koskaan ole suostuneet käsittelemään tuota Hesekielin kohtaa.

Itselleni oli aikoinaan vaikeaa, melkein jopa mahdotonta, hyväksyä ajatusta Jumalan hyvyydestä ja tarkastella kaikkea evankeliumin läpi, koska kuvittelin olevani tarkkanäköisempi kuin 'naiivit' kristityt.

Joka tapauksessa, halusin vain sinun välttyvän tuolta kompastuskiveltä, johon itse paitsi kaaduin, niin myös hakkasin päätäni pitkään.


Voimia sinulle tähän päivään.

Lue lisää

"Niiden kautta sanoma evankeliumeista ja hyvästä Jumalasta parhaiten avautuu."

P.O.
Niiden kautta sanoma evankeliumista ja hyvästä Jumalasta parhaiten avautuu.


(Evankeliumeilla viitataan Raamatun neljään eri kuvaukseen Jeesuksen elämästä, evankeliumilla yleisesti siihen mitä Jumala teki eli tullessaan ihmiseksi ihmisten keskelle, ja kun hän kärsi ristinkuoleman ja sovitti syntimme ja nousi kuolleista tuoden pelastuksen kaikille, jotka Häneen uskovat.

Evankeliumi tarkoittaa sanana hyvää sanomaa.)

"etsi kaikkia eksyneitä"

Ehkä minuakin etsitään. Kun vain astuisin esiin tästä alkoholinhuuruisesta piilostani, jossa olen sinnitellyt hengissä jo monta vuotta.

Kyllä sinun "ilkeä pohjavireesi" sihisee sanojesi ja riviesi välissä paljon äänekkäämmin, nimim. "a theist".

TMIV

tmiv kirjoitti:

Kyllä sinun "ilkeä pohjavireesi" sihisee sanojesi ja riviesi välissä paljon äänekkäämmin, nimim. "a theist".

TMIV

Näin on. Se oli kaikkien ilkeiden ja sihisevien pohjavireiden äiti.

edesa kirjoitti:

Näin on. Se oli kaikkien ilkeiden ja sihisevien pohjavireiden äiti.

Katsokaapas mitä addikti on ise asiasta mieltä.

"Ulkona on jo pimeää, mutta minun sisälläni tuikkii valo!"

:)

Sinulla on paljon merkitystä, sanat eivät riitä sitä kertomaan.

Matteus 18

10 Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.

Jos olet liikenteessa aamukahdeksasta iltakymmeneen niin lapsesi varmaan ihmettelee missä olet.
Semminkin kun joit muutama päivä sitten ja et ollut lapsesi luona silloinkaan.
Missä lapsesi on? Isänkö luona?
Onko isä ylipäätään enään kuvioissa mukana?

Voi että tuota pirullisen kierouden määrää....!! :(

Tämän ketjun aloittaja kysyy jo otsikossaan: "Voinko saada anteeksi?", ja tämä tuntuu myös olevan aidosti hänen mieltään vaivaava asia. Eikö nyt keskityttäisi siihen, eikä yritettäisi mitätöidä toisen kokemaa anteeksisaamisen tarvetta.

Jos joku paranee alkoholismista ilman, että koskaan ymmärtää kiittää siitä Jumalaa, niin eihän se tarkoita, että siinä olisi oikea esimerkki kaikille noudatettavaksi!

Ihmisen keskeinen ongelma on nimenomaan häpeä. Kuten jo syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, me TIEDÄMME toimineemme väärin, me haluamme tehdä pahuutemme salassa, me emme kehtaa puhua siitä emmekä kehtaa esim. tunnustaa ihmisille häpeämme aiheuttajaa. Aloittajakin kertoo tuntevansa sydämessään tuon piston. Häntä ei todellakaan auta se, että häntä opetetaan unohtamaan se, ja valehtelemaan itselleen jotain, jonka avulla yrittää peittää tuo kalvava tuntemus.

Ei se häpeän ongelma sieltä mihinkään häviä kuitenkaan, vaan se tulee tavalla tai toisella esiin uudestaan ja uudestaan. Ongelmaksi silloin muodostuu se, että se tulee esiin toisenlaisina ilmiöinä, esim. psyykkisinä, psykosomaattisina tai somaattisina sairauksina tai niiden oireina. Tällöin on jo huomattavasti vaikeampaa tunnistaa niiden aiheuttajaksi tuo häpeä.

Vasta kun nämä todelliset juurisyyt on tunnistettu ja tuotu valoon - ja Jeesuksen Kristuksen kanssa ristille naulittu, niistä voidaan vapautua, ja todellinen parantuminen voi alkaa.

TMIV

tmiv kirjoitti:

Voi että tuota pirullisen kierouden määrää....!! :(

Tämän ketjun aloittaja kysyy jo otsikossaan: "Voinko saada anteeksi?", ja tämä tuntuu myös olevan aidosti hänen mieltään vaivaava asia. Eikö nyt keskityttäisi siihen, eikä yritettäisi mitätöidä toisen kokemaa anteeksisaamisen tarvetta.

Jos joku paranee alkoholismista ilman, että koskaan ymmärtää kiittää siitä Jumalaa, niin eihän se tarkoita, että siinä olisi oikea esimerkki kaikille noudatettavaksi!

Ihmisen keskeinen ongelma on nimenomaan häpeä. Kuten jo syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, me TIEDÄMME toimineemme väärin, me haluamme tehdä pahuutemme salassa, me emme kehtaa puhua siitä emmekä kehtaa esim. tunnustaa ihmisille häpeämme aiheuttajaa. Aloittajakin kertoo tuntevansa sydämessään tuon piston. Häntä ei todellakaan auta se, että häntä opetetaan unohtamaan se, ja valehtelemaan itselleen jotain, jonka avulla yrittää peittää tuo kalvava tuntemus.

Ei se häpeän ongelma sieltä mihinkään häviä kuitenkaan, vaan se tulee tavalla tai toisella esiin uudestaan ja uudestaan. Ongelmaksi silloin muodostuu se, että se tulee esiin toisenlaisina ilmiöinä, esim. psyykkisinä, psykosomaattisina tai somaattisina sairauksina tai niiden oireina. Tällöin on jo huomattavasti vaikeampaa tunnistaa niiden aiheuttajaksi tuo häpeä.

Vasta kun nämä todelliset juurisyyt on tunnistettu ja tuotu valoon - ja Jeesuksen Kristuksen kanssa ristille naulittu, niistä voidaan vapautua, ja todellinen parantuminen voi alkaa.

TMIV

Lue lisää

Kohtalotoveri vastasi varsin asiallisesti. Nyt en ymmärrä. Onko sinulla itselläsi TMIV kaikki hyvin??

ihmettelijä. kirjoitti:

Kohtalotoveri vastasi varsin asiallisesti. Nyt en ymmärrä. Onko sinulla itselläsi TMIV kaikki hyvin??

Luit sitten pitkän ketjun läpi päästäksesi vain ihmettelemään nimimerkillä ihmettelijä..

Tämä ei ollut asiallista:
"aluksi vähän apua myös uskonnon suunnalta. Havaitsin kuitenkin aika nopeasti että ei siltä suunnalta olisi muuta apua löytynyt kuin addiktion vaihtaminen toiseen, valheessa eläminen olisi vaihtunut toisenlaiseen valheeseen."

Tämäkään ei ollut:
"Onko sinulla itselläsi TMIV kaikki hyvin??"

Siksi kirjoitit kertakäyttönimimerkillä. Käytöksesi ei sopinut vakinikkisi imagoon.

"Ihan kaikista huonoista tavoista ei voi kuitenkaan pyrkiä eroon kerralla, eihän? :-)"

Tuosta on erilaisia näkemyksiä eli jollain muutos vaatii sen että se on kertakaikkisen jyrkkä irtiotto edelliseen elämäntapaan. Joku toinen saattaa kokea sen liian ahdistavana ja pelkää miten mahdollinen repsahduskin tuo kaikki paheet kerralla takaisin.

Itse ajattelen, että parannuksen teko kuuluu jokaiseen päivään.

Matt. 16:24

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.


Jos napostelut pitävät sinut pois pahoilta teiltä, anna palaa! Saatpahan muuta tekemistä, melkein ihan sama mitä kunhan se on vähemmän haitallista. Sitten aikanaan kun juominen ei enää hallitse samalla tavalla ajatuksiasi
- "se, miten paljon HALUAN juoda, on selvä merkki ongelmasta" -
voit miettiä missä määrin on syytä elämäntaparemontille muutenkin.

Taisinpa uppoutua omaan ajatukseeni liikaa, koska jollain tavalla hämärtyi miten sinä itse omin sanoin tuon olit jo jäsentänyt:

"Ajattelen, että ensin on katsottava, ettei tee muille haittaa, sitten on katsottava, ettei tee itselleen (kohtuutonta) haittaa, ja sitten on ajan kanssa mietittävä, voisiko asian hoitaa niin ettei siitä koidu kenellekään haittaa, vaan jopa hyötyä."



"Voiko olla positiivistä riippuvuutta?"

Totta kai, eikä sitä silloin kutsuta läheisriippuvuudeksi, vaan rakkaudeksi.


Sitten tämä:

"Se vaatii jo aikamoista diplomatiaa ja kykyä aistia se raja, jonka ylittäminen tarkoittaa toisen loukkaamista.

Tällaista nousi mieleeni, vaikka taitavat nuo asiat olla aika itsestään selviä meille kaikille."

Kun kohdallasi on ajankohtaista paitsi alkoholista irti pääseminen, myös valinta siitä otatko uskon askelia vai et, niin eri tahot pyrkivät oman uskonsa ja siitä kumpuavine intresseineen vaikuttamaan sinuun, ja minä en ole poikkeus.
Jos minä ja monet muut uskovat täällä yrittävät rohkaista sinua, niin tiedän miten on sellaisia, joiden mielestä se on manipulointia, tai jotakin vielä pahempaa. Tietenkin he esittävät, että asetelmahan on juuri päinvastoin.

Vaikka diplomatia nämä eri näkemykset huomioiden on välttämätöntä silloin kun tarkoitus on sovitella ajatuksia ja ymmärtää toisen näkökulmaa, on huomioitava miten vain totuuksia on vain yksi. Me emme ehkä tiedä sitä, emme ainakaan kovin perinpohjaisesti, mutta kristitty voi nojata tähän:

1. Tess. 5

21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.


Uskon askeleena tuo on varsin lempeä, että ei tarvitse kilahtaa hihhuliksi kertaheitolla, josko myöhemminkään.
Kristinuskossa on siis tärkeää, että myös uskonkysymykset voi ja saa koetella, että ne voi viedä Jumalan eteen rukouksessa.

Tuossa on aika vähän vaatimuksia, käytännössä vain totuuden tavoittelun ja rakkauden vaatimus. Niin kauan kuin se eri näkökantojen edustajille sopii, diplomatialle on sijaa.


Lukuintoa tenttiin!

addikti-81,


> Hiukan on ilmassa kiistaa eri näkemyksistä ja kokemuksista. Minun
> mielestäni kukin saa ajatella, kuvitella ja uskoa niin kuin haluaa ja myös
> kertoa niistä hyvistä asioista, joita omassa katsomuksessaan näkee. Niistä
> ei ole kenellekään haittaa.

Kommenttisi ja muutaman viimeaikaisen viestini pohjalta koen tarpeelliseksi selittää sinulle eräiden "kitkerien" sanavalintojeni perusteita. Näin silläkin uhalla, että koet kohta lukemasi ajatukset aivan hulluiksi, ja minut niiden kirjoittajana lähinnä pehmustettua huonetta kaipaavaksi :).

En tiedä, oletko "henkisyyteesi" tutustumisen tässä vaiheessa vielä millään tavalla tiedostanut, että sinun sielustasi (nimenomaan sielusTasi) on käynnissä todella raivokas taistelu. Tällaisista asioista ei leimautumisen pelossa juuri puhuta tässä rationaalista ajattelua ja "tieteellisesti päteviä" todisteita vaativassa maailmassa. Valitettavasti puhumattomuus ei poista tai vähennä asian todenperäisyyttä tai vakavuutta millään tavalla.

Tuo taistelu käydään sillä tavalla "henkimaailmassa", että et välttämättä itse tunnista sitä ollenkaan. Näin ainakin, kunnes olet itse tahtonut ottaa vastaan Pyhän Hengen armolahjana annettavan uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja sinun oman syntisyytesi ainoana mahdollisena sovittajana. Ennen sitä sinusta saattaa tuntua esim. siltä, että ihmiset vain pelkkää ilkeyttään tai riitelyn halustaan johtuen antavat toisilleen ikäviä kommentteja tai kiistelevät tämän aihepiirin asioista. Tällä foorumillahan sitä kiistelyä sitten riittääkin, kuten olet varmasti huomannut.

Taistelussa vastakkain ovat tietenkin Jeesus ja saatana. Edellinen haluaa antaa meille iankaikkisen elämän: pelastuksen synnistämme ja siitä seuraavasta kadotustuomiosta, ja jälkimmäinen pyrkii häikäilemättömästi ja millä keinolla tahansa riistämään sen meiltä pois.

Asiaa kuvataan Raamatussa moninkin tavoin. Yksi kohta on Matteuksen evankeliumissa, joten luepa sieltä pari katkelmaa: 13. luvun jakeet 1-9 ja 18-23. Tuon vertauksen "kylväjiä" ovat Jeesus ja Hänen lähettäminään me uskossa olevat ihmiset, jotka kerromme mm. sinulle ja muille ihmisille synnistä, tuomiosta, Jeesuksesta ja pelastuksesta Hänessä yms. asioista. Siemen on Jumalan Sana, eli se Jumalan ilmoittama totuus, minkä me näistä asioista kerromme. Huomaa, että se mikä puheissamme Kristuksesta, synnistä jne. on totta ei tule meistä, vaan Jumalalta. Emme ota siitä ansiota itsellemme (ainakaan meidän ei pitäisi ottaa), vaan voimme vain vedota Jumalan Sanan ilmoitukseen asiasta ja olla Hänelle kiitollisia siitä, että Hän on sen ilmoittanut.

Vertauksen erilaisia maaperiä ovat ne ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan, jotka kuulevat tuon Sanan. Kiinnitä erityistä huomiota jakeeseen 19. Sen ymmärtämistä kuvaava sana on syytä käsittää laajemmin, kuin vain älyllisenä ymmärtämisenä. Kun tutkimme sanan merkityksiä (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?lex=Thayer&ref=Matt. 13:1&ent=4920&ent2=5723), huomaamme, että sillä tarkoitetaan myös eräänlaista asioiden yhteenkytkemistä kuulijan mielessä. Voisi puhua kylvettyyn sanaan "kytkeytymisestä", eli siihen luottamisesta eli uskomisesta.

Sanoin, että vihollisemme yrittää kaikin tavoin vaikuttaa meihin: ettemme ottaisi tuota kylvöä vastaan, tai että se ei juurtuisi meihin, tai että kiinnittäisimme huomiomme mieluummin muihin, muka "tärkeämpiin" asioihin. Juuri tätä näissä Kirkko kuulolla -palstan ketjuissakin tapahtuu todella paljon. Täällä tapahtuu tuota kylvämistä, mutta on myös paljon erittäin rajua vastahyökkäystä.

Olen jossain määrin surullinen siitä, että olet tullut etsimään vastauksia kysymyksiisi tällaisesta paikasta. Näin siksi, että täällä on niin paljon "kohinaa signaalin ohessa". Toivoisin, että voisit rauhoittua miettimään ihan aidosti ja oikeasti Jumalan Sanaa sen sijaan, että joudut kohtaamaan myös aivan ilmeisiä valheita ja tahallista yritystä sumuttaa juuri raottumassa olevia "hengellisiä silmiäsi" takaisin umpeen. Tämän takia suhtautumiseni joihinkin kirjoituksiin tässä sinun ketjussasi on negatiivinen. Toivoisin, että et joutuisi kohtaamaan sellaisia, ennenkuin olet saanut vankentua siinä, minkä itse valitset uskoa todeksi. Sinun valintasihan se kuitenkin on, ja minusta sillä on oikeus tulla tehdyksi totuuden valossa. Tässä mielessä olisin kanssasi eri mieltä tuosta ajatuksestasi, että erilaisten mielipiteiden esiin tuleminen ei ole haitaksi.

Tietysti tämä ärtymykseni paljastaa myös jotain oman uskoni heikkoudesta: en ilmeisestikään ihan kunnolla luota Jumalaan siinä, että Hän johdattaa sinua :). Tämän takia sitten alan ikäänkuin käymään Hänen taisteluaan Hänen puolestaan. Se on puoleltani tietenkin erehdys, ja haluan jatkossa yrittää välttää sitä.

Oli miten oli, toivon todella sydämeni pohjasta, että löytäisit ja ottaisit vastaan totuuden sellaisena kuin Jumala sen ilmoittaa. Vain sitä kautta voit toimia "pelastusrenkaana" muillekin ihmisille, niinkuin eräässä viestissäsi osuvasti kuvasitkin haluavasi :).

TMIV

tmiv kirjoitti:

addikti-81,


> Hiukan on ilmassa kiistaa eri näkemyksistä ja kokemuksista. Minun
> mielestäni kukin saa ajatella, kuvitella ja uskoa niin kuin haluaa ja myös
> kertoa niistä hyvistä asioista, joita omassa katsomuksessaan näkee. Niistä
> ei ole kenellekään haittaa.

Kommenttisi ja muutaman viimeaikaisen viestini pohjalta koen tarpeelliseksi selittää sinulle eräiden "kitkerien" sanavalintojeni perusteita. Näin silläkin uhalla, että koet kohta lukemasi ajatukset aivan hulluiksi, ja minut niiden kirjoittajana lähinnä pehmustettua huonetta kaipaavaksi :).

En tiedä, oletko "henkisyyteesi" tutustumisen tässä vaiheessa vielä millään tavalla tiedostanut, että sinun sielustasi (nimenomaan sielusTasi) on käynnissä todella raivokas taistelu. Tällaisista asioista ei leimautumisen pelossa juuri puhuta tässä rationaalista ajattelua ja "tieteellisesti päteviä" todisteita vaativassa maailmassa. Valitettavasti puhumattomuus ei poista tai vähennä asian todenperäisyyttä tai vakavuutta millään tavalla.

Tuo taistelu käydään sillä tavalla "henkimaailmassa", että et välttämättä itse tunnista sitä ollenkaan. Näin ainakin, kunnes olet itse tahtonut ottaa vastaan Pyhän Hengen armolahjana annettavan uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja sinun oman syntisyytesi ainoana mahdollisena sovittajana. Ennen sitä sinusta saattaa tuntua esim. siltä, että ihmiset vain pelkkää ilkeyttään tai riitelyn halustaan johtuen antavat toisilleen ikäviä kommentteja tai kiistelevät tämän aihepiirin asioista. Tällä foorumillahan sitä kiistelyä sitten riittääkin, kuten olet varmasti huomannut.

Taistelussa vastakkain ovat tietenkin Jeesus ja saatana. Edellinen haluaa antaa meille iankaikkisen elämän: pelastuksen synnistämme ja siitä seuraavasta kadotustuomiosta, ja jälkimmäinen pyrkii häikäilemättömästi ja millä keinolla tahansa riistämään sen meiltä pois.

Asiaa kuvataan Raamatussa moninkin tavoin. Yksi kohta on Matteuksen evankeliumissa, joten luepa sieltä pari katkelmaa: 13. luvun jakeet 1-9 ja 18-23. Tuon vertauksen "kylväjiä" ovat Jeesus ja Hänen lähettäminään me uskossa olevat ihmiset, jotka kerromme mm. sinulle ja muille ihmisille synnistä, tuomiosta, Jeesuksesta ja pelastuksesta Hänessä yms. asioista. Siemen on Jumalan Sana, eli se Jumalan ilmoittama totuus, minkä me näistä asioista kerromme. Huomaa, että se mikä puheissamme Kristuksesta, synnistä jne. on totta ei tule meistä, vaan Jumalalta. Emme ota siitä ansiota itsellemme (ainakaan meidän ei pitäisi ottaa), vaan voimme vain vedota Jumalan Sanan ilmoitukseen asiasta ja olla Hänelle kiitollisia siitä, että Hän on sen ilmoittanut.

Vertauksen erilaisia maaperiä ovat ne ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan, jotka kuulevat tuon Sanan. Kiinnitä erityistä huomiota jakeeseen 19. Sen ymmärtämistä kuvaava sana on syytä käsittää laajemmin, kuin vain älyllisenä ymmärtämisenä. Kun tutkimme sanan merkityksiä (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?lex=Thayer&ref=Matt. 13:1&ent=4920&ent2=5723), huomaamme, että sillä tarkoitetaan myös eräänlaista asioiden yhteenkytkemistä kuulijan mielessä. Voisi puhua kylvettyyn sanaan "kytkeytymisestä", eli siihen luottamisesta eli uskomisesta.

Sanoin, että vihollisemme yrittää kaikin tavoin vaikuttaa meihin: ettemme ottaisi tuota kylvöä vastaan, tai että se ei juurtuisi meihin, tai että kiinnittäisimme huomiomme mieluummin muihin, muka "tärkeämpiin" asioihin. Juuri tätä näissä Kirkko kuulolla -palstan ketjuissakin tapahtuu todella paljon. Täällä tapahtuu tuota kylvämistä, mutta on myös paljon erittäin rajua vastahyökkäystä.

Olen jossain määrin surullinen siitä, että olet tullut etsimään vastauksia kysymyksiisi tällaisesta paikasta. Näin siksi, että täällä on niin paljon "kohinaa signaalin ohessa". Toivoisin, että voisit rauhoittua miettimään ihan aidosti ja oikeasti Jumalan Sanaa sen sijaan, että joudut kohtaamaan myös aivan ilmeisiä valheita ja tahallista yritystä sumuttaa juuri raottumassa olevia "hengellisiä silmiäsi" takaisin umpeen. Tämän takia suhtautumiseni joihinkin kirjoituksiin tässä sinun ketjussasi on negatiivinen. Toivoisin, että et joutuisi kohtaamaan sellaisia, ennenkuin olet saanut vankentua siinä, minkä itse valitset uskoa todeksi. Sinun valintasihan se kuitenkin on, ja minusta sillä on oikeus tulla tehdyksi totuuden valossa. Tässä mielessä olisin kanssasi eri mieltä tuosta ajatuksestasi, että erilaisten mielipiteiden esiin tuleminen ei ole haitaksi.

Tietysti tämä ärtymykseni paljastaa myös jotain oman uskoni heikkoudesta: en ilmeisestikään ihan kunnolla luota Jumalaan siinä, että Hän johdattaa sinua :). Tämän takia sitten alan ikäänkuin käymään Hänen taisteluaan Hänen puolestaan. Se on puoleltani tietenkin erehdys, ja haluan jatkossa yrittää välttää sitä.

Oli miten oli, toivon todella sydämeni pohjasta, että löytäisit ja ottaisit vastaan totuuden sellaisena kuin Jumala sen ilmoittaa. Vain sitä kautta voit toimia "pelastusrenkaana" muillekin ihmisille, niinkuin eräässä viestissäsi osuvasti kuvasitkin haluavasi :).

TMIV

Lue lisää

Harrastaako lapsesi mitään? Onko hän poika vai tyttö? Minkä ikäinen hän on? Käykö päiväkodissa? Vai koulua? Mitä hänen arkeensa kuuluu?
Mitä hän teki sillä aikaa kun sinä luit tenttiin?

tmiv kirjoitti:

addikti-81,


> Hiukan on ilmassa kiistaa eri näkemyksistä ja kokemuksista. Minun
> mielestäni kukin saa ajatella, kuvitella ja uskoa niin kuin haluaa ja myös
> kertoa niistä hyvistä asioista, joita omassa katsomuksessaan näkee. Niistä
> ei ole kenellekään haittaa.

Kommenttisi ja muutaman viimeaikaisen viestini pohjalta koen tarpeelliseksi selittää sinulle eräiden "kitkerien" sanavalintojeni perusteita. Näin silläkin uhalla, että koet kohta lukemasi ajatukset aivan hulluiksi, ja minut niiden kirjoittajana lähinnä pehmustettua huonetta kaipaavaksi :).

En tiedä, oletko "henkisyyteesi" tutustumisen tässä vaiheessa vielä millään tavalla tiedostanut, että sinun sielustasi (nimenomaan sielusTasi) on käynnissä todella raivokas taistelu. Tällaisista asioista ei leimautumisen pelossa juuri puhuta tässä rationaalista ajattelua ja "tieteellisesti päteviä" todisteita vaativassa maailmassa. Valitettavasti puhumattomuus ei poista tai vähennä asian todenperäisyyttä tai vakavuutta millään tavalla.

Tuo taistelu käydään sillä tavalla "henkimaailmassa", että et välttämättä itse tunnista sitä ollenkaan. Näin ainakin, kunnes olet itse tahtonut ottaa vastaan Pyhän Hengen armolahjana annettavan uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja sinun oman syntisyytesi ainoana mahdollisena sovittajana. Ennen sitä sinusta saattaa tuntua esim. siltä, että ihmiset vain pelkkää ilkeyttään tai riitelyn halustaan johtuen antavat toisilleen ikäviä kommentteja tai kiistelevät tämän aihepiirin asioista. Tällä foorumillahan sitä kiistelyä sitten riittääkin, kuten olet varmasti huomannut.

Taistelussa vastakkain ovat tietenkin Jeesus ja saatana. Edellinen haluaa antaa meille iankaikkisen elämän: pelastuksen synnistämme ja siitä seuraavasta kadotustuomiosta, ja jälkimmäinen pyrkii häikäilemättömästi ja millä keinolla tahansa riistämään sen meiltä pois.

Asiaa kuvataan Raamatussa moninkin tavoin. Yksi kohta on Matteuksen evankeliumissa, joten luepa sieltä pari katkelmaa: 13. luvun jakeet 1-9 ja 18-23. Tuon vertauksen "kylväjiä" ovat Jeesus ja Hänen lähettäminään me uskossa olevat ihmiset, jotka kerromme mm. sinulle ja muille ihmisille synnistä, tuomiosta, Jeesuksesta ja pelastuksesta Hänessä yms. asioista. Siemen on Jumalan Sana, eli se Jumalan ilmoittama totuus, minkä me näistä asioista kerromme. Huomaa, että se mikä puheissamme Kristuksesta, synnistä jne. on totta ei tule meistä, vaan Jumalalta. Emme ota siitä ansiota itsellemme (ainakaan meidän ei pitäisi ottaa), vaan voimme vain vedota Jumalan Sanan ilmoitukseen asiasta ja olla Hänelle kiitollisia siitä, että Hän on sen ilmoittanut.

Vertauksen erilaisia maaperiä ovat ne ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan, jotka kuulevat tuon Sanan. Kiinnitä erityistä huomiota jakeeseen 19. Sen ymmärtämistä kuvaava sana on syytä käsittää laajemmin, kuin vain älyllisenä ymmärtämisenä. Kun tutkimme sanan merkityksiä (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?lex=Thayer&ref=Matt. 13:1&ent=4920&ent2=5723), huomaamme, että sillä tarkoitetaan myös eräänlaista asioiden yhteenkytkemistä kuulijan mielessä. Voisi puhua kylvettyyn sanaan "kytkeytymisestä", eli siihen luottamisesta eli uskomisesta.

Sanoin, että vihollisemme yrittää kaikin tavoin vaikuttaa meihin: ettemme ottaisi tuota kylvöä vastaan, tai että se ei juurtuisi meihin, tai että kiinnittäisimme huomiomme mieluummin muihin, muka "tärkeämpiin" asioihin. Juuri tätä näissä Kirkko kuulolla -palstan ketjuissakin tapahtuu todella paljon. Täällä tapahtuu tuota kylvämistä, mutta on myös paljon erittäin rajua vastahyökkäystä.

Olen jossain määrin surullinen siitä, että olet tullut etsimään vastauksia kysymyksiisi tällaisesta paikasta. Näin siksi, että täällä on niin paljon "kohinaa signaalin ohessa". Toivoisin, että voisit rauhoittua miettimään ihan aidosti ja oikeasti Jumalan Sanaa sen sijaan, että joudut kohtaamaan myös aivan ilmeisiä valheita ja tahallista yritystä sumuttaa juuri raottumassa olevia "hengellisiä silmiäsi" takaisin umpeen. Tämän takia suhtautumiseni joihinkin kirjoituksiin tässä sinun ketjussasi on negatiivinen. Toivoisin, että et joutuisi kohtaamaan sellaisia, ennenkuin olet saanut vankentua siinä, minkä itse valitset uskoa todeksi. Sinun valintasihan se kuitenkin on, ja minusta sillä on oikeus tulla tehdyksi totuuden valossa. Tässä mielessä olisin kanssasi eri mieltä tuosta ajatuksestasi, että erilaisten mielipiteiden esiin tuleminen ei ole haitaksi.

Tietysti tämä ärtymykseni paljastaa myös jotain oman uskoni heikkoudesta: en ilmeisestikään ihan kunnolla luota Jumalaan siinä, että Hän johdattaa sinua :). Tämän takia sitten alan ikäänkuin käymään Hänen taisteluaan Hänen puolestaan. Se on puoleltani tietenkin erehdys, ja haluan jatkossa yrittää välttää sitä.

Oli miten oli, toivon todella sydämeni pohjasta, että löytäisit ja ottaisit vastaan totuuden sellaisena kuin Jumala sen ilmoittaa. Vain sitä kautta voit toimia "pelastusrenkaana" muillekin ihmisille, niinkuin eräässä viestissäsi osuvasti kuvasitkin haluavasi :).

TMIV

Lue lisää

Jälleen kerran kirjoitit asiaa.

Erityisesti tämä kiinnitti huomioni:
"Olen jossain määrin surullinen siitä, että olet tullut etsimään vastauksia kysymyksiisi tällaisesta paikasta. Näin siksi, että täällä on niin paljon "kohinaa signaalin ohessa"."

addikti-81:n tilanteen toivoisi etupäässä nyt rauhoittuvan ja selkiytyvän. Hämmennykselle ei oikein olisi sijaa, kun tärkeintä on tässä vaiheessa tervehtyä.

edesa kirjoitti:

Jälleen kerran kirjoitit asiaa.

Erityisesti tämä kiinnitti huomioni:
"Olen jossain määrin surullinen siitä, että olet tullut etsimään vastauksia kysymyksiisi tällaisesta paikasta. Näin siksi, että täällä on niin paljon "kohinaa signaalin ohessa"."

addikti-81:n tilanteen toivoisi etupäässä nyt rauhoittuvan ja selkiytyvän. Hämmennykselle ei oikein olisi sijaa, kun tärkeintä on tässä vaiheessa tervehtyä.

Lue lisää

Addikti-81 on pienen lapsen äiti. Tai ehkä jo vähän isomman lapsen?

Hän on kirjoitellut piitkät pätkät omasta elämästään. Hän on eräänkin päivän ollut aamukahdeksasta iltakymmeneen poissa lapsensa luota.

Ei siin mitään, mutta kun ei edes mainitse lasta,aivan kuin häntä ei olisikaan.

Sen me tiedämme että kun hän oli humalassa kerran niin lapsi oli mummolassa.

Tottahan tervehtymiseen kuuluu myös se että hän alkaa huolehtimaan omien asioidensa lisäksi myös lapsen harrastuksista, ja virikkeistä.

Nyt hänen ajatus on näiden kirjoituksien perusteella työssä, opiskelussa, omassa juomisessa, pelastusrengasmiehessä, omassa itsessään.

Haluaisin tietää mitä hänen lapselleen kuuluu, muuta kuin että lapsi rakastaa häntä. Jokainen lapsi hyväksyy vanhempansa.

Mutta mitä lapsi saa? Oliko virpomassa sunnuntaina? Miten lapsi?

... kirjoitti:

Addikti-81 on pienen lapsen äiti. Tai ehkä jo vähän isomman lapsen?

Hän on kirjoitellut piitkät pätkät omasta elämästään. Hän on eräänkin päivän ollut aamukahdeksasta iltakymmeneen poissa lapsensa luota.

Ei siin mitään, mutta kun ei edes mainitse lasta,aivan kuin häntä ei olisikaan.

Sen me tiedämme että kun hän oli humalassa kerran niin lapsi oli mummolassa.

Tottahan tervehtymiseen kuuluu myös se että hän alkaa huolehtimaan omien asioidensa lisäksi myös lapsen harrastuksista, ja virikkeistä.

Nyt hänen ajatus on näiden kirjoituksien perusteella työssä, opiskelussa, omassa juomisessa, pelastusrengasmiehessä, omassa itsessään.

Haluaisin tietää mitä hänen lapselleen kuuluu, muuta kuin että lapsi rakastaa häntä. Jokainen lapsi hyväksyy vanhempansa.

Mutta mitä lapsi saa? Oliko virpomassa sunnuntaina? Miten lapsi?

Lue lisää

"Hän on eräänkin päivän ollut aamukahdeksasta iltakymmeneen poissa lapsensa luota.
Ei siin mitään, mutta kun ei edes mainitse lasta,aivan kuin häntä ei olisikaan."

Onneksi kenenkään ei sinulle pidä mitään raportoidakaan. Ilkeilet ja vihjailet kuin ohimennen miten aloittaja on muka huono äiti. Yrität eri tavoin saada häntä ratkeamaan; milloin letkauttamalla miten juomisrajan voi alkoholisti valita, tai sitten pyrit saamaan hänet ahdistumaan ja sitä kautta sortumaan.


"Mutta mitä lapsi saa?"
Kumarrun puoleesi ja kysyn tuota sinulta itseltäsi.

Et ole aikuinen, ethän? Jos olet, miksi heittäydyit noin ilkeäksi?

"Kuule, korkki kiinni vaan. Ja sitten pidä se päätös. Tai päätä missä sinulla menee kohtuukäytön raja, ja pidä niistä rajoista kiinni. Ei muuta."

Joka näin kirjoittaa ei tajua oikeastaan mistä alkoholismissa on kysymys.
Alkoholistille ei kohtuukäyttö ole mikään ratkaisu, vaan ainoastaan täysraittius.
Alkoholistilla on geneettinen alttius sairastua alkoholismiin. Tämä selittää sen miksi toiset sairastuvat ja toiset eivät, vaikka käyttävät aika runsaastikin alkoholia.

Muutenkin tuollaiset korkki kiinni ja sillä siisti, neuvot vain lisäävät ahdistusta, koska alkoholisti tietää, ettei hän kuitenkaan mahdollisesti siihen pysty. Syyllisyys ja huonommuudentunto vain lisääntyisi.

Minusta TMIV ja edesa antoi hyviä ohjeita. Yleensäkin kannattaa hieman suodattaa yltiöpäisimpiä neuvoja, jotka vain lisäävät ahdistusta. Ohita ne samantien. Alkoholismistä ei pääse piiskaamalla, eikä rankaisemalla itseään.

Minusta tuokin kun lapsenhoidosta syyllistetään, on äidille kova paikka.
Alkoholistikin rakastaa lastaan ja haluaa vain hänen parastaan, ja minusta tässä tapauksessa ei näytä siltä, että lastenhoitoa olisi lyöty laimin. Yleensä mummot ja ukit hoitavat lastaan kuin omaansa, joskus paremminkin, joten turha syyllistää siitä, jos lapsi ei olekkaan kaikenaikaa äitinsä hoivissa.

http://www.youtube.com/watch?v=sfuNMUblSrc

uskotar kirjoitti:

"Kuule, korkki kiinni vaan. Ja sitten pidä se päätös. Tai päätä missä sinulla menee kohtuukäytön raja, ja pidä niistä rajoista kiinni. Ei muuta."

Joka näin kirjoittaa ei tajua oikeastaan mistä alkoholismissa on kysymys.
Alkoholistille ei kohtuukäyttö ole mikään ratkaisu, vaan ainoastaan täysraittius.
Alkoholistilla on geneettinen alttius sairastua alkoholismiin. Tämä selittää sen miksi toiset sairastuvat ja toiset eivät, vaikka käyttävät aika runsaastikin alkoholia.

Muutenkin tuollaiset korkki kiinni ja sillä siisti, neuvot vain lisäävät ahdistusta, koska alkoholisti tietää, ettei hän kuitenkaan mahdollisesti siihen pysty. Syyllisyys ja huonommuudentunto vain lisääntyisi.

Minusta TMIV ja edesa antoi hyviä ohjeita. Yleensäkin kannattaa hieman suodattaa yltiöpäisimpiä neuvoja, jotka vain lisäävät ahdistusta. Ohita ne samantien. Alkoholismistä ei pääse piiskaamalla, eikä rankaisemalla itseään.

Minusta tuokin kun lapsenhoidosta syyllistetään, on äidille kova paikka.
Alkoholistikin rakastaa lastaan ja haluaa vain hänen parastaan, ja minusta tässä tapauksessa ei näytä siltä, että lastenhoitoa olisi lyöty laimin. Yleensä mummot ja ukit hoitavat lastaan kuin omaansa, joskus paremminkin, joten turha syyllistää siitä, jos lapsi ei olekkaan kaikenaikaa äitinsä hoivissa.

http://www.youtube.com/watch?v=sfuNMUblSrc

Lue lisää

Olen itse entinen alkoholisti: käytin alkoholia n.2-3 kert viikko, monen vuoden ajan. En enään juo, ja se johtuu päätöksestä pitää korkki kiinni.

Eiköhän tuo sisältö ratkaise eikä mitkään typerät nikit.