Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa.
Tämä on veret seisauttava ja ainutlaatuinen uutinen, jossa aiheina mm:
1. Hukassa huostassa.
2. Huolitalouden tulkitsijat.
3. Lastensuojeluilmoitusten kulta-aika.
4. Se raha, sekin.
5. "Syynä vain juopt ja hullut".
6. Puutteellisia asiakirjoja.
7. Käsitys normaaliudesta hukassa.
8. Mitä ihmettä on tapahtunut?
9. Kun sijotus vaaransi lapsen.
10. Suojelua vai syrjimistä?
Uutinen on eritäin laaja jotenka ehdottaisin, että tähän ketjuun poimittaisiin erikseen aiheet 1-10, jolloinka niistä saisi laajemman ja paremman kuvan,joita voisi käyttää eri keskusteluissa viitteinä.
Sivun alalaidassa on lisää eri aiheista.
Uutinen kokonaisuudessa.
Suomen Kuvalehti 19.4.2012, eli tuoretta tämänpäiväistä tietoa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
.............
Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä ja puoskarointia?
21
176
Vastaukset
- Seuraavaksi osa 2.
Osa 1 Hukassa huostassa.
Hukassa huostassa
Vuonna 2000 olin kahden pikkulapsen 25-vuotias äiti, jolla oli ilmennyt alakuloisuutta esikoisen synnyttyä. Siksi kuopuksen kohdalla hain kotiapua kaupungilta. Kerran viikossa kodinhoitaja leikki lasten kanssa, siivosi ja leipoi sämpylöitä, minä otin päiväunet ja opiskelin tulevaan ammattiini. Olin kiitollinen tuesta enkä nähnyt mitään outoa perhetyön ehdotuksessa tulla videoimaan arkeamme.
Uskoni sosiaaliviranomaisten moitteettomuuteen oli vahva, kunnes vuonna 2008 tuttavani haki apua arjessa jaksamiseen. ADHD-diagnoosin saanut lapsi uhattiin ottaa väkisin hoidollisesti huostaan. Äidin oletettua masennusta käytettiin suunnitelmien verukkeena.
Myöhemmin haastattelin isää ja äitiä, jotka vastustivat lapsensa siirtoa erityisluokalle. Koulun henkilökunnan mielestä vanhemmat vaaransivat lapsen kehityksen ja he uhkasivat tehdä ilmoituksen lastensuojeluviranomaiselle. Lääninhallitus antoi siitä koululle huomautuksen ja totesi, että lapsi voisi jatkaa opiskelua tavallisessa luokassa.
Media uutisoi kyseenalaisin perustein tehdyistä huostaanotoista. Vaikka tunsinkin empatiaa perheitä kohtaan, olin epäileväinen. Otin selvää luvuista lukemalla THL:n Lastensuojelu 2010 -tilastoraporttia. Osoittautui, että lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli melkein 80 000 lasta tai nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja oli kaikkiaan yli 17 000 - puolet enemmän kuin 1990-luvun alussa. Osa sijoituksista oli tehty kiireellisesti tai avohuollon ja jälkihuollon tukitoimin. Kaikista sijoitetuista lapsista 10 000 oli huostassa, viidennes tahdonvastaisesti.
Ei kai tällaiseen ryhdytty turhaan? Eikö huostaanottoja nimenomaan tehty liian myöhään ja varovaisesti, perheitä turhankin paljon suojellen? Jotainhan näissä perheissä täytyi olla pielessä, kun asiat olivat ajautuneet niin pitkälle!
Muuten järjestelmä osoittautuisi läpimädäksi.
-------------- Seuraavaksi osa 3.
Osa 2.
Huolitalouden tulkitsijat
Ennen helmikuussa esitettyä Silminnäkijän dokumenttia Huostaanotettu bisnes olin halunnut uskoa, ettei maassamme tehdä laittomia huostaanottoja. Kun huostaanottoperhe kertoi kantansa, ajattelin, ettei kertomus ole lähtökohtaisesti uskottava, vaan katkeruuden sävyttämä sepite. Yksipuoliseen kannanottoon ei vaitiolovelvollinen viranhaltija edes voisi antaa julkista vastinettaan.
Ohjelman jälkeen havahduin.
Entäpä, jos myös virkamiehen versio perustuu subjektiiviseen tulkintaan?
Varatuomari Leeni Ikonen on jo 20 vuotta paneutunut lasten ihmisoikeuksiin ja työskennellyt juristina lastensuojelukentällä. Samaan aikaan sosiaalipuoli on saanut mediassa läpi sanoman, jonka mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava määrä johtuisi yksinomaan perheiden pahoinvoinnista. Ideologian mukaan lapsen ulkoistaminen perheestä ostopalveluna sijaishuollon piiriin auttaa lasta ja jopa huojentaa tämän mieltä.
Todisteeksi lapsen huostaanotolle riittää huoli, jota sosiaalityöntekijä väittää lapsesta tuntevansa. Leeni Ikonen puhuukin huolibisneksestä, johon 2000-luvulla liittyivät erilaiset Huoli puheeksi -koulutustilaisuudet. Huolitalous puhuu ongelmien sijaan huolesta painottaen varhaista puuttumista ja lapsen etua. Sen mukaan ammattilaisen huoli on objektiivinen fakta.
Mutta kuka määrittelee lapsen edun, siis vanhempia paremmin?
Kuka päättää, onko lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde vaurioitunut tai vanhemmuus ”riittävää”? Tai sen, onko huostaanoton edellytys eli vaara tai sen uhka vakavaa?
Vastuussa ovat sosiaalityöntekijät, joista noin puolet on epäpäteviä eli ”valesossuja”. Vuonna 2010 sijoitettiin kiireellisesti yli 3 400 lasta, viidenneksen edellisvuotta enemmän. Hoivakielessä toimien oikea-aikaisuus herättänee ihastusta, vaikka pahimmillaan ylityöllistetty sosiaalityöntekijä tapaa lapsen vain muutaman kerran huostaanottoprosessin aikana.
Varhaisen puuttumisen keskeinen työväline on Stakesin kehittämä huolen vyöhykkeistö. Sen tarkoitus oli kannustaa työntekijää puuttumaan huoliinsa. Mutta menetelmää käytettiinkin väärin kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Joissakin kunnissa ohjeistettiin luokittelemaan lapsia, jolloin pelko laittomien rekisterien synnystä ei ollut aiheeton.
Vyöhykkeistön luojat kirjoittivat vuonna 2008: ”Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.”
Jos haluatte tietää lisää varhaisesta puuttumisesta valtasuhteena, lukekaa Kaisa Hintikan gradu: ”Huolidiskurssissa rakentuu varhaisen puuttumisen eetos, jonka vastaisesti yksilön on vaikea puhua.”
Onko siis kyse vallankäytöstä?
---------------- - Seuraavaksi osa 5.
Seuraavaksi osa 3. kirjoitti:
Osa 2.
Huolitalouden tulkitsijat
Ennen helmikuussa esitettyä Silminnäkijän dokumenttia Huostaanotettu bisnes olin halunnut uskoa, ettei maassamme tehdä laittomia huostaanottoja. Kun huostaanottoperhe kertoi kantansa, ajattelin, ettei kertomus ole lähtökohtaisesti uskottava, vaan katkeruuden sävyttämä sepite. Yksipuoliseen kannanottoon ei vaitiolovelvollinen viranhaltija edes voisi antaa julkista vastinettaan.
Ohjelman jälkeen havahduin.
Entäpä, jos myös virkamiehen versio perustuu subjektiiviseen tulkintaan?
Varatuomari Leeni Ikonen on jo 20 vuotta paneutunut lasten ihmisoikeuksiin ja työskennellyt juristina lastensuojelukentällä. Samaan aikaan sosiaalipuoli on saanut mediassa läpi sanoman, jonka mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava määrä johtuisi yksinomaan perheiden pahoinvoinnista. Ideologian mukaan lapsen ulkoistaminen perheestä ostopalveluna sijaishuollon piiriin auttaa lasta ja jopa huojentaa tämän mieltä.
Todisteeksi lapsen huostaanotolle riittää huoli, jota sosiaalityöntekijä väittää lapsesta tuntevansa. Leeni Ikonen puhuukin huolibisneksestä, johon 2000-luvulla liittyivät erilaiset Huoli puheeksi -koulutustilaisuudet. Huolitalous puhuu ongelmien sijaan huolesta painottaen varhaista puuttumista ja lapsen etua. Sen mukaan ammattilaisen huoli on objektiivinen fakta.
Mutta kuka määrittelee lapsen edun, siis vanhempia paremmin?
Kuka päättää, onko lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde vaurioitunut tai vanhemmuus ”riittävää”? Tai sen, onko huostaanoton edellytys eli vaara tai sen uhka vakavaa?
Vastuussa ovat sosiaalityöntekijät, joista noin puolet on epäpäteviä eli ”valesossuja”. Vuonna 2010 sijoitettiin kiireellisesti yli 3 400 lasta, viidenneksen edellisvuotta enemmän. Hoivakielessä toimien oikea-aikaisuus herättänee ihastusta, vaikka pahimmillaan ylityöllistetty sosiaalityöntekijä tapaa lapsen vain muutaman kerran huostaanottoprosessin aikana.
Varhaisen puuttumisen keskeinen työväline on Stakesin kehittämä huolen vyöhykkeistö. Sen tarkoitus oli kannustaa työntekijää puuttumaan huoliinsa. Mutta menetelmää käytettiinkin väärin kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Joissakin kunnissa ohjeistettiin luokittelemaan lapsia, jolloin pelko laittomien rekisterien synnystä ei ollut aiheeton.
Vyöhykkeistön luojat kirjoittivat vuonna 2008: ”Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.”
Jos haluatte tietää lisää varhaisesta puuttumisesta valtasuhteena, lukekaa Kaisa Hintikan gradu: ”Huolidiskurssissa rakentuu varhaisen puuttumisen eetos, jonka vastaisesti yksilön on vaikea puhua.”
Onko siis kyse vallankäytöstä?
----------------Osa 4 Se raha, sekin
Mutta jokin tässä vielä mättää.
Raha, tietysti.
Miten on mahdollista, että lapsia sijoitettaisiin heppoisin perustein, kun se on niin kallista? Kunnan huono talous on pikemminkin este turvata oikeus lastensuojelupalveluihin.
Niin vakuuttaa sosiaalieetos, ja totta se onkin: huostaanotto on kallis projekti. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.
Lastensuojelun palvelujärjestelmä on kriisissä. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, joten sijaishuoltomarkkinat houkuttelevat jo ulkomaalaisia yrittäjiä. Yksityisten lastenkotien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa - mutta valvotaanko niiden laatua kunnolla?
Kysymys rahasta ei ole yksiselitteinen. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu nimittäin lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd) kirjoitti pari vuotta sitten, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan: ”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.”
Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara (kok) sanoo, että monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä: ”Kunnat saavat siis käyttää heille myönnetyt rahat, miten haluavat.” Hän jopa väitti joidenkin köyhien kuntien manipuloivan toimintaansa, jotta kertoimet olisivat mahdollisimman edullisia.
Ohjaako raha? Entä jos valtionosuus määräytyisikin avohuollon tukitoimien perusteella? Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olevan yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin - ja siellä se on yhä.
Kuntaliiton johtava lakimies Sami Uotinen kertoo, ettei lastensuojelun valtionosuutta voida laskea järjestelmästä yksiselitteisesti. Ei voida siis tarkasti sanoa, kuinka paljon valtio rahoittaa jonkun tietyn kunnan lastensuojelupolitiikkaa. Eikä lastensuojelukerroin hänestä ohjaa päätöksentekoa: ”Valtionosuus kattaa keskimäärin vain noin neljänneksen kunnalle koituvista todellisista kuluista, eikä järjestelmä lähtökohtaisesti kannusta kuntia lisäämään kustannuksiaan.”
Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta: ”Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään.”
Lastensuojelulain tuoreessa pykälämuutoksessa perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi hoitomuodoksi sijaishuollossa. Paloniemi on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle Ray on myöntänyt avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö.
Joten kehen tässä pitäisi uskoa? Päiviin, Sirpaan, Samiin vai Ailaan?
En minä vaan tiedä!
Turussa lastensuojelu pistetään täysremonttiin miljoonien eurojen budjettiylityksen takia. Siellä keskitytään lopultakin siihen, mihin jo alun perin olisi pitänyt: ongelmien ennaltaehkäisyyn ja avohuoltoon - Seuraavaksi osa 6.
Seuraavaksi osa 5. kirjoitti:
Osa 4 Se raha, sekin
Mutta jokin tässä vielä mättää.
Raha, tietysti.
Miten on mahdollista, että lapsia sijoitettaisiin heppoisin perustein, kun se on niin kallista? Kunnan huono talous on pikemminkin este turvata oikeus lastensuojelupalveluihin.
Niin vakuuttaa sosiaalieetos, ja totta se onkin: huostaanotto on kallis projekti. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.
Lastensuojelun palvelujärjestelmä on kriisissä. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, joten sijaishuoltomarkkinat houkuttelevat jo ulkomaalaisia yrittäjiä. Yksityisten lastenkotien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa - mutta valvotaanko niiden laatua kunnolla?
Kysymys rahasta ei ole yksiselitteinen. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu nimittäin lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd) kirjoitti pari vuotta sitten, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan: ”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.”
Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara (kok) sanoo, että monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä: ”Kunnat saavat siis käyttää heille myönnetyt rahat, miten haluavat.” Hän jopa väitti joidenkin köyhien kuntien manipuloivan toimintaansa, jotta kertoimet olisivat mahdollisimman edullisia.
Ohjaako raha? Entä jos valtionosuus määräytyisikin avohuollon tukitoimien perusteella? Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olevan yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin - ja siellä se on yhä.
Kuntaliiton johtava lakimies Sami Uotinen kertoo, ettei lastensuojelun valtionosuutta voida laskea järjestelmästä yksiselitteisesti. Ei voida siis tarkasti sanoa, kuinka paljon valtio rahoittaa jonkun tietyn kunnan lastensuojelupolitiikkaa. Eikä lastensuojelukerroin hänestä ohjaa päätöksentekoa: ”Valtionosuus kattaa keskimäärin vain noin neljänneksen kunnalle koituvista todellisista kuluista, eikä järjestelmä lähtökohtaisesti kannusta kuntia lisäämään kustannuksiaan.”
Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta: ”Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään.”
Lastensuojelulain tuoreessa pykälämuutoksessa perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi hoitomuodoksi sijaishuollossa. Paloniemi on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle Ray on myöntänyt avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö.
Joten kehen tässä pitäisi uskoa? Päiviin, Sirpaan, Samiin vai Ailaan?
En minä vaan tiedä!
Turussa lastensuojelu pistetään täysremonttiin miljoonien eurojen budjettiylityksen takia. Siellä keskitytään lopultakin siihen, mihin jo alun perin olisi pitänyt: ongelmien ennaltaehkäisyyn ja avohuoltoonosa 5.
Se raha, sekin
Mutta jokin tässä vielä mättää.
Raha, tietysti.
Miten on mahdollista, että lapsia sijoitettaisiin heppoisin perustein, kun se on niin kallista? Kunnan huono talous on pikemminkin este turvata oikeus lastensuojelupalveluihin.
Niin vakuuttaa sosiaalieetos, ja totta se onkin: huostaanotto on kallis projekti. Sijaishuollon kustannukset ovat nousseet yli 600 miljoonaan euroon, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004. Suurin piirtein saman verran maksavat niin lukiolaitos, toimeentulotuki kuin poliisitoimikin.
Lastensuojelun palvelujärjestelmä on kriisissä. Huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa, joten sijaishuoltomarkkinat houkuttelevat jo ulkomaalaisia yrittäjiä. Yksityisten lastenkotien määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa - mutta valvotaanko niiden laatua kunnolla?
Kysymys rahasta ei ole yksiselitteinen. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu nimittäin lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd) kirjoitti pari vuotta sitten, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan: ”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.”
Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara (kok) sanoo, että monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä: ”Kunnat saavat siis käyttää heille myönnetyt rahat, miten haluavat.” Hän jopa väitti joidenkin köyhien kuntien manipuloivan toimintaansa, jotta kertoimet olisivat mahdollisimman edullisia.
Ohjaako raha? Entä jos valtionosuus määräytyisikin avohuollon tukitoimien perusteella? Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olevan yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin - ja siellä se on yhä.
Kuntaliiton johtava lakimies Sami Uotinen kertoo, ettei lastensuojelun valtionosuutta voida laskea järjestelmästä yksiselitteisesti. Ei voida siis tarkasti sanoa, kuinka paljon valtio rahoittaa jonkun tietyn kunnan lastensuojelupolitiikkaa. Eikä lastensuojelukerroin hänestä ohjaa päätöksentekoa: ”Valtionosuus kattaa keskimäärin vain noin neljänneksen kunnalle koituvista todellisista kuluista, eikä järjestelmä lähtökohtaisesti kannusta kuntia lisäämään kustannuksiaan.”
Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta: ”Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään.”
Lastensuojelulain tuoreessa pykälämuutoksessa perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi hoitomuodoksi sijaishuollossa. Paloniemi on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle Ray on myöntänyt avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö.
Joten kehen tässä pitäisi uskoa? Päiviin, Sirpaan, Samiin vai Ailaan?
En minä vaan tiedä!
Turussa lastensuojelu pistetään täysremonttiin miljoonien eurojen budjettiylityksen takia. Siellä keskitytään lopultakin siihen, mihin jo alun perin olisi pitänyt: ongelmien ennaltaehkäisyyn ja avohuoltoon
------------------------- - lisää aiheesta.
Osa 2.Huolitalouden tulkitsijat
Ennen helmikuussa esitettyä Silminnäkijän dokumenttia Huostaanotettu bisnes olin halunnut uskoa, ettei maassamme tehdä laittomia huostaanottoja. Kun huostaanottoperhe kertoi kantansa, ajattelin, ettei kertomus ole lähtökohtaisesti uskottava, vaan katkeruuden sävyttämä sepite. Yksipuoliseen kannanottoon ei vaitiolovelvollinen viranhaltija edes voisi antaa julkista vastinettaan.
Ohjelman jälkeen havahduin.
Entäpä, jos myös virkamiehen versio perustuu subjektiiviseen tulkintaan?
Varatuomari Leeni Ikonen on jo 20 vuotta paneutunut lasten ihmisoikeuksiin ja työskennellyt juristina lastensuojelukentällä. Samaan aikaan sosiaalipuoli on saanut mediassa läpi sanoman, jonka mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava määrä johtuisi yksinomaan perheiden pahoinvoinnista. Ideologian mukaan lapsen ulkoistaminen perheestä ostopalveluna sijaishuollon piiriin auttaa lasta ja jopa huojentaa tämän mieltä.
Todisteeksi lapsen huostaanotolle riittää huoli, jota sosiaalityöntekijä väittää lapsesta tuntevansa. Leeni Ikonen puhuukin huolibisneksestä, johon 2000-luvulla liittyivät erilaiset Huoli puheeksi -koulutustilaisuudet. Huolitalous puhuu ongelmien sijaan huolesta painottaen varhaista puuttumista ja lapsen etua. Sen mukaan ammattilaisen huoli on objektiivinen fakta.
Mutta kuka määrittelee lapsen edun, siis vanhempia paremmin?
Kuka päättää, onko lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde vaurioitunut tai vanhemmuus ”riittävää”? Tai sen, onko huostaanoton edellytys eli vaara tai sen uhka vakavaa?
Vastuussa ovat sosiaalityöntekijät, joista noin puolet on epäpäteviä eli ”valesossuja”. Vuonna 2010 sijoitettiin kiireellisesti yli 3 400 lasta, viidenneksen edellisvuotta enemmän. Hoivakielessä toimien oikea-aikaisuus herättänee ihastusta, vaikka pahimmillaan ylityöllistetty sosiaalityöntekijä tapaa lapsen vain muutaman kerran huostaanottoprosessin aikana.
Varhaisen puuttumisen keskeinen työväline on Stakesin kehittämä huolen vyöhykkeistö. Sen tarkoitus oli kannustaa työntekijää puuttumaan huoliinsa. Mutta menetelmää käytettiinkin väärin kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Joissakin kunnissa ohjeistettiin luokittelemaan lapsia, jolloin pelko laittomien rekisterien synnystä ei ollut aiheeton.
Vyöhykkeistön luojat kirjoittivat vuonna 2008: ”Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.”
Jos haluatte tietää lisää varhaisesta puuttumisesta valtasuhteena, lukekaa Kaisa Hintikan gradu: ”Huolidiskurssissa rakentuu varhaisen puuttumisen eetos, jonka vastaisesti yksilön on vaikea puhua.”
Onko siis kyse vallankäytöstä?
--------------------- - Jatkuu.
lisää aiheesta. kirjoitti:
Osa 2.Huolitalouden tulkitsijat
Ennen helmikuussa esitettyä Silminnäkijän dokumenttia Huostaanotettu bisnes olin halunnut uskoa, ettei maassamme tehdä laittomia huostaanottoja. Kun huostaanottoperhe kertoi kantansa, ajattelin, ettei kertomus ole lähtökohtaisesti uskottava, vaan katkeruuden sävyttämä sepite. Yksipuoliseen kannanottoon ei vaitiolovelvollinen viranhaltija edes voisi antaa julkista vastinettaan.
Ohjelman jälkeen havahduin.
Entäpä, jos myös virkamiehen versio perustuu subjektiiviseen tulkintaan?
Varatuomari Leeni Ikonen on jo 20 vuotta paneutunut lasten ihmisoikeuksiin ja työskennellyt juristina lastensuojelukentällä. Samaan aikaan sosiaalipuoli on saanut mediassa läpi sanoman, jonka mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava määrä johtuisi yksinomaan perheiden pahoinvoinnista. Ideologian mukaan lapsen ulkoistaminen perheestä ostopalveluna sijaishuollon piiriin auttaa lasta ja jopa huojentaa tämän mieltä.
Todisteeksi lapsen huostaanotolle riittää huoli, jota sosiaalityöntekijä väittää lapsesta tuntevansa. Leeni Ikonen puhuukin huolibisneksestä, johon 2000-luvulla liittyivät erilaiset Huoli puheeksi -koulutustilaisuudet. Huolitalous puhuu ongelmien sijaan huolesta painottaen varhaista puuttumista ja lapsen etua. Sen mukaan ammattilaisen huoli on objektiivinen fakta.
Mutta kuka määrittelee lapsen edun, siis vanhempia paremmin?
Kuka päättää, onko lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde vaurioitunut tai vanhemmuus ”riittävää”? Tai sen, onko huostaanoton edellytys eli vaara tai sen uhka vakavaa?
Vastuussa ovat sosiaalityöntekijät, joista noin puolet on epäpäteviä eli ”valesossuja”. Vuonna 2010 sijoitettiin kiireellisesti yli 3 400 lasta, viidenneksen edellisvuotta enemmän. Hoivakielessä toimien oikea-aikaisuus herättänee ihastusta, vaikka pahimmillaan ylityöllistetty sosiaalityöntekijä tapaa lapsen vain muutaman kerran huostaanottoprosessin aikana.
Varhaisen puuttumisen keskeinen työväline on Stakesin kehittämä huolen vyöhykkeistö. Sen tarkoitus oli kannustaa työntekijää puuttumaan huoliinsa. Mutta menetelmää käytettiinkin väärin kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Joissakin kunnissa ohjeistettiin luokittelemaan lapsia, jolloin pelko laittomien rekisterien synnystä ei ollut aiheeton.
Vyöhykkeistön luojat kirjoittivat vuonna 2008: ”Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.”
Jos haluatte tietää lisää varhaisesta puuttumisesta valtasuhteena, lukekaa Kaisa Hintikan gradu: ”Huolidiskurssissa rakentuu varhaisen puuttumisen eetos, jonka vastaisesti yksilön on vaikea puhua.”
Onko siis kyse vallankäytöstä?
---------------------Puutteellisia asiakirjoja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lasten huostaanotoista.
Mutta mitäpä niistä!
Vai oletteko kuulleet virkamiesten pyytävän julkisesti anteeksi?
Ovatko he koskaan kyseenalaistaneet toimintatapojaan?
Vanhoissa totalitaristisissa järjestelmissä, kun syytön pidätettiin, hän oli rikollinen - muutoinhan puolue olisi tehnyt virheen. Kun tämän päivän Suomessa lapsi sysätään perusteetta erityisluokalle tai otetaan huostaan, on toiminta oikeutettua - eihän koulu- tai sosiaalikoneisto osoita erehtyväisyyttään.
Virheellistä huostaanottoa järjestelmä ei ainakaan tunnista.
Siksi sitä on lähes mahdotonta todistaa, ja vaikka se toteen näytettäisiinkin, ei virkamies olisi siitä vastuussa saati kansalainen oikeutettu vahingonkorvaukseen.
Kun huostaanottopäätös on tehty, uhri on jo leimattu.
Virkamiehen käsitellessä ihmisoikeusasioita työlle tulisi asettaa korkeat laatuvaatimukset. Kuitenkaan Leeni Ikosen mielestä lastensuojelun asiakirjat eivät täytä virkamiehelle asetettuja objektiivisuusvaatimuksia, lakeja ei noudateta. Huostaanottohakemukset voivat perustua tulkintoihin tosiseikkojen sijaan, mutta ne otetaan todesta ja hyväksytään hallinto-oikeudessa: ”Perheen tulisi voida kumota väitteet, mikä on usein mahdotonta. Tämä käännetty todistustaakka on vakava oikeusturvaongelma.”
Johanna Hiitola ja Virve-Maria de Godzinsky jakavat näkemyksen siitä, että hallinto-oikeuden perustelut olivat heikoimmillaan kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta, jonka laadussa oli toisinaan puutteita. Keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu jäi usein arvioimatta. Päätöksissä ei vertailtu, miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin kuin kotiinjääminen.
JP Roos kirjoittaa: ”Päätöksiä tekevät virkamiehet, joita valvovat maallikkoelimet ovat kumileimasimia. Valitusten käsittely on hidasta ja tehotonta. Lasten palauttaminen vanhemmilleen on äärimmäisen hankalaa. Kansalaisen on vaikea saada oikaisua perheensä kohteluun.” Roosin mukaan virkamies voi huolehtimisellaan jopa tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Tästä on juuri kyse: itsepetoksesta. Sosiaaliala tekee toki usein hyvää ja tärkeää työtä sydämellään - mutta se uskoo tekevänsä niin poikkeuksetta. Niin se kuvitteli silloinkin, kun se lietsoi itsensä insestihysteriaan ja löysi hyväksikäyttäjän merkkejä ihan tavallisista isistä. Anteeksi se ei pyytänyt edes sulkiessaan nuoren tytön betonikoppiin lähes vuorokaudeksi
------------- - Jatkuu.
Jatkuu. kirjoitti:
Puutteellisia asiakirjoja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lasten huostaanotoista.
Mutta mitäpä niistä!
Vai oletteko kuulleet virkamiesten pyytävän julkisesti anteeksi?
Ovatko he koskaan kyseenalaistaneet toimintatapojaan?
Vanhoissa totalitaristisissa järjestelmissä, kun syytön pidätettiin, hän oli rikollinen - muutoinhan puolue olisi tehnyt virheen. Kun tämän päivän Suomessa lapsi sysätään perusteetta erityisluokalle tai otetaan huostaan, on toiminta oikeutettua - eihän koulu- tai sosiaalikoneisto osoita erehtyväisyyttään.
Virheellistä huostaanottoa järjestelmä ei ainakaan tunnista.
Siksi sitä on lähes mahdotonta todistaa, ja vaikka se toteen näytettäisiinkin, ei virkamies olisi siitä vastuussa saati kansalainen oikeutettu vahingonkorvaukseen.
Kun huostaanottopäätös on tehty, uhri on jo leimattu.
Virkamiehen käsitellessä ihmisoikeusasioita työlle tulisi asettaa korkeat laatuvaatimukset. Kuitenkaan Leeni Ikosen mielestä lastensuojelun asiakirjat eivät täytä virkamiehelle asetettuja objektiivisuusvaatimuksia, lakeja ei noudateta. Huostaanottohakemukset voivat perustua tulkintoihin tosiseikkojen sijaan, mutta ne otetaan todesta ja hyväksytään hallinto-oikeudessa: ”Perheen tulisi voida kumota väitteet, mikä on usein mahdotonta. Tämä käännetty todistustaakka on vakava oikeusturvaongelma.”
Johanna Hiitola ja Virve-Maria de Godzinsky jakavat näkemyksen siitä, että hallinto-oikeuden perustelut olivat heikoimmillaan kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta, jonka laadussa oli toisinaan puutteita. Keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu jäi usein arvioimatta. Päätöksissä ei vertailtu, miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin kuin kotiinjääminen.
JP Roos kirjoittaa: ”Päätöksiä tekevät virkamiehet, joita valvovat maallikkoelimet ovat kumileimasimia. Valitusten käsittely on hidasta ja tehotonta. Lasten palauttaminen vanhemmilleen on äärimmäisen hankalaa. Kansalaisen on vaikea saada oikaisua perheensä kohteluun.” Roosin mukaan virkamies voi huolehtimisellaan jopa tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Tästä on juuri kyse: itsepetoksesta. Sosiaaliala tekee toki usein hyvää ja tärkeää työtä sydämellään - mutta se uskoo tekevänsä niin poikkeuksetta. Niin se kuvitteli silloinkin, kun se lietsoi itsensä insestihysteriaan ja löysi hyväksikäyttäjän merkkejä ihan tavallisista isistä. Anteeksi se ei pyytänyt edes sulkiessaan nuoren tytön betonikoppiin lähes vuorokaudeksi
-------------Käsitys normaaliudesta kaventunut
Minun on ikävä vanhoja aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Leeni Ikosen mukaan nuori yksinhuoltajaäiti, jonka vauva imee nyrkkiä ja heijaa itseään, voi yllättäen joutua tilanteeseen, jossa epäpätevä virkamies toteaa vauvan tulleen kaltoinkohdelluksi.
Siinä missä 1990-luvun perhetyö kannusti vanhemmuuteen ja auttoi perheitä, 2000-luvun aikakausi vieroksuu erilaisuutta, hakee toistuvia huolenaiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?
Kasvoin pienessä kunnassa, eikä 1980-luvulla ketään kaveria eristetty erityisluokalle saati otettu huostaan. Olin aika häirikkö teininä, mutta luokanvalvoja ja rehtori tulivat vapaa-aikanaan kotitilallemme keskustelemaan sen sijaan, että olisivat vierittäneet homman sosiaalikoneiston vastuulle.
Jos ne olosuhteet, joita nuoruudessani näin erilaisissa kodeissa, siirrettäisiin tähän aikaan ja kaupunkeihin, hälyttävän moni perhe joutuisi sosiaalimyllyyn. Lapset, jotka vielä 25 vuotta sitten kasvoivat häilyvissäkin olosuhteissa - ihan kelpo aikuisiksi muuten - sijoitettaisiin tänä päivänä toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa tehneisiin ”parempiin” perheisiin.
Mitä ihmettä on tapahtunut?
Voiko olla, että lapsilähtöisestä vanhemmuudesta on tehty normi, täydellisyyttä tavoitteleva suoritus, joskin mahdoton toteutettavaksi? Lapsi ei saa enää kasvaa vapaasti ilman epäilystä heitteillejätöstä. Lasta ei saa hoivatakaan vailla huolta äärimmäisestä ylihuolehtivaisuudesta. Ja kun asetat rajat, kasvatusasenteesi voidaan tulkita autoritaariseksi.
Joten juopa siinä sitten rennosti lasillinen punkkua, kun Varhaisen Puuttumisen Yksikkö vaanii ikkunan takana.
Ja auta armias, jos teille sukeutuu vuosisadan perheriita, tai annat kerran tukkapöllyä lapsellesi.
Silloin varhainen puuttuminen todellakin tarkoittaa lapsen varhaista puuttumista perheestä.
--------------------- - Vallankäyttö.
Jatkuu. kirjoitti:
Käsitys normaaliudesta kaventunut
Minun on ikävä vanhoja aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Leeni Ikosen mukaan nuori yksinhuoltajaäiti, jonka vauva imee nyrkkiä ja heijaa itseään, voi yllättäen joutua tilanteeseen, jossa epäpätevä virkamies toteaa vauvan tulleen kaltoinkohdelluksi.
Siinä missä 1990-luvun perhetyö kannusti vanhemmuuteen ja auttoi perheitä, 2000-luvun aikakausi vieroksuu erilaisuutta, hakee toistuvia huolenaiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?
Kasvoin pienessä kunnassa, eikä 1980-luvulla ketään kaveria eristetty erityisluokalle saati otettu huostaan. Olin aika häirikkö teininä, mutta luokanvalvoja ja rehtori tulivat vapaa-aikanaan kotitilallemme keskustelemaan sen sijaan, että olisivat vierittäneet homman sosiaalikoneiston vastuulle.
Jos ne olosuhteet, joita nuoruudessani näin erilaisissa kodeissa, siirrettäisiin tähän aikaan ja kaupunkeihin, hälyttävän moni perhe joutuisi sosiaalimyllyyn. Lapset, jotka vielä 25 vuotta sitten kasvoivat häilyvissäkin olosuhteissa - ihan kelpo aikuisiksi muuten - sijoitettaisiin tänä päivänä toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa tehneisiin ”parempiin” perheisiin.
Mitä ihmettä on tapahtunut?
Voiko olla, että lapsilähtöisestä vanhemmuudesta on tehty normi, täydellisyyttä tavoitteleva suoritus, joskin mahdoton toteutettavaksi? Lapsi ei saa enää kasvaa vapaasti ilman epäilystä heitteillejätöstä. Lasta ei saa hoivatakaan vailla huolta äärimmäisestä ylihuolehtivaisuudesta. Ja kun asetat rajat, kasvatusasenteesi voidaan tulkita autoritaariseksi.
Joten juopa siinä sitten rennosti lasillinen punkkua, kun Varhaisen Puuttumisen Yksikkö vaanii ikkunan takana.
Ja auta armias, jos teille sukeutuu vuosisadan perheriita, tai annat kerran tukkapöllyä lapsellesi.
Silloin varhainen puuttuminen todellakin tarkoittaa lapsen varhaista puuttumista perheestä.
---------------------Kun sijoitus vaaransi lapsen
Palaan vielä vuoteen 2000, kun kodinhoitaja kävi meillä. Apuun kuului, että osallistuimme perhetyöprojektiin. Annoin suostumukseni tietojen keruuseen ja materiaalin käyttämiseen opetustarkoituksessa. Meitä haastateltiin keittiössä ja arkeamme videoitiin. Silloin olin lapsellinen ja hanke tuntui vain hauskalta.
Enää ei naurata. Entä, jos perheemme joutuikin huolikartoituksen kohteeksi ja sijoitetuksi mahdolliseen riskiryhmään, tietämättäni sitä itse? Ehkä moni sosiaalialan opiskelija on analysoinut sen filmin, jossa leikin lasteni kanssa lähes maanisena, kun jännitin niin paljon kuvattavana oloa.
Nyt kolmannen raskauteni loppuvaiheessa kuiskuttelen vauvalle. Uskallan sentään avautua neuvolassa, jos uuvun, sillä tiedän neuvolantädin olevan tolkun nainen. Mutta mikäli lastani kouluiässä halutaan tutkia ainoana tavoitteena saada hänelle diagnoosi, tulen kieltäytymään. Olen mieluummin ”yhteistyökyvytön kasvattaja” kuin siunaan pakkomielteen leimata lapsi usein täysin tarpeettomalla diagnoosilla.
Tätä kirjoittaessani tietooni on tullut taas kaksi uutta erityislapsen vanhempaa, joita koulu on kostotoimena uhkaillut sossulla. Ja eräs ADHD-lapsen äiti, joka haki itse apua lapselleen tämän jouduttua todistamaan väkivaltaa tuttavan luona. Lapsi oli sen jälkeen alkanut oirehtia, liikkua epämääräisissä porukoissa ja karkailla. Arvatkaa miten siinä kävi? Saiko lapsi terapiaa, kuntoutusta tai oppilashuollon tukea?
Ei. ”Paha lapsi” pantiin laitokseen. Syynä oli se, että lapsi vaaransi oman terveytensä.
Mutta entä sijoitus? Vaaransiko se lapsen terveyttä? Kyllä. Palatessaan kotilomalta laitokseen lapsi sai ohjaajan pysäyttämään auton. Hän uhkasi tappaa itsensä ja säntäsi moottoritien yli kotiinpäin menevien kaistalle. Paikalle pysähtynyt miesautoilija sai estettyä lapsen hyppäämästä auton alle.
Voitte soittaa minulle Paranoidin, mutta luottamukseni viranomaisiin on heikentynyt ja se järkyttää turvallisuudentunnettani. En suinkaan pidä heitä kaikkia läpeensä mielivaltaisina, koska olen kuullut lukuisia tarinoita rankoissa oloissa viisaita ratkaisuja tekevistä sosiaalityöntekijöistä. Tunnen heitä itsekin. En kuitenkaan usko jokaisen virkailijan ammattitaitoon.
Eikä kyse ole salaliittoteoriasta.
Kyse on vallitsevasta käytännöstä.
---------------- - Lastensuojelu?
Vallankäyttö. kirjoitti:
Kun sijoitus vaaransi lapsen
Palaan vielä vuoteen 2000, kun kodinhoitaja kävi meillä. Apuun kuului, että osallistuimme perhetyöprojektiin. Annoin suostumukseni tietojen keruuseen ja materiaalin käyttämiseen opetustarkoituksessa. Meitä haastateltiin keittiössä ja arkeamme videoitiin. Silloin olin lapsellinen ja hanke tuntui vain hauskalta.
Enää ei naurata. Entä, jos perheemme joutuikin huolikartoituksen kohteeksi ja sijoitetuksi mahdolliseen riskiryhmään, tietämättäni sitä itse? Ehkä moni sosiaalialan opiskelija on analysoinut sen filmin, jossa leikin lasteni kanssa lähes maanisena, kun jännitin niin paljon kuvattavana oloa.
Nyt kolmannen raskauteni loppuvaiheessa kuiskuttelen vauvalle. Uskallan sentään avautua neuvolassa, jos uuvun, sillä tiedän neuvolantädin olevan tolkun nainen. Mutta mikäli lastani kouluiässä halutaan tutkia ainoana tavoitteena saada hänelle diagnoosi, tulen kieltäytymään. Olen mieluummin ”yhteistyökyvytön kasvattaja” kuin siunaan pakkomielteen leimata lapsi usein täysin tarpeettomalla diagnoosilla.
Tätä kirjoittaessani tietooni on tullut taas kaksi uutta erityislapsen vanhempaa, joita koulu on kostotoimena uhkaillut sossulla. Ja eräs ADHD-lapsen äiti, joka haki itse apua lapselleen tämän jouduttua todistamaan väkivaltaa tuttavan luona. Lapsi oli sen jälkeen alkanut oirehtia, liikkua epämääräisissä porukoissa ja karkailla. Arvatkaa miten siinä kävi? Saiko lapsi terapiaa, kuntoutusta tai oppilashuollon tukea?
Ei. ”Paha lapsi” pantiin laitokseen. Syynä oli se, että lapsi vaaransi oman terveytensä.
Mutta entä sijoitus? Vaaransiko se lapsen terveyttä? Kyllä. Palatessaan kotilomalta laitokseen lapsi sai ohjaajan pysäyttämään auton. Hän uhkasi tappaa itsensä ja säntäsi moottoritien yli kotiinpäin menevien kaistalle. Paikalle pysähtynyt miesautoilija sai estettyä lapsen hyppäämästä auton alle.
Voitte soittaa minulle Paranoidin, mutta luottamukseni viranomaisiin on heikentynyt ja se järkyttää turvallisuudentunnettani. En suinkaan pidä heitä kaikkia läpeensä mielivaltaisina, koska olen kuullut lukuisia tarinoita rankoissa oloissa viisaita ratkaisuja tekevistä sosiaalityöntekijöistä. Tunnen heitä itsekin. En kuitenkaan usko jokaisen virkailijan ammattitaitoon.
Eikä kyse ole salaliittoteoriasta.
Kyse on vallitsevasta käytännöstä.
----------------Suojelua vai syrjimistä?
En koe olevani yksin havaintojeni kanssa. Mielenterveyden keskusliitto on huomauttanut, että vanhemman mielenterveysongelmia saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä. Professori JP Roos neuvoo välttämään viimeiseen asti kontaktia lastensuojeluun.
Myös Johanna Hiitola näkee ongelmallisena riskikartoitukset ja varhaisen puuttumisen politiikan: ”Kuka määrittelee, mikä on riski? Tai kenen perheeseen tulee puuttua? Tässä on vaara, että aletaan kontrolloida vaikkapa köyhiä perheitä, eli toistetaan lastensuojelun historiaa.”
Ja Leeni Ikonen, joka on hoitanut satojen nuorten ja perheiden asioita oikeudessa, on vain muutamassa tapauksessa huomannut, että huostaanotto on ollut ainut ratkaisu. Tällaisia lausuntoja sosiaaliala luonnollisesti pitää arveluttavina: juristi nyt vain on velvollinen ajamaan yksipuolisesti päämiestensä etua.
Sijoituksen aiheuttama lapsen pompottelu laitoksen ja kodin välillä on aina suunnaton riski lapselle. Vastuuhenkilöt vaihtuvat, ja sijaishuollossa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla 60 lasta. Huostaanoton kohdanneet perheet joutuvat elämään vuosien epätietoisuudessa, ilman riittävää tukea.
Mutta mikä on lastensuojelupolitiikan vaikuttavuus, sen hyöty? Jos lastensuojeluun syydetyillä miljardeilla euroilla ei ole onnistuttu ehkäisemään nuorten uusintarikollisuutta, tai pysäyttämään syrjäytymistä, joka uhkaa varsinkin kodin ulkopuolelle teini-iässä sijoitettuja poikia, on suunta muutettava ja pian! Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa.
Lastensuojelu on toisinaan perheitä syvästi traumatisoivaa syrjimistä, jonka arvet eivät parannu. Todellista apua ei löydy valvontakulttuurista, kovasta kontrollipolitiikasta ja lasten laitostamisesta. Apu löytyy kotoa, kun perheitä tuettaisiin ajoissa eli huomio siirrettäisiin varhaiseen tukeen.
Huostaanotto on raju ja viimesijainen pakkotoimi tilanteen korjaamiseksi. Kuitenkin avohuollon palveluita karsitaan, ja toimimattomat peruspalvelut lisäävät huostaanottoja. Se taas on vastoin lastensuojelulakia, jonka tavoite on lasten ja vanhempien tukemisessa, perheen yhdistämisessä ja huostaanoton lopettamisessa.
Joten kuka kertoisi meille, mitä tästä kaikesta seurasi?
Kuka saisi meidät ymmärtämään?
Ruotsissa tehty laaja sijaishuollon selvitys paljasti vakavia puutteita lasten kohtelussa. Olot sijaishuollossa saattoivat olla kotioloja kurjemmat. Suomessa vastaavaa selvitystä ei ole tehty. Kuitenkin esimerkiksi Kelan tutkimus viittaa siihen, ettei huostaanotto aina auta lasta. Onko siis tie helvettiin taas kerran päällystetty hyvillä aikomuksilla?
Jäämme enää odottamaan huostaanotettujen suomalaislasten romaaneja, runoteoksia ja muita ajankuvia, eikä ensimmäistä kirjailijasukupolvea tarvitse odottaa montakaan vuotta.
Asiat
lastensuojelu , sosiaalihuolto , huostaanotto , vanhemmuus , lapsen asema
------------------------ - Mielenterveys?
Lastensuojelu? kirjoitti:
Suojelua vai syrjimistä?
En koe olevani yksin havaintojeni kanssa. Mielenterveyden keskusliitto on huomauttanut, että vanhemman mielenterveysongelmia saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä. Professori JP Roos neuvoo välttämään viimeiseen asti kontaktia lastensuojeluun.
Myös Johanna Hiitola näkee ongelmallisena riskikartoitukset ja varhaisen puuttumisen politiikan: ”Kuka määrittelee, mikä on riski? Tai kenen perheeseen tulee puuttua? Tässä on vaara, että aletaan kontrolloida vaikkapa köyhiä perheitä, eli toistetaan lastensuojelun historiaa.”
Ja Leeni Ikonen, joka on hoitanut satojen nuorten ja perheiden asioita oikeudessa, on vain muutamassa tapauksessa huomannut, että huostaanotto on ollut ainut ratkaisu. Tällaisia lausuntoja sosiaaliala luonnollisesti pitää arveluttavina: juristi nyt vain on velvollinen ajamaan yksipuolisesti päämiestensä etua.
Sijoituksen aiheuttama lapsen pompottelu laitoksen ja kodin välillä on aina suunnaton riski lapselle. Vastuuhenkilöt vaihtuvat, ja sijaishuollossa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla 60 lasta. Huostaanoton kohdanneet perheet joutuvat elämään vuosien epätietoisuudessa, ilman riittävää tukea.
Mutta mikä on lastensuojelupolitiikan vaikuttavuus, sen hyöty? Jos lastensuojeluun syydetyillä miljardeilla euroilla ei ole onnistuttu ehkäisemään nuorten uusintarikollisuutta, tai pysäyttämään syrjäytymistä, joka uhkaa varsinkin kodin ulkopuolelle teini-iässä sijoitettuja poikia, on suunta muutettava ja pian! Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa.
Lastensuojelu on toisinaan perheitä syvästi traumatisoivaa syrjimistä, jonka arvet eivät parannu. Todellista apua ei löydy valvontakulttuurista, kovasta kontrollipolitiikasta ja lasten laitostamisesta. Apu löytyy kotoa, kun perheitä tuettaisiin ajoissa eli huomio siirrettäisiin varhaiseen tukeen.
Huostaanotto on raju ja viimesijainen pakkotoimi tilanteen korjaamiseksi. Kuitenkin avohuollon palveluita karsitaan, ja toimimattomat peruspalvelut lisäävät huostaanottoja. Se taas on vastoin lastensuojelulakia, jonka tavoite on lasten ja vanhempien tukemisessa, perheen yhdistämisessä ja huostaanoton lopettamisessa.
Joten kuka kertoisi meille, mitä tästä kaikesta seurasi?
Kuka saisi meidät ymmärtämään?
Ruotsissa tehty laaja sijaishuollon selvitys paljasti vakavia puutteita lasten kohtelussa. Olot sijaishuollossa saattoivat olla kotioloja kurjemmat. Suomessa vastaavaa selvitystä ei ole tehty. Kuitenkin esimerkiksi Kelan tutkimus viittaa siihen, ettei huostaanotto aina auta lasta. Onko siis tie helvettiin taas kerran päällystetty hyvillä aikomuksilla?
Jäämme enää odottamaan huostaanotettujen suomalaislasten romaaneja, runoteoksia ja muita ajankuvia, eikä ensimmäistä kirjailijasukupolvea tarvitse odottaa montakaan vuotta.
Asiat
lastensuojelu , sosiaalihuolto , huostaanotto , vanhemmuus , lapsen asema
------------------------Huostaanottoja voidaan ehkäistä parantamalla viranomaistyötä.
Sirpa Taskinen totesi vuonna 2007 järjestetyssä l"lastensuojelijoille" järjestetyssä tilaisuudessa.
Minä en mahda mitään sille, jos lastensuojelijat eivät noudta uutta lastensuojelulakia.
viranomaisten tehtävänä on valvoa, että lakia noudatetaan.
Vasta kun vanhat jäärät jäävät eläkkeelle ja saammee uudella tavalla koulutettuja lastensuojelijota tilalle voidaan vain ihmetellä 1900- luvun lopun ja 2000-luvun lastensuojelijoden toimintaa.
Kumma juttu, että tämä 52 min. videoluennosta on poistettu julkisuudesta?
Tämä liittyi Suomen Kuvalehdessä olleen uutiseen.
http://www.mtkl.fi/?x752385=1325200
------------- - Tunteet vs. Äly?
Mielenterveys? kirjoitti:
Huostaanottoja voidaan ehkäistä parantamalla viranomaistyötä.
Sirpa Taskinen totesi vuonna 2007 järjestetyssä l"lastensuojelijoille" järjestetyssä tilaisuudessa.
Minä en mahda mitään sille, jos lastensuojelijat eivät noudta uutta lastensuojelulakia.
viranomaisten tehtävänä on valvoa, että lakia noudatetaan.
Vasta kun vanhat jäärät jäävät eläkkeelle ja saammee uudella tavalla koulutettuja lastensuojelijota tilalle voidaan vain ihmetellä 1900- luvun lopun ja 2000-luvun lastensuojelijoden toimintaa.
Kumma juttu, että tämä 52 min. videoluennosta on poistettu julkisuudesta?
Tämä liittyi Suomen Kuvalehdessä olleen uutiseen.
http://www.mtkl.fi/?x752385=1325200
-------------Suomen Aivot ry perustettu.
Perustajina alan merkittävimmät potilas ja tiedejärjestöt.
Liittyy Suomen Kuvalehdessä olleeseen uutiseen.
Mielenkiintoista,jos vihdoinkin pääsemme eroon psykoanalyytikko Sigmund Freudin 90-luvulla syntyneistä harhaopeista, jotka käynistivät Insestihysterian Huolen vyöhykkeet. Varhaiset puuttumiset. Vainoamiset ja jotka ovat olleeet huostaanottojen ja perheiden hajoittamisen suurimmat syyt
Freudin harhat loivat myös kattavan "Lastensuojeluvakoiluverkoston", joka toimi kuin Natsisaksan Juutalaisvainot ja Gestapo.
Lisätietoa Suomen Aivot ry järjestöstä.
http://www.mtkl.fi/?x752385=1303563
------------- - AI - VOT?
Tunteet vs. Äly? kirjoitti:
Suomen Aivot ry perustettu.
Perustajina alan merkittävimmät potilas ja tiedejärjestöt.
Liittyy Suomen Kuvalehdessä olleeseen uutiseen.
Mielenkiintoista,jos vihdoinkin pääsemme eroon psykoanalyytikko Sigmund Freudin 90-luvulla syntyneistä harhaopeista, jotka käynistivät Insestihysterian Huolen vyöhykkeet. Varhaiset puuttumiset. Vainoamiset ja jotka ovat olleeet huostaanottojen ja perheiden hajoittamisen suurimmat syyt
Freudin harhat loivat myös kattavan "Lastensuojeluvakoiluverkoston", joka toimi kuin Natsisaksan Juutalaisvainot ja Gestapo.
Lisätietoa Suomen Aivot ry järjestöstä.
http://www.mtkl.fi/?x752385=1303563
-------------Suomen Aivot ry on toivottavasti järjestö, joka pystyy muuttamaan nykyisiä käytäntöjä, jotka perustuvat harhaoppeihin, kuten Varhainen puuttuminen. Huolen vyöhykkeet.
Muita ongelmia löytyy netistä hauilla.
Lapsi aikuisten armoilla.
Sinun lapsesi eivät ole sinun.
Ei valitusoikeutta.
Turvakoti tuomarina.
Lääkärit tuomarina.
Turvakotien väärinkäyttö.
Pelastakaa lapset isältä
Lapsen vieraannuttaminen.
Lapsi koston välineenä avioeroissa ja huoltajuusriidoissa.
Väärä kuva isistä.
Syytettynä isä.
Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä .
Järkyttävä PMS.
Taas se aika kuusta.
Endometroosi.
Hypoglygemia
Asuuko teilläkin pirttihirmu..
Estorgen dominance.
Kissimirristä tiikeriksi.
Helvetilliset hormonit.
Hormones from hell.
Pms clinic Holly Aanderson.
Pilleri vie ilon ja halun
Alkoholi hormonit.
Lisää pohdittavaa.
http://www.neuro.fi/suomenaivot/
---------
- Hyvä pohdinta AP
Hyvä pohdinta APltä.
Huostahysterian syntyyn ovat vaikuttaneet monet asiat; puolueettoman lastensuojelututkimuksen puute, puolueellinen hallinto- oikeusmenettely, puuttuvat valitusreitit, ls- laitosten olematon valvonta ja mahdollisuus rahastaa, yleinen yhteiskuntapolitiikka, kovenevat asenteet, asiantuntijoiden ja päättäjien kytkyt lastensuojeluyrityksiin, huoli- ja riskidiskurssi, huolenvyöhykkeet ja muut luokittelumenetelmät, uusi ls- laki , ls- kerroin, ls- järjestöjen lobbaustyö, sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien koulutuksen puutteet ja kytkyt lastensuojeluyrityksiin, asiakkaiden tietämättömyys oikeuksistaan ja heikkenevät resurssit puolustautua, kansalaisten ja median tietämättömyys jne.- Kissa pöydälle.
Kaisa Hintikka. Tampareen yliopisto.
Laadullinen tutkimus varhaisen puuttumisen käytännöistä.
Tämä tutkimus kertoo omaa karua kieltä lastensuojelun käytännöistä ja varhaisesta puuttumisesta, huostaanottojen käytännöistä.
Leeni Ikonen on käsitellyt aietta blogissaan, jonka tiedon avulla löysin tämän netistä haulla. Kaisa Hintikka.
Haulla löytyy myös muuta aiheeseen liittyviä keskusteluita.
Laajempi tutkimus, sekä tiivistelmä.
Laajempi tutkimus on käsittääkseni yli 80-sivuinen.
Tämä linkki on tiivistelmään.
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=20396
------------------- - Iso huoli.
Kissa pöydälle. kirjoitti:
Kaisa Hintikka. Tampareen yliopisto.
Laadullinen tutkimus varhaisen puuttumisen käytännöistä.
Tämä tutkimus kertoo omaa karua kieltä lastensuojelun käytännöistä ja varhaisesta puuttumisesta, huostaanottojen käytännöistä.
Leeni Ikonen on käsitellyt aietta blogissaan, jonka tiedon avulla löysin tämän netistä haulla. Kaisa Hintikka.
Haulla löytyy myös muuta aiheeseen liittyviä keskusteluita.
Laajempi tutkimus, sekä tiivistelmä.
Laajempi tutkimus on käsittääkseni yli 80-sivuinen.
Tämä linkki on tiivistelmään.
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=20396
-------------------Varhaisen puuttumisen karikot alkoivat jo neuvolassa.
Tämä on Terveydennja hyvinvoinnin laitoksen Tesso lehdessä 5/2009 julkaistu kannaotto, joka kertoo omaa karua kieltään varhaisesta puuttumisesta ja huolen vyöhykkeistä, jotka saattavat alkaa jo neuvolassa, mikäli huoli kasvaa liian suureksi.
Lue myös sivun oikeassa laidassa olevia muita uutisia otsakkeessa.
Lisää aiheesta.
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson arkisto/2009/tesso5/sivu/34.htm
--------------
- kiitos kirjailijalle
Lämmin kiitos Maria Syrjälälle.
Kerrankin ihminen, joka on vaivautunut ottamaan selvää asioista ennenkuin kirjoittaa.- Maria Syvälä
Kirjoittaja oli Maria Syvälä, ei Syrjälä.
- Uudistus alkanut?
Maria Syvälä kirjoitti:
Kirjoittaja oli Maria Syvälä, ei Syrjälä.
Perhetutkimuksen päivät Jyväskylässä 19-20.4.2012.
Jyväskylän yliopisto.
Eriarvoiset perheet.
Onko perheillä tarpeeksi rahaa?
Mitä arjessa selviytyminen vaatii perheen jäseniltä?
Kuunnellaanko lapsia, nuoria ja ikääntyneitä riittävästi?
Kohteleeko palvelujärjestelmä sitä käyttäviä?
Luennoitsijat ja ohjelmatiedot tästä.
https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/perhetutkimus/koulutus/perhetutkimuksen-paivat-2012/ohjelma
---------------------------- - Puoskarointia.
Uudistus alkanut? kirjoitti:
Perhetutkimuksen päivät Jyväskylässä 19-20.4.2012.
Jyväskylän yliopisto.
Eriarvoiset perheet.
Onko perheillä tarpeeksi rahaa?
Mitä arjessa selviytyminen vaatii perheen jäseniltä?
Kuunnellaanko lapsia, nuoria ja ikääntyneitä riittävästi?
Kohteleeko palvelujärjestelmä sitä käyttäviä?
Luennoitsijat ja ohjelmatiedot tästä.
https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/perhetutkimus/koulutus/perhetutkimuksen-paivat-2012/ohjelma
----------------------------Puoskareiden markkinat.
Varatuomari Leeni Ikonen kritisoi blogissaan lastensuojelun epäkohtia ja välinpitämättömyyttä.
Olisiko kysymyksessä mahdollisesti liian suuret luulot omasta ammattitaidosta ja osaamisesta?
Pelkät huolet eivät poista ongelmia, pitää tehdä jotain myös ongelmien poistamiseksi.
Lue lisää Ikosen blogissa Puoskareiden markkinoista.
http://www.knuutilaki.net/node/31
---------------- - Psykopaateille.
Puoskarointia. kirjoitti:
Puoskareiden markkinat.
Varatuomari Leeni Ikonen kritisoi blogissaan lastensuojelun epäkohtia ja välinpitämättömyyttä.
Olisiko kysymyksessä mahdollisesti liian suuret luulot omasta ammattitaidosta ja osaamisesta?
Pelkät huolet eivät poista ongelmia, pitää tehdä jotain myös ongelmien poistamiseksi.
Lue lisää Ikosen blogissa Puoskareiden markkinoista.
http://www.knuutilaki.net/node/31
----------------Harhaoppisille vainoajille on alettu järjestämään koulutuspalveluita, jotta lastensuojelijat, juristit, tuomarit ja muut jääärät saataisiin takaisin ruotuun
Psyjuridica Koulutuspalvelut
PsyJuridican koulutuksissa pääteemana on psykologisen ja oikeudellisen tiedon yhteensovittaminen ja välittäminen kuulijoille. Kahden alan asiantuntijuuden yhdistäminen takaa sen, että kykenemme tarjoamaan mielenkiintoisia asiantuntijaluentoja, joissa jokainen varmasti oppii jotakin uutta, ja joissa asioita ei tarkastella vain yhden ammattikunnan perspektiivistä. Asiakkaitamme yhdistää usein halu oppia uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja lisätä samalla tietoutta asiaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.
Meillä on vuosien kouluttajakokemus ja olemme pitäneet lukuisia koulutustilaisuuksia mm. asianajajille, tuomareille, syyttäjille, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, opettajille, psykologeille, sihteereille, poliiseille, toimittajille, turvallisuusalan ammattilaisille ja yksittäisille yrityksille. Käytämme koulutuksissa runsaasti tosielämän esimerkkejä, jotta koulutettavat saavat käytännönläheisen näkökulman käsiteltäviin aiheisiin.
Koulutuspakettimme käsittelevät muun muassa seuraavia aiheita:
Persoonallisuus vuorovaikutustyössä ja hankalan persoonallisuuden käsittely
Psykopatia ja muut luonnehäiriöt (mm. oikeusprosessissa; viranomaiskontaktissa, parisuhteessa ja perheessä; yrityksessä)
Lapsi koston välineenä avioerossa
Siviilioikeudelliset riidat ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen
Ratkaisukeskeinen konfliktien hallinta ja sovittelu
Psykologia ja lainkäyttö
Pahuuden psykologia
Vainoaminen
Narsismi työelämässä ja perheessä
Asiantuntijana oikeudessa todistaminen
Työstressi ja myötätuntouupumus
Sairastunut organisaatio
Positiivinen psykologia työntekemisen voimavaraksi
Toteutamme myös työpaikka- tai yrityskohtaisia koulutuksia tilaajan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Pyrimme koulutuksen järjestäjien kanssa aktiiviseen yhteistyöhön, jossa seuraamme saamaamme palautetta ja kehitämme koulutusta tilaajan tarpeen mukaisesti. Mm. Suomen Lakimiesliitto, Kauppakamari, koulutuspalvelut Awen Oy, Suomen Syyttäjäakatemia ja Joensuun yliopisto ovat toistuvasti tilanneet meiltä koulutuspalveluita.
Koulutuspalveluista voit pyytää tarjouksen meiltä yhteystietolomakkeen avulla tai ottamalla meihin yhteyttä sähköpostitse tai soittamalla.
--------- - Lapsibisnestä?
Psykopaateille. kirjoitti:
Harhaoppisille vainoajille on alettu järjestämään koulutuspalveluita, jotta lastensuojelijat, juristit, tuomarit ja muut jääärät saataisiin takaisin ruotuun
Psyjuridica Koulutuspalvelut
PsyJuridican koulutuksissa pääteemana on psykologisen ja oikeudellisen tiedon yhteensovittaminen ja välittäminen kuulijoille. Kahden alan asiantuntijuuden yhdistäminen takaa sen, että kykenemme tarjoamaan mielenkiintoisia asiantuntijaluentoja, joissa jokainen varmasti oppii jotakin uutta, ja joissa asioita ei tarkastella vain yhden ammattikunnan perspektiivistä. Asiakkaitamme yhdistää usein halu oppia uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja lisätä samalla tietoutta asiaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.
Meillä on vuosien kouluttajakokemus ja olemme pitäneet lukuisia koulutustilaisuuksia mm. asianajajille, tuomareille, syyttäjille, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, opettajille, psykologeille, sihteereille, poliiseille, toimittajille, turvallisuusalan ammattilaisille ja yksittäisille yrityksille. Käytämme koulutuksissa runsaasti tosielämän esimerkkejä, jotta koulutettavat saavat käytännönläheisen näkökulman käsiteltäviin aiheisiin.
Koulutuspakettimme käsittelevät muun muassa seuraavia aiheita:
Persoonallisuus vuorovaikutustyössä ja hankalan persoonallisuuden käsittely
Psykopatia ja muut luonnehäiriöt (mm. oikeusprosessissa; viranomaiskontaktissa, parisuhteessa ja perheessä; yrityksessä)
Lapsi koston välineenä avioerossa
Siviilioikeudelliset riidat ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen
Ratkaisukeskeinen konfliktien hallinta ja sovittelu
Psykologia ja lainkäyttö
Pahuuden psykologia
Vainoaminen
Narsismi työelämässä ja perheessä
Asiantuntijana oikeudessa todistaminen
Työstressi ja myötätuntouupumus
Sairastunut organisaatio
Positiivinen psykologia työntekemisen voimavaraksi
Toteutamme myös työpaikka- tai yrityskohtaisia koulutuksia tilaajan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Pyrimme koulutuksen järjestäjien kanssa aktiiviseen yhteistyöhön, jossa seuraamme saamaamme palautetta ja kehitämme koulutusta tilaajan tarpeen mukaisesti. Mm. Suomen Lakimiesliitto, Kauppakamari, koulutuspalvelut Awen Oy, Suomen Syyttäjäakatemia ja Joensuun yliopisto ovat toistuvasti tilanneet meiltä koulutuspalveluita.
Koulutuspalveluista voit pyytää tarjouksen meiltä yhteystietolomakkeen avulla tai ottamalla meihin yhteyttä sähköpostitse tai soittamalla.
---------Lasten huostaanotoista. Yle uutiset 26.10.2012.
"Lasten huostaanotoissa vanhemmat jäävät yksin"
julkaistu tänään 22.4. klo 14:42, päivitetty tänään 22.4. klo 15:42
Lastensuojelujärjestö Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa. Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea, lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma, lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.
Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta. Jotta lakia pystyttäisiin noudattamaan, tarvitsisivat kunnat lisää voimavaroja lastensuojelutyöhön.
Huostaanotettujen lasten vanhemmat tarvitsevat usein apua esimerkiksi päihdeongelmiin tai yleiseen arjen hallintaan.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä. Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Pula lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä näkyy myös siinä, että lastensuojeluilmoituksen tultua asiaan ei usein pystytä puuttumaan vaaditussa nopeudessa.
- Lastensuojelun työntekijät ehtivät sammuttaa tulipaloja, mutta etsivää työtä ei ehditä tehdä. Ehkäisevää lastensuojelutyöhön tarvittaisiin lisää rahaa, Markkula-Kivisilta toteaa.
Vuonna 2010 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 17 000 lasta. Yhden lapsen sijoittaminen laitokseen maksaa vuodessa noin 85 000 euroa.
Yle Uutiset
------------
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p455080Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1131604Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "481279Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella101209- 131143
81-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome171027Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy76989Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v3915Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah57789Junan alle
Kuka päätti tai yritti päättää päivänsä jäämällä junan alle ja aiheutti sen takia veturikuskille ja muille traumat..?27763