huono muisto jäi ensimmäisestä äitienpäivästä :(

Olisit käskenyt miehesi nousta ja hoitaa lapsi. Ihan älytöntä valittaa ja valittaa, kun voisit itse kertoa, mitä toivot. Osaat kai puhua?

Kannattaa kertoa miehelle etukäteen mitä toivoo! Jos jotain olen vuosien varrella oppinut niin sen, ett miehet eivät ole ajatuksenlukijoita. Jos olet vauvan aamutoimet tähän asti hoitanut ja muutenkin päästänyt miehesi noin helpolla, niin ei hän varmaan edes tullut ajatelleeksi että sinä haluaisit hänen ottavan tänä aamuna vastuun. Meillä mies jo tajuaan jutun, mutta me ollaan aikanaan sovittu tästä. Mies saa isänpäivänä saman, eli nukkua pidempään, lasten kortit ja mahdolliset lahjat sänkyyn, aamupala keittiössä valmiina. Muuten päivä sujuu kuten muutkin vapaat, yhdessä touhuten. Puhu miehellesi!!

Näin ollen tiedät, ettei isänpäivääkään ole syytä viettää, sillä äitiys ja isyys ei ole juhlimisen arvoista.

Muista tämä syksyllä.

Minullekin on sattunut tuollainen uppiniskainen, itsekeskeinen jästipää mieheksi ja olen tullut siihen tulokseen, että yhtään mitään on turha odottaa ja toivoa vaan asia pitää ilmaista selkeällä suomenkielellä. Ei tuo yks ainakaan käsitä, että toinen voisi joskus haluta nukkua pidempään. Tai joo tajuaa, se tulee , kun olen noussut ylös ja syöttäny lapset ja sanoo, että mee sää nukkumaan. Harmi, etten omaa samanlaisia unenlahjoja kun hän. Opettele olemaan itsekkäämpi, potkase aamulla ukkokultaa ja sano "sun huki mää nukun nyt". Ei kannata tämä marttyyrielämä ainakaan minun kokemusten mukaan :D Tulee vain katkeraksi ja äkäseksi akaksi.

kyllä ankealta kuulostaa, mutta eipä tuossa muuta voi kun katsoa peiliin ja todeta: itse olen miehen itselleni valinnut. Jos on tuollaisen miehen valinnut ja vielä perheen sen kanssa perustanut, kertoo siitä, ettei itse arvosta itseään, kun ei muka parempaa kohtelua ansaitse. Kyse on tässä kohtaa yhdestä päivästä, mutta uskon että ihan samanlaista arkenne on. Et voi vaatia ympäristöltä ihmeitä, arvosta ensin itseäsi. Omat valinnat määräävät elämämme laadun aika pitkälti.

Kaikki toi mitä teet on vain elämää, noita tehään oli lapsia tai ei. Kasva aikuseks

Itselläni oli lähes sama tilanne. Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin, viime syksynä vietetttiin jo isänpäivä. Toiveet olivat olemassa, vaikka tiesinkin, että melko varmasti tulen pettymään.
En saanut lahjaa, mutta aamukahvin keitti ilmeisesti hetken ihmeteltyään, miksi en ollut sitä laittanut tippumaan ennen vauvan syöttämistä. Siis niinku normaalisti teen.
En ole katkera, etten saanut lahjaa, vaikka isänpäivänä sellaisen hänelle hankinkin. Lahjattomuus näytti vaivaavan miestäkin jossain vaiheessa päivää niin paljon, että sanoi, ettei hänellä ole lahjaa. Hän kysyi hakisiko mulle kukan? Mutta mun mielestä toi on niin typerää!!! Siis pitäis aikuisen miehen osata itse päättää hakeeko vai ei. Ja typerältä mun tuntuis sanoa, et hae, silloinhan mä käskisin hankkia itselleni lahjan, eikä mies antaisi lahjaa omasta halustaan.

Mä luulen, että moni kokee tilanteen samoin kuin sinä, mutta ei uskalla myöntää sitä edes itselleen. Meillä naisilla on niin kova tarve suojella miehiään ja samalla omaa valintaansa (eli omaa ratkaisuaan olla kyseisen miehen kanssa), ettei voi myöntää, että tuollainen välinpitämättömyys satuttaa. Mä uskallan myöntää asian näin anonyymiisti, mutta en kasvojeni kera uskaltaisi astua esiin.

Mutta siis pointtina se, että myös minä petyin. Ja mielestäni jokaisen miehen pitäisi oppia arvostamaan sen verran naistaan, että viitsisi vaivautua, vaikka vaikeaa se olisikin!

Otan osaa! No sit isänpäivänä teet saman jutun, ostat 4 e kukan. Toisaalta, ei hän sinun äitisi olekaan. Ehkä kumminkin hoiteli tyylikkäästi oman äitinsä muistamisen. Itsellä on aikuiset lapset, molemmat toivotti tekstarilla "hyvää äitienpäivää". Olin tosi loukkaantunut. Pyysin toista lapsista vaikkapa maanantaina tai tiistaina käymään, varsinaista äitienpäivää hän tietysti vietti vaimonsa ja lapsensa kanssa. Edes vastannut kutsuuni, joten ilmeisesti ei ole tulossa. Itse aikoinaan kävin sekä anoppini että äitini luona kukkien ja lahjojen kera. Nyt ovat jo edesmenneet, mutta olen tosi iloinen, että jaksoin ne reissut tehdä ja itse totisesti ymmärrän, miten tärkeää se on vanhemmille äideillekin, että heitä muistetaan. Joten pidäpä sinä huoli, että oma äitisi ja anoppisi saavat huomiota äitienpäivänä...

Mun mies on sitä mieltä, ettei hänen tarvitse mitään antaa tai ostaa, sillä en ole hänen äitinsä.
Kerran, kun katsoin omalle äidilleni ja anopille kukkaa, nii mies kehas, et ota siitä itelleski. Joo..kylläpä se ilahduttaa itse ostama kukka. En kyllä ostanu sitä kukkaa . :/

No mullepa mies sanoi nuo samat sanat syntymäpäivänä. Ei siis onnitteluja, ei lahjaa, ei kukkia ei mitään. Kun sanoin sitten, että olisihan se ollut kiva, että olisi jotenkin edes muistanut, niin totesi vaan, että olisit sitten järjestänyt jotain kivaa, "jos se nyt on kerta sulle niiiiin tärkeää". Herran syntymäpäivinä piti kyllä olla kaikki mahdolliset. Muutenkin taisi kaivata enemmän äitiä kuin vaimoa, sillä ei osannut edes vaatteitaan itse pestä. Jos kiukuspäissäni jätin tiskit tiskaamatta, niin mies kävi jääkaapilla, etsi lautasta ja rojahti sitten mököttämään sohvalle, "kun ei oo ees puhtaita lautasia!" Turha varmaan sanoakaan, että on nyt entinen mies.

Tasan ei käy onnenlahjat. Mulla oli nyt 23. äitienpäivä ja sain lahjoja, kukkia ja täyskäriä - lapsilta ja mieheltä. Niinkuin aikaisempinakin vuosina. Eikä ole tarvinnut mitenkään vihjailla, vaan osaavat muistaa ihan luonnostaan.

Sähän voit vaikka seuraavaks avata suus ja koko pettymyksesi voimalla antaa tulla puhetta miehelles. En väitä että se miehesi käytöstä välttämättä muuttais mutta saatpahan purettua omaa tunnekuormaasi. Kun tarpeeksi tätä tunnekuormaansa on purkanut niin kyllä se mieskin jotain muutoksia alkaa tekeen, johonkin suuntaan...

Hei ystävä hyvä. Sinun pitäisi jatkaa elämääsi miehesi kanssa seuraavat 40 vuotta. Ellette puhu nyt keskenänne toiveistanne ja odotuksistanne keskenänne niin lopettakaa suhteenne tähän ja nyt.

Älkää jääkö odottamaan sitä jotakin ehkä tulevaa parempaa puhumatonta odotusta, ei sitä ole muussa uin omassa mielikuvassa. Miten te kasvatatte lapsenne ellette te puhu?

Ota suoraan asia puheeksi miehesi kanssa. Itse vähän välitän äitienpäivästä. Muut päivät ovat yhtä tärkeitä. Sain äitienpäivänä nukkua, mies oli ostanut kukkia ja hommannut minulle ja eräälle tyttökaverillini liput teatteriin. Olihan se mukavaa, mutta paljon mukavampaa oli kun esim. muutama viikko sitten heräsin, pöydällä oli korurasia ja ukon harakan varpailla kirjoitettu lappu; "Hyvää työpäivää sinullekkin, rakastan sinua" ja rasiassa oli kauniit pienet korvakorut. Minä ilahdun pienestä lahjasta silloin kun se on annettu suoraan sydämestä enemmän kuin "velvollisuus" päivinä annetuista eli synttäreinä, äitienpäivänä, jouluna.."

Miksi opetat miehesi sellaiseksi että kaikki vastuu on sinulla? Sen asian voi kyllä muuttaa jos on halua ja uskallusta. Mitä myöhemmin annat vastuun miehellesi sitä kauemmin hänellä kestää luoda kunnon isä-lapsi suhde. Meillä lähin sukulainen asuu 300 km:n päässä. Lapset on 4, 3 ja 2 vuotiaita. En jaksaisi ilman miestä eikä hän jaksaisi ilman minua. Ja mieheni osaa ottaa vastuun ja kykenee hoitamaan lapsiamme ilman minuakin. Ensimmäisen kanssa arkaili, mutta hieman patistettuna sekin lähti aikoinaan sujumaan hyvin. Nytkin miehellä on viikon loma alkamassa ensi viikolla ja minulla piti olla kiire töissä. Hän kysyi että jos lähtisi lasten kanssa pohjoiseen äitiänsä katsomaan. Ja ilman muuta hän saa mennä eikä minun tarvi epäillä hoitaako hän lapset. Sen lisäksi töissä ihmettelin kun minun töitä ruvettiin vähentämään usealta päivältä ja loppujen lopuksi minulle ilmoitettiin että ma, ti ja ke on koulutusta eli kaikki mun sovitut hommat perutaan. Nyt sitten eilen työkaveri möläytti ja kysyi että mitä meinaan tehdä minilomallani. Olin hieman ihmeissä että millä lomalla... Kävin pomojen luona ja loppujenlopuksi selvisi että mies oli hommannut minulle vapaata. Saan kuulemma olla ihan rauhassa 5 päivää : ) LUKSUSTA! -Kiitin miestäni, sipaisin suukon miehelle ja mies rutisti minua. Kertoi minun antavan kaikille niin paljon ja haluaa että huilaan hetken. Kuulemma kun perheen äiti voi hyvin, niin perhe voi hyvin ja niinhän se on.