Onko kastettu ateisti kristitty

Jeesus opetti näin:

"Joka USKOO JA KASTETAAN, se pelastuu; mutta joka ei USKO, se tuomitaan kadotukseen."

(isoilla kirjaimilla korostukset omiani)

on tossa kasteopetuksessa muutakin ihmeellistä. nyt kohta 6 vuotta olen kuunnellut opetusta,ja mitä enemmän kysyy ns.sakramenteistä,kyllä niihin vastaukset saa,mutta onko se ymmärrettävä

esim.kaste. silloin kun markku koivisto oli ev.lut kirkkoherra ja Pyhä Henki tuli häneen ,niin alkoi taphtua,sen huomasi piispakin. eräässä oikeuden käynnin asiakirjassa oli paljonpuhuva kommentti kasteesta:siinä saat Pyän Hengen, armolahjat ym. mutta jos tämä olisi totta,niin ei olisi pahoinvointia,ei avioeroja,ei kouluampumisia,...

"Onko kastettu ateisti kristitty
näin se ny on 2.1.2013 06:30
Näinhän ev.lut kirkon oppi opettaa.
Jos olet kastettu ateisti, niin et sitten millään pääse irti kristillisyydestäsi. Kastettasi kun ei kirkon opin mukaan voi millään ottaa pois."

Kun minusta tuli murkkuikäisenä tiedefani, niin sitäkautta julistauduin lähimmäisilleni olevani myös ateisti, heidän siihen pahemmin ottamatta kantaa.
Kun ilmoitin etten ateistina mene rippikouluun, niin perhepiirini, mikäli kävisin kunnialla rippikoulun, lahjoi minut lupaamalla rippilahjaksi haaveilemani kalliin polkupyörän.
Kivathan ne rippijuhlat olivat, vaan kristinuskon opetus ei millään tavoin saanut minussa vastakaikua, ja ehtoollinenkin kuului vain kokonaiskuvioihin.

Kun sitten lukemattomia kuunkiertoja myöhemmin sattuman kautta kiinnostuin itämaisia uskontofilosofioista jatkumona Raamattu ja kristittyjen kirjoittamia Pyhiä kirjoja, niin vaikka aluksi tunsin yhteyttä budhalaisuuteen, budhalaisuuden syrjäytti Jeesuksen opetus tiestä, totuudesta ja elämästä, ja minusta tuli Jeesus-fani, eli voimistukoon hänen sanansa Jumalasta lihaksi minussa jatkumona.
Jeesus vahvisti minussa sanansa : "En minä anna teille kuten maailma antaa. Minun rauhani, sen minä annan teille."

Ev. lut kirkon opettamaan kasteeseen suhtauduin Jeesus-oppineena näin.
Kun minut oli pienenä kastettu ev.-lut. seurakunnan jäseneksi, niin uusintakasteeseen ei ollut tarvetta.
Mikäli minua ei olisi kasteessa liitetty ev- lut seurakuntaan, niin uskoontultuani olisin todennäköisesti liittynyt ordotoksiseen seurakuntaan välttyäkseni seuraamasta ev.- lut kirkon sisäpiirläisten ja jopa kirkon ulkopuolisten taholta vuosikymmeniä vellovia naispappi-, tasa-arvo-, tiede- ja seksikeskusteluja, joita uskontofilosofisten kriteereiden pohjalta ei olisi edes tarvetta käydä.

Joo.
On se ankeeta jos ateisti sattuu syntymään kastelevaan perhekuntaan.

Vai niin. No, minä en ole kristitty, vaan ateisti, vaikka minut lapsena kasteessa kirkkoon liitettiinkin. Ihan sama mitä kirkko siitä on mieltä.

Tämä maahan on täynnä jnumalattomia kastettuja. Näin perusteellisesti tämä asia on sotkettu, kun ei ole tehty Raamatun mukaisesti. Seurakunta ja maallinen yhteiskunta on tehnyt epäpuhtaan allianssin ja näin molemmat ajattelevat hyötyvän tästä liitosta. Uusi Testamentti ei ole koskaan opettanut tällaista jumalattomien ja Jumalan lasten yhteisöä. Jeesus ei rakentanut yhteistyötämaallisen valtion kanssa. Apostolit seurasivat Jeesuksen esimerkkiä. Koko intonsa he keskittivät Seurakunnan rakentamiseen.Seurakunta oli pyhien yhteisö, jota maailma vainosi. Mennenä aikoina kirkko oli vuosisatoja osaksi maallista valtaa, jolloin aidot uskovat saivat kokea paljon vaikeuksia. Körttiläiset olivat aikoinaan Kalasjoen käräjillä, koska he pitivät seurata, vaikka kirkko sitä vastusta. Nyt on pappeja pistetty syrjään, koska nämä toimivat omantuntonsa mukaisesti.
Ateisti saa olla varma, ettei häntä viedä kerran taivaaseen pakolla. Siitä huolimatta, vaikka on lapsena kastettu. Sinne menevät vain ne, jotka ovat turvautuneet koko sydämisesti Jeesuksen sovintovereen, Sanotaan:"Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi jauskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnutuksella pelastutaan" Room. 10:9-10.

Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat puhuvat niin kasteen kuin uskonkin välttämättömyydestä pelastukselle. Myös Raamatussa kaste ja usko kuuluvat yhteen. Kasteessa saa Uudessa testamentissa yhteyden niin Kristukseen kuin Pyhäänkin Henkeen. Koska kaste on pelastuksen väline ja välittää uskon, niin lapsia on kastettu ja varhaisesta kristillisyydestä lähtien.

Kirkkomme opettajan Lutherin mukaan kaste synnyttää uskon (lapsetkin uskovat omalla tavallaan), mutta kasteessa saadun uskon voi Pyhän Hengen sallimuksesta menettää. Pyhä Henki päättää niin uskon syntymisestä kuin säilymisestäkin. Toisaalta lapsi ei voi kasvaa kasteessa saadussa uskossa kunnolla, jos hänen kristillisestä kasvatuksestaan (=iltarukous, perhemessussa käynti, lasten raamatun lukeminen jne,) ei huolehdita etenkin vanhempien ja kummien toimesta.

Jos ihminen menettää lopullisesti uskonsa eikä usko tai luota Jumalaan, mutta on kastettu, ei hän enää ole varsinaisesti kristitty, vaikka nimellisesti kuuluisikin kirkkoon. Sen sijaan kastettu ihminen, joka on menettänyt uskonsa ja eronnut kirkosta, ei ole enää edes nimellisesti kristitty.

Toisaalta raamattu kertoo pyhistä ihmisistä, jotka uskovat yleensä Jumalaan, mutta lankeavat pahimmillaan karkeisiin rikoksiin (esim. kuningas Daavid murhaan ja aviorikokseen). Silloin voi tietysti spekuloida, ovatko he ainakin hetkellisesti menettäneet Pyhän Hengen ja uskon.

Uskonkin voi siten menettää myös hetkellisesti ja elämässä tulee erilaisia vaiheita: joskus usko on vahvempi ja joskus heikompi. Sen vuoksi omaa uskoa ei kannatakaan tarkkailla suurennuslasilla, vaan siirtää ennen kaikkea katse omaan kasteeseen ja siinä Jumalan henkilökohtaisesti sinulle antamaan lupaukseen ikuisesta elämästä.

Kannattaa ennemminkin kiinnittää huomiota myös Raamatun kuvaamaan Kristukseen, joka opettaa lähimmäisen rakastamisesta ja on sovittanut meidän syntimme ilman omaa ansiotamme. Ei siis kannata liikaa tuijottaa omaan napaan ja siihen onko oma usko riittävä, vaan yrittää rakastaa aidosti lähimmäistä ja luottaa armolliseen Kristukseen. Kyllä silloin kaikki kääntyy hyväksi.

Jussi Koivisto, TT, Tapiolan seurakunnan IV kappalainen

Hemmetti, toivottavasti minut kastaneella papilla on tunnon tuskia siitä mitä hän tuli minulle tehneeksi, kun olin täysin vastuskyvytön ja hänen armoillaan.

Siis siltä pohjalta jos kaste on peruuttamaton ja se tehdään pikku lapselle joka ei voi asiaan mitenkään vaikuttaa on kyseessä hyvin perverssi toimenpide. Eri asia sitten jos kastetaan sellaisia ihmisiä jotka ovat niin itse päättäneet esim. 18 vuotiaina.

Kysymys "kastamatonko ei pelastu?" on mainio. Mielenkiintoista nähdä miten tuo kiemurrellaan taas siihen muotoon, että ei se nyt aina niinkään ole. Uskonnossa on hyvin vähän jos mitään ehdotonta, mutta kirkko toimii kuitenkin aika ehdottomasti monissa asioissa.

Hei vaan!

Ma5a, en kyllä ajatellut kiemurrella, vaan ihan asiallisesti yrittää kertoa luterilaisen käsityksen. Voisitko kertoa Ma5a, miten papin tekemä kaste vahingoitti sinua? Käsittääkseni Suomessa en ole kenenkään kuullut loukkaantuvan kasteen yhteydessä. Vanhemmat, kummit ja pappi sitä paitsi ajattelivat todennäköisesti parastasi kasteessa: he halusivat sinunkin saavan ikuisen elämän. En tosin tunne vanhempiasi tai kummejasi, joten voihan olla, että he toivat jostain muustakin syystä toivat sinut kasteelle.

Mutta mennäämpä varsinaiseen asiaan: Pelastuuko kastamaton? Kuten jo totesin, Raamatun perusteella kaste, usko ja pelastus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa (jotka siis määrittävät luterilaista opetusta ja jotka oman itseymmärryksensä perusteella perustuvat raamatun opetuksiin) Augsburgin tunnustuksessa kasteesta sanotaan seuraavaa:

"Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä." (IX) Kaste on siis ikään kuin kristillisen elämän alku ja portti pelastukseen ja taivasten valtakuntaan.

Tärkeää on huomata se, että kristillisen käsityksen mukaan pelastus ei ole jotain, joka odottaa vasta tuonpuoleisessa. Usko vie jo tässä ajassa ihmisen Jumalan yhteyteen ja voisi jopa sanoa, että Jumalaan uskova ihminen saa elää arkielämäänsä mahtavassa seurassa eli Kristuksen kanssa. Ihannetilanteessa kristitty ruokkii kasteessa saatua uskoaan esim. rukoilemalla, käymällä jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella, muistelemalla kasteessa saatua armoa, lukemalla kunnioittavalla asenteella raamattua, keskustelemalla hengellisistä asioista jne.

Tällä tavoin kristitty päivä päivältä hän on yhä lähempänä Jumalaa ja saa yhä enemmän voimaa rakastaa lähimmäistään ja tehdä velvollisuuksiaan. Näin hän päivä päivältä on yhä enemmän läsnä Jumalan valtakunnassa. Kun jonain päivänä Kristus saapuu kirkkaudessaan viimeiselle tuomiolle sekä luo uuden ja täydellisen maailman, kristitty pääsee täysin Jumalan valtakuntaan ilman, että synnin, pahuuden tai kuoleman turmiovallat haittaisivat elämää.

Ihminen taas, joka ei tässä ajassa usko Jumalaan, on jo nyt hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta.

Luterilaiset tunnustuskirjat siis painottavat kasteen välttämättömyyttä pelastukselle. Näin ne tekevät siksi, että 1500-luvun alussa syntyi reformaation seurauksena myös sellaisia uskonnollisia liikkeitä, joiden mukaan lapsia ei tarvitse kastaa, koska ne pelastuvat ilman kastettakin. Näitä opetuksia luterilaiset pitivät raamatun vastaisina. Nehän estivät lapsilta pelastuksen kasteen kautta.

Tunnustuskirjoissa (tarkemmin sanottuna Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa) kuitenkin puhutaan myös siitä, kuinka Apostolien teoissa mainittu pakana eli Kornelius sai uskon edeltävän sanan kautta. Toisin sanoen ihminen voi saada uskon esimerkiksi lukemalla Raamattu tai kuulemalla julistettua sanaa Kristuksesta. Jotta kuitenkin osallisuus pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta varmistuisi, on erittäin tärkeää käydä kasteella (näinhän Korneliuskin) teki, vaikka uskoikin jo Jumalaan.

Summa: kaste on pelastukselle välttämätön: se on portti ikuiseen elämään.

Jussi Koivisto

Ma5a, kiitos pohdinnoistasi ja kiitos myös muista palstan pohdinnoista. kirkkolainsäädännön mukaan kristityillä vanhemmilla on velvollisuus kastattaa omat lapsensa ja seurakunnalla velvollisuus papin toimesta suorittaa se. Toisin sanoen vastuu lasten kastamisesta on yhteinen lainsäädännön näkökulmasta. Toki myös ihan mielelläni tällaisesta "liipaisemisesta vedän" eli lapsia kastan ja saatan ikuiseen elämään ja osaksi Kristusta.

Toki kirkossakin on pohdittu, mitä tapahtuu kastamattomille. Silloin on pyritty lähestymään asiaa pastoraalisesti ja esimerkiksi muistuttamaan, että Kristus on astunut myös tuonelaan (ns. lankalauantaina) ja tekemään sen tyhjäksi. Perussääntö on kuitenkin se, että kirkon tulee toimia ja julistaa oman opetuksensa mukaisesti ja muistuttaa etenkin nykyään kasteen tärkeydestä.

Mistä sivuvaikutuksista puhut? Jos kaste ei sinulle merkitse mitään, ei pään kastelemisesta varmaan ole ongelmaa. Olisin myös aidosti kiinnostunut tietämään, minkä uskontokunnan edustajat pitävät luterilaista kastetta helvettiin joutumisen kriteerinä?

14 6, sanoit: "Suomeksi: Kaste ja siitä seuraava jäsenyys on kirkon taloudelle välttämätön, jotta kirkko pelastuisi." Voisin tähän vastata, että kirkko on välttämätön ihmisten pelastukselle ja hyödyllinen taloudellisesti myös valtiolle (valtio hyötyy nimittäin tällä hetkellä kirkon tuloista kymmeniä miljoonia vuodessa).

Yst. t.
Jussi Koivisto

"...kasteessa saadun uskon voi Pyhän Hengen sallimuksesta menettää. Pyhä Henki päättää niin uskon syntymisestä kuin säilymisestäkin."

Kysyisin Jussi-papilta tuosta uskon menettämisestä. Jos se tapahtuu Pyhän Hengen sallimuksesta, tarkoittaako se sitten sitä, että luterilainen kirkko kannattaa predestinaatio-oppia? Miksi Pyhä Henki sallii sen, että jo syntyneen uskon voi menettää? Kun ajattelee sen merkitystä iankaikkisuuden näkökulmasta?

Tuo on turhaa spekulontia, jos ei usko kasteeseen. SIllä on sitten merkitystä, jos mietitään asian moraalista puolta. Voiko uskonnollinen lahko käyttää henkistä alistamista uskontonsa vahvistamiseksi....Taitanee olla jonkinlainen ihmisoikeusrikos. KION voisi alkaa miettimään tuota joutessaan. Onko se enää pystyssä?

Mave,

Mitä valtio maksaa kirkolle mielestäsi? Tosiasia on kuitenkin se, että ainoa, mitä valtio kirkolle maksaa on yhteisövero-osuus, jotta kirkko hoitaisi valtion puolesta hautausmaita, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ja joitain kirjanpitoon liittyviä asioita. Valtio siis ostaa vero-osuudella palvelun kirkolta. Yhteisövero-osuus ei kuitenkaan viime vuosina ole riittänyt kattamaan edes hautaustoimen hoitoa. Kirkon on pakko hoitaa kyseinen tehtävä, mutta se ei saa siis siitä riittävää korvausta, vaan joutuu omista rahoistaan maksamaan käytännössä valtiolle kymmeniä (tai varmaan aletaan jo puhua lähemmäs sadasta) miljoonia euroja. Tämän voi tarkistaa vuosien 2008-2011 osalta teoksesta haastettu kirkko (vuonna 2012 yhteisövero-osuus tippui vieläkin radikaalimmin). Kirkolla on oikeus kerätä jäsenmaksu vertouksen yhteydessä, mutta tästä palvelusta kirkko maksaa vuosittain valtiolle lähes 20 miljoonaa. On myös syytä muistaa, että reformaation myötä valtio sai suuren osan kirkon omaisuudesta ja lupasi turvata vastaavasti kirkon talouden. Näyttää kuitenkin siltä, että viime vuosina valtio on vain nyhtänyt lisää rahaa kirkolta. Ei kovin oikeudenmukaista.

Ei valtio mitään kasteen sakramenttia edellytä, vaan me kirkkona (myös lainsäädännöllisestikin). Kaste ja myös lapsikaste on niin olennainen osa kirkon uskoa, että siitä en usko koskaan luovuttavan. Mihin ongelmaan Mave viiittaat? Itse en näe mitään ongelmaa lapsikasteessa.

Luther kyllä lohdutti sellaisia äitejä, joiden lapsi kuoli kastamattomana, että kyllä hekin pääsevät taivaaseen, jos eivät halveksi kasteen sakramenttia. Välitilaoppi tai mahdollinen ero helvetin ja tuonelan välillä on itsessään sen verran iso pihvi, että sitä ei voi tässä yhteydessä lähteä purkamaan.

Mave, en ole sanonut missään vaiheessa Jumalamme olevan väärässä ja Lutherin oikeassa. Kyllä Jumala on aina oikeassa ja Luther taas erehtyi (esim. kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan).

Koska muissa Raamatun kohdissa kaste on pelastuksen lähde ja tuo yhteyden Kristukseen (esim. Gal. 3:27), tarvitsevat lapsetkin kastetta. Mainitsemasi kohta muuten yleensä luetaan kasteen yhteydessä ja tulkitaan siten, että lastenkin tulee sallia päästä Kristuksen luokse ja osalliseksi pelastuksesta kasteessa. Jeesus ei muuten kastanut itse ketään, vaan antoi sen kirkolleen tehtäväksi ("kastakaa kaikki kansat), kuten Matteuksen evankeliumin lopusta käy ilmi.

Mave, en luonnollisestikaan pidä kirkkoamme lahkona (lahkouteen kuuluu kirkon näkökulmasta vääräoppisuus). Samoin haluan sanoutua itse irti kaikesta hengellisestä väkivallasta ja alistamisesta. Vapauteen Kristus meidät vapautti (eli palvelemaan lähimmäistämme ilolla ja luottamaan Jumalan armoon).


Nim. "uskossaan heikko",
kysyit hyvän ja myös vaikean kysymyksen. Olen itse käsitellyt aihetta väitöskirjassani "Is Evil Inevitable Part of Creation and Human Life - Studies on Martin Luther´s Biblical Interpretation". Kyseisestä tutkimuksesta käy ilmi, että esim. Luther tekee eron Jumalan salatun ja ilmoitetun tahdon välillä. Näistä salatulla tahdolla ei Lutherin mukaan kannata liikaa spekuloida, vaan kiinnittää huomio ennemmin Jumalan tahtoon meitä ihmisiä kohtaan. Esim. Toisessa Timoteuksen kirjeessä sanotaan, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Pelastuvatko sitten kaikki ihmiset? Sitä ei voi teoreettisesta näkökulmasta sanoa varmuudella (onhan Jumalalla salattukin tahtonsa). Kyse onkin ennemmin siitä, että meidän tulee tarttua etenkin predestiaaniota koskevissa ahdistuksissa niihin kohtiin raamatussa, joissa Jumala on osoittanut hyvän tahtonsa koko maailmalle. Voisin aihetta spekuloida lisää, mutta jos oikein haluat uppoutua teemaan, voit halutessasi käydä lainaamassa kirjani Helsingin yliopiston kirjastosta (ks. esim. Helka-haku).

Kirkon virallisen opetuksen kannalta on kuitenkin edellä kuvattua Lutherin ajattelua tärkeämpi esim. Evankelis-luterilaiset tunnustukirjat (vaikkakin ne ylistävät mm. Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa, jonka pohjalta olin äskeisen selityksen muotoillut). Tunnustuskirjat käsittelevät teemaa etenkin pohtiessaan sitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa tai vapaata ratkaisuvaltaa. Voit käydä lukemassa aiheesta lisää esim. täältä:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html#Vapaaratkaisuvalta

ja täältä

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/2.html

Sitä, miksi Pyhä Henki sallii jonkun menettää uskonsa, emme voi tietää. Se kuuluu Jumalan salattuun puoleen. Luther esim. kuitenkin lohduttaa meitä sillä, että viimeisellä tuomiolla Jumalan suunnitelmat paljastuvat niin hienoiksi, että emme osaa vielä sitä kuvitellakaan.

Raamatussa samaa teemaa käsitellään Jobin kirjassa. Olen itse ainakin löytänyt sieltä paljon vastauksia omaan predestinaatioahdistukseeni ja myös pohdintoihini pahuuden ongelmasta. Suosittelen kaikkia lämpimästi lukemaan kyseisen kirjan. Onhan Raamattu (tunnustuskirjoja väheksymättä) kuitenkin se kaikkein tärkein ohjenuora ja pelastussanoman ilmoittaja kirkossamme.

yst. t.
Jussi-pappi