Tuo tuli mieleen, kun läheinen nuori nainen koki aikamoisen takapakin tutustuessaan vanhustenhoitoalaan työkokeilun kautta. Pettymys tuli hoitohenkilökunnan suhtautumisessa häneen ja myös vanhusten käyttäytymisessä koki, ettei ala ole häntä varten. Työkokeilu jäi lyhyeksi.
Kyse on kunnollisesta nuoresta n 20v, ei tatskoja, ei läväreitä, ei tupakoi, eikä kapakoi on käytökseltään ystävällinen, empaattinen, reipas, avulias ja kaikkea mitä olettaisi ihmisten arvostavan kaikilla työpaikoilla. Peruskoulu on suoritettu hyvin arvosanoin ja yksi muu ammattitutkinto, mutta on täysin väärä ala, eikä siitä voi tulla työuraa monestakin syystä.
Tämä nuori ajatteli, että hän jatkaa samalle alalle missä toimiin lukuisia suvusta tai on toiminut- sh. alalle ja työkokeilun kautta hänelle osoitettiin vanhukset.Siitä on hyvä aloittaa, että saa tuntumaa. Olen samaa mieltä. Olimme evästäneet nuorta, että vanhukset saattavat olla aika kärkeviä ja sanoa pahastikin, mutta niihin ei pidä takertua. Samaa kerroimme, että joku hoitajakin voi olla jopa "ilkeä " uudelle ja on kaikenlaista sanojaa ja lipsauttajaa.
Ne evästykset eivät auttaneet, kun nainen koki pian, ettei häntä hyväksytä joukkoon, hän on ulkopuolinen, muutama hoitaja on ok, mutta liian moni ei ole ystävällinen, eikä opastava ja neuvova, oli ylimielisyyttä jne.. Ja monet vanhukset olivat ilkeän pistäviä ja aina moittimassa jostain. Sano siinä sitten, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tee vain työsi niin hyvin kuin ikinä voit. On merkillistä, että henkilökunta ei opi , että nuorissa on tulevaisuuden potentiaalinen hoitajakaarti, vaan nuori "pelotellaan" pois alalta omalla käytöksellä.
Itsekunkin alalla olevan pitäisi oppia asenne, että alalle aikova nuori, otetaan ilosylin vastaan ja kaikin tavoin saadaan tuntemaan, että on hienoa kun olet lähtenyt alalle. Tuetaan kaikin tavoin. Kyllä me tiedämme, miten pitäisi suhtautua ja tukea. Miksi se ei onnistu käytännössä? On suuri haaste muuttaa asenne sillä puolella miten nuoret otetaan vastaan ja miten kannustetaan ja tuetaan. Tiedän monia samanlaisia kohtaloita ja osa on opiskellut esim. lähihoitajaksi, mutta ei ole jäänyt alalle. Toivon, että tämä kirvoittaa paljon keskustelua alan ihmisten kanssa, myös hoito-alan opiskelijoiden ja kaikkien. Lopulta asia koskettaa meitä kaikkia, kun iso osa meistä elää loppuvuodet laitoksessa.
Millä houkutellaan hoitajat vanhustenhoitoon ?
56
762
Vastaukset
- Ei laitoksia
En usko. Nythän just vanhuslaitoksia ajetaan alas kaikin voimin ja sänkypotilaatkin heitetään kotiinsa.
- kannustava asenne?
Tarkennan, että kyse oli palvelutalosta, jossa asui erilaista apua tarvitsevia vanhuksia kaikki ei hirveän iäkkäitä, mutta eivät olisi tulleet toimeen yksinasujana.
Ei ole mitenkään mahdollista, että vanhustenhoito ajettaisiin alas, kun ikääntyneiden lukmäärä lisääntyy, lisääntyy myös tarve hoidoille ja palveluille. Yli 65v on jo yli miljoona ja aivan varmaan osa tulee tarvitsemaan jossain vaiheessa kodin ulkopuolista hoivaa ja huolenpitoa. - Ei, mutta on
kannustava asenne? kirjoitti:
Tarkennan, että kyse oli palvelutalosta, jossa asui erilaista apua tarvitsevia vanhuksia kaikki ei hirveän iäkkäitä, mutta eivät olisi tulleet toimeen yksinasujana.
Ei ole mitenkään mahdollista, että vanhustenhoito ajettaisiin alas, kun ikääntyneiden lukmäärä lisääntyy, lisääntyy myös tarve hoidoille ja palveluille. Yli 65v on jo yli miljoona ja aivan varmaan osa tulee tarvitsemaan jossain vaiheessa kodin ulkopuolista hoivaa ja huolenpitoa.Minäkin olen sitä mieltä, että jossain mättää pahasti, jos suunnitelma on sellainen, että laitospaikkoja vähennetään, kun vanhusväestö lisääntyy. Mutta kysäisepä päättäjiltä ja kaikilta kunnallisilta yms. virkamiehiltä. Eivät tuijota yhtään mitään muuta kuin rahahanaa.
- Tarvii, muttei saa
Juu juu, mutta jos ei rahhoo ja hoitajia vaan ole, niin minkäs teet! Etkö ole seurannut keskustelua tästä? Eli kaikki mahdolliset siirretään kotihoitoon (koska jokainen haluaaaaaa asua omassa kotonaan), uusia laitoksia ei avata (paitsi kalliita yksityisiä) ja sitä rataa. Jos omaishoitajaksi on joku ryhtynyt, niin siitä ei nykyään pääse kuin jommankumman kuoleman kautta. Nyt laitoksissa hoitajat on jo väsyneitä työtaakkaan, siksi ovat niin tylyjä. Enkä yhtään ihmettele.
- Hoitskukka
Ainut oikea ja viisas tapa olisi lisätä hoitohenkilökuntaa, niin että hoitajaihminen tuntisi olevansa töissä eikä hullujenhuoneessa. Enkä tarkoita, että hullujenhuone syntyisi hoidettavista vanhuksista, vaikka heissäkin on kaikenlaisia. Hulluus sikiää nykyisestä päättäjien yms. säästämismentaliteetista ja siitä, että harvojen tekijöiden selkärangasta vedetään liian paljon eli hoitotyötä tekevän terveys.
Em. syystä hoitajat ovat saattaneet olla ikäviä, väsyneitä, totaalisen täynnä kaikkea, loppuun palaneita, katkeria ... eivätkä jaksa uutta ja innokasta kestää eivätkä opastaa. Ja jos hoitajilla menee huonosti eivätkä he jaksa työssään, niin se korreloituu suoraan hoidettaviin. Paha olo synnyttää pahaa oloa ja jos hoitsun naama on väärin päin, niin sillä lailla on myös hoidettavan ilme.
Myös työajoille 3-vuorotyössä tulisi ehdottomasti tehdä jotakin. Vähällä henkilökunnalla listojen pyörittäminen on tappohommaa; yövuoroja lyhyillä vapailla, ei minkään laisia palautumisen mahdollisuuksia. Sekin on tutkittu juttu, miten yötyötä tekevä jaksaisi työtään tehdä, mutta päättäjäpellet tuskin ovat sellaistakaan tutkimusta koskaan nähneet. Tai jos ovat, niin viis veisaavat.- kannustava asenne?
Olet pitkälti oikeassa. Ap:na odotinkin, että sinun kokemuksesi tapaisia kommentteja tulee ja toivottavasti tulee lisää monenlaisia ajatuksia miten korjata tilanne. Hoitajat uupuvat liiallisen työpaineen alla ja sen tuoma paha olo siirretään eteenpäin, vaikka uudelle harjoittelijalla. Henkilökuntaa pitää olla riittävästi, siitä on keskustelu monilla tahoilla jo vuosia. Tuleeko siihen parannusta ja koska tulee jää nähtäväksi. Juuri luin tuon rekrytoidaan lisää sairaanhoitajia filippiineiltä. Sekö on ainoa ratkaisu hoitajapulaan? Vanhustenhoito kuin muu sh/th.ala pitäisi olla houkutteleva ala, jolle halutaan ja sillä pysytään, varsinkin on yksi varmimmista aloista eteenpäinkin, joissa riittää työtä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288561959908.html
- Huh huh
Ei hoitajia mistään houkutella, vaan kun on matalapalkka-ala, niin hoitajat otetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Tekevät työt niinkuin nykyisin pitää tehdä; nopeasti ja tehokkaasti turhia lässyttämättä. Ymmärtävät huonosti suomea ja puhuvat vielä huonommin, mutta työ sujuu.
Tähän on tultu hyväksytään se tai ei!- Lusiina
Voiko ihmisten parissa tehtävä työ sujua jos "Ymmärtävät huonosti suomea ja puhuvat vielä huonommin" ?. Vuorovaikutus hoidettavan kanssa kun nyt kuitenkin on se olennainen osa hoitotyötä ja asiakkaiden tyytyväisyys hoitooon riippuu usein siitä, miten kokevat tulleensa ymmärretyksi. Tervetuloa vaan alalle kaikki "käsiparit"kansalaisuudesta riippumatta samalla palkalla, mutta toive on kuitenkin suomen kielen taidosta.
- paljon huonoa
Niinpä. Ja ne ikuiset tulehtuneet työilmapiirit monista syistä. Ei houkuta ja jos joku erehtyy varsikin vanhustenhoitopuolelle, kääntyy pian takasin.
- Sisältö ja sujuvuus
Mutta ehkä 'tulehduksia' olisi vähemmän, jos olisi tarpeeksi porukkaa hoitamassa tuhansia tehtäviä, jotta ne sujuisivat sutjakkaammin. Työn pitää olla nautinnollista, jotta sitä jaksaa eikä kilpaa kellon kanssa juoksemista.
- konkari esh
Kuinka sattuikaan, että löysin muuttosiivousta tehdessäni erikoistumisjaksolta 80-luvulta työkirjani ja sen sisältö kertoo paljon. Tuntuu, että mikään ei ole muuttunut hoitotyössä vaikka noista ajoista on pian 30 vuotta..? Kyse oli akuuttihoitotyön opiskelujaksoista.
Laitan tähän suoria lainauksia työkirjastani: " Omassa palautteessani ilmaisin, että jakso oli henkisesti raskasta, sillä osaston ilmapiiri ei ole hyvä opiskelua ajatellen"
" Henkilökunnasta olen kokenut olevani kaukana ja ulkopuolella ja vuorovaikutussuhteiden luominen on tuntunut vaikealta henkilökuntaan"..
> " Ohjaajani sanoi huomioni olevan oikean ja tiedostetun, mutta johtuvan osittain resurssien puutteesta eikä käytäntöön ole saatu muutosta"
" Ohjaajani pyysi minulta palautetta, niin että mitä pitäisi korjata osastolla. Kerroin, että ensin tulee mieleen potilaan "rutiininomainen kohtelu" ja se ettei ole panostettu hoitosuunnitelman laatimiseen"..
Lopuksi aika kuvaava asia; "Puhuimme työpaineista ja ohjaajani ilmaisi, että hänkin haluaisi kehittää hoitotyötä, mutta siinä yksikössä se on vaikeaa monista tekijöistä johtuen, joten hän on hakeutumassa pois, jotta saisi toteuttaa itseään ja kehittää hoitotyötä parempaan suuntaan".
Eli summa summarum. Mitä olemme oppineet vuosikymmenien aikana? Emme varmaan paljoakaan, siltä vaikuttaa. Samat ongelmat ovat edelleen, kiire, henkilökunnan väsymys, huono ilmapiiri, joista saa opiskelijat ja alalle aikovat osansa ja perääntyvät.. Tosi turhauttavaa. En muistanut ko yksityiskohtia , mutta olipa hyvä, että vanhat asiakirjat tulivat muistuttamaan eläkeläistä. - konkari esh
konkari esh kirjoitti:
Kuinka sattuikaan, että löysin muuttosiivousta tehdessäni erikoistumisjaksolta 80-luvulta työkirjani ja sen sisältö kertoo paljon. Tuntuu, että mikään ei ole muuttunut hoitotyössä vaikka noista ajoista on pian 30 vuotta..? Kyse oli akuuttihoitotyön opiskelujaksoista.
Laitan tähän suoria lainauksia työkirjastani: " Omassa palautteessani ilmaisin, että jakso oli henkisesti raskasta, sillä osaston ilmapiiri ei ole hyvä opiskelua ajatellen"
" Henkilökunnasta olen kokenut olevani kaukana ja ulkopuolella ja vuorovaikutussuhteiden luominen on tuntunut vaikealta henkilökuntaan"..
> " Ohjaajani sanoi huomioni olevan oikean ja tiedostetun, mutta johtuvan osittain resurssien puutteesta eikä käytäntöön ole saatu muutosta"
" Ohjaajani pyysi minulta palautetta, niin että mitä pitäisi korjata osastolla. Kerroin, että ensin tulee mieleen potilaan "rutiininomainen kohtelu" ja se ettei ole panostettu hoitosuunnitelman laatimiseen"..
Lopuksi aika kuvaava asia; "Puhuimme työpaineista ja ohjaajani ilmaisi, että hänkin haluaisi kehittää hoitotyötä, mutta siinä yksikössä se on vaikeaa monista tekijöistä johtuen, joten hän on hakeutumassa pois, jotta saisi toteuttaa itseään ja kehittää hoitotyötä parempaan suuntaan".
Eli summa summarum. Mitä olemme oppineet vuosikymmenien aikana? Emme varmaan paljoakaan, siltä vaikuttaa. Samat ongelmat ovat edelleen, kiire, henkilökunnan väsymys, huono ilmapiiri, joista saa opiskelijat ja alalle aikovat osansa ja perääntyvät.. Tosi turhauttavaa. En muistanut ko yksityiskohtia , mutta olipa hyvä, että vanhat asiakirjat tulivat muistuttamaan eläkeläistä.Lisää tosielämän kokemuksia samasta työkirjasta: " Odotin kunnollista perehdyttämistä osastolle, mutta sitä ei tapahtunut. Osaston esittely oli ylimalkainen eikä perhedyttämistä tapahtunut. Vastaanotto oh:n taholta oli kylmä ja ensiraportin jälkeen annettiin ymmärtää, että suoraan vaan toimintaan, eikä mitään kirjalliseen materiaaliin tutusmista"....
Mieleen palautuu nyt monenlaista ko jaksolta, mutta aika järkyttävää on ollut. Muistan kyllä, ettei kaikissa yksiköissä ollut onneksi noin kamalaa - onneksi.
- hippa2
Kouluttauduin lähihoitajaksi vanhustyöhön. Tällä alalla mennään mennään metsään jo koulutuksessa: koulussa ei edes opetettu vaippojen laittoa , siellä kyllä mietitään ja pohditaan faktoja mutta se kädentaito on ihan alkutekijöissä. Ajatellaan että käytäntö opettaa mutta onko se toisten lähihoitajien tehtävä opettaa miten vanhukselle laitetaan vaippa joko sängyssä tai kun vanhus seisoo ahtaassa vessassa vapisevin jaloin . Se oli hirveää kun viisikymppiset naiset itkivät tunneilla kun kertoivat kokemuksistaan kentällä: vanhuksille ei annettu kipulääkkeitä, sairaanhoitaja pesi vanhuksen käsidesillä, Marevanit jaettiin väärin ja nuoret hoitajat tiuskivat ja uhkailivat vanhuksia.
Koulussa sanottiin että tilanteisiin reagoidaan vasta sitten kun 5-6 opiskelijaa on "valittanut" samasta kohteesta kun opiskelijat ovat niin "herkkiä". Koulun päättyessä stipendit jaetaan niille kilteille ja hiljaisille oppilaille jotka eivät kyseenalaistaneet koulun tai harjoittelupaikkojen toimintatapoja. Opiskelijoiden suurin huolenaihe on tulevat työkaverit eikä se miten vanhukset hoidetaan hyvin.
3 ensimmäistä työnantajaa lupasivat vaikka mitä mutta toteutus oli mitä oli, yksi ei meinannut edes maksaa palkkaa tehdyistä vuoroista. Se neljäs on pitänyt kaikki lupauksensa ja viihdyn todella hyvin. Mutta ei tällä tavalla saada tekijöitä alalle....- Eivät kohtaa
Eikö sulla ollut harjoittelujaksoja opiskellessasi, siellä käytännön hommat selviävät - tai ainakin pitäisi. Ja toinen huomionarvoinen seikka on, että teorialla ja käytännöllä terveydenhoito- ja -hoivapuolella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Teoriassa opetetaan, mikä olisi ihanne ja nykypäivän käytännössä mennään sieltä, missä aita on matalin.
- Eivät kohtaa eivät
Eivät kohtaa kirjoitti:
Eikö sulla ollut harjoittelujaksoja opiskellessasi, siellä käytännön hommat selviävät - tai ainakin pitäisi. Ja toinen huomionarvoinen seikka on, että teorialla ja käytännöllä terveydenhoito- ja -hoivapuolella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Teoriassa opetetaan, mikä olisi ihanne ja nykypäivän käytännössä mennään sieltä, missä aita on matalin.
Totta, etteivät teoria ja käytäntö aina kohtaa, muttei kylläkään mainitsemastasi syystä. Tosin siinä mielessä kyllä, että käytäntö muokkautuu kokemuksen myötä, miten asiat olisi helpompi ja yksinkertaisempi tehdä. Mutta harvemmin siellä teoriassa opiskellaan niin huonokuntoisten vanhusten hoitoa, mitä he useimmiten vanhainkodeissa ovat. Vai oletko itse lukenut kirjasta esim., mitä tehdä, jos dementian viimeistä vaihetta sairastava vanhus on kovin limainen ja se lima pitäisi saada nopeasti nielusta pois? Ei siinä kuule ole kovin paljon aikaa miettiä, kuinka se pitäisi kirjan mukaan tehdä, vaan siinä pitää tietää kuinka toimia. Eikä se ole hoitajan laiskuutta, että tekee asiat toisin, mitä kirjassa sanotaan. Se on ammattitaitoa, että löytää itselle sopivat tavat soveltaa se teoria sinne käytäntöön kuitenkaan tekemättä sitä pelkän teorian mukaan.
- Joskus pitäisi
Eivät kohtaa eivät kirjoitti:
Totta, etteivät teoria ja käytäntö aina kohtaa, muttei kylläkään mainitsemastasi syystä. Tosin siinä mielessä kyllä, että käytäntö muokkautuu kokemuksen myötä, miten asiat olisi helpompi ja yksinkertaisempi tehdä. Mutta harvemmin siellä teoriassa opiskellaan niin huonokuntoisten vanhusten hoitoa, mitä he useimmiten vanhainkodeissa ovat. Vai oletko itse lukenut kirjasta esim., mitä tehdä, jos dementian viimeistä vaihetta sairastava vanhus on kovin limainen ja se lima pitäisi saada nopeasti nielusta pois? Ei siinä kuule ole kovin paljon aikaa miettiä, kuinka se pitäisi kirjan mukaan tehdä, vaan siinä pitää tietää kuinka toimia. Eikä se ole hoitajan laiskuutta, että tekee asiat toisin, mitä kirjassa sanotaan. Se on ammattitaitoa, että löytää itselle sopivat tavat soveltaa se teoria sinne käytäntöön kuitenkaan tekemättä sitä pelkän teorian mukaan.
Juuu, voipi olla noinkin. Mutta sitten on myös niin, että siellä käytännössä toimitaan toisinaan, aika useinkin, tavoilla, jotka tulisi uudistaa ja järkeistää ihan vaikkapa vain oman jaksamisensa, terveenä ja kunnossa pysymisensä takia. Opetella esim. uusia nosto- ja siirtotekniikoita, jotta se selkäparka tai muu nostokurjen osassa oleva kehon osa ei joutuisi niin koville ja sanoisi työsopimusta irti ennen aikojaan.
Esim. limaimu opetellaan ensin teoriassa, laitteet, asennus, aseptiikka ja oikeaoppinen imun suuhun tai trakeaan vienti. Sitten se harjoitellaan käytännössä eikä kukaan ole siinä(kään) ammattilainen ennen kuin harjoitusta on tarpeeksi. Siis kirjasta ja teoriasta aloitetaan myös tämän homman handlaaminen. Ja se teoria opiskellaan sitä varten, että ei toimi itse keksimillään tavoilla, jotka eivät välttämättä ole hyviä esim. hygieniaa ja aseptiikkaa ajatellen.
Lääkeasiat on yksi sellainen alue, jossa käytäntö on niin kaukana teoriasta kuin se maa täältä, jossa pippuri kasvaa, mutta en nyt sanokaan siitä tämän enempää, nousee hirrrvee hulapaloo ja polemiikki. - asenteestako kiinni
Joskus pitäisi kirjoitti:
Juuu, voipi olla noinkin. Mutta sitten on myös niin, että siellä käytännössä toimitaan toisinaan, aika useinkin, tavoilla, jotka tulisi uudistaa ja järkeistää ihan vaikkapa vain oman jaksamisensa, terveenä ja kunnossa pysymisensä takia. Opetella esim. uusia nosto- ja siirtotekniikoita, jotta se selkäparka tai muu nostokurjen osassa oleva kehon osa ei joutuisi niin koville ja sanoisi työsopimusta irti ennen aikojaan.
Esim. limaimu opetellaan ensin teoriassa, laitteet, asennus, aseptiikka ja oikeaoppinen imun suuhun tai trakeaan vienti. Sitten se harjoitellaan käytännössä eikä kukaan ole siinä(kään) ammattilainen ennen kuin harjoitusta on tarpeeksi. Siis kirjasta ja teoriasta aloitetaan myös tämän homman handlaaminen. Ja se teoria opiskellaan sitä varten, että ei toimi itse keksimillään tavoilla, jotka eivät välttämättä ole hyviä esim. hygieniaa ja aseptiikkaa ajatellen.
Lääkeasiat on yksi sellainen alue, jossa käytäntö on niin kaukana teoriasta kuin se maa täältä, jossa pippuri kasvaa, mutta en nyt sanokaan siitä tämän enempää, nousee hirrrvee hulapaloo ja polemiikki.Kuin paljon on kiinni hoitohenkilökunnan asenteesta miten kaikki viihtyy ja vanhuksia ei tarvitse lääkitä sänkyyn iltakuudelta. Jokin ohjelma oli teeveessä talvella, siitä jäi mieleen yksi edistyksellinen vanhustenhoitolaitos. Tais olla jossain pohjanmaalla? Yksi hoitaja oli ollut työssä ruotsissa ja toi sieltä mallin, miten vanhuksia pitäs kohdella. Ei auttaa liikaa, eikä passata huoneeseen, kaikki ruokailemaan ruokasaliin. Jotain sellaista muistan. Lääkkeiden käyttö vähentyi vai peräti loppui..? Varmaan on monia uudistuksia joista kaikki hyötyis kun ne otettaisiin käyttöön.
- hoitajahoi
asenteestako kiinni kirjoitti:
Kuin paljon on kiinni hoitohenkilökunnan asenteesta miten kaikki viihtyy ja vanhuksia ei tarvitse lääkitä sänkyyn iltakuudelta. Jokin ohjelma oli teeveessä talvella, siitä jäi mieleen yksi edistyksellinen vanhustenhoitolaitos. Tais olla jossain pohjanmaalla? Yksi hoitaja oli ollut työssä ruotsissa ja toi sieltä mallin, miten vanhuksia pitäs kohdella. Ei auttaa liikaa, eikä passata huoneeseen, kaikki ruokailemaan ruokasaliin. Jotain sellaista muistan. Lääkkeiden käyttö vähentyi vai peräti loppui..? Varmaan on monia uudistuksia joista kaikki hyötyis kun ne otettaisiin käyttöön.
Käytössä ja tiedossa on jo, nimeltään KUNTOUTTAVA TYÖOTE.
Se sitten on eri juttu halutaanko sitä käyttää kiireisessä työssä, se nimittän alussa vie enemmän aikaa. Tosin pitkässä juoksussa kaikki hyötyvät. Itse kannatan asiaa, on myös hoitajalle mielekkäämpää. - Laitos ja sent tavat
asenteestako kiinni kirjoitti:
Kuin paljon on kiinni hoitohenkilökunnan asenteesta miten kaikki viihtyy ja vanhuksia ei tarvitse lääkitä sänkyyn iltakuudelta. Jokin ohjelma oli teeveessä talvella, siitä jäi mieleen yksi edistyksellinen vanhustenhoitolaitos. Tais olla jossain pohjanmaalla? Yksi hoitaja oli ollut työssä ruotsissa ja toi sieltä mallin, miten vanhuksia pitäs kohdella. Ei auttaa liikaa, eikä passata huoneeseen, kaikki ruokailemaan ruokasaliin. Jotain sellaista muistan. Lääkkeiden käyttö vähentyi vai peräti loppui..? Varmaan on monia uudistuksia joista kaikki hyötyis kun ne otettaisiin käyttöön.
Voi se tosiaan olla asenteestakin kiinni, mutta esim. terkkarin vuodeosastolla melko byrokraattinen juttu. Potilaitten on oltava vuoteessa, kun iltavuoro lähtee pois duunista ja yövuoron kaksikko aloittaa.
Omatoimista ja sillä lailla hyväkuntoista, joka toimittaa itse itsensä vuoteeseen, ei toki pakoteta nukkumaan ennen kuin hän itse halajaa, mutta sellaisia vuodeosastoilla on nykyisin vain aniharvoin. Siis heitä, jotka selviävät vielä kotonaan tai hoivakodissa. - Lusiina
Laitos ja sent tavat kirjoitti:
Voi se tosiaan olla asenteestakin kiinni, mutta esim. terkkarin vuodeosastolla melko byrokraattinen juttu. Potilaitten on oltava vuoteessa, kun iltavuoro lähtee pois duunista ja yövuoron kaksikko aloittaa.
Omatoimista ja sillä lailla hyväkuntoista, joka toimittaa itse itsensä vuoteeseen, ei toki pakoteta nukkumaan ennen kuin hän itse halajaa, mutta sellaisia vuodeosastoilla on nykyisin vain aniharvoin. Siis heitä, jotka selviävät vielä kotonaan tai hoivakodissa.Minulla on toisenlainen käsitys terveyskeskusten potilaiden toimintakyvystä: entistä nuorempia ja hyväkuntoisempia perusterveydenhoitotasoista hoitoa vaativia ihmisiä hoidetaan terveyskeskuksen vuodeosastoilla. Samoin katkaisuhoitopotilaat hoidellaan siellä vanhusten seassa sulassa sovussa.Vuodeosastoilla hoidetaan myös akuutin sairauden vuoksi osastolla olevia muistisairaita, joilla jalat toimivat erinomaisesti, mutta eivät osaa menä omatoimisesti nukkumaan vaan pitää palauttaa jopa kymmeniä kertoja yössä takaisin vuoteeseen ja toivoa ettei kaatumisia tapahdu.
- Eivät kohtaa eivät
asenteestako kiinni kirjoitti:
Kuin paljon on kiinni hoitohenkilökunnan asenteesta miten kaikki viihtyy ja vanhuksia ei tarvitse lääkitä sänkyyn iltakuudelta. Jokin ohjelma oli teeveessä talvella, siitä jäi mieleen yksi edistyksellinen vanhustenhoitolaitos. Tais olla jossain pohjanmaalla? Yksi hoitaja oli ollut työssä ruotsissa ja toi sieltä mallin, miten vanhuksia pitäs kohdella. Ei auttaa liikaa, eikä passata huoneeseen, kaikki ruokailemaan ruokasaliin. Jotain sellaista muistan. Lääkkeiden käyttö vähentyi vai peräti loppui..? Varmaan on monia uudistuksia joista kaikki hyötyis kun ne otettaisiin käyttöön.
Kerrottiinko siinä ohjelmassa, kuinka yli 30 vanhusta saadaan sopimaan sinne ruokasaliin ruokailemaan? Ja missä laitoksessa on niin paljon pyörätuoleja, että riittävät kaikille, vaikka osa joudutaankin kuskaamaan sängyillä sinne? Ja kyse on paikasta, jossa ei ole ainuttakaan omilla jaloillaan kävelevää tai muutenkaan omatoimista. Jos joku omatoiminen kävelisi ilman apuvälineitä, hän ei olisi vanhainkodissa.... Ja ennen kaikkea; kuinka monta hoitajaa pitäisi olla töissä, että kaikki ehdittäisi viedä sinne ajoissa?
- vxjxksoso
asenteestako kiinni kirjoitti:
Kuin paljon on kiinni hoitohenkilökunnan asenteesta miten kaikki viihtyy ja vanhuksia ei tarvitse lääkitä sänkyyn iltakuudelta. Jokin ohjelma oli teeveessä talvella, siitä jäi mieleen yksi edistyksellinen vanhustenhoitolaitos. Tais olla jossain pohjanmaalla? Yksi hoitaja oli ollut työssä ruotsissa ja toi sieltä mallin, miten vanhuksia pitäs kohdella. Ei auttaa liikaa, eikä passata huoneeseen, kaikki ruokailemaan ruokasaliin. Jotain sellaista muistan. Lääkkeiden käyttö vähentyi vai peräti loppui..? Varmaan on monia uudistuksia joista kaikki hyötyis kun ne otettaisiin käyttöön.
Asenteesta kiinni . Olet kyllä varsinaisen pihalla asioista. mahdollisuuksien mukaan kyllä kaikki syövät yhteisissä tiloissa. Ja lääkkeitä ei voi jättää pois. toki jotkut päällekkäiset lääkkeet voi jättää pois. Ja pameja vähentää ja unilääkkeitää. mutta on paljon lääkkeitä, joita syödään hautaan saakka. Ja uudistuksia otetaan käyttöön kyllä, mutta ne pitää näkyä henkilöstön määrässä. Ja usko tai älä ala kehittyy ja uudistuu kokoajan.
- niinpä niin...
Itse hoidan vanhuksia ja pidän työstäni. Kun aloitin nykyisessä työpaikassani, vastaanotto ei ollut mitenkään lämmin ja ystävällisyyttä huokuva, mutta työ itsessään auttoi jaksamaan. Olin tehnyt sitä ennenkin, joten siinä ei ollut muuta uutta kuin paikka ja työkaverit. Silti tuntui välillä, etten osaa mitään, ja oli muutenkin kurja olo. Aikani talossa oltuani esimies puuttui uusien työntekijöiden kohteluun, jonka jälkeen kaikkien uusien oli helpompi päästä "sisään" siihen yhteisöön. Nyt olen huomannut jälleen joidenkin olevan ynseitä uusille, mikä saattaa johtua väsymyksestä tai kyllästymisestä omaan työhön. Eivät ainakaan käskyttävät tai tiuskivat hoitajat saa työhöntutustujia tai harjottelijoita uskomaan, että se työ on oikeasti ihanaa ja antoisaa. Kunpa kaikki muistaisimme, ettemme tee sitä työtä toisillemme vaan toistemme kanssa.
- työyhteisön vastuu
Tämän päivän SS:ssa ollut mielipidekirjoitus on niin oivallinen evästys kaikille työntekijöille, että pitää laittaa tälle palstalle. Kun nuori tulee uuteen työ-tai harjoittelupaikkaan ensi kertaa, sillä on suuri merkitys koko tulevaisuudelle. Pitkällä tähtäimellä. Se pitäisi aikuisten ammattilaisten tajuta. Lukekaa:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/tyoyhteison-edustaja/1330516
- Lusiina
Oisko kyse myös siitä, miten yleensäkin terveydenhuolto- ja sosiaalialalla huolehditaan työntekijöiden työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Miten koet tulevasi kuulluksi, miten sinua arvoistetaan työntekijänä, miten pääset osallistumaan omaa työtäsi koskevaan päätöksentekoon. Jaksamisensa ja etiikkansa äärirajoilla työtätekevä henkilöstö ei varmaankaan ole se paras mahdollinen "tukemaan uutta työntekijää alalle".
Työpaikoilla on usein hienot perehdyttämissuunnitelmat ja perehdyttämisen seurantakaavakkeet, mutta valitettavasti niitä ei useinkaan käytetä. Moni asia näyttää niinj heinolta teoriassa, mutta käytäntö on ja entistä enemmän tulee olemaan ihan muuta, valitettavasti. - Tai toivottavasti ei
Todellakin totisinta totta: jossain terveydenhoitopuolen työehtosopimuksessa lukee ruokailuaikojen kohdalla jotensakin niin, että mahdollisuus joutuisaan ruokailuun ...
Uskomattominta ja täydellisintä tyhmyyttä mitä voi olla olemassa! Hoitajaihmisen pitäisi siis tehdä työnsä syömättä kunnolla, rauhassa ja nautittavasti eli terveellisesti? Ja jaksaa silti se h-n härdelli kaikkineen eläköitymiseensä asti.
Yksikään järjellinen, joka haluaa itse pysyä terveenä, ei varmastikaan tälle alalle halua tulla. Täyttä fiaskoa.- Eivät kohtaa eivät
Niin se vain on. Jos joku soittaa kelloa tai omainen tulee kysymään jotain yms., sitä on lähdettävä vaikka kesken ruokailun, koska meillä ei ole ruokatuntia. Olemmehan "myyneet" itsemme sille työlle. Ainakin näin se on meille ilmoitettu. Joskus on ihan pakko käydä välillä juomassa tai wc:ssä, mutta nekin yritämme pitkittää ruoka- tai kahvitauolle, koska sellaiseen menee ylimääräistä aikaa, jota meillä ei ole. En tiedä, kuinka tuollaisista asioista puhutaan siellä koulussa, vai keskitytäänkö siellä vain ihanteelliseen hoitoon? Kuitenkin monet opiskelijat järkyttyvät enemmän vanhusten huonosta kunnosta kuin itse työstä, joten työssäoppimisjaksolla tulee yllättävän usein eteen asioita, joihin ei pysty valmistautumaan kirjan oppien mukaan. Eli siinäkään asiassa eivät teoria ja käytäntö kohtaa.
- Lusiina
Eivät kohtaa eivät kirjoitti:
Niin se vain on. Jos joku soittaa kelloa tai omainen tulee kysymään jotain yms., sitä on lähdettävä vaikka kesken ruokailun, koska meillä ei ole ruokatuntia. Olemmehan "myyneet" itsemme sille työlle. Ainakin näin se on meille ilmoitettu. Joskus on ihan pakko käydä välillä juomassa tai wc:ssä, mutta nekin yritämme pitkittää ruoka- tai kahvitauolle, koska sellaiseen menee ylimääräistä aikaa, jota meillä ei ole. En tiedä, kuinka tuollaisista asioista puhutaan siellä koulussa, vai keskitytäänkö siellä vain ihanteelliseen hoitoon? Kuitenkin monet opiskelijat järkyttyvät enemmän vanhusten huonosta kunnosta kuin itse työstä, joten työssäoppimisjaksolla tulee yllättävän usein eteen asioita, joihin ei pysty valmistautumaan kirjan oppien mukaan. Eli siinäkään asiassa eivät teoria ja käytäntö kohtaa.
Virkaehtosopimuksessa lukee jotta 20min ruokatauko ja 10min kahvitauko ja ne kyllä kannattaa pitää ja muutoinkin huolehtia nestetasapainostaan työpäviän aikana. Ei voi olla niin että hoidettavilla on nestelistat ja hoitajat juoksevat janoisina ja nälkäisinä kahdeksan tuntia. Järki käteen hoitajat. Ottakaa rohkeasti ne tauot mitkä teille kuuluu. Vaikka vuorotellen syömään ja ruokarauha ruokatauoksi.
- Eivät kohtaa eivät
Lusiina kirjoitti:
Virkaehtosopimuksessa lukee jotta 20min ruokatauko ja 10min kahvitauko ja ne kyllä kannattaa pitää ja muutoinkin huolehtia nestetasapainostaan työpäviän aikana. Ei voi olla niin että hoidettavilla on nestelistat ja hoitajat juoksevat janoisina ja nälkäisinä kahdeksan tuntia. Järki käteen hoitajat. Ottakaa rohkeasti ne tauot mitkä teille kuuluu. Vaikka vuorotellen syömään ja ruokarauha ruokatauoksi.
Toki pidämme nuo tauot, mutta tarvittaessa nekin on keskeytettävä. Kieltämättä lounasaikaan vanhuksia syöttäessä alkaa omakin vatsa ilmoitella ruoka-ajasta, ja heidät syötettyämme menemmekin itse omalle tauollemme. Mutta kaikesta huolimatta hoitajan työ on monipuolista ja kivaa :)
- Lusiina
Eivät kohtaa eivät kirjoitti:
Toki pidämme nuo tauot, mutta tarvittaessa nekin on keskeytettävä. Kieltämättä lounasaikaan vanhuksia syöttäessä alkaa omakin vatsa ilmoitella ruoka-ajasta, ja heidät syötettyämme menemmekin itse omalle tauollemme. Mutta kaikesta huolimatta hoitajan työ on monipuolista ja kivaa :)
Keskeytyksen näen vain siinä kohden jos on joku elvytys :).
Jos mennään vuorotellen syömään esimerkiksi niin yksi vastailee avuntarpeisiin ja muut syövä rauhassa. Omaisillekin voi kertoa että hoitajalla on nyt ruokatauko ja hän tulee kohta ja on kollegiaalista työkaverilta toimiakin näin ettei esim viefä puhelinta kesken ruokatauon (juu ymmärrän et joskus joutuu kuitenkin puhekimeen vastaamaan kesken syönninkin) mutta periaatteessa pyritään takaamaan ruokarauha myös hoitajille. Kakkavaippaa ei tarvitse lähteä vaihtamaan kesken syönnin kuitenkaan, näin näkisin.
Monipuolinen työ on vielä kivempaa kun vatsa ei kurni eikä nestevajaus tee kiukkuiseksi ;). Jaksaa ohjata opiskelijoita ja harjoittelijoitakin paremmin ja ennen kaikkea antaa heille sen esimerkin että kaikkeen ei tarvitse suostua ja itsestään tulee pitää huolta, sitä ei kukaan muu hoito- ja hoiva-alalla. Yhtään kirkkaampaa kruunua et saa vaikka laiminlyöt ja "pahoinpitelet" itseäsi. Opetelkaa sanomaan EI! - EI-sanallinen tapaus
Lusiina kirjoitti:
Keskeytyksen näen vain siinä kohden jos on joku elvytys :).
Jos mennään vuorotellen syömään esimerkiksi niin yksi vastailee avuntarpeisiin ja muut syövä rauhassa. Omaisillekin voi kertoa että hoitajalla on nyt ruokatauko ja hän tulee kohta ja on kollegiaalista työkaverilta toimiakin näin ettei esim viefä puhelinta kesken ruokatauon (juu ymmärrän et joskus joutuu kuitenkin puhekimeen vastaamaan kesken syönninkin) mutta periaatteessa pyritään takaamaan ruokarauha myös hoitajille. Kakkavaippaa ei tarvitse lähteä vaihtamaan kesken syönnin kuitenkaan, näin näkisin.
Monipuolinen työ on vielä kivempaa kun vatsa ei kurni eikä nestevajaus tee kiukkuiseksi ;). Jaksaa ohjata opiskelijoita ja harjoittelijoitakin paremmin ja ennen kaikkea antaa heille sen esimerkin että kaikkeen ei tarvitse suostua ja itsestään tulee pitää huolta, sitä ei kukaan muu hoito- ja hoiva-alalla. Yhtään kirkkaampaa kruunua et saa vaikka laiminlyöt ja "pahoinpitelet" itseäsi. Opetelkaa sanomaan EI!Siehän nyt vallan humoristiseksi riehaannuit, johtuneeko liian aikaisesta aamusta. Missä olet ikimaailmassa kuullut kilteiksi ja kuuliaisiksi kasvatettujen ja koulutettujen sanovan ei, siis pienestikään, saatika nyt "EI!".
Vuorottelut yms. järjestelyt taas vaatisivat yhteen sen kokonaisjärjellisen porukan, joka osaa suunnitella työnsä, tehtävänsä ja taukonsa, jotta ne kaikki sujuisivat sutjakasti. Yllättävän suuri osa koulutetuista hoitajista ei kuitenkaan tiedä, mitä työpäivän tehtävien edeltäkäsin suunnittelu tarkoittaa. Siksikin se härdelli on niin h-nmoinen. - Lusiina
EI-sanallinen tapaus kirjoitti:
Siehän nyt vallan humoristiseksi riehaannuit, johtuneeko liian aikaisesta aamusta. Missä olet ikimaailmassa kuullut kilteiksi ja kuuliaisiksi kasvatettujen ja koulutettujen sanovan ei, siis pienestikään, saatika nyt "EI!".
Vuorottelut yms. järjestelyt taas vaatisivat yhteen sen kokonaisjärjellisen porukan, joka osaa suunnitella työnsä, tehtävänsä ja taukonsa, jotta ne kaikki sujuisivat sutjakasti. Yllättävän suuri osa koulutetuista hoitajista ei kuitenkaan tiedä, mitä työpäivän tehtävien edeltäkäsin suunnittelu tarkoittaa. Siksikin se härdelli on niin h-nmoinen.Toisaalta totta viserrät mutta on siinä sekin pointti että ainakaan akuuttipuolella etukäteissuunnittelu ei onnistu. Vaikka kuinka yrität aina tulee keskeytystä keskeytyksen perään nääs kun ihminen on siitä monimutkainen kohde jotta se ei aina tomi ihan suunnitelman mukaisesti vaan elimistö saattaa järjestää ihan ennalta suunnittelemattomia tilanteita, siis meille hoitajille. ihmisten parissa kun työtä teet, eukäteissuunnittelu valitettavasti ei onnistu useimmiten. Sehän olisikin ihanteellita kun onnistuisi.
- Tehokkuusajattelua
Lusiina kirjoitti:
Toisaalta totta viserrät mutta on siinä sekin pointti että ainakaan akuuttipuolella etukäteissuunnittelu ei onnistu. Vaikka kuinka yrität aina tulee keskeytystä keskeytyksen perään nääs kun ihminen on siitä monimutkainen kohde jotta se ei aina tomi ihan suunnitelman mukaisesti vaan elimistö saattaa järjestää ihan ennalta suunnittelemattomia tilanteita, siis meille hoitajille. ihmisten parissa kun työtä teet, eukäteissuunnittelu valitettavasti ei onnistu useimmiten. Sehän olisikin ihanteellita kun onnistuisi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja se on sitä myös siinä tapauksessa, että väliin tulee ennalta arvaamattomia ja suunnittelemattomia touhuja. Suunnittelu pitää homman edes jonkinmoisessa järjestyksessä ja ns. hanskassa varsinkin silloin, kun se ei pidäkään. Jos suunnitelmaa ei ole, kokonaiskäsitys tehtävistä asioista häviää ja silloin jää liian paljon asioita liian täyteen ahdetun muistin varaan ja lopuksi unohduksiin.
Tehokkuusajattelua kirjoitti:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja se on sitä myös siinä tapauksessa, että väliin tulee ennalta arvaamattomia ja suunnittelemattomia touhuja. Suunnittelu pitää homman edes jonkinmoisessa järjestyksessä ja ns. hanskassa varsinkin silloin, kun se ei pidäkään. Jos suunnitelmaa ei ole, kokonaiskäsitys tehtävistä asioista häviää ja silloin jää liian paljon asioita liian täyteen ahdetun muistin varaan ja lopuksi unohduksiin.
No esim vanhusten akuuttihoitoloissa työ on yhtä "arvaamatonta". Et koskaan tiedä montako uutta potilasta tulee, mikä on heidän kuntonsa, kuinka kauan menee siinä aikaa, mikä on sitten muilta pois. Joku alkaa aina voida huonosti ja tarvitsee hoitajaa, se siitä suunnitelmasta sitten. Tottakai on joku suunnitelma,esim. päiväjärjestys, ruoka.ajat mutta mutta kaikki muu kyllä sekoittaa pakkaa aina ihan kiitettävästi.
Toki jossain vanhainkodissa suunnitelman toetuttamiseen on ihan eri mahdollisuudet kun päivän tapahtumast ovat pitkälti ennustettavissa.- Eivät kohtaa eivät
EI-sanallinen tapaus kirjoitti:
Siehän nyt vallan humoristiseksi riehaannuit, johtuneeko liian aikaisesta aamusta. Missä olet ikimaailmassa kuullut kilteiksi ja kuuliaisiksi kasvatettujen ja koulutettujen sanovan ei, siis pienestikään, saatika nyt "EI!".
Vuorottelut yms. järjestelyt taas vaatisivat yhteen sen kokonaisjärjellisen porukan, joka osaa suunnitella työnsä, tehtävänsä ja taukonsa, jotta ne kaikki sujuisivat sutjakasti. Yllättävän suuri osa koulutetuista hoitajista ei kuitenkaan tiedä, mitä työpäivän tehtävien edeltäkäsin suunnittelu tarkoittaa. Siksikin se härdelli on niin h-nmoinen.Jos syötettäviä on lähempänä 30 ja ruokakäärryjen oltava ajallaan viety takaisin, sanokaapa yksikin kokonaisjärjellinen ihminen, joka istuu kaikessa rauhassa tauollaan 20 minuuttia toisten syöttäessä vanhuksia, joista osa on erittäin hitaita syötettäviä? Ja päästää sitten seuraavan porukan omalle tauolleen, kun he ovat jo muutaman syöttäneet...Onko tämä kuinka inhimillistä niitä vanhuksia kohtaan, jotka joutuvat odottamaan vuoroaan vielä kauemmin kuin silloin, kun kaikki hoitajat ovat syöttämässä? Vanhuksethan siinä kuitenkin ovat etusijalla?
Eivät kohtaa eivät kirjoitti:
Jos syötettäviä on lähempänä 30 ja ruokakäärryjen oltava ajallaan viety takaisin, sanokaapa yksikin kokonaisjärjellinen ihminen, joka istuu kaikessa rauhassa tauollaan 20 minuuttia toisten syöttäessä vanhuksia, joista osa on erittäin hitaita syötettäviä? Ja päästää sitten seuraavan porukan omalle tauolleen, kun he ovat jo muutaman syöttäneet...Onko tämä kuinka inhimillistä niitä vanhuksia kohtaan, jotka joutuvat odottamaan vuoroaan vielä kauemmin kuin silloin, kun kaikki hoitajat ovat syöttämässä? Vanhuksethan siinä kuitenkin ovat etusijalla?
Missä hoitopaikassa hoitajien tauko on silloin kun vanhuksilla on ruoka-aika? Joku kaipasi täällä suunnitelmallisuutta ;)
- Eivät kohtaa eivät
lusiina_ kirjoitti:
Missä hoitopaikassa hoitajien tauko on silloin kun vanhuksilla on ruoka-aika? Joku kaipasi täällä suunnitelmallisuutta ;)
En todellakaan tiedä, ei meillä ainakaan....Siis; on aika vaikea porrastella mitään taukoja silloin kun on paljon asukkaita ja paljon töitä....Työt ja tauot on pakko suunnitella siten, että se homma toimii sujuvasti, mutta kaikki mikä menee toisin kun on suunniteltu,on myös aina jostain muusta pois, vaikka sitten tauoistamme tai jostain muusta. Esim. jos joku kuolee tai saa sairaskohtauksen tms., on pakka heti sekasin. Sille ei vaan voi mitään, ja sitten mennään sen mukaisesti. Kyse on vanhainkodista, ei sairaalasta.
- Jaarittelun iloa
lusiina_ kirjoitti:
No esim vanhusten akuuttihoitoloissa työ on yhtä "arvaamatonta". Et koskaan tiedä montako uutta potilasta tulee, mikä on heidän kuntonsa, kuinka kauan menee siinä aikaa, mikä on sitten muilta pois. Joku alkaa aina voida huonosti ja tarvitsee hoitajaa, se siitä suunnitelmasta sitten. Tottakai on joku suunnitelma,esim. päiväjärjestys, ruoka.ajat mutta mutta kaikki muu kyllä sekoittaa pakkaa aina ihan kiitettävästi.
Toki jossain vanhainkodissa suunnitelman toetuttamiseen on ihan eri mahdollisuudet kun päivän tapahtumast ovat pitkälti ennustettavissa.Akuutilla se työn suunnittelu vasta tärkeää olisikin, paljon enemmän tärkeää kuin rauhallisessa hoivalaitoksessa. Kommenttisi selvensi hyvin sitä tosiseikkaa, että hulluinhuoneet eivät pääty eivätkä lopu, siihen vaikuttaa syvimmin hoitajien käsitys, eli käsittämättömyys, suunnitelmallisuuden merkityksestä työn teossa.
Eivät kohtaa eivät kirjoitti:
En todellakaan tiedä, ei meillä ainakaan....Siis; on aika vaikea porrastella mitään taukoja silloin kun on paljon asukkaita ja paljon töitä....Työt ja tauot on pakko suunnitella siten, että se homma toimii sujuvasti, mutta kaikki mikä menee toisin kun on suunniteltu,on myös aina jostain muusta pois, vaikka sitten tauoistamme tai jostain muusta. Esim. jos joku kuolee tai saa sairaskohtauksen tms., on pakka heti sekasin. Sille ei vaan voi mitään, ja sitten mennään sen mukaisesti. Kyse on vanhainkodista, ei sairaalasta.
Väitän että se on suunnittelukysymys. Monissa paikoin hoitajat käy syömässä ennen tai jälkeen vanhusten ruoka-aikojen. Mihin on enää kiire jos joku kuolee? Eikö kiireet loppuneet siihen?Akuutit sairauskohtaukset on eri asia, mutta tuskin niitäkäöän vanhainkodilla joka päivä on?Siis pointtini on että hoitajat itse alistuvat siihen ettei muka ruoka-aikoja pääasiassa olisi. Tai että siihen suostutaan. Aina on tilaa ruoka-tauolle.Jäörjestelykysymys.Joissain paikoissa istutaan "ruoka-tauoilla jopa kolme kertaa sen mitä ves:ssä sanotaan :).
Jaarittelun iloa kirjoitti:
Akuutilla se työn suunnittelu vasta tärkeää olisikin, paljon enemmän tärkeää kuin rauhallisessa hoivalaitoksessa. Kommenttisi selvensi hyvin sitä tosiseikkaa, että hulluinhuoneet eivät pääty eivätkä lopu, siihen vaikuttaa syvimmin hoitajien käsitys, eli käsittämättömyys, suunnitelmallisuuden merkityksestä työn teossa.
Juu, näyttää olevan jaarittelun iloa ;)
- on suuret erot
Jaarittelun iloa kirjoitti:
Akuutilla se työn suunnittelu vasta tärkeää olisikin, paljon enemmän tärkeää kuin rauhallisessa hoivalaitoksessa. Kommenttisi selvensi hyvin sitä tosiseikkaa, että hulluinhuoneet eivät pääty eivätkä lopu, siihen vaikuttaa syvimmin hoitajien käsitys, eli käsittämättömyys, suunnitelmallisuuden merkityksestä työn teossa.
Tämä nyt on oletusta ja huomioita mitä nähnyt ja kokenut erilaisissa hoitolaitoksissa. Akuuttipuolella on enemmän kiireellisen hoidon tarpeita kuin vanhushoitopuolella. Jos vaikka ajatellaan kirurgista hoito-osastoa ja vanhainkodin sairasosastoa, niin suuri ero.
Akuuttihoidossa on paljon potilaita joilla menee infuusiot ja lääkkeetkin usein infuusiotietä.On kaikenlaista hoitoa ja nopeita reagointia tulee usein eteen. Kroonikkopuolella ei ole samanmoisia hoitoja, ei ainakaan niissä mitä olen nähnyt. - Lusiina
on suuret erot kirjoitti:
Tämä nyt on oletusta ja huomioita mitä nähnyt ja kokenut erilaisissa hoitolaitoksissa. Akuuttipuolella on enemmän kiireellisen hoidon tarpeita kuin vanhushoitopuolella. Jos vaikka ajatellaan kirurgista hoito-osastoa ja vanhainkodin sairasosastoa, niin suuri ero.
Akuuttihoidossa on paljon potilaita joilla menee infuusiot ja lääkkeetkin usein infuusiotietä.On kaikenlaista hoitoa ja nopeita reagointia tulee usein eteen. Kroonikkopuolella ei ole samanmoisia hoitoja, ei ainakaan niissä mitä olen nähnyt.Näin on, kiireet on niin erilaisia eri paikoissa.Joissain paikoin pystyy paremmin suunnitteleamaan päviän työt kuin toisissa.
- Piste ja pamaus
on suuret erot kirjoitti:
Tämä nyt on oletusta ja huomioita mitä nähnyt ja kokenut erilaisissa hoitolaitoksissa. Akuuttipuolella on enemmän kiireellisen hoidon tarpeita kuin vanhushoitopuolella. Jos vaikka ajatellaan kirurgista hoito-osastoa ja vanhainkodin sairasosastoa, niin suuri ero.
Akuuttihoidossa on paljon potilaita joilla menee infuusiot ja lääkkeetkin usein infuusiotietä.On kaikenlaista hoitoa ja nopeita reagointia tulee usein eteen. Kroonikkopuolella ei ole samanmoisia hoitoja, ei ainakaan niissä mitä olen nähnyt.Oli akuuttia tai kroonista, niin molemmissa paikoissa työn suorittamisen suunnittelulla olisi tärkeä vaikutus työn tekemiseen ja ehtimiseen. Nyt joka paikassa on paljon potilaita / asukkaita ja vähän henkilökuntaa eikä tämä yhtälö toimi. Jos työntekijä ei osaa suunnitella ja järjestellä hommiaan, jopa priorisoida, mikä on tärkeä tehtävä, mikä vähemmän, niin tulos on juuri sellaista, kuin sekasotkusta ja -sorrosta syntyy.
Piste ja pamaus kirjoitti:
Oli akuuttia tai kroonista, niin molemmissa paikoissa työn suorittamisen suunnittelulla olisi tärkeä vaikutus työn tekemiseen ja ehtimiseen. Nyt joka paikassa on paljon potilaita / asukkaita ja vähän henkilökuntaa eikä tämä yhtälö toimi. Jos työntekijä ei osaa suunnitella ja järjestellä hommiaan, jopa priorisoida, mikä on tärkeä tehtävä, mikä vähemmän, niin tulos on juuri sellaista, kuin sekasotkusta ja -sorrosta syntyy.
Siinä on suunnittelemista kun kaikki pitää hoitaa; syöttää juottaa, pukea ja pitää puhtaana eritteistä. Vielä lääkintä viriketoiminta päälle ne awot, siinä onkin priorisoimista. Kenet jätät hoitamatta? Tai mitä kun on paljon myös välittömään hoitotyöhön kuulumattomia töitä, jotka "kuuluu tehdä".
- Huh huh
Niin ja toivotaan monta aurinkoista päivää, että päästään puiston penkille jotain hakkaamaan ja aurinkoa ottamaan. Ei tarvitse kylmässä, pakkasella jotain kaupan penkkiä etsiä, missä sen palasen haukkaa.
- Huh huh
Heh heh! Jotain hakkaamaan! Oikolukijan paholainen! Vaikka kyllä välillä tekee mieli potkasta, kun penkillä pikku palaa syö ja vähän aikaa istuu, niin joku "työrajotteinen" tuppaa seuraan tai ainakin jotain örisee, niin kyllä sieppaa.
Eivät kaikki hoitajattaret kiiltävillä lattioilla sipsuttele ja sievästi puhelimeen vastaile, vaan ravaavat kovaa asfalttia tai liukkaita metsikköpolkuja säällä, kun säällä kännykkä piristen ja siinä esim. omaisen kanssa mukavasti asiakkaan asioista keskustellen.
Hoitajattaren hommaa on niin monenlaista ja työolosuhteita joka makuun, että yhtenäisiä ohjeita on paha ehdotella. Jokainen tyylillään!- Lusiina
"kiiltävillä lattioilla sipsuttele ja sievästi puhelimeen vastaile,"
Just, kyllä on tänäänkin kiiltavillä lattioilla sievästi sipsuteltu :)))))).
Noh, eikä kotihoidossakin voi jollain lailla taukonsa kuitenkin suunnitella. Pyytää tauoan aikana tulleet viestit vastaajaan, niin kait meil päin toimiotaan. Ei kotihoitoon saa läheskään aina heti yhteyttä.
- jkleieieiiiiiiiiiiii
Otsikossa hyvä kysymys. Espanjattaretkin häippäsivät, kun on kylmä, ihmiset tylyjä ja kieli vaikea. Ei tule olemaan helppoa jatkossa saada tekijöitä.
- Arvostusasia
Jep, hyvä kysymys ja kyllä siihen hyvä vastauskin on: miehiä alalle enemmän, niin paljon, että hoitavat ja taistelevat työaika- ym. ehdot ja sen sellaiset yhtä hyvään kuntoon kuin esim. metalli- ja paperimiehillä.
Aika käsittämätöntä, että tietsikkatoosan tai jonkun muun koneen vahtiminen on ns. tärkeämpää kuin työ, jossa ollaan suoranaisesti ihmisen terveydestä ja hengestä. Siis en väheksy kenenkään duunia, mutta ko. asialla no. arvotetaan ihmisen työn arvo.- Oho !
... jossa ollaan suoranaisesti VASTUUSSA ihmisen ...
- Huh huh
Tietokone on kuitenkin hyvin määräävässä roolissa vanhustenhoidossakin ja miehet pitävät "koneella olosta" mitä suuremmassa määrin!
Kyllä vanhsutenhoidossa perushoito ja hoiva ovat eniten määräävässä asemassa, jos joku sinne tietotekniikan persolla tulee niin kyllä hetikohta putoaa todellisuuteen :)
- mikä kiinnostaa
Surfaako ne tietokoneen käyttäjät näillä palstoilla? Vai muilla?
- nckdd
mikä kiinnostaa kirjoitti:
Surfaako ne tietokoneen käyttäjät näillä palstoilla? Vai muilla?
Miten kuvittelet että on aikaa surffailla? hyvä kun ehtis pissalle ja syömään. Onneksi toisinaan vielä ehtii.
- klkkk
jollainnlai
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama265069Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä644061Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve763632Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732708Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1472483Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta602358Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl782173Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?272127- 1351664
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko371525