Voi olla väärä paikka kysyä

En tiedä mutta jos jostain saat työttömänä laonaa 150 000e niin kerro mistä.
Viitaten siihen että mainitset viestin lopussa että jäät taas työttömäksi jos homma kusee.

Tuo kynnys juttu on helvetin hyvä kysymys. Se on vaan mentävä pönttö pimeenä lohti hyvää ideaa. Jos ei onnistu niin se on joko oma tai sitten muoden vika. Yleensä kaikki on alkanut sieltä ohan alusta. Eli jos se kudee niin se kusee sen vuoksi että alotis oli perseestä ja sitä hommaa jatkettiin tasasena paskana kohti kivistä loppua.

Sellasta se kadehdittu yrittäminen on. Kun on palkkatyössä, ei tarvitse ottaa lainaa oman ja kenties työntekijöiden elättämiseksi, eikä muitakaan riskejä.

""En tiedä mutta jos jostain saat työttömänä lainaa 150 000e niin kerro mistä.
Viitaten siihen että mainitset viestin lopussa että jäät taas työttömäksi jos homma kusee""

Noi on niin nokkelia ja itseänsä täynnä olevia sananiekkoja nuo Suomi-24:n omat aloituskirjoittajatrollarit. Ne ei vaan älyä että missä vaiheessa lyödä stoori poikki. Että ei enää kirjoittais lisää sitä omaa höpinää, vaikka mieli tekisi jatkovärittää juttua hiukan vielä lisää.

Tämäkin ressukka maalasi ja väritti kirjoituksensa kirkuvan väriseksi ristiriitaisuuksien maaliläjäksi. Se kasa haisee kilometrien päähän.

Näkee heti että kyseessä ei ole yrittäjäksi koskaan aikonutkaan henkilö. Täysin TEL-työsuhteisen kirjaltajan rääpäisemä sepite.

Tulihan siinä unettomia öitä vietettyä, kun itse mietin yrittäjäksi ryhtymistä.
Itse olin vieraalla töissä ja mies oli yrittäjä. Miehen firma meni konkurssiin ja ostin sen lähinnä miehelleni työpaikaksi konkurssipesältä. Hankin itselleni alan koulutuksen ja jäin myös firmaan töihin. Samalla laitoin vireille avioeron lähinnä miehen peliriippuvuuden takia. Olisin voinut jatkaa töitä yhdessä mieheni kanssa, mutta miehelle se ei sopinut. Otin siis firman yksin hoitaakseni, kun sisu ei antanut periksi mennä entiseen työpaikkaan takaisin. Ostin myös mieheni puolikkaan omakotitalosta. Muutamaan vuoteen en kulkenut kuin kodin ja työpaikan väliä, velat olivat sen verran suuret. Ihmettelen, et jaksoin. Onneksi sain uusia asiakkaita ja yritys rupesi vähitellen kannattamaan.
Kyläläiset taivastelivat rahan tuloa, kun hallissa paloivat valot yömyöhään.
Nyt on velat maksettu firmasta ja elämä rauhoittunut.
Muista, yrittää saa, mutta ei rikastua.

No on ihan tervettäkin tuntea pelkoa tai jotain siihen verrattavia tunteita, lainasumma on suurehko, varsinkin jos olet aikeissa yksin sen ottaa.
Yrittäjät on niin eri asemassa aloittaessa.
Joku tarttee läppärin, jolla voi omalta sohvaltaan alkaa takomaan rahaa ja toinen joutuu rakentamaan puolen miljoonan tuotantolaitoksen, ennen kuin ensimmäinenkään euro löytää yrittäjän pankkitilille.

" Reunalta on hyvä hypätä, kun on fanaattinen usko oikeassa olemiseensa. "

Se uskominen ja fanaattisuus ei ole parhaita välineitä vaikkapa veneellä merelle lähtemisessä. Eikä se ole yrittämisessäkään.

-Ennalta varautuminen asioihin ja mahdollisiin vastoinkäymisiin,
-Järkevien reittien valitseminen,
-Hallittavissa olevien kokoisten riskien ottaminen
-Sitkeys. Joku voimavara ja sinnittelyn taito jolla mennään niiden kuukausien tai vuosien ylitse kun liksaa ei saa firmasta yhtään.
..jne.

Noilla ja normaalilla järjellä pärjää niin vesillä kuin yrittämisesäkin.

" Samalla laitoin vireille avioeron lähinnä miehen peliriippuvuuden takia. "

Tuo pelihomma on yks hellvvetin tauti kanssa, samanlainen ja yhtä paha asia kuin joku viina- tai huumeriuippuvuuskin.

Systeri sekosi V5-totopeliin aivan lopullisesti yli viiskymppisenä. Pelasi aluksi työpaikkansa omat säästönsä ja autonsa. Sitten vanhan äidin monen kymppitonnin eurosäästöt, ja vielä kavalsi kymppitonneja uuden työpaikan kassasta rahaa.

On aivan karmea tauti. Silti Valtiovalta näitäkin V5-pelihommia ja hedelmäpelejä ym. Suomessa ylläpitää ja houkutukseksi tarjoaa.

Tärkeintä on luottaa itseensä ja uskoa siihen mitä tekee..

Minä irtisanouduin suht hyväpalkkaisesta duunista (50000e vuodessa) ja ostin yrityksen reilulla sadalla tonnilla.. Rattaat lähtivät pyörimään senverran mukavasti, että sain velat maksettua neljässä vuodessa.. Nyt firman nettovarallisuus on jo yli 200000e ja voin ottaa hieman iisimmin..

Epäilijöitä on riittänyt alusta asti ja mustamaalaamista on myös matkanvarrelle osunut, mutta tämä johtuu varmasti suomalaisesta asenteesta ja nuoresta iästäni (32 vuotta).. Tärkeintä on tosiaan uskoa itseensä!