Summertime sadness

Siellä ne lihavatkin joukossa menee ja mitä tänään lenkillä ollessani katselin, niin näyttävät oikein hyviltä hellevetimissään jäätelötötteröt kädessä puistopenkillä istumassa ja katselemassa, kun kukkakepit hölkkäävät- Lihavat osaavat nauttia ja ovat lepposia.

Jos sinua haittaa se ylipaino, mikset laihduta? Ei se kovin vaikeeta ole.

Käyt vaikka kaks kertaa päivässä 20 minuutin kävelyllä, ja alat syömään kevyemmin. Ja jätä herkut pois kokonaan.

Kookosöljy nopeuttaa aineenvaihduntaa ja kilpirauhasen toimintaa. Monet, kuten isäni ovat laihtuneet ihan vain sillä, että ovat alkaneet käyttää kookosöljyä ruoanlaitossa.

Vielä ehdit laihduttaa ja opetella sosiaalisemmaksi.

Kookosöljy on kulla terveysriski, jos on kolesteroliarvot korkeat ja suvussa on sydän-ja aivosairauksia. Se on kokonaan tyydytettyä kovaa rasvaa. Kotimainen rypsiöljy on poikaa. Siinä on kaikki rasvahapot oikessa suhteessa. Kylmäpuristettu ei käy kuumentamiseen.

Laihduttaminen ei vaadi rehkimistä jos pystyt muuttamaan ruokavaliotasi. Kun käytät apuna jotain näitä pussiruokia ja jos noudatat yksinkertaisia ohjeita eli syöt päivässä vain kolme tuollaista ateriaa niin aivan varmasti laihdut, vittumaista tulee varmasti olemaan aluksi kun elimistö on tottunut suurempaan ravintomäärään, mutta jonkinajan päästä se helpottaa. Jatkossa vaan sitten jos/kun jättää nuo pussiruuat niin pitää ymmärtää että ratkaisevaa on se mitä syö. Laihtuminen ei vaadi liikuntaa mutta liikunta auttaa siinä ja parantaa varmasti yleiskuntoa, sitä eivät pussiruuat tee.

Olen itse koettanut laihduttaa liikunnalla mutta ei siitä mitään tullut koska söin väärin. Laihtuminen onnistui ruokavaliota vaihtamalla ja liikuntaa siinä ei tarvittu vaikka se toki on suositeltavaa.

Itsetunto kuntoon. Ei sillä mitään ansaitse, että häpeää itseänsä. Ulos vain pää pystyssä hymyssä suin nauttimaan kesästä!

Äsyttävää kun kaikki alkavat tuputtamaan laihdutusohjeita, kyllä jokaikinen tietää että laihtumiseen ei liity mitään poppakonsteja vaan se on yksinkertainen yhtälö siitä mitä syö ja minkä verran suhteessa siihen miten sen kuluttaa. Miksi ei kiinnitetä enemmän huomiota siihen miksi on lihava, siihen mitä syönnillä tai lihavuudella kompensoidaan tai miten tapojaan voisi muuttaa asteittain niin että hitaaseen etenemiseen ei turhautuisi.
Ja miksi ihmeessä netti on täynnä kaikenmaailman deitti-sivustoja mutta ei yhtäkään sivustoa ystävien etsimiseen?
Anteeksi, kirjoitukseni karkasi vähän sivu-urille, mutta tarkoitukseni oli ilmaista myötätuntoni keskustelun aloittajalle ja ilmaista ettei hän ole ainut "yksinäinen ruma läski" vaan että täältä löytyy ainakin yksi toinen samanlainen. Ja toivon että me kumpikin löydämme onnen. Jokatapauksessa toivon sinulle kaikkea hyvää.

minä olen laihtunut karppaamalla 26 kg, en hirveesti läträä kuitenkaan rasvalla ja kolestrolit ynnä muut arvot on ok. Eikä ikinä ole nälkä.

Tiedätkö mitä? Sun toiveesi on toteutumassa; sä todella tulet kuolemaan, etkä aiheuta sillä kenellekään vaivaa, ruumiita on helppo lapata maan alle. Arvaapa mistä tiedän? Siitä, että kun olet lihava ja neljän seinän sisällä, olet huonokuntoinen, kohtelet kehoasi kuin pa*kaa, ja siis sellaisena se onkin: pa*kana. Todennäköisesti syöpä- ja sydäntaudit kuulevat kutsusi ja pääset hengestäsi ennenkuin huomaatkaan. Kehosi sairastuu tuolla tavoin aivan takuulla.

Lisäksi olet eristäytynyt, kieltäydyt löytämästä ulospääsyä ja lisäät henkistä pahoinvointiasi. Sydämesi reagoin siihen ensin, mutta keho on psykofyysinen kokonaisuus. Itseaiheutettu masennus huonontaa entisestään aineenvaihduntaasi ja henkinen pahoinvointisi heijastuu kehoosi, joka ressukkana ei voi muuta kuin toteuttaa toiveesi. Se sairastuu ja kuolee pois, koska sinä olet valinnut sen tappaa.

Joten älä suotta enää kesästä ahdistu, tuota menoa ennen pitkää tulet kyllä kuolemaan ja omat valintasi takaa sen, että kukaan ei tule sitä huomaamaan eikä siitä välittämään.

(Varmuuden vuoksi kerron vaihtoehdon: voisit toivoa myös "saisinpä Elää!!! Saisinpa elää niin, että olisin onnellinen, näkisin aurinkoa ja uskaltaisin käydä ulkona!" sitten hyödyntäisit jokapäivä sen että olet liikuntakykyinen, lopettaisit itsesäälin ja siihen syömisen, ja menisit vaikka psykoterapiaan. Usein liika syöminen johtuu sekä tietämättömyydestä (ei ymmärrretä ravintoa), laiskuudesta (ei viitsitä ottaa selvää) ja tunteiden peittämisestä (peitetään tyhjyyttä ja kivuliaita asioita).

Masennusta ei ole kuin tunteena 99% tapauksista, se on isoimmalla osalla itsesääliä, itseaiheutettua ja luonnollinen seuraus. Kuka ei olisi masentunut, jos elämässä ei tapahdu mitään kivaa, jos eristäytyy, on surkeassa kunnossa ja toivoo kuolevansa????
Miten voisitkaan olla mitään muuta kuin yksinäinen, jos olet neljän seinän sisällä? Kuka sinua sieltä tulee hakemaan?

Voisit toivoa että haluat elää, eli käydä vaikka ottamassa ravinnosta selvää. Sillä on suora vaikutus elimistömme toimintaan, ja myös tunteisiin.
Voisit muuttaa elintapasi nyt kesällä, kun se on helpompaa kun talvella => ulkoilla, käydä puistoissa, lenkillä, ja syödä kevyemmin.
Voisit toivoa parempaa elämää, sen sijaan että toivoisit kuolemaa... Tosin sitä ei kukaan muu sinulle tee eikä parempi elämä synny itsesäälillä.
Ihmiset jotka ovat onnellisia, näkevät vaivaa sen eteen. Ihmiset jotka ovat hyväkuntoisia ja hoikkia, näkevät vaivaa ja tekevät valintoja sen eteen. Ihmiset jotka kestävät elämää, näkevät vaivaa sen eteen.
Muita ihmisiä tapaa menemällä paikkoihin ja juttelemalla muille, harrastamalla ja tekemällä.
Olen pahoillani, mutta hyvä elämä syntyy vain ja ainoastaan vaivaa näkemällä, tekemällä ja sillä että kestää niitä huonojakin asioita luovuttamatta.)

Mutta, toiveesi on kuultu!

Mun mielestä on kiva nähdä ku läskit ja rumat tai läskirumat kirmaa tuol laitumilla vapaana ja syö hamppareita siit jotenki tulee kunnon suomalainen kesäfiilis!

Sen takia on kuntosalit että siellä laihtuu. Jos yhen talven treenaa niin laihtuu helposti 20 kg ja sitten kehtaa kulkea jo ilman takkia. Kyse on vaan et haluuko tehdä asialle jotain. itse olen koko talven salilla käynyt ja en ole kuin yhden ylipainoisen ihmisen nähnyt talven aikana salilla. Kyse on vaan laiskuudesta eikä muusta. Olin kans joskus 3 v sitten 25 kg painavampi mut nyt kehtaan jo t paidalla kulkea.

Ei sinun tarvitse pukeutua kuin muut, mutta kevyemmillä vaatteilla oma olosi on varmaan mukavampi :)

Kirjoituksesi jotenkin kosketti, koska nuorempana tunsin ihan samoin. Olin läski ja yksinäinen, nyt enää yksinäinen, mutta se siitä. Pointtini on, että molemmista voi päästä eroon.

Ihan ensimmäisenä neuvoisin, että älä soimaa itseäsi. Saat olla sellainen kuin haluat ja sen näköinen kuin haluat ja kesällä toivoisi kaikkien nauttivan olostaan. Ei miettivän sitä, että mitä muut ajattelee tms.

Jos ei ulkonäkö/sosiaalinen piiri tällä hetkellä vastaa sitä mitä toivot, voit tosiaan siihen itse nyt vaikuttaa. Parhaat keinot molempiin tiedät varmaan itse, sellaiset, jotka sinulle sopivat. Kivaa kesää :)

Tee asialle jotain, ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan. Ja lopeta itsesäälissä rypeminen, se jos mikä, pitää ihmiset loitolla, koska kukaan ei jaksa kuunnella moista. Lähinnä ärsyttää moinen. Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.

Vaikka on normipainoinen niin ei siltin kukaan tykkää, kuten minusta ei kukaan tykkää.

Laihduttaminen ei takaa että joku alkaa susta tykkämään. Sen koin itse kun laihduin 25 kg joskus. Naiset ei kattele päinkään.

Ei minustakaan naiset tykkää vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen.

Kivat fiilikset täälläkin.Ainoitten läheisten kanssa on pelkkää riitaa. Aina pitäisi tehdä asiat niin kuin muut haluavat ja jos kieltäydyn siitä seuraa vaan huutoa ja ollaan heti haukkumassa minua. Tuntuu siltä, että muut yrittävät hallita elämääni. En saa tehdä omia valintoja ja olen kuulemma aina väärässä asioiden suhteen.

En kaipaa tälläistä farssia, vaan haluaisin elää sellaista rauhallista ja vaatimatonta elämää ilman jatkuvaa riitelyä ja pahaa mieltä. Kaipaan kyllä välillä seuraakin, mutta en silti halua, että muut hyökkäävät kimppuun kun en toimi heidän tahtonsa mukaan.
Pitäisi päästä elämässä eteenpäin, että voisin edes joskus olla tyytyväinen. En vaadi paljoa, mutta tämän hetkinen elämän tilanne on aivan liian rasittava. Tietysti jollakin muulla on vielä rankempaa, mutta en minäkään enää jaksa kauaa, jokin muutos on tultava pian.

Olen ollut ihan raivona koko päivän, anteeksi, valitus :(

Onneks mulla on rauhallinen elämä. ja hiljainen. Ei tarvii kuunnella kenenkään riitelyä.

no vaikka lenkkarit jalkaan, mp3:een hyvää musiikkia ja pihalle vaan..fillarilenkille?ruokkimaan sorsia? ulos sieltä boxista vaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä:)

Ei liikunta laihduta, lisää vain nälkää. Pitäisi elämänarvot jotenkin järjestää sillä tavalla ettei ruoka olisi ainoa lohduttaja. Mutta niin olen ollut jo useamman vuoden, vaikea sieltä suosta on nousta.