Kultalusikka suussa

Juttusi pointti on, niin siis mikä?
Oletko kateellinen vai mikä hiertää?

kaikilla sitä kultalusikkaa suussa ole. Ei meilläkään.

Olemme kumpikin 45v ja meillä on lapsia.
Ostimme aikoinaan vanhan ok-talon, jota makselimme mieluummin kuin vuokraa.
Mitään kulutusluottoja emme ottaneet, vaan tavarat ostettiin sitten kun niihin oli varaa. Mitään emme olleet vailla, koska meille kelpasi hyvin muiden hylkäämät tavarat. Tein ruuan itse edullisista raaka-aineista, korjasin ja tein vaatteita, matkustelimme kotimaassa. Mihinkään ylimääräiseen ei tuhlattu, vaan rahat säästettiin jotta voitaisiin myöhemmin ostaa uusi talo.
Onneksemme olemme saaneet olla myös terveitä.
Vanhemmiltamme emme ole saaneet kuin hyvän onnen toivotukset kun olemme maailmalle lähteneet. Siis mekin vailla "almuja".

Nykyään meillä on n.300 000€:n talo, joka on melkein maksettu. Pihassa on kaksi hyvää autoa ja rahaa säästössä. Ulkomailla tulee käytyä ainakin kerran vuodessa tai parissa. Eli mielestäni olemme saaneet paljonkin aikaiseksi materialistisella puolella, mutta tärkeintä kuitenkin on ne hyvät ihmissuhteet. Paremmin tässä oravanpyörässä jaksaa kun on ihania ihmisiä ympärillä.

Eli kyllä se mahdollista on, mutta vaatii tietysti itseltäkin positiivista asennetta ja kuria. Ja rutkasti onneakin! Toivotan sitä myös sinulle!

Niinhän se tahtoo olla, että vanhempien huonot taloustaidot periytyvät. Kun ei saa kotoa hyviä neuvoja, joutuu aikuisena vaikeuksiin ja elättämään velkojia.

Synnyin kultalusikka suussa, ja äitini makasi pitkään sairaalassa sisäisten verenvuotojen ja niiden aiheutuneiden komplikaatioiden vuoksi

Kyllä otti päähän oikein suunnattomasti kun joku hyväosainen inisi, kaikki muut olimme työttömiä, "kun muutamalla kympillä täytyy viiikko pärjätä, siskokin asuu kotona hänen työttömyyskorvauksensa menevät kaikki säästöön kun asuu kotona bla bla.."
Lopulta työllistyin itsekin ja sain kovalla vaivalla nirson eläkkeeni.
Meitä on moneksi --- älä välitä itseään kehuvista. koska he kaiken valmiina saivat ei aihetta kehuihin.

Pääosalta valittajista ei ole vain päättäväisyyttä elämän suhteen.
Turha valittaa huonosta lähtökohdista, suomessa kukatahansa vaurastuu 10 vuodessa kunhan vain tekee asian eteen töitä. Hankkii vaikka koulutuksen, ja sen jälkeen duuniin 6-7 vuotta. Tällä saavuttaa keskiluokkaisen toimeentulon.

Jos ei tee mitään, älkää valittako.

Jopa samassa sisarusparvessa voi olla hyvin eritapaa kohdeltuja ihmisiä, eikä raha ole ainoa ongelma, vaan niitä on muitakin.

Se on vielä pahinta tässä että jälki voi olla tuhoisaa ja aivan ulkopuolisetkin näkee asiat paremin kuin moni uskoo..... Se "kultalusikka" voi olla jotain aivan muuta kuin miksi luulette.

Tälläinen ero ihmisten välillä on aina ollut olemassa, siitä ei pääse yhtään mihinkään.

Omat isovanhemmat oli kuin eri maailmasta. Isän puolelta suku oli kommunistinen.
He eivät eläessään edes pyrkineet tulemaan toimeen paremmin. Elämä heidän puolellaan oli hyvin katkeraa ja luokkasodan lietsontaa.

Kuitenkin isän puolelta kummatkin isovanhemmat olivat töissä, jopa ihan hyväpalkkaisessa työssä. Rahat kuluivat vuokra-asuntoon ja mm. viinaan. Kumpikin isovanhempi oli 3-vuorotyössä.

Äidin puolelta olivat "porvareita". Tuloja ei ollut yhtään sen enempää, kuin isän puolen isovanhemmilla, päinvastoin ne olivat pienemmät. Kuitenkin menettelytavat olivat erilaiset. Äidin puolen isovanhemmat rakensivat tiilitalon, maksoivat sen ja käyttivät hyvin niukasti alkoholia. He hankkivat ajan kuluessa omaisuutta, joka pitää, tai kohottaa arvoaan.

Kaiken kaikkiaan äidin puolen isovanhemmat olivat paljon onnellisempia, he eivät syyttäneet muita omasta toimeentulostaan, eivätkä lietsoneet luokkasotaa.
Varallisuus kasvoi heille vähitellen, joka takasi lopulta erinomaisen elintason.

Varallisuus tulee ajan kanssa, kun tekee oikeita valintoja ja jättää tietyt asiat tekemättä (alkoholi, tupakka...)

Huono syyttää muita, tekee itse asiat niin hyvin kuin osaa - ajan myötä se kannattaa.

Minä synnyin kultalusikka suussa. Satuin nimittäin syntymään Suomessa ja sain ilmaisen korkeakoulu-tutkinnon.

Kokeilin kerran pyöräyttää onnenpyörää jossa sektorit olivat maailman eri valtioita ja niiden suuruus vastasi kunkin valtion väestömäärää. Sen mukaan olisin voinut syntyä Pakistanissa. En ole koskaan siinä maassa käynyt mutta voin kuvitella, että koulutus olisi ollut vähän toisennäköinen ja ehkä nykyinen elintasokin. Olen nimittäin työläisperheestä ja tällaisesta kommunistiperheestä jossa omaa rikastumista ei pidetty tärkeänä eikä koulutustakaan. Kävin kuitenkin yliopiston (ilmaisen) ja töissä olen ollut koko ajan. Nyt on talo maksettu ja muutakin omaisuutta ihan mukavasti. Luulen, että Pakistanissa en olisi ikinä päässyt tähän elintasoon.

Suurin osa näistä varallisuuseroista johtuu nimenomaan tästä kommunismin kannattamisesta. Mikä tahansa suku olisi työläistaustalla voinut vaurastua erittäin merkittävästi, jos omaisuuden hankkiminen olisi kiinnostanut.

Aivan mitättömän pienillä panoksilla on saanut varallisuutta kasvatettua.

Mutta, monikaan suku ei ole varallisuutta hankkinut, asuttu vuokralla ja varsinkaan mitään osakkeita ei ole ostettu.

Ei siis ihme, että tälläisiä eroja on olemassa. Vaikka ns. "samoista lähtökohdista" olisi lähdetty.