Serena jatkaa yksinäistä matkaansa kohti Trininadia.
Veneestä on saatu uusia kuvia. Riko ja kansirakenteet on poissa, mutta runko on ehjä. Siitähän saisi vielä pienellä laitolla uuden veroisen....
Kun sen vaan joku pelastaisi.
http://sy-serena.blogspot.fi/
Veneestä on saatu uusia kuvia. Riko ja kansirakenteet on poissa, mutta runko on ehjä. Siitähän saisi vielä pienellä laitolla uuden veroisen....
Kun sen vaan joku pelastaisi.
http://sy-serena.blogspot.fi/
Vastaukset 58
Vanhimmat
Mihin perustuu ajatuksesi, että virta veisi hylyn nimenomaan Trinidadia kohti? Virtakarttojen perusteella Trinidad tuntuu epätodennäköiseltä:
http://global.britannica.com/EBchecked/topic/418960/North-Atlantic-Current
Sinänsä tarina paniikista ja veneen hylkäämisestä on opettavainen.
Lause perustuu Serenan blogissa olleeseen tekstiin:
"Mutta kapteenin antamien koordinaattien mukaan
13 43,0 N 044 15,5 W voi vain päätellä, että Serena on liikkunut etelään ja suuntana voisi olla Trinidad.
Jos se sinne rantautuu, ei siitä taida olla paljon jäljellä, sillä Trinidad pitää veneilijöiden keskuudessa kärkipaikkaa rikollisuuden saarista"
Katsottuani koordinaatit kartasta uskon entistä vähemmän, että Serenan hylky ajautuisi Trinidadiin.
Mastoton hylky ei liiku Atlantin koillispasaatin vaan merivirran kuljettamana. Todennäköisesti se kulkeutuu päiväntasaajan pohjoisen merivirran mukana länteen ja rannikkoa lähestyessä alkaa ajelehtia luoteeseen Itä-Karibian saaristoa kohti. Olisiko blogin kirjoittaja unohtanut merivirrat, vaikka oli kenties suunnitellut pitkiä purjehduksia?
http://oceancurrents.rsmas.miami.edu/atlantic/north-equatorial.html
Rannikon suuntainen Guianan merivirta oli omien kokemusteni mukaan parhaimmillaan 4 kn luokkaa.
Jos hylky aikanaa löytyy, nähdään sitten kumpi meistä oli väärässä.
Juttu Trinidadin rikollisuudesta "veneilijöiden keskuudessa kärkipaikka rikollisuuden saarista" koskee varmaankin Chaguaramaksen slummialuetta eikä koko Tobago ja Trinidad -valtiota? Olen purjehtinut Trinidadille kahdesti (ekalla kerralla olin siellä kuukauden) ja jutellut siellä purjehtijoiden kanssa, jotka ovat pitäneet Trinidadia tukikohtanaan jopa kymmeniä vuosia. Serenan blogin mustamaalaus oli väritettyä.
Tuuliselle rannikolle ajautuessaan Serenan hylky tuhoutuu muusta syystä kuin näpistelijöiden toimesta!
Eikö Serenan kohdalla voisi siirtyä asialinjalle?
Moni purjehtija on lukenut kuuluisat Atlantin yli kumilautalla ajelehtimisesta kirjoitetut kirjat, Alain Bombard: Valtameren armoilla (ilmestyi suomeksi v. 1953) sekä Steven Callahan: Meno-paluu helvettiin, 76 päivää meren armoilla (Otava 1987).
Bombard ajelehti tarkoituksellisesti. Gibraltarin jälkeen Bombardin kumivene ajalehti Kanarian kautta Kap Verden pohjoispuolitse ja päätyi lopulta Barbadokselle.
Callahan oli lähtenyt yksin purjehtimaan Kanarialta kohti Karibian Antiguaa. Neljän vrk:n päästä vene törmäsi merenkäynnissä rajusti johonkin, ehkä valaaseen, ja upposi nopeasti. Callahan ajelehti pelastuslautaallaan Guadeloupeen.
Miksi Serenan hylky ajelehtisi paljon etelämmäksi kuin nämä molemmat hyvin dokumentoidut Atlantin yli ajelehtimiset? Niiden perusteella, jos veikkaisin, myös Serenan hylky voisi ajautua Guadeloupen (tai vaikkapa St Lucian) latitudille todennäköisemmin kuin Trinidadille tai Tobagolle.
Toivotaan, ettei kukaan Atlantin ylittäjä joudu hengenvaaraan pimeänä ajalehtivan hylyn takia!
Eikös ne yleensä upota tuollaiset hylyt? Ei se ole enää kovinkaan arvokas, kun riki on entinen ja epäilemättä kaikenlaista vauriota on muutenkin, ja vene sijaitsee jollain kaukaisella atollilla.
Millä ihmeen atollilla? Enpä usko, että Serena sentään millekään atollille onnistuu ajelehtimaan... suurin osa atolleista kun sijaitsee Tyynellä valtamerellä ja Intian valtamerellä, mitä nyt ihan jokunen saattaa Karibian läntisimmässä osassa olla.
Itse kyllä uskoisin, että ainakin toistaiseksi Serenasta saisi vielä kelpo veneen, runkohan lienee ihan kunnossa. Eihän siitä puutu kuin riki. Monelle se runkokin olisi jo arvokas.
Kunnossa oleva Malö 50 maksaa Euroopassa jotain 40-50 tuhatta. Ei kannata matkustaa kovin kauas pelastamaan raatoa. Ei tule suurta voittoa, toisin kuin ehkä sen isohkon Swanin kanssa, joka hylättiin Bermudan vesille aiemmin syksyllä.
no enpä ajatellutkaan mitään voittoja, vaan esim. köyhää nuorta, jonka haaveena on matkapurjehduselämä - sellaiselle serenan runkokin olisi jo aimo harppaus lähemmäs haaveen toteutumista. tiedän muutaman sellaisen nuoren suomalaismiehen, joilla on kyllä kova hinku maailman merille, mutta hartaan säästämisenkin jälkeen vasta vajaa 10.000 euroa kasassa - sillä pitäisi saada ja varustaa vene, ja kattaa kuluja reissun päälläkin. ei nyt toki kannata sentään lähteä pelastamaan venettä mereltä, jos ei nyt ihan satu paikalle osumaan, mutta pointtina lähinnä, että joillekin se runko kuitenkin olisi huomattavan arvokas. mutta se on suhteellista.
Onpa aikamoinen tarina tämä. Kuvat aurinkoisesta mukavasta kelistä Atlantilla... Serena sellaisena, että hinaus tai hätätakilapurjehdus onnistuisi... korjauskelpoisena. Puolen vuoden ajelehtimisen jälkeen. Kumivene, pelastusrengas ym. kannella. Mausteet hyllyssä ja kaffipannu hellalla. Isomastoko on ollut meressä ja vantit kulutelleet aikansa kylkeä kunnes masto on irronnut ja uponnut? Vai mahtaako se roikkua vielä jonkun varassa veneen alla?
Täytyypä näyttää kuvat kaikille, joita joskus pelottaa kovemmassa kelissä. Kyllä vene kestää.
On se merkillistä, että sinne Serena taitaa jäädä. Jos tuo kelluisi kotivesillä, niin menisin hakemaan. Mutta ei taida irrota lomaa eikä lupaa hakureissuun tuolta saakka.
Tästä taas näkee kuinka vaikeaa ja vaarallista tuo purjehdus on. Tosiasiassa siis apinakin olisi selvinnyt valtamerellä puli vuotta kipparina ilman merihätää. Olisi ottanut aurinkoa kannella ja myrskyn yltyessä mennyt alas syömään säilykkeitä. Veneet ei uppoa niin helposti kuin luullaan, jos ei ole isoa avotilaa eikä aina silloinkaan.
On tässä hiukan perää, koska vene on vieläkin pinnalla, oikein päin ja melko hyvässä kunnossa vaikka on ajelehtinut jo kuukausia.
Varsinaisia huumorimiehiä "siellä on rosvoja ei taida jäädä mitään jäljelle trinidadissa" Itse hylkää aluksen josya nyt on jäljellä raato. Ei mitään jäljellä.
Onkohan niin, että omistajan vastuu loppuu, kun hän jättää aluksensa ajelehtimaan merenkulun vaaraksi?
Onko pelkästään purjehtijan oma vika, jos hän yön pimeydessä törmää tällaiseen pimeänä ajelehtivaan hylkyyn, esim. Serenaan?
Selkeintä kai olisi upottaa vene siinä vaiheessa, kun se päätetään hylätä merelle?
Pimeään aikaan veneessä pitää olla navigointivalot tai veneen ajelehtiessa ankkurivalo, oikeastaan 2 punaista päällekkäistä valoa.
Eiköhän se ole veneen kipparin tai omistajan vastuulla, että valot palavat. Analogia maantieltä voisi olla pimeän auton jättäminen valaisemattomalle maantielle, vaikkapa ajoradalle. Jonkun tuohon törmättyä auton jättänyt saa vähintäin sakot, mutta onkohan törmäysvahingot maksava se törmääjä vai auton tielle jättänyt?
Näitkö veneessä kipparia? Ex-omistajakin lienee saanut jo vakuutuskorvaukset. Vastuu on sillä, jonka pitäisi tähystää...
Verratkaapa ARC-veneiden reittejä ja koordinaatteja Serenasta ilmoitettuun eli 13°43N 44°15W!
http://www.worldcruising.com/arc/eventfleetviewer.aspx
Kun vauhtia spinnulla on lähes 9 kn törmäys voisi olla kohtalokas. Esim. Ocean Venturen on saattanut mennä aika läheltä Serenaa.
Perässä tulee myöhemmin muutama suomalaisvene, jotka ovat vielä Kanarialla tai Madeiralla.
ARC veneiden reitit ovat jakautuneet pohjois-etelä suunnassa noin 8 asteen eli noin 480 mpk:n alueelle. Kun Sirena-hylky on about 10 metriä pitkä, niin yhdellä ARC-purjetijalla on noin 1 suhde 88000 todennäköisyys törmätä Sirenaan.
Jos ARC-veneitä on yhdellä kertaa purjehtimassa 200 kpl, niin todennäköisyys että joku niistä törmää Sirenaan on noin luokkaa 1 suhde 440. Eli keskimäärin joka 440. vuosi (yksi ARC per vuosi) joku ARC vene törmäisi Sirena-hylkyyn....
Entä sitten? Törmäysriski on olemassa, vaikka yrität laskelmillasi todistella sen olemattomaksi.
Serenan, ei Sirenan, aiheuttama riski ei tietenkään koske kaikkia n. 480 mpk levyisellä alueella purjehtivia veneitä. Törmäysriskiä ei pidä vähätellä niiden kohdalla, joiden reitti sattui kulkemaan hylystä ilmoitettujen koordinaattien vierestä. Ehkäpä poimisit fleetvieweristä eteläistä reittiä kulkeneet veneet ja laskisit niiden osumariskin todennäköisyyden.
Hyvää tuuria törmäysriskin kannalta tässä tapauksessa on se, että hylky sattuu vielä olemaan kaukana Karibian rannikoista. Lähempänä rannikkoa ARC-veneet eivät enää ole levittäytyneet "noin 480 mpk:n alueelle".
Merialueilla, jotka ovat VHF-asemien kuuluvuudella, ajelehtivasta hylystä ilmoitetaan securite-viestillä. En tiedä onko Serenan hylystä varoitettu ARC-veneitä.
Oliko todistelusi motiivi puolustaa sitä, että veneen saisi hyvällä omatunnolla jättää merelle ajelehtimaan? Tilastollisen todennäköisyyden mukaan siihen ei kukaan kuitenkaan törmää, ei ainakaan yöllä spinnulla ajaessa??
Ja tähän viellä kun lisätään että pimeänä olevan veneen näkeminen joko visuaalisesti tai tutkalla ehkä suhteessa 20 / 1 niin ollaan luvussa 8800.
8800 vuotta saa vetää arc kisaa ilman todennäköistä törmäystä.
Ei ollut tarkoitusta todistella yhtään mitään eikä mitään motiivia. En puolustele ajelehtimaan jättämistä, huomaat sen itsekin kun luet tekstini.
Tulin vain uteliaaksi todennäköisyyksistä, ja kun laskin sen ihan omasta mielenkiinnosta, niin laitoin muillekin tiedoksi jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Lasku on toki hyvin teoreettinen ja sen lähtöarvoja voi hyvinkin krisoida.
Merillä ajelehtiva romu (kontit yms) on todellinen ongelma ja riski. Siellä kun kelluu paljon muutakin kuin yksi Serenan hylky. Vedenrajassa puoliupoksissa oleva konttia kun ei edes huomaa ennenkuin kolahtaa.
Tarkoititko, että johonkin ajalehtivaan esineeseen törmääminen edellyttäsi sen havaitsemista visuaalisesti tai tutkalla ennen kolaria? Vai haluatko vähätellä merellä ajelehtivista romuista johtuneita havereita? Eikö yksikin ajelehtimaan jätetty hylky ole liikaa?
Myös ARC:ssa on tapahtunut törmäyksistä johtuneita uppoamisia. Esim. "Setantii", Sweden Yachts 42, upposi ARC Europessa törmättyään johonkin kiinteään esineeseen. Samoin kävi 45-jalkaiselle "Ciao":lle World-ARC:ssa. Molempien miehistöt evakuoitiin muihin ARC-veneisiin.
ARC:ssa sattuneissa peräsinvaurioissa on usein ollut syynä törmäys johonkin pinnan alla kelluneeseen objektiin, josta ei ole saatu mitään näköhavaintoa. Ehkä valas, ehkä jotain muuta.
Merillä sattuu myös sellaisia törmäyksiä, joista kukaan ei jää kertomaan...
ARC 2002:ssa pidettiin peräsinvaurioisen veneen upottamista pakollisena, ettei se jäisi ajelehtimaan merenkulun vaarana:
“……Due to larger crew numbers on board Candela, Jean-Luc was transferred to Spirit of Clyde having taken the decision to evacuate from the damaged vessel. Before leaving the yacht Jean-Luc was forced to cut the salt water inlets to scuttle it, since the stricken yacht would have posed a navigational hazard for other shipping. Jean-Luc commented "It was a hard thing to decide to do. And watching my yacht go down was very sad, but it was the right decision to abandon her."
Sitaatti tuoreesta Cruiserforumin keskustelusta 5.12.2013
“The moral thing to have done would've been to slit the hoses before leaving the boat as it was a navigational hazard adrift.”
http://www.cruisersforum.com/forums/f121/abandoned-cruisng-boat-recovered-in-the-bvi-after-a-month-at-seas-116517-2.html
Kuvassa nro 3 näkyy maston läpimenoreikä. Masto on poissa ja reikä on avian ehjä. Miten tämä on mahdollista? Eikö masto kaatuessaan revi puoli kattoa irti?
Minäkin ihmettelin, että onpa masto lähtenyt kauniisti paikaltaan. muutenkin vene on todella hyvässä kunnossa ollakseen ajelehtinut niinkin kauan hylättynä. sääli. mihin lie unohtunut vanha viisaus, ettei venettä hylätä ellei se ole ihan oikeasti uppoamassa, tälläkin olisi aivan hyvin voinut jatkaa matkaa. myräkän keskellä olisivat menneet sisälle ja sulkeneet luukut, kelin rauhoituttua vasta kannelle tsekkaamaan mahdolliset vahingot ja fiksaamaan niitä. jopa ylimääräiset kanikat ja kumivenekin ovat kaiken aikaa pysyneet nätisti kiinni kannella, joten tokkopa paatti kovin kauheassa höykytyksessä onkaan ollut. tietysti tilanteen ollessa päällä pelko on inhimillistä, varmaan vaikea pitää pää kylmänä ja rauhoittua.
Nämä taitaa olla niitä tilanteita josta ei tiedä miten toimii ennenkuin osuu omalle kohdalle.
Varmasti sydäntä riipivää nähdä oma vene ajelehtimassa atlantilla. Mutta tärkeintä että kaikki serenan miehistön jäsenet ovat kunnossa. Veneitä saa aina uusia.
Sail-world analysoi 21 tapausta vuodelta 2011, joissa miehistö oli pelastettu veneestä. Sail-Worldin päätelmä näyttäisi sopivan myös Serenan tapaukseen.
"After sailing oceans for many years, and hearing these tales of the many brave cruising sailors who suffer all sorts of privations and still take their boats home, one can’t help wondering whether some of the sailors in these incidents weren’t calling distress because they were merely frightened and far from home".
http://www.sail-world.com/CruisingAus/index.cfm?SEID=0&Nid=92395&SRCID=0&ntid=0&tickeruid=0&tickerCID=0
Malö 50:ssä masto ei taida mennä kannen läpi, ei ainakaan alkuperäisissä rakennepiirroksissa ja esitteissä. Ehkä Serenassa on sittenkin sama rakenne kuin valmistajan esitteissä?
Itse en pystynyt kuvassa nro 3 havaitsemaan läpimenoreikää, vain jonkinlaisen hylsyn. Se voisi olla mastonjalka kannella. Jos asia kiinnostaa, katsele löytyisikö blogista sisäkuvia ja maston tyveä niissä.
Jos masto on kannen läpi, maston menetyksessä näyttää yleensä jäävän katkenneen maston tumppi kannen yläpuolelle. Kannen repeytyminen ei liene tavallista.
Ylimääräisenä hankaluutena oli se, että kun doghouse meni mereen, siitä tulleet lasinsirpaleet tukkivat tyhjennysreiät istumalaatikossa. Istumalaatikko tyhjeni "meriselityksen" mukaan huonosti, joten sitä jouduttiin äyskäröimään, eikä siis voitu istua sisällä lämpimässä. Ilta oli tulossa, ja miehistö oli epävarma, selviäisivätkö he äyskäröinnistä yön aikana ja päättivät yrittää pelastautumista ennen pimeää. Nyt tietysti tiedetään, ettei äyskäröinti ollut välttämätöntä, ja varmaan kippariakin saattaa tilanne hiukan harmittaa.
Luin aiemmin myös tuon lasinsirpalekertomuksen. Nyt yllättikin, kun kuvista päätellen siellä on kolme viidesta lasista edelleen pystyssä. Sirupuuroa ei siis ollut koko lasiverannan mitalta.
Ranskalaislääkäri Alain Bombard analysoi aikanaan kaikki kirjallisuudessa kuvatut haaksirikot ja totesi selviämisen suurimman esteen olleen kahden tekijän puuttuminen: rohkeus ja järki. Ihmisiä oli menehtynyt kauhun ja paniikin takia, vaikka järkevästi toimien heillä olisi ollut realistiset mahdollisuudet selvitä. Alle 10-vuotiaat lapset olivat selvinneet haaksirikoista aikuisia paremmin - Bombardin mukaan siksi, etteivät osanneet kauhusta menettää järkeään.
Bombard osoitti tutkimustuloksensa todeksi ajelehtimalla 4,6 m pituisella avoimella kumiveneellä ilman vesi- ja ruokavarastoja Atlantin yli.
Bombardin oppia noudatti tavallaan sekin suomalainen merimies, joka putosi laivasta keskellä Atlantia. Hän oli uidessaan miettinyt: "paniikki ei paranna mahdollisuuksiani". Merimies päätti jatkaa uimista. Muutaman vrk:n päästä amerikkalainen sukellusvene sattui havaitsemaan yksinäisen uimarin keskellä valtamerta. Merimiestä haastateltiin USA:n tv:ssä myöhemmin. Lukuisia, jopa uskomattoman tuntuisiakin, purjeveneiden selviämistarinoita on raportoitu.
En väitä Serenan tapauksessa olleen kysymys Bombardin maitsemista syistä, mutta jonkinlaista henkistä valmentautumista olisi varmasti hyvä harrastaa jo ennen isoille merille lähtemistä.
http://www.cruisersforum.com/forums/f121/abandoned-cruisng-boat-recovered-in-the-bvi-after-a-month-at-seas-116517.html
Tuolla oli pitkästi tarinaa hylätyn veneen löytäjän oikeudesta korvauksiin yms.
Mutta kuinkas ne menee ne kauhutarinat että kun olet veneen kanssa kusessa (ihmisethän on pelastettu hengenvaarasta jo merilain mukaan) ja alus pitäisi pelastaa niin oliko niin että kun pyydät hinaajalta apua, vaikkapa ammattipelastajalta, hinaajalta tai muulta alfonshookkansilta niin kun annat köyden anoen apua niin samalla pelastajalle siirtyy jonkinmoinen oikeutus pelastettavaan alukseen.
Oliko näin vai muistelenko höpöjä?
Muistaakseni jossain Portugalin rannikolla suomalaispurkkari konerikon myötä pyysi tai tilasi jonkun hinaamaan heidät satamaan niin hinaaja hinasi mutta esitti perään sadantonnin laskun tjsp. Piti kai maksaa.
Kenellä löytyy faktoja.
Se tässä on mielestäni erikoista, että Serenassa on käynyt sekä Ranskan sotalaivan miehistö että viimeksi ranskalaisen tutkimusaluksen miehistö, ja silti venettä ei ole vielä upotettu. Varmasti laivoilta on oltu yhteydessä meripelastukseen ja saatu tieto, että kyseessä on puoli vuotta sitten hylätty vene. Luulisi, että tällöin meripelastuksen ohjeistuksena olisi pyytää upottamista...
Miten asia on juridisesti? Saako avomerellä ajelehtivan aluksen upottaa ilman omistajan lupaa?
Jos ajelehtivassa Serenassa käynnit on näin hyvin dokumentoitu ja omistaja on ne itse julkistanut, ehkä upottamisestakin neuvoteltiin? Hinaamiskustannukset olisivat varmaankin moninkertaiset hylyn hintaan verrattuna.
Kun ARC:ssa upotettiin ruorivikaisia veneitä, joita ei pystytty millään konstilla ohjaamaan eikä muiden veneiden toimesta hinaamaan, upotus tehtiin omistajan ja vakuutusyhtiön suostumuksella.
Jostain luin, että laivaväylällä ajalehtineen aluksen poishinaamisesta aiheutuneet kustannukset oli oikeudenkäynnissä tuomittu omistajan maksettaviksi.
Entä mikä on espanjan meripelastuksen vastuu, kun he vievät miehistön pois eivätkä tee hylylle mitään? Eihän voi olettaa, että miehistö on täysissä tolkuissaan ja miettimässä hylyn romutusta kun pitää keskittyä pelastautumiseen. Sen sijaan pelastajilla voisi olla siinä vastuunsa. Vai voisiko?
Meripelastajat varmaankin keskittyivät ihmisten evakuointiin pelastuslautasta helikopteriin eivätkä ottaneet sitä lisäriskiä ja viivettä, jonka veneeseen uiminen olisi aiheuttanut. Tuskin heillä oli lupaakaan upottamiseen. Aluksen kapteeni (tässä tapauksessa Serenan kippari) on vastuullinen aluksensa kohtalosta - ei ainakaan meripelastajat! Kapteeni päättää upottaako aluksensa vai järjestääkö sen hinaamisen, ei meripelastaja. Se, että kapteeni ei olisi ollut "täysin tolkuissaan" tuskin muuttaa vastuukysymystä millään tavoin.
Ei Costa Concordian kapteenikaan pystynyt välttämään vastuuta, vaikka yritti ;-)
Ehkä merivesiletkujen katkaisu ja veneen upottaminen eivät tulleet Serenan kipparin mieleen hänen päättessään helikopterin tilaamisesta ja veneen hylkäämisestä. Vai arveliko ehkä veneensä olevan uppoamaisillaan millä hetkellä hyvänsä? Vai suunnitteliko aluksensa pelastamista? Emme tiedä sitäkään, käytiinkö jossain vaiheessa neuvottelua vakuutusyhtiön kanssa.
Jälkikäteen voi tietysti kaikkea tapahtunutta selitellä parhain päin niinkuin havereissa luulisi usein yritettävän, mutta pääasia oli henkilövahingoilta välttyminen. Täytyy olla erityisen huonoa tuuria, jos ajelehtiva hylky vielä aiheuttaisi henkilö- tai materiaalivahinkoja.
Toivottavasti omistaja älyää pitää venevakuutuksen voimassa. Tuohon kun joku törmää pimeässä, niin voi omistajalle tulla korvausvelvollisuuksia.
Älkääs nyt hölmöilkö. Atlantilla kelluu koko ajan esimerkiksi tuhansia laivoista pudonneita kontteja ynnä muuta pienempää tavaraa. Järvellä ja saaristossa seilatessa ison meren mittakaava voi olla vähän vaikea hahmottaa. Todellisuudessa törmääminen Atlantilla yhtään mihinkään, yhdestä pikku purjeveneestä puhumattakaan, on äärimmäisen epätodennäköistä, eikä sitä voi pitää millään tavoin merkittävänä asiana muihin valtameripurjehduksen riskeihin verrattuna.
Jospa ollaankin realisteja! Törmäykset valtamerillä kelluviin esineisiin ja valaisiin ovat tosiasiassa lisääntyneet eivätkä ole "äärimmäisen epätodennäköisiä". ARC:ssa tapahtuneet törmäykset on raportoitu ja niitä on analysoitu ainakin engl.kielisissä purjehduslehdissä. Tässäkin keskustelussa on aikaisemmin siteerattu paria uppoamista.
Kaikkein yleisin totaalihaverin syy Atlantin ylityksissä on ARC:n tilastoissa ollut peräsimen menetys. Peräsimen menetys on usein/useimmiten johtunut törmäämisestä johonkin. Cornellin mukaan maston menetys ei ole ollut läheskään yhtä vaarallinen kuin ohjailukyvyn menetys.
Hölmöilyä on riskien vähättely. Valtameripurjehdus olisi turvallisempaa, jos meressä ei kelluisi kaikenlaista rojua!
Eli ei pieni lisä pahaa tee?
Valtameripurjehduksen riskeistä löytyy infoa hyvinkin runsaasti. Tässä pari poimintaa. TheOceans netin artikkelissa kerrotaan puomin aiheuttamista tapaturmista, mastovaurioista, tsunemeista, MOB:sta, valaista, kelluvista konteista, laivojen ja veneiden kolaroinneista, myrskyistä, aalloista, salamaniskuista ja uppoamisesta.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8388222.stm
BBC:n artikkelissa keskitytään merirosvoustapauksiin.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8388222.stm
Voi hyvin olla, että käytännössä valtameripurjehdusten kaikkein suurimmat riskit liittyvät niihin aikoihin, joina vene on ankkurissa tai satamassa: liikenne, suurkaupunkien rikollisuus jne. Elämä on muutenkin täynnä riskejä. Osa niistä itseaiheutettuja päihteet, tupakka, monet sairaudet…
Ei elämästä selviä hengissä, totesi Juice Leskinen eikä tarkoittanut Atlantin ylitystä.
http://www.theoceans.net/expguide/dangers.htm
Kippari voikin päätyä sitlootasta mereen yllättävässä törmäyksessä. Cape Town - Rio de Janeiro välin purjehduksella havainto kuudesta kontista ei rohkaise. Kannattaiskin edetä hitaasti, ja tukevasti tehdyllä veneellä, pienempi vene nyt törmää pienemmällä voimalla.
https://www.google.fi/search?q=floating containers&ie=utf-8&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&gws_rd=cr&ei=2OWpUoXwJImH4gSY-YHQAw
Teit saman päätelmän kuin Yachting Monthlyn pääkirjoituksessa oli todettu: valtameriveneiden lisääntynyt nopeus on lisännyt törmäyksien vaarallisuutta. Veneiden syvät vedenalaiset evät lisäävät vaurioherkkyyttä.
"Speed kills" oli amerikkalaisen Highway Patrol -nimisen tv-sarjan motto aikanaan. Ehkä se alkaa päteä muussakin kuin maantieliikenteessä.
PS.
Ennen muita hommia täytyy lähteä tsekkaamaan miten Seija-myrsky riepottelee veneen pressua. Hurjia tuulen nopeuksia mitattu!
ARC2013 aikana "kolumbuksen reitillä" ajelehti Serenan lisäksi 15.5.2013 hylätty purjevene KIA ja jokin iso hylätty moottorivene. Lisäksi kaikenlaista roinaa kuten iso puinen lautta, iso muovinen kelmu tai lautta, tynnöreitä, yksi veneestä pudonnut pelastuslautta jne.
En jaksanut kaikkea lukea, mutta eikös Serena ole siirtynyt vakuutusyhtiölle ja ehkä sen vastuullekin. Tuskin entisellä omistajalla on enää vastuuta Serenan törmäilystä. Hyvin mahdollista, että Karibialla joku rakentelee siitä vielä purren. Siellähän on muistaakseni 100-150 L dieseliä ja konekin saattaa olla kunnossa, että voi ajella satamaan.
www.snoopy.fi
Kertoisitko Snoopy lisää siitä, miten merelle hylättyjen veneiden siirtyminen vakuutusyhtiöille tapahtuu käytännössä ja miksi vakuutusyhtiö ottaisi riskin hylyn aiheuttamista vahingoista? Itse kuvittelisin, ettei tällainen toiminta voisi olla vakuutusyhtiöille kannattavaa bisnestä.
Maksaako vakuutusyhtiö, jos hylky ajelehtii merkitylle laivaväylälle ja joudutaan poistamaan sieltä? Yhden aikaisemmassa viestissäni oli viite, jonka mukaan oikeus tuomitsi väylällä ajelehtivan hylyn hinauskustannukset aluksen omistajalle.
Jos Serenan hylky nyt on vak.yhtiön omaisuutta, onko hylyn löytäjällä laillinen oikeus ottaa se omakseen? Mistä hylyn löytäjä tietää, että joku rantaan ajelehtinut hylky onkin vakuutusyhtiön omaisuutta? Onko Itämeren alueella sama käytäntö? Maksaako vak.yhtiö pelastuspalkkion, jos sen omistama hylky hinataan rantaan ja telakoidaan?
Mihinkä valtamerellä kelluva hylky ajelehtii jos se joutuu "merkitylle laivaväylälle"??? Jos niin huono säkä käy että hylky tai kontti tai jäävuori ajelehtii rannikolle satamaväylän tukkeeksi, niin voi voi... Mitä riskiä vakuutusyhtiöllä on, eihän ajelehtiva hylky aiheuta mitään vahinkoja (vrt. case Titanic, ajoi päin ajelehtivaa jäävuorta, vaikka joku olisi jäävuoren vakuuttanut silti päälleajaja vastaa vahingoista)
Onko se vaan huhua ja menneen ajan meininkiä että merelle ajelehtimaan jääneet alukset olisivat löytäjän omaisuutta? Ainakin parikytä vuotta sitten kun olimme Pietarissa БМП:n (Baltic Shipping Company) pursiseuralla, niin siellä oli pari kolme yhtiön laivojen valtameriltä "pelastamaa" purjeveneen runkoa. Kertoivat olevan normaali käytäntö että löytäjä pitää - vai onko tuo vaan itänaapurin käytäntö vai muuten yleinen. Kai tästä on kansainvälisessä merilainsäädännössä selvät pykälät?
"Vak menettelylle" Tiedän parikin tapausta missä pursi siirtyi vakuutusyhtiön haltuun valtamerellä sattuneen haverin jälkeen. Omistaja sai rahansa, eikä hänellä sen jälkeen ollut mitään tekemistä tai oikeutta purteen. Kai henkilökohtaisia tavaroita olisi voinut hakea esim. valokuva-albumin. Siitä kuinka vakuutusyhtiöt ovat vakuuttaneet itsensä "muuta maailmaa" vastaan, tai onko se yleensä haveritapauksessa tarpeellista, mulla ei ole tietoa. www.snoopy.fi
Ei taida olla sittenkään ihan aivan yksioikoista!
Kun merenkulkua vaarantava hylky on tunnistettu, omistajaa voidaan vaatia poistamaan se. Tämän linkin mukaan USA:ssa annetaan omistajalle 5 vrk aikaa hoitaa asia, sen jälkeen viranomaiset toimivat. “The owner ha five days to remove the vessel. If the owner doesn’t take any action, he or she can be charged with a first-de- gree misdemeanor and may also be charged for the cost of removing the vessel.”
http://www.uscg.mil/proceedings/spring2011/articles/28_Bright.pdf
Ainakin USA:ssa näyttäisi olevan hylättyjä aluksia ja niiden poistamista koskevia lakeja. Tässä linkissä esitetään Marylandin käytäntöjä:
http://www.dnr.state.md.us/boating/abandonedboats.asp
Entä jos löydät merellä ajelehtivan purjeveneen hylyn, mitä teet? http://www.sailfeed.com/2013/07/abandoned-boats-swan-48-spotted-again-plus-another-hits-the-beach/
Jos hinaat hylyn rantaan, kuka maksaa? Se näyttääkin olevan hankala kysymys: “…..Who pays? The owner or an enforceable insurance policy. If the insurer agrees to your two bills (Cost to salvage and salvage value) you will be paid and the insurer then “owns” the boat. If they do not want the boat they can “sell” it back to you if the owner can not be located or does not want the vessel returned. What I stated above are only the rudiments of Admiralty Law that apply. It can get very complicated."
Ajelehtivia hylkyjä on myös tuhottu viranomaisten toimesta. Youtubessa on muutamia videoita laivanhylkyjen upottamisista.
http://www.youtube.com/watch?v=qSCdnLq3XMI
Jotkut hurjat ehdottelevat, että pitäisi ruveta kovassa paikassa leikkimään sankaria.
Suomen sotaisan historian vuoksi sankareita, uhoajia ja omiin ongelmiinsa köyden jatkoksi hukkuneita on Suomi täynnä. Suomalainen mieshän on venäläisen veljensä kanssa tunnettu umpimielisestä typeryydestään. Mieluummin uholla ja uhkarohkeudella kuin luovuttaen.
Kun nyt tarjolla on niinkin hienoa tekniikkaa kuin on, niin totta maailmassa sitä kannattaa käyttää, kun tilanne rupeaa tuntumaan siltä, että omat eväät eivät riitä. Seuraava askel tilanteen kehittymisessä on valitettavan usein kuolema.
Turvallisuuskulttuurin keskeisimpiä perusteita on myöntää omien keinojen loppuminen - liittyvät ne sitten ympäristön asettamiin haasteisiin, oman mielen asettamiin haasteisiin tai niiden yhdistelmään.
Miten tuo liittyy millään tapaa S/Y Serenaan?
Kun kysyt, on sinulle turha alkaa selittämään.
Missä tuo Serena on nykyisin?
http://sy-serena.blogspot.nl
S/y Serena jatkaa matkaansa
Kiinnostavasti vastaava paatti myynnissä karibialla. Serenasta tietämämme jälkeen en taitaisi jättää skuuttia katolle.
https://www.yachtworld.fi/veneet/1975/malo-50-bluewater-cruiser--3510738/?refSource=enhanced listing
Eihän se ollut skuutti joka aiheutti tämän tapauksen. Vaan alkutillanne lähti siksi, että oli rakenteellinen heikkous karmissa jossa oli pleksi kiinni ja aalto sen rikkoi. Serenassa ei edes ollut skuutti katossa. Lisäksi tilanteen eskaloi se, että luukku alas sisätiloihin katosi aallon mukana ja sisään pääsi vettä. No näistäkin olisi varmaan selvinnyt, jos avoin kulku sisätiloihin olisi suljettu tavalla taikka toisella sen jälkeen, kun se paska iski tuulettimeen (=luukku katosi).
Serenan vauriokuvista päätellen puomin skuutti oli kiinni rosterisessa traga-kaaressa joka on edelleen paikalla Serenassa, kun se löytyi.
http://4.bp.blogspot.com/-O7b_USAsjgc/UxIG8dqOxLI/AAAAAAAAD7M/06J3azD0ld0/s1600/Grenaada Serena siivottu 044.JPG
Ja toinen kuva
http://3.bp.blogspot.com/-FfpbgDMNMO4/Uq2Ns2uyP0I/AAAAAAAADv0/KGIEJPn4KGE/s1600/Photo sony 105.jpg
Lasikuitua se on se targakaari jossa skuutti oli.
Serena oli taas bongattu. Tällä kertaa 8.12 ja ranskalainen tutkimusalus ROV
Kyllä sydän taas pomppi jonkun aikaa, ennenkuin ymmärsimme heidän lähettämäänsä sähköpostin sisältöä.
Ajatukset aina veneen löytymisen jälkeen ovat kummallisia - mielessään kun on hylännyt jo koko veneen ja miettinyt sen makaavan jo ehkä merenpohjassa. Ja sitten tuleekin joku yllätttävä viesti.
Miten siihen suhtautua? Iloita vaiko suruita? Se, että joku on käynyt kodissamme tai vain nähnyt kotimme tuntuu kummalliselta.
Niin paljon kuin siellä on muistoja ja tavaroita. Tavaroita, joita huomaa puuttuvan usein arkipäivistään. Siellä ne kelluvat sekamelskassa ja homeen seassa.
ROV:n miehistö oli päässyt veneeseen ja laitan näin aluksi muutamia heidän ottamista kuvistaan.
SERENA EILEN 8.12.2013
http://4.bp.blogspot.com/-vjd9GDWFYZ8/UqXrlOHpFUI/AAAAAAAADuY/EYHIWVQM350/s1600/Photo sony 100.jpg
Targa-kaari edelleen paikallaan, dog-hose poistunut:
http://1.bp.blogspot.com/-6IwMcYkkRac/UqXrsl89DCI/AAAAAAAADuo/VDaKJeYdRpY/s1600/Photo sony 108.jpg
Ja näissä kuvissa näkyy avoin kulkitie takahyttiin
http://4.bp.blogspot.com/-vjd9GDWFYZ8/UqXrlOHpFUI/AAAAAAAADuY/EYHIWVQM350/s1600/Photo sony 100.jpg
http://3.bp.blogspot.com/-FfpbgDMNMO4/Uq2Ns2uyP0I/AAAAAAAADv0/KGIEJPn4KGE/s1600/Photo sony 105.jpg
Kolme euroa vetoa: tuo on Serena!
Tuskin kukaan tarttuu tuohon vetoon.
Myyntitietojen mukaan runko käyty läpi ja juuri maalattu ja "Last Haul-out October 2018" sekä mastot uusittu 2019. Pentterissä vielä sama maustehyllyjen kaksikko kun Serenassa.