Potilaanoikeudet

Vanha aihe, mutta aina ajankohtainen. Muutosta ei ilmeisesti ole edes odotettavissa. Lakimuutoksille olisi tilaus.

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, mitä lekuri naputtelee potilasasiakirjoihin. Jokainen lekuri päättää itse mitä sinne laittaa ja mitä jättää laittamatta, tuo on jopa tietosuojavaltuutenun mukaan täysin ok. Toisin sanottuna, jos lekuri haluaa, tuolla tyylillä saa peitettyä ihan kaikki mokat ja kollegat kun ei saa toisten tekemisiä arvostella (lääkäriliitto kieltää erottamisen uhalla!), niin siinäpä sitä sitten ollaan. Kaikki päätökset tehdään AINA pelkkien asiakirjojen mukaan, millään sanomisilla, tms ei ole hittojenkaan merkitystä.

Sain vakavan haittavaikutusreaktion lääkeaineesta.
Eikä siinä kaikki, tällaisen puutteellisen kehon omaavalla, joka ei käsittele kemikaaleja näköjään normaalisti taisi mennä ihmisarvo siinä samalla. Raakaa peliä tuo lääkärissä käyminen.

Kauniit on systeemit päältäpäin.
Kaikki vastaukset on kuin tekstiäni ei olisi luettukaan.
Samahan se on vaikka kuinka hyvin tekstit kirjoittaisin ja asiaan perehtyisin, kun ei kenenkään tarvitse kommentoida niitä.

Kyllä löytyy lääkäreitä, jotka myöntävät hoitovirheen silloin kun sellainen on tapahtunut.
Tiedän lähipiiristä tapauksen, jossa potilas vänkäsi vastaan, ettei ole mitään bakteeria sairaalasta saanut. Potilas oli leikkauksessa( luu) ja ei millään toipunut vuodessakaan normaalikuntoon. Ei kärsinyt kävellä jne...Ilmeni, kun leikkauskohta vihdoin avattiin, että siellä on iso märkäpesäke ja sairaalabakteeri, joka ei ole voinut muuten päästä sisään kuin sairaalassa ja todennäköisesti leikkaussalissa.
Kirurgin piti "takoa" potilaan päähän, että kyllä se pöpö on sairaalassa saatu. Potilas intti vieläkin, että ei mitää tekemistä sairaalan kanssa. Viimein potilas ( ei mikään dementiapotilas) saatiin uskomaan kirurgin sana, potilasasiamies kävi potilaan luona täyttämässä vahinkokorvaushakemuksen ja potilas sai korvauksia liki kymppitonnin.
Kysyin jälkeen päin kun rahat oli tulleet, että miksi jankutit omia käsityksiään selvässä asiassa. Oli nolona, mutta kiitollinen korvauksista.

> Ongelmallisinta lienee juuri se, että mikäli potilas sattuu hoksaamaan jotakin ennen lääkäriä. Niin voi onnetonta potilasta sitten, jos sellaista on hänelle käynyt...

Onhan se uskomatonta, että kun potilas voi kulkea asiantuntijoiden puheilla ja tutkimuksissa vaikkapa vuosikausia, eikä mitään oleellista syytä kipuihin ja vaivoihin löydetä, eivätkä potilaankaan epäilykset ja näkemykset kiinnosta lääkäriä niin paljon, että ne todella selvitettäisiin.

Päin vastoin. Voi todellakin käydä kuten tuossa edellä on kerrottu.

Kidutetun keuhkoveritulppa

Hakiessani apua tk.sta ja keskussairaalasta rintakipuihin, hengenahdistukseen ja yleiskunnon romahtamiseen sekä edeltäneisiin jalkakipuihin. Jo postin haku hengästytti ja pisti rintaan.(taustaltani olen liikuntaa harrastava aktiivinen ihminen). Lääkkeeksi sain rauhoittavia. Viikon kuluttua en jaksanut edes kahvia keittää ja jutella vieraille. Tk.n ea.n lääkäri, hänelle diapam, jos ei suostu niin suoraan suoneen. Seuraava käynti, mieheni tilasi ambulanssin. Keskussairaalan lääkäri neuvoi syömään ainakin kk rauhoittavia( en pystynyt kotona edes alakertaan menemään, portaissa kulkeminen mahdotonta). Kotiutus. Ei sairaslomaa. Lääkärin mielestä "olosi vaan huononee, jos et mene töihin".

Viikko edellisestä, tk.n kautta keskussairaalaan, päivystävä lääkäri ravisteli pohjettani, joka oli kipeä. Siirsi osastolle. Siellä ultrattiin sydän. Kardiologi totesi "NÄYTÖT ALKAA OLLA VAHVAT, ETTÄ VIKA ON KORVIEN VÄLISSÄ". Sitten rasitus ekg, sama puoskari. En pystynyt polkemaan ja keskeytin, jolloin nettipasianssia pelaava kardiologi poistui huoneesta sanoen "HULLU MIKÄ HULLU, PÄÄSSÄS SUL VAA ON VIKAA". Seuraava yö oli yhtä helvettiä, 7 nitroa ja sietämättömät rintakivut. Olin siis osastolla mutta mitään apua en saanut. Pyysin marevanin aloitusta, en saanut. primaspania, en saanut, Edes särkylääkettä, jolloin tuotiin 2tab , sanottiin olevan vastaavia mitä olin aiemmin särkyyn saanut , mutta eri merkkisiä. Huomasin niiden kuitenkin olevan diapameja, enkä ottanut. Lompakossani muistin olevan asperiinia ja otin yönaikana 2.

Aamulla kutsuin lääkäriä useaan otteeseen, ei tullut luokseni. Hoitajat kävivät ovenraosta kurkkimassa "täytyy tarkkailla milloin se pimahtaa, ettei ala riehumaan". Myöhemmin toinen lääkäri tuli ilmoittamaan " EI SINULLA OLE MUUTA KUIN PÄÄSSÄ VIKA". Kyselin voiko emboliaa tutkia ,selvittäen kivun alkavan alaraajoista ja sen jälkeen tulee hengenahdistus ja rintakivut. Mutta ei "KOSKA VIKA ON PÄÄSSÄSI". Yritin kertoa kuinka kivut voimistuivat pohkeen ravistelun ja rasitustestin jälkeen. 9 kertaa käynnin aikana hän mainitsi vian olevan päässäni ja tarvitsevan psykiatrista hoitoa. Hetken päästä hän palasi luokseni, "KÄSIVARRET JA KAULA PALJAAKSI". Hän oli nähnyt mustelman joka tuli ea.ssa otetusta syd ents kokeesta. Hänen mielestään ei ollut verikokeesta ,vaan mieheni pahoinpitelisi minua. Osastolta kotiutettiin.
Seuraavana päivänä en päässyt edes vessaan ilman nitroa. 4nitron jälkeen mieheni vei taas tk.n ea.n , jossa lääkäri "KOITA NYT YMMÄRTÄÄ ETTEI SINULLA OLE KUN PÄÄSSÄ VIKAA". Siirto keskuss kyselin hoitajalta milloin lääkäri tulee. "EN TIEDÄ TULEEKO SINUN LUOKSESI TÄÄLLÄ ON SAIRAITAKIN IHMISIÄ". Viimein lääkäri tuli ilmoittamaan "SINUN ON TURHA TÄNNE ENÄÄN TULLA, SILLÄ SINUA EI OTETA VASTAAN JA TÄMÄ TIETO VÄLITETÄÄN MYÖS HÄTÄKESKUKSEEN JOTEN SINNEKÄÄN ON TURHA SOITELLA". Olin tosi huonossa kunnossa ja helvetillisten rintakipujen saattelemana kotiutettiin. Potilaspapereissa merkintä, täysin hyväkuntoinen nainen.

Mieheni vei minut H:kiin yks sairaalaan sydämen varjoaine tutkimukseen. Ei tukoksia sepelvaltimoissa. Kyselin taas lääkäriltä embolian tutkimismahdollisuutta, mutta hän sanoi tuntevansa ja luottavansa keskussairaalan lääkäriin. "MENE VAAN KOTIIN JA JATKAT RAUHOITTAVIEN SYÖMISTÄ". Sitten yks verisuonikirurgille. Selvitin alaraajojen huonoa verenkiertoa hengenahdistusta ja rintakipuja. Hänen mielestään ei syytä huoleen."SINULLEHAN ON MÄÄRÄTTY RAUHOITTAVIA , MIKSI ET KÄYTÄ." Pyysin lähetettä jalan ultraan tukoksen etsimiseksi,en saanut.

Taas tk.n . Yritin saada lähetettä ultraan, mutta lääkärin mielestä ei mitään lääketieteellistä perustetta

2 kk taistelun jälkeen pääsin yks röntgeniin, jossa suostuttiin kuvaamaan jalkani ilman lähetettä ja kas kummaa, syvälaskimotukos ja keuhkoissa molemminpuolin massiivinen keuhkoveritulppa(embolia).
Taas osastolle. Onnex eri kuin aiemmin. Hoito oli kiitettävää ,kunnes lääkäri palasi vappulomaltaan ja tokaisi."VIELÄK SE HULLU ON TÄÄLLÄ". Kyseli ammattiani sairaslomaa varten , ilmoitin olevan maanviljelijä. Lääkäri, "KUKA SINUT ELÄTTÄÄ". Vastasin itse. Hänen mielestäään tarvitsin selvästi psykiatrista hoitoa. 3 kertaa 2kk aikana olin psykiatrin vastaanotolla, eikä alan asiantuntijan mielestä mielentervydellisiä oireita todettu.
Viimeisellä tapaamisella aiemmin rasitustestissä mainitsemani kardiologi totesi, "SUN OLIS KÄYNNY AIKA HUONOST, JOS MYÖ EI OSATTAIS NÄIT ASIOITA."
Maallikkona en ymmärtänyt tätä ja tein ilmoituksen hoidon viivästymisestä potilasvakuutuskeskukseen.
Jossa todettiin virhe tapahtuneen keskussairaalassa, mutta tk.ssa kumottiin pätevän lääkärin puuttuessa. Käytöksestä kantelin AVI.n, josta sain vastauksen. Potilasta on tutkittu ja hoidettu lääketieteellisesti asianmukaisesti.

Minä ihmettelen yleistä tapaa sanoa "vain päässä vikaa".
Jos päähän saa fyysisen vaurion, se ei ole minusta mikään "vain juttu".
Ja fyysinen vaurio päässä voi aiheuttaa vaikka mihin elintoimintoihin ongelmia.
Kaikki viat päässä eivät ole psykiatrisia nähdäkseni.
Kauheasti ihmisen päätä fyysisenä ruumiinosana vähätellään, vaikka se niin paljon vastaa koko kehon toiminnasta. Miksi pää on jotain "vain" ja ikäänkuin epätodellisempaa kuin muut kehon osat ? Jos pää vaurioituu, niin se on joku "vain" juttuko ?Miksi pää fyysisenä ruumiinosana on niin vähässä arvossa nykyisessä lääketieteessä ?

> Miksi pää fyysisenä ruumiinosana on niin vähässä arvossa nykyisessä lääketieteessä ?

Jospa sekin katsotaan omaksi vähäiseksi yksikökseen, erillinen muusta kehosta, kuten leuka ja hampaatkin ovat katsottu omaksi kokonaisuudekseen, eivätkä siten kuulu muuhun kokonaisuuteen!