Olen 21v opiskelija, asumme yhdessä 23v avomiehen ja kahden n. 4v kissan kanssa kerrotalokaksiossa 3. kerroksessa. Koirista ei hirveästi ole kokemusta, avomiehellä ei oikeastaan ollenkaan ja itsellänikin vain erittäin vähän.
Koiran tulisi pystyä olemaan vapaana ilman että lähtee jonkin muun eläimen perään ja koska kerrostalossa ainakin toistaiseksi asutaan niin haukkuminen ei ole sallittua joten vaikka rotu olisi haukkuherkkä niin olisi hyvä että sen voisi edes kouluttaa niin ettei turhaan hauku.
Koska tuttavapiirissä ei pahemmin koiria ole niin koirasosialisuudella ei niin ole merkitystä, kunhan nyt ei heti kurkkuun hyppää jos toinen koira on näköpiirissä. Ja kunhan ei tietenkään ihan ylisosiaalinenkaan ole.
Ihmisten kanssa sama juttu, ei tarvitse jokaista vierasta olla halimassa ja pusuttelemassa mutta ei myöskään kurkkuun tarvitse heti hypätä kiinni. Toki omiin ihmisiin saa kiintyä ja halailla sekä pusutella. Kunhan sietää jotenkin vieraita koiria.
Olisi hyvä jos saisi perusasioita koulutettua ja mahdollisesti vähän muutakin mutta ei välttämättä tarvitse olla sellainen "menen vaikka perse edellä puuhun jos käsket oi rakas isäntä/emäntä". Nameilla tms. jos saa motivoitua niin hyvä.
Ei haittaa vaikka joutuisikin vaatteita pukemaan talvella ja harjaillakkin voin vaikka joka päivä hieman. Mahdollisesti jos harjaus ja esim. tassukarvojen leikkuu riittäisi ja pesu maks. 1-12kk välein. Mieluusti lyhyehkö karva tai puolipitkä, pitkäkin menee jos voi vaikka ajella sen lyhyeksi etenkin kesäisin.
Kooltaan ei mikään ihan pieni mutta ei mieluusti ihan jättiläinenkään.
Ja tottakai, asumme taajamassa ja lähellä on koirapuisto. Päivittäin pari lyhyttä pissalenkkiä remmissä ja 1-2h muuta liikuntaa. Itse en pysty kävelemään kuin ehkä kilometrin asfaltilla tai hiekkatiellä normaalia kävelyvauhtia mutta tarpeeksi hitaasti jos kävellään niin muutama kilometri onnistuu jopa. Remmilenkit jäävät siis melko vähäisiksi. Mutta koirapuistoon voisi mennä vaikka päivittäin ja jos autolla lähtee liikenteeseen niin löytyy metsiä ja peltoja mihin voi mennä riehumaan. Liikunta siis lähinnä tulisi vapaana juoksentelemisesta. Myös uinti on mahdollista järvessä ja talvisin voisi hiihtoa kokeilla ja kesäisin ehkä pyöräilyä. Vielä en tiedä yhtään mitä voisi alkaa harrastamaan mutta kaikkea olen valmis ainakin kokeilemaan. Ja tärkeää on että koira selviäisi vaikka parikin päivää vähemmällä liikunnalla ilman että alkaa hyppiä seinille.
Mikä rotu meille?
17
132
Vastaukset
- Tulipa mieleen nuo
Shetlanninlammaskoira
Papilon/Phalene - vuhveli
Vinttikoira sopisi kaikkiin muihin rajoituksiin täydellisesti, mutta niitä ei useinkaan voi pitää irti, koska voivat lähteä eläimen perään. Tulevat kyllä takaisin, mutta ovat ajaessaan alttiita liikenneonnettomuuksille.
Jos hankitte aikuisen koiran, kodinvaihtajan, tiedätte varmasti minkälaisen luonteen saatte. Juuri kun noita syliin tunkemisia ja karkuun lähtemisiä miettii. Toisin silloin ei voi olla saalistusviettinen rotu, koska (tod näk, ellei sama tilanne ole ollut edellisessä kodissa) joutuu oppimaan kissat. Kodinvaihtajia saa usein kylään viikonlopuksi kokeilemaan miten sujuu. Rotuyhdistyksillä on monilla omat vastaavat kotia etsiville, heiltä saa tietoa onko näköpiirissä yhtäkään. - lagupagu
Hei mutta mites ois lagotto? Semmon sientenmetsästyskoira :D
Tutuilla oli semmonen, se kuulemma löys aina kanttarelleja. Niiltä on ainakin metsästysviettiä jalostettu pois, sitä tuttujen koiraa ei ainakaan eläimet kiinnostanu ikinä. - qiraquu
Tulipa mieleen nuo// Sheltti on kyllä kiinnostava mutta sen käsityksen oon saanu että tarviis vähän liikunnallisemman kodin kun mitä meillä on tarjota. Ainakin ne tapaukset mitä tiedän niin on liian aktiivisia. Perhoset kanssa mietityttää että riittääkö niille tuo tarjottava liikunta?
vuhveli// Sen mitä oon ymmärtäny niin ensimmäiseks koiraks nimenomaan EI suositella kodinvaihtajia, ja jos jos totta puhutaan niin en tiiä miten pärjäisin jos sitten oikeesti myöhemmin paljastuuki ongelmatapaukseks. Vasta tuttu joutu omasta kodinvaihtajastaan luopumaan vaikka alkuun oliki tosi ihana tapaus mutta sitten 4kk jälkeen muuttu ihan totaalisesti luonne kun karis vieraskoreus.
lagupagu// Yhen lagoton tunnen kun kämppiksellä sellanen oli ja se oli sellanen pari vuotias narttu joka pasko ja kusi sisälle ja oli ihan järkyttävän arka. Yhtään jos omistaja korotti ääntään kuiskausta kovemmaks ni häntä koipien väliin ja alko koko koira täristä. Ite en puolen vuoden aikana päässy kertaaka 3m lähemmäs koiraa kun aina jos yritin lähestyy niin häntä koipien välissä karkuun ja välillä alko räksyttää. Eikä se kyllä itekkään suostunu kertaakaan sen lähemmäs tulemaan, joskus saatto siihen selän taakse 3m päähän hiippailla kyyryssä mutta heti kun käänty yhtään ni karkuun taas. Onko siis miten yleinen tuo arkuus vai oliko vaan erittäin huono yksilö?
Ei kuitenka arka/herkkä tapauska saa olla kun meillä ääntä välillä käytetään ja tottunu noitten kissojen kaa siihen että ne ei vähästä hätkähä koska etenki poika on äärettömän kovapäinen ja mukautuvainen ja sitä ei siis haittaa oikeestaan mikään. Mieluummin siis vähän kovakallosempiki jopa voi olla.- vuhveli
En tiedä, mistä taustoista tuttusi kodinvaihtaja oli tullut, mutta tarkoitin siis nimenomaan sellaista, vaikkapa allergiaperheen koiraa, joka taustat tiedetään tarkalleen. Tai vaikka avioerotapauksissa usein joudutaan koirasta luopumaan. Niiden historiassa ei mitään järkyttävää tarvitse olla, mitään hylkäämisiä jne. En ensimmäiseksi koiraksi siis mitään suoranaista löytökoiraa suosittelekaan :)
Niin ja semmoinen, että kaikkein vähitenhän pennusta tietää, millainen siitä tulee. Moni ajattelee, että ottaa pennun, jotta voi sitten itse tehdä siitä sen luontoisen, kun haluaa. Se vain ei mene niin. Koiran luonne on se kun on. Huono omistaja saattaa traumatisoida täyspäistä koiraa, ja hyvä omistaja osaa tukea arkaa koiraa, mutta lopputulos on sellainen, mikä on tullakseen. (Siis lukuunottamatta niitä, jotka pahoinpitelevät koiran aggressiiviseksi. He ovat alusta saakka aiheuttaneet ja ansainneet kaiken, mitä koira myöhemmin tekee)
Aloittaja kuitenkin sanoo, ettei hänellä ole kokemusta koirista. Näin ollen hänen mahdollisuutensa tehdä pennusta jotenkin harvinaisen "onnistunut" ei käytännössä ole parempi kuin kellään muullakaan. - qiraquu
vuhveli kirjoitti:
En tiedä, mistä taustoista tuttusi kodinvaihtaja oli tullut, mutta tarkoitin siis nimenomaan sellaista, vaikkapa allergiaperheen koiraa, joka taustat tiedetään tarkalleen. Tai vaikka avioerotapauksissa usein joudutaan koirasta luopumaan. Niiden historiassa ei mitään järkyttävää tarvitse olla, mitään hylkäämisiä jne. En ensimmäiseksi koiraksi siis mitään suoranaista löytökoiraa suosittelekaan :)
Niin ja semmoinen, että kaikkein vähitenhän pennusta tietää, millainen siitä tulee. Moni ajattelee, että ottaa pennun, jotta voi sitten itse tehdä siitä sen luontoisen, kun haluaa. Se vain ei mene niin. Koiran luonne on se kun on. Huono omistaja saattaa traumatisoida täyspäistä koiraa, ja hyvä omistaja osaa tukea arkaa koiraa, mutta lopputulos on sellainen, mikä on tullakseen. (Siis lukuunottamatta niitä, jotka pahoinpitelevät koiran aggressiiviseksi. He ovat alusta saakka aiheuttaneet ja ansainneet kaiken, mitä koira myöhemmin tekee)
Aloittaja kuitenkin sanoo, ettei hänellä ole kokemusta koirista. Näin ollen hänen mahdollisuutensa tehdä pennusta jotenkin harvinaisen "onnistunut" ei käytännössä ole parempi kuin kellään muullakaan.Oli ihan perus tällänen "otettiin koira mutta sitten tuli allergia joten pakko luopuu" eli toisinsanoen oli käytöshäiriöinen tapaus ja sen takia haluttiin eroon ja ostajaa höynäytettiin kertomalla että ei just esim. allergian takia voitu enää pitää. Alkuun oli tosiaan ihan jees tapaus mutta sitten pikkuhiljaa käytös muuttu ja lopulta oli niin agressiivinen että joutu ettimään uuden kodin johon kerrottiin totuus sitten siitä että millanen koira oikeesti on ja onneks meni kotiin missä on ennenki ongelmatapauksia käsitelty ja nyt parin kuukauden jälkeen ollaan jo voiton puolella. Oli myöhemmin siis saanu yhteyttä entiseen kotiin ja kysy että oliko ollu koiran kaa siellä jo ongelmia ni kierrellen ja kaarrellen oli todennu että allergian takia luovuttiin mutta olihan se 3 ihmistä purru ja yrittäny lenkillä aina hyökkäillä päin toisia ihmisiä ja etenki vauvojen rattaita kohti syöksähelly muristen. Ikää koiralla oli 6v ja roduista ei mitään tietoo, sakulta se ehkä aavistuksen kuulemma näytti mutta seki on vaan arvaus.
Toisaalta toiselle tutulle tuli 1½v ikänen sekanen kodinvaihtaja uros (saku/tanskis/x rotu) joka oli ainaki 3 kodissa ollu jo aiemmin ja oli pahoinpidelty jne (hakattu päähän, kielessä reikä kun jääny hampaitten väliin) ja se on aivan vallottava tapaus siitä huolimatta.
Ite en luota tarpeeks ihmisiin että ne kertos oikeesti sen totuuden miks koirasta luovutaan, niin paljon kuitenki sellasia jotka olevinaan luopuu just esim. sen allergian takia vaikka todellisuudessa luovutaan sen takia että on ongelmakoira. Mistä sen tietää puhuuko ihminen totta vai ei?
Voisin kuvitella että loppupeleissä helpompi lähtee ihan alusta asti pennun liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä ja yrittää ees saada siitä suht kelvollinen tapaus kun saada käsiinsä toisen kouluttama tapaus mistä ei tiiä yhtään mitään ja jolla voi jo valmiiks olla ties mitä ongelmia joita sitten on kiva lähtee kokemattomana yrittämään korjata. Ja mitä näitä kodinvaihtajia on ni yhteenkä puhasrotuseen (=paperilliseen) en oo kertaakaan törmänny eli kaikki on jotai mehtäkoirasekotuksia tai sit jotai saku tai huskymixejä tai sit ei tiietä mitään rotuja. Ja sit toki on nää paperittomat olevinaan puhasrotuset.
Sekä se suurin ongelma kodinvaihtajien kanssa on kissat. Nää ei oo oikeestaan lähes ollenka ollu tekemisissä koirien kanssa, poikakissaki vaa kerran ollu oikeestaan pidemmän aikaa samassa huoneessa koiran kanssa ja sillonki vaan hattuhyllyn päältä katto ku koira räkytti alapuolella. Joten jos kodinvaihtajaa ees lähtis harkihtemaan niin sen pitäs olla erittäin hyvin tottunu kissoihin jo ennestään ja rauhallinen. Eikä hirveen pieni, mitä pienempi koira sitä enemmän poikakissa pelkää. - vuhveli
qiraquu kirjoitti:
Oli ihan perus tällänen "otettiin koira mutta sitten tuli allergia joten pakko luopuu" eli toisinsanoen oli käytöshäiriöinen tapaus ja sen takia haluttiin eroon ja ostajaa höynäytettiin kertomalla että ei just esim. allergian takia voitu enää pitää. Alkuun oli tosiaan ihan jees tapaus mutta sitten pikkuhiljaa käytös muuttu ja lopulta oli niin agressiivinen että joutu ettimään uuden kodin johon kerrottiin totuus sitten siitä että millanen koira oikeesti on ja onneks meni kotiin missä on ennenki ongelmatapauksia käsitelty ja nyt parin kuukauden jälkeen ollaan jo voiton puolella. Oli myöhemmin siis saanu yhteyttä entiseen kotiin ja kysy että oliko ollu koiran kaa siellä jo ongelmia ni kierrellen ja kaarrellen oli todennu että allergian takia luovuttiin mutta olihan se 3 ihmistä purru ja yrittäny lenkillä aina hyökkäillä päin toisia ihmisiä ja etenki vauvojen rattaita kohti syöksähelly muristen. Ikää koiralla oli 6v ja roduista ei mitään tietoo, sakulta se ehkä aavistuksen kuulemma näytti mutta seki on vaan arvaus.
Toisaalta toiselle tutulle tuli 1½v ikänen sekanen kodinvaihtaja uros (saku/tanskis/x rotu) joka oli ainaki 3 kodissa ollu jo aiemmin ja oli pahoinpidelty jne (hakattu päähän, kielessä reikä kun jääny hampaitten väliin) ja se on aivan vallottava tapaus siitä huolimatta.
Ite en luota tarpeeks ihmisiin että ne kertos oikeesti sen totuuden miks koirasta luovutaan, niin paljon kuitenki sellasia jotka olevinaan luopuu just esim. sen allergian takia vaikka todellisuudessa luovutaan sen takia että on ongelmakoira. Mistä sen tietää puhuuko ihminen totta vai ei?
Voisin kuvitella että loppupeleissä helpompi lähtee ihan alusta asti pennun liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä ja yrittää ees saada siitä suht kelvollinen tapaus kun saada käsiinsä toisen kouluttama tapaus mistä ei tiiä yhtään mitään ja jolla voi jo valmiiks olla ties mitä ongelmia joita sitten on kiva lähtee kokemattomana yrittämään korjata. Ja mitä näitä kodinvaihtajia on ni yhteenkä puhasrotuseen (=paperilliseen) en oo kertaakaan törmänny eli kaikki on jotai mehtäkoirasekotuksia tai sit jotai saku tai huskymixejä tai sit ei tiietä mitään rotuja. Ja sit toki on nää paperittomat olevinaan puhasrotuset.
Sekä se suurin ongelma kodinvaihtajien kanssa on kissat. Nää ei oo oikeestaan lähes ollenka ollu tekemisissä koirien kanssa, poikakissaki vaa kerran ollu oikeestaan pidemmän aikaa samassa huoneessa koiran kanssa ja sillonki vaan hattuhyllyn päältä katto ku koira räkytti alapuolella. Joten jos kodinvaihtajaa ees lähtis harkihtemaan niin sen pitäs olla erittäin hyvin tottunu kissoihin jo ennestään ja rauhallinen. Eikä hirveen pieni, mitä pienempi koira sitä enemmän poikakissa pelkää.Aa, aattelin siis ihan oikeeta allergiakotitapausta :) NIitähän on aika paljon.
Liikutaankohan eri piireissä vai miten, mutta kyllä meidän tutut kasvattajat ihan totta koiristaan puhuu. Ja valehdellahan voi vaikka pennun vanhemmista, nekin voivat olla viidettä polvea sekaisin jos lähetään siitä, että kaikki kasvattajat huijaavat.
Meidän koiran sisko oli tosiaan menny joillekkin mahdottomille tapauksille, jotka olivat pennun luovutushetkellä vaikuttaneet ihan päteviltä. Se palautettiin vuoden ikäisenä kasvattajalle, selvisi, että sitä oli viimeisimmät kuukaudet pidetty häkissä, ainoastaan pissalle päästetty. Ja siis nimenomaan häkissä eikä missään aitauksessa. Sanoivat, että koiralla epilepsia, jonka olivat itse todenneet, koska kerran, kun olivat sen parikuisena jättäneet heinäkuussa autoon, niin kun tulivat takaisin tunnin päästä, koira oli hervottomana, suu vaahdoten siellä 40 asteisessa autossa.
Surkean tarinan pointti on se, että kasvattaja otti koiran takaisin, ja toista kuukautta etsi sille kotia. Kyseessä ei siis ole mikään muotovalio tai muukaan "hyödyllinen" koira. Rahat palautettiin niille alkup ostajille, kun kerran väittivät koiran olevan sairas, eikä uutta omistajaa laskutettu, eli rahastakaan ei ollut kyse. Ja uudelle omistajalle kerrottiin ihan tasan, mitä kaikkea koiralle oli käynyt. Eli siinä nyt yksi esimerkki, missä puhuttiin totta, vaikka joku muu olisi kauniimmalta voinut kuullostaakkin :)
Ajattelin vaan sitä, että menee aika paljon aikuisia koiria piikille, ja sitten pentuja jonotetaan toista vuotta. Sääli mielestäni, eihän sen koiran vika ole, jos vaikka joutuvat omistajat muuttamaan eikä koiraa saa ottaa vuokralle tms. Se vaihdokkihan voi olla ihan hyvin tutun tutun koira, siis niin, että entisiin omistajiin pääse ihan tutustumaan.
Mun käsittääkseni, ainkain mun tuttavapiirissä, enemmistö vaihdokkaista tulee ihan terveistä taustoista.
Mutta tosiaan noihin kissoihin se pitää opettaa. Monet pitkään seurakoirarotuina olleet ovat niin saalistusvietittömitä, että on hyvillä ohjeilla ihan tehtävissä.
Mutta aloittaja ottaa sen koiran kun haluaa :D Toivottavasti sen kanssa menee hyvin, mistä se turre sitten tuleekaan. - vuhveli
vuhveli kirjoitti:
Aa, aattelin siis ihan oikeeta allergiakotitapausta :) NIitähän on aika paljon.
Liikutaankohan eri piireissä vai miten, mutta kyllä meidän tutut kasvattajat ihan totta koiristaan puhuu. Ja valehdellahan voi vaikka pennun vanhemmista, nekin voivat olla viidettä polvea sekaisin jos lähetään siitä, että kaikki kasvattajat huijaavat.
Meidän koiran sisko oli tosiaan menny joillekkin mahdottomille tapauksille, jotka olivat pennun luovutushetkellä vaikuttaneet ihan päteviltä. Se palautettiin vuoden ikäisenä kasvattajalle, selvisi, että sitä oli viimeisimmät kuukaudet pidetty häkissä, ainoastaan pissalle päästetty. Ja siis nimenomaan häkissä eikä missään aitauksessa. Sanoivat, että koiralla epilepsia, jonka olivat itse todenneet, koska kerran, kun olivat sen parikuisena jättäneet heinäkuussa autoon, niin kun tulivat takaisin tunnin päästä, koira oli hervottomana, suu vaahdoten siellä 40 asteisessa autossa.
Surkean tarinan pointti on se, että kasvattaja otti koiran takaisin, ja toista kuukautta etsi sille kotia. Kyseessä ei siis ole mikään muotovalio tai muukaan "hyödyllinen" koira. Rahat palautettiin niille alkup ostajille, kun kerran väittivät koiran olevan sairas, eikä uutta omistajaa laskutettu, eli rahastakaan ei ollut kyse. Ja uudelle omistajalle kerrottiin ihan tasan, mitä kaikkea koiralle oli käynyt. Eli siinä nyt yksi esimerkki, missä puhuttiin totta, vaikka joku muu olisi kauniimmalta voinut kuullostaakkin :)
Ajattelin vaan sitä, että menee aika paljon aikuisia koiria piikille, ja sitten pentuja jonotetaan toista vuotta. Sääli mielestäni, eihän sen koiran vika ole, jos vaikka joutuvat omistajat muuttamaan eikä koiraa saa ottaa vuokralle tms. Se vaihdokkihan voi olla ihan hyvin tutun tutun koira, siis niin, että entisiin omistajiin pääse ihan tutustumaan.
Mun käsittääkseni, ainkain mun tuttavapiirissä, enemmistö vaihdokkaista tulee ihan terveistä taustoista.
Mutta tosiaan noihin kissoihin se pitää opettaa. Monet pitkään seurakoirarotuina olleet ovat niin saalistusvietittömitä, että on hyvillä ohjeilla ihan tehtävissä.
Mutta aloittaja ottaa sen koiran kun haluaa :D Toivottavasti sen kanssa menee hyvin, mistä se turre sitten tuleekaan.Eiku apua sähän oot alottaja :D tai ainaki sama nimimerkki
En näköjään osaa lukea, mutta siis siinä tapauksessa, ota sinä vaan minkä koiran haluat, nuo oli vaan ehdotuksia :)
- sinäkin uusavuton ?
Voi HÖH ?
Ihan mikä rotu vaan sopii nuihin sun kuvauksiins. Kyse on vain siitä, miten KOULUTAT koirasi. Karkaaminen ja kurkkuihin hyppiminen on koulutuksen / kouluttamattomuuden seurauksiaa. Joten. Huh, huh,.
Älkää nyt ainakaan metsästys / riistaviettistä rotua edes ajatelko.- qiraquu
No sittenhän mie ehottomasti otan vaikkapa kuvaszin! Ja belgi ois kans tosi kiva!
Äly hoi, älä jätä... Vaikka olevinaan oonkin uusavuton niin kyllä nyt sen verta on järkee päässä että en lähe mitään laumista taikka palveluskoiraa hankkimaan kerrostaloon ja ilman kokemusta ja näin vähällä aktivoinnilla.
Ja onhan esim. nää entiset tappelukoirarodut mitkä ei välttämättä aina oo hirveen koirasosiaalisia ja vaikka ois kuinka koulutettu niin silti ne voi toisten koirien kimppuun käydä jos se toinen pienimmänkä syyn siihen antaa.
Ja jos on just joku riista/saalisviettinen tapaus ni ei siinä tarvii kun mielenkiintosen kohteen ja se on menoo. Melko usein siinä vaiheessa ne korvat jää matkasta ja sille ei hirveesti mitään siinä vaiheessa enää mahda. - onkohan provo
Just ni, kombbaan kybällä. olis kyllä parasta kun tuo ei I K I N Ä hankkisi minkäänlaista koitaa.
- Tuli nämä
Isovillakoiran on sanottu olevan melko tasaisia ja rauhallisempia verrattuna kääpiö edustajiinsa.
Kiinanharjakoira touhuu kyllä vaan kylmemillä säillä tyytyy pienempiin lenkkeihin.
Ikiklassikot: cavalier ja tiibetinspanieli puhtaita seurakoiria jotka eivät aktivointia kaipaile.- qiraquu
Isovillakoirasta myös saanu käsityksen että on melko aktiivinen rotu ja sen kanssa pitäs enemmän harrastaa kun mitä meillä todennäkösesti on mahollisuus päästä harrastamaan.
Kiinanharjis taas epäilyttää just se karvattomuus (karvallisesta versiosta en tykkää yhtään) kun kuitenki ois talvellaki tarkotus mahollisesti ulkona olla niin pystyykö se sitten sen pariki tuntii mahollisesti olemaan ulkona vaikkapa -20 asteen pakkasella? Ja onks harjiksilla todellisuudessa hampaitten kaa miten ongelmia kun paljon on kuullu hammasongelmista etenki niitten kohalla?
Cava on ehoton ei, niin sairasta rotuu en ees harkihe. Muuten ois ihan kiva mutta terveys sitä luokkaa että huh huh... Tipsu taas ni sitä ei ilmeisesti pahemmin vapaana voi pitää, vaikka se ei tyyliin minkää kurren tai hiiren perään lähtiskä ni se on kuitenki sen verran kovapäinen että ei se kyllä luokse tule jos ei haluu. Lapsuudessa ollu tipsun kaa tekemisissä ja sen kaa lenkillä käyny (äiti oli mukana koska olin niin nuori) ja se jos päätti että hän ei kävele niin se ei kanssa kävelly enää askeltaka sen jälkeen. Se piti kantaa takasi kotiinsa kun ei ihan vetämälläkään kehannu raahata perässä.
Alotuksesta jäi mainihtematta että ei mieluusti sairaita rotuja (kuten just cava aivan täydellisenä esimerkkinä) ja ei lyttykuonosia tai ihan tappijalkasia.
Ja mieluusti siis sellanen että jos käskee niin koira tottelee eikä vaan totee että "haista v.. minä teen niinku haluun". - Harkitse vielä
qiraquu kirjoitti:
Isovillakoirasta myös saanu käsityksen että on melko aktiivinen rotu ja sen kanssa pitäs enemmän harrastaa kun mitä meillä todennäkösesti on mahollisuus päästä harrastamaan.
Kiinanharjis taas epäilyttää just se karvattomuus (karvallisesta versiosta en tykkää yhtään) kun kuitenki ois talvellaki tarkotus mahollisesti ulkona olla niin pystyykö se sitten sen pariki tuntii mahollisesti olemaan ulkona vaikkapa -20 asteen pakkasella? Ja onks harjiksilla todellisuudessa hampaitten kaa miten ongelmia kun paljon on kuullu hammasongelmista etenki niitten kohalla?
Cava on ehoton ei, niin sairasta rotuu en ees harkihe. Muuten ois ihan kiva mutta terveys sitä luokkaa että huh huh... Tipsu taas ni sitä ei ilmeisesti pahemmin vapaana voi pitää, vaikka se ei tyyliin minkää kurren tai hiiren perään lähtiskä ni se on kuitenki sen verran kovapäinen että ei se kyllä luokse tule jos ei haluu. Lapsuudessa ollu tipsun kaa tekemisissä ja sen kaa lenkillä käyny (äiti oli mukana koska olin niin nuori) ja se jos päätti että hän ei kävele niin se ei kanssa kävelly enää askeltaka sen jälkeen. Se piti kantaa takasi kotiinsa kun ei ihan vetämälläkään kehannu raahata perässä.
Alotuksesta jäi mainihtematta että ei mieluusti sairaita rotuja (kuten just cava aivan täydellisenä esimerkkinä) ja ei lyttykuonosia tai ihan tappijalkasia.
Ja mieluusti siis sellanen että jos käskee niin koira tottelee eikä vaan totee että "haista v.. minä teen niinku haluun".Nyt kun sinun kirjoituksistasi tekee "pienen" listauksen mitä haluat/vaadit:
- saa pitää vapaana, ei karkaa
- ei hauku (turhaan?)
- ei ylisosiaalinen
- omiin kiintyvä
- sietää jotenkin? vieraita koiria
- koulutettava
- harjausta hieman? päivittäin
- ei trimmattava
- lyhyehkö tai puolipitkä karva
- pitkäkin (jos saa ajella pois?)
- ei pieni, ei jättiläinen
- lenkitys; pari lyhyttä pissalenkkiä, -2h muuta liikuntaa
- remmilenkit jäävät vähäisiksi
- parikin päivää vähemmällä liikunnalla
- ei herkkä/arka
- ei sairaita rotuja
- ei lyhytkuonoisia
- ei tappijalkaisia
Sitten omat edellytykset:
- 2 kissaa
- kerrostalo 3.kerros
- omistajalta ei pitkä kävely onnistu
- kokemattomia koirankasvattajia
Olisiko oikeasti aika miettiä, että kyllähän ne kissat riittää. Eihän noilla kriteereillä noihin olosuhteisiin löydy yhtään sopivaa koiraa.
- No esimerkkejä
Takki päälle harjikselle niin pärjää mainiosti. Eiköhän joka rodussa pidä katsoa minkälaiselta kasvattajalta ottaa? Hampaat kun katsot että löytyy täydellä rivillä. Esim. näissä osui terveenoloiset harjikset silmään:
http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?4 (runsas karvainen, ei puuteri kuitenkaa löytyy)
-> selaa alas asti
https://www.facebook.com/Koskjon
Hampaista kuitenkin kannattaa _aina_ kysyä! - qiraquu
- saa pitää vapaana, ei karkaa
(Eli ei esim. mehästykseen tarkotettua koiraa joka lähtee joka kurren tai hiiren tai pupun perään juoksemaan koska asutaan taajamassa enkä haluu koiranraatoo kerätä tieltä kun on juossu jonku eläimen perässä auton alle... Ja on koulutettavissa sen verran ees että tulee luokse käskystä eikä vaan lähe omille teilleen, joka rotu kun ei oo etenkä kokemattoman ihmisen koulutettavissa niin että tottelee. Esim. M-a jolla ei oo ollenkaan tyyliin miellyttämisenhaluu ja ei oo hirveen alistuvainen ja vaikka totteliski ni tekee sen oman mielen mukaan.)
- ei hauku (turhaan?)
(Eli vähintään koulutettavissa se turha haukkuminen pois jos sitä esiintyy.)
- ei ylisosiaalinen
(Mieluummin siis vaikka väliinpitämätön vieraita kohtaan ku että ois koko ajan joka vastaantulijan päälle hyppäämässä halimaan, muuten toki jos vaikuttaa hyvältä rodulta ni menee sellanen halimonsteriki)
- omiin kiintyvä
(On siis perheen koira joka kiintyy omiin ihmisiin kunhan ei niin paljon että jos jää minuutikska yksin ilman omia ihmisiä ni sekoaa täysin.)
- sietää jotenkin? vieraita koiria
(Pystyy olemaan toisten koirien läheisyydessä mutta ei välttämättä tarvii jokaista vierasta koiraa päästä tervehtimään eikä nyt ihan kuitenka agressiivisesti niitä kohtaan tarvii käyttäytyy. Eli siis väliinpitämätön vieraita koiria kohtaan, toki tässäki voi joustaa jos muuten hyvä rotu)
- koulutettava
(Kyllähän nyt jokainen koira tulee peruskouluttaa ja mahollisesti jos vähän muutakin vois opettaa eikä jää tasolle "osaa just ja just kulkee hihnassa".)
- harjausta hieman? päivittäin
- ei trimmattava
- lyhyehkö tai puolipitkä karva
- pitkäkin (jos saa ajella pois?)
(Yhen villakoiran trimmannu "näyttelytrimmiin" koulussa ja se riitti, en siis haluu koiraa jonka turkki pitää eka pestä ja kuivata ja harjata ja leikata ja ajella jne. joka kuukaus tai parin kuukauden välein. Tassukarvoja tai korvakarvoja sillon tällön voi saksii tai koko turkin ajella vaan koneella. Nyppiminen toki vaikutti vielä siltä että sen voisin tehäkki jopa. Ja ei, en oo halukas ammattitrimmaajalle viemään koska neki rahat voi paljon fiksumminki käyttää. Pitkällä tarkotan enemmän ehkä sellasta että laahaa lähes maata. Ja koska autolla tullaan sit matkustamaan kesälläki niin oishan se hyvä jos koira ei ihan sentään lämpöhalvaukseen kuolis turkkinsa takia. Ja meillä nyt on jo kämpässäki 35 lämmintä kesäsin niin se voi sellaselle turkkihirviölle olla aika epämukavaa jos ei sitä turkkii saa/voi ajella pois.)
- ei pieni, ei jättiläinen
(Ei siis mikään pommi tai chihu mutta ei kuitenkaan mikään irlis tai tanskiskaan. Eli joku 35-60cm vois olla aika lähellä sitä mikä miellyttä)
- lenkitys; pari lyhyttä pissalenkkiä, -2h muuta liikuntaa
- remmilenkit jäävät vähäisiksi
- parikin päivää vähemmällä liikunnalla
(Eli jos satutaan sairastumaan mikä yleensä tapahtuu molemmilla yhtäaikaa niin koira ei sekoo täysin jos joutuuki pari päivää selviimään tyyliin parilla pissatuksella ja esim. koirapuistohillumisella tai lyhyemmällä remmlenkillä)
- ei herkkä/arka
(Ei siis tyyliin esim. pasko alleen jos joskus korottaa ääntään tai on joku pelottava tilanne niin ei seuraavaa viikkoo vietä täristen paniikissa.)
- ei sairaita rotuja
- ei lyhytkuonoisia
- ei tappijalkaisia
(Lyhytkuonosta en ihan jo senki takia haluu että käy sääliks ne koirat mitkä pysty enää hengittämäänkä kunnolla kun on niin lytyssä kuono, esim. mopsi tai ranskis jne. Ja tappijaloilla meinaan tässä esim. mäyristä tai corgeja eli yhdistelmää jossa on pitkä selkä ja lyhyet jalat. Ja no, kukapa nyt sairasta koiraa tahtoo?)
Tällä hetkellä asutaan kerrostalossa mutta haaveena olis omakotitaloon muuttaa mutta tällä hetkellä ei mitään tietoa koska se onnistuu joten ihan siltä varalta että tässä nyt joudutaan se seuraava 10v asumaan niin mieluusti sen koiran tulis pystyy elämään kerrostalossaki.
Kriteereistä voi joustaa mutta oon nyt yrittäny selittää että minkä tyylistä haen, en vaan nyt ihan täysin selkeesti osaa sitä kertoo mutta mielessä selvä kuva siitä mitä voisin haluta.
Omaa koiraa halunnu sen 10 vuotta ja nyt jos kaikki sujuu hyvin niin koiran ottaminen vois olla jopa mahollista. Etenki viimeset 5 koiratonta vuotta on olleet jollain tapaa tyhjiä, kuitenki meillä kotona oli 2 koiraa miun elinaikana, ensimmäinen kuoli kun olin parivuotias ja toinen haettiin heti kohta sen jälkeen -95 (suomenpystärimix) ja sen kanssa olin ja elin lähes 14 vuotta. Rahasta lähinnä ollu viimeset muutaman vuotta kiinni se koiran hankinta, rikkaampi jos oisin niin koira ois tullu jo paljon aikasemmin. - emänäätä
Siis, koulutuksestahan nuo asiat ovat kiinni ja sosiaalisuus on melko yksilökohtaista. Suosittelen lämpimästi lukemaan koirien käyttäytymisestä kertovaa kirjallisuutta, jotta pääsisit ennen pennun saapumista hieman sisälle koirien sisäiseen maailmaan ja logiikkaan. Kun teillä jo kissojakin on, niin tiedät varmasti varsin hyvin, että koira on muutakin kuin vain rapsutettava karvapallo.
Oma ensimmäinen koirani oli noutajan ja pystykorvan sekoitus, kerrostaloon hankin. Haukkumisen sisällä opetin määrätietoisesti pois ihan ensimmäisestä päivästä lähtien; jos innostui leikkiessä haukkumaan, niin leikki seis, jotta koira rauhoittuisi. Ja ei-sanan opettaminen on yksi ensisijaisista ja tärkeistä asioista, sillä sen avulla koiralle selitetään, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kaikki metsästyskäyttöön tarkoitetut koirat voit varmaan nyt rajata pois eli pystykorvat, mäyräkoirat, ajurit, seisojat ja terrierit. Noutajat ovat helposti koulutettavia, vaikka niitäkin metsästyksessä voidaan käyttää. Toimintamallina on kuitenkin pysyä omistajaansa lähellä, joten kauas koira ei todennäköisesti karkaisi. Toinen sopiva rotu voisi olla joku paimenkoira, nekin pysyvät mielellään lähellä. Tiedät myös varmasti, ettei koiraa voi/saa joka paikassa tai aikana pitää irti. Lähellä pysymistä voi tosin opetella vain olemalla mahdollisimman paljon irti, jotta luottamussuhde kehittyy. Älä lannistu, vaikka pentu karkaisikin joskus kontrollista vielä 1-vuotiaanakin, aikuinen se alkaa olla vasta 2-3 vuoden iässä.
-Novascotiannoutaja voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto? Ne kyllä osaavat olla kovapäisiäkin, mutta pienempänä koirana helpommin hallittavissa, kuin labradori.
-Snautseri tai kääpiösnautseri, rauhallisia, tasapainoisia koiria, helpohkoja kouluttaa.
-Vinttikoirista ehdottaisin italianvinttikoiraa tai whippettiä, tosin ne saattavat herkästi lähteä jäniksen perään.
-lagotto tai espanjanvesikoira, helppoja kouluttaa, ihania seurakoiria ja turkkikaan ei ihan älyttömiä vaadi.
-suomenlapinkoira tai lapinporokoira, miellyttäviä seurakoiria, joiden haukkumiseen pitää kiinnittää huomiota. Suomenlapinkoiralla voi joskus olla riistaviettiäkin.
Siinäpä olisi muutama vaihtoehto. :) Nyt vain alatte tutustua rotuihin ja tehdä päätöstä. Valitkaa kasvattaja huolella ja kysykää häneltä neuvoja. Hän on todennäköisesti myös mielellään opastamassa koiran kasvatuksessa ja auttaa teille sopivan pennun valitsemisessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1303644
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi953328- 172428
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281851"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla221698Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151579Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak181544Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu291486Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181461Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????841410