Ristiriitaista

Kommentoikaa nyt edes joku jotain... :-(

Hän ei "saanut" sinulta! Siinä se puuttuva kipinä. Ole vaan tyytyväinen itseesi ettet alkanut patjaksi.

Kerron sinulle ihan rehellisesti, että tuo mies oli peluri. Hän oli sepittänyt tuon tarinan sinulle erostaan, esittänyt alussa hyvin ihastunutta sinuun, jotta saisi sinut koukkuun, mutta kun huomasi sinun haluavan enemmän, siis suhdetta ja vakiintumista, niin veti liinat kiinni. Nämä ovat niitä pelureita, jotka iskevät ns. hyviä naisia, jotka ovat uskollisia heille, eivätkä kierrä mieheltä mieheltä. Hakevat siis parisuhdeverukkeella vakipanoa.

Nämä narsistimiehet ovat kehittyneitä pelureita taitavia alallaan...kannattaa olla tarkkana. Alussa sitä uskoo mihin vaan, kun on sokea ja ihastuu, mutta nykyään suurin osa miehistä haluaa vain panoringin, jossa voi naisia kierrättää niin, että kukaan ei tiedä toisistaan mitään. Jos joku alkaa epäilemään, niin hänet jätetään kylmästi ja aina on vanhoja käytettäväksi ja uusia etsitään jatkuvasti.

Tämä on surullista peliä naisten kannalta. Voi mennä aikaakin ennen kuin huomaa, että on tullut huijatuksi. Luulet eläväsi parisuhteessa ja samaan aikaan miehellä on monta suhdetta päällekkäin.

Näillä miehillä ei ole mitään menetettävää.

Kyllä joku vastaa: kiitos ideasta, täytynee harkita!

Lottamari: toki voit olla oikeassa siinä että mies on peluri. Mutta hän on oikeasti eronnut juuri pitkästä suhteesta, sillä tiedän hänen exänsä. Asumme niin pienellä paikkakunnalla.

Hän myös soitti minulle jokin aika sitten murtuneena siitä, että exänsä on muuttamassa eri paikkakunnalle (tämäkin on siis totta, olen kuullut asiasta muutakin kautta). Uskon, että kyseessä on enemmänkin se, että hän on vain niin toivottoman rakastunut exäänsä vieläkin ettei kykene rakastumaan vielä toiseen. En tiedä...

Olenkin lohduttanut itseäni ajatuksella, että todennäköisesti säästin itseni juuri tältä ikävältä laastarisuhteelta. Olin vain jo niin ihastunut ajatukseen elämästäni juuri hänen kanssaan. Koitan myös ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Saimme tilaisuuden tutustua toisiimme ja jos hän ei kerta saavuttanut kanssani 'sitä oikeaa tunnetta', hän ei ole silloin minulle se oikea.

Mulla on vaan joku tosi ärsyttävä tapa ajatella lähes pakkomielteisesti häntä koko ajan. Oikeastaan sama joka miehen kohalla, johon ihastun.

Tottakai toivon salaa, että meillä voisi olla vielä mahdollisuus joskus kun hän pääsee yli exästään. Ei taida oll silti kovin fiksua lietsoa itselleen turhia toiveita, sillä miksipä hän myöhemminkään tuntisi minua itselleen oikeaksi kerta ei ensimmäisellä kerrallakaan.. huoh. Ihmissuhteet on aina niin vaikeita. Ja niin pirun petollisia.

Ole onnellinen, että tuo suhde päättyi noin nopeasti. Mies lirkutteli vähän aikaa vain seksin perään eikä ollut valmis sitoutumaan tunnetasolla. Ehkä hän on tuohon puutteeseen löytänyt jo jonkun helpomman kohteen.

Haluatko laastariksi: onneksi meitä on lukuisia saman ongelman kanssa kärsiviä. :( Totta puhut, jos tiemme ovat tarkoitettu vielä kohtaavan niin myös käy. Toisaalta miten voisin enää koskaa luottaa mieheen, että hän ei jättäisi minua taas yhtäkkiä.. mitä tästä opimme: Älä koskaan ihastu juuri eronneeseen. Ärsyttää. Menee vain hermot kun mies tuijottaa minua aina nii pitkään! Ehkä hän on ihastunut minuun, mutta pelkää rakastua. Who knows..

Älä haaveile: hän ei ollut seksin perässä. TIedän sen. Hän etsii elämänkumppania, enkä voi ymmärtää miksi en sellaiseksi kelpaa.

Haluatko laastariksi: hyvä että pidit puolesi, sillä säästit itsesi todennäköisesti pahemmilta säröiltä - vaikka nytkin sattuu. Kuten itsekin näet, eipä miehen uusi suhde ole kovin vakaalla pohjalla ja tulee varmaan päätymään eroon ennemmin tai myöhemmin. Voimia myös sinulle, ja kiitos kun olet ollut täällä "tukena".

Itse näin miestä taas eilen baarissa, mutta hän oli tällä kertaa hyvin välinpitämätön. Ei katsellut kun muutaman kerran mitä huomasin, moikkasi, mutta ei tullut juttelemaan. Oisihan se kiva jos voisi edes kuulumisia kysellä, mutta ei väkisin. Ehkä tuo mies ei tosiaan olekaan niin unelma kuin aluksi tuntui...olen päättänyt lopettaa toiveiden elättelemisen meistä, sillä mitään meitä tuskin koskaan tulee. Minua odottaa jossain tuolla jotain paljon parempaa.. :)

Pakko linkittää tähän vielä tämä: http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288590552162.html

Tunnusmerkit 1, 2 ja 3 selittää miehen käytöksen kyllä täysin. Etenkin kohta kolme, kun tuolla alussa ihmettelin miksi hän oli suhteeni niin innokas, ja kohta ahdistui ja vetäytyi.

Moi,

Mun on pakko ottaa kanssa osaa keskusteluun ja jakaa muutama ajatus tästä aiheesta, kun se on itseänikin koskettanut liian monta kertaa.
Erosin itse juuri vähän samantyyppisestä tapauksesta, jossa tämä kyseinen mies ei selkeästi ollut päässyt yli exästään ja muutenkin asiat omassa elämässään aika sekaisin. Sitä ennen olin hieman lyhyemmässä suhteessa, jossa lähes tulkoon oli aivan sama tilanne. Olen siis vain toistanut tätä samaa kaavaa ja oikein kerjännyt verta nenästä :/

Molemmat miehet olivat alkuun hyvin ihastuneita ja haaveilivat tulevaisuudesta ja halusivat tehdä suunnitelmia jne. Itse olin taas molempien kanssa hyvin varautunut ja halusin edetä hitaasti. Uskaltauduin kuitenkin luottamaan miehiin ja heittäytymään tunteiden vietäviksi. Ehkä tässäkin on sitten se sama klisee, että kun itse aloin näyttämään tunteitani ja halukkuuttani olla miesten kanssa vakavemmassa suhteessa, he pelästyivät ja menettivät mielenkiinnon. Tiedän heidän välittäneen minusta eivätkä erot ole olleet helppoja, mutta silti on sellainen olo kuin minua olisi huijattu :/

Tämä ristiriitaisuus miesten käytöksessä on juuri se raastava asia. Itse olen aivan puhki tämän viimeisen suhteen jälkeen, koska mies oli niin ailahteleva ja aina sai vaan takkiinsa kun yritti uudelleen ja uudelleen. Pelkään vain, että nämä kokemukset saavat uskoni parisuhteisiin loppumaan enkä uskalla enää luottaa kehenkään ja etteikö näin kävisi joka kerta! Mistä sen tietää, ettei toisella ole tuollaisia ongelmia ja painolasteja käsittelemättä? Jos en koskaan ota riskiä, niin en varmasti saa mitään, mutta kuinka monta kertaa se riski on otettava, että jotain hyvää seuraisi lopulta? En tiedä kuinka monta kertaa sitä jaksaa aina pettyä ja kammeta itsensä taas uudelleen ylös yrittämään uudestaan...

Mistä te oikein löydätte sen voiman taas yrittää uudestaan ja kuinka uskallatte taas luottaa toiseen?

Haluatko laastariksi: yksi parhaimpia keinoja unohtaa on kyllä kieltämättä "poissa silmistä, poissa mielestä" - periaate. Oot ollu tosi rohkee, ku oot pyytäny miestä olemaan ottamatta yhteyttä suhun, vaikka sydän huutaakin varmasti kaikkea muuta.. Muhun tää mies ei pidä taas mitään yhteyttä. Mulla on taas ollu sikavaikeita päiviä. Oon miettiny tätä miestä jatkuvasti, miettinyt miksi en kelpaa, miettinyt jokaisena yksinäisenä hetkenä että voisin nytkin olla hänen kanssaan ja ääh. MIKSI TÄN PITI MENNÄ NÄIN?

Eniten mua satuttaa ku sanotaan että en oo valmis mihinkää ja kohta että en saavuttanu sun kaa sitä oikeeta tunnetta, eli onkohan hän kohta tuola etsimässä sitä uutta? Miksi hän ei voi antaa vain meille aikaa?

Sun ei tosiaan kannata jäädä odottelemaan miestä vaan jatkaa omaa elämääsi. Jos hän joskus ilmaantuu elämääsi uudestaan, mieti kaksi kertaa mihin olet ryhtymässä, ettet joudu taas pettymään : (


Jeannette: Kiva kun kerroit oman tarinasi, mua ainakin jotenkin lohduttaa aina kuulla, etten ole vastaavan asian kanssa yksin. Oho, ikävää että olet jo kaksi kertaa joutunut samanlaiseen myllytykseen. :/ Tässäpä se ristiriita juuri onkin, mistä tietää mihin toinen on todella valmis kun vaikuttaa alussa niin rakastuneelta ja kohta voikin olla täysin eri mieltä, ahdistunut yms. Itsekin tunnen oloni täysin huijatuksi ja petetyksi ja ennen kaikkea, yksinjätetyksi.

Toivottavasti uskallat ottaa vielä tulevaisuudessasi riskejä. Ymmärrän pelkosi täysin. Itse päätin, etten päästä ketään lähelleni ennenkuin olen nämä haavat korjannut. Mutta kukapa jaksaa loputtomiin pettymyksiä kerta toisensa jälkeen niin, että pystyisi vielä luottamaan..

Osaisipa joku vastata viimeiseen kysymykseesi. Veikkaan, että ainut mikä auttaa on aika.. Tsemppiä sinullekin!

Pakko vielä pohtia oman tapaukseni sanoja, koska ne ovat niin hämäriä.. Ensiksi hän sanoo yhtäkkiä ettei pysty tähän nyt, koska otti edellisessä suhteessaan niin pahasti takkiin eikä tiedä milloin pääsee siitä yli. Kaverini jutteli miehen kanssa, jolle oli sanonut minun olevan mahtava ihminen, mutta pelkää rakastua ja tuntuisi
kuin pettäisi jotain, vaikka erosta on jo aikaa. Nuihin aikoihin hän totesi yhdessä viestissään kun sanoin, että olisi kiva päästä hänen viereensä nukkumaan että "ehkä vielä joskus". Kuitenkin nyt jonkin ajan kuluttua, hän sanoi minulle että minussa ei ole mitään vikaa, mutta kun oikeaa tunnetta ei saavuttanut, niin ei niin ei. Mitä tästä pitäisi ajatella? Aluksi kuulosti että hän haluaa ja tarvitsee aikaa, kohta kuin uskoisi että ehkä vielä joskus, nyt taas että tämä oli lopullisesti tässä.

Satuttaa vaan niin paljon, jos hän nyt etsii jonkun uuden ja voi saavuttaa hänen kanssaan sen onnen, muttei minun. Kehunut minua kuitenkin jatkuvasti, että minulla on ihana ajatusmaailma, meillä synkkaa hyvin yms. Tietäisipä mikä hemmetti voi hiertää niin paljon. Samalla valittaa kuitenkin, kuinka "outoa ja kurjaa tuo poikamieselämä on".

tervetuloa joukkoon surulliseen jannette.

mä mietin siskoni kanssa viime syksynä tossa pahimmassa myllyssä ollessa mikä saa meidät selivämään tiukoissa tilanteissa. tultiin tulokseen että kiitos kuuluu meiän isälle. hän kasvatti meidät ja periaate ei ollut, kuten joidenkin ystävien vanhemmillä oli, että ”tytön kansalaisvelvollisuus” on hakkia perhe, punainen tupa ja perunamaa, vaan se että me kasvetaan itsenäiseksi. siskon häissä isä piti puheen, jossa sanokin että hänen periaate oli kasvattaa tytöistään naiset jotka eivät sorru parisuhteessa sekundaan vaan pitävät parisuhteen mittana molemmin puolista rakkautta, rehellisyyttä, luottamusta ja avoimuutta. faija oli fiksu mies.
mä olen aina ihmetellyt tuota valmiutta nopeaan uuteen suhteeseen kun vanha on juuri karahtanut kiville. ”oma tapaukseni” kanssa siitä kerran keskustelin, hän myönsi että ei osaa olla yksin. arvatkaa tekikö mieli ”kiljua” että kokeile voit yllättyä. mä vielä lupasin hänelle aikaa ja olla tukena kun selvittelee sen vanhan, mutta eipä kelvannut, puheesta kuuli että asia vielä hiersi ja pahasti. toinen hälytyskelloa soittanut asia hänessä mun päässä oli mustasukkaisuus. kyllä mullakin tuli huijattu olo hänen suunnaltaan, vietettiin paljon aikaa yhdessä, hän ei puhunut mitään että häntä häiritsi mun halu hitaaseen etenemiseen ja sitten yks kaks hän kertoi tavanneensa toisen, minä kun olin luulossa että me edetään sillä hitaalla tahdilla… argh ja kaupan päälle ne epäröinnit jälkeen päin eli tiedän myös tuon ristiriitaisuudet miehen käytöksessä.
tuohon kysymykseen mistä tiettä että painolasteja ei ole: ei varmaan muuten kuin kysymällä. mä olen ehkä tyhmän rohkea, mutta kyselen toiselta suoraan syyt epäonnistuneeseen suhteeseen ja kerron omat. jotkut miehet ovat kohottaneet kulmia moisesta suoruudesta mutta tajunneet mitä tarkoitan ja vielä kun lisään että avoimuus ja rehellisyys on mulle ihan must juttuja, niin olen saanut ymmärrystä kyselyihini, tosin en nyt ensi treffeillä noita heittele. totuushan on että aina uusi suhde on tutustumista tuntemattomaan ihmiseen ja mitä ongelmia & painolasteja hän kantaa mukanaan selviää vain ajan myötä. sen takia pikanen yhteenmuutto on musta kun nuoralle hyppäisi heilumaan, sillä erittäin harva meistä niin rehellinen on että ensi kuukausien aikana kaikkia niitä huonoja puoliaan esille tuo, vaan vielä ”jemmaa / siistii” niitä negatiivisia puolia.
janette sun kysymys: Mistä te oikein löydätte sen voiman taas yrittää uudestaan ja kuinka uskallatte taas luottaa toiseen? – en tiedä mistä se löytyy sitten kun on oikea aika, nyt se ei ole. todennäköisesti silloin pelottaa ja helvetinmoisesti pelottaakin, mutta silti uskon että joku päivä rohkeutta löytyy.. ihan varmaan teidän yhden asian: hän ei ole juuri eronnut 8)
adessa sulle vinkki, en tiedä onko oikea mutta mulla tepsi: yritä lopettaa tuo ajattelu miksi et hänelle kelvannut, helpommin sanottu kun tehty, tiedän. mä jouduin tylyn tosiasian eteen että syvällä suossa rämmin tämän asian kanssa. itse sitä ”syvyyttä” en tajunut ennen kuin sisko laittoi mut vaa-alle joka näytti että paino oli tippunut reilu 15 kiloa vajaassa parissa kuussa. sillon tiesin että jostain on löydettävä selkäranka tämän asian selvittämiseen ja ainoa keino minkä keksin oli että aloin kaivamaan niitä negatiivisia asioita hänestä eli mustasukkaisuuden, haluttomuuden selvitellä vanhaa asiaa, ne loukkaukset jotka häneltä sain: syyttelyn että etsi toisen naisen kun en luvannut ”kuuta taivaalta” ennen kuin hän olisi tuon vanhan kanssa ”sinut” jne… sulla on tuo sama ajatus kun mulla oli: miksi hän ei antanut meille aikaa, monet kyyneleet tuo kysymys päässä on valutettu, mutta me ei sitä vastausta tiedetä vain he tietävät..
tulipa pitkä ”vuodatus”. mä en ole häntä nähnyt reiluun viiteen kuukauteen eli poissa silmissä poissa mielestä ei pidä paikkansa, päivät olen yrittänyt täyttää työllä, urheilulla, lukemisella (kun nyt taas pystyn keskittymään – yksi kirja ”jälleenrakentaminen” lukemisen arvoinen ”eronneille”), tapaillu kavereita, nykyään välttelen puhumista hänestä jne… ei hevillä helpota, mutta jaksan jo vitsailla joillekkin asioille, vitsailusta ei ollut toivoakaan viekä pari kuukautta sitten… tsemppiä teille! toivottavasti ”kuullaan vielä”!

Noin lyhyen tuntemisajan jälkeen te olitte vasta tuttavan tasolla. Kyllä voi olla ihastunut uuteen tuttavaan!

Mies haki sinusta vain ilmaista seksikumppania. Teit oikein kun pidit itsesi sen yläpuolella. Tuo jo yksistään pitäisi riittää hyvään mieleen että pääsit hänestä eroon.

Tuo mies aivan varmasti loytää useampiakin naisia jotka tarjoutuvat ilmaiseen seksiin, joten maksullisia hänen ei tarvitse käyttää.

Sinä taas, jatka etsintää. On olemassa miehiä jotka arvostavat naisissa muutakin kuin alapäätä.

Eivät kaikki miehet ole raadollisia valehtelijoita ja hyväksikäyttäjiä. Äskettäin eronnut on toisaalta sekaisin ja eksyksissä, toisaalta vapaa tutustumaan ja rakastumaan. Siinä on mahdollisuus sekä hyvään että pettymyksiin.

Minusta aloittaja ei olisi voinut paljon paremmin toimia: osoitit kiinnostuksesi mutta etenit omaan tahtiisi. Seuraa jatkossakin omaa sydäntäsi äläkä yritä liikaa miellyttää miehiä, niin saat sellainen miehen, joka sinulle parhaiten sopii.

oppeliini1: Kyllä, ihastuin palavasti ja nuin lyhyessä ajassa. :) Joidenkin kanssa vain synkkaa ja tuntee sielunkumppanuutta, ei sitä osaa sen tarkemmin selittää. Seksijuttuun en vaivaudu edes kommentoimaan.

Hyvä kokemus: Kiitos sanoistasi, piristi päivää! :) Olet oikeassa, en olisi voinut toisinkaan toimia. Mies taitaa olla vain erostaan yhä sekaisin.

Kaikenlisäksi asia mitä en ole täällä vielä paljastanutkaan on se, että mies on tuleva maatilan isäntä. Minulla taas on hieman erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, ja niistä puhuimmekin silloin, voisiko suhteemme toimia. Hän saattoi arastella myös sitä, että tulevaisuuden haaveemme ovat melko erilaisia. Kompromissejahan siinä olisi joutunut tekemään.

?