Olin kiusaaja.

Komppaan ihan kybällä

Kyllä omasta mielestäni olen muuttunut täysin eri ihmiseksi? Onneksi en kaltaisesi kiukutteluista muutu takaisin kiusaajaksi, vaan yritän ymmärtää sinuakin synkkien "kukaan ei voi muuttua, kiusaaminen ikuinen mielisairaus" ajatuksiesi kanssa.

Enemmän sinun viestistä tulee kiusaaminen mieleen. Ei kiusaaminen ole mitään mielisairautta? Tuo vaikuttaa enemmän sinun käsittelemättömältä katkeruudelta kiusaajia kohtaan.

Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta. Ei muuten pääse itse omassa elämässä eteenpäin. Yritän itse myös olla mahdollisimman kiltti kaikille ihmisille. Vaikka puhelinmyyjä soittaisi niin en enää nykypäivä tiuski puhelimeen ja lyö luureja päälle. Vaan yritän itse hengittää syvään, rauhoittua, ja nätisti/sivistyneesti kieltäytyä.

Ei se että itse kiusaa muita ja elää jatkuvassa vihassa, ole helppoa kiusaajallekaan.

Aloittaja. kirjoitti:

Kyllä omasta mielestäni olen muuttunut täysin eri ihmiseksi? Onneksi en kaltaisesi kiukutteluista muutu takaisin kiusaajaksi, vaan yritän ymmärtää sinuakin synkkien "kukaan ei voi muuttua, kiusaaminen ikuinen mielisairaus" ajatuksiesi kanssa.

Enemmän sinun viestistä tulee kiusaaminen mieleen. Ei kiusaaminen ole mitään mielisairautta? Tuo vaikuttaa enemmän sinun käsittelemättömältä katkeruudelta kiusaajia kohtaan.

Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta. Ei muuten pääse itse omassa elämässä eteenpäin. Yritän itse myös olla mahdollisimman kiltti kaikille ihmisille. Vaikka puhelinmyyjä soittaisi niin en enää nykypäivä tiuski puhelimeen ja lyö luureja päälle. Vaan yritän itse hengittää syvään, rauhoittua, ja nätisti/sivistyneesti kieltäytyä.

Ei se että itse kiusaa muita ja elää jatkuvassa vihassa, ole helppoa kiusaajallekaan.

Lue lisää

Tuossa ällistyttävässä ja niin harvinaisessa valaistumisessasi taitaa kuitenkin olla joku vähän pielessä tai vähintäänkin kesken, kun pitää joka viestissä puolustella omaa käytöstään. Muistuttaa etäisesti yhden toisen taunon yhtäkkistä "uskoon tuloa"...

Miksi muuten laitat kysymysmerkin väitteidesi perään, ihan kuin et olisi itsekään varma asiasta ja kysyt muilta, eikö olekin näin, saadaksesi jonkinlaista näennäistä sympatiaa tai synninpäästön?

Kyllähän kuka tahansa verekseltään kiinni jäänyt voi sanoa, että oho... mutta en mä enää.

Sitäpaitsi kyllä kiusaamisen takana voi olla diagnosoitava mielisairauskin. Mutta vähintään sosiaalisesti vajakkina sellaista ihmistä ainakin voi ja kuuluu pitää, joka ei opi olemaan ihmisiksi toisille.

Erityisesti häiritsee seuraava lause: "Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta."

Tämäkö on se elämänohje, jonka haluat näistä viisauden rusinoistasi kehystää plakaatiksi seinälle tuleville jälkipolville, vaiko se anteeksipyyntösi kiusatulle?

Onko mieleesi muuten tullut sellainen skenaario, että jospa tämä kiusattu palaakin jonain päivänä päiväuniisi ja päättää maksaa kaikki takaisin, vieläpä oikein korkojen kera... ;)

Aloittaja. kirjoitti:

Kyllä omasta mielestäni olen muuttunut täysin eri ihmiseksi? Onneksi en kaltaisesi kiukutteluista muutu takaisin kiusaajaksi, vaan yritän ymmärtää sinuakin synkkien "kukaan ei voi muuttua, kiusaaminen ikuinen mielisairaus" ajatuksiesi kanssa.

Enemmän sinun viestistä tulee kiusaaminen mieleen. Ei kiusaaminen ole mitään mielisairautta? Tuo vaikuttaa enemmän sinun käsittelemättömältä katkeruudelta kiusaajia kohtaan.

Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta. Ei muuten pääse itse omassa elämässä eteenpäin. Yritän itse myös olla mahdollisimman kiltti kaikille ihmisille. Vaikka puhelinmyyjä soittaisi niin en enää nykypäivä tiuski puhelimeen ja lyö luureja päälle. Vaan yritän itse hengittää syvään, rauhoittua, ja nätisti/sivistyneesti kieltäytyä.

Ei se että itse kiusaa muita ja elää jatkuvassa vihassa, ole helppoa kiusaajallekaan.

Lue lisää

höpöhöpö. paskapuhetta. kiusaaja ei muutu miksikään, onhan tuo nähty.

Anteeksi en anna, vaikka miljoonan maksaisi. Samalla mitalla takaisin.

Mielummin selvittäisin asiat ja opettelisin tulemaan toimeen. Kuin aikuiset ihmiset.

pirkkonen kirjoitti:

Mielummin selvittäisin asiat ja opettelisin tulemaan toimeen. Kuin aikuiset ihmiset.

Kiitos. Uskoin sinuun. vaikka olenkin unelmalomallani.

minä en olisi sinuun luottanut ilman face to face. Enkä luottanutkaan. irl Mun rakas tulee suoraan luo.Sä tiedät sen irl. Mulla on selkärankaa. irl

ja katotaan hajoiletko sä kun tarina jatkuu irl koska todellakin me kohdataan ja se ei ole nöyrtymistä. vaan asiallista kohtelua.

Tosin ekalla en ala syyttelemään, muttä tämä on nyt toka kerta mitenhän mä toimin tästä sulla ei ole tietoa

Sori, sä sait mut taas kiihtymään 0 - 100 alta 3 s

Omatuntosi kirjoitti:

Tuossa ällistyttävässä ja niin harvinaisessa valaistumisessasi taitaa kuitenkin olla joku vähän pielessä tai vähintäänkin kesken, kun pitää joka viestissä puolustella omaa käytöstään. Muistuttaa etäisesti yhden toisen taunon yhtäkkistä "uskoon tuloa"...

Miksi muuten laitat kysymysmerkin väitteidesi perään, ihan kuin et olisi itsekään varma asiasta ja kysyt muilta, eikö olekin näin, saadaksesi jonkinlaista näennäistä sympatiaa tai synninpäästön?

Kyllähän kuka tahansa verekseltään kiinni jäänyt voi sanoa, että oho... mutta en mä enää.

Sitäpaitsi kyllä kiusaamisen takana voi olla diagnosoitava mielisairauskin. Mutta vähintään sosiaalisesti vajakkina sellaista ihmistä ainakin voi ja kuuluu pitää, joka ei opi olemaan ihmisiksi toisille.

Erityisesti häiritsee seuraava lause: "Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta."

Tämäkö on se elämänohje, jonka haluat näistä viisauden rusinoistasi kehystää plakaatiksi seinälle tuleville jälkipolville, vaiko se anteeksipyyntösi kiusatulle?

Onko mieleesi muuten tullut sellainen skenaario, että jospa tämä kiusattu palaakin jonain päivänä päiväuniisi ja päättää maksaa kaikki takaisin, vieläpä oikein korkojen kera... ;)

Lue lisää

Olettaen että olet kokenut,
etkö tahtoisi taunon ja Kirstin tekevän sovinnon?
Eikö kauhuskenaario sekin jos he huitoisivat kepillä toisiaan vanhainkodissa.
Totta kai ensin asia on käsiteltävä totuudenmukaisesti.

On höpöhöpöä väittää, ettei ihminen voi muuttua. Jos näin olisi, niin esimerkiksi kukaan ei kasvaisi aikuiseksi, vaan käyttäytyisi lopun ikäänsä kuin uhmaikäinen (no jotkut näin tekevätkin, mutta eivät läheskään kaikki). Persoonan syvimmät ja alkuperäisimmät kerrokset ovat lähes mahdottomia muuttaa, mutta esimerkiksi kasvatuksen ja ympäristön tuloksena syntyneitä luonteenpiirteitä ja asenteita voi ja usein täytyykin muuttaa, usein jopa aivan päinvastaisiksi. Lisäksi "sisäänrakennettujakin" ominaisuuksiaan voi tietoisesti hallita tiettyyn pisteeseen. Koko kasvatuksen ja tapakulttuurin edellytyshän on juuri se, että ihmisen käytös ja luonne on tiettyyn pisteeseen asti muokattavissa ja hallittavissa (joko ulkoa- tai sisältäpäin).

Miten tämä liittyy sitten kiusaamiseen? No, mielestäni voidaan erottaa ainakin kaksi eri kiusaajatyyppiä:

1. Synnynnäinen kiusaaja. Näiden ihmisten persoonan perusrakenne on jo syntymästä sosiopaattisuuteen tai ihan pelkästään kusipäisyyteen taipuvainen, tai heidän kasvatuksensa on jo varhaisimmasta lapsuudesta ollut itsekkyyteen ja ilkeyteen ohjaavaa. Tämä tyyppi ei tunne tekevänsä mitään väärää piinatessaan muita, koska he katsovat oikeudekseen sanoa ja tehdä mitä tahansa. Yleensä tähän liittyy ajatus omasta erinomaisuudesta ja kyvyttömyys nähdä itsessä mitään virheitä. Stereotyyppi kiusaajan huonosta itsetunnosta on siis näiden ihmisten tapauksessa aivan väärä. Päinvastoin, juuri ylikehittynyt itsetunto saa heidät hakemaan valtaa toisten yli sortamalla heitä.

On todennäköistä, että tyypin 1 kiusaaja ei koskaan muutu. Hän ei kerta kaikkiaan näe siihen mitään tarvetta. Vain jokin suunnaton henkinen shokki saattaisi saada heidät kyseenalaistamaan mitään toimintaansa tai ajatteluaan.

Rääkätty rääkkääjä kirjoitti:

On höpöhöpöä väittää, ettei ihminen voi muuttua. Jos näin olisi, niin esimerkiksi kukaan ei kasvaisi aikuiseksi, vaan käyttäytyisi lopun ikäänsä kuin uhmaikäinen (no jotkut näin tekevätkin, mutta eivät läheskään kaikki). Persoonan syvimmät ja alkuperäisimmät kerrokset ovat lähes mahdottomia muuttaa, mutta esimerkiksi kasvatuksen ja ympäristön tuloksena syntyneitä luonteenpiirteitä ja asenteita voi ja usein täytyykin muuttaa, usein jopa aivan päinvastaisiksi. Lisäksi "sisäänrakennettujakin" ominaisuuksiaan voi tietoisesti hallita tiettyyn pisteeseen. Koko kasvatuksen ja tapakulttuurin edellytyshän on juuri se, että ihmisen käytös ja luonne on tiettyyn pisteeseen asti muokattavissa ja hallittavissa (joko ulkoa- tai sisältäpäin).

Miten tämä liittyy sitten kiusaamiseen? No, mielestäni voidaan erottaa ainakin kaksi eri kiusaajatyyppiä:

1. Synnynnäinen kiusaaja. Näiden ihmisten persoonan perusrakenne on jo syntymästä sosiopaattisuuteen tai ihan pelkästään kusipäisyyteen taipuvainen, tai heidän kasvatuksensa on jo varhaisimmasta lapsuudesta ollut itsekkyyteen ja ilkeyteen ohjaavaa. Tämä tyyppi ei tunne tekevänsä mitään väärää piinatessaan muita, koska he katsovat oikeudekseen sanoa ja tehdä mitä tahansa. Yleensä tähän liittyy ajatus omasta erinomaisuudesta ja kyvyttömyys nähdä itsessä mitään virheitä. Stereotyyppi kiusaajan huonosta itsetunnosta on siis näiden ihmisten tapauksessa aivan väärä. Päinvastoin, juuri ylikehittynyt itsetunto saa heidät hakemaan valtaa toisten yli sortamalla heitä.

On todennäköistä, että tyypin 1 kiusaaja ei koskaan muutu. Hän ei kerta kaikkiaan näe siihen mitään tarvetta. Vain jokin suunnaton henkinen shokki saattaisi saada heidät kyseenalaistamaan mitään toimintaansa tai ajatteluaan.

Lue lisää

2. Opportunistiset kiusaajat. Nämä ovat ihmisiä, jotka useimmissä yhteisöissä ovat aivan normaaleja, mukavia tai vähemmän mukavia ihmisiä. He edustavat lähes kaikkia normaalin rajoissa olevia persoonallisuustyyppejä. He voivat ryhtyä kiusaajiksi eri syistä, joiden alku on ulkoisissa tekijöissä.

Tyypillisintä on, että tyypin 1 kiusaaja saa heidät temmattua mukaansa rääkkäämään uhriaan. Mukaan menon motiivina on halu vältää itse uhriksi joutuminen ja halu kuulua ryhmään. Lisäksi tilanteen päästyä kärjistymään kiusattua on houkuttelevan helppo käyttää syntipukkina työpaikan ongelmiin ja varoventtiilinä omien huonojen päivien aikana. Koska kiusaaminen yleensä alkaa pienestä ja eskaloituu vähitellen, voivat myös pääkiusaajan "satelliitit" vähitellen luisua sellaiseen häijyyteen, jota olisivat kauhistuneet ennen prosessin alkua. Voidaan sanoa, että heidän normaalintajunsa ja omatuntonsa turtuu niin, etteivät he usein itsekään tajua miten väärin tekevät.

Joskus, varsinkin kouluissa, voi myös kiusattu ryhtyä kiusaajaksi. Tällöin on kyse siitä, ettei kiusattu uskalla antaa omille kiusaajilleen takaisin, tai nämä ovat jo siirtyneet koston ulottumattomiin. Helpottaakseen oloaan kiusattu etsii itseään heikomman kohteen, jolle "kostaa" oman kiusaajansa antamat tölväykset. Sisäisesti hän saattaa oikeuttaa tämän itselleen jollain loogisella kiemuralla, kuten "kun kerran Xkin voi olla kusipää, niin miksen minäkin" tai "maailma on kova paikka, joten pitää itsekin olla kova". Pahimmillaan paha laitetaan kiertoon monessakin eri kerroksessa, jolloin voi syntyä monipolvinen nokkimajärjestys, jonka pahnanpohjimmaisten olo on yhtä helvettiä.

Hyvä uutinen on, että tyypin 2 kiusaaja voi muuttua, ja usein tekeekin niin. Pääpukari-satelliitti-kuviossa useinkin riittää, että pääkiusaaja poistuu kuviosta. Tällöin muut lopettavat uhrin rääkkäämisen kuin itsestään, kun primus motor ei enää vetele naruista. Toinen tepsivä keino varsinkin "kostokiusaamisessa" on shokeerata opportunistikiusaaja nopealla, ankaralla puuttumisella. Tämä usein tölväisee hänet "heräämään" ja tajuamaan tekojensa vääryyden. Mitä aikaisemmin tämä tapahtuu, sen parempi. Viimeiseksi, voi tapahtua myös niin, että opportunistikiusaaja yksinkertaisesti tympääntyy uhrin kiusaamiseen. Hän ei saa yhtä kovia kiksejä tai vallantunnetta muiden kyykyttämisestä kuin tyypin 1 edustaja, joten hän saattaa jättää asian sillensä.

Tämä tyypittely perustuu omaan kokemukseen kouluajoilta, mutta pätenee myös työelämään, sillä kiusaamisen perusdynamiikka on aina sama. Vain muodot vaihtelevat.

Itse olin peruskoulun loppupuolella opportunistikiusaaja. Koko luokkani sorti minua yhden pääpirun johdolla. Helpottaakseni omaa ahdistustani otin erään toisen henkilön silmätikukseni ja pilkkasin häntä joka ikisessä käänteessä. Tämä loppui lyhyeen, kun omat vanhempani tarttuivat asiaan jämäkästi. He vaativat minua esittämään anteeksipyynnön ja koulua rankaisemaan minua, vaikka uhrilleni ja hänen vanhemmilleen olisi riittänyt pelkkä kiusaamisen loppuminen.

Tämä oli järkytys, joka sai minut heräämään kuin unesta. Tunsin yhtäkkiä suunnatonta häpeää, ja vannoin etten enää sellaista tee. Tästä on nyt reilusti yli kymmenen vuotta, mutta voin sanoa, ettei ole tehnyt enää lainkaan mieli kiusata toista ihmistä, enkä sellaiseen ole mennyt mukaan. Vieläkin joskus kadun tekosiani, vaikka uhrini kanssa välit muodostuivat asian selvittämisen jälkeen aivan ystävällisiksi. Ajatuskin, että alkaisin taas sortaa jotakuta sillä tavalla kuin tein, on vastenmielinen.

Tällä tarinalla tahdon siis sanoa, että kiusaajankin on mahdollista muuttua. Se tosin vaatii edes jotenkin toimivan omantunnon ja kyvyn mennä itseensä.

Omatuntosi kirjoitti:

Tuossa ällistyttävässä ja niin harvinaisessa valaistumisessasi taitaa kuitenkin olla joku vähän pielessä tai vähintäänkin kesken, kun pitää joka viestissä puolustella omaa käytöstään. Muistuttaa etäisesti yhden toisen taunon yhtäkkistä "uskoon tuloa"...

Miksi muuten laitat kysymysmerkin väitteidesi perään, ihan kuin et olisi itsekään varma asiasta ja kysyt muilta, eikö olekin näin, saadaksesi jonkinlaista näennäistä sympatiaa tai synninpäästön?

Kyllähän kuka tahansa verekseltään kiinni jäänyt voi sanoa, että oho... mutta en mä enää.

Sitäpaitsi kyllä kiusaamisen takana voi olla diagnosoitava mielisairauskin. Mutta vähintään sosiaalisesti vajakkina sellaista ihmistä ainakin voi ja kuuluu pitää, joka ei opi olemaan ihmisiksi toisille.

Erityisesti häiritsee seuraava lause: "Aina elämässä pitää antaa anteeksi, ja olla katkeroitumatta."

Tämäkö on se elämänohje, jonka haluat näistä viisauden rusinoistasi kehystää plakaatiksi seinälle tuleville jälkipolville, vaiko se anteeksipyyntösi kiusatulle?

Onko mieleesi muuten tullut sellainen skenaario, että jospa tämä kiusattu palaakin jonain päivänä päiväuniisi ja päättää maksaa kaikki takaisin, vieläpä oikein korkojen kera... ;)

Lue lisää

"Tuossa ällistyttävässä ja niin harvinaisessa valaistumisessasi taitaa kuitenkin olla joku vähän pielessä tai vähintäänkin kesken, kun pitää joka viestissä puolustella omaa käytöstään."

NIMENOMAAN. Aloittaja ei ole muuttunut, ainoastaan hakee sympatiaa ITSELLEEN ja yrittää puhua itseään hyväksi. Todennäköisesti on yhä täysin infantiili ihminen, tulee tänne kirjoittelemaan kuinka hyvä nyt on.

hyperurpo kirjoitti:

Kiitos. Uskoin sinuun. vaikka olenkin unelmalomallani.

minä en olisi sinuun luottanut ilman face to face. Enkä luottanutkaan. irl Mun rakas tulee suoraan luo.Sä tiedät sen irl. Mulla on selkärankaa. irl

ja katotaan hajoiletko sä kun tarina jatkuu irl koska todellakin me kohdataan ja se ei ole nöyrtymistä. vaan asiallista kohtelua.

Tosin ekalla en ala syyttelemään, muttä tämä on nyt toka kerta mitenhän mä toimin tästä sulla ei ole tietoa

Sori, sä sait mut taas kiihtymään 0 - 100 alta 3 s

Lue lisää

Hyperurpolle terkkuja ihan urpolta vaan. Sori kauheesti jos taas suututin. Ei hätä tämän näköinen. Kellään mitään hätää pitäisi olla. Asiat asioina. Sorry vielä kerran jos taas onnistuin jonkun suututtamaan.

Pitäkää marttyyrit paskanne. Nyt muistinkin taas miksi teitä kiusattiin. Vedän anteeksipyyntöni takaisin.

Aloittaja.. kirjoitti:

Pitäkää marttyyrit paskanne. Nyt muistinkin taas miksi teitä kiusattiin. Vedän anteeksipyyntöni takaisin.

Niinpä niin, tosi vilpitön se taisi ollakin... Ei pääse leopardi pilkuistaan.

Jos sinua todella kaduttaisi oma käytöksesi, niin et kommentoisi noin.

Aloittaja.. kirjoitti:

Pitäkää marttyyrit paskanne. Nyt muistinkin taas miksi teitä kiusattiin. Vedän anteeksipyyntöni takaisin.

Minkä ihmeen anteeksipyynnön ja kenelle ja ketä? Ei se ole vielä mikään anteeksipyyntö, että kertoo olevansa täällä pahoillaan... taidat olla tosielämässä melkoinen jänishousu ja mitättömyys, mitä yrität edelleen jatkuvasti jotenkin kompensoida...

Minun puolestani voisit sen sijaan kyllä vedellä yksiksesi jotain muuta, jos vedätyttää...

Työpaikkakiusaaminen ei ole koskaan mitään perusteita, eikä työpaikka ei ole mikään lasten telmimispaikka, vaan asiat hoidetaan siellä aikuisten tavoin, eli suoraan ja asiallisesti. En tiedä sitten, kuinka pimeässä luolassa sinä sitten aikaasi kulutat...

Juuri tuosta näkyy, että olet luultavasti sekopää (tilapäinen tai jopa jo ihan syntymästä saakka) ja henkisesti vähän jälkeenjäänyt, kun et pysty normaaliin järjelliseen ajatteluun ja ilmaisuun.

ylläri kirjoitti:

Niinpä niin, tosi vilpitön se taisi ollakin... Ei pääse leopardi pilkuistaan.

Jos sinua todella kaduttaisi oma käytöksesi, niin et kommentoisi noin.

by the way sulla on mun sähköpösti nyt, joten jos jonkun pää ei kestä odotuksen piinaa, saatan olla god

Minä ainakin aioin pyytää kasvotusten anteeksi jos jotakuta olen satuttanut. Jos koskaan tulee asiat aidosti keskustelun alle kasvotusten.
Eräältä jo pariin otteeseen pyytänytkin, kerran ennakkoon kasvotusten ja toistamiseen puhelimessa.
Tähän mennessä juuri mitään aitoa kontaktia ei ole ainakaan minun tapauksessani vielä ollut mihinkään suuntaan. Kaikki vielä toistaiseksi anonyymiä nettilöpinää. Tällä työpaikkakiusaamisen palstalla totta ja muilla palstoilla provokatiivista manipulaatiota joissa vain osatotuuksia. Vielä kerran pahoitteluni omasta osuudestani minun tapauksessani.

pikkuurpo kirjoitti:

by the way sulla on mun sähköpösti nyt, joten jos jonkun pää ei kestä odotuksen piinaa, saatan olla god

Kirjoitusvirhe.. good not god

Ydinkysymys tässä asiassa on: Onko ns. entinen kiusaaja pyytänyt anteeksi kaikilta kiusatuilta ja myös parantanut heidän henkiset traumansa? Onko ns. entinen kiusaaja näyttänyt toteen, että on toiminut niin ja saanut myös aikaan tuloksia?

Olen 100varma, ettei ole, koska traumat eivät koskaan parane.

Ensinnäkään oikealla työpaikkakiusaamisella on hyvin vähän tekemistä tämän tyylisten kirjoitusten kanssa. Työpaikkakiusaaminen on pitkäaikaista henkistä prässiä, joka perustuu aivan eri asioihin, eli siihen, ettei siitä pysty irroittauumaan tehdyn sopimuksen tai kompensaatiomenetysten takia sekä useimmiten myös jonkin valta-aseman väärin käyttöön. Joten kritiikissäsi on kyllä aikamoinen suuruusluokkavirhe... mutta vaikeatahan sitä on ymmärtää, jos ei satu omalle kohdalle.

kokemusta on kirjoitti:

Ydinkysymys tässä asiassa on: Onko ns. entinen kiusaaja pyytänyt anteeksi kaikilta kiusatuilta ja myös parantanut heidän henkiset traumansa? Onko ns. entinen kiusaaja näyttänyt toteen, että on toiminut niin ja saanut myös aikaan tuloksia?

Olen 100varma, ettei ole, koska traumat eivät koskaan parane.

Lue lisää

Kyllä kiusatuille yleensä riittää se, että joku, vaikka vain yksi kiusaajista lopettaa kiusanteon. Varmasti ihan kiitollinen siitä. Kiitollinen jos saa joltakulta entiseltä kiusaajalta ystävällisen sanan tai edes tiedon siitä, että kiusaaja ei enään kiusaa kiusattua. Siinä mitään terapeuttista anteeksipyyntöjä vaadita. Kaikki ihmiset eivät ole katkeruuteen taipuvaisia, vaan luonnostaan sopeutuvaisia ja kilttejä.

Viisaus piilee sanoissasi. Kyllä molempien osapuolien tulisi varmaankin peiliin katsoa... Siitä se yleensä lähtee - ensimmäisestä askeleesta.

Suomesta ei löydy sellaista työpaikkaa, jossa kiusaamista ei tapahtuisi. Olemme ihmisiä. Tunnetusti ihmisen suurin nautinto on toisen alistaminen. Tämän lisäksi kiusaajat ovat narsisteja, ja narsismista ei voi parantua. Se on todettu lääketieteellisesti. Surullista, mutta totta.

Kaikki kiusaajat pitäisi lähettää Siperiaan pakkotyöhön.

Kuulostaa hankalalta. Sillä toisella osapuolella on luultavasti ollut vielä hankalampaa.

Miten olisi tämä psykologien ja muiden alan konsulttien vakioneuvo? "Älä jää miettimään menneitä ja ikäviä asioita. Suuntaa tulevaisuuteen. Mieti, millaista haluat elämäsi olevan x ajan päästä ja tee asioita, joilla pääset haluamaasi tilanteeseen." Eikös tämä ole käypäinen suunnitelma kiusaajillekin? Ainakin, jos haluaa lopettaa henkisen väkivallan harjoittamisen.

Kun päämäärä olisi työn tekeminen niin hyvin kuin mahdollista, silloin ei iskettäisi vyön alle.
Syy on sitten sen joka ei suostu antamaan anteeksi.
Olen nähnyt senkin, vaikka kiusaaja on ivallinen kun puhutaan anteeksipyytämisestä, hän silti roikkuu uhrissaan.
Ajatelkaa että kiusatut puhuvat vain omalta kannaltaan, tarkoitan että jos tilanne olisi noin toivoton, joka paikassa kiusataan, ja siihen täytyy vain sopeutua, ei olisi työkykyisiä näinkään paljon.
Uskon että totuus on valoisampi.

......... kirjoitti:

Kun päämäärä olisi työn tekeminen niin hyvin kuin mahdollista, silloin ei iskettäisi vyön alle.
Syy on sitten sen joka ei suostu antamaan anteeksi.
Olen nähnyt senkin, vaikka kiusaaja on ivallinen kun puhutaan anteeksipyytämisestä, hän silti roikkuu uhrissaan.
Ajatelkaa että kiusatut puhuvat vain omalta kannaltaan, tarkoitan että jos tilanne olisi noin toivoton, joka paikassa kiusataan, ja siihen täytyy vain sopeutua, ei olisi työkykyisiä näinkään paljon.
Uskon että totuus on valoisampi.

Lue lisää

Minulta vaaditaan anteeksiantamista vaikka kukaan ei ole pyytänyt anteeksi.

Minua syytetään siitä, että en voi antaa anteeksi kovia kokemuksiani vaikka kukaan ei ole keskustellut asiasta kanssani.

Noin toimii kiusaajan hovi, kun kiusaaja on joutunut poistumaan. Minä olen edelleen syntipukki.

Mitä pitäisi tehdä?

syntipukki1 kirjoitti:

Minulta vaaditaan anteeksiantamista vaikka kukaan ei ole pyytänyt anteeksi.

Minua syytetään siitä, että en voi antaa anteeksi kovia kokemuksiani vaikka kukaan ei ole keskustellut asiasta kanssani.

Noin toimii kiusaajan hovi, kun kiusaaja on joutunut poistumaan. Minä olen edelleen syntipukki.

Mitä pitäisi tehdä?

Lue lisää

Kiinnitä huomiota tähän, varsinkin jos pitkäkestoista. Käyttäydytään usein saman kaavan mukaan, kiusaaja tuntuu odottavan sinun reagoivan samalla tavoin. Sitten yhtäkkiä muuta tätä reagointia. Hän katsoo sinuun ja on ihmeissään.
Tietenkään ei pitäisi hyväksyä että työpaikka on temmellyskenttä.
Ainakin kun on kaksi samantyylistä ihmistä, löytyy keinoja.
Sain itse kiusaajani halkeamaan raivosta ja epätoivosta kun en sanonut mitään, hän nautti kun sai toiset puolustautumaan.

........ kirjoitti:

Kiinnitä huomiota tähän, varsinkin jos pitkäkestoista. Käyttäydytään usein saman kaavan mukaan, kiusaaja tuntuu odottavan sinun reagoivan samalla tavoin. Sitten yhtäkkiä muuta tätä reagointia. Hän katsoo sinuun ja on ihmeissään.
Tietenkään ei pitäisi hyväksyä että työpaikka on temmellyskenttä.
Ainakin kun on kaksi samantyylistä ihmistä, löytyy keinoja.
Sain itse kiusaajani halkeamaan raivosta ja epätoivosta kun en sanonut mitään, hän nautti kun sai toiset puolustautumaan.

Lue lisää

Itse kysyn aina, et "Niin kuvittelitko sä jotenkin loukkaavas mua?" silloin, kun nää pahimmat kiusaajat heittää näitä totuuksiaan mulle mm. mun henkisestä tasosta ja mistä nyt milloinkin mua nyt heidän täytyykin halveerata.
Näistä kyllä näkeekin, että heillä menee ainakin hetkeks aikaa pasmat sekaisin. Pari kertaa mennyt jopa jauhot suuhunkin.
Vielä kun välillä jatkan, jos alkavat änkyttää/yrittävät keksiä jonkun uuden piikin, et "Niin kun sä nyt et ole siinä asemassa mun silmissä, et mä viittisin välittää susta ja mistään suhun liittyvästä".
Aika hyvän tuntuinen vasta-ase, kun teet toiselle ohimennen tiettäväksi, ettet pidä häntä edes ihmisenä.
On kyllä ilkeätäkin, mutta niinhän se metsä vastaa, kun mitä sinne huutaa.

????????????????
Hyvä pointti kirjoituksessasi, vaikka ironiaa viljeletkin. Näissä asioissa harvemmin on vain yhtä ainoaa oikeaa. Vastatoimet aiheuttavat vastatoimia ja loputon lumipalloilmiö. Ei varmaankaan kenenkään toiveiden täyttymys tilanteesta.

On vain vaikeaa olla se osapuoli joka yksinään antaa periksi. Varsinkin jos vastapuoli jatkaa iskujen jakelemista vyön alle. Pitäisi siis kääntää toinen poski? Vaatii hiukkasen enemmän luonnetta antaa periksi ja tarjota unohdusta sekä anteeksiantoa. Varsinkin kiusatulle osapuolelle.

Tosin todellisuudessa tilanne on luultavasti sellainen, että osapuolet eivät edes tunne toisiaan sen vertaa voidakseen tehdä sopua keskenään. Ja minkäänlaisia haluja toisen persoonaan tutustumiseksi ei ole puolin taikka toisin. Molempien osapuolien tulisi nähdä oma osuutensa tilanteeseen. En kuitenkaan sano, että kiusatun tulisi antaa kiusaamisen jatkua. Se on ehdottomasti asia erikseen.

Ja vaikka haluja olisikin sopuun, se ottaisi todella kauan aikaa. Tilanne saattaisi jatkua räjähdysherkkänä jopa vuosia ja vaatisi molempien osapuolien sitoutumuksen tulitaukoon. Tilanne vaatisi myös rauhanturvaajan, joka olisi jäävi. Joka viheltäisi pelin tarvittaessa poikki. Jonkun pitäisi myös muistuttaa kätyreitä lopettamaan kiusaaminen. Kiusatunko? Kiusaajanko?

Ulkopuolisen on joskus vaikeaa nähdä puita joista metsä koostuu, vaikka näkeekin metsän erinomaisesti. Ilman tunnekuohuja tilanne on usein naurettava. Jopa pikkumainen. Mutta kun lisätään ne tunteet peliin, tunteet joita ulkopuolinen ei ole kokenut ja kärsinyt. Itkenyt ja tuntenut tuskaa sekä ahdistusta, jopa siinä määrin että terveys on kärsinyt, yöunet menettäneenä ihmisrauniona.. Niin.

Miten tehdä tehty tekemättömäksi? Ei sellaista keinoa ole. Tämä kaikki vain siksi että uskoo olevansa oikeassa omassa näkökannassaan.

Mutta toivoa on. Ihminen ja yksilö muuttuu ja kehittyy. Yleensä vaikeuksien kautta.

urpolainen kirjoitti:

????????????????
Hyvä pointti kirjoituksessasi, vaikka ironiaa viljeletkin. Näissä asioissa harvemmin on vain yhtä ainoaa oikeaa. Vastatoimet aiheuttavat vastatoimia ja loputon lumipalloilmiö. Ei varmaankaan kenenkään toiveiden täyttymys tilanteesta.

On vain vaikeaa olla se osapuoli joka yksinään antaa periksi. Varsinkin jos vastapuoli jatkaa iskujen jakelemista vyön alle. Pitäisi siis kääntää toinen poski? Vaatii hiukkasen enemmän luonnetta antaa periksi ja tarjota unohdusta sekä anteeksiantoa. Varsinkin kiusatulle osapuolelle.

Tosin todellisuudessa tilanne on luultavasti sellainen, että osapuolet eivät edes tunne toisiaan sen vertaa voidakseen tehdä sopua keskenään. Ja minkäänlaisia haluja toisen persoonaan tutustumiseksi ei ole puolin taikka toisin. Molempien osapuolien tulisi nähdä oma osuutensa tilanteeseen. En kuitenkaan sano, että kiusatun tulisi antaa kiusaamisen jatkua. Se on ehdottomasti asia erikseen.

Ja vaikka haluja olisikin sopuun, se ottaisi todella kauan aikaa. Tilanne saattaisi jatkua räjähdysherkkänä jopa vuosia ja vaatisi molempien osapuolien sitoutumuksen tulitaukoon. Tilanne vaatisi myös rauhanturvaajan, joka olisi jäävi. Joka viheltäisi pelin tarvittaessa poikki. Jonkun pitäisi myös muistuttaa kätyreitä lopettamaan kiusaaminen. Kiusatunko? Kiusaajanko?

Ulkopuolisen on joskus vaikeaa nähdä puita joista metsä koostuu, vaikka näkeekin metsän erinomaisesti. Ilman tunnekuohuja tilanne on usein naurettava. Jopa pikkumainen. Mutta kun lisätään ne tunteet peliin, tunteet joita ulkopuolinen ei ole kokenut ja kärsinyt. Itkenyt ja tuntenut tuskaa sekä ahdistusta, jopa siinä määrin että terveys on kärsinyt, yöunet menettäneenä ihmisrauniona.. Niin.

Miten tehdä tehty tekemättömäksi? Ei sellaista keinoa ole. Tämä kaikki vain siksi että uskoo olevansa oikeassa omassa näkökannassaan.

Mutta toivoa on. Ihminen ja yksilö muuttuu ja kehittyy. Yleensä vaikeuksien kautta.

Lue lisää

Meinaatko, että kiusaajan hovi muuttuu ihan itsekseen ja kasvaa aikuiseksi ilman että asioille tehdään mitään? Epäilen.

Millä keinoin kiusaajan hovi saadaan aukaisemaan silmänsä ja katsomaan totuutta silmiin eli sitä mihin he ovat osallistuneet? Kiusaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman siihen osallistuvaa aktiivista hovia ja silmänsä sulkevia myötäilijöitä.

Kyseessä ei ole vain oma näkemykseni siitä, että olen joutunut henkisen väkivallan kohteeksi työpaikalla. Syytekynnys on ylittynyt.

syntipukki1 kirjoitti:

Meinaatko, että kiusaajan hovi muuttuu ihan itsekseen ja kasvaa aikuiseksi ilman että asioille tehdään mitään? Epäilen.

Millä keinoin kiusaajan hovi saadaan aukaisemaan silmänsä ja katsomaan totuutta silmiin eli sitä mihin he ovat osallistuneet? Kiusaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman siihen osallistuvaa aktiivista hovia ja silmänsä sulkevia myötäilijöitä.

Kyseessä ei ole vain oma näkemykseni siitä, että olen joutunut henkisen väkivallan kohteeksi työpaikalla. Syytekynnys on ylittynyt.

Lue lisää

Jos ihmisellä ei kykyä rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, niin ei ole kykyä myöskään aukaista silmiään ja nähdä asiat niinkuin ne ympärillä ovat ja tapahtuvat. Ihmiselämässä on kyse siitä valitsetko oikean vai väärän, vai yritätkö luikerrella noiden asioiden väliltä ottamatta kantaa kumpaakaan.
Oikean valitsijat puolustavat kiusattua, väärän valitsijat kiusaavat ja luikertelijat ovat niitä hiljaisia asioiden hyväksyjiä, sivusta seuraavia, jotka hyväksyvät kiusaamisen näin olleen liittyen kiusaajiin, "vääriin".

tilannetaju kirjoitti:

Jos ihmisellä ei kykyä rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, niin ei ole kykyä myöskään aukaista silmiään ja nähdä asiat niinkuin ne ympärillä ovat ja tapahtuvat. Ihmiselämässä on kyse siitä valitsetko oikean vai väärän, vai yritätkö luikerrella noiden asioiden väliltä ottamatta kantaa kumpaakaan.
Oikean valitsijat puolustavat kiusattua, väärän valitsijat kiusaavat ja luikertelijat ovat niitä hiljaisia asioiden hyväksyjiä, sivusta seuraavia, jotka hyväksyvät kiusaamisen näin olleen liittyen kiusaajiin, "vääriin".

Lue lisää

Helvetissä on varattu pimeimmät sokkelot niille, jotka pysyvät moraalisissa kriiseissä puolueettomina (lainaus kirjasta Inferno, Dan Brown).

Myötäilijät ovat juuri noita, jotka kuvittelevat olevansa oikeamielisiä ollessaan puolueettomia. Työpaikkakiusaamisessa he eivät todellakaan ole puolueettomia, vaan hiljaisesti hyväksyvät henkisen väkivallan ja siten ottavat aktiivisesti kantaa hyväksyen henkisen väkivallan ja turvaten sen harjoittajan selustaa.