Mistä saada takaisin ilo ja voima

Tätä naista kiusattiin. Koulukaverit laitto nettiin videon, maailman rumin nainen...

https://www.youtube.com/watch?v=gcpu8Xy6OrU

Kiitos videolinkistä:) uskomatonta kuinka hän tekee tosiaan kaikkea mitä hän haluaa huolimatta ettei hänellä ole käsi ja jalkoja. Kaunis video ja kauniita sanoa, esim tuo että ihminen unohtaa miettiä mitä hänellä on sen sijaan kuin että mitä minulla ei ole.
Vapaaehtoistyöhön voisinkin lähteä, se varmasti auttaisi, ikään kuin samalla muita ja itseä.

ötzi kirjoitti:

Tätä naista kiusattiin. Koulukaverit laitto nettiin videon, maailman rumin nainen...

https://www.youtube.com/watch?v=gcpu8Xy6OrU

Lue lisää

Hänestä olen kuullut myös, ootko koskaan huomannut itse että kiusatut ja henkilöt joilla ei ole ollut jostakin syystä "normaalia" elämää/ jotka erottuvat omalla persoonallisuudellaan muista ihmisistä, ovat kaikkein kauneimpia sisältä? :)

Hei :)
Sen kyllä tiedän että alan ammattilaisella on tilivelvollisuus olla puhumatta asioista, mutta en todellakaan osaa sanoa miksi en uskalla mennä puhumaan. Asun n. 100 000 asukkaan kaupungissa, mutta muutan isompaan kaupunkiin, luulen että helpompi olisi ajatella menevänsä hakemaan apua jossa on paljon ihmisiä=enemmän ongelmia, joilloin ammattilaisella olisi paljon erilaisia ihmisiä vastaanotolla.

Olen kertonut kavereilleni että pidän tytöistä, asiassa ei ole mitään sinäänsä, mutta eräs ystäväni ei tätä jolloin tapaa tajua. Enkä vaan voi/osaa jostain syystä puhua rakkaudesta ja naisista ystävilleni vaikka he puhuvat omista poikaystävä asioista/sinkkuudestaan minulle.

Olen osittain samaa mieltä että länsimaissa missä on paremmin asiat terveydenhuollossa ja muutenkin meillä on nämä nokiat ja ipadit sun muut, mitä ei kehitysmaissa ole, niin ihminen voi kehittää itselleen ongelman pienemmästä.

Mutta olen erimieiltä koska oli sitten köyhä tai rikas, nainen tai mies, laiha tai pyöreämpi niin meillä kaikilla on perustarpeet ja tunteista niistä suurin on rakkaus.
Itse uskon että elämällä ja asioilla on tarkoitus.

Siinäpä se. Voi olla myös, että henkilö, joka on kokenut aikaisemmin vaikeaa ja karua elämää, osaa ehkä aikuisena olla tyytyväinen pieniin asioihin ja onnellisuus tulee siitä.

Sen sijaan jos kaikki asiat on saatu tekemättä mitään niiden eteen, niin sitä ei osaa olla laisinkaan yhtään mihinkään tyytyväinen ja elämää on niin tyhjää. Tyhjyyden ja elämän tarkoituksen puuttumisen takia sitten pitää kehitellä kaikenlaisia ongelmia itselleen. Jotkut kehittää jonkun päihdeongelman, jotkut tulevat uskoon, jollekin tulee mt-ongelmia, jotkut jonkun muun ihan vaan kun on niin tylsää ja elämässä ei ole mitään tarkoitusta. Joillekin se maailmanloppu on se finni otsassa tai likaiset hiukset.

Toisaalta sitä myös sitten olettaa, että kaikki asiat tulee tekemättä mitään, on aina se joku muu, joka tee puolestasi asiat. Sitä pitää asioita itsestäänselvyytenä eikä arvosta tärkeitä asioita. Sanotaanhan, että sitten kun jonkun asian menettää niin sitä sitten arvostaa enemmän. Kun kaikki on hyvin, on aikaa murehtia pientä näppylää otsassa tai miettiä, että mitä tuo naapuri minusta ajattelee sen sijaan, että pitäisi keskittyä ruoan hankkimiseen, tappelemaan elämästä ja kuolemasta tai että terveys olisi mennyt täysin ja silti pitäisi jotenkin elämästä selviytyä...Jos joskus ei ole ollut kattoa pään päällä tai jalat ei ole toimineet, niin niitä asioita arvostaa tulevaisuudessa enemmän.

Tää ei välttämättä harmi vaan pidä paikkaansa. Suuri osa psykiatreista/psykologeista on keski-ikäisiä ja monet heistä ovat valitettavasti homovastaisia vaikka eivät sitä välttämättä suoraan sanokaan... :(

En ollut ennen kuullut Maslow:n tarvehierarkiasta, kiitti kun toit sen esiin, googletin heti. Tsemppiä sulle kanssa elämässä :)

Ensinnäkin kiitos jos ymmärrät! Kun mietin asiaa niin olet oikeassa, itsensä täytyy saada kuntoon pohjimmiltaan ennen kuin pystyy aloittamaan suhteen ja kuinka kirjoitit että tekisin asioita joita haluan oikeasti tehdä, se antaisi voimaa, sanovathan monet lauluntekijätkin että jos he eivät saa tehdä musiikkia sielu kuolee, eli se mistä nauttii ja missä on hyvä sitä pitäisi tehdä. Minulla on monia asioita joissa olen hyvä, mutta niitä en tee, ja on minulla toinen kasa asioita joissa en ole hyvä. Eikös kaikilla?
Kiitos vielä kun kirjoitit positiivisen motivaatiopaketin!

Aij, ollaan sitten melkein samanlaisessa tilanteessa, vaikka olisi ihmisiä niin yksinäisyys vaan pysyy ja vaikka olisi iloinen tai nauraisi niin se tunne todellakin kalvaa siellä koko ajan, pysyy mielessä. Joukkueurheilu on kivaa siksi, koska siinä ei olla yksin vaan ryhmässä yritetään saada tulosta aikaan, tiimityötä, harrastin pienempänä juuri tuota niin joukkue jutut on tuttuja :)

Upeaa et oot käyny psykologilla, eli pystyt avautumaan ulkopuolisille ja siitä on jo ollut apua. Minä taas voin sanoa sulle että kirjoitit tämän kuin minä olisin kirjoittanut:

"Laihuttaminen kun iskostui päänuppiin, tuli syömisongelmia (ahmimiskohtauksia..) ja siitä vielä suurempi häpeän tunne ja linnoittautuminen omaan kämppään ja sieltä pois pääsy oli hankalaa ja häpeällistä."

Kevätaurinko antaa kyllä iloa, oot täysin oikeessa, esim kun nyt kirjoitan tekstiä tähän ja katson ikkunasta niin oikein tuntee kuinka valonsäteet jotenkin vaikuttaa:D
Ihana tuo lopputeksti parisuhteesta, ei ole oikein mitä miten voisin siihen lisätä:) Onnellista tätä päivää ja muita päiviä sullekkin sinne

brooklyn nights kirjoitti:

Aij, ollaan sitten melkein samanlaisessa tilanteessa, vaikka olisi ihmisiä niin yksinäisyys vaan pysyy ja vaikka olisi iloinen tai nauraisi niin se tunne todellakin kalvaa siellä koko ajan, pysyy mielessä. Joukkueurheilu on kivaa siksi, koska siinä ei olla yksin vaan ryhmässä yritetään saada tulosta aikaan, tiimityötä, harrastin pienempänä juuri tuota niin joukkue jutut on tuttuja :)

Upeaa et oot käyny psykologilla, eli pystyt avautumaan ulkopuolisille ja siitä on jo ollut apua. Minä taas voin sanoa sulle että kirjoitit tämän kuin minä olisin kirjoittanut:

"Laihuttaminen kun iskostui päänuppiin, tuli syömisongelmia (ahmimiskohtauksia..) ja siitä vielä suurempi häpeän tunne ja linnoittautuminen omaan kämppään ja sieltä pois pääsy oli hankalaa ja häpeällistä."

Kevätaurinko antaa kyllä iloa, oot täysin oikeessa, esim kun nyt kirjoitan tekstiä tähän ja katson ikkunasta niin oikein tuntee kuinka valonsäteet jotenkin vaikuttaa:D
Ihana tuo lopputeksti parisuhteesta, ei ole oikein mitä miten voisin siihen lisätä:) Onnellista tätä päivää ja muita päiviä sullekkin sinne

Lue lisää

Kiitoksia ! :)

f*ck, haluan kiittää että olet tällä palstalla ja jaksat ja haluat kirjoittaa näihin ihmissuhdeongelmiin ja ihmisten ongelmiin kirjoituksia ja neuvoja. Mahtavaa ja siitä et saa edes palkkaa, mutta niin kuin Ötzi tuolla ylempänä mainitsi vapaaehtoistyön, tämä on vähän kuin sitä vai mitä? En ala kirjoittamaan mitä ajatuksia sain tekstistäsi, mutta sain paljon, en jaksa kirjoittaa tähän.
Pääasiana sinunkin tekstistäsi löysin sen että pitää löytää se ilo ja rakkaus itseä kohtaan, muita kohtaan, löytää elämänilo, pohtia mitä kaikkea hyvää minulla jo on.
Kiitos:) Tulen lukemaan tuon kirjoituksesi vielä useamminkin kerran täällä.

Mitä tulee musiikkiin niin tietyt kappaleet muistuttavat tietyistä ihmisistä ja ajanjaksoista elämässä, mutta olen alkanut ajattelemaan että kun kuulen surullisen/melankolisen kappaleen mikä tuo heti mieleen tämän tietyn ihmisen niin ajattelen siitä hyvää että sain kokea hänet elämässä ja että joku toinen on tarkoitettu minulle, mutta usko pois sitä miettii milloin on sen oikean aika? Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Kysynkin mitä mieltä olet siitä kun puhutaan ihmisten ensirakkaudesta/ihastuksesta, millä tavalla sen eräs henkilö vaikuttaa parisuhteeseen, jos esim. seurustelisin jonkun kanssa ja meille tulisi ero myöhemmin, sitten surisin tätä juuri päättynyttä suhdetta, surisinko ja palaisiko tämä ensirakkauteni myös samaan suruprosessiin? Tai en tiedä voinko sanoa rakkauteni, koska meillä ei ollut mitään koskaan, sen vain tiedän että hän pitää minusta ja minä hänestä äärettömän paljon.

Mitä mieltä oot? Aina sanotaan että pitää osata unohtaa toinen, mutta tarvitseeko sitä edes unohtaa? Uskon ainakin itse että henkilö/henkilöt jotka ovat olleet toisilleen edes jollain tasolla tärkeitä eivät unohdu koskaan, ainakin hän oli minulle se henkilö joka avasi ovet tähän maailmaan, ennen vain ovi oli niin sanotusti raollaan sateenkaarimaailmaan ja ajattelin aina vain automaattisesti olevani hetero vaikka en tuntenut miespuolisiin vetoa ollenkaan.

brooklyn nights kirjoitti:

f*ck, haluan kiittää että olet tällä palstalla ja jaksat ja haluat kirjoittaa näihin ihmissuhdeongelmiin ja ihmisten ongelmiin kirjoituksia ja neuvoja. Mahtavaa ja siitä et saa edes palkkaa, mutta niin kuin Ötzi tuolla ylempänä mainitsi vapaaehtoistyön, tämä on vähän kuin sitä vai mitä? En ala kirjoittamaan mitä ajatuksia sain tekstistäsi, mutta sain paljon, en jaksa kirjoittaa tähän.
Pääasiana sinunkin tekstistäsi löysin sen että pitää löytää se ilo ja rakkaus itseä kohtaan, muita kohtaan, löytää elämänilo, pohtia mitä kaikkea hyvää minulla jo on.
Kiitos:) Tulen lukemaan tuon kirjoituksesi vielä useamminkin kerran täällä.

Mitä tulee musiikkiin niin tietyt kappaleet muistuttavat tietyistä ihmisistä ja ajanjaksoista elämässä, mutta olen alkanut ajattelemaan että kun kuulen surullisen/melankolisen kappaleen mikä tuo heti mieleen tämän tietyn ihmisen niin ajattelen siitä hyvää että sain kokea hänet elämässä ja että joku toinen on tarkoitettu minulle, mutta usko pois sitä miettii milloin on sen oikean aika? Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Kysynkin mitä mieltä olet siitä kun puhutaan ihmisten ensirakkaudesta/ihastuksesta, millä tavalla sen eräs henkilö vaikuttaa parisuhteeseen, jos esim. seurustelisin jonkun kanssa ja meille tulisi ero myöhemmin, sitten surisin tätä juuri päättynyttä suhdetta, surisinko ja palaisiko tämä ensirakkauteni myös samaan suruprosessiin? Tai en tiedä voinko sanoa rakkauteni, koska meillä ei ollut mitään koskaan, sen vain tiedän että hän pitää minusta ja minä hänestä äärettömän paljon.

Mitä mieltä oot? Aina sanotaan että pitää osata unohtaa toinen, mutta tarvitseeko sitä edes unohtaa? Uskon ainakin itse että henkilö/henkilöt jotka ovat olleet toisilleen edes jollain tasolla tärkeitä eivät unohdu koskaan, ainakin hän oli minulle se henkilö joka avasi ovet tähän maailmaan, ennen vain ovi oli niin sanotusti raollaan sateenkaarimaailmaan ja ajattelin aina vain automaattisesti olevani hetero vaikka en tuntenut miespuolisiin vetoa ollenkaan.

Lue lisää

sun tilanne on sinällään hiukan tuskainen koska se oli yksipuolista rakkautta. Jäi paljon mielikuvituksen varaan ja sehän on loputon.
Mutta kyllä, ihmiset joita olet rakastanut jää suhun jotenkin. Muistoja tulee aina ja se olisi ihanteellista jos pystyy näkemään ne hyvät asiat ja unohtamaan, päästämään niistä suruista irti. Ihmisiä me ollaan kaikki, virheinemme.

Ensimmän sydänsuru on aina eeppinen, sen muistaa ikuisesti. Mutta kuten pyörälläajo, kun sen on kerran oppinut, se onnistuu paremmin koko aika. Tällä tarkoitan että jos malttaa kaivella kunnolla itseään, käydä itsensä kanssa keskustelua, katsoa totuutta silmiin ja oppia suremaan, löytää itsestään sen voiman millä noustaan sieltä suruista pois.

Tärkeintä itselleni oli käydä perusteellisesti koko suhde läpi, mietin missä kohtaa en ollut enää samalla sivulla hänen kanssaan, soimin itseäni etten tajunnut, etten reagoinut jne. Sitten itkin perusteellisesti ja kierin itsesäälissä, kunnes päätin että olisikohan jo aika mennä pikkuisen eteenpäin. Kirjoitin paljon ja siten purin ajatuksiani. Vihasin ja rakastin minikoossa koko suhteen uudelleen päsässäni. Huomasin että vaikka tuntuu ettei ikinä enää mitään voi olla, ainakin aurinko paistoi, oli kivoja ihmisiä ympärillä, suklaakin lakkasi maistumasta kyynelille ja elämä alkoi voittaa. Kuten sinäkin, minä kävin eron läpi yksin. Siitä toisesta ei ollut siihen. Se on aina vaikeampaa, miljoona kysymystä ilman vastausta. Mutta kun oppii päästämään irti, itselläni se oli joskus aika fyysistäkin toimintaa, ravistamaan itsestään sen oman itsensä taas esiin, tajuaa että näin on hyvä.

Nykyään muistan hänet kaikkine virheineen, mutta neutraalina asiana. Ei vihaa ei rakkautta, vain ensimmäinen luku Rakkauden kirjassani.

Hän aukaisi sulle oven ja sinä olisit pysähtynyt siihen kynnykselle hänen kanssaan. Älä enää kuvittele päässäsi asioita, mitä jos-skenaarioita, tai vertaa kaikkia häneen. Ajallaan kun olet päässyt tunnekuohuistasi eroon, sä pääset eteenpäin eikä tämä asia jää sun harteille painoiksi. Muistat vain että olet vasta alussa, moni asia odottaa sua eikä ne kaikki ole surkeutta. Tärkeintä on hyväksyä se asia että rakastat häntä, mutta hän ei tule elämääsi tavalla jona haluat. Sen asian kanssa pääset sinuiksi kun alat miettimään miten hän laittoi sut matkasi alkuun, ja nyt sä voisit alkaa sitä elämään.


Surun pikaopas on, itke, huuda, käy rohkeasti vain kaikki tunteet läpi. Sitten kun aika antaa periksi että voi ajatella niin käy suhteen läpi ja ottaa sieltä ne hyvät asiat ja jättää huonot taakse. Antaa anteeksi itselle ja hänelle. Suhun toi anteeksianto ei päde koska teillä ei ollut mitään. Mutta sitten tulevissa sydänsuruissasi. Älä pelkää surua ja kipua. Ne on vain tunteita, ihan kuin rakkaus. Ne kaikki muokkaa sua, jättää suhun jälkensä. Joten koita opetella kantamaan mukanasi hyviä asioita, ja opettele huonosta ne mitä niistä pitää oppia, heitä ne sitten taaksesi. Elä ajatuksella, kuuntele itseäsi, älä pelkää tunteita, ne on sun omia kaikki, sä pärjäät niille kyllä. Nauti elämästä, kesä edessä, pridet ja muut. Sulle on aukaistu ovi, ehkä on syytä astua sisään eikä enää halailla kynnystä. Hyvää kesää.


niin ja en pidä tätä vapaaehtoistyöhön verrattavissa ja kannustan kyllä sen tekemiseen, se antaa itselle niin paljon näkökulmia omiin ongelmiin ja iloihin. Kun auttaa toista, isoimman avun ja ilon saa itse. Kun saa jonkun hymyilemään, on päivä aina astetta parempi.

f*ck kirjoitti:

sun tilanne on sinällään hiukan tuskainen koska se oli yksipuolista rakkautta. Jäi paljon mielikuvituksen varaan ja sehän on loputon.
Mutta kyllä, ihmiset joita olet rakastanut jää suhun jotenkin. Muistoja tulee aina ja se olisi ihanteellista jos pystyy näkemään ne hyvät asiat ja unohtamaan, päästämään niistä suruista irti. Ihmisiä me ollaan kaikki, virheinemme.

Ensimmän sydänsuru on aina eeppinen, sen muistaa ikuisesti. Mutta kuten pyörälläajo, kun sen on kerran oppinut, se onnistuu paremmin koko aika. Tällä tarkoitan että jos malttaa kaivella kunnolla itseään, käydä itsensä kanssa keskustelua, katsoa totuutta silmiin ja oppia suremaan, löytää itsestään sen voiman millä noustaan sieltä suruista pois.

Tärkeintä itselleni oli käydä perusteellisesti koko suhde läpi, mietin missä kohtaa en ollut enää samalla sivulla hänen kanssaan, soimin itseäni etten tajunnut, etten reagoinut jne. Sitten itkin perusteellisesti ja kierin itsesäälissä, kunnes päätin että olisikohan jo aika mennä pikkuisen eteenpäin. Kirjoitin paljon ja siten purin ajatuksiani. Vihasin ja rakastin minikoossa koko suhteen uudelleen päsässäni. Huomasin että vaikka tuntuu ettei ikinä enää mitään voi olla, ainakin aurinko paistoi, oli kivoja ihmisiä ympärillä, suklaakin lakkasi maistumasta kyynelille ja elämä alkoi voittaa. Kuten sinäkin, minä kävin eron läpi yksin. Siitä toisesta ei ollut siihen. Se on aina vaikeampaa, miljoona kysymystä ilman vastausta. Mutta kun oppii päästämään irti, itselläni se oli joskus aika fyysistäkin toimintaa, ravistamaan itsestään sen oman itsensä taas esiin, tajuaa että näin on hyvä.

Nykyään muistan hänet kaikkine virheineen, mutta neutraalina asiana. Ei vihaa ei rakkautta, vain ensimmäinen luku Rakkauden kirjassani.

Hän aukaisi sulle oven ja sinä olisit pysähtynyt siihen kynnykselle hänen kanssaan. Älä enää kuvittele päässäsi asioita, mitä jos-skenaarioita, tai vertaa kaikkia häneen. Ajallaan kun olet päässyt tunnekuohuistasi eroon, sä pääset eteenpäin eikä tämä asia jää sun harteille painoiksi. Muistat vain että olet vasta alussa, moni asia odottaa sua eikä ne kaikki ole surkeutta. Tärkeintä on hyväksyä se asia että rakastat häntä, mutta hän ei tule elämääsi tavalla jona haluat. Sen asian kanssa pääset sinuiksi kun alat miettimään miten hän laittoi sut matkasi alkuun, ja nyt sä voisit alkaa sitä elämään.


Surun pikaopas on, itke, huuda, käy rohkeasti vain kaikki tunteet läpi. Sitten kun aika antaa periksi että voi ajatella niin käy suhteen läpi ja ottaa sieltä ne hyvät asiat ja jättää huonot taakse. Antaa anteeksi itselle ja hänelle. Suhun toi anteeksianto ei päde koska teillä ei ollut mitään. Mutta sitten tulevissa sydänsuruissasi. Älä pelkää surua ja kipua. Ne on vain tunteita, ihan kuin rakkaus. Ne kaikki muokkaa sua, jättää suhun jälkensä. Joten koita opetella kantamaan mukanasi hyviä asioita, ja opettele huonosta ne mitä niistä pitää oppia, heitä ne sitten taaksesi. Elä ajatuksella, kuuntele itseäsi, älä pelkää tunteita, ne on sun omia kaikki, sä pärjäät niille kyllä. Nauti elämästä, kesä edessä, pridet ja muut. Sulle on aukaistu ovi, ehkä on syytä astua sisään eikä enää halailla kynnystä. Hyvää kesää.


niin ja en pidä tätä vapaaehtoistyöhön verrattavissa ja kannustan kyllä sen tekemiseen, se antaa itselle niin paljon näkökulmia omiin ongelmiin ja iloihin. Kun auttaa toista, isoimman avun ja ilon saa itse. Kun saa jonkun hymyilemään, on päivä aina astetta parempi.

Lue lisää

Kiitos. Kaikkea ihanaa ja hyvää tulevaa kesää sulle, osallistun varmaankin kesällä ensimmäistä kertaa prideihin.

brooklyn nights kirjoitti:

f*ck, haluan kiittää että olet tällä palstalla ja jaksat ja haluat kirjoittaa näihin ihmissuhdeongelmiin ja ihmisten ongelmiin kirjoituksia ja neuvoja. Mahtavaa ja siitä et saa edes palkkaa, mutta niin kuin Ötzi tuolla ylempänä mainitsi vapaaehtoistyön, tämä on vähän kuin sitä vai mitä? En ala kirjoittamaan mitä ajatuksia sain tekstistäsi, mutta sain paljon, en jaksa kirjoittaa tähän.
Pääasiana sinunkin tekstistäsi löysin sen että pitää löytää se ilo ja rakkaus itseä kohtaan, muita kohtaan, löytää elämänilo, pohtia mitä kaikkea hyvää minulla jo on.
Kiitos:) Tulen lukemaan tuon kirjoituksesi vielä useamminkin kerran täällä.

Mitä tulee musiikkiin niin tietyt kappaleet muistuttavat tietyistä ihmisistä ja ajanjaksoista elämässä, mutta olen alkanut ajattelemaan että kun kuulen surullisen/melankolisen kappaleen mikä tuo heti mieleen tämän tietyn ihmisen niin ajattelen siitä hyvää että sain kokea hänet elämässä ja että joku toinen on tarkoitettu minulle, mutta usko pois sitä miettii milloin on sen oikean aika? Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Kysynkin mitä mieltä olet siitä kun puhutaan ihmisten ensirakkaudesta/ihastuksesta, millä tavalla sen eräs henkilö vaikuttaa parisuhteeseen, jos esim. seurustelisin jonkun kanssa ja meille tulisi ero myöhemmin, sitten surisin tätä juuri päättynyttä suhdetta, surisinko ja palaisiko tämä ensirakkauteni myös samaan suruprosessiin? Tai en tiedä voinko sanoa rakkauteni, koska meillä ei ollut mitään koskaan, sen vain tiedän että hän pitää minusta ja minä hänestä äärettömän paljon.

Mitä mieltä oot? Aina sanotaan että pitää osata unohtaa toinen, mutta tarvitseeko sitä edes unohtaa? Uskon ainakin itse että henkilö/henkilöt jotka ovat olleet toisilleen edes jollain tasolla tärkeitä eivät unohdu koskaan, ainakin hän oli minulle se henkilö joka avasi ovet tähän maailmaan, ennen vain ovi oli niin sanotusti raollaan sateenkaarimaailmaan ja ajattelin aina vain automaattisesti olevani hetero vaikka en tuntenut miespuolisiin vetoa ollenkaan.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12015314


Voihan palvelunuudistus...oli kadonnu, vaan onneks oli yhessä kirjeessä...

"Kirjoittanut: Le Petit Mort

Musta tuntuu, että omalla tavalla rakastan kaikkia, joihin olen joskus oikeasti rakastunut. Ajan mittaan karisee kaikki ne pikku asiat, jotka silloin tuntuivat suurilta, ja jäljelle jää vain rakastava muisto, kokemus siitä, että on todella jakanut toisen kanssa jotain aivan erityistä, koskettanut tätä ja antanut tämän koskettaa itseään.

Tavallaan jäljelle jää sellainen... lempeys näitä ihmisiä kohtaan, ja toivoo, että he onnistuisivat elämään hyvän elämän ja olemaan onnellisia, vaikkei se minun kanssani onnistunutkaan.

Minusta tuntuu siltä, että kun toisen kanssa sielunsa jakaa, sen todella tekee, ja ikuisesti sen jälkeen kantaa osaa toisesta sydämessään, ja on osan itsestään toisen sydämeen luovuttanut.

Ei tämä ole mitenkään pois nykyiseltä kumppanilta, en vain osaa vihata tai olla välittämättä niistä, jotka kerran olivat rakkaimpia. Olisiko rakkauteni ollut aitoakaan, jos voisin sen noin vain haudata ? "

"The more you love, the more you can love -- and the more intensely you love. Nor is there any limit on how many you can love. If a person had time enough, he could love all of that majority who are decent and just." -Heinlein"

:)pvaliasÖtzi kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12015314


Voihan palvelunuudistus...oli kadonnu, vaan onneks oli yhessä kirjeessä...

"Kirjoittanut: Le Petit Mort

Musta tuntuu, että omalla tavalla rakastan kaikkia, joihin olen joskus oikeasti rakastunut. Ajan mittaan karisee kaikki ne pikku asiat, jotka silloin tuntuivat suurilta, ja jäljelle jää vain rakastava muisto, kokemus siitä, että on todella jakanut toisen kanssa jotain aivan erityistä, koskettanut tätä ja antanut tämän koskettaa itseään.

Tavallaan jäljelle jää sellainen... lempeys näitä ihmisiä kohtaan, ja toivoo, että he onnistuisivat elämään hyvän elämän ja olemaan onnellisia, vaikkei se minun kanssani onnistunutkaan.

Minusta tuntuu siltä, että kun toisen kanssa sielunsa jakaa, sen todella tekee, ja ikuisesti sen jälkeen kantaa osaa toisesta sydämessään, ja on osan itsestään toisen sydämeen luovuttanut.

Ei tämä ole mitenkään pois nykyiseltä kumppanilta, en vain osaa vihata tai olla välittämättä niistä, jotka kerran olivat rakkaimpia. Olisiko rakkauteni ollut aitoakaan, jos voisin sen noin vain haudata ? "

"The more you love, the more you can love -- and the more intensely you love. Nor is there any limit on how many you can love. If a person had time enough, he could love all of that majority who are decent and just." -Heinlein"

Lue lisää

Voi kiitos! Meni ihan ohi tämä vaikka kirjoitin tuonne alemmas viestis jälkeen :)
Mulla on parempi ja iloisempi mieli ollu pari päivää, tietysti on semmoinen paha olo rinnassa, mutta tänään en oo itkeny yhtään, yritän ajatella positiivisesti tulevaisuutta niinkuin te ihmiset sanoitte, suunnitella mitä haluan olla ja tehdä.

Mulla olis kysymystä tämän vuoden pridesta kun vihdoin pääsen osallistumaan sinne, sehän kestää muutamankin päivän, niin minne kannattaa mennä ehdottomasti? Mikä on teidän mielestä se must? Mitä teille kuuluu muuten? :) etten vaan itsestäni vaan puhu

brooklyn nights kirjoitti:

Voi kiitos! Meni ihan ohi tämä vaikka kirjoitin tuonne alemmas viestis jälkeen :)
Mulla on parempi ja iloisempi mieli ollu pari päivää, tietysti on semmoinen paha olo rinnassa, mutta tänään en oo itkeny yhtään, yritän ajatella positiivisesti tulevaisuutta niinkuin te ihmiset sanoitte, suunnitella mitä haluan olla ja tehdä.

Mulla olis kysymystä tämän vuoden pridesta kun vihdoin pääsen osallistumaan sinne, sehän kestää muutamankin päivän, niin minne kannattaa mennä ehdottomasti? Mikä on teidän mielestä se must? Mitä teille kuuluu muuten? :) etten vaan itsestäni vaan puhu

Lue lisää

Puistojuhlaan, pääjuhlaan ja kulkueeseen. Kyllä lähtee surut!!!

brooklyn nights kirjoitti:

Voi kiitos! Meni ihan ohi tämä vaikka kirjoitin tuonne alemmas viestis jälkeen :)
Mulla on parempi ja iloisempi mieli ollu pari päivää, tietysti on semmoinen paha olo rinnassa, mutta tänään en oo itkeny yhtään, yritän ajatella positiivisesti tulevaisuutta niinkuin te ihmiset sanoitte, suunnitella mitä haluan olla ja tehdä.

Mulla olis kysymystä tämän vuoden pridesta kun vihdoin pääsen osallistumaan sinne, sehän kestää muutamankin päivän, niin minne kannattaa mennä ehdottomasti? Mikä on teidän mielestä se must? Mitä teille kuuluu muuten? :) etten vaan itsestäni vaan puhu

Lue lisää

Aurinko paistaa, vaan ei niin lämmitä ja just tuli lumihiutaleitakin...:)
Saasnähdä kuin paljo lunta on aamulla.
Kesänennakko vaikuttaa ihan hyvältä ja itelläkin ilonen mieli. En o koskaan löytäny
tyttistä keväällä/kesällä, mutta nyt voi löytyäkkin...saas kattoo ny..Ennätyspitkä sinkkukausi senkun vaan pitenee ;P.

Löytyipäs hienosti esitettynä assosiointi ja dissosiointi, jotka ovat mielestäny
yksi hyvin tärkee juttu elämässä.
http://hidastaelamaa.fi/2012/09/oivalluksia-elamani-elokuva/

aksldös kirjoitti:

Puistojuhlaan, pääjuhlaan ja kulkueeseen. Kyllä lähtee surut!!!

Joo, tuutko ite?:)

f*ck kirjoitti:

sun tilanne on sinällään hiukan tuskainen koska se oli yksipuolista rakkautta. Jäi paljon mielikuvituksen varaan ja sehän on loputon.
Mutta kyllä, ihmiset joita olet rakastanut jää suhun jotenkin. Muistoja tulee aina ja se olisi ihanteellista jos pystyy näkemään ne hyvät asiat ja unohtamaan, päästämään niistä suruista irti. Ihmisiä me ollaan kaikki, virheinemme.

Ensimmän sydänsuru on aina eeppinen, sen muistaa ikuisesti. Mutta kuten pyörälläajo, kun sen on kerran oppinut, se onnistuu paremmin koko aika. Tällä tarkoitan että jos malttaa kaivella kunnolla itseään, käydä itsensä kanssa keskustelua, katsoa totuutta silmiin ja oppia suremaan, löytää itsestään sen voiman millä noustaan sieltä suruista pois.

Tärkeintä itselleni oli käydä perusteellisesti koko suhde läpi, mietin missä kohtaa en ollut enää samalla sivulla hänen kanssaan, soimin itseäni etten tajunnut, etten reagoinut jne. Sitten itkin perusteellisesti ja kierin itsesäälissä, kunnes päätin että olisikohan jo aika mennä pikkuisen eteenpäin. Kirjoitin paljon ja siten purin ajatuksiani. Vihasin ja rakastin minikoossa koko suhteen uudelleen päsässäni. Huomasin että vaikka tuntuu ettei ikinä enää mitään voi olla, ainakin aurinko paistoi, oli kivoja ihmisiä ympärillä, suklaakin lakkasi maistumasta kyynelille ja elämä alkoi voittaa. Kuten sinäkin, minä kävin eron läpi yksin. Siitä toisesta ei ollut siihen. Se on aina vaikeampaa, miljoona kysymystä ilman vastausta. Mutta kun oppii päästämään irti, itselläni se oli joskus aika fyysistäkin toimintaa, ravistamaan itsestään sen oman itsensä taas esiin, tajuaa että näin on hyvä.

Nykyään muistan hänet kaikkine virheineen, mutta neutraalina asiana. Ei vihaa ei rakkautta, vain ensimmäinen luku Rakkauden kirjassani.

Hän aukaisi sulle oven ja sinä olisit pysähtynyt siihen kynnykselle hänen kanssaan. Älä enää kuvittele päässäsi asioita, mitä jos-skenaarioita, tai vertaa kaikkia häneen. Ajallaan kun olet päässyt tunnekuohuistasi eroon, sä pääset eteenpäin eikä tämä asia jää sun harteille painoiksi. Muistat vain että olet vasta alussa, moni asia odottaa sua eikä ne kaikki ole surkeutta. Tärkeintä on hyväksyä se asia että rakastat häntä, mutta hän ei tule elämääsi tavalla jona haluat. Sen asian kanssa pääset sinuiksi kun alat miettimään miten hän laittoi sut matkasi alkuun, ja nyt sä voisit alkaa sitä elämään.


Surun pikaopas on, itke, huuda, käy rohkeasti vain kaikki tunteet läpi. Sitten kun aika antaa periksi että voi ajatella niin käy suhteen läpi ja ottaa sieltä ne hyvät asiat ja jättää huonot taakse. Antaa anteeksi itselle ja hänelle. Suhun toi anteeksianto ei päde koska teillä ei ollut mitään. Mutta sitten tulevissa sydänsuruissasi. Älä pelkää surua ja kipua. Ne on vain tunteita, ihan kuin rakkaus. Ne kaikki muokkaa sua, jättää suhun jälkensä. Joten koita opetella kantamaan mukanasi hyviä asioita, ja opettele huonosta ne mitä niistä pitää oppia, heitä ne sitten taaksesi. Elä ajatuksella, kuuntele itseäsi, älä pelkää tunteita, ne on sun omia kaikki, sä pärjäät niille kyllä. Nauti elämästä, kesä edessä, pridet ja muut. Sulle on aukaistu ovi, ehkä on syytä astua sisään eikä enää halailla kynnystä. Hyvää kesää.


niin ja en pidä tätä vapaaehtoistyöhön verrattavissa ja kannustan kyllä sen tekemiseen, se antaa itselle niin paljon näkökulmia omiin ongelmiin ja iloihin. Kun auttaa toista, isoimman avun ja ilon saa itse. Kun saa jonkun hymyilemään, on päivä aina astetta parempi.

Lue lisää

Sulla on aina fiksua krijoitettavaa! :)

Mukava että löysit kipinän, ihana tunne, pidä kiinni siitä.
Olen kuvitellut, millaisen elämän haluaisin pohjimmiltaan, mille asioille se perustuisi. Uskon kyllä että asiat selviää. Kiitos teille kaikille, kun jaksoitte kirjoitella, tämähän käy jo terapiasta, tai sitten olettekin ammatiltanne kaikki terapeutteja, heh:) Anteeksi jos en kaikkiin teksteihin vastaa pitkästi, ajateltavaa on paljon, parasta on kun kaikki te halusitte kirjoittaa ja luen kyllä tarkkaan tekstit mitä tänne tuli/tulee.