Pääsykoe ja ITKEMINEN

Kyllä. Muutama vuosi sitten Hgin pääsykokeissa oli kyllä monella paniikinsekaiset tunnelmat ennen kuin pääsi kokeen aloittamaan, sen aikana ja sen jälkeen. En nyt suoraa itkua kyllä nähnyt mutta useammatkin kasvot haudattiin käsiin ja sit kun koe päättyi ja lähdin ulos niin edellä käveli kundi, joka huusi ja raivosi suoraan kännykkäänsä, kuinka paskasti oli mennyt, paskat kysymyset, ei osannut mitään, vituiksi meni vittu vittu vittu. Satuin vielä kävelemään vähän aikaa samaa matkaa kadulla ja tyyppi oli aivan raivokohtauksessa, hyvä ettei potkinut autoja. Ei näkynyt tätä jamppaa kyllä sit sisään päässeitten joukossa.

Turussa viime keväänä pari tyttöparkaa itki pääsykokeen jälkeen. En kuitenkaan nähnyt mitään sellaista että pitäisi kriisiapua alkaa hankkimaan. :D Minusta se on tavallaan ihan luonnollinen reaktio, jos on panostanut paljon ja tosissaan halunnut tiedekuntaan: meni se koe hyvin, huonosti tai hyvin huonosti, niin kaikki jännitys ja stressi laukeaa sen jälkeen. Kokeen jälkeen voi olla pettynyt olo vaikka olisi mennyt ihan hyvinkin, itse olin varma etten olisi päässyt sisään mutta kappas vaan, pääsin!

Minua ei itkettänyt, mutta tyhjä olo tuli ja kävin ylikierroksilla pari päivää. Huitaisin huiviin 2 tölkkiä kaljaa heti pääsykokeen tehtyäni, se virkisti kummasti.

Itsekin itkin niin ennen pääsykoetta, sen jälkeen ja sen aikana. Kyllä siinä on tunteet pinnassa kun kahden kuukauden työ ja vähintään vuoden tulevaisuus kulminoituu viiteen tuntiin ja yhteen paperinivaskaan.

Pääsin kyllä.

Itseäni lähinnä vitutti aivan käsittämättömästi viimekesäisen pääsykokeen jälkeen ja kokeesta päästyä tulikin otettua suunta suoraan olutostoksille.

Olin aivan varma, että kevään uurastus kaatui tuohon legendaariseen kuutos kysymykseen. Kyseisen kysymyksen luettuani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onnistuin kuitenkin aluksi vapisevin käsin vastaamaan kokeeseen ja sieltähän se hyväksymiskirje tulla napsahti.

Voimia vaan kaikille koekirjojen parissa. Aina välillä saattaa viuttaa, mutta kyllä se siitä.

Heh, jos pääsykoe jo itkettää, odottakaapa kun aloitatte työnhaun...

Onhan ne jotkut oksentaneetkin, pyörtyneet tai unohtaneet vastata niihin itselleen helpompiin kysymyksiin ja siirtyneet pelkästään vastaamaan vaikeampiin kysymyksiin.

On kyllä näitä viestejä lukiessa uskomatonta yksi opiskelu ja pääsykoe. Kuukausien satoja tunteja kestävä pänttäys ja hermoromahdus. En vaan voi uskoa, että monikaan tekee näin kuin näillä foorumeilla kirjoitellaan. Yliopisto on ihan luonnollinen jatkumo lukion jälkeen ennen työelämää, ei se kokeisiin lukeminen mitään ihmeitä vaadi. Hieman aikaa, keskittymiskykyä ja ennen kaikkea mielenkiintoa asiaa kohtaan.

Itsellä pääsykokeisiin valmistautuminen oli samaa luokkaa kuin mihin tahansa muuhun isompaan koealueeseen esimerkiksi lukiossa. Joitakin viikkoja kolmisen tuntia päivässä jaoteltuna osiin, sama kuin kirjoituksissakin. Hyvin pääsi sisään ja uloskin.

Ainakin on kavereilla motivaatio kunnossa, ei voi muuta sanoa. Tai voi, huh huh mitä meininkiä - alkaa kuulostaa joltain pohjoiskorean työleiriltä.

kuinka voi ennen pääsykokeita itkeä. Jos on niin paskana kokeesta on parempi ettei tule paikan päälle ollenkaan munaamaan itseänsä. Luuserit

"Oikeussali on vähän jännempi paikka kuin luentosali."

Ehkä kommentoija tarkoitti sitä, että siellä käydään oikeutta ihan oikeista asioista eikä pyöritellä kuvitteellisia asioita paperilla alma materin turvallisessa sylissä.

Lääkiksen pääsykokeisiin aikanani osallistuneena täytyy sanoa ettei kukaan kyllä ainakaan salissa itkeskellyt, varsin rauhallinen tunnelma vaikka moni kuohui varmaan sisäisesti.

18-vuotiaat pyrkijät todennäköisesti siihenastisen elämänsä suuripanoksisimmassa kokeessa ovatkin ihan sama juttu kuin valmiit, koulutetut juristit tekemässä ammattiinsa kuuluvia töitä.

Nyt niitä valoja päälle.

Siellä pääsykokeissa on ihan turha itkeä. Jos ette osaa asioita kokeessa, tarkoittaa se myös sitä, että ette tulisi pärjäämään tiedekunnassa

Unissas, fatboy, unissas. Kovemmat on paineet 100 metrin MM-kisojen finaalissa. 10 vuoden työ läskiksi 10 sekunnissa. Oikiksen 5 tunnin kokeessa dementoitunutkin ehtii naatiskella. Kysymys erikseen pääsekö sisään, mut mitä välii???

Puolison kertomaa Helsingin yliopiston psykologian pääsykokeesta ysäriltä: Yksi nuori tyttö sai kokeen alkupuolella itkupaniikkikohtauksen ja hänet talutettiin salista ulos. Valvojat olivat vain rauhallisesti todenneet muille, että "pääsykoe jatkuu normaalisti ja keskeytyksettä, keskittykää omaan työhönne" tms.

Sittemmin lähti puolitosissaan heitetttyjä spekulaatioita liikkeelle, että tämä olisi ollut oppiaineen järjestemä näytös, ikään kuin psykologinen testi sille, kenen hermot pitää haastavassa tilanteessa.

Pääsykokeessa pärjääminen ei tosiaankaan korreloi juuri mitenkään oikiksessa pärjäämisen kanssa. Itsekin luulin, että näin olisi, ja pelkäsin tosissani päörjäämistä, kun ihan pisterajalla pääsin. Ensimmäiseen tenttiin luin kirjat kahteen kertaan, siitä pääsin läpi, mutta numeroarvostelua ei ollut. Ensimmäiseen numeroarvosteltuun tenttiin luin sitten kirjat vain kerran ja sain muistaakseni nelosen tai kolmosen ja tajusin, että ei se tentteihin lukeminen ole edes millään tasolla haastavaa.