Elukkaketju

On tuosta jo aikoo,vuosia,mänin rantasaunoo lämmittämmään, kesä oli niinku nyt tähän aikaan yöllä, 24 astetta plussan puolella ja järvi pläkätyynenä.

Siinä tepastelin hikihuoneen puolelle kainalossa pari maitotölökkiä ja bermudashortsien taskussa muutama ruutikuiva koivuklapi.

Virittelin sytytysvehkeet eli rojjautin kamat lattialle ja rupesin haromaan tulitikkuja ikkunan yläpielukselta.
Siellä ne nimittäin pyssyy aina kuivina ja leimahtaavat kertaruapasulla.

No,ei siinä mittään, aukasin kiukaan luukun ja nappasin ensmäisen meijeritölökin pätsin uumeniin.
Olin tempasemassa toista tölökkiä sissään vuosien tuomalla rutiinilla,

kun

kiukaan uumenista luukun suuaukon kautta pläsähti jottain lepakonkokosta ja nokista päin pläsiä valonnoppeuvella.

Autonominen hermosto illimotti yhtä noppeesti, että ei ollu lepakko.

Minä siinä keikahin selälleen ja säikähin niin prkeleesti.

Pikkuhilijoo nousin istualleen ja rupesin tsiikailemmaan lähiympäristöö eli löylyhuonetta.

No sieltähän se kovia kokenu mutta riutunu kiuastonttu osu silimiin ylälauteilta.

Lähempi tarkastelu osotti, että lauteilla vapis töyhtötiaisen poikanen.

Oli tipahtanu jostain syystä piippuun ja sitten räpiköiny kiukaan sisälle.
Olisko tuo tullu piipunhatun suojaan,tiijä nuista kutaleista.

Elähän mittään,otin varovasti kuokkavieraan kouraan ja vein ulos.
Siinä se sitten teki kiitosruikkaukset kämmenellä ja pyrähti kömpelösti petäjän suojiin vislailemmaan.

Mutta olipa hyvä etten polttanu rassukkoo elävältä.

Ja aina oon varmistanu nykysin, ettei tulipesässä oo ylimiäräsiä luonto kappaleita ennen sytytyksiä.

Onko jollain jottain vastaavoo tapahtunu, tehhään viestiketju.

Jos tulloo hyviä tarinoita,julukastaan vuoden luontokirja ja minä voin kuitata voitot...