Tueksi puolisonsa menettäneelle

Naapurin mies oli yötöissä, lieneekö ollut murtovaras. Tässä muutama päivä sitten ei ollutkaan yöllä palannut, lienee joku tappanut ja vaimo jäi yksin.
Jäin tuota miettimään, että mikä tueksi puolisonsa menettäneelle.
Ihan joku vain voi olla liian lättänä ja etäinen, liiaksi omalla tavallaan tekevä, jää siinä jotenkin yksin kun on puoliso sentään mennyt. Jos löytäisi saman tyypin miehen, ei hän kuitenkaan olisi puoliso mutta olisi jotenkin liiaksi samassa lokerossa, mikä voisi rasittaa surevan hermoja. Jos olisi miesystäväehdokas vähän kuin treffeille tullut, niin ei osaisi suhtautua surevaan oikein. Mutta jos olisi toisenlainen mukava ystävä, joka olisi omasta puolestaan myös miesystäväehdokas, mutta lähinnä surevaa auttamassa, niin oplisiko siinä liikkumavaraa suhteen laadussa eri mielialoille, eri tilanteisiin, eri yhdessäolon määriin, hetken verran ystävällisesti miesystävälokerossa ja taas sitten pelkkänä ystävänä ja toverina, toisi jonkinlaista elämää, olsii seurana ja apuna ja kaverimaisuudessaan tarpeen tullen poissa ja taas puhelinsoitolla luona, kun olisi omasta puyolestaan ystävä, ei vanhan kilpailija vaan mies, joka olisi turvana ja seurana, flirttailevainenkin tarpeen tullen.