Kulissiliitot

Minusta tuntuu että elän kulissiliitossa. Outoa on se, että meillä ei ole mitään mikä pitäisi yhdessä. Ei yhteisiä lapsia, ei rahaa eikä omaisuutta. Ei mitään. Voisin vain kävellä ulos ovesta ja homma olisi siinä. Mutta ei. Ollaan yhdessä. Kaksi ihmistä jotka ei tule toimeen eikä edes tunne toisiaan. Mies ei sentään petä. Todella moni miehen kavereista pettää. Perheellisiä miehiä. On asuntolainat, veneet ja autot mökit ja kaikki. Puoliso luulee elävänsä uskollisen miehen kanssa mutta niin ne miehet vaan pettää kun silmä välttää. Ihan tekee pahaa kun katsoo niiden vaimoja. Kauniita ovat ja kivoja ihmisiä ei mitään syylänaamaisia pirttihirmuja. Mistä tiedän että oma ei petä. Vapaa suhde.

Kysymyksen asettelu on erikoinen. On siis vain kaksi toimintamallia tilanteen ratkaisemiseksi?

1. tuttu turvallinen liitto onnettomasti lasten kanssa

2. uusi tuntematon elämä vähäisillä kontakteilla lapsiin

Missä ovat muut vaihtoehdot? Kummaa kerrassaan.

Koska itselleni lapset ja heidän tulevaisuutensa ja mahdolliset lapsenlapset ovat elämäni tärkein asia ja ihmiselon suola valitsisin ykkösvaihtoehdon. En haluaisi uutta suhdetta, jos se taas johtaisi muutamaan mukulaan ja kaikki se, josta siinä ensimmäisessä liitossa on jo päästy eroon, mm. vaipat ja uhmäikä, alkaisi taas uudestaan. Kun se parisuhde ei ilmeisesti ole kestänyt lastenkasvatusvaihetta loppuun asti, niin samaan kompastuu seuraavassakin suhteessa.

Miksei siis ajattelisi uudella tavalla? Miten teen itse toisin, että puolisollani on parempi olla kanssani? Miten ns. päivitän vanhan parisuhteen uudelle tasolle, jotta se ei ole onneton? Vaikka tässä päivitys mainitaankin, niin ratkaisua ei kannata hakea tietokoneesta tai facebookista, vaikka se suhdestatus olisi ihan kohdillaan. Ratkaisu löytyy siten, että ne kaksi vanhaa rentoutuvat, kuuntelevat vihdoin toisiaan ja tämä kaikki tapahtuu face to face, välissä ei ole mitään teknistä välinettä, eikä mitään muutakaan, mikä voi aiheuttaa kommunikaatiokatkoksen. Yksi kerta ei riitä, vaan tarvitaan aikaa ja toisto on parasta terapiaa, tarvitaan hermoja.

Uskallan väittää, että useimmat onnettomat parisuhteet ovat ihan itse aiheutettuja.

Voiko onneton liitto olla samaan aikaan tuttu ja turvallinen? No, tuttu ehkä, mutta turvallinen?!

Tosi vaikee juttu. Mä elän kulississa, koska on eläinpiha ja helvetillinen velka. Velan voisin vielä antaa puolisolle arvioituttamatta paikkaa -pääsisin itse irti velkahelvetistä ja toisaalta taas joutuisin siihen todennäköisesti rajumpana myöhemmin uudestaan, jos löytäisin sen kumppanin, jonka kanssa perustaa perhe lapsineen. Lapsia ei siis ole. Mutta olen eläinten takia tässä ja pähkäilen jo toista vuotta asiaan ratkaisua. Kukaan ei halua tutustua, kun kertoo, että elää tulevan eksän kanssa saman katon alla, vaikka toinen asuisi yläkerrassa ja toinen alakerrassa, eikä juurika nähtäs tai puhuttais. Ei tietenkään kukaan halua sellaiseen sekaantua. Mietin joka päivä, että voisin muuttaa kaupunkiin, 1/3 olisi lainanlyhennys tai vuokra siitä mitä nyt maksan, mutta mihin hittoon laitan eläimet? En voi niitä kuopata, enkä myydä, ne on kuin omia lapsia. Puolison saatua tontin ja torpan omiin nimiinsä voi heittää elukat milloin tahansa pois tai kieltää tulemasta tontille niitä hoitamaan ja katsomaan.

Lapsia jos ois, ehkä vuoden pari jaksaisi elää kulissia, mutta ei enempää. Täällä ollaan vaan kerran. Pitäähän elämästä nauttia.

Kulissiliitto on paljon perempi vaihtoehto kuin luullaan ja varsinkin silloin kun siellä on sovittu selvät pelisäännöt, kumpikin ottaa vastuuta sopimuksen mukaan ja saa vapaansa sopimuksen mukaan, silloin siellä ei riidellä eikä pelata tunteilla. Lasten on parempi elää tällaisessa perheessä kuin tunteiden vallassa rypevässä uusperheessä.

Tuollaisia liittoja on paljon. Sitten kunm ies on vielä väkivaltainen, nainen ei lähde koska ei osais elää yksin eikä pystyis laskuja maksamaan.

Lapset ja raha ovat ihan hyviä syitä olla naimissa siinä missä mikä tahansa muukin syy. Kenelläkään ei ole nokan koputtamista siihen, minkä takia kukakin on naimisissa.

On hyvin tyypillistä, että taivastellaan kulissiliittoja tietämättä mitä edes itse tarkoittaa ja tietämättä yhdenkään liiton tosiasiallaista tilannetta. Näitä bessewissereita tulee aina olemaan.

"Tiedän muutaman tällaisen pariskunnan joissa mies pettää mutta ei ole munaa tehdä eropäätöstä koska näkisi lapsia liian harvoin." Tässä oiva esimerkki lauseesta jonka on kirjoittanut toisten asioihin nenänsä tunkeva ja pelkästään sillä perusteella tulkintoja tekevä "kaikkitietävä" pask.iainen.

Varmaan suurin osa liitoista on kulissiliittoja. Eivät kaikki voi millään löytää juuri sellaista kumppania kuin haluavat, monien täytyy tyytyä siihen mitä saavat. Ja vaikka alussa olisikin oltu rakastuneita, niin monilla se muuttuu myöhemmin pelkäksi ystävyydeksi. Joo, tiedän etteivät kaikki liitot ole pelkkää kulissia, mutta sitä en ole väittänytkään... Itse olen onnellisesti naimisissa yhdeksättä vuotta.

Hyvä ystävyys on niin suuri asia, sen arvon ymmärtää vasta sitten kun menettää, joten en ymmärrä miksi pitää lähteä ja mitä etsimään.
Varmasti siinäkin ystävyysliitossa on jonkinlaista läheisyyttä ja seksiä, mistä tiedät että saisit parempaa tilalle.

Saattaa olla että joki saa puhuttua eroamaan, mutta olen varma että katumus tulee päälle kun on se ensihuuma mennyt, sillä hyvä ystävyys eli sydänystävyys on suurinta mitä ihminen voi saada.

Haluatko löytää rakkauden miestäsi kohtaan? Hyvässä suhteessa kumpikin tulee puolitiehen vastaan ja on kiinnostunut toisen hyvinvoinnista. Asemasota alkaa, mikäli huomio kiinnittyy vain siihen mitä itse saa. Itsekeskeisyydestä ei synny mitään hyvää. Nytkin puhut siitä, kuin sinä et enää rakasta. Entä kumppanisi? Miten hän voi?

Parisuhteessa ei voi elää kuin sisko ja sen veli. Siinä on seksi liima, joka pitää kumppanit kiinni toisissaan. Kun ei mene hyvin, niin aletaan pihdata seksiä - puolin ja toisin. Ei voi kokea läheisyyttä ihmisen kanssa, joka piut paut välittää toisen tarpeista.

Jokainen toista aidosti rakastava ihminen haluaa tietää, että kumppanillakin on hyvä olla. Oletko siis jo tuon vaiheen ohi? Mitä jos kumppanisi kuolisi huomenna? Olisiko se aivan sama sinulle? Onko vieraan ihmisen kanssa aloittaminen helpompaa kuin pitkän suhteen paikkaaminen?

Neuvoisin sinua kääntämään katseesi itsestäsi ulospäin ja kun sinä alat olla kiinnostunut toisesta, niin hänenkin mielenkiintonsa herää aivan toisella tavalla. Näette toisenne rehellisesti tarpeinenne. Järjestäkään yhteistä aikaa, puhukaa ja syleilkää. Jos sekään ei auta, niin erotkaa.

Mitä se eroaminen sitten on? Kokemuksesta tiedän, että identiteettisi muuttuu, jaatte omaisuutenne riidoissa tai sovussa, hankit oman asunnon ja maksat yksin laskujasi, nukut yksin yösi ja syöt yksin keittiössäsi ja vaikka kuinka siihen aikuista kumppania tueksi kaipaisit, niin itse olet ratkaisuusi päätynyt. Pitkä surutyö, muisteleminen, luopuminen ja uuden kumppanin hakeminen: baarista, netistä, työpaikalta...satunnaisia seksisuhteita, laastareita, pettäjiä, valehtelijoita ja lopulta: onnistuminen ja se OIKEA? Moni ei jaksa tuota kaikkea läpi käydä vaan jää toimimattomaan suhteeseen ja odottaa ihmettä..jota ei koskaan tule.

Eiköhän varsinkin vanhemmissa pariskunnissa ole paljonkin noita kulissiliittoja. Ensiksi oltiin yhdessä lasten takia ja nyt myöhemmin enää tavan vuoksi. On ehkä hankittu omakotitalo ja mökki, jotka on rakkaita. On myös ehkä ystäväpiiri, joiden kanssa vietetään aikaa. Avioero tarkoittaisi omaisuuden jakamista ja todennäköisesti ystäväpiirin rikkoutumista, sillä sinkkuna ei yleensä ole enää tervetullut mökkireissuille eikä ehkä ole enää varaakaan.

Omat vanhempani ovat esimerkki kulissiliitosta. Kumpikin tekee omia menojaan. Isä yleensä tissuttelee kaljaa ja äiti ottaa välillä loman etelään, käy taidenäyttelyissä ja teattereissa välillä yksin välillä jonkun ystävänsä kanssa. Välillä käyn äidin kanssa yhdessä esim. shoppailemassa ja ravintolassa syömässä. Vaikka rakkaus on jo kadonnut, niin äiti tietää, että jos hän eroaisi, niin isä romahtaisi hunningolle ja joisi itsensä hengiltä. Kyllä äiti on omalla tavallaan onnellinen isästä huolimatta. Äiti hoitaa intohimoisesti puutarhaa, lukee, tekee käsitöitä, soittaa pianoa jne.