Niin eli palstan hameväki, mitä ihmettä te saatte parisuhteesta irti? MItä te niillä miehillä oikein teette?
Omien kokemusten perusteella nykyään pelkkä sana "parisuhde" saa minut voimaan pahoin. No siis, onhan se parisuhde nyt hemmetin hyvä diili miehen kannalta, ei siinä mitään. Hankkivat naisen joka hoitaa pyykit, siivoaa huushollin, hoitaa (mahdoliset) lapset, käy kaupassa, laittaa ruokaa, maksaa kaikesta puolet ja tyydyttää miehen seksuaalist tarpeet kun herraa sattuu tämä huvittamaan. Ja sillä välin kun nainen pyörittää arjen, voi mies vapaasti keskittyä runkkailuun pornon äärellä ja käyttää huolettomasti vapaapäivänsä tietokonepelien pelaamiseen. Perfect!
Ja kun hei, enhän minä nyt halua olla "tiukkapipo" tyttöystävä ja riistää miehen yksityisyyttä ja omaa aikaa puuttumalla moiseen käytöskeen. Sehän vasta olisi törkeää.
Ei vaan mene kaaliin. Tai siis menee oikein hyvin kaaliin miksi miehet haluavat parisuhteeseen, mutta ei miksi naiset siihen päätyvät? Vai onko tässä juuri syy miksi miehet valittavat parisuhteeseen pääsemisen hankaluutta? Naisia ei vaan kiinnosta koko homma edellä mainitusta syystä?
Ymmärrän hyvin että ennenvanhaan naisten oli pakkokin avioitua. Taloudelliset ja sosiaaliset paineet kun olivat liian kovat. Mutta kun nykyään ei onneksi enään ole tuosta kyse. Minulla ainakin on enemmän kuin tarpeeksi rahaa säästössä, hyvä koulutus ja ammatti, ihana perhe ja läheiset ystävät. Lapsiakin voin hankkia keinohedelmöityksen kautta, ja yksinhuoltajuushan olisi itseasiassa helpompaa kuin miehen kanssa. Eipähän olisi ainakaan sitä yhtä aikuista lasta jalassa roikkumassa muiden ipanoiden jatkeena.
Noh, olen vielä nuorehko ihminen ja ehkäpä käsitykseni miesten suhteen tulee vielä muuttumaan. Olen kuitenkin älyttömän kiinnostunut kuulemaan onko kokemukseni olleet vain huonoa tuuria vai onko kuvailemani parisuhde normi? Ja jos on, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa sellaiseen?
Paitsi siis miehet.
Naiset, mitä ihmettä te saatte parisuhteesta irti?
69
980
Vastaukset
- Emmää vaan tiedä
Onnittelut! Luulet löytäneesi aukottoman kysymyksen:"mihin miestä tarvitaan?" Nyt sinun on helppo tuudittautua sen taakse ja elää 10 vuotta, kunnes alatkin löytää reikiä koko kysymyksestä.
Nauti niin kauan kuin tuo olosi kestää.- :) Elle :)
Toistaiseksi nautinkin, mutta miksi luulet että edes tänne kirjoitin jos en juuri uteliaisuuttani kyselläkseni noista "rei'istä"? Mitä ne ovat?
Eikä tarkoitukseni ollut provosoida. Toki arvelinkin saavani kyseenalaisia vastauksia, rikonhan kuitenkin pyhää kaavaa ja pidän sinkkuudesta. - 3 + 1
:) Elle :) kirjoitti:
Toistaiseksi nautinkin, mutta miksi luulet että edes tänne kirjoitin jos en juuri uteliaisuuttani kyselläkseni noista "rei'istä"? Mitä ne ovat?
Eikä tarkoitukseni ollut provosoida. Toki arvelinkin saavani kyseenalaisia vastauksia, rikonhan kuitenkin pyhää kaavaa ja pidän sinkkuudesta.Nainen tarvitsee epätoivoisesti miestä, koska muuten muut naiset pitävät häntä luuserina eivätkä halua olla hänen kavereitaan. Mies tarvitaan myös lapsiin, ja lapsilla pitäisi olla isä. Näin siis taas, jotta naisystävien kunnioitus säilyisi.
Miestä on sitten lupa haukkua kavereiden kesken. - :) Elle :)
3 + 1 kirjoitti:
Nainen tarvitsee epätoivoisesti miestä, koska muuten muut naiset pitävät häntä luuserina eivätkä halua olla hänen kavereitaan. Mies tarvitaan myös lapsiin, ja lapsilla pitäisi olla isä. Näin siis taas, jotta naisystävien kunnioitus säilyisi.
Miestä on sitten lupa haukkua kavereiden kesken.No jaa, itseasiassa noin 85% ystävistänikin ovat sinkkuja, että tuskin siltä suunnalta mitään ihmettelyä tulee.
Ja mitä lapsiin tulee... Jos tälläinen on todella nykyaikainen tavallinen mies, en edes halua lasteni näkevän tälläistä henkilöä minkäänlaisena roolimallina. Surkeaa. - 3 + 1
:) Elle :) kirjoitti:
No jaa, itseasiassa noin 85% ystävistänikin ovat sinkkuja, että tuskin siltä suunnalta mitään ihmettelyä tulee.
Ja mitä lapsiin tulee... Jos tälläinen on todella nykyaikainen tavallinen mies, en edes halua lasteni näkevän tälläistä henkilöä minkäänlaisena roolimallina. Surkeaa."85% ystävistänikin ovat sinkkuja, että tuskin siltä suunnalta mitään ihmettelyä tulee."
No, ilmankos olet onnellinen sinkkuna sinäkin.
Mutta joku päivä ehkä huomaat, että kaikki kaverit ovat perustaneet perheet ja hoitelevat puutarhaa esikaupungissa. Kun tapaat heitä, heidän juttunsa ovat sinulle ihan vieraita, eivätkä sinun aivoituksesi jaksa enää kiinnostaa sinua. - :) Elle :)
3 + 1 kirjoitti:
"85% ystävistänikin ovat sinkkuja, että tuskin siltä suunnalta mitään ihmettelyä tulee."
No, ilmankos olet onnellinen sinkkuna sinäkin.
Mutta joku päivä ehkä huomaat, että kaikki kaverit ovat perustaneet perheet ja hoitelevat puutarhaa esikaupungissa. Kun tapaat heitä, heidän juttunsa ovat sinulle ihan vieraita, eivätkä sinun aivoituksesi jaksa enää kiinnostaa sinua.Ahaa, eli sen takia omakin elämänlaatu pitää lopulta tuhota tai ainakin radikaalisti alentaa, jotta kaverien jutut eivät kävisi vieraiksi. No nythän se syy selvisikin.
- sellaista se
:) Elle :) kirjoitti:
Ahaa, eli sen takia omakin elämänlaatu pitää lopulta tuhota tai ainakin radikaalisti alentaa, jotta kaverien jutut eivät kävisi vieraiksi. No nythän se syy selvisikin.
Ajattele :) Elle :) miten helppoa on vaikuttaa nykyihmisen mieleen. Pornoteollisuus ja media saa tavisjussit ja tavispirkot tekemään raastavia temppuja omissa parisuhteissaan, siis samalla tavoin kuin se facessa pyörivä massa. Peräkylän uunoeemeli ryhtyy kiivaaseen flirttiin ja leikkii casanovaa ja vaihdevuosissa olevat naiset pukeutuu linnunpelättimiksi, pitkäaikaiset parisuhteet tuhotaan ihan itse kun ajanhengenmukaista on tehdä nopea ero, aloittaa uusi loistava elämä uuden ihanan kumppanin kanssa uusioperheessä. Näinhän lööpeissä kerrotaan, onnistuu tavikseltakin. Mitä sen on väliä, vaikka lähiympäristö voi pahoin, kunhan mulla menee yhtä coolisti kuin kavereillakin. Hulluudenmarkkinat ovat vallalla.
- Sannnnnnni
:) Elle :) kirjoitti:
Ahaa, eli sen takia omakin elämänlaatu pitää lopulta tuhota tai ainakin radikaalisti alentaa, jotta kaverien jutut eivät kävisi vieraiksi. No nythän se syy selvisikin.
Heh, ei nyt ihan =). Mieheni muunmuassa siivoaa kissojen jätökset ja pesee vessan, koska itse voin todella helposti huonosti jos näen jotain oksettavaa. Mies joka tietää mitä tekee on sängyssä *paljon* parempi kuin joku satunnainen, plus satunnaisethan voivat olla kirvermurhaajia tai mitä tahansa, ei niitä uskallakaan. Kun elämässä on se "tietty toinen" niin vaikka duuni tai terveys menisi niin ei tarvitsisi olla yksin ongelmien kanssa (tätä ongelmaa et koe koska ystäväsi ja perheesi ovat priimoja, mutta meidän kaikkien eivät ole).
Mies on myös tyyppi joka, toisin kuin ystävät. on aina ollut mukana ja *ymmärtää* miksi joku asia joka tapahtui joskus muinoin oli tärkeä ja maailmaamuokkaava. Oikea sana kait on "elämänkumppani". Vaikken olekaan uskonnollinen niin aviopuolisot tulevat ikäänkuin "yhdeksi lihaksi": Mies puolustaisi tätä perhettä ja tätä kotia yhtä kiivaasti kuin minäkin koska tämä on me.
Toki monelle ystävät tai muu perhe hoitavat samaa virkaa, ja jos kysyt miksi ihmiset jaksavat surkeita puolisoita, niin enpä tiedä =)
- parisuhteilija
Seuraa. Rakkautta. Tukea silloin kun ahdistaa. Sielunkumppanin. Jonkun joka paijaa illalla uneen. Ainiin ja seksikin on ihan kiva bonus.
Meillä kotityöt hoidetaan aika tasan, viime aikoina tosin minä olen tehnyt jonkin verran enemmän, mutta mies sitten tekee vastavuoroisesti töitä muilla rintamilla enemmän yhteisen hyvän eteen. Asioita joihin en ikinä pystyisi.
Moni ikävä asia tuntuu keveämmältä hoitaa kun toinen on siinä vieressä mukana. Yhdessä asuminen on halvempaakin kun osan kustannuksista voi jakaa. Vielä yli kymmenenkin vuoden jälkeen toiselta oppii uusia jänniä juttuja joita ei itse ennen käsittänytkään. Mieheni on opettanut minut kuuntelemaan musiikkia tavalla josta minulla ei ollut hajuakaan teinityttönä ja hänelle minä olen opastanut miten ihmeellisen monimuotoinen luonto onkaan.
Meillä molemmat istuu oman osuutensa koneella. Ok, minä en ehkä katso pornoa, mutta kyllä se pelaaminen luonnistuu tältä tytöltä yhtä lailla ellei paremminkin. Kulut menee puoliksi, ja tulee menemään jatkossakin, minä en ala kenenkään siivellä elämään.
Koen että nyt on mukavempi kuin silloin kun asuin yksikseni yksiössä.
Minun korviini kuulostaa että sinulla on vain käynyt huono tuuri. Tai kuka tietää, ehkä minä olen sitten vain onnekas?- :) Elle :)
Minusta kuulostaa että sinulla on käynyt hyvä tuuri. Mukava kuulla.
Minä puolestani koen olevani onnellisempi yksin asuessani.
Yhdessä asuessa seuraa miehistä ei ole ollut juuri nimeksikään, koneella roikkuneet illat pitkät pelaillen ja alastomia tyttöjä tuijotellen. No, onhan niistä seuraa silloin kun ne kiimoissaan tulee seksiä vonkumaan.
Sama juttu esim. sänkyyn mennessä, yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat jolloin herrat ovat malttaneet tulla nukkumaan samaan aikaan. Koneella ollut jotain selvästi kiinnostavampaa, että se siitä uneen paijaamisesta.
Ja itseasiassa minulle ollut about saman hintaista tai halvempaakin asua yksin kuin miehen kanssa. Ruoka ja alkoholikulut suunnilleen nelinkertaistuvat kaksilahkeisten asuessa saman katon alla.
Ikinä ei ole ollut niin ahdistanut kuin parisuhteessa ollessani, ikinä en myöskään ole ollut yksinäisempi kuin parisuhteessa ollessani. Oikeasti, menee melkeen kylmiä väreitä kun edes ajattelen.
Mutta kiva kuulla että jotkut nauttivat aidosti. Ehkä se ei vain ole kaikkien juttu. Ei vissiin ainakaan minun. Tai sitten vaan ollut nippu surkeita kokemuksia. - 14+9
:) Elle :) kirjoitti:
Minusta kuulostaa että sinulla on käynyt hyvä tuuri. Mukava kuulla.
Minä puolestani koen olevani onnellisempi yksin asuessani.
Yhdessä asuessa seuraa miehistä ei ole ollut juuri nimeksikään, koneella roikkuneet illat pitkät pelaillen ja alastomia tyttöjä tuijotellen. No, onhan niistä seuraa silloin kun ne kiimoissaan tulee seksiä vonkumaan.
Sama juttu esim. sänkyyn mennessä, yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat jolloin herrat ovat malttaneet tulla nukkumaan samaan aikaan. Koneella ollut jotain selvästi kiinnostavampaa, että se siitä uneen paijaamisesta.
Ja itseasiassa minulle ollut about saman hintaista tai halvempaakin asua yksin kuin miehen kanssa. Ruoka ja alkoholikulut suunnilleen nelinkertaistuvat kaksilahkeisten asuessa saman katon alla.
Ikinä ei ole ollut niin ahdistanut kuin parisuhteessa ollessani, ikinä en myöskään ole ollut yksinäisempi kuin parisuhteessa ollessani. Oikeasti, menee melkeen kylmiä väreitä kun edes ajattelen.
Mutta kiva kuulla että jotkut nauttivat aidosti. Ehkä se ei vain ole kaikkien juttu. Ei vissiin ainakaan minun. Tai sitten vaan ollut nippu surkeita kokemuksia.HYVÄ :)Elle:) juuri noinhan se menee. Kun mä olin sinkku niin mulla jäi joka kuukausi 400-500e säästöön. En juhli enkä juuri kuluttele. Peruslaskut oli sähkö, vuokra, vesi ja kännykkä. Sitten tuli mentyä naimisiin ja yhteenmuutto räjäytti talouden. Mies todellakin on kuin sieni sen viinan kanssa ja mennä pitää. Mulla meni vuosi menettää luottotiedot kun yritin pysyä perässä kun mies kulutti kaiken ja vielä päälle. Sama on tuo koneella roikkuminen ja alastomien naisten kyttäämisen kanssa. Vaikka yhdessä joskus onnistuisi sänkyyn menemään niin ei siellä mitään tapahdu ei sen puoleen muuallakaan asunnossa. Oikeasti mä en tiennyt näitä juttuja naimisiin mennessä. Että nyt sitten kun ollaan sormukset vaihdettu niin yhtäkkiä ne kaverit, harrastus, alkoholi on ennen minua. Ja kun ei ole kyse edes nuoresta miehestä vaan aikuisesta jo 40v täyttäneestä miehestä. Omaa seksikkyyttä testataan koko ajan parikymppisten kakaroiden kanssa vaikka sellainen tuskin kiinnostuu äijäikäisestä ukosta jolla tuskin seisoo kunnolla. Kyllä se parisuhde on monelle aikalailla tuskaa eri muodoissa.
- fake love
:) Elle :) kirjoitti:
Minusta kuulostaa että sinulla on käynyt hyvä tuuri. Mukava kuulla.
Minä puolestani koen olevani onnellisempi yksin asuessani.
Yhdessä asuessa seuraa miehistä ei ole ollut juuri nimeksikään, koneella roikkuneet illat pitkät pelaillen ja alastomia tyttöjä tuijotellen. No, onhan niistä seuraa silloin kun ne kiimoissaan tulee seksiä vonkumaan.
Sama juttu esim. sänkyyn mennessä, yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat jolloin herrat ovat malttaneet tulla nukkumaan samaan aikaan. Koneella ollut jotain selvästi kiinnostavampaa, että se siitä uneen paijaamisesta.
Ja itseasiassa minulle ollut about saman hintaista tai halvempaakin asua yksin kuin miehen kanssa. Ruoka ja alkoholikulut suunnilleen nelinkertaistuvat kaksilahkeisten asuessa saman katon alla.
Ikinä ei ole ollut niin ahdistanut kuin parisuhteessa ollessani, ikinä en myöskään ole ollut yksinäisempi kuin parisuhteessa ollessani. Oikeasti, menee melkeen kylmiä väreitä kun edes ajattelen.
Mutta kiva kuulla että jotkut nauttivat aidosti. Ehkä se ei vain ole kaikkien juttu. Ei vissiin ainakaan minun. Tai sitten vaan ollut nippu surkeita kokemuksia.Seriously?
Älkää ottako alkoholilla läträävää tai muulla tavoin vastenmielistä miestä, jos se on niin kamalaa. Tosiasia kuitenkin on, että ottaisitte kunnon, tarpeeksi attraktiivisen miehen heti jos siihen tulisi tilaisuus. Miksi ei tule tilaisuutta? Oletteko lihottaneet itsenne muodottamaksi? Oletteko miehisiä ja epäempaattisia? Todennäköisempää kuitenkin on, että vika on teissä, eikä kaikissa miehissä. - Sannnnnnni
fake love kirjoitti:
Seriously?
Älkää ottako alkoholilla läträävää tai muulla tavoin vastenmielistä miestä, jos se on niin kamalaa. Tosiasia kuitenkin on, että ottaisitte kunnon, tarpeeksi attraktiivisen miehen heti jos siihen tulisi tilaisuus. Miksi ei tule tilaisuutta? Oletteko lihottaneet itsenne muodottamaksi? Oletteko miehisiä ja epäempaattisia? Todennäköisempää kuitenkin on, että vika on teissä, eikä kaikissa miehissä....vai olisiko monella huono tuuri ja paljon paskoja miehiä liikkeellä. Itsellänikin oli poikaystävä joka pornohiireili kaiket päivät ja seksi ei kelvannut -kun olin 20 ja mallinmitoissa. Sensijaan sille miehelle jonka kanssa olin tarpeeksi järkevä menemään naimisiin avioseksi kelpaa aina ja porno hyvin harvoin -vaikka olenkin vuosikymmenen vanhempi ja kymmenen kiloa painavampi. Olisiko kuitenkin kyse siitä että jotkut miehet ovat hauskempia kuin toiset....
- nainen 38 v
14+9 kirjoitti:
HYVÄ :)Elle:) juuri noinhan se menee. Kun mä olin sinkku niin mulla jäi joka kuukausi 400-500e säästöön. En juhli enkä juuri kuluttele. Peruslaskut oli sähkö, vuokra, vesi ja kännykkä. Sitten tuli mentyä naimisiin ja yhteenmuutto räjäytti talouden. Mies todellakin on kuin sieni sen viinan kanssa ja mennä pitää. Mulla meni vuosi menettää luottotiedot kun yritin pysyä perässä kun mies kulutti kaiken ja vielä päälle. Sama on tuo koneella roikkuminen ja alastomien naisten kyttäämisen kanssa. Vaikka yhdessä joskus onnistuisi sänkyyn menemään niin ei siellä mitään tapahdu ei sen puoleen muuallakaan asunnossa. Oikeasti mä en tiennyt näitä juttuja naimisiin mennessä. Että nyt sitten kun ollaan sormukset vaihdettu niin yhtäkkiä ne kaverit, harrastus, alkoholi on ennen minua. Ja kun ei ole kyse edes nuoresta miehestä vaan aikuisesta jo 40v täyttäneestä miehestä. Omaa seksikkyyttä testataan koko ajan parikymppisten kakaroiden kanssa vaikka sellainen tuskin kiinnostuu äijäikäisestä ukosta jolla tuskin seisoo kunnolla. Kyllä se parisuhde on monelle aikalailla tuskaa eri muodoissa.
Menit naimisiin tietämättä yhtään kenen ja millaisen kanssa? Pelkkä nimitieto ei riitä tuntemiseen. Uskonlahko?
Itse seurustelin ja asuin miehen kanssa 6 vuotta ennen avioliittoa, eli kaikki huonot puolet tuli molemmilta esiin siihen mennessä. Lapsia meillä ei ole, omaisuutta kyllä. Edelleen viihdymmä yhdessä vaikka ensitapaamisesta on 19 vuotta. Huolehdin miehestäni ja samalla tavalla hän huolehtii minusta. En lähtenyt parisuhteeseen vain ollakseni "jonkun kanssa" (ns. kulissit).
Kyllä sinunkin hoivaviettisi ja marttyyriuden kaipuusi vielä alkaa pääsi sisällä metelöimään. Niiden tyytyttäminen ilman miestä on toki mahdollista, mutta helpoimmin se käy miehen avulla.
- n35-
Siksi olenkin varmaan sinkku. En voisi olla alisteisessa asemassa orjana. Kyllä tasa-arvo pitää olla ja haluan voida henkisesti hyvin.
- Jonkun kanssa voi olla
Kyllä tästä maasta ihan kunnollisiakin miehiä löytyy joiden kanssa voi suorastaan elää ja olla ja perheen perustaa. Se on silviisiin sitten kivempaa yhdessä huolehtia niistä lapsista ja kasvattaa niitä. Kaikenlainen yhdessäolo voi olla ihan mukavaa ja siksi parisuhde ja perhe on ihan hyvä vaihtoehto yksin elämisen rinnalle.
Ihmisistä se vaan on kiinni ja siitä millaisia ne on ja miten ne haluaa omaa ja toistensa hyvinvointia edistää. Tahdon asia. - Niin.
Miksi naiset ei hanki sellaista miestä joka kokkaa, pesee pyykit ja antaa naisellekkin nautintoa seksissä?
- :) Elle :)
Olen joskus yrittänyt löytää moisia yksilöitä ja olenkin siinä onnistunut - tai ainakin luullut niin. Ensimmäiset kuukaudet miehet ovat jaksaneet pitää kulissia yllä ja auttaneet arjen puuhissa. Seksikin on ollut mukavaa ja tyydyttävää.
Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuntuu koittavan päivä, jolloin kulissit ja sen tuomat velvoitteet alkavat tuntua miehille turhan raskailta eikä niistä jakseta enään välittää. Square one again, etten sanoisi. - :) Elle :)
:) Elle :) kirjoitti:
Olen joskus yrittänyt löytää moisia yksilöitä ja olenkin siinä onnistunut - tai ainakin luullut niin. Ensimmäiset kuukaudet miehet ovat jaksaneet pitää kulissia yllä ja auttaneet arjen puuhissa. Seksikin on ollut mukavaa ja tyydyttävää.
Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuntuu koittavan päivä, jolloin kulissit ja sen tuomat velvoitteet alkavat tuntua miehille turhan raskailta eikä niistä jakseta enään välittää. Square one again, etten sanoisi.Kerran löysinkin sellaisen miehen mut sitten se osoittautuikin homomieheksi!:(.
- Vai tietäisinkö?
Haistan tekoinhon ja yllemmyyden tunteen miehiä kohtaan joka on verhottu sinkkuuteen. Tai oikeestaan aloittajan kaveripiiri määrittelee hyvin pitkälti aloittajan omankin siviilisäädyn. Toisaalta nämä kaikki on vaan kääritty piilevän sitoutumiskammon alle, joka juontaa erinäisistä epäonnistuneista suhdevirityksistä.
- 70 / 66
Miehen vastaus (teko)katkeraan vuodatukseesi.
En puutu tunnepuoleen koska ollakseen uskottava tulisi vaimoni kertoa siitä mutta valotan muutamia tosiasioita meidän avioliittomme ajalta.
Vaimo todellakin hoitaa pyykit vielä nykyäänkin.
On aikanaan (kotirouvana) siivonnut huushollin, hoitanut lapset, käynyt kaupassa ja laittanut ruuat.
Koskaan hän ei ole maksanut mistään likimainkaan puolia. Kotivuosien aikana elimme pelkästään minun palkallani joka, useiden vuosien ajan meni yksinomaan vaimoni käytössä olevalle tilille.
Välivuosina vaimoni oli osa-aikaisessa työssä marketin kassalla jolloin minä lasten kanssa hoidin lauantaisin talon viikonloppuvalmistelut.
Penskamme hoitivat omat pyykkinsä 12v alkaen.
En juurikaan runkkaillut eikä silloin ollut tietokoneita.
Pätkätyövuosien työttömyysjaksoina hoidin suurimman osan kotiaskareista.
Vaimo oli muutaman vuoden jopa kokoaikaisessa työssä.
Viimeiset 13-vuotta olen tehnyt suurimman osan kotitöistä.
Taloudellisesti kaikki on, alkuvuosien vaimon dominanssia lukuun ottamatta ( verotus ) ollut yhteistä ja kummankin käytettävissä ilman toisen kontrollia.
Sama koskee vapaa-aikaa.
Paljon yhteistä ja riittävästi omaa.
Me molemmat olemme tyytyväisiä tähänastiseen elämäämme ja uskallan tämän sanoa vaimonikin puolesta.
Nyt ikääntyneinä minä olen kiinnostuneempi "viihdepuolesta" mutta aikaa käyttäen on tuo kaverikin mukana jonkin kerran viikossa.
Täydennyksen antaa nyrkkikyllikki.
Mutta sinähän katkeruudessasi todennäköisesti tulkitset tämän vuodatukseni vahvistamaan lohdutonta mieskuvaasi.
Ml. ruokahuolto kaupasta lieden kautta kattaukseen.
Pyykkeihin en ole puuttunut.- :) Elle :)
Itseasiassa päinvastoin, tulkitsin vuodatuksesi hyvinkin lohdulliseksi. Kuulosti korviini tasavertaiselta ja tyydyttävältä suhteelta.
Mielestäni vastuun pitäisi mennä aika 50/50. Jos toinen hoitaa taloudellisen puolen, toinen hoitakoon huushollin. Selvähän tämä, mutta yhtä selvä pitäisi olla, että jos menot maksetaan puoliksi myös kotityöt hoidetaan puoliksi. Eikös juu?
Ja muuten, kadehdin suuresti sukupolvia jotka ovat voineet viettää lapsuutensa ja nuoruutensa ilman sen kummempaa teknologiaa, etenkin tietokoneita. Koko parisuhteella tuntuu olevan erilainen merkitys kuin vuosikymmeniä sitten. Onhan teknologia toki hyvä renki, muta surkea isäntä, ja tämä korostuu etenkin parisuhteessa ja perhe-elämässä. Nykymiesten vapaa-aika kun tuntuu kuluvan rattoisimmin pelaillen ja pornoillen, perse nousee ylös penkistä lähinnä vain äidin kutsuessa kylään syömään.
Ymmärrän kyllä yleistäväni nyt kovalla kädellä... Tai ainakin tosiaan toivon niin. Puhunhan vain omista ja ystävieni kokemuksista. - 70 / 66
:) Elle :) kirjoitti:
Itseasiassa päinvastoin, tulkitsin vuodatuksesi hyvinkin lohdulliseksi. Kuulosti korviini tasavertaiselta ja tyydyttävältä suhteelta.
Mielestäni vastuun pitäisi mennä aika 50/50. Jos toinen hoitaa taloudellisen puolen, toinen hoitakoon huushollin. Selvähän tämä, mutta yhtä selvä pitäisi olla, että jos menot maksetaan puoliksi myös kotityöt hoidetaan puoliksi. Eikös juu?
Ja muuten, kadehdin suuresti sukupolvia jotka ovat voineet viettää lapsuutensa ja nuoruutensa ilman sen kummempaa teknologiaa, etenkin tietokoneita. Koko parisuhteella tuntuu olevan erilainen merkitys kuin vuosikymmeniä sitten. Onhan teknologia toki hyvä renki, muta surkea isäntä, ja tämä korostuu etenkin parisuhteessa ja perhe-elämässä. Nykymiesten vapaa-aika kun tuntuu kuluvan rattoisimmin pelaillen ja pornoillen, perse nousee ylös penkistä lähinnä vain äidin kutsuessa kylään syömään.
Ymmärrän kyllä yleistäväni nyt kovalla kädellä... Tai ainakin tosiaan toivon niin. Puhunhan vain omista ja ystävieni kokemuksista.Minusta aritmaattisessa tasajaossa on jotain keinotekoista.
Olkoon kyse rahasta tai kotitöistä.
Se tekee jolla on kyky ja tilaisuus. Sillä siisti!
Yksi perhe on yksi taloudellinen yksikkö joten kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä ml. henkilökohtaiset.
Kummallakin täytyy olla tolkkua kuhunkin tilanteeseen.
Rakentamisen jälkeen oli anuksemme auki kuin se tuuran putki mutta kumpikin eli sen mukaan. Tosin vaihtoehtojakaan ei ollut.
Tälä hetkellä eläkkeeni on noin 3 x vaimoni vastaava mutta ajatuskin kulujen jyvittämisestä tulojen mukaan tuntuu hullulle!
Eurot menevät yhdelle, yhteiselle tilille johon kummallakin on korttien rinnakkaiskappaleet, laskut menevät suoramaksuun emmekä tiiraa toistemme menoja.
Tilinkäyttö on hra tai rva.
Joutovuosieni aktiivisuus on vaistonvaraista halua tehdä vaimoni elämä mahdollisimman miellyttäväksi ja mukavaksi. Hän myös arvostaa tätä.
Ps. Ruuan virittely on harrastukseni mutta rätteihin saakka ei kiinnostukseni ulotu.
Poikamme on minuakin "pahempi" tapaus. Ensimmäinen avioliitto kariutui rouvan harrastamaan hyväksikäyttöön. Rouva ei tehnyt mitään. Kundin työmatkan aikana ei tyhjentänyt edes postilaatikkoa.
Kun rouva pääsi lukuisien opiskelu- ja loisimisvuosien ( poikamme elätti molemmat ) töihin juristiksi konsulttitoimistoon, piti hän omat tulonsa kokonaisuudessaan eikä osallistunut talovelkojen eikä päivittäistalouden kustannuksiin eurollakaan.
Nyt onni kukoistaa. Nykyinen rouva tekee valtaosaltaan sapuskat paitsi grillatut.
Vastaavasti poikamme osallistuu suurelta osin lapsen hoitoon kaikkine toimintoineen.
Minua ärsyttää monessakin muodossa esiintyvä hel vetinmoinen itsekkyys ikään kuin kumppanista ei välitettäisi pas kaakaan.
Aito huolenpito ja välittäminen kantaa hedelmää varsinkin pitkällä tähtäyksellä! - mielenkiinnosta?
Sen ymmärrän, että haluat kertoa jonkun oman näkemyksesi asiasta, mutta sitä en näissä vastaavissa viesteissä ymmärrä, että miksi alat heti määrittelemään toisen tuntemukset ja ajatukset? Tekokatkera vuodatus? Mitä jos se on toisen kokemus ja kysymys, etkö osaa vastata siihen mitätöimällä sitä jotenkin ja jos et, niin miksi et?
Lisäksi puolustelet jo etukäteen että toinen varmaan tulkitsee, on katkera ja tekopyhä, väännät hänen kokemuksensa lohduttomaksi mieskuvaksi, vaikka tiedät ihan varsin hyvin että aloittajan kuvailemia miehiä löytyy pilvin pimein. Ei ole mikään harvinaisuus törmätä sellaiseen. Toisaalta, vaikka et itse olisi turhautunut parisuhteeseesi tai joutunut pettymään rakkaudessa, etkä näin ollen osaa eläytyä siihen, on oletettavaa että olet joskus kuitenkin pettynyt, epäonnistunut ja turhautunut, ja tuskinpa ap:n teksti on edes kovin provosoivasta päästä.
Jotenkin tuntuu, ettet kykene vastaamaan itsenäsi, etkä esittämään eriävää mielipidettä ensin puolustellen, nollaillen ja varmistaaksesi toisen väheksymisen. Tai siis, se oli väärin sanottu, toisessa viestissä jo osaat, kunhan hyökkäys on torjuttu asiallisuudella.
Mielenkintoista on se, että tämä on keskustelupalsta, millä juuri kukaan ei osaa keskustella heti jos on eri mieltä jostain. En tarkoita siis tätä sillä tavalla, että juuri sinä olisit mitenkään erikoisen huono keskustelija.
Miksi sinä koet uhkana tai syytöksenä (?) tuntemattoman, yksittäisen ihmisen turhautumisen ihmissuhteisiin omien kokemustensa kautta?
Minusta ilmiö on mielenkiintoinen, koska itse ajattelisin että nimenomaan tässä kohtaa olisi helppoa olla ottamatta henkilökohtaisesti kun se ei voi olla henkilökohtaista.
- sinkkumies.
Minä pesen vain omat pyykit et en ala naisen pikkuhousuja pesemään. Toisaalta kone ne pesee ja minä laitan vain koneen päälle ja pyykit kuivumaan.
Kokata voisin naisellekin. Imuri pysyy kyllä kädessä ja olen siistimpi kuin naiset yleensä. - …………...
Mä en ollut onneton yksin asuessani, mutta viihdyn silti vielä paremmin tässä parisuhteessani. Johtunee siitä, että osui kohdalle se sopiva mies - meillä on synkannut ihan alusta asti tavalla, jota en edes uskonut mahdolliseksi. Yhteisiä vuosia on jo takana, joten ensihuumaa tämä ei enää ole.
- Elämässä vaiheita
No kun ei se ole aina noin. Mun ex-aviomieheni ainakin pyöritti meidän ruokatalouden, oli se joka heräsi aamulla aikaisin (iltavirkkuna äitinä arvostan), jaksoi olla hellä ja antaa ihailua. Ja kyllä mullekin tehtävää jäi yhtä lailla yhteiselossa.
Elämä kuitenkin vie, ja eron jälkeen nautin yksinhuoltajan arjesta pitkään täysillä. Rakastin sitä, että sain olla taloudessani juuri niin jämpti kuin halusin, koti pysyi helpommin siistinä etc...
Mutta aikanaan sitten ihastuin. Ihastus täytti mieleni, teki minusta poissaolevan, etäännytti arjestani. Lasten seurassa ollessa ajatukset harhailivat ihastuksessa, vaikea keskittyä. Tunsin huonoa omaatuntoa. En ollut enää hyvä elämässäni, mutta ihastukseni kiinnosti ja hänen suhteensa kehityin jatkuvasti yhä taitavammaksi...
Onkos se sitten enää ihme, että haluaa muuttaa yhteen. Kehittää persoonaansa suhteessa tähän toiseen, jossa ajatukset askaroivat muutenkin päivittäin. Kun nukkuisi toisen vieressä joka yö, voisi ehkä päivällä keskittyä taas muuhunkin kuin toisen kaipailuun. Opetella tulemaan toimeen, jakamaan arkensa taas aivan erilaisen ihmisen kanssa, oppia sietämään ja kestämään omaakin epätäydellisyyttä - kasvaa ihmisenä taas pikkuisen.
Minusta se olisi kokeilun arvoista. Mutta tunnistan niin nuo ajatuksesi! Olen minäkin aikoinaan miettinyt tuota, lapsena haaveilinkin että minulla tulisi aikuisena olemaan kyllä lapsia ja ystäviä, muttei miestä - miehethän oli ällöjä. No, olenpahan saanut elää senkin unelman todeksi:) - sellasta se...
Ehkä ne piirteet ei tule alussa selville ja yks päivä PUM kaikki muuttuu ja mies onkin sika!Vaihtaahan se silloin kannattaa.Ja ei muuten pidä alkaa pesee miehen pyykkejä ikinä.Sukkien keräilijät on säälittäviä alistujia.Miestä ei myöskään voi kouluttaa,sanoa voi kerran ruokapöydässä asiallisesti,jos ei muutu asiat,ei ne kuule.vaan muutu.Miestä voi rangaista lähtemällä ulos tyttöjen kanssa tai pidemmälle reissulle.Seuraus on että koti kiiltää..ellei huorat hypi pöydillä.
- onnellinen vaimo
Olen 36-vuotias vaimo ja onnellinen mieheni kanssa. Kiittelen itseäni usein siitä, miten uskalsin lähteä intuition pohjalta juuri tämän miehen matkaan. Takana liuta epäonnistuneita suhteita, siksi meinasi tämäkin jäädä kokematta.
Tajusin valinneeni ennen aina väärin siksi, etten ollut kuunnellut sisäistä vaistoani vaan päätynyt suhteeseen muista syistä. Tukahdutin hiljaisen äänen sisälläni, joka koetti kertoa, että tuo ole "se oikea".
Epäonnistumisten jälkeen, kun olin analysoinut tilannetta ja tajunnut, että aina olin tavallaan tiennyt jo etukäteen, ettei tuon kanssa kaikki ihan natsaa, päätin, että jos joskus vielä seurustelen, intuition täytyy täysillä tukea asiaa. Näin kävi. Pitkään vältin nykyistä miestäni, koska pelkäsin. Ja suhteen alku oli vaikea menneisyyteni vuoksi. Silti samalla oli rakkaus ja intohimo aivan toista kuin muissa suhteissa. Nykyisin olemme olleet lähes 10 vuotta yhdessä, emme riitele oikeastaan koskaan ja elämä on hyvää.
Raha ei kiinnosta minua ollenkaan. Eikä miestäkään. Minulla ei ole juuri hajua siitä, kuka maksaa mitäkin. Eri tilit on ja vapaus käyttää rahaa, miten haluaa, mutta en laske kuka maksaa mitäkin. Äkkiseltään sanoisin, että mies on maksanut enemmän, koska tienaa enemmän. Toisaalta hänellä on ollut työttömyysjakso. Opiskeluaikana elämä oli tiukkaa, silloinkaan ei pennejä laskettu.
Mies hoitaa useimmiten pyykit. Olen niin hajamielinen, että jos minä hoidan, sählään jotakin. Aluksi kokattiin molemmat, nykyisin lähinnä minä. Siivoankin vähän enemmän, mutta elän myös sotkuisemmin. Hoidan myös keittiötyöt mutta mies käy enemmän kaupassa. Mies hoitaa auton, minulla ei ole korttia. Hän on siis aina myös se, joka ajaa pitkät matkat.
Kyllä meilläkin istutaan koneella erikseen, katsellaan teeveetä, ei olla iltaisin niin paljon yhdessä. Paitsi syödään ja katsotaan tietyt sarjat. Mutta minua tuo ei niin rasita, joskus oli aikoja että rasitti.
Miehessäni on parasta empaattisuus. Hänelle voi avautua mistä vain, ja hän kuuntelee aina ja ymmärtää. Olen avautunut joskus yksinäisinä aikoina myös yksinäisyydestäni tässä suhteessa. Hän kuunteli, ymmärsi, ja koetti parantaa tilannetta. Se parani jo sillä, että puhuin ja tulin kuulluksi.
Kun tapasimme, olin toipumassa hyvin vakavasta traumasta, johon sain ammattiapua. Mies osasi olla rinnalla juuri niin kuin toivoin salaa, vaikka hän joutui tosi koville asiassa mielestäni. Hänestä oli yhtä suuri apu kuin terapeutistani. Hiljainen empaattinen läsnäolo.
Mieheni on herkkä, vaikkei puhu paljon tunneasioista, ja tiedän hänen rakastavan minua tavasta, jolla hän kohtelee minua, vaikken saakaan kukkia koskaan tai pieniä lahjoja.
Kunnioitan häntä paljon ihan vain siitä syystä, kuka hän on. En voisi edes kuvitella tapaavani ketään, joka menisi hänen ohitseen. Hän on niin omalla tavallaan ainutlaatuinen. Syvällinen, viisas, vaikkei ole paljon kouluja käynyt (minä olen).
Tiedän hänen joskus katsovan pornoa. Asia vaivasi alussa enemmän ja kävimme siitä keskusteluja. Hän ei koskaan salannut asiaa, mutta ei vissiin ole mikään suurkuluttuja. Olen kehittänyt oman tapani selviytyä asian kanssa. Ymmärrän, että miesten seksuaalisuus on jollakin tavalla erilaista kuin naisten. En tiedä miten, mutta ehkä kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Niin kauan kuin tuo harrastus ei näy suhteessamme, olkoot. En tietäisi mistään, että hän katsoo sitä, ellen olisi kysynyt ja hän vastannut rehellisesti. Ei koskaan katso nähteni. Pidän rehellisyydestä. Ja tajuan sen verran, että porno ei ole minulle uhka, vaikka se aluksi siltä tuntui.
On todella vaikeaa selittää, miksi tässä suhteessa on hyvä olla, mikä on se juttu. Minä rakastan miestäni ihan hirveästi. Meillä oli tosi vaikeaa alussa, hän oli lähes sairaalloisen mustasukkainen minusta, mutta asiat saatiin lopulta kuntoon. Hän teki vaadittavan psykologisen työn itsensä kanssa. En olisi uskonut, että asiat voi paranuta sillä saralla, mutta näin kävi.
Olemme monessa asiassa ihan erilaisia, mutta kunnioitamme toistemme ainutlaatuisuutta. Aistin miehestäni että hän oikeasti arvostaa ja rakastaa. Ja minulla on kyllä vertailukohtia. En tiedä auttoiko tämän mitään. Just keep looking! Mutta ehkä sinun on ihan hyväkin elää sinkkuna vähän aikaa, se voi olla se mitä nyt tarvitset. Mies tulee sitten, kun sitä ei yhtään odottaisi eikä ehkä edes haluaisi.- _Sinkkunelli_
Oi miten ihana kirjoitus! Tuollaisen suhteen kun saisi, olisin ikionnellinen! Ei se miehen status, tulot tai ulkonäkö, vaan se tunne, joka miehen seurassa tulee. Olen onnellinen lukiessani tuollaisesta suhteesta, vaikka toivo sellaisen löytämisestä alkaakin hiipua omalla kohdalla. Toisten onni ei kuitenkaan ole itseltä pois.
- bullshit smells
olipa melkoinen satu ;)
- lfuokkkjd
Ihanaa kuulla toi! Minua kiinnostaa tekstissäsi ollut kohta:
"Tajusin valinneeni ennen aina väärin siksi, etten ollut kuunnellut sisäistä vaistoani vaan päätynyt suhteeseen muista syistä. Tukahdutin hiljaisen äänen sisälläni, joka koetti kertoa, että tuo ole "se oikea"."
Voisitko kertoa tästä prosessista vielä lisää? Itse on ennen tullut juuri tuo sisäinen ääni jota en ole kuunnellut. Millä lailla intuitio oli erilainen nykyinen miehesi kanssa, jonka kanssa olet nyt onnellinen?
- Niinpäniin
Hyvä kysymys! T:Nainen 47 vee ja elänyt aina parisuhteessa.
- onhan se
Sepä se.Niin sen usein tietää alussa mutta eu sitä yksin ilman seksiä ym.jaksa.Sellaiset naiset joita on veljet pienenä rääkänny ja puolensa pitäny,sellaset jaksaa ehkä räkänokkia ja sikoja katsella,tyytyvät kilpailulliseen,vähän antavaan kaverisuhteeseen.
- parisuhde tai pari
Asiapointti aloittajalla, saman olen huomannut parisuhteessa..
mut ei ongelma ole itse parisuhde, vaan se että naiset tarttuvat mieheen kuin koukku syötti kalan kurkkuun, ja jäävät niille sijoilleen sopimatta ehdoista.
Monet naiset luulee, että se mies vaan otetaan kotiin asumaan ja katsotaan mitä se alkaa tehdä.
sit kun tuloksena on tyhjäkäyntitoimet, eli runkkaaminen ja pornonkatselu,
niin nainen jää vain tuijottamaan miestä kuin televisiota ja miettii mitä mies tekee väärin, vaikka eihän se mies ole viikkoihin tehnyt mitään!
Ensinnäkin parisuhde hoidetaan niin että odotetaan että mies ehdottaa yhteenmuuttoa, ja siihen sitten kieltäydytään pitkän aikaa.
Laitetaan mies varpailleen. Se o miehellekin parempi.
Hän käy suihkussakin joka päivä, koska ei ikinä tiedä onko nainen tänään saapuvilla vai ei.
Mut nuo naiset jotka vaan muuttavat yhteen ja se on heidän tavoite,
niin heille käy ohraisesti kun miehellä loppuu se naisen tavoittelu ja hän siirtyy sijaistoiminnoille. Sit he väkisin raahaavat sen miehen vielä alttarillekin.
Voi ajatella kuten koiran kanssa: jos kupissa on kokoajan ruokaa ja koira saa tehdä mitä halua, niin se syö itsensä läskiksi ja nuolee pallejaan..
Mut kun pitää hieman sitä nälässä niin sille voi opettaa temppuja, ja palkata sitä ruualla, koska koira haluaa ruokaa.
Koira joka saa sitä muutenkin, niin eihän se esim opi istumaan käskystä ruokaa saadakseen.
Eikä mies opi näkemään vaivaa naisen eteen, jos nainen näkee kaiken vaivan eikä ollenkaan liiku poispäin että mies saalistaa.
On mullakin hyvä parisuhde, mutta tiedän että heti kun muuttaisin yhteen ja menisin miehen kanssa naimisiin, niin alkaisi välittömästi nettirunkkaus ja holtiton rahan käyttö, kaikki vastuu kotitöistä siirtyisi pikkuhiljaa mulle.
Ei mies tätä myöntäisi ikinä, hän sanoisi että jos muutamme yhteen siitä tulisi ihanaa.
Mutta valitettavast kun mä oon nainen ja hän on mies, niin yhteenmuuton jälkeisiä tapahtumia hallitsee monissa tapauksissa biologia eikä ihminen persoonana.
Missä on nainen, sinne tulee mies..moni nainen on koneella ja jättää asuntonsa siivoamatta, hän on itse itsellensä mies kun parisuhdetta ei ole..
kun parisuhde tulee ja muutetaan yhteen, naisesta tulee se nalkuttaja ja mies viihtyy koneella. ei nainen edes mahdu enää koneelle, kun mies valloittaa sen.
eikä nainen pysty koneella edes keskittymään enää, kun heti kun mies muuttaa asuntoon naisen mielenkiinto on senjälkeen miehessä. Mies korvaa naiselle internetin ja television..nainen katselee ympärilleeen ja miettii, miksi mies ei nostanut sukkia lattialta?- Hyvä kirjoitus
Kiitos tämä oli oivaltava ja varmasti niin paikkansa pitävä ja minä nyt pitkän kokemuksen myötä vasta saman tajunnut. Ongelmana itselläni se että inhoan kissa ja hiiri leikkejä ja olla tavoittamattomissa jotta miehen mielenkiinto pysyisi. Tällä hetkellä eri osoitteessa "evakossa" kun oma jatkuva nalkutus alkaa ketuttaa =) Todennäköisesti mies on jo ottanut imurin käteensä? Pysyn poissa.
- pari uhde vai pari
Hyvä kirjoitus kirjoitti:
Kiitos tämä oli oivaltava ja varmasti niin paikkansa pitävä ja minä nyt pitkän kokemuksen myötä vasta saman tajunnut. Ongelmana itselläni se että inhoan kissa ja hiiri leikkejä ja olla tavoittamattomissa jotta miehen mielenkiinto pysyisi. Tällä hetkellä eri osoitteessa "evakossa" kun oma jatkuva nalkutus alkaa ketuttaa =) Todennäköisesti mies on jo ottanut imurin käteensä? Pysyn poissa.
Kissa ja hiiri leikkejä ei mielestäni pysty leikkimään ikäänkuin tahallaan.
Vaan silleen "sattuipa sopivasti".
Opettelee vain itselleen tyylin, että aina kun esim kaveri pyytää kylään niin vastaus on KYLLÄ.
Jos tarvitsee lepoa itselleen, niin ottaa heti levon ja laittaa miehelle viestin "hyvää yötä, nähdään ensiviikolla".
Itse en harrasta sellaisia hiirileikkejä, että jos mies vaikkapa soittaa niin tahallaan en vastaa heti. Tai että vängällä keksisin tahallani muuta tekemistä, jotta mies pysyisi odottamassa minua.
Vaan sen pitää tapahtua luonnollisesti.
Mutta yksi varmistava tekijä on se ettei muuta sinne yhteen miehen kanssa..
Koska mieskin voi sit tehdä mitä haluaa, ei me naiset koskaan ajatella sitä, että miehen passiivisuus voi johtua siitäkin että hän alkaa kokea asioiden mielekkyyden katoavan, ja se on hänelle aito asia.
Mieskin voi hylätä itsensä ja vaikkapa jättää kaverit vähemmälle, kun siellä kotona odottaa verkkareisssa jo se oma "kaveri" eli vaimo.
No ei puheenaiheitakaan pitkälle riitä, joten mies ottaa tyyliksi palautua koneen ääressä kun haluaa rentoutua.
Siinä on mieskin ihan vietävissä koko yhteenmuuton takia. Mutta nainen jotenkin miettii näitä asioita enemmän ja hän voi ylläpitää suhdetta paremmin..tehdä tietoisempia siirtoja mutta EI missään nimessä teeskentelyjä tai pelien pelausta.
Mut mielestäni se ei ole vielä pelien pelausta tai hiirileikkiä, että opettelee vähän ottamaan etäisyyttä ja tarttumaan tilaisuuksiin puuhata asioita jotka eivät liity parisuhteeseen..
Kun yhdessä asuessa tilanne happanee, ja jää jo tunne etten rakastakaan toista enää..mut ei huolta, vaihtamalla mies harvoin paranee vaan se oma kulta on valittu jostain syystä.
Joku paljon pelaileva mies voi olla jännityksen tarpeessa, hän on silloin älykäs hänelle ei riitä tavallinen elämä ja sen haasteet..voi olla hyväkin merkki miehessä, mutta väärin valjastettuna ne ominaisuudet hukkuvat bittiavaruuteen jonnekin peliin..
Nainen voi mahdollistaa että mies alkaa itsekin ajatella, kun ei nainen tuijota vieressä ja mieti "mitähän mies miettii" koska tämä on passivoivaa, kun toinen ajattelee sen ajatuksetkin jo puolesta ja itse ei tarvi kuin vastata kyllä tai ei.
Rakastatko vielä? Tykkäätkö? Oletko ajatellut pettää?
Kyllä, kyllä, kyllä EI KUN EI! sori en kuunnellut. Ja perheriita valmis. "Mut juurihan sä sanoit!" " Ei kun en ajatellut, sanoin en muista mitään!" "Pena se oli" - diidiffjrrjbr
Ai kyn kiva analyysi jis mielestäsi biologia määrää muhen olevan koira,no jos edes olis "vähän eri rotuisia koiria" sentään,seurakoiraa,sirkuskoiraa,luonnehäiriöistä koiraa...toiset ottavat koppia,toiset kusevat vain omille nurkille..Eikö niitä naisiakin ole erilaisia.Todella moni on myös suhteessa missä ei ole tarkoituskaan olla paria vuotta pidempään,asioita katsellaan läpi sormien kotona mutta ulkipuoliset kuulee mikä on se todellinen suhtautuminen toiseen.
- Hämeenkyrö
pari uhde vai pari kirjoitti:
Kissa ja hiiri leikkejä ei mielestäni pysty leikkimään ikäänkuin tahallaan.
Vaan silleen "sattuipa sopivasti".
Opettelee vain itselleen tyylin, että aina kun esim kaveri pyytää kylään niin vastaus on KYLLÄ.
Jos tarvitsee lepoa itselleen, niin ottaa heti levon ja laittaa miehelle viestin "hyvää yötä, nähdään ensiviikolla".
Itse en harrasta sellaisia hiirileikkejä, että jos mies vaikkapa soittaa niin tahallaan en vastaa heti. Tai että vängällä keksisin tahallani muuta tekemistä, jotta mies pysyisi odottamassa minua.
Vaan sen pitää tapahtua luonnollisesti.
Mutta yksi varmistava tekijä on se ettei muuta sinne yhteen miehen kanssa..
Koska mieskin voi sit tehdä mitä haluaa, ei me naiset koskaan ajatella sitä, että miehen passiivisuus voi johtua siitäkin että hän alkaa kokea asioiden mielekkyyden katoavan, ja se on hänelle aito asia.
Mieskin voi hylätä itsensä ja vaikkapa jättää kaverit vähemmälle, kun siellä kotona odottaa verkkareisssa jo se oma "kaveri" eli vaimo.
No ei puheenaiheitakaan pitkälle riitä, joten mies ottaa tyyliksi palautua koneen ääressä kun haluaa rentoutua.
Siinä on mieskin ihan vietävissä koko yhteenmuuton takia. Mutta nainen jotenkin miettii näitä asioita enemmän ja hän voi ylläpitää suhdetta paremmin..tehdä tietoisempia siirtoja mutta EI missään nimessä teeskentelyjä tai pelien pelausta.
Mut mielestäni se ei ole vielä pelien pelausta tai hiirileikkiä, että opettelee vähän ottamaan etäisyyttä ja tarttumaan tilaisuuksiin puuhata asioita jotka eivät liity parisuhteeseen..
Kun yhdessä asuessa tilanne happanee, ja jää jo tunne etten rakastakaan toista enää..mut ei huolta, vaihtamalla mies harvoin paranee vaan se oma kulta on valittu jostain syystä.
Joku paljon pelaileva mies voi olla jännityksen tarpeessa, hän on silloin älykäs hänelle ei riitä tavallinen elämä ja sen haasteet..voi olla hyväkin merkki miehessä, mutta väärin valjastettuna ne ominaisuudet hukkuvat bittiavaruuteen jonnekin peliin..
Nainen voi mahdollistaa että mies alkaa itsekin ajatella, kun ei nainen tuijota vieressä ja mieti "mitähän mies miettii" koska tämä on passivoivaa, kun toinen ajattelee sen ajatuksetkin jo puolesta ja itse ei tarvi kuin vastata kyllä tai ei.
Rakastatko vielä? Tykkäätkö? Oletko ajatellut pettää?
Kyllä, kyllä, kyllä EI KUN EI! sori en kuunnellut. Ja perheriita valmis. "Mut juurihan sä sanoit!" " Ei kun en ajatellut, sanoin en muista mitään!" "Pena se oli"Onko vielä noin yksipuolisen dominoivia suhteita, jossa nainen olettaa, että mies on täys urpo ja kontrolloitavissa?
No ehkä jossain perähikiällä. - kaikenlaisita
diidiffjrrjbr kirjoitti:
Ai kyn kiva analyysi jis mielestäsi biologia määrää muhen olevan koira,no jos edes olis "vähän eri rotuisia koiria" sentään,seurakoiraa,sirkuskoiraa,luonnehäiriöistä koiraa...toiset ottavat koppia,toiset kusevat vain omille nurkille..Eikö niitä naisiakin ole erilaisia.Todella moni on myös suhteessa missä ei ole tarkoituskaan olla paria vuotta pidempään,asioita katsellaan läpi sormien kotona mutta ulkipuoliset kuulee mikä on se todellinen suhtautuminen toiseen.
joku ei ymmärrä mikä on VERTAUS.
ei se ole yhtä kuin se, että mies on koira. Vaan se on vertaus. Yksinkertaistus.
Voisi naistakin verrata koiraan joka vahtii miestä uskollisena. Happy? - samaa mieltä
pari uhde vai pari kirjoitti:
Kissa ja hiiri leikkejä ei mielestäni pysty leikkimään ikäänkuin tahallaan.
Vaan silleen "sattuipa sopivasti".
Opettelee vain itselleen tyylin, että aina kun esim kaveri pyytää kylään niin vastaus on KYLLÄ.
Jos tarvitsee lepoa itselleen, niin ottaa heti levon ja laittaa miehelle viestin "hyvää yötä, nähdään ensiviikolla".
Itse en harrasta sellaisia hiirileikkejä, että jos mies vaikkapa soittaa niin tahallaan en vastaa heti. Tai että vängällä keksisin tahallani muuta tekemistä, jotta mies pysyisi odottamassa minua.
Vaan sen pitää tapahtua luonnollisesti.
Mutta yksi varmistava tekijä on se ettei muuta sinne yhteen miehen kanssa..
Koska mieskin voi sit tehdä mitä haluaa, ei me naiset koskaan ajatella sitä, että miehen passiivisuus voi johtua siitäkin että hän alkaa kokea asioiden mielekkyyden katoavan, ja se on hänelle aito asia.
Mieskin voi hylätä itsensä ja vaikkapa jättää kaverit vähemmälle, kun siellä kotona odottaa verkkareisssa jo se oma "kaveri" eli vaimo.
No ei puheenaiheitakaan pitkälle riitä, joten mies ottaa tyyliksi palautua koneen ääressä kun haluaa rentoutua.
Siinä on mieskin ihan vietävissä koko yhteenmuuton takia. Mutta nainen jotenkin miettii näitä asioita enemmän ja hän voi ylläpitää suhdetta paremmin..tehdä tietoisempia siirtoja mutta EI missään nimessä teeskentelyjä tai pelien pelausta.
Mut mielestäni se ei ole vielä pelien pelausta tai hiirileikkiä, että opettelee vähän ottamaan etäisyyttä ja tarttumaan tilaisuuksiin puuhata asioita jotka eivät liity parisuhteeseen..
Kun yhdessä asuessa tilanne happanee, ja jää jo tunne etten rakastakaan toista enää..mut ei huolta, vaihtamalla mies harvoin paranee vaan se oma kulta on valittu jostain syystä.
Joku paljon pelaileva mies voi olla jännityksen tarpeessa, hän on silloin älykäs hänelle ei riitä tavallinen elämä ja sen haasteet..voi olla hyväkin merkki miehessä, mutta väärin valjastettuna ne ominaisuudet hukkuvat bittiavaruuteen jonnekin peliin..
Nainen voi mahdollistaa että mies alkaa itsekin ajatella, kun ei nainen tuijota vieressä ja mieti "mitähän mies miettii" koska tämä on passivoivaa, kun toinen ajattelee sen ajatuksetkin jo puolesta ja itse ei tarvi kuin vastata kyllä tai ei.
Rakastatko vielä? Tykkäätkö? Oletko ajatellut pettää?
Kyllä, kyllä, kyllä EI KUN EI! sori en kuunnellut. Ja perheriita valmis. "Mut juurihan sä sanoit!" " Ei kun en ajatellut, sanoin en muista mitään!" "Pena se oli"Kiitos ja kiitos kun joku osaa kirjoittaa tuon kaiken noin osuvasti mun silmilleni. Niin että hokasin nyt asian jota varmaan oma mies on yrittänyt omalla miehen verbaliikallaan mulle päähän takoa jo vuosikaudet. Eihän se onnistu kun mies ei pärjää sanallisesti sitten missään ja mulla eikun tahti kiihtyy sitä mukaa kun toinen passivoituu. Komppaan täysin sitä yhteenmuuton typeryyttä varsinkin kun yksi pitkä perhe-elo on jo koettuna ja kerran se todettu että arki on niin ketun haasteellista ja syö sitä kipinää mitä naiset aina niin kaipaa. Eroista pitäisi ainakin jotakin oppia vaan yksi askel eteen niin kolme taakse. Tää on tätä.
Haasteellista monille tietenkin se että varaa ei kahteen kämppään välttämättä olisi kun penskoja ruvetaan tekemään yhteistuumin mutta uusioparien kannattaisi ehdottomasti pitää kiinni omista kodeistaan. Sillä pidetään kipinää kun ei jaata sitä arkea ja kärsitä toisen selänkääntämisistä milloin missäkin tilanteessa. Ei mietitä liikoja eikä turhia. Ollaan me naiset kuitenkin niin hyviä viemään se tila ja se vastuu siltä mieheltä ja mies mielellään luovuttaa sen vastuun hyvän ilmapiirin vuoksi mutta sekään ei tuu sillä. Mies ei tunne olevansa mies kun nainen on ihan päällikkönä ja nainen uuppuu oman kaikkivoipaisuutensa alle kun olisi niin ihanaa saada olla heikko välillä. - kontrolloitava urpo
Hämeenkyrö kirjoitti:
Onko vielä noin yksipuolisen dominoivia suhteita, jossa nainen olettaa, että mies on täys urpo ja kontrolloitavissa?
No ehkä jossain perähikiällä.Miehillä on täys vapaus osoittaa parisuhteeseen pettyneiden naisten teoriat vääräksi omalla toiminnallaan. Se olisi jopa suotavaa.
- hohhoijaau7tuyt
samaa mieltä kirjoitti:
Kiitos ja kiitos kun joku osaa kirjoittaa tuon kaiken noin osuvasti mun silmilleni. Niin että hokasin nyt asian jota varmaan oma mies on yrittänyt omalla miehen verbaliikallaan mulle päähän takoa jo vuosikaudet. Eihän se onnistu kun mies ei pärjää sanallisesti sitten missään ja mulla eikun tahti kiihtyy sitä mukaa kun toinen passivoituu. Komppaan täysin sitä yhteenmuuton typeryyttä varsinkin kun yksi pitkä perhe-elo on jo koettuna ja kerran se todettu että arki on niin ketun haasteellista ja syö sitä kipinää mitä naiset aina niin kaipaa. Eroista pitäisi ainakin jotakin oppia vaan yksi askel eteen niin kolme taakse. Tää on tätä.
Haasteellista monille tietenkin se että varaa ei kahteen kämppään välttämättä olisi kun penskoja ruvetaan tekemään yhteistuumin mutta uusioparien kannattaisi ehdottomasti pitää kiinni omista kodeistaan. Sillä pidetään kipinää kun ei jaata sitä arkea ja kärsitä toisen selänkääntämisistä milloin missäkin tilanteessa. Ei mietitä liikoja eikä turhia. Ollaan me naiset kuitenkin niin hyviä viemään se tila ja se vastuu siltä mieheltä ja mies mielellään luovuttaa sen vastuun hyvän ilmapiirin vuoksi mutta sekään ei tuu sillä. Mies ei tunne olevansa mies kun nainen on ihan päällikkönä ja nainen uuppuu oman kaikkivoipaisuutensa alle kun olisi niin ihanaa saada olla heikko välillä.jos mies ei tunne olevansa mies niin sehän on sen oma vika, kirjoitat kun joku 40-luvulla syntynyt,mä teen ainakin kotonani mitä ja miten mä haluan ja toinen samoin kun ei pidä liian suurta mekkalaa itsestään jatkuvasti, eri safkatkin voi olla, miksi tehdä jostain arjesta noin iso numero ei sen pyörittäminen pitäis olla elämän pääsisältö vai onko se maailman tärkein asia missä kohtaa joku roskapussiteline on asennettuna.jos seinään tarvitaan reikä mies voi sen porata, eikä toisella ole oikeutta hävittää toisen tavaroita tai arvostella niitä, molemmat vie roskapussin vuorotellen
- Pari suhde vai pari
hohhoijaau7tuyt kirjoitti:
jos mies ei tunne olevansa mies niin sehän on sen oma vika, kirjoitat kun joku 40-luvulla syntynyt,mä teen ainakin kotonani mitä ja miten mä haluan ja toinen samoin kun ei pidä liian suurta mekkalaa itsestään jatkuvasti, eri safkatkin voi olla, miksi tehdä jostain arjesta noin iso numero ei sen pyörittäminen pitäis olla elämän pääsisältö vai onko se maailman tärkein asia missä kohtaa joku roskapussiteline on asennettuna.jos seinään tarvitaan reikä mies voi sen porata, eikä toisella ole oikeutta hävittää toisen tavaroita tai arvostella niitä, molemmat vie roskapussin vuorotellen
Kuule, nykyään pystyy ihan hyvin olemaan "syntynyt 40-luvulla".
ei siihen tarvita kuin esim vanhanaikaiset vanhemmat joilla on toisella tai molemmilla alkoholiongelma tai muu itsekkyys vaivana.
Kyllä minunkin isä piti naista kotipiikana (valitettavasti) ja vanhempien välillä ei keskinäinen arvostus vastannut nykuajan määritelmiä tasa-arvoisesta parisuhteesta.
Joten ymmärrän hyvin että kaikki naiset eivät pysty ylläpitämään itsenäisyyttä miehen ollessa läsnä heidän talossaan.
Siinä ei ole aina tahdosta kyse, vaan ihan opituista rooleista ja
yksi ihmistyyppi on ne naiset joilla on paljon kavereita vaan naisia, ja eivät paljon miehiä ole tunteneetkaan muuta kuin parisuhde mielessä: Heille on utopistista miehen käsitykset elämästä.
nainen jolla on aina ollut veljiä isä jne, ja vieläpä 40 -luvun kasvatus, osaa hyvin tajuta että mies on mies vaikka voissa paistaisi ja miestä tiettyyn pisteeseen jaksaa ymmärtää, mut moni lähtee siihen että ymmärtää miestä yli tarpeen, ja näin mies saa tilaa mellastaa ja lyödä paskaksi sen naisen koko elämän hormooneja myöten. Ei mies tee sitä tahallaan mut naiset eivaan malta pelata miehen kanssa oikien, usea nainen ei halua koskaan "voittaa " nainen haluaa vaan rakkautta. Näin tulee vetäneeksi sen lyhyemmän tikun monesti.
- pohdintaa
Kyllä hyvässä suhteessa on hyvä olla.. semmoiset ukot, jotka vain koneella pyörii tai juopottelee, kannattaakin kiertää kaukaa.
Mutta Suomessa on vielä hyviäkin miehiä.
Meillä eletään tasa-arvoisesti, kotitöitä tekee molemmat (myönnän tosin, että itse teen enemmän, mutta mieskin osallistuu kyllä patistamatta)
Raha-asiat, perheen perustamissuunnitelmat, haaveet, tavoitteet yms. on käyty jo ajoissa läpi, joten kummallekaan ei tule yllätyksenä mikään, mikä voisi muuttua ongelmaksi suhteellemme.
Minä en nalkuta, mies saa mennä kavereineen juhlimaan ja poikien iltoihin, vastavuoroisesti minä voin lähteä tyttöjen kanssa iltaa viettämään. molemmat ovat hyvällä tavalla mustasukkaisia, mutta koska luottamus on molemmilla vahva, niin ei ole mitään ongelmaa päästää toista viihteelle.
Parisuhteessa on se ihanaa, että kaikki ilot ja surut voi jakaa. On olkapää mihin nojata kun surettaa ja toisaalta nauraa ja hupsutella yhdessä, kun kaikki menee hyvin.
Molemmilla on omia harrastuksia, mutta paljon teemme myös yhdessä. Matkustelemme, lenkkeilemme, teemme ruokaa, käymme kaupungilla........
Kumpikin meistä arvostaa toista ja ymmärtää toista, jopa ilman sanoja.
On ihanaa käydä nukkumaan toisen viereen ja herätä.
En osaisi enää olla yksin, kaipaisin häntä lähelleni (ja ennen kuin tapasin mieheni, olin hyvin tyytyväinen sinkkuna oloon..mutta kun tapasin nykyisen aviomieheni, tiesin hänen olevan se oikea minulle, ja nyt en voisi kuvitellakaan elämääni ilman häntä)
Jokainen on tietenkin omanlaisensa yksilö, eikä siinä ole mitään pahaa tai huonoa, jos viihtyy itsekseen eikä halua ketään "ristikseen". Uskon, että niinkin voi olla elää täysin hyvää ja onnellista elämää.
Parisuhde, tai vaan siinä oleminen, ei tee ihmistä onnelliseksi. eikä mikään tae siitä, että olisi jotenkin parempi tai onnellisempi ihminen, kuin sinkku.
Vaan ne kaksi ihmistä, tekevät toisensa ja itsensä onnelliseksi. - :):):)
Elle, jostain syystä olet onnistunut tapaamaan aika urveloita ukkeleita. Ei ne kaikki noin suoraviivaisia ole. Osa jopa kehittyy ja ottaa opikseen, kun ensimmäisestä suhteesta on saanut siipeensä. Eli jalostumistakin tapahtuu.
Olemme kumpikin toisella kierroksella. Minä tiedän, mitä mieheltä haluan ja mies taas on oppinut tarjoamaan naiselle sen mitä nainen haluaa. Miehet on nykyään loistavia kokkeja ja tekevät osansa kotitöistä ihan oma-aloitteisesti. Ihanaa. Kun on ollut toisenlaisessakin suhteessa, niin tätä osaa arvostaa.
Yhdessä asuminen on kuitenkin mielestäni yliarvostettua. Parasta on kun ollaan yhdessä, mutta silti on oma pesä mihin voi tarvittaessa hautautua. No, tahtoisin kuitenkin enemmän seksiä, joten se ei nyt ihan toteudu toivotussa laajuudessa.- NäinMeillä
"Elle, jostain syystä olet onnistunut tapaamaan aika urveloita ukkeleita."
Tai ennemminkin onnistunut päättämään parin huonon kokemuksen jälkeen kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Todellisuudessahan jokaisen pitäisi katsoa ajatuksella peiliin jos suhteessa toisensa perään löytää itsensä ääliön kanssa. Ehkä se oma psykologinen silmä tai miesmakukaan ei ole ihan parhaasta päästä. - kapinen rakki
NäinMeillä kirjoitti:
"Elle, jostain syystä olet onnistunut tapaamaan aika urveloita ukkeleita."
Tai ennemminkin onnistunut päättämään parin huonon kokemuksen jälkeen kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Todellisuudessahan jokaisen pitäisi katsoa ajatuksella peiliin jos suhteessa toisensa perään löytää itsensä ääliön kanssa. Ehkä se oma psykologinen silmä tai miesmakukaan ei ole ihan parhaasta päästä.Aivan. Näitä vastaavia Ellejä on palstat pullollaan haukkumassa exiään narsuiksi tai muiksi luonnehäiriöisiksi. Eivät itsessään näe sitä tekijää, joka saa hakeutumaan liian vaikeiden miesten heiloiksi. Väittäisin jopa, että ihan sillä omalla toiminnallaan voi miehen saada käyttäytymään niin, että valittamista riittää. Ja tämä ei tosiaan tarkoita sitä, että pitää olla alisteisessa asemassa suhteessa mieheen, kuten jotkin orja-Ellet asian heti ymmärtävät heittäen areenalle malliksi kynnysmattoteorian. Voihan se olla lopulta niin, että toisten on vain parempi elää ja olla ilman puolisoa, jos se kerta toisensa jälkeen menee haukkumiseksi ja räkyttämiseksi.
- IEM123
NäinMeillä kirjoitti:
"Elle, jostain syystä olet onnistunut tapaamaan aika urveloita ukkeleita."
Tai ennemminkin onnistunut päättämään parin huonon kokemuksen jälkeen kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Todellisuudessahan jokaisen pitäisi katsoa ajatuksella peiliin jos suhteessa toisensa perään löytää itsensä ääliön kanssa. Ehkä se oma psykologinen silmä tai miesmakukaan ei ole ihan parhaasta päästä.Joo komppaan kyllä sinua.
Joillakin naisilla on tapana aina löytää alkoholisteja.
Toiset taas onnistuvat kohtaamaan väkivaltaisen miehen toisensa perään.
Tarkoittaako se, että kaikki miehet ovat sellaisia?
Voisi tosiaan ehkä miettiä, että onko se miestyyppi, mitä baareissa etsii sittenkään se oikea. Se Timo Tavallinen saattaisikin olla hyvä sen sijaan, että hakee sitä raamikasta hynypoikaa.
Nauti kuitenkin vielä naiviudestasi kun sinä ja kaverisi olette nuoria. - mömmömmööö
IEM123 kirjoitti:
Joo komppaan kyllä sinua.
Joillakin naisilla on tapana aina löytää alkoholisteja.
Toiset taas onnistuvat kohtaamaan väkivaltaisen miehen toisensa perään.
Tarkoittaako se, että kaikki miehet ovat sellaisia?
Voisi tosiaan ehkä miettiä, että onko se miestyyppi, mitä baareissa etsii sittenkään se oikea. Se Timo Tavallinen saattaisikin olla hyvä sen sijaan, että hakee sitä raamikasta hynypoikaa.
Nauti kuitenkin vielä naiviudestasi kun sinä ja kaverisi olette nuoria.No onko se sinulle okei sitten jos nainen on sun kanssa koska sä olet tavallinen tai turvallinen (tavallisuus ei takaa sitä!)
ps. älä vain katkeroidu vaan kirjoita sille naiselle kivoja viestejä, ehkä saat sen vielä joskus kun kyllästyy niihin deekuihin ;) - missä syy
kapinen rakki kirjoitti:
Aivan. Näitä vastaavia Ellejä on palstat pullollaan haukkumassa exiään narsuiksi tai muiksi luonnehäiriöisiksi. Eivät itsessään näe sitä tekijää, joka saa hakeutumaan liian vaikeiden miesten heiloiksi. Väittäisin jopa, että ihan sillä omalla toiminnallaan voi miehen saada käyttäytymään niin, että valittamista riittää. Ja tämä ei tosiaan tarkoita sitä, että pitää olla alisteisessa asemassa suhteessa mieheen, kuten jotkin orja-Ellet asian heti ymmärtävät heittäen areenalle malliksi kynnysmattoteorian. Voihan se olla lopulta niin, että toisten on vain parempi elää ja olla ilman puolisoa, jos se kerta toisensa jälkeen menee haukkumiseksi ja räkyttämiseksi.
Pitää paikkansa että naiset haukkuvat suotta ellei mies todella ole sairas...
Mutta... joku sinussa saa naisen epätyytyväiseksi, se on jotain mitä teet tai sanot tai jätät tekemättä. Olisiko itselläsi peiliinkatsomisen paikka myös siinä että hakeudut ns. liian tasokkaiden tai vaativien naisten läheisyyteen eli kuvittelet saavasi pidettyä sellaisen naisen joka ei tule olemaan suhun tyytyväinen?
- timo tavis
Elli neidit hakee jännittävää elämää. Timo tavis ei tuo naisen elämään mitään vaan se juoppo alkoholisti antaa naiselle kaikkea mitä timo tavis ei pysty. Timo tavista ei kukaan halua koska elämä olisi tylsää. Naisen tulee tuntea että mies hallitsee väkivallalla.
- tavisnainennnn
Höhöhö ei se vaan niin mene, usein ne hurmurijuopot vaan paljastavat karvansa sitten kun on jo lapsi saatu manguttua alulle, no eihän siitä sitten viitti lähtee maha pystyssä, ja kakaroita vääntää eri miehille, kyllä Suomalainen nainen kestää lähestulkoon mitä vain, vaikka eihän päällemme sentään valella bensaa kuten jossain Intiassa, jos ei miestä miellytä!
"olen vielä nuorehko ihminen ja ehkäpä käsitykseni miesten suhteen tulee vielä muuttumaan."
-Ottamatta sen enempää kantaa varsin juveniileihin ja perustelemattomiin mielipiteisiisi esim koskien yksinhuoltajuutta, niin kirjoituksesi perusteella väitän että olet ollut "parisuhteessa" vain poikien kanssa, et yhdenkään miehen.- Elämässä vaiheita
Mun täytyi tarkastaa, mitä mieltä ap oli ollut yksinhuoltajuudesta, kun äkkiseltään muistin keskustelusta vaan tuon oman mainintani siitä...
Aivan, se onko kumppanuus tukeva ja toimiva, riippuu kumppanuksista. Olen onnellinen siitä, että sain pikkulapsiajan viettää parisuhteessa yhteiset kotityöt ja lasten kanssa seurustelut yms miehen kanssa jakaen. Olisi ollut raskasta yksin.
Mutta vielä raskaampaa kamalan kumppanin kanssa.
Meillä kaikki muu toimi, mutta ihmisyys on kumma laji. Yhteisessä taloudessakin toinen saattaa alkaa kasvaa sellaiseen suuntaan, jota toinen ei enää tahdo elämäänsä. Meillä se tapahtui eksmieheni alkoholismi-tripin kautta. Toisen käsistä riistäytynyt tissuttelu oli jotain, mitä en halunnut elämääni, ja lopulta oli tehtävä päätös: kotonani ei tissutella. Niin alkoi yksinhuoltajuuteni, ja sekin on ollut hyvä kokemus.
Ehkä meidän ajassamme onnellisinta on mahdollisuus valita. Toistaiseksi maassamme nainenkin saa käydä töissä ja selvitä elämästään ilman miestä. Muussa tapauksessahan minäkin katselisin nyt puolikuollutta spurgumiestä eteiseni lattialla nukkumassa - sitä miestä, joka joskus täytti kaikki miehen, hyvän isän, rakastajan ja rakastetun kriteerit. Millaisen lapsuuden olisinkaan tarjonnut lapsilleni... Ja tuo mieheni ei olisi ehkä missään vaiheessa tajunnut, ettei halua tuhlata elämäänsä mädän makuun suussa ja sumeisiin muistoihin... Eikä hänkään olisi valinnut korkin laittamista kiinni ja paluuta elämän pariin.
Mutta olisihan tuo voinut tapahtua naisellekin.
Minä luotan tulevaan ja luotan, että minulla tulee aina olemaan hyvä maku miesten suhteen. Tiedän, että ketä tahansa meistä voi kohdata hulluus - sitä herttaisintakin - ja ihminen voi olla toiselle todella paha. Silti uskon ja luotan, että minulle riittää hyviä ihmisiä ja hyviä ihmissuhteita. Koska niin on ollut tähänkin asti.
Ap, uskoisin että ne parhaat löytyvät kohtelemalla kunnioittavasti toisia sekä itseään. Loppu on kiinni tuurista - kehen satumme täällä pallolla törmäämään. Ja vielä viimeisenä kannattaa muistaa ne omat jalat - tyhmä saa olla, mutta jääräpäisyydestä jo sakotetaan. Joskus pako on paras ratkaisu:)
- ranrun
Aloittajalla ihan hyvä pointti ja olen itsekin tätä miettinyt. Takana on 15 vuoden liitto ja eronnut olen viisi vuotta sitten. Sinkkuaikani on ollut hyvää ja tyydyttävää. Olen seurustellut tai tapaillut myös kolmea miestä erottuani. Ovat olleet kukin tavallaan ihan jees, jokaisella omat hyvät piirteet ja sitten ne huonommatkin.
Sinkkuilua ohittanutta ei ole tullut. Elämäni on paljon rikkaampaa ilman miestä. Miehet vievät paljon aikaa. Parisuhde vie aikaa. En ole valmis kompromisseihin, ei kiinnosta tutustua toisen sukuun saatika muuttaa yhteen ja alkaa koti-show:hun.
Olen miettinyt, että pohjimmiltaan kyse on siitä, etten välitä juri materiasta tai mitä mut ajattelevat tei etten tunne oloani turvallisemmaksi miehen kanssa. Jotenkin liitoissaan olevat naiset korostavat näitä kaikkia tai jotakin näistä edellämainituista.
Juu, kukin tyylillään.
Seksi toki on kivaa :) - onnellinen nainen
Tapasin nykyisen mieheni 7 vuotta sitten. Tämä parisuhde on muuttanut kaiken elämässäni.
Olin rahaton, työtön, uni ongelmainen, henkisesti rikki ja ylipainoinen. Voisi sanoa, että tämä parisuhde oli elämäni suuri IHME!! Tämä rakkaus muutti aivan kaiken!!
Rakkautemme sai minut käymään rankan menneisyyden läpi, itkin tuskat ja kärsimykset ulos, mieheni tuki minua. MInä eheydyin ja paranin kokonaiseksi ihmiseksi! :):)
Eheytymisen myötä minä laihduin 20 kiloa. Olen siis nykyään hoikka, terve ja hyväkuntoinen.
Mieheni on varakas. Hän tarjosi minulle taloudellisen tukensa. Vapauduin taloudellisista huolista. Ryhdyin yrittäjäksi ja siinä olen menestynyt.
Voin sanoa, että tämän 7 vuoden aikana elämässäni on muuttunut kaikki koko ajan vain parempaan suuntaan!! :) Minulla on hyvä toimeentulo, rakastava kumppani ja mahdollisuus toteuttaa unelmani. Olemme muun muassa matkustelleet aivan ihanissa paikoissa:)
Mikään asia ei tässä maailmassa korvaa sitä, että ihmisellä on hyvä parisuhde:) Hyvässä parisuhteessa ihminen saa käydä läpi kaikki keskeneräisyydet, tukahdetut tunteet, eheytyä ja löytää omat lahjansa ja onnellisen elämän :) Hyvä parisuhde on turva satama maailman myrskyissä ja tuulissa. Ei ole onnellisempaa ja isompaa asiaa, kun tunne ja tieto, että joku seisoo rinnallasi ja sinua rakastaa.- iem123
Olet muttunut kovasti ja se on HIENOA!
Et kuitenkaan ole se sama tyyppi johon miehesi rakastui. Toivottavasti miehesi jatkaa sinun rakastamista silti. - onnellinen nainen
iem123 kirjoitti:
Olet muttunut kovasti ja se on HIENOA!
Et kuitenkaan ole se sama tyyppi johon miehesi rakastui. Toivottavasti miehesi jatkaa sinun rakastamista silti.Juu en ole sama tyyppi! Persoonani ei ole pohjimmiltaan muuttunut, mutta kaikki hyvä minussa on herännyt täyteen kukoistukseen:) Olen rauhallisempi, onnellisempi, tasapainoisempi ja rakastavampi kuin aiemmin. Minussa tapahtunut muutos on mieheni mieleen :)
- fioadfga
Wau! Oot löytänyt hyvän ja tasapainoisen miehen jolla myös talous kunnossa, joka ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää sua.
- vejlydy
Kotitöiden tekeminen toisen puolesta on jokaisen oma valinta. Naisille kyllä yleensä riittää kumppaniehdokkaita, vaikka rajoittaisivat kiinnostuksensa vain kotitöiden jakamista kannattaviin miehiin.
Kuvailemasi parisuhde ei ole normi, mutta tuskin pelkkää huonoa tuuriakaan voi syyttää. Asioihin voi ihan oikeasti itse vaikuttaa. - Cloetta...
Haluan rakastaa ja olla rakastettu.
Olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa 19-vuotiaasta lähtien eli nyt on meneillään 36 yhteinen vuosi. Elämä on ollut mielenkiintoista, ihanaa, vaihetelevaa, opettavaista ja ennen kaikkea merkittävää, erityisesti sen jälkeen kun saimme lapsia ja olimme perhe.
Olen saanut elää koko ikäni puolison kanssa ja kokea kaikenlaista yhdessa, jakaa surut ja ilot. Hän on tukenani ja turvanani, samoin minä hänelle. Vaikeaakin on ollut mutta ne ovat vain hitsanneet meitä tiukemmin yhteen. En tiedä mitään ihanampaa ja tärkeämpää elämässä kuin se, että on löytänyt "sen oikean" itselleen.
Mainitsemasi kotityöt sun muut ovat pikkujuttu oikeassa parisuhteessa. Niistäkin tosin saa mojovan riidan aikaiseksi, kuten muistakin arjen asioisa jos ei erota olennaista epäolennaisesta.
Nykyaikana ei kenenkään tarvitse olla parisuhteessa ellei itse halua. Valitettavasti nykyään ei myöskään hallita parisuhdetaitoja monestakin syystä. Myös asenne parisuhteeseen on kummallista, hyvänä esimerkkinä kirjoituksesi. - Nainenn8899
Ilmankin pärjää, mutta kun ihana mies osuu kohdalle niin ei voi vaan kieltäytyä. Edellisissä parisuhteissa olin koska se oli tasaisen mukavaa, mutta nykyinen löytyi kun en halunnut tavata ketään. Upea mies, kaikkea mitä toivon, en haluaisi olla päivääkään ilman miestäni!
- ...
Mä kaipaan toisinaan kovasti läheisyyttä ja sitä yleensä saan ku pyydän. Jos oon sairas, mies hoitaa ja tekee parhaansa että mulla ois hyvä olla, käy ostamassa herkkuja ja lääkkeitä tarvittaessa, keittää teetä, käy silittelemässä. Mies tekee ruokaa, mä pääsen useammin valmiiseen pöytään. Kumpikaan ei tykkää siivota ja siivoillaan miten millonki, mutta mielestäni ite siivoan useammin. Mies pesee yleensä pyykit, mä laitan ne kaappiin. Maksetaan kaikki suunnilleen puoliksi. Joskus toisen naama tympii tai muuten vaan kyllästyttää, mutta sillon voi lähteä tapaamaan omia kavereita tai tehä jotain muuta mistä ite tykkää. Olin onnellinen myös sinkkuna, mutta kaipasin rakkautta. Nyt sitä saan ja oon ehkä onnellisempi. On mukava jakaa arki toisen kanssa ja tukea saa aina kun tarvii. On toisessa myös niitä huonoja puolia, mutta tässä nyt nää hyvät minkä takia mä oon suhteessa.
- ei auennut!
kimpassa että olis lakanat siististi kaapissa, wayy to go...
mitä välii on joillain lakanoilla, ootte suhteessa koska... haluatte olla kavereita vai lähekkäin?
- Rintintin*
Kyllä sitä parisuhteesta haetaan kumppanuutta tai itse ainakin haen. Mukavaa, kun toiselle voi ja haluaa kertoa kaiken ja toinen on tukena. Tietysti myös haasteita riittää ja erimielisyyksiä on silloin tällöin, mutta aika moni kuitenkin haluaa elämäänsä sen jonkun kenen kanssa sen jakaa. Täytyy myöntää, että helpommalla pääsisi esim. siivoilujen kanssa, jos mies ei olisi sotkemassa vähän väliä mitäkin, mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Toisesta on myös apua arjessa, kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.
- SipuliZumba
Normaali nainen etsii parisuhteesta ennen kaikkeamiehen mittaa (=€), Ihan tilastollisesti,huipputuloiset miehet ovat niin systemaattisesti kaikki naimisissa, että tilastollisesti naimattomien miesten osuuden saa täyteen varmaan umpihomoillakin. Ja jos mies on naista pienempituloinen, ihan tilastollisesti avioeron todennäköisyys kasvaa huimasti. Tunnetustihan naiset ovat niitä, jotka useimmiten eroprosessin aloittavat. Työttömäksi joutunut mies huomaa hämmästyttävän nopeasti olevansa yksin.
Eli alkuperäiseen kysymykseen on helppo vastaus: naiset saavat mieheltä rahaa. Jos sitä ei ole tarjota, ero tulee pian kun rouva lähtee etsimään miehekkäämpää (=suurituloisempaa) elämänkumppania.- pari vai pari suhde
Tilastollisesti ja tämä on mun ihan oma tilasto, niin suurin osa parisuhteen onnea hehkuttavista ihmisistä on vasta löytäneet sen "elämän rakkauden" ja ehtivät just hyvin hehkuttaa suomi24-ssä miten upeaa se parisuhde onkaan kun löytää sen oikean, mutta niihän se parisuhde silloin onkin ihanaa kun vasta on alettu, ja on täynnä sitä ihanaa ymmärrystä ja intoa luullessaan että nyt on viimein virheistä opittu. Suhteen alussa on onnellinen koska silloinhan ero on vasta edessäpäin.:) ja alussa tarkoitan ihan parista vuodesta sinne kolmeen..sittenviimeistään alkaa repeää se ihana tuttu helvetti.
Mä en koskaan usko täällä mitään juttuja oikein kunnolla, mulle vaan se mitä ympärillä näen on sitä todellista faktaa. Näen että ne pariskunnat jotka pysyy yhdessä niillä on jokin koira haudattuna kuten jompikumpi pettää salaa ja sitten ollaa yhdessä vain koska on se asuntolaina..
Parisuhde on hetken huuma ei se ole koskaan valmis eikä kenenkään pidä mennä koskaan julistaman olevansa siinä unelmaparisuhteessa..jotain kytee jo pinnan alla siinävaiheessa kun tulee tarve asiaa hehkuttaa, koska asia kerran pyörii mielessäkin. Miksi muuten edes viettää aikaa netissä lukien parisuhde hourintaa?
Juu olisipa sitä itsekin niin fiksu että olisi älynnyt ottaa samalla vaivalla rikkaamman miehen, mut tosiasiassa jopa liian harva nainen osaa ajatella rahaakaan. Tai yleensäkään mitään konkreettista miestä valitessaan: Otetaan vaan se joka "tuntuu oikealta" ja istutetaan se tuoliin ja odotetaan ensimmäistä runk vetoa ja milloin aukeaa ensin miinaharava ja sitten ollaankin jo netissä lyömässä eläkesäästöt nettipokeriin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402042Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p451577Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291461- 191447
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11405Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51227