Täytyy myöntää, että tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi.
En tiedä miten elää ja surra, kun vaimoni menee aina huonompaan kuntoon parantumattoman syöpäsairauden takia.
Jatkuvasti saa pelätä pahinta ja elämä on muodostunut painajaismaiseksi.
En tarvitse sääliä, mutta jotain mieltä virkistäviä vinkkejä kaipaisin, että saisin mieleni paremmaksi, niin olisin kiitollinen
Anteeksi vuodatukseni!
Ikävä ihminen?
Mettis ei kirj
51
210
Vastaukset
- mimmimummi*
Yritän ymmärtää....kerro vähän teidän arkipäivästänne....ja käykö avustajia...miten arkenne sujuu...onko muita omaisia jotka osallistuvat....jollakin tavoin.. vaikka henkisesti.
- Mettis ei kirj
En viitsi tällä palstalla kertoa kaikkea, mutta kotona ollaan ja molemmat eläkkeellä.
Yhdessä yritetään pärjäillä ja arjen ruteeneista suurimman osan joudun hoitamaan itsekseni, sekä lääkitsemään vaimoani, koska vaimoni ei pysty suoriutumaan kaikista arjen askareista.
Ei käy avustajaa.
Tilanne on tällä hetkellä se, että vaimoni pystyy olemaan kotona , mutta hyvin lähellä laitoshoitoa, koska normaalit elintoiminnat on häiriintyneet.
On omaisia, mutta emme halua heitä vaivata, niin kauan, kun pärjäämme kahdestaan. - k/k
Yks kysymys joka kaipaa vastausta,tietääkö ja myöntääkö vaimosi sairastavansa parantumatonta syöpää?
- Mettis ei kirj
Kyllä tietää ja myöntää, mutta ei pelkää kuolemaa.
. - k/k
Mettis ei kirj kirjoitti:
Kyllä tietää ja myöntää, mutta ei pelkää kuolemaa.
.Niinpä,miksi sinä sitten pelkäät? sinähän jäät elämään ,ehkä aluksi kitutellen mut elät kun annat elämän tulla.
Selvittäkää käytännön asiat ja järjestelyt niin korneilta kun ne tuntuvatkin ,kaikki käytännön jutut mitkä kuolemaan liittyy.
Älä monopolisoi suruasi vain teille kahrelle,älä työnnä sukulaisiasi ulkopuolelle.
Kun vaimos nukkuu pois sukulaiset ei uskalla senkään vertaa sinua lähestyä,eivät tierä mitä sanoa ja tehrä,olet yksin.
Kuolemaa ei kannatakkaan pelätä sil mun uskon mukaan olo jatkuu muodossa tai toisessa.
Tee loppuajasta hyvä ja kerää parhaat muistot siitä, kuolema on harvoin kaunis ja kivuton.
Siksi koita lohduttautua sillä että vaimollasi on nyt kaikki hyvin ,ei satu enää.
Voimia sulle sillä niitä tarvitset,ihmisen raskain hetki on silloin kun tarttuu kantoliinaan,kun sen selvität olet yhren askeleen lähempänä selviämistä. - Mettis ei kirj
k/k kirjoitti:
Niinpä,miksi sinä sitten pelkäät? sinähän jäät elämään ,ehkä aluksi kitutellen mut elät kun annat elämän tulla.
Selvittäkää käytännön asiat ja järjestelyt niin korneilta kun ne tuntuvatkin ,kaikki käytännön jutut mitkä kuolemaan liittyy.
Älä monopolisoi suruasi vain teille kahrelle,älä työnnä sukulaisiasi ulkopuolelle.
Kun vaimos nukkuu pois sukulaiset ei uskalla senkään vertaa sinua lähestyä,eivät tierä mitä sanoa ja tehrä,olet yksin.
Kuolemaa ei kannatakkaan pelätä sil mun uskon mukaan olo jatkuu muodossa tai toisessa.
Tee loppuajasta hyvä ja kerää parhaat muistot siitä, kuolema on harvoin kaunis ja kivuton.
Siksi koita lohduttautua sillä että vaimollasi on nyt kaikki hyvin ,ei satu enää.
Voimia sulle sillä niitä tarvitset,ihmisen raskain hetki on silloin kun tarttuu kantoliinaan,kun sen selvität olet yhren askeleen lähempänä selviämistä.Kiitos kannustavasta mielipiteestäsi ja hyvin rohkaisevista ja viisaista teksteistä.
Täytyy myöntää, että tietynlaista pelkoa ja huoli huomisesta painaa tällä hetkellä.
Neuvosi ovat arvokkaita ja varteenotettavia.
Kaikkea hyvää sinulle T. Mettis.
- reppuriika
Et ole ikävä ihminen. Tuollaisessa tilanteessa on läheisten voimavarat tiukoilla. Sinulle olisi hyvä saada itselle omaa aikaa ja jutella. On hermoja kuluttavaa elää päivästä toiseen, kun ei tiedä milloin tulee pysyvä muutos. On hyvä että voitte olla yhdessä kotona. Toivotaan, että laitosvaihe ei kestä pitkään, jos puolison aika on lähteä tästä ajasta.
Voimia ja hyvää syksyä teille molemmille.- Mettis ei kirj
Kiitos reppuriikka!
Kyllä asian tiedostaa itsekin ja jonkinlaista väsymystä tässä alkaa tuntemaan.
Kiitos vastauksestasi, joka on minulle hyvin tärkeää.
Toivotan sinulle myös kaikkea hyvää! - reppu...
Mettis ei kirj kirjoitti:
Kiitos reppuriikka!
Kyllä asian tiedostaa itsekin ja jonkinlaista väsymystä tässä alkaa tuntemaan.
Kiitos vastauksestasi, joka on minulle hyvin tärkeää.
Toivotan sinulle myös kaikkea hyvää!Olin rinnalla kun sisareni mies heikkeni ja hiipui syövän kourissa. Sisareni sanoi joskus, että tapahtuisi jo vaikka tänään se lopullinen, kun oli tiedossa, ettei mitään parantavaa ole enää tehtävissä. Hän koki ajatuksesta syyllisyyttä että haluasi niin vapauta piinasta.
Ihan luonnollista on tuollaiset tunteet ja ei tarvitse kokea olevansa huono ja ettei rakasta läheistään.
Lieneekö sitä kahta samanlaista joka kokee surun ja elämän samalla tavoin ja kukapa sen tuntee toisen puseron alle.
On se uusi tilanne jatkaa elämää, kun sitä toista ei sitten enää ole, vaikka olisi siellä sairaalassakin, niin hän on kuitenkin vielä tavattavissa ja livenä. Sisarani auttoi työ ja työpaikan yhteisö. Hän ei halunnut yhtään sairauslomaa vaikka olisi sitä saanut. Siskonikin oli hyvin vaitonainen ja puhui vähän meille sukulaisille. Nyt kuolemasta on jo puolitoista vuotta ja vaikuttaa että hän on selvinnyt ja elämä jatkuu. Kannattais jo nyt varmaan miettiä mitä alkaisi tekemään, ja millä täyttää aikaa, kun hän on lähtenyt.
Sisarellani ja miehellä ei kuolema ollut mitenkään tabu. Mies makasi sairaalassa kaksi viimeistä kuukautta. Siellä käydessään he olivat pohtineet asioiden järjestelyjä: miten antanut neuvoja, miten öljypolttimot vaihdetaan, mistä saa tilata öljyä, miten menetellä ampumaseiden kanssa. Oli vain toivotellut jaksamista vaimolleen ja tyttären perheelle, että minä lähden jatkakaahan te vielä matkaanne. Sisartani kyllä lohduttaa se jälleennäkemisen usko, jonka mieskin sai viimeisinä elinviikkoinaan.
Hautajaisissa lukivat yhdessä kirjoitetun kirjeen, muistelon elämästään.
Tässä vain jotain mitä yhden perheen kohdalla on ollut. Jokaisella on se omansa. Toisilla suru voi tulla vasta pitkän ajan päästä kuolemasta. Ja ei kaikki välttämättä itke, käy haudalla ym. Pitää toimia kun itsestä tuntuu parhaimmalta - sitä varmasti se poislähteväkin toivoo.
- mrshedgehog eirek
Ei taida olla sellaista taikasauvaa millä elämäntilanteenne saataisiin korjattua, suru säilynee aina siellä taustalla kuitenkin koska vaimosi sairaus on juuri nyt niin määräävä tekijä elämässänne tällä hetkellä. Kuitenkin, onko sinulla omia ystäviä, joiden kanssavoit vaikka vaihtaa ajatuksia tai harrastaa jotain?
- Mettis ei kirj
Sanotaan näin, että on ystäviä, mutta hyvin vaikea on täysin avautua´.
Luonteelleni en voi mitään ja siksi on vaikea kertoa omista asioista sivullisille, ehkä se johtuu siitä miespuolisesta periaatteesta, ettei turhista valiteta.
Kiitos vastauksestasi ja kaikkea hyvää sinulle. - mrshedgehog eirek
Mettis ei kirj kirjoitti:
Sanotaan näin, että on ystäviä, mutta hyvin vaikea on täysin avautua´.
Luonteelleni en voi mitään ja siksi on vaikea kertoa omista asioista sivullisille, ehkä se johtuu siitä miespuolisesta periaatteesta, ettei turhista valiteta.
Kiitos vastauksestasi ja kaikkea hyvää sinulle.Totta, luonteelleen ei voi mitään mutta oisko tässä kohtaa jos missä parasta mitä itsellesi voisit tehdä on rohjeta avautua ja ottaa mahdollinen tuki ja apu vastaan. Ei ole häpeä olla heikko ja tunnustaa heikkoutensa. Ja se että tarvitsee toisia ihmisiä kun kokee että elämä on painajasimaista ja yksin ei löydä selviytymiskeinoja. Jospa sitten saisit mieltäsi virkistäviä vinkkejäkin paremmin. Elämä kun tuppaa olemaan antamista ja saamista.
Mutta voimia teille molemmille kuitenkin toivotan.
- ---,,
En osaa nyt lohduttaa, muuten kuin sanomalla, että moni meistä jakaa tuntemuksesi.
Voimia meille kaikille! Elämä on luopumista, niin itkettävää kuin se onkin.- Mettis ei kirj
Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!
Syöpä on sanana kirous. Kirous kulkee mukana hautaan vaikka selviät.
Miesystäväni saa suurimmat kiitokseni selviytymisestäni hän jaksoi antaa uskoa ja rakkautta kun oma uskoni oli tiukoilla.
K/K kirjoitti realistisesti.
Älä katkaise yhteyttä läheisiisi. Koin tänä kesänä ikävän poismenon, serkkuni ikäiseni kuoli alzheimerin tautiin. Mies ei halunnut vaimonsa suvun tietävän. Hän alkoi lääkitsemään surua ja yksinäisyyttä alkoholilla. Olisimme auttaneet ja olleet mukana hänen elämässään hän ei halunnut.- Mettis ei kirj
Näinhän se on, että syöpä on kirous!
Kiitos sinulle viestistäsi ja kaikkea hyvää!
- .mollamaija
Ajattelen nyt asiaa vaimosi kannalta. Hänen oloaan helpottaisi se, että hän tietäisi sinun selviävän niin surusta kuin tulevista tapahtumista.
Vakavasti sairas ihminen koettaa suojella, säästää ja tukea läheisiään. Se kuluttaa hänen voimiaan. K/K kirjoitti käytännön asioiden järjestelemisestä ja kun ne ovat kunnossa jää voimia olla tietoisesti läsnä ja lähellä. Eihän tämä varmaan mieltäsi virkistänyt, mutta ehkä tietoisuus siitä, että moni on kokenut/kokee vastaavaa tuskaa.- Mettis ei kirj
K/K kirjoitti viisaasti.
Kiitos sinullekin ja yritän parhaani mukaan toimia.
- itkupilli,,,,
oma puoliso kuoli parisen vuotta sitten pitkällisen sairauden seurauksena,
jo paljon ennen hänen kuolemaansa olin jo allapäin, elämä ei ole luistanu yhtää parempaan suuntaan hänen kuolemansa jälkeen,
itseki tahtoisin kuolla pois,
elämä on menettäny merkityksensä,
kaipaan läheistä omaa ihmistä, ja sitä ei nyt ole enää,
enkä osaa etsiä uutta,
tunnen etsimisen turhaksi, kuinka kaksi vanhaa vierasta ihmistä enään osaisi tutustua toisiinsa, sitä ihmettelen,
jotkut höpisee että lesken syli se on lämpöinen, ja kevyt kenkäinen,
eipä näytä mun kohdalla sekää toteutuvan,
raskas on kenkä se on surua täynnä,
joka päivä allapäin hakeudun ihmisten ilmoille, siis päiväs aikaan, mutta ei ilo irtoa, joskus joku sanoon jonkun sanan, tai komentin jostaki ajakohtaisesta tapahtumasta, kuten ilmoista, mutta seki on niin turhaa ja tyhjän päiväistä,
alzhaimer on raskas tauti, en yhtään ihmettele jos K/K menetti sukulaisensa noin, että sairas vetäytyi täysin omiinoloihinsa,
periaatteessa hän ilmeisesti oli normaalia älykkäämpi, tiesi kuinka raskasta se tulee olemaan hänen läheisilleen,,, hän tavallaan yritti säästää läheisten tuskan,
- niin varmaan tekisin itsekki jos sen taudin saan itselleni,
puolisoni kuoli alzhaimeriin parisen vuotta sitten, kuolema oli hirvittävän vaikea ja tuskallinen, erittäin pitkään kestävä, hänellä oli erittäin paha olotila,
hän kärsi h e l v e t in tuskas kuukausia ennen kuolemaansa,
meidän omaisten oli paha katsoa ja seurata hänen kärsimyksiään, emmekä osanneet auttaa muuten kuin kädestä pitämällä, ja helliä sanoja kuiskallen,
en varmaan koskaan selviydy känen kuolemastaan,
nytki itken vuolanaan suolasia kyynelitä, suru on suuri,
kuinka ihminen selviää puolison vaikeasta kuolemasta, onko kukaan selvinny, vai kestääkö suru omaan kuolemaan asti,
kuinka voisin lohduttaa alotuksen tekijää, en tiedä,
kuinka olisi jos alotuksen tekijä kohtaisi jonkun ihmisen joka on samassa elämän tilanteessa, olisiko hänestä vertaistukea alotuksen tekijälle, voisi olla molemmille lohdullista saada jutella samosta ongelmista ja suuresta tulevasta surusta ,
olisiko tiedän paikkakunnalla vertaistuki ryhmää johon alottaja voisi hakeutua,
itse en ole ollu missään vertaistuki ryhmässä, mua ei kukaan ole kutsunu yhteiskunnan puolelta, ei ole kystyyt kuinka voin ja kuinka jaksan,
enkä itse yksin ole osannu enkä jakasanu hakeutua mihinkää ryhmään,
yksinäiset itkuillat jatkuu ja jatkuu,
en jaksa enempää teitä rasittaa teillä on omiaki huolia,
toivon teille jaksamista hyvää syksyn odotusta.- Mettis ei kirj
Hieman on vaikea lohduttaa sinua, mutta tekstisi puhuttaa ja antoi ajattelemisen aihetta.
Toivottavasti näet elämän iloa vielä ja varmaan me kaikki haluamme sinulle sitä.
Kiitos vastauksestasi ja kaikkea hyvää toivotamme elämääsi. - Toivo palaa
En uskonut että vielä selviäisin menetyksistäni, niin huonossa tilassa olin.
Ajattelin että elämä on nyt sitten tässä, valo eikä toivo palaa enää.
Ilo oli niin kaukana että se tuntui tavoittamattomalta.
Siitä huolimatta selvisin ja luulen että olen vahvempi kuin koskaan ennen ja ymmärrykseni on suurempi. Siitä että sain terapiaa olen syvästi kiitollinen.
- Pirre*
Ei tarvis pyytää anteeksi, tunteesi ovat ihan ymmärrettäviä, ei varmasti ole helppoa elää tilanteessasi - otan osaa vaikkei kyseessä olekaan puolison menetys.
Oletko päässyt käymään jossain vertaistuki ryhmässä, kun saisi puhua samassa tilanteessa olevien kanssa.
Yksinäisyys on tuntuu painostavalta.- Pirre*
Tarkennan tuota että mitä yksinäisyys minulle on, se ei ole kongreettista yksinäisyyttä, onhan se toinen vielä siinä, se on enempi henkistä yksinäisyyttäja niinkuin sanoit ei läheisiä voi omilla turhaumillaan ja surulla rasittaa, niin se vaan on. Minulla on siinä mielessä (ehkä) helpompaa ettei puolisoni kuole sairauteensa, hän vain hiljaa kituu ja hiipuu, suruaika on ehkä elinikäinen.
- Mettis ei kirj
En ole käynyt vertaistuki ryhmissä ja jotenkin en tunne sitä omaksi jutuksi.
Varmaan puhuminen auttaa, mutta sitä jotenkin säästelee läheisiään ,sekä ystäviään murheiltaan ja ei halua ikäviä asioita toisten kannettavaksi viedä.
Kiitos Pirre tuestasi ja hyvää elämää sinullekin! - €ero
Luopumista elämä on kehdosta hautaan, vaikka tuntuu tällä hetkellä loputtomalta ei siihen elämä lopu ja suru kuuluu osana siihen ilman surua ei ihminen ole ihminen surun jälkeen päivä paistaa.
Tarkemmin ajateltuna suru ei ole pakollista.
Surusta pääsee eroon, kun alkaa suhtautua elämään elämän omilla ehdoilla, ei
omilla ehdoillaan.
Kun kasvaa sen verran aikuiseksi että tunnistaa mikä kuolema ja suru on.
Elämässä kuollaan, selvä.
Elämässä kärsitään, selvä.
Asioille ei voi mitään, joten miksi tekisi niistä lisää turhia murheita.
En oikein ymmärrä sitäkään, miten jotenkin helpottaa, kun suruaan toitottaa ympäri maailmaa?
Saahan sitä toitottaa ja saahan sitä surra.
Ikävä on vähän eri-asia.
Lapsi tuntee ikävää katsellessaan tyhjää karkki-pussia.
Siitä pääsee sillä että hankkii uuden karkki-pussin.
Ideaa voi käyttää aikuistenkin ikävässä.
Minä nyt vaan näen asian näin.
Minusta olisi saattanut tulla erin-omainen vertais-tuki-henkilö.
Vaikka en ihan vertailtava olekaan.
H.- 11+11=91
Sinutkin pitäis survoa takaisin turkin hihaan ja nussia uudestaan.
11+11=91 kirjoitti:
Sinutkin pitäis survoa takaisin turkin hihaan ja nussia uudestaan.
"11 11=91"
Niin, minäkin olen vain ihminen.
Jonkun mielestä epä-onnistunut maanantai-kappale.
Vaan en omasta mielestäni.
Kuten ei kukaan muukaan.
Omasta mielestään.
H.- kaikenlaisia.....
Sinä ääliö vertaat puolison vaikeaa sairautta karkkipussin menettämiseen??
Olisit edes kirjoittamatta jos ei muuta asiaa ole !!!!!!!! kaikenlaisia..... kirjoitti:
Sinä ääliö vertaat puolison vaikeaa sairautta karkkipussin menettämiseen??
Olisit edes kirjoittamatta jos ei muuta asiaa ole !!!!!!!!"kaikenlaisia....."
Pyynnön mukaisesti minä lohdutin kuvaelmoiden.
Yritin, parhaani mukaan piristää.
Kerroin miten surun ja ikävän voi muuttaa taas iloksi.
Jos vanhaa autoa ei voi, tai kannata enää korjata.
On aika ostaa uusi.
Älä moiti minua.
Minäkin tein parhaani.
H.- 2222
hunksz kirjoitti:
"11 11=91"
Niin, minäkin olen vain ihminen.
Jonkun mielestä epä-onnistunut maanantai-kappale.
Vaan en omasta mielestäni.
Kuten ei kukaan muukaan.
Omasta mielestään.
H.Parasta mitä sinulta olen nähnyt :)
Ihan hykerryttää... - eikiitoskarkkipussia
hunksz kirjoitti:
"11 11=91"
Niin, minäkin olen vain ihminen.
Jonkun mielestä epä-onnistunut maanantai-kappale.
Vaan en omasta mielestäni.
Kuten ei kukaan muukaan.
Omasta mielestään.
H.Ajatteletko koskaan mitä kirjoitat, sanot? vai onko kaiken halventaminen elämäntehtäväsi?
- ------
En sääli, mutta myötäelän. Olen kokenut saman, läheiseni menehtyi syöpään kauan taisteltuaan. Se oli kamalaa läheisille, puhumattakaan sairaasta itsestään.
Koeta käydä kodin ulkopuolella, voisit pitää vaikka viikon loman jossain kauempana, itse kävin matkalla, se oli hyväksi. Joku pitäisi saada potilaan seuraksi siksi aikaa. Ihan loppuvaiheessa ei enää voinut mennä minnekään. Jos suojaat itsesi surulta, suojaat itsesi myös onnelta.
Jonathan Safran Foer
Kukin suree tavallaan, ja on heitäkin jotka eivät kykene tuntemaan.................mitään."mrshedgehog"
Onni voi olla myös tyytyväisyyttä.
Ajatellaanpa vaikka lintujen rengastajaa.
3 munaa ja kaikki kuoriutuu.
3 kasvaa ja kaikki muuttaa rengastettuina.
Siinä on tyytyväisyyttä.
Olisi kummallista että tyytyväinen voisi olla vain sitten, kun yksi munija mätii.
Munana tai poikasena.
Turha siinä on tunkea hätii, kunhan elämä jatkuu niinnii.
H.- reppuriika
Mettis, kirjoittele täällä. Onneksi täällä ei sillai tunnisteta, vaikka olisit ihan naapurin Kalle. Tosin vaarana on että tulee niitä asiattomiakin viestejä näillä vaipailla anonyymipalstoilla.
Kirjoittaminen on hyvä henki reikä, vaikka jurolle suomalaismiehelle. hunksz kirjoitti:
"mrshedgehog"
Onni voi olla myös tyytyväisyyttä.
Ajatellaanpa vaikka lintujen rengastajaa.
3 munaa ja kaikki kuoriutuu.
3 kasvaa ja kaikki muuttaa rengastettuina.
Siinä on tyytyväisyyttä.
Olisi kummallista että tyytyväinen voisi olla vain sitten, kun yksi munija mätii.
Munana tai poikasena.
Turha siinä on tunkea hätii, kunhan elämä jatkuu niinnii.
H."hunksz"
Nyt oli surun kokemisesta. Suojaako tyytyväisyytesi sinut surulta?
Se että onni on tyytyväisyyttä ei sulje sitä pois ettet voisi tuntea myös surua. Itse asiassa minä ainakin olen tyytyväinen siitä, että en ole sellainen kivisydän tai teflon, jota ei kosketa minkäänlainen asia ihmiselämässä.
Munien munija katsoo tuossakin esimerkissäsi munien selviytymistä eri näkökulmasta ja eri tuntein kuin rengastaja.mrshedgehog kirjoitti:
"hunksz"
Nyt oli surun kokemisesta. Suojaako tyytyväisyytesi sinut surulta?
Se että onni on tyytyväisyyttä ei sulje sitä pois ettet voisi tuntea myös surua. Itse asiassa minä ainakin olen tyytyväinen siitä, että en ole sellainen kivisydän tai teflon, jota ei kosketa minkäänlainen asia ihmiselämässä.
Munien munija katsoo tuossakin esimerkissäsi munien selviytymistä eri näkökulmasta ja eri tuntein kuin rengastaja."mrshedgehog"
Ymmärrys elämään suojaa minut kaikelta turhalta ja tarpeettomalta.
Siksi en voi murehtia jostain yksityis-kohdasta elämässä.
Saamani osa on sinun osaasi verraten liian iso ymmärtää.
Muillekin.
Lohdun suomista en kuitenkaan koskaan lopeta.
Sitä jatkan säälimättömästi.
Olkoon tämä tässä.
H.hunksz kirjoitti:
"mrshedgehog"
Ymmärrys elämään suojaa minut kaikelta turhalta ja tarpeettomalta.
Siksi en voi murehtia jostain yksityis-kohdasta elämässä.
Saamani osa on sinun osaasi verraten liian iso ymmärtää.
Muillekin.
Lohdun suomista en kuitenkaan koskaan lopeta.
Sitä jatkan säälimättömästi.
Olkoon tämä tässä.
H.Hunksille.
Kirjoitit ,saamasi osa on liian iso toisten ymmärtää.
Voi taivaan pyssyt ja puukuulat ,miten sä mahrat kärsiäkkään meiän seurassa.
Sait kumminkin jutun kääntymään itseesi, mä vaan joskus olen ihmeissäni tän mailman kulkijoitten touhuja seuratessani.
Olkoon tämäkin tässä.- mrshedgehog eirek
hunksz kirjoitti:
"mrshedgehog"
Ymmärrys elämään suojaa minut kaikelta turhalta ja tarpeettomalta.
Siksi en voi murehtia jostain yksityis-kohdasta elämässä.
Saamani osa on sinun osaasi verraten liian iso ymmärtää.
Muillekin.
Lohdun suomista en kuitenkaan koskaan lopeta.
Sitä jatkan säälimättömästi.
Olkoon tämä tässä.
H.Nii, ei voi tietää. Sen vain että en näe turhaksi ja tarpeettomaksi missään olosuhteissa kykyä ymmärtää toisen surua asettua toisen asemaan ja toisaalta en näe aihetta väheksyä toisten kokemaa surua. Voihan olla että kokee oman surunsa olevan niin paljon suurempi kuin toiste, ettei jaksa tai kykene näkemään toisten surua.
Kuitenkin, oli suru suuri tai pieni, on suuri rikkaus kun on lohduttavia ja myötäeläviä ihmisiä ympärillä.
ET sinäkään ole tämän kaiken maallisen ja ihmiselämään kuuluva yläpuolella vaikka ehkä itseäsi suojellaksesi koitat niin uskotella.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa
Jos vaikka murhetta poistaa ja tyytyväisyyttä ja onnea tuo isot tissit. :). Pärjäillään koti-kiusattu kirjoitti:
Hunksille.
Kirjoitit ,saamasi osa on liian iso toisten ymmärtää.
Voi taivaan pyssyt ja puukuulat ,miten sä mahrat kärsiäkkään meiän seurassa.
Sait kumminkin jutun kääntymään itseesi, mä vaan joskus olen ihmeissäni tän mailman kulkijoitten touhuja seuratessani.
Olkoon tämäkin tässä."koti-kiusattu"
Kyllä minä kuitenkin vielä vähän.
Kiitos huomiosta ja ajattelusta.
yst.
H.
Mettis: olet menossa läpi tosi vaikeaa aikaa elämässäsi ja vaikka olenkin kokenut puolisoni menetyksen ja taistellut turhan taistelun ja menetetyn sodan syöpää vastaan, niin minun oli ehkä helpompi, koska kaikki tapahtui parin kuukauden sisällä. Teet surutyötä etukäteen ja samalla tuet ja kannat puolisoasi rakkaudella ja kärsivällisyydellä ja se kultaakin kalliimpaa. Ei kaikilla jotka ovat menehtymässä vaikeaan saurauteen ole läheistä vierellään, vain sairaalan kolkot seinät ja kiireiset ammatti-ihmiset, letkut, piikit, monitorit ja palavat ja sammutetut lamput.
Ikävä ihminen? Minä luin aloituksestasi vahvasta, empaattisesta ja kärsivällisestä ihmisestä jolla on suuri sydän. Puhu vain vaimostasi ja hänen sairaudestaan täällä, tai missä hyvänsä, ei elämä ja kuolema ole mitään salaisuuksia, ei mitään kartettavia aiheita, ei mitään kummallista tai piiloitettavaa. Puhuminen auttaa, monesti juuri ventovieraiden lkanssa (kuinka monta kertaa olen kertonut itse omaa tarinaani lentokoneessa, junassa, bussissa...täysin ventovieraalle ja saanut vertaistulea ja lohdutusta).
Iso hali pieneltä kyyhkyseltä .- alan eppäillä
Oletko varmasti aina muita parempi Paloma? Minä hyvä-sinä ------
Tunnen puolestasi tuskaa.
Olenhan kokenut setäni kuoleman ruoka-torven syöpään.
Minun rakas tätini, oli jättänyt setäni sedän uskottomuuden vuoksi.
Sedän vierellä valvoi joku toinen nainen.
Sedälle laitettiin muovi-putki kurkkuun, jotta syöpä ei kuristaisi kurkkua niin
pahasti.
Silti yritti setäni puristaa itkua.
Äänestäkään ei saanut enää selvää.
Mutta uskon vieläkin hänen yrittäneen lausua kauniita sanoja menneestä vaimostaan.
Tuo toinen nainen vaan puhui liian kovalla äänellä.
Kauheasti lutkattavalla, aina limaa kurkussaan.
Setäni kuoli ensin.
Rakas tätini myöhemmin.
Täti kuoli hukkumalla surunsa aiheuttamaan keski-kaljaan.
Sydämensä jotenkin särkyi, yrittäen värähdellä viimeisensä sedälleni.
Tuo toinen nainen ei onneksi kerinnyt perimään.
Serkkuni saivat kaiken.
Ja se oli hyvä.
Tämä tarina on täysin tosi.
Kuten tarinani aina.
Olen vain hieman kaunistellut sitä.
Muista siis kohtalo-toverini musikaalisen räppääjän sanat.
Frank Tsappa
Kosketelkaa toisianne.
Ajoissa.
Frankly, my dear.
H.- helmiah-ei kirj
Yritä levätä, että jaksat olla läsnä silloin kun rakkaallasi on heikkohetki. Osaa olla korvana ja puhua kuin aikuiselle. Tee ruokia jotk aovatmolemmille hyviä. Pidä huoli, että muitakin läheisiä käy teillä ja silloin ota hiukka omaa aikaa. Puhu viisaasti niistä asioista, joita alitajuntanne nostavat esille. Osta kauniita kukkia. Älä kuiskuttele puhelimessa. Näe ja puhu rakkaasi kauniiksi ja muista kiittää häntä elämänne hetkistä, niin myötätuulessa kuin vaikeuksissa, mutta älä ole monisanainen. Katso vaimoasi silmiin ja keskity siihen, unohda ajatusten virta ja olkaa vian siinä, toisillenne läsnä. Kyyneleet voivat valua, hymy voi karehtia, mutta pelko menettää otteensa. Hän lähtee, sinä jäät. Älä pelkää tunteiden vuoristorataa tai sitä, että tunteet katoavat, se on väliaikaista.
- jaksettava on
Vuosi sitten oli mulla vähän vastaava tilanne joulun aikoihin tuli poismeno, läheisimpien kanssa olen keskustellu tilanteesta muuten murhe vieläkin piipahtaa päivittäin kohta tuntuu helpolta, koen tilanteen omaksi en halua ketään paapojaksi tää on mun juttu.
- mrshedgehog eirek
No sie kuiteki myönnät et suret vaikkakin haluat surra issekses ja et halua et muut etenki vieraat sekaantuu sun niinkin hlökohtaiseen asiaan kuin suruun niinkin läheisen kuin elämänkumppanin poisnukkumiseen. Kuitenkin toit asiaa täällä esille ja täältäyän meitä paapojia löytyy :).
- ratiritirallaa vaan
mrshedgehog eirek kirjoitti:
No sie kuiteki myönnät et suret vaikkakin haluat surra issekses ja et halua et muut etenki vieraat sekaantuu sun niinkin hlökohtaiseen asiaan kuin suruun niinkin läheisen kuin elämänkumppanin poisnukkumiseen. Kuitenkin toit asiaa täällä esille ja täältäyän meitä paapojia löytyy :).
Hah hah!
Johan se korppikin taas heräsi ja uppoutuu antaumuksellisesti keskusteluihin. ratiritirallaa vaan kirjoitti:
Hah hah!
Johan se korppikin taas heräsi ja uppoutuu antaumuksellisesti keskusteluihin.No emmää mikkää korppi ole ja tulin just saunasta ja meen nukkumaan. Uppoudun oman täkin ja tyynnt sekaan että silleen
mrshedgehog kirjoitti:
No emmää mikkää korppi ole ja tulin just saunasta ja meen nukkumaan. Uppoudun oman täkin ja tyynnt sekaan että silleen
Nöyrä kiitos yhteisesti kaikille kirjoittajille tuesta, sekä osaaottavista kommenteista!
Ajattelemisen aihetta sain, jopa persoonallisista viesteistä ja tuntui mukavalta saada näinkin paljon viestejä ikävään aiheeseen, mutta elämässä on välillä heikkoja hetkiä, jolloin sitä tekee mieli purkautua näinkin.
Tuntuu tosi hienolta, että vastailitte ja myötäelitte ns. "tuntemattomalle" Mettikselle ja se kertoo siitä, että ihmiset välittää ja saa sellaisen kuvan, että hyviä ihmisiä on paljon yhteiskunnassamme, joita ei edes aina huomata.
Kiitos vielä kerran!
T. Mettis
Tuohon sinun elämäntilanteeseen en löydä sanoja, voisin vain olla hiljaa ja läsnä jos siihen pystyisin.
Vuosia sitten elin kuitenkin samassa tilanteessa. Läheisimmän ihmisen rinnalla kun katala sairaus hitaasti musersi kivulla elämän, jonka rinnalla olin elänyt vuosia niin ilot kuin surutkin. Olo tuntui silloin niin riittämättömältä, en pystynyt auttamaan vaikka kuinka olisin halunnut.
Usein jouduin esittämään vahvaa ja toimeliasta, kuitenkin samanaikaisesti heikkous ja itku juuttuivat palana kurkkuun ja tuntui, että hellyys käsistäkin katosi jonnekin. Ainoaksi keinoksi jäi lopulta rukous ja tuntui, ettei sitäkään koskaan kukaan kuullut.
Sitten eräänä päivänä tuli luopumisen hetki. Se oli lopulta lohdullinen helpotus meistä toiselle ja toiselle se jätti valtavan tyhjyyden ja kaipauksen. Onneksi elämä on armollista, että vaikka se lyö tuskalla ja murheella niin se kuitenkin opettaa pikku hiljaa elämään niiden kanssa eteenpäin.
Huomasin jossain vastauksessasi sanan kiitollisuus. Sillä sanalla on ihmeellinen vaikutus, koska se on aina oma valinta, tuntea kiitollisuutta.
En lopulta surrut sitä, että meidän yhteinen aika oli ohi, vaan tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että meillä oli ollut nuo yhteiset vuodet, kuukaudet, viikot, päivät ja lopulta tunnitkin, ja se oli ollut onnellista aikaa, sairaudesta huolimatta.
Lämpimin ajatuksin voimia sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110