Liika kiintyminen

Voi liittyä lapsuudessa koettuun hylkäämiseen tms kuten mulla. Saan helposti ihmisistä itselleni pakkomielteen. Mutta se on vaan nieltävä ja pistettävä piiloon.

Oletko kenties ihastunut ihastumiseen? Siitä pääsee eroon, kun mietit kymmeniä vuosia samaa arkea! Kotitöitä seksielämä finaalissa. Talousongelmia ja tyttiskin on jossain välissä muuttunu rumaks. Kyllä tässä vaiheessa elämää kaipaa sitä ihastumisen tunnetta!

Se on ihan normaalia ja ikään liittyvää. :)

Sitten kun löydät tyttöystävän, niin useimmilla helpottaa.

Ja onhan maailma pullollaan ihania ihmisiä, että senpuoleen toi mitään outoa ole.

Yleensä ihastutaan johonkin bändiin, julkisuuden henkilöön tms. , kun se on tavallaan turvallista ja ykspuolista ja voi tykätä niinpaljon kun haluaa. :)

Ihan normaalia toi on. Sussa on voimakas elämän virta ja palat halusta päästä kohdistaan sen johonkin erityiseen. Aloita vaikka kohtelemalla itseäsi kuten kohtelisit rakastasi. Älä tyydy vähempään tai huomaat pian, että olet antanut itsestäsi kaiken ja toinen ei lopulta mitään. Säilytä tasapaino ja lähde heti, jos huomaat, että et saa vastakaikua. Hyvää kannattaa odottaa vaikka vähän pidempäänkin. Kyllä se sieltä tulee.

"Onko olemassa jokin sairaus tai muu mikä liittyy läheisyyden kaipuuteen mikä heijastuu tässä?"
Ongelmana taitaa olla se, ettei sinulla kauheasti kavereita ole. Kun on ollut pitkään yksin ja joku yhtäkkiä antaakin huomiota, ei ihme, että ihastuu helposti.

Mä olen myös mielestäni ehkä liikaakin kiintynyt erääseen naiseen. Olen ollut häneen ihastunut jo jonkin aikaa ja ihastus on todellakin syventynyt... pelottaa ihan ajatellakin mihin. Koen että kiintymykseni on liiallista ja en pysty hallitsemaan sitä, olosuhteet huomioiden koska oletan ettei tämä toinen osapuoli varmastikaan tunne samoin.

Itse googlailen kiinnostuksen kohteita myös. :) Eipä siinä mitään pahaa ole, kai. se on mukavaa ajanvietettä ja eikai loppupeleissä ole sen kummempaakaan kuin vaikka oman ihastuksen kuvan katselu silloin kun ei vielä nettiä ollut.

Itse en ihastu helposti mutta jään kyllä kiinni ihmiseen. Nykyään yritän ajatella eteenpäin menevästi. En pistä liikaa paineita ja odotuksia yhteen henkilöön, nautin tunteesta, katson jos se johtaa johonkin mutta ennen kaikkea yritän olla itsenäinen ja tyytyväinen omaan elämääni. Omaa onneaan ei kannata ripustaa kenenkään varaan.

No täällä yks samanmoinen ja melkein jo nelikymppinen. Taas niin voimakkaasti ihastunut, ilman että toinen on vielä tajunnutkaan. Tuntuu jopa ihan hullulta, mutta olen aina ollut todella voimakkaasti tunneihminen, ja ihastuessa se oikein korostuu onhan tämä kyllä välillä aika hemmetin rankkaa, toki antoisaakin.
Huhhuh mitä tästä taas seuraakaan.

"Onko muilla semmoista ongelmaa että ihastutte/kiinnytte johonkin ihmiseen vaikka vasta tapasitte ja olette jutelleet vasta muutamia kertoja?"

Joo, mutta mä olenkin läheisriippuvainen.

"Toinen kysymys, onko outoa jos googlettaa toisen nimen ja katsoo mitä sieltä löytyy? Teettekö näin henkilölle joka kiinnostaa?"

En tee ja minusta se on epäkohteliasta urkkimista. Ihminen ei ole hänen menneisyytensä. Jos asia välttämättä kiinnostaa, niin ensin kysyn tätä henkilöltä itseltään. Selitän. Ihmiset ovat juorunneet minusta Googlen hakutulosten perusteella. Olen ollut parissa vaaleissa sitoutumaton, mutta SKP:n listoilla. Nyt he väittävät, että kuulun puolueeseen. Olen kommunisti, mutta eroan SKP:n harjoittamasta kommunismin muodosta jonkin verran, siksi en ole jäsen. Turha tarjota minulle kritiikkiä Leninistä tai Chestä, kun olen todennäköisesti vielä samaa mieltä. Tämä näin esimerkkinä.