randomi roolipeli

Säännöt:

Autohittaus (toisen hahmon asioista päättäminen ja tämän liikuttaminen ian lupaa), muchaus (voittamaton hahmo) ja metapelaaminen (jos sinä tiedät jotain, se ei tarkoita automaattisesti, että hahmosi tietäisi sen) ovat kiellettyjä.

Erittäin mielenkiintoinen idea. Valtakuntakin muistuttaa Temppeliherrain Valtakuntaa. Keksin vain hahmon ennen kun tulen mukaan, koska en halua kolmatta Tiberius de Auditorea...)

teen pian hahmoni. onko arkkitehtuuri nykymaailmaa vai jotain tiettyä vuosisataa. kiinnostaisi se britannian tyylinen synkkä, mutta kehittynyt tiilikerrostalojen, rautasiltojen, katuvalojen ja pimeiden kujien lontoo

Goottilainen rakennustyyli on mielestäni kaunis, joten otetaan vaikka se. Mielestäni tätä ei voi luokitella mihinkään aikakauteen (vaikka muistuttaa tosiaan osittain keskiaikaa). Lisäksi voimme keksiä jotain, joka erottaa tämän keskiajasta. (Esim. jotkut voivat omista tuliaseen, mutta se on hyvin harvinaista. Tai ehkä menemmekin kohti antiikkia...

alkuperäinen nimi: Kane Griffin
nimi leikkausten jälkeen: Gargoyle
ikä: 47
skp: mies
ryhmä: kirotut
luonne: katkera hänelle tehdyistä leikkauksista ja odottaa vapautumistaan paladinien hallinnasta. siihen asti kurinalainen ja vakava kone.
ulkonäkö: kasvot peittävä kaasunaamari päässä, joka muuntaa ääntä korisevaksi, hengitystä rahisevaksi. hiukset lyhyet, mustat ja likaiset. pitkä ja aika lihaksikas. yllään kevyt varusteliivi ja mustat maastohousut. käsissä metallista tehdyt kynnelliset hanskat ja rautasaappaat, jotka on muokattu linnunkoipien muotoisten jalkojen mukaan. selässä opetoidut mustat siivet, mihin on lisätty luodinkestävää metallia tärkeimpien lihasten kohdalle. selässä myös kaasupullo josta johdot maskiin. leikelty ikuisesti kirottuun muotoonsa
kyvyt: osaa lentää hyvin. käyttää käsiinsä leikeltyjä teräviä teräshanskoja ja jalkojensa kynsiä taistelussa. saattaa käyttää ympäristöstä löytyvää aseenaan ja säilyttää liivissään lääkeruiskuja.

(Voisin kokeilla osallistumista. Muuten jos on yksi jumala eikö hän silloin ole automaattisesti kaiken jumala vai yritätkö saada mukaan jonkinlaisen Saatanan, joka on luonut pahan, mutta jota ei kuitenkaan palvota? Tai ehkä "Saatana" voitaisiin keksiä selitykseksi petojen syntyyn? Vai yrititkö sanoa että valo ja hvyys ovat ainoastaan pääasiat, mutta hän on muidenkin asioiden jumala? Okei lopetan tähän...)

Nimi: (Piispa) Šilem [Vaihtoi nimensä hengellisen jälleensyntymänsä merkiksi samalla tavalla kuin paavit]
Ikä: 31 vuotta.
Työ*: Piispa vastaa yhden (kolmesta) kaupungin kirkkojen ja luostareiden ylläpidosta ja työnannosta, eli opetustoiminnasta.
Luonne: kunnianhimoinen, järjestelmällinen ja välillä fanaattinen
Muuta; haluaa olla uskonnon ylipappi, elää selibaatissa, kastroinut itsensä "himojenkuolettamisen" vuoksi joten ääni ei ole kovinkaan voimakas, työskennellyt ennen luostarissa nykyään yhden kaupungin hengellistenasioiden johtoasemassa koska osoitti olevansa melko puhdas "synneistä"**. Pystyy parantamaan kuten aloitusviestistä selviää.
Kuvaus: Fyysisesti Šilem (suhuässän voi kirjoittaa myös "Sh") on erittäin heikko johtuen itsetekemästä kastraatiosta ja paaston laihduttama mies jolla on pakkomielle pyhyyteen.

*Toivottavasti ketään ei haittaa että otin näin vaikutusvaltaisen roolin, sen vuoksi kuitenkin olen tehnyt tästä hiukan heikomman ja kaksi piispakuntaa on vapaana, jos jotakin haittaa työni voin vaihtaa hiukan alempiarvoiseen asemaan, sekä ylipappi on edelleen piispojen yläpuolella, ENKÄ omista armeijaa koska en omista maata.
**koska aloitusviestissä sanotaan että palvottu jumala on hyvyyden jumala arvaan että pahuus on sitten syntiä ja Šilem kastroi itsensä jotta himoitsisi vähemmän nyrskytystä ja olisi kyvyttömämpi tekemään väkivaltaa.

missä välissä mainittiin vuosiluku?

Minäkin tulen mukaan kunhan saan hahmoni valmiiksi!

Kokeilen kahdella hahmolla.

Nimi: Chester Hadwin
Sp: Mies.
Ikä: jtn 30-40
Ihmisryhmä: Tavallinen syrjäytynyt. Tai haluaisi olla syrjäytynyt.
Muuta: Ollut siitä lähtien mykkä, kun joutui tukkanuottasille muutamien kirottujen kanssa. Ei pidä kirotuista, eikä erityisemmin paladiineistakaan. Omistaa koiran, josta välittää enemmän kuin samassa talossa asuvasta pikkusiskostaan.
Luonne: vihamielinen, hiljainen (miksiköhän?) Ei pidä ihmisistä. Pitää koirista ja korttipeleistä.
Taidot: Miekkailla osaa, sekä ampua jousella jne.
Ulkonäkö: Naamassa jotain arpia (tukkanuottasten takia) Hiukan punertavat hiukset ja vihreät silmät. Ihan normaali kai muuten.

Nimi: Wendy Hadwin
Sp: Nainen (Kyllä, mutta naishahmoja on aina ropeissa vähemmän....)
Ikä: 25
Muuta: Asuu veljensä luona. Aika hiljainen itsekin.
Luonne: Pitää myös eläimistä ja korttipeleistä, mutta ei inhoa ihmisiä. (En keksi enempää.)
Ulkonäkö: Punertavat hiukset, vihertävät silmät, varsin normaalin kokoinen ja näköinen.
Taidot: No ei tuohon maailman aikaan juurikaan niillä ollut väliä. (Siis keksin kun keksin, ei jaksa nyt.)

Koirasta en jaksa kuvausta nyt laittaa.

Onko tässä valtionarmeijaa tai muita järjestäytyneitä asevoimia? Onko kaupungeissa vartijoita?

(ette pääse hahmostani vielä eroon. hidas netti näyttää haittaavan turhankin paljon... mikä housuja vastaan on? maastokuvioidut housut.)

alkuperäinen nimi: Kane Griffin
nimi leikkausten jälkeen: Gargoyle
ikä: 47
skp: mies
ryhmä: kirotut
luonne: katkera hänelle tehdyistä leikkauksista ja odottaa vapautumistaan paladinien hallinnasta. siihen asti kurinalainen ja vakava kone.
ulkonäkö: kasvot peittävä musta maski. hiukset lyhyet, mustat ja likaiset. pitkä ja aika lihaksikas. yllään kevyt varusteliivi ja mustat housut. käsissä metallista tehdyt kynnelliset hanskat ja rautasaappaat, jotka on muokattu linnunkoipien muotoisten jalkojen mukaan. selässä operoidut mustat siivet, mihin on lisätty metallia tärkeimpien lihasten kohdalle. leikelty ikuisesti kirottuun muotoonsa
kyvyt: osaa lentää hyvin. käyttää käsiinsä leikeltyjä teräviä teräshanskoja ja jalkojensa kynsiä taistelussa. saattaa käyttää ympäristöstä löytyvää aseenaan ja säilyttää liivissään lääkeruiskuja.

Vatsaan sattuu jo nyt.

(Näyttää aika vahvasti siltä että kukaan ei uskalla aloittaa ellen kirjoita jotain. Keksitään niiden kolmen kaupungin nimet myöhemmin.)

[Piispa Šilem]

Vierailen piispakuntani luostarissa katsomassa kaikkea mitä siellä oli nähtävänä munkit kopiovat kirjoja, osa taas kehitteli lääkkeitä, sekä toisaalla rukoiltiin ja osa paransi moukkia luostarin ulkopuolella. Kävellessäni ulos luostarista näen neljä pylvästä jotka piirittävät luostaria, niiden päällä notkuvat pylväspyhimykset (styliitat) jotka olivat auringon polttamina yötä päivää rukoilemassa valtiomme puolesta... Tai niinhän minä väitin kansalle...

Oikeasti asia oli monipuolisempi ja pylväspyhimykset toimivat luostarin vartijoina, heistä jokaiselle olin antanut torven kirottujen, petojen ja lainsuojattomien hyökkäyksien varalta, tosin hyökkäykset köyhään luostariin olivat ihmisten puolesta harvinaisia ja paladinit vartioivat sitä samoin kuin muutakin kaupunkia, jonka lisäksi sinne pystyi lukittaumaan erittäin hyvin ja munkit olivat tottuneet paastoon.

Ylpeyteni ei tosin ollut hallinnoimani luostarit vaan katedraali, joka loisti kaupunkimme kauniimpana rakennuksena jonka luokse jokainen kerääntyy aina kuulemaan tiedotusta silloin kun torilla on toinen puoli kaupungista.

Seisoin ylpeänä katsomassa katedraalia tietäen että se on minun maatani ja olen nero keksittyäni "pylväspyhimyskultin" vartioimaan seurakuntaani.

(toinen hahmoni)

tunnettu nimellä: Severinov
ikä: 68
skp: mies
ryhmä: ihminen
ammatti: paladinien ylitohtori
luonne: sadistinen ja sairas. on kiinnostunut kirotuista ja yrittää saada heitä asemalleen tutkittavaksi, mahdollisesti elävinä.
ulkonäkö: harmaaihoinen ja kaljuuntuva laiha mies. yllään yleensä valkoinen yksiosainen leikkaustakki ja lasit, joissa tarkentavat linssit.
kyvyt: älykäs. fyysisesti tarpeeksi vahva vain leikkelemään veitsillä, eikä tavitsekkaan enempää omistaessaan oman paladinikaartin, jota käyttää aseman vartioimiseen ja kirottujen metsästämiseen. omistaa aseen ja useita sulattavia ruiskuja, joiden neste on eritetty kirotuista.

Luon kaksi hahmoa - Cherubino alla vittoria!

Nimi: Hullu-Nana (ei alkuperäinen)
Sukupuoli: nainen
Ikä: noin 55
Luonne: heittäytyvä, omaa etua tavoitteleva, äkkipikainen
Ulkonäkö: likaisenharmaat, olkapääpituiset hiukset, ruskeat silmät, rääsyiset vaatteet, päässään huivi, hampaita puuttuu
Elämäntapa: nukkuu ja syö milloin missäkin, on koditon ja työtön, kerjää rahaa, on saanut nimensä kylän lapsilta, oli joskus muinoin kaunis

---

Nimi: Mark Gneif
Sukupuoli: mies
Ikä: 19
Luonne: hiljainen, ahkera, herkkä
Ulkonäkö: todella lyhyiksi ajellut, tummat hiukset, siniset silmät, siisti olemus, keskimittainen, miellyttävähköt kasvonpiirteet
Elämäntapa: räätälin poika ja oppipoika, kuuluu alempaan keskiluokkaan, naimaton, kirjoittaa mielellään kertomuksia

Tein sit nopeasti pari hahmoa roolipeliin:

Nimi: Nick Phoen
Ikä: 19v
Sukupuoli: Mies
Ihmisryhmä: Joku työtön, saa rahaa tekemällä pimeitä hommia.
Luonne: Itsekeskeinen, kerskailija, voitonhaluinen, ärsyttävä, sisimissään ihan ok tyyppi.
Ulkonäkö: Vaaleat hiukset, hoikka ja hieman lihaksikas, siniset silmät.
Pukeutuminen: Tavallisia nuorten vaatteita tuohon aikaan, muodikkaita.
Muodot: Vampyyri, saanut pureman jonka jälkeen muuttui itsekkin vampyyriksi. Himoitsee verta ja lihaa. Iho harmaantuu, tukka muuttuu mustaksi, silmien väri vaihtuu synkän punaiseksi, vampyyrihampaat ja siivet kasvavat. Inhoaa valkosipulia ja valoa tässä muodossa.
Kyvyt: Pystyy hypnoottisella katseella hypnotisoimaan ihmisiä. Hypnotisointi kuluttaa voimia riippuen sen kestosta ja tehosta.

Nimi: Sonata Rainbows (Ihan outo nimi)
Ikä: 16v
Sukupuoli: Tyttö
Ihmisryhmä: Ei tiedetä mitään, jotkut väittävät hänen tulleen tulevaisuudesta.
Ulkonäkö: Ruskeat pitkät hiukset, vihreät silmät, kaunis, hoikka, pienet rinnat.
Pukeutuminen: Aika muodikkaita ja moderneja vaatteita tuohon aikaan.
Luonne: Yli-innokas, hyperaktiivinen, positiivinen, hieman töykeä, huumorintajuinen, romanttinen, eläin rakas ja ystävällinen
Muodot: Ei ole.
Kyvyt: Pystyy puhumaan eläinten kanssa ja tulee hyvin toimeen eläinten kanssa. Pystyy myös muuntautumaan eläimeksi, mutta tämä vie paljon voimia.


Leonardo Franch
Ikä: 30v
Sukupuoli: Mies
Ulkonäkö: Mustat viikset, musta tukka, hoikka, pitkä, siniset silmät.
Pukeutuminen: Herrasmies tyyli.
Ihmisryhmä: Rikas, hyvätalouksinen, asuu jossain kartannossa.
Luonne: Romanttinen, paha, heikkohermoinen, taitteellinen.
Muodot: Siivekäs pirulainen, punainen pirun näköinen, mustat silmät, vihamielinen, valtikka jolla voi sytyttää kaikkea tuleen.
Kyvyt: Pystyy imemään hyvää voimaa ja tehdä ihmisistä pahoja.

herään leikkauspöydältä. taas. yritän nostaa käteni, mutta ne on köytetty pöydän kahvoihin jollain, mitä en näe. leikkauspöytä pyörähtää pystyasentoon ja näen edessä seisovan hahmon.
"mitä tällä kertaa?" kysyn ja hahmo kiertelee ympärilläni hetken. "yritä liikuttaa jalkojasi." hän sanoo ja nostan oikeaani sen, minkä pystyn. "pelkäsin jo, että lempikokeeni olisi menettänyt kyvyn kävellä." tohtori ottaa viereiseltä pöydältä jotain. "mitä sinä teit?" kysyn ja korotan ääntäni. "parantelin näkökykyäsi ja sain sinut tottelemaan muitakin kuin minua." tohtori toteaa ja joku hänen miehistään irrottaa ketjut. astun lattialle ja otan maskin pöydältä.
"tämä on kovan työn tulos. yhdistelmä sekä meidän uskontoamme, että kirottujen voimia. sen vastakappale on asetettu selkäytimeesi." tohtori näyttää punasinisen kivenkappaleen ja asetan maskin kasvoilleni. 'saatanan pikku toukka! kun joku päästää minut tästä, sinä olet seuraavana leikkauspöydällä!' ajattelen, mutten sano mitään ääneen.
"käsken sinua ottamaan tämän ja toimittamaan sen Ander Petrussonille. jäät hänen luokseen harjoittamaan häntä ja toimimaan hänen käskyläisenään." tohtori antaa käskyn ja lähden kävelemään uloskäynnille. "tulee ikävä Kane." tohtori hymäilee takanani ja puristan käteni nyrkkiin. 'ei hätää. me näemme vielä.' lupaan mielessäni ja nousen siivilleni.

//Antakaa armoa, hahmo on ensimmäinen mieshahmo jolla rolaan :D


Nimi: John Alby
Ikä: 32
Sukupuoli: Mies
Ulkonäkö: (ihmisenä) Karkeat ja kulmikkaat, hämmästyttävän komeat kasvot, lihaksikas keho, mustat, hieman olkapäiden yli ulottuvat laineikkaat hiukset, musta leukaparta ja orastava sänki, kirkkaansiniset silmät, pituutta noin 185cm, arpia ympäriinsä koko ruumista (petona) Noin 135-140 cm säkäkorkeus, susimainen, musta karvapeite, kävelee pääasiassa neljällä jalalla, pystyy käyttämään eturaajoja käsinä, roteva
Pukeutuminen: Useimmiten nahkainen vihetävä liivi, tummanharmaat housut, nahkasaappaat, vyö josta roikkuu miekka
Luonne: synkistelevä, aggressiivinen, uskollinen läheisilleen, varautunut, juoppo, valpas, kovan kuoren alla herkkä
Ihmisryhmä: Puoliksi ihminen, puoliksi kirottu. Karkasi kesken toimenpiteen, ennen kuin hänen mieleensä oltiin käyty käsiksi. Muutos on siis vain ruumiillinen, eikä vaikuta hahmon tajuntaan tai luonteeseen muuten kuin eläimellisten piirteiden vahvistumisena (metsästysvietti etc)
Kyvyt: (ihmisenä) loistava käyttämään miekkaa ja taistelemaan, tappaa taittavasti ja luovilla keinoilla (oli ennen hirviöksi muuntamista palkkamurhaaja), osaa piiloutua hyvin. (petona) liikkuu nopeasti ja ketterästi, näkee, kuulee ja haistaa paljon paremmin kuin sudet ttai koirat, kykenee kommunikoimaan eläinten ja ihmisten kanssa.

nekokoneko = assassin
kanegriffin = kurpizza
it = siiliö

Aloitan pelaamaan Ander Petrussonilla.

Katson valppaana ympärilleni. Olen saanut vihjeen, että juuri tässä kapakassa pari tärkeää kirottua aikoo kokoontua punomaan häijyjä juoniaan. Siispä minut ja neljä muuta paladiinia lähdimme tutkimaan asiaa. Minä olen käytännössä operaation johtaja, koska olen vanhin ja arvostetuin.
Näen kolme epäilyttävän näköistä miestä erään pöydän ääressä. Alan tehdä loitsua, jolla voi pakottaa kirotun petomuotoonsa ja viskaan sen kohti yhtä kolmesta miehestä. Mies ei aluksi reagoi, mutta pian hän alkaa hikoilla ja täristä, jonka jälkeen hän alkaa muuntautua.
Minä ja kollegani vedämme aseemme esiin ja niin tekevät kirotutkin. Nuo viheliäiset pedot tajuavat, että meillä on ylivoima, jolloin toinen kahdesta ihmismuotoisesta muuntautuu ja toinen lähtee yrittämään pakoa. Kollegoideni alkaessa taistella kahden petomuotoisen kanssa, minä lähden seuraamaan kolmatta.
Juoksemme pitkin katuja ihmisten väistyessä peloissaan tieltämme. Voisin yrittää osua vastustajaani jollain loitsulla, mutten päätä yrittää.
Lopulta saan saarrettua hänet umpikujaan.
"Ole hyvä ja antaudu!" huudahdan. Kirottu naurahtaa ja ottaa petomutonsa. Hän on oikeastaan melko pieni ja luihun näköinen ruskeaturkkinen otus. Hän vetää vyöltään lyhyen miekan.
Syöksymme taisteluun toisiamme vastaan. Peto on nopea jopa itsensälaiseksi ja minä olen vanha mies, mutta vuosien miekkailukokemukseni ansiosta saan pidettyä tilanteen tasaisena. Lopulta tilanne kääntyy voitokseni, jolloin vastustajani yrittää livahtaa paikalta. Minä kuitenkin saan estetyä häntä ja niin olen vanginnut hänet.
Palaamme kapakkaan, jossa kollegani ovat saaneet toisen pedon vangittua. Toinen, suuri verenpunainen peto oli paennut. Palaamme varuskuntatalolle. (Miksi sellaisia kutsutaan? Jäätävä blackout.)

[Wendy]

Kirottujen ärinää kuuluu jostain ulkoa. Ryntään nopeasti ikkunoiden luo vetämään luukut kiinni. Chester katsoo minua turhautuneena, taatusti viestiäkseen, ettei luukut petoja pidättele talon ulkopuolella. Mulkaisen häntä vihaisesti ja suljen loputkin ikkunat.

Chester kohauttaa olkapäitään ja menee ovelle avaten sen sepposen selälleen. Urhea koiramme juoksee sisään vikisten häntä koipien välissä. Hienoa. Kuinkahan kauan tällä kertaa kestää houkutella se pois pöydän alta.
Kuulen oven kolahtavan kiinni, kun veljeni menee tupakille.

Katselen metsän reunalta vierasta kaupunkia ja pohdin voisiko siellä sulautua massaan ja elää kuten normaalit ihmiset. Käännyn ympäri ja kävelen syvemmälle metsään. Pysähdyn, lasken miekan ja viskipullon maahan ja alan riisuutua. Piilotan vaatteet ja muut mukana olevat tavarani -kaulassani roikkuvaa riipusta lukuun ottamatta- puun juurakkoon. Hengitän syvään ja alan muuttua kivuliaasti rusahdellen. Kun saavutan täyden suden muodon, lähden metsästämään ja törmäänkin melkein heti peuraan, jonka tapan muutamassa sekunnissa. Syön höyryävää ruhoa kuin en koskaan ennen olisi saanut ruokaa.
Palaan paikalle jonne piilotin vaatteeni ja muutun ihmiseksi. Suuni ympärys ja rinnukseni ovat peuran verestä tahmeat ja punaiset. Hapuilen vaatteitani puun suojista, mutta niitä ei löydy. Kiroan mielessäni etten etsinyt parempaa piiloa, vaan jätin tavarat oikeaksi rosvohoukuttimeksi. Muuntaudun takaisin sudeksi ja lähden hiippailemaan kohti kaupunkia.

miksei täällä ole ketään?

No pitäisihän minunkin varmaan tulla jo mukaan...

Nimi: William Smith
Sukupuoli: Mies
Ikä: 37
Ulkonäkö: Tummat puolipitkät poninhännälle laitetut hiukset. Siniharmaat silmät. Keskipituinen ja hoikahko.
Vaatetus: Valkoinen paita ja mustat liivit, mustat nahkahanskat, hupullinen musta viitta, mustat housut ja nahkasaappaat.
Taidot: On erittäin hyvä jousiampuja, mutta käyttää myös tikaria tai pukumiekkaa. Myrkyttää kaikki aseensa, jolloin pienikin osuma voi olla tappava. Osaa liikkua parkour-tyylillä kaupungissa ja metsässä.
Muuta: Valtio on palkannut hänet metsästämään kirottuja, johon hän on nykyään erikoistunut. On normaalia ihmistä parempi erottamaan kirotun muista ihmisestä.


Seison erään talon katolla katsellen alas. Täälläpäin ei näytä olevan kirottuja, mutta kyllähän niitä jostakin on pakko ilmaantua. Niiden määrä vain kasvaa joka päivä...

(Gargoyle)

lennän tasaisesti halki yötaivaan kivi kädessäni tiukasti puristettuna. luulisi miehen löytyvän varuskuntatalolta. lennähdän varuskuntatalon viereisen talon harjalle ja jään odottamaan miehen astumista ulos. kokeilen sormillani päätäni ja huomaan voivani tarkentaa näköä tarpeeksi tunnistaakseni miehen. korkea-arvoisimmat paladinit on kirjattu muistiini asemalla ja luulen sellaisen vanhuksen näkyvän tänne asti.

(Severinov)

noniin. Gargoyle on saatu valmiiksi ja on aika yrittää jotain uutta. tähän asti hän oli ainoa edes hengissä selvinnyt, mutta tarpeeksi vahvan kirotun löytyessä, mestariteos on valmis alkamaan. "vartija. valmistele metsästysryhmä. lähdemme jahtiin." ilmoitan ja vartija lähtee salista.

Asutus on harvempaa kaupungin laitamilla, onnekseni. Huomaan, että erään talon pihalla on vaatteita kuivumassa, mutta voimakas koiran haju saa minut empimään. Hyppään kuitenkin aidan yli, jolloin koira herää ja alkaa haukkua ja ulvoa kuin palosireeni. Murahdan sen merkikiksi että nyt kannattaa pitää turpa ummessa. Muuntaudun ihmiseksi ja siirryn tutkimaan vaatteita. Vedän jalkaani ruskeat housut, mutta paitaa ulkona ei ole, joten päätän hetken mielijohteesta murtautua taloon. Etsiskelen avainta hetken, kunnes totean että pääsen helpommala kun vain rikon ikkunan. En kuitenkaan pysty liikkumaan sisällä niin hiljaa ettei talon väki heräisi. Heitän ison kiven ikkunaan, joka hajoaa heti. Hyppään sisään ja painelen suoraan makuuhuoneeseen, jossa sängyllä istuu järkyttyneen näköinen pariskunta pienen tytön kanssa. Mitään kyselemättä nappaan kaapista valkoisen paidan, kiskaisen sen päälle ja marssin eteiseen. Eteisestä mukaan tarttuu vielä ns. asevyö, miekka, ja saappaat. Liiviä tulee kyllä ikävä.

[Mark]

(Lienee iltayö.)
Teen rouvan tilaamaan myssyyn viimeisen ompeleen ja laskostan sen silkkinauhoineen kauniisti tuolinnojalle. Siivoan vähin äänin työhuoneen ja hiivin yläkertaan yrittäen olla herättämättä vanhempiani. Avaan huoneeni ikkunan ja katselen taivaalle kirkkaisiin tähtiin miettien seuraavan novellini sankaria, mutta pian ajatukseni harhailevat muualle.

Pian olen käynyt loppuun koulutukseni ja valmis ottamaan isäni paikan räätäliliikkeen johtajana - enää kaksi vuotta oppipojan elämää. Eihän sillä rikastu mutta hengissä pysyy kuitenkin. Suljen ikkunaluukut metallisella lukolla, riisuudun ja menen nukkumaan.

[Chester]

Pysähdyn hämmentyneenä. Oudon hiljaista.

[Piispa Šilem]

Menen katedraalin alttarin alla sijaitsevaan piilopaikkaani mietiskelemään ja sen jälkeen nukkumaan. (en aio pitää ikuista yötä joten kun vaihdatte aikaa niin --->)

Kunnes aamulla herättyäni aloitin oitis asioiden järjestelyn ja tutkin luostareiden kannattavuutta onnekseni verotus toimi ja luostarit ja katedraali eivät koskaan tuottaneet tappiota.

Sitten kuulin pelkäämäni äänen; pylväspyhimys puhalsi torveen hälytyksen merkiksi. Hiivin katsomaan ikkunasta, mutta taisteluun en pystyisi heikkouteni vuoksi osallistumaan.

(Oletan että on aamu)

Herään heinäkasasta pöllämystyneenä ja häädän rintani päällä nukkuvan kissan pois. Haron olkia hiuksistani ja nousen ylös. Että pitikin marssia suoraan juottolaan, mietin ja pidättelen oksennusta. Totean olevani tallin tai muun vastaavan rakennuksen vintillä ja laskeuduin tikkaita pitkin ulos. Lähden kaupungille etsimään näin alkajaisiksi epämääräisiä henkilöitä ja näiden kautta töitä

Hei ihmiset nyt aktiivisuutta!!!!

(En jaksa keksiä mitään aamuhommia.... Kyh...)

[Wendy]

Lampsin aamuauringossa pitkin kaupungin katuja koittaen samalla vältellä syrjäisimpiä sivukujia (viime yön väkeä varmasti vielä nukkumassa) Kuulen jostain huutoa ja jähmetyn paikalleni.

[Mark]

"Poika, herätys! Vieläkö nukut?" isäni ääni tunkeutuu suloisen tiedottomuuteni lävitse herättäen minut. Yöpaidan helma pyörähtää oviaukossa, ja hän on jo poissa. Nousen vaivalloisesti ylös ja menen ikkunalle avatakseni verhot. Sitten kompuroin peseytymään ja pukeutumaan, vaikka kehoni ei haluaisi vielä olla hereillä... Pakko on, jos mielii syödä.

Saavun alakertaan, jossa isäni jo odottaa minua.
"Hyvä. Käy ostamassa minulle tupakkaa ja itsellesi leipää. Sitten aloitat työt," hän komentaa ojentaen samalla minulle rahaa. Lähden oitis.

(gargoyle odottaa siiliötä. jos kerran skippasimme aamuun, severinov on varmaan yöllä saanut saalista.)

(Severinov)

"laittakaa se pöydälle ja jättäkää yksi mies sisään." annan ohjeet ja harmaa koiramainen kirottu lyödään leikkaussalin keskellä olevaan pöytään. se sidotaan ketjuilla ja sitten miehet poistuvat. aloitan tutkinnan tarttumalla veitseen ja vetämällä nahan auki vatsan kohdalta. tutkin sisuksia hetken ja ompelen sen kiinni. se ei ole saanut vakavia vaurioita jahdissa ja voin alkaa opiskelemaan sen aivoja, jos se soveltuisi ohjaukseen.
komennan miehen pistämään kirotun säilöön (tyrmiin) ja lähden ulos. voinen pistäytyä ulkona (valeasussa) jos vaikka sattuisin kuulemaan uusista kirotuista kaupungissa

[Piispa Šilem]

Kiroan nähdessäni ikkunasta kirottuja pylväitteni kimpussa, kumpa joku pelastaisi tämän katedraalin ajallaan, sillä mielestäni tämä on kaupunkimme ylpeys. Hetkeksi jäin muistelemaan kastraatiotani, siitä oli aikaa niin kauan etten muista miltä se tuntui, mutta en tiennyt yhtään kannattiko se... "Ei todellakaan kannattanut jos en pääse ylipapiksi", ajattelin "ylipapin ja kilpailijoideni on kuoltava".

Kävelen tyypilliseen tapaan kaupungin katolla etsimässä tarkka-ammuttavia kohteita. Saavun kaupungin keskelle katedraalin luokse, jolloin näen paikalla kirottuja. Luulin, että tätä paikkaa ainakin vartioitaisiin, mutta näköjään ei. Lisää hommia minulle... Otan pitkäjousen esille ja alan ampumaan kirottuja myrkkynuolilla. Onneksi olen hyvä tarkka-ampuja.

Kävelen pitkin kujia, kunnes kuulen kirottujen ärjyntää ja suuntaan ääntä kohti. Joukko petoja on tuhoamassa kirkkomaista rakennusta. Pöllähdettyäni huolimattomasti paikalle, yksi korotusta huomaa minut. Lähellä ei näy muita ihmisiä, joten muuntaudun äkkiä ja totean joutuvani taas pian vaatejahtiin. Hyökkään elukan kimppuun, ja raatelee sen vatsan. Sisälmykset valuvat maahan, mutta en jää ihmettelemään vaan jatkan kohti muita kirottuja hampaat irvessä.

Astun ulos varuskuntatalosta. Aion lähteä jäljittämään eilen paennutta kirottua. Sain nimittäin kuulla tämän olevan oikein julma otus, joka pitäisi ehdottomasti vangita.

Ampuessani jo kymmenennen nuolen huomaan jotakin outoa. Taistelevatko nuo kirotut toisiaan vastaan? Ei, tuo yksi vain taistelee muita vastaan. Outoa...

[Wendy]

Hetken mielijohteesta juoksen huudon suuntaan. Päästessäni kirkon lähelle näen sen edessä olevan rähinän ja jään seuraamaan tilannetta nurkan takaa. Tai voisi olla järkevämpää kiivetä hiukan korkeammalle, en halua heti olla tulilinjalla, jos ne päättävät syöksyä tänne päin.
Koitan pysyä mahdollisimman hiljaa, kun kiipeän kujalla olevan (kärry, ihan sama mikä) päälle.

(Gargoyle)

ulos astuu taas ihmisiä ja tunnistan joukosta sen vanhuksen. tiputtaudun kadulle ja suoraan miehen eteen. katselen hetken ja ojennan sitten kiven. jään odottamaan reaktiota.

(Sainpas yhtenäistettyä karttaa saattamalla puolet(?) porukasta katedraalin etupihalle, hyvä Minä!)

[Piispa Šilem]

Tarkkailen ikkunasta edelleen tilannetta, koska heikkouteni ja aseen puute estävät minua osallistumasta, nyt kuitenkin huomasin jonkun (Assassinin, siis huomasin lentävät nuolet, en vielä missä ampuja on. Sekä vihaan sitä että joku viittaa toiseen henkilöön niin että täytyy veikata kuka se on joten kirjoitan aina keneen viittaan, capish?) ampuvan jousilla kirottuja jotka piirittävät minun katedraaliani! Toivottavasti ei osu pylväihin asettamiini munkkeihin! Olisi huonoa mainosta jos jokainen ns. "pylväspyhimys" kuolisi... Mistä sitten löytäisin pölvästejä vartioimaan luostareita ja erityisesti katedraalia.

Ainakin "pylväspyhimyksille" antamani torvet näyttävät toimivan koska apu saapui heti... Pylväspyhimyksistä näin osalla olevan miekat, mutta he eivät uskaltaneet laskeutua pylväästä kirottujen seuraksi vaan piileskelivät korkealla yrittäen olla mahdollisimman näkymättömissä.

"För helvete!" [laita tämän paikalle pelin kulttuuriin paremmin sopiva kirous :D], huusin eunukin äänelläni ikkunan hajotessa ja kirotun hypätessä seurakseni.

Takanani oli alttari ja edessäni hirviö... En mielelläni kuolisi pyhällä paikalla sotkien alttaria... Päätin huutaa niin kovaa kuin pystyin... "Se joka pelastaa minut saa oitis kolmanneksen kolehdista!", huusin miettien kuulisiko kukaan, jos ei kuullut mutta pelastaisi silti säästäisin rahat...

(Juu, minäkin yleensä viitatessani tiettyyn henkilöön kirjoitan sulkeisiin: (=[hahmon nimi]) Selventää hiukkasen)

Näen yhden mörön hyppäävän sisään katedraalin ikkunasta ja mietin, pitäisikö tehdä jotain. Toisaalta, jos menen luvatta pyhälle alueelle, rangaistus on kova.
Keskityn jälleen seuraamaan tappelua. Joku on ampunut joitain kirottuja.

"Saatana!" huudahdan jonkin otuksen hypätessä selkääni. Näen sen olevan kirottu. Pitkäjousen nuoli on vieläkin kädessäni ja yritän lyödä petoa sillä.

Taistelun keskelle alkaa viuhua nyt nuoliakin. Vilkaisen suuntaan josta nuolet lentelevät, ja saan maksaa keskittymisen herpaantumisesta heti. Vastassani oleva kirottu upotti tikarinsa kylkeeni, onneksi vain pintakerrokseen, joten varsinaista vauriota ei aiheutunut. Isken hampaani ryökäleen kaulaan ja riuhtaisen katkaisten valtimot ja henkitorven. Siirryn heti kohti seuraavaa, kun kuulen huudon katedraalin sisältä. Hyppään jälleen kerran ikkunasta sisälle, hitto, tästähän alkaa tulla tapa. Purren petoa niskaan ja heitän sen (hänet?) seinään.

(Herkemmät sielut älkööt lukeko.)
[Hullu-Nana]

Herään kummalliseen mekastukseen, joka onnistuu kaivautumaan sivukujan pyykki- ja lumppukasaan saakka.
"No mitäs perkelettä nyt taas?" mutisen ja alan kiekua:
"Saatanan penikat hiljempaa tai nyljen teidät elävältä ja myyn perskarvanne lääketieteellisiin kokeisiin!"
Muutama pelästynyt silmäpari ilmaantuu kujan rakennusten ikkunoihin.

Huomaan, että toisessa kengässäni on rotanpaskaa, ja kumartuessani kaivamaan sitä pois muistan, että minullahan on vielä yhdet puhtaat alushousut hameentaskussani. Piristyn huomiostani niin kovasti, että unohdan minut herättäneen metelin hetkeksi. Hitto että tekee mieli viinaa.

(Menen nukkumaan.)

[Piispa Šilem]

Tuijotan hajonneesta ikkunasta hypännyttä mustaa sutta [Neko], joka tappoi kimppuuni hyökänneen... "Miksi se pelasti minut", ajattelen "eihän se ol ihminen. Osaakohan se puhua?"

Sitten oltuani vaiti hetken peräännyin kolehdille ja poimin säkin jota punnitessani sanoin: "Jos osaat puhua saat pienen palkkion henkeni säästämisestä. Voisin ehkä jopa tarvita apuasi eräässä tehtävässä."

Pysähdyn tuijottamaan olentoa ja mietin että mitä jos se olisi ainoastaan järkensä menettänyt yksilö joka tappaisi lajitovereitaan hulluuden vuoksi ja aikoisi nyt tappaa minut. Lähelläni olisi soihtu mutta se ei ollut sytytetty... Ulkona pedot tuntuvat vähentyneen äänen muututta hiljaisemmaksi.

Tuijotan ainoastaan sutta katseen herpaantumatta kohteesta ja odotan vastaako se vai olenko pulassa.

Kierrän maassa makaavan miehen ympäri ja menen alttarin taakse. Muutan muotoa ja kietaisen alttarin päällä olleen peitteen ylleni. "Mikä on tarjouksesi?" kysyn.

Katson hetken pelästyneenä eteeni pudottautunutta hirvitystä ja sitten huomaan, että hän ojentaa kiveä. Otan kiven ja kysyn:
"Mikä tämä on ja... mikä sinä olet?"

[Piispa Šilem]

Muutan ääneni kuiskaukseksi "yhden vanhan miehen, jolla on toisessa kaupungissa valtaa ja mahdollisuus tulla ylipapiksi on kuoltava." Sitten nousin seisomaan ja katsoin edessäni seisovaa miestä ja osoitan samalla alttaria "saattaisi olla vahinko jos teitä syytettäisiin pyhäinhäpäisemisestä, mutta voin jättää asian tällä kertaa huomiotta ja antaa sinulle rahaa."

Ajattelen mielessäni seuraavan: "hänet etsintäkuulutetaan varmasti jos hän tappaa niin tunnetun miehen, mutta toivon ettei tuo elukka vahingossa sotkisi minua kirotujen kanssa liittoutumisesta epäiltyjen joukkoon. En voi jäädä kiinni murhasta."

Jatkan sanoen ääneen: "voisit kulkea kaupungilla ihmisen muodossa ja käyttä rahat mihin tahansa, mutta elukanhahmosi ei saisi sen jälkeen herättää huomiota kun suoritat murhan sillä."

(Onko 24-tunnin sääntö voimassa tässä roolipelissä? Kiivikala ei vaikuta olevan aktiivisimmasta päästä...)

Huomaan otuksen lähestyvän lyönnin juuri ja juuri ajoissa, jotta ennätän loikata sopivan matkan taaksepäin. En ymmärrä, miksi hän teki noin, mutta varmuudeksi vedän miekkani tupestaan.

[Chester]

Siskoni on kadonnut jonnekin. Lähdin kävelylle (polttamaan tupakkia) ja etsiskelemään häntä. Inhoan pyykkäämistä, katsos. Kuulen Hullu-Nanan kiljuvan jossain sivukadulla. Käännyn sinne sen toivossa, että Nanakin olisi perehtynyt juoruilun saloihin ja tietäisi jotain kirotuista....

[Chester]

Puistan päätäni ja kaivan taskustani tupakin, sytytän sen ja ojennan sitä matkan päästä Nanalle.

[Chester]

Poltan omaa tupakkiani ja toivon, ettei minun tarvitse mennä paria metriä lähemmäks naista...
"Mykkä." liikutan huuliani ja osoitan sormella rintaani. Toistan eleen kaiken varalta muutaman kerran.

Puistan kauhuissani päätäni. Ennemmin menen Wendyn kanssa sittenkin niihin kirkon rahastuszembaloihin.
Osoitan Nanaa sormellani. "Tietoa" toistan sen taas muutaman kerran.

[Chester]

Vitsit. Hän on älykkäämpi kuin vuokranantaja.
"Kirotut." toistan taas eleen jokusen kerran. Miksei Wendy ole täällä, kun häntä tarvitaan?

(Gargoyle)

avaan nyrkkini ja yritän sivaltaa teräskynsillä ukkoa rintaan. hän on nopea ikäisekseen, pakko myöntää

(severinov)

kuulen sanan kirottu vähän aikaa käveltyäni ja huomaan pariskunnan lähistöllä. alan seuraamaan heitä, saadakseni ehkä kaivattua tietoa

[Chester]

Kävelen kyllästyneenä eteen päin pohtien Nanan puheita. Sitten hätkähdän. Olen huomaamattani kävellyt kirkkoaukiolle, jossa on selvästi ollut jotkin erilaiset zembalot meneillään...

(Olen ulkomailla joten en pääse osallisutimaan kovin aktiivisesti, mutta palaan Suomeen jo ylihuomenna.)

"Arvon piispa, voin luvata että hoidan työni siististi ja kenenkään näkemättä ja ennenkaikkea työni antajan nimeä kuulematta, jos hinnasta sovitaan." Loistavaa! Sain heti tehtävää ja rahaakin tulee mainiosti.

(Ei se mitään menen huomenna luultavasti mökille, joten en ole itsekään mahdollisesti paikalla päivään tai kahteen, jos joku näkee tarvetta voi pelata puolestani jos on äärimmäisen tärkeää.)

[Piispa Šilem]

"Hyvä hankkiudu eroon viereisen kaupungin piispasta tunnistat hänet asusta ja korkeammasta asemasta, sekä vanhasta 80-vuoden iästä. Palkkiosi saadaa kyllä maksettua poikani ja etenkin jos pääsen ylipapiksi jolloin raha ei lopu koskaan."

"Tässä on esimaksu", sanon ja kaadan alttarille kolikoita "loput tulee kun kuulen kyseisen miehen makaavan matojen seassa syötynä."

Nyökkäämään, otan rahat ja painelen ulos lannevaate hulmuten.

[Piispa Šilem]

Pidän turpani kiinni, mutta katson "poikaani" ja ajattelen "varasti alttaripeitteen, för helvete... No samapa tuo pystyn maksamaan uuden ja voin luultavimmin korottaa veroja ikkunankorjausta varten."

Heittäydyn maahan rukoilemaan alttarin eteen anteeksiantoa jo nyt murhasta mutta tein selväksi että en kadu sillä mielestäni seurakunta tarvitsee paremman johtajan.

(Jestas... Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Tabletin automaattinen tekstinkorjaus on suoraan sanottuna perseestä.)

Nappaan ehjänä säilyneet kenkäni aukiolta, marssin sivukujalle ja kaivan saastaisesta rättikasasta jotain soveliaampaa ylleni. Suuntaan räätälille (Mark? Vai onko kaupungissa toinenkin räätäli? Ja olemmeko edes samassa kaupungissa?) ja tilaan mustan, hupullisen viitan, mustat housut, sekä tummanpunainen paidan.

(Jokainen taitaa olla samassa kaupungissa, koska Kurpizza ja nieriä puhuivat kirkosta.)

(olit tai et, vastaan kun olen paikalla.)

kynteni napsahtavat teräkseen, mutten odota saavani vielä vapautta, vaikka tappaisinkin hänet. "severinov käski myös harjoittaa teitä. pitää kunnossa hänen tavallaan."lasken käteni ja rusautan pari nikamaa rystysistäni. "siihen asti kunnes saan teidät hengiltä, tottelen teitä herranani."

(Aloitan siis nyt myös toisen hahmoni. Kolmannen aloitan sitten joskus kun jaksan. )

(Razog)

Eilisen pakoni jälkeen olen kömpinyt hylättyyn kaivokseen. Nyt vaan täytyy odottaa, että paladinit kyllästyvät etsimään ja sitten voin aloittaa suunnitelman toteuttamisen.

(Ander)

"Mihin kaikkeen kykenet?" kysyn.

((En voi jäädä jumittamaan samaan paikkaan, kun muut menevät eteenpäin, joten otan oikeuden jatkaa.)


Pääsen lopulta pedon otteesta irti ja hetkeäkään epäröimättä nappaan jouseni ja hyppään toiselle katolle ja siitä kadulle. Laitan jousen selkääni ja lähden vain kävelemään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Kiertelen kaupungilla etsimässä tarvikkeita, esimerkiksi pulloja, ja päädyn ostamaan pubista viskiä ja rommia. Illan tullessa lähden vaeltamaan kohti metsää ja matkan varrella kerään ukonhattua ja myrkkykatkoa.
Lasken tavarani maahan, kerään puita ja sytytän nuotion. Kasaan ostamani padan nuotion päälle ja alan keittää vettä, johon silppuan myrkkykatkoa. Seoksen kiehuessa murennan löytämäni lasia kivien välissä ja laitan hienoisen murskan pussiin talteen. Kun myrkkykatkoseos on valmista, kaadan sen jo tyhjentyneeseen rommipulloon. Alan keitellä ukonhattua ja korkkaan viskipullon.

"muistiini on kirjattu suurin osa teistä korkea-arvoisista, minut suunniteltiin tekemään ilmaiskuja näillä." näytän käsiäni, tai kynsiäni. "toimin parhaiten maan päällä lähitaistelussa. voin myös lääkitä herraani tarvittaessa. voimani riittävät menemään seinien läpi ja tuhoamaan rakennuksia lennosta."

{Wendy]

Rieha nähtävästi loppui, joten loikkaan alas pömpelin päältä ja lähden juoksemaan takaisin päin.

{Chester]

Mietin Nanan puheita. Portinvartija. Minua vastaan kävelee mies, joka näyttäää juuri olleen tappelussa (=Assassin). Tyypilistä täkäläisille ihmisille.

(Tämä roolipeli olisi varmaankin hyvä nostaa ylös. Ei tämä voi kuolla näin nopeasti!)

(Jassåå...)

[Piispa Šilem]

Nousen ylös alttarin edestä ja kävelen ulos tarkastelemaan vahinkoja; edessäni on kasoittain ruumiita, sekä katedraalin ikkunoista ainoastaan osa oli ehjiä. Parasta kertoa kaupungin kuvernöörille että jonkun on korvattava vahinko ja nostamme verotusta ellei kansa korjaa ikkunoita ilmaiseksi jolloin verot pysyvät entisellään.

"Selvä. Sinusta on varmasti apua. Seuraa minua. Menemme sen kapakan luokse, jossa eilinen taistelu käytiin. Sitten alamme jäljittää", sanon ja lähden kävelemään.

(No yritän jatkaa)

[Wendy]

Juostessani onnistun kompastumaan johonkin maahan jätettyyn keppiin. Suustani pääsee hiukkasen rumia sanoja ja toivon, ettei kukaan ole kuulemassa. Ylös kömpiessäni tajuan, että olen onnistunut jotenkin sekoittamaan suuntavaistoni...

(Voitteko tekin jo alkaa siirtyä kohti seuraavaa päivää tai kenties yötä koska Johnin sammuisessa ei oe paljon aihetta)

Nostan ukonhattuliemen pois tulelta, ja hörpin viskiä. Oloni on mukavan sekava ja hilpeä.

[Mark]

Sain aiemmin asiani hoidettua ja suurimman osan päivän töistä tehtyä. Kävin toimittamassa erään herran takin hänelle henkilökohtaisesti ja pahoiteltuani ja nuoleskeltuani hänen ja hänen vaimonsa persettä tarpeeksi pääsin vihdoin lähtemään kotiin. Kuljen katua pitkin ja kuuntelen kapakoista kantautuvaa naurua.

[Chester]

Ilta tuntui tulleen tänään todella nopeasti, tuumin istuessani kotona. Koira vilkuilee ympäriinsä kummastuneen näköisenä. Ymmärrettävää. Kaikkea mahdollista pelkäävä siskoni ei ole vieläkään saapunut kotiin. Hän kai meni jälleen jonkun ystävänsä luokseen. Ja jätti jälleen ilmoittamatta.

Taputan hurttani päätä toivoen, ettei minun tarvitse laittaa ruokaa kuitenkaan. Viime kerralla jokin meni pieleen ja ruoka syttyi palamaan....

(Aika hiljaista täällä...)

Istun mökkini sohvalla katsellen ikkunasta ulos pimeään metsään.

[Wendy]

Vaihdan jo tieskuinka monennen kerran suuntaan enkä vieläkään löydä kotiin. Missä helvetissä minä olen? Huomaan jonkin epämääräisen kapakan ja hiivin hiljaa sisälle. Täällä ei ainakaan ole kirottuja...

(siiliö jumittaa joten teen uuden hahmon. ei siinä mitään, mutta kun täällä joskus käy, voi sitä samalla tänne jotain kirjoittaakkin)

nimi: Zacharias Bent
ikä: 36
skp: mies
ryhmä: ihmiset
ulkonäkö: harmaahiuksinen ja partainen ( viikset) jyrkkäpiirteinen pitkä mies. vasemman silmän yllä kasvot pystysuuntaan halkaiseva arpi. pukeutuu yleensä tumman sini-mustaan univormuun ja mustiin saappaisiin.
luonne: synkkä ja hieman ihmisvihainen. eniten inhoaa kirottuja ja taistelee niitä vastaan tilaisuuden tullessa
kyvyt: vahva ja nopea mies; pistää vastaan kirottujen petomuodoillekkin. oppi paladinien koulutuksessa hieman parannusloitsuja, ennenkuin erotettiin.
aseet: pitkä yhdenkäden miekka ja pistooli panoksineen. omistaa Oikeus-nimisen susimaisen ja suurehkon tappajakoiran, joka on koulutettu hyökkäämään kaiken kimppuun kirotuista kissoihin

lasken tuoppini pöydälle ja vilkaisen takapihan ikkunasta. Oikeus tuntuu pystyvän hillitsemään itsensä, vaikka kujalla vilahtaa silloin tällöin haiseva pummi tai parikin. korjaan asentoani ja vilkaisen ovelle, josta saapui juuri tyttö sisään. hitto vieköön, kun tuollaisetkin hölmöläiset sattuvat tälle puolelle kaupunkia. tänne, missä kuolee kasoittain ihmisiä niitten kirottujen takia

[Wendy]

Juuri kukaan ei noteeraa minun sisälle ilmestymistä, mikä on hyvä juttu. Paitsi arpinaamainen mies ja hänen valtava koira, joka voisi kokonsa puolesta olla karhun poikanen. Mitähän se syö?
Hipsin nurkkapöytään toivoen, ettei kukaan kiinnitä edelleenkään huomiota.

[Piispa Šilem]

Aion mennä julistamaan kansalle ilouutisen; jokainen joka ei osallistu palkattomaan katedraalin korjaukseen maksaa suuremmat verot tältä kuulta... Annan käskyn eräälle munkille, joka oitis juoksi torille puhaltamaan torveensa ja alkoi julistamaan pakkotyö käskyä tai verojen korotusta.

"Muistakaa, että parantamisen taito on annettu meille ja paladiineille.", ajattelin yksinäni katedraalissa, "me olemme erityisasemassa ja siksi on katedraalia hoidettava joko vapaaehtoisesti tai itkien."

up

(Zach)
tiputan muutaman likaisen kolikon pöydälle ja nousen. Oikeus nousee ja läähättää valmiina haukkumaan, mutta taputan sitä kuonoon hiljaisuuden merkiksi. kävelen nurkkapöytään tytön eteen rapsutan partaani. "mitäs pikkulikka täältä päin hakee? ettei sitä vaan olla eksyksissä." tiedustelen

[Wendy]

Tuijotan jättiläistä kipsissä.
"Tuota.... En ole aivan varma." vastaan. "Ilta tuli nopeasti ja en nyt halunnut kovin kauaa hortoilla kirottujen seurassa."

Oikeus tuijottelee tyttöä turhankin nälkäisen näköisenä, joten nykäisen sitä metallisesta pannasta. "annas olla. talosta löytyy sinulle vielä muutama rotan raato." murahdan ja vilkaisen taas tyttöön. "pitäisikö sinulle etsiä yösijaa? et halua kuitenkaan viettää täällä aikaa minun lähdettyäni." ja vilkuilen sivusilmällä tarjoilijan persettä läpsiviä känniläisiä.

[Wendy]

Vilkaisen humalaisia ihmisiä.
"Varmaankin. Oikeastaan minun pitäisi mennä kotiin, ettei kirottuihin katkeroitunut veljeni hanki itseään hankaluuksiin." sanon ja nousen ylös pysyen kaukana koirasta. "Missä päin on pääkatu?"

[Wendy]

"Kunhan hurtta ei pistä meidän koiraamme poskeensa." vastaan.

[Wendy]

Tuijotan miestä epäluuloisena ja nousen ylös.
"Mennään." sanon ja lähden luikkimaan ovelle. Onkohan tämä virhe?

[Wendy]

Pysähdyn kapakan ulkopuolella.
"Missä päin on pääkatu? Sieltä osaan suunnistaa jo itsekin." sanon miehelle toivoen hartaasti, että veljeni on selvin päin. Silloin hän haastaa vähemmän riitaa...

(Jos hahmoani tarvitaan, mutten vaikuta huomaavan, kertokaa minulle jossakin muussa keskustelussa.)
*Pyydän etukäteen anteeksi mahdollisia rivouksia ja erikoisia kielioppirakenteita.*

[Mark]
Oikaisen hämärän kujan kautta päästäkseni nopeammin kotiin, sillä isäni odottanee jo minua. Samassa kuulen takaantani narisevan äänen:
"Hei, poika..." Käännyn katsomaan ja näen sotkuisiin vaatteisiin pukeutuneen naisen (Nana,) joka on kuin kaivosta nostettu. Kävelen hitaasti lähemmäksi mutta jättäydyn kuitenkin turvallisen metrin päähän hänestä.
"Mitä sinä minusta haluat?" kysyn.

"seuraappa niin näet." kävelen tytön ohitse ja kujalle. itseasiassa, voisin kyllä tehdä tytöllä jotain, jos hän ei suostu näyttämään minulle taloaan. tai varjostaa, miten vain...

[Wendy]

Seuraan miestä hiukan varautuneena kujalle. Toivottavasti pääkatu ei ole kaukana.

näytän miltei huomaamattoman sormimerkin koiralleni, joka jättäytyy vähän jälkeen ja nuuskii tyttöä. lyhyen matkaa käveltyämme, pysähdyn pääkadun reunaan. "oletkos varma että pääset tästä hengissä kotiisi?" kysäisen vielä ja työnnän sitten koiran kauennaksi hänestä. "nuuskiva pikku paskiainen..." tuhahdan tytölle.

[Wendy]

Pidän kasvoni peruslukemilla. Nyt on jokin pielessä. Typerä minä.
"Kyllä pääsen, kuinka niin?" vastaan. Toivottavasti Chester on tupakilla. Kirkuminen voisi sitten auttaa.

[Wendy]

"Kiitos." sanon miehen jälkeen ja pinkaisen juoksuun. Kotia ei onnesi ollut pitkä matka.

Päästessäni perille löysin Chesterin tupakoimasta. Hän rypisti kulmiaan nähdessään minut.
"Eksyin." puuskutin. "Onneksi sain apua ja löysin kotiin."
Tämän jälkeen luikin sisälle.

[Chester]

Siskoni käyttäytyi oudosti. Olin olettanut hänen alkavan taas valittaa tupakan poltostani. Omituista. Vedän keuhoni täyteen savua ja katson pääkadulle päin nähden jonkun valtavan otuksen tulevan tänne päin.

Oikeus pysähtyy talon eteen ja jää tuijottelemaan miestä kuolaten. taputan koiraa ja kävelen miehen luo. näyttää hän jo tavanneen kirotunkin."löytyykö tulta?" kysyn ystävällisesti ja otan taskusta tupakan.

[Chester]

Karhun kokoinen mies pyytää tulta. Kohautan olkapäitäni ja sytytän hänen tupakansa.
Pitää kai heti tehdä lähtöohdat selväksi. En viitsi juoksuttaa Wendyä selittämään, sen verran liukkaasti hän luikahti sisälle, joten osoitan peukalolla rintaani ja liikutan huuliani.
Mykkä.

[Chester]

Puren hampaat yhteen ja nyökkään. Haluaisin vielä huomauttaa, että kirotuilla tuskin on kovin suurta fanijoukkoa tässä kaupungissa, mutta se menisi liian monimutaiseksi.

[Chester]

Mitä nyt niitä muutama tullut listittyä kävelyilläni. Vedän itsekin henkoset ja katson miestä kysyvänä. Tavalliset pulliaiset harvoin ovat tekemässä vastarintaa mihinkään. Ai niin. Minunhan piti olla kiltti poika ja nyökätä. Muu voisi olla liian vaikea käsittää.
Nyökkään.

[Chester]

Mietin hetken aikaa. Wendy ei riemastuisi, eikä perheestämme ole muita jäljellä... Tarjous on liian hyvä ohitettavaksi. Ihan liian hyvä. Mutta voisin kysellä lisää myöhemmin, kun minulla on Wendy tulkkaamassa eleitäni puhuvalle väestölle.
Nyökkään.

*Pyydän anteeksi vielä kerran.*
[Nana]
Ai että kuinka nätti nuorimies minun eteeni ilmestyikään! Kyllä tätä on pakko yrittää.

[Mark]
"En minä paljoa halua," hän sanoo ja hymyilee. Katson häntä silmiin, mutta hän ei katso minua vaan antaa katseensa pyyhkäistä koko varteni poikki.
"Olet sinä komea poika. Ei sinulla sattuisi tulitikkuja olemaan?" hän kysyy edelleen hymyillen. Hän kehunsa saavat minut tuntemaan oloni kiusaantuneeksi, mutten myöskään koe halua lähteä tilanteesta.
"Kyllä minulla on," sanon ja kaivan rasian takintaskustani.

[Chester]

Nyökkään. Sitten liikutan suutani ja sanon "Sisko." osoitan sisälle. Sitten osoitan itseäni. "Tulkkaa."
Viiton siskoni sisältä mukaamme. Hän ilmestyykin esiin nopeasti. Varmasti salakuunnellut. Wendy tuijottaa minua murhaavasti ja komentaa koiran sisälle.
"Osaan tulkata veljeni eleitä. Keskustelu sujuu paremmin." Wendy mutisee mulkoilen miestä.

(Onhan täällä sinä ja Trotskikin ja IT:kin on näkynyt..)

[Wendy]

"Ei." mutisen vihaisena. "Minua ei kiinnosta teidän itsemurha-suunnitelmat. Ymmärsitte veljeäni tai et. Tiedätkö edes hänen nimeään?"
Veljeni ilmeestä päätellen naureskelee minulla.
"Minun puolestani voitte kutsua häntä idiootiksi."
Naureskelu loppui.

[Odotan porukan reagoivan uutiseen katedraalin korjausverosta tai pakkotyöstä sen korjaamiseksi, joten ei ole paljoa sanottavaa.]

(Griffin// Hypätäänkö vähän eteenpäin? Muutkin pääsisi jatkamaan. Wendy on joko mukana tai ei ole, minulle oikeastaan aivan sama)

(Jatkan HETI kun muut siirtyvät aamuun, sillä oma hahmoni nukkuu jossain korvessa viskipullo kainalossa ._.)

(tässähän tämä on käynyt hyppäämällä kun huvittaa. pelaamme tätä päivää ja keskustelumme loputtua, voidaan siirtyä samaan aikaan kuin muutkin)

jahas. "nimensä hän valitsee itse. voit tulla tai jättää tulematta tyttöseni, miten haluat. löytynee tuolta toinenkin tulkki." totean ja pudotan tupakin maahan ja astun sen päälle. "lähdetäänkö?" kysyn veljeltä, sulkien siskon katseeni ulkopuolelle

[Chester]

Nyökkään hilpeästi. Mies vaikuttaa huomattavasti paremmalta jätkältä. Wendy aukoo suutaan raivostuneen oloisena, mutta lähtee peräämme nipistäen mielenosoitusellisesti suunsa kiinni.
Ei minua haittaa.

(Käy minulle)

[Wendy]

Tämä yö meni sitten nukkumatta.
"Ollaanko pian perillä?" kysyn tukahduttaen haukotuksen.

Nousen ylös tokkuraisena ja haron hiukseni pieneksi nutturaksi niskaan. Haukottelen, venyttelen ja alan kerätä tavaroitani. Lähden kävelemään kohti keskustaa hanttihommien toivossa, sillä en viitsisi lorvailla tyhjänpanttina.

Juotuani aamukahvin päätän lähteä kaupunkia kohti. Kirotut eivät tapa itse itseään, joten minun on tehtävä sekin. Onneksi siitä maksetaan paljon.

Päätän käväistä katetdraalilla tutkimassa vahinkoja, ja huomaankin siellä jo muutaman kyläläisen (ihan satunnaisia vain(?)) korjaamassa ja siivoamassa. Liityn seuraan vähin äänin.

[Piispa Šilem]

Pidän puhetta ja julistan edelleen samaa sanomaa: "jos joku ei osallistu tähän työhön palkatta hänen veronsa nousevat ja joka ei maksa verojaan Katedraalille ei koskaan voi odottaa että parantaisin hänet vaan kysyköön apua paladiineiltä, jotka tuskin haluavat auttaa piispakunnan vihollisia!"

Ajattelen mielessäni (äänettömästi); "onkohan elukka tappanut naapurin ukon (naapuri kaupungin piispan, ei kukaan pelaaja!) ja hakee palkkiota tai onkohan se kuollut paljastamatta nimeäni."

"nyt." ilmoitan ja käännyn tieltä sivulle. osittain kirkkoa, osittain leiriä muistuttava Severinovin asema kohoaa mustana ja päivää helvetisti piristävänä hautakammiona edessämme. johdatan sisarukset kirkon ovelle ja mustasinisiin haarniskoihin pukeutuneet ja T-visiirisillä kypärillä naamioidut vartijat pysäyttävät meidät. "Zacahrias Bent. löysin uuden metsästäjän. tyttö on sukulaisia." sanon ja avaan oven pitkään käytävään vartioiden väistäessä. "teidän jälkeenne." hymyilen.

(asema on neliön muotoinen muureilla ympäröity ja sisäpihan kattava rakennelma. sisäänkäyntinä toimii suuri kirkko ja vastapäätä sitä sisäpihan toisella puolella on neliön muotoinen kivinen kerrostalo, jossa suurin osa ihmisille näytettävästä toiminnasta tapahtuu. muurien nurkissa on vartiotornit ja pihan alla useita katakombeja, varastoja, saleja, huoneita ja käytäviä, missä sijaitsee varsinainen järjestön toiminta. pihalla harjoitetaan metsästäjiä.)

[Chester]

Katson sisäpihaa vaikuttuneena ja päästän vihellyksen. Metsästäjä, mies oli sanonut. Mikäli pääni enää toimii, tuumisin heidän metsästävän kirottuja. Mainiota. Otuksille onkin aika tehdä jotain. Jospa he tietäisivät myös, mistä niitä tulee. Voin kyllä selvittää sen itsekin, "metsästäjänä" pääsen varmana lähemmäksi selviämistä.
Vilkaisen siskoani, joka katsoo kaikkea silmät pyöreinä. Jospa hänkin tottuisi kirottuihin ja lakkaisi olemasta tuollainen harras tiukkapipo.

Saavun katedraalille ja näen aika paljon ihmisiä korjaamassa eilisiä tuhoja. Piispa taas pitää puhetta... Verojen nostamisesta tai pakkotyöstä?! No en minä ala mitään maksamaan tai ainakaan pakkotyötä tekemään!

kävelen perään ja vartija sulkee oven. sisäpihalla muutama metsästäjä näyttää olevan harjoittelemassa lähitaistelua erilaisilla aseilla ja ilman. jotkut harjoittelevat tarkkuusammuntaa verkkonuolilla ja muilla erikoisaseilla. eipä taida poikaparka tietää vielä mitään, tuumaan hänen ja siskonsa naamoista. käytävä jatkuu muuria myöten sisäpihan ohi ja päätyy suurelle kerrostalon ovelle. "vaikuttavaa vai mitä. kirkot ja tietyt yritykset rahoittavat tämän kaiken joten koulutus on ensiluokkaista ja sen jälkeen metsästäjä voi yksinkin tappaa kirotun." luennoin.
(metsästäjällä on musta tai ruskea assassin-tyylinen puku ja naamio. kevyt panssarointi ja jokaisella on jousi ja nuolet, tai pistooli. sen lisäksi heillä on veitsiä, verkkoa, miekka ja lääkeyrttejä.)

[Wendy]

Älytöntä. Miksei tästä ole kerrottu missään?
"Tiedättekö mistä kirotut tulevat?" kysyn silkkaa uteliaisuuttani.

(Kirjoitan kohtauksen valmiiksi ja hyppään sitten aamuun. Anteeksi.)

[Mark]
Onnistuin saamaan tulitikkurasian taskustani, mutta nainen näytti unohtaneen tupakkansa kokonaan. Hän katsoi ohitseni kuin transsissa ja antoi sen pudota maantien lian mustuttamista sormistaan.
"Tule tänne, poika." hän komensi ykskantaan. Minä otin ensin epäröivän askeleen taakse ja sitten takaisin eteen.
"Älä polje siinä paikallasi vaan tule tänne, kuin olisit jo!" nainen kivahti. Säikähdin häntä ja hänen kovaa ääntään, joka olisi kaiken lisäksi voinut houkutella paikalle kirottuja, joten tottelin häntä. En vain mennyt hänen luokseen vaan lennähdin suoraan hänen syliinsä; yritin tukkia hänen suunsa mahdollisimman nopeasti mutta kompastuin matkalla. Ennen kuin ehdin toipua järkytyksestä, oli hän jo tarttunut minua takinkauluksista ja suunnilleen työntänyt kielensä minun kurkkuuni. Suudelma - kai sitä voi siksi kutsua - oli pitkä ja limainen. Hänen sylkensä maistui tupakalta ja hänen hengityksensä haisi viinalta niin, että todella haistoin sen nenässäni, vaikka hän hengitti suuhuni, mutten juuri vastustellut ensimmäisten sekuntien jälkeen. Kai minä itsekin halusin sitä.

Kun hän irrotti minusta, seisoin hetken ajan paikoillani typertyneenä ja sitten peräännyin selkä edellä kujalta. Juoksiessani pois kuulin hänen vielä huutavan: "Haluan tavata sinut uudestaan joskus, poika!" ja nauravan päälle.

Päätän jättää vapaaehtoistyöt sikseen ja lähden etsimään majataloa. Jos ajttelin jäädä asumaan tänne, joudun myös etsimään asuinpaikan ja -enemmän tai vähemmän- rehellisen työn

(Olisikohan kenelläkään vielä intoa pelata?)

Tämä ei meinaa jatkua, joten mitä tehdään? Tässä muutma vaihtoehto:

1. Tapetaan tämäkin roolipeli.
2. Pidetään taukoa.
3. Jatketaan vaikka pakolla!

(Haluaisin jatkaa, mutta toivottomaltahan tämä alkaa tuntua kun täällä pyörii enintään neljä henkilöä viikossa!)

(Olen täällä lähes joka päivä, mutta taas hahmot ovat liian eri paikoissa! Ei tule mitään, seuraavassa on pakko olla jokin pienempi alue, vaikkapa kakarajoukko pelaamassa spiritismiä tms. )

Tehdään sitten roolipeli, jossa ulkona oon valtava myrsky, joten sisätiloista ei voi poistua. Kaikki hahmot ovat samassa talossa, pienellä saarella! minulle käy mikä tahansa jos vain pääsisi pelaamaan...

(Zombirope olisi voinut toimia, jos kaikki olisivat esimerkiksi olleet jossain samassa rakennuksessa isossa kaupungissa zombien ympäröimänä ilman pakoreittiä. Entäpä jos elvytetään zombirope tai tehdään uusi?Epäilinkin tätä ropea, koska alue oli liian iso...)

Njah. Siinä on niin paljon ampumista ja ase-höpinää, etten osallistuisi.

Ihan hyviä ideoita tullut esiin ja minulle oikeastaan käy mikä tahansa suljettu tila, josta ei pääse pois, mutta sisälle voisi mielummin päästä, jos joku vaikka liittyy mukaan kesken pelin. Jos me tehdään tuo talojuttu, niin jokuhan voisi piirtää talon pohjapiirroksen ja laittaa sen nettiin. Muistakaa paikkaa suunnitellessa, ettei se saa olla liian yksinkertainen ja tekemistä pitää riittää, koska muuten peli voi loppua siihen, että pelaajat ovat kaikki samassa paikassa, mutta eivät tee mitään...

No halutaanko täällä ropettaa vai ei?

Keksimisessä voin auttaa, mutta välttelen keskustelujen aloittamista edelleen...

Trotskin ideoista laiva olisi paras olisi laiva, sillä pelin jatkuvuus olisi taattu. Pysähtynyt huvipuistolaite ja pommisuoja ovat huonompia ideoita, sillä nopeastihan sieltä laitteesta pelastetaan ja pommitus ei kestä ikuisesti. Jonkinlainen rakennus, josta ei pääse pois voisi myöskin toimia, jos sieltä ei pääsisi pitkään aikaan pois.

Kiinnostaisiko ketään herätellä tätä ropea tai aloittaa uusi?