muutama visainen kysymys paappeille ja uskoville

"Jos usko on jumalan antama, miksi jumala ei anna sitä kaikille?"

En ole pappi enkä oikein uskovakaan. Uskallan silti vastata. Jumala antaa uskon kaikille niille, jotka sitä aidosti pyytävät. Jumala ei pakota ihmistä vastaanottamaan uskoa. Pitäisikö? Pyytävä saa sellaisen uskon, jota pyytää. Kristillisessä ympäristössä elävä yleensä haluaa olla kristitty, islamilaisessa maailmassa elävä haluaa olla mielummin muslimi kuin kristitty. Siis useimmiten, poikkeuksia on.

Jos aidosti pyydät ja rukoilet, varmaan sinäkin voit tuon uskon lahjan saada. Olisitko mieluummin kristitty vai muslimi? Vai et kumpaakaan? Muitakin vaihtoehtoja on. Voit myös jatkaa uskonnotonta linjaa, sinua ei pakoteta mihinkään.

"Jos usko on jumalan antama, miksi kristityissä maissa ihmiset tulee yleensä kristinuskoon ja islamistisissa maissa islamin uskoon?"

Jahve, Allah, etc etc ovat nimiä, jolla on tarkoitus viitata jumaluuteen. Samoin uskonnot ovat systeemejä, joilla on tarkoitus viljellä yhteyttä jumaluuteen. Ei ole väliä millä nimellä jumaluuteen viitataan ja millä ulkoisella systeemillä yhteyttä jumaluuteen viljellään. Siksi kristityissä maissa aletaan uskoa Jeesuksen nimeen, islamilaisissa maissa Allahin nimeen, jne. Selvää on että vain sellaisen nimen mukaan voidaan uskoa, josta ollaan joskus kuultu.

Valtavirran uskonnon mukana meno on tietysti helpoin ratkaisu, jota ei tarvitse erikseen edes tehdä, vaan riittää vain mennä virran mukana. Siitä poikkeaminen edellyttää yleensä tavallista syvemmälle menevää hengenelämää ja pintaraapaisua syvempiä omakohtaisia itse sisäistettyjä käsityksiä jumaluuden ja todellisuuden todellisesta luonteesta. Jotkin uskonnot - nimiä mainitsematta - saattavat tarjota ja painottaa syvempiä oivalluksia perimmäisen todellisuuden luonteesta kuin jotkut toiset, jotka puolestaan keskittyvät enemmän ulkoisiin muotoihin tai joihinkin historiallisiin tapahtumiin.

Ymmärryksen puutteesta lähtee sitten muiden uskontojen demonisointi - sellaista toimintaa harjoittavaa joukkoa tai uskontokuntaa tässä mitenkään erikseen nimeämättä - joka on käsittämättömän suuri häpeätahra kaikkien uskontojen sisältämien uskonnonharjoitusten muotojen joukossa. Sellaista harjoittavat lahkolaiset ovat itse ansainneet tulla vainotuiksi nykyisten ateistien taholta; he saavat edes vähän maistaa sitä omaa lääkettään (eli aggressiivista lähetystyötä, lähetystyötä tekevän henkilön halventaessa kurjasti sitä, mikä on itselle pyhää).

Heippa
Tässä muutama ajatukseni.

Usko on lahja. Ajattelen, että ihminen voi ottaa tuon lahjan vastaan tai sitten olla ottamatta. Siis kääntää Jumalalle selkänsä. Ihmisellä siis on vapaa tahto tehdä elämällään mitä tahtoo, myös uskon suhteen.

Tämä seuraava on vaikea kysymys. Me elämme aina oman kulttuurimme ympäröiminä. Mutta mä tunnen paremmin vain tämän meidän kristittyjen Jumalan. Meidän uskossamme usko on lahja. En tiedä, millaista on kääntyä muslimiksi.

Tekojen korostaminen ehkä näyttäisi aiheuttavan hyviä asioita. Mutta ajattelen, että tämä kristinuskon logiikka on kuitenkin jotenkin aivan toisenlainen. Kaikki lähtee Jumalasta ja siitä, mitä Jumala antaa. Mitä lähempänä kristitty elää Jumalaa, sitä enemmän Jumala saa vaikuttaa hänessä ja silloin nuo teot syntyvät itsestään. Katekismus sanoo tämän asian näin: ”Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta.”
Siis ei niin, että ihminen muuttuisi omilla pyrkimyksillään ”hyväksi ihmiseksi”, vaan olennaisinta on riippuvuus Jumalasta ja luottamus häneen, elintilaa Pyhälle Hengelle.

Tällaisia ajatuksia
Päivi-pappi Hämeestä

"Jos usko on jumalan antama, miksi jumala ei anna sitä kaikille?"

Koska koko juttu on keksitty. Tätä on aina käytetty hyvänä tekosyynä vääräuskoisten pakkokäännyttämiselle ja myös uskonsodille, intiaanien epäinhimilliselle kohtelulle jne.

" Jos usko on jumalan antama, miksi jumala ei anna sitä kaikille?"

Minun mielestäni ongelma on siinä, ettei kaikki halua sitä vastaanottaa ja olla siis uskollisia Jumalalle (pitää hänen sanat). Ne jotka vastaanottavat hänen sanat ja pitävät ne, ovat uskollisia Jumalalle. Jokainen joka kuulee Jumalan sanat, saa mahdollisuuden alkaa uskollisiksi hänelle.

"Jos usko on jumalan antama, miksi kristityissä maissa ihmiset tulee yleensä kristinuskoon ja islamistisissa maissa islamin uskoon?"

Paikassa jossa kuulee sanat, on helpompi tulla uskolliseksi sille sanalle.

"Miksi jumala katsoo että teot eivät ole tärkeitä ettei kukaan voisi ylpeillä. voisihan jumala määritellä ylpeilyn synniksi erikseen?"

Raamatun perusteella vanhurskaus on tärkeää, koska siitä kumpuaa kaikki hyvät teot. Teot ovat vain ulkoinen merkki ihmisen sisimmästä. Sisin on se mikä ratkaisee, koska sieltä kaikki teot lähtevät.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Mat. 25:46

Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."
Matt. 15:19-20

Ihminen jolla on oikea ymmärrys, tietää mikä on hyvä ja oikein ja haluaa tehdä sen mukaan.

Kristinuskon Jumala sanoo älä pidä muita Jumalia Minun rinnallani. Näin on uskottava.
Kun Jumala on antanut sinulle elämän ole siitä kiitollinen keneltä elämän olet saanut.
Joka päivä elämässäsi tapahtuu jotain huomaatko mitä? Huomaat ehkä joskus ja toteat olipa minulla tuuri mutta kuka sen tuurin sinulle mahdollisti?
Huomaatko uskoessasi vaikka vähän miten mielesi muuttuu suvaitsemaan muita ja pyrit siivoamaan epäkohtia elämästäsi sekä ryhdyt katsomaan lähimmäisiäsi rakkaudellisin ajatuksin.
Huomaatko tekosi joita teet ovat omiasi ja otat aina vastuun itsestäsi vaikka siitä on sinulle haittaa ja vaivaa haluten vastata itsestäsi.
Huomaatko että alat kunnioittamaan isääsi ja äitiäsi että KAUAN eläisit ja MENESTYISIT maanpäällä. Kunnioittaisit siksi että sinulla on isä ja äiti ei heidän hyvyytensä vuoksi. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin . Esittäisin , katsokaa omaa elämää mitä siinä tapahtuu ei niinkään muita. Tutkikaamme itsemme olemmeko kelvolliset Jumalan kasvojen edessä.