Puhelinkäyttäytyminen

Kyllä me kysellään, keneltä viesti oli ja tyyliin, "mitäs se?" Mut tämä johtuu enemmänkin siitä, et meillä myös yhteisiä ystäviä kuin kyttäämisestä. Kumpikaan meistä ei oleta, et viestin sisältöä tarkemmin avataan tai ruoditaan. Yhteisille ystäville vaan terkut lähetetään viestin mukana.

Saatan sanoa, jos se sopii viestin lähettäjään tai sisältöön (esim ystäväni pyytää kylään seuraavana viikonloppuna ja meidän yhteiset suunnitelmamme ovat vielä auki). En kysele mieheltä hänen viesteistään tai puheluistaan enkä sietäisi, jos hän vaatisi minua selittämään omani.

Meillä vaimo aina kertoo, että "sulle tuli tekstari" ja sitten kun olen lukenut se niin "mitä nyt?" Vastaavasti puhelun jälkeen kyselee "kuka ja mitä asiaa?"

Vaimoni onkin kontrollifriikki, eikä hän päästä mitään tapahtumaan ilman tietoisuuttaan. Minun tai toisten kunnioituksella tai oikeuksilla ei ole merkitystä, kun hän tyydyttää uteliaisuuttaan / tarvettaan hallita. Tilanteen mukaan kaikki pengotaan alkaen taskuista ja kaapeista päättyen tietokoneeseen ja puhelimeen. Ja jos hän löytää jotain mielestään epäilyttävää, ei hän ujostele lainkaan, vaan käy kyselemään painokkaasti.

Pidä oikeuksistasi kiinni äläkä anna kenenkään kävellä ylitse "parisuhteen" nimissä. On sinusta kiinni kauanko siedät ja millä tasolla. Kokemuksesta osaan sanoa, että jossain vaiheessa tuo utelu käy mielen päälle ja pahasti.

Itse en ole lainkaan utelias luonne (olen siis nainen). Oletan, että ihmiset kertovat kyllä, jos on jotain kerrottavaa.

Jos mies saa viestin tai puhelun, ja keskeyttää yhteisen aikamme, kun teemme jotain tärkeää, katson häntä kysyvästi. Yleensä hän kertoo.

Jos taas tyyliin minä luen kirjaa ja hän katsoo elokuvaa, viestit sun muut eivät häiritse ketään ja mitäs ne minulle siinä tilanteessa kuuluisivat. Useimmiten tulee mainittua, mitä on meneillään.

En muute ymmärrä ihmisiä, jotka penkovat toistensa tavaroita tai viestejä. Kokisin tämän äärimmäisen loukkaavaksi, enkä voisikaan seurustella kontrollifriikin kanssa. Ei minulla ole salattavaa ja voin jakaa kaiken, jos kauniisti kysytään. Mutta se että omin päin mentäisiin tutkimaan... Ei ei ei.

Meillä kyllä kysäistään aika yleisesti että "Kukas se oli?" tai "Mitä tuli?", mutta en ole kokenut sitä mitenkään painostavana kysymyksenä. Tuon kysymyksen jälkeen ei vaadita tyhjentävää selitystä, eikä mitään tenttausta tule. Voi kuitata kysymyksen ihan lyhyesti, että kuka oli, tai pidemmin kertoa, jos asia koskee kumpaakin, ja jos haluaa kertoa.

Mielestäni on vaan ihan yleisestä kiinnostuksesta yhteisiin asioihin, ja ehkä vähän toisenkin asioihin. Ihan samoin voi kysyä puhelun jälkeen että "Oliko jotain erikoista?".

Miksi kysymys tuntuu tungettelevalta? Onko jotakin salattavaa? Vaatiiko kumppani liian yksityiskohtiin menevää selvitystä? Missä kulkee yksityisyyden raja? Jokaisella on erilaiset käsitykset, mutta mielestäni parisuhteessa saa (ja pitääkin olla) kiinnostunut toisen asioista tiettyyn sopivaan saakka. Toisaalta kummallakin saa olla omia asioita, joita ei tarvitse jakaa toisen kanssa. Nuo rajat pitää jokaisen parisuhteessa keskenään sopia, ellei ne muodostu ihan itsestään.

Mä kerron, kuka ja suurinpiirtein mitä asia koskee.

Mies piilottelee luuriaan eikä kerro viesteistä tai puheluista, mä sitten kysyn suoraan kellä oli meille asiaa?

Olen kyllä ajatellut että lakkaan kohta kertomasta kun ei toiselta puolen löydy samanlaista avoimuutta

Joskus sitä kaipaa aikaan entiseen, jolloin ei ollut kännyköitä. Nurkassa yksi lankapuhelin ja kun se soi kuka tahansa siihen sai vastata ja otettiin viesti vastaan jos puhelu oli toiselle tai hihkaistiin puoliso puhelimeen.

Ei ollut suuriakaan salamyhkäisyyksiä, miksi muuten toi että toinen kysyy viesteistä on tungettelevaa? Mun mielestä se on ihan normaalia keskustelua. Jos kerran meidän yhteistä aikaa häiritään.

Jotenkin tuntuu että kaverit olettavat että kaikki on tavoitettavissa 24/7 ja se ihminen jonka kanssa pitäisi elää on kakkosena

Miu salamiehel on toinen numba jota käytetään, ei tartte työnumeroon sit viestitellä kun mies on kotona. Rouva muuten kyselee.

Aika usein meillä vaihdetaan tietoja viesteistä, koska useimmiten viestittäjä on molempien tuttu ja asiakin koskee molempia tai on jopa tarkoitettu molemmille. Me tosin ollaan oltu yksissä jo vuosia ja

Alkutaipaleella ei tarvinnut miettiä sellaisia, mies kertoi kelle lähetteli viestejä ja teki niin avoimesti nähteni. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen seurustelun jälkeen ja noin puolen vuoden ajan on kuljettanut puhelinta mukana jopa vessaan mennessään, pitää puhelinta pöydällä ylösalaisin ja ei vastaa vaikka puhelin soi äänettömällä. Asia alkoi vaivata ja ärsyttää minua niin paljon, että otin asian keskusteluun ja mies sanoi ettei ole toista naista, mutta ei antanut myöskään järjellistä selitystä käytökselleen.Kerroin hänelle etten ikimaailmassa toisen kännykkää tongi, jos jotenkin luottamusta minuun epäilee. Muutenkin koko suhteemme tila meni samalla vakavampaan keskusteluun ja pahoilla mielin poistuin hänen luotaan, kun hän vaikeni kuin muuri. Suhteessa avoimuus, asioista puhuminen ja luottamus kulkee käsi kädessä eikä siis tule edes tarvetta kyseenalaista mitään, jos se puoli on kunnossa.