Lokakuun 31 pnä

Tahtoisin aina olla hiljainen ja lempeä, mutta ei aikaakaan, niin viha ja kärsimättömyys valtaa minut. Tahtoisin aina olla puhdas ja vapaa kaikista synnin himoista, mutta synnin laki vangitsee minut, niin että teen sitä, mitä vihaan. Tahtoisin olla nöyrä kaikkia ihmisiä kohtaan, kärsivällinen murheessa, epäitsekäs ja taivasta ikävöivä. Mutta tuokiossa olen oikeasta mielentilastani siirtynyt tilaan, joka on minulle arvoitus ja kauhistus. Mitä tämä kaikki on muuta kuin juuri sitä, josta apostoli tässä puhuu: »Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka vangitsee minut synnin lakiin, joka jäsenissäni on.» Ja kuka saattaa sanoa, kuinka huonosti silloin voi käydä?
Jos nyt Henki kuitenkin pysyy voitolla, johtuu se siitä, että sielu kaikissa tapauksissa yhä edelleen tahtoo taistella lihaa vastaan saaden katumuksessa ja uskossa lääkitystä armoistuimen luota, niin että taas on uutta lohdutusta, halua ja voimaa jatkamaan vaellusta Hengen mukaan. Se johtuu siitä, että sielu kaikista nöyryyttävissä kokemuksissaan muuttuu yhä jumalisemmaksi, oppii yhä paremmin tuntemaan heikkoutensa ja synnin kauhean vallan sekä alkaa yhä enemmän turv

Jos nyt Henki kuitenkin pysyy voitolla, johtuu se siitä, että sielu kaikissa tapauksissa yhä edelleen tahtoo taistella lihaa vastaan saaden katumuksessa ja uskossa lääkitystä armoistuimen luota, niin että taas on uutta lohdutusta, halua ja voimaa jatkamaan vaellusta Hengen mukaan. Se johtuu siitä, että sielu kaikista nöyryyttävissä kokemuksissaan muuttuu yhä jumalisemmaksi, oppii yhä paremmin tuntemaan heikkoutensa ja synnin kauhean vallan sekä alkaa yhä enemmän turvautua rukoukseen ja sanaan saadaksensa apua.
On sangen tärkeätä tarkata, miten tässä menetellään. Sillä jos käy päinvastoin, niin että sielu yhä enemmän alkaa jäädä pois armoistuimen luota, viihtyä synnissä ja puolustaa sitä, on se taantumisen merkki, vieläpä unen ja kuoleman. Mutta jos päinvastoin synti tulee yhä kauheammaksi hengelle, juuri se synti, joka on lihalleni kaikkein rakkain, niin että pidän kaikkia muita syntejä, vähäpätöisinä tämän rinnalla, pidän itseäni kelvottomimpana syntisenä, mutta armoa ja Kristusta kaikkein tarpeellisimpina, on se todistus siitä, että henki kaikissa taisteluissa tulee yhä Jumalaa pelkääväisemmäksi ja pyhitetymmäksi.
Jos taas kaikki taistelu uudelleen lakkaisi ja sielu pitäisi itseään niin hyvänä ja hurskaana kuin miksi oli aikonut, on se varma merkki siitä, että on nukuttu ja huomaamatta antauduttu viholliselle. Kun tässä elämässä käy parhaiten, tapahtuu niin, ettei synti kuole eikä ole toimeton, vaan kiusallinen ja ahdistava, koska minä en antaudu sen valtaan, vaan valvoen ja rukoillen kilvoittelen sitä vastaan. Mutta silloin taistelu on usein kovaa ja hätä suuri. Tästä eivät hairahtuneet ja nukkuneet sielut mitään tiedä. Tätä taistelua käyvät ne, jotka kilvoittelevat kruunusta ja joissa laki on herättänyt kaikkinaiset halut.
Oi armon Jumala, anna meille aina uusi tahto ja mieli että uskoisimme kaikki, mitä sanassasi meille sanot ja lupaat! Anna myös alati uudistuva halu ja voima elää sinun tahtosi mukaan! Sinä kaikkitietävä Vapahtaja, sydänten tutkija ja tuomari, joka olet ollut kaikessa kiusattu, niin kuin mekin, sinä tiedät, kuinka hengelliset vihollisemme ahdistavat uskontiellä. Auta sinä uskon alkaja ja päättäjä, meitä kilvoittelemaan hyvää uskon kilvoitusta ja tarttumaan kiinni iankaikkiseen elämään, johon meitä kutsuttu on! Anna anteeksi kaikki synnit ja rikkomukset, jotka aikomattamme tulevat tehdyiksi! Ja anna meille uutta halua ja voimaa rukoilemaan ja valvomaan sinun tulemisesi odotuksessa. Amen.