Avioehdon vaikutus tasinkoon perinnönjaossa?

Kyllä vaan. Minun vanhemmilla oli juuri tuollainen avioehto. Isän kuoltua äiti sai tasinkona puolet isän omaisuudesta ja äidin omaisuutta ei otettu ollenkaan huomioon.

Tuollaisessa tilanteessa mikään muu ei ole varmaa kuin se, että riitaa tulee siitä, kummanlaatuinen omaisuus onkaan tallella ja kumpaa omaisuutta on kulutettu. Raha kun ei ole korvamerkittyä.

Toki jos kyseessä on esim. kiinteistö, joka puolisolla oli jo ennen avioliittoa, on asia selvä.

Jos A:lla on vain avio-oikeuden alaista omaisuutta ja B:llä vain avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, niin niinhän se menee, että B saa puolet A:n omaisuudesta tasinkona, vaikka B olisi miljonääri.

Aina kun puolisoilla on molemmanlaatuista omaisuutta, olisi syytä pitää kirjanpitoa siitä, mikä omaisuus on mitäkin. Se saattaa auttaa ositusta tehtäessä. Yksinkertaisinta on tietenkin jos kaikki omaisuus on joko avio-oikeuden alaista tai avio-oikeudesta vapaata, mutta näihän ei läheskään aina ole.

Puolisothan ovat myös saattaneet saada perintöä, joka on testamentilla määrätty avio-oikeudesta vapaaksi. Sitten onkin käsillä mukava soppa, kun tuolla perintörahalla on lyhennetty yhteistä asuntolainaa, joka kohdistuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen eli puolisoiden yhteiseen kotiin. Nämäkin tilanteet ovat toki ratkaistavissa, mutta lopputulos ei välttämättä ole halutunlainen (ainakaan sen perintöä saaneen näkökulmasta).

Avioehtosopimukset eivät todellakaan ole mitään standarditavaraa, vaan ne räätälöidän (tai ainakin pitäisi räätälöidä) kunkin pariskunnan tilanteeseen ja tahtotilaan sopiviksi.

Aina on hyvä muistaa, että avioliitolla on merkittävät taloudelliset seuraamuset, ja vaikka avio-oikeudella ei avioliiton aikana olekaan mitään merkitystä, saattaa se avioliiton päättyessä johtaa hyvin merkittäviinkin omaisuudensiirtoihin.

Jos avioliiton taloudellisesta puolesta ja avioehtosopimuksesta ei päästä sopimukseen, kannattaa ehkä miettiä, pitäisikö avioliiton solmiminen jättää väliin.

Joka tapauksessa on hyvä selvittää itselleen, millaisia vaikutuksia näillä sitoumuksilla on omassa tapauksessa eli mitä tapahtuu kun avioliitto syystä tai toisesta päättyy.

Toisaalta avioehdon tekemiseen tarvitaan aina molemmat osapuolet, ja pitäisi olla aikamoisen hölmö ihminen sellainen joka suostuu avioehtoon jossa hänellä ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen,mutta toisella on täysi avio-oikeus hänen omaisuuteensa.

Niin no, huonoja sopimuksia nyt ei kannata tehdä, mutta onhan näitä.

Tietysti on aina mahdollista hakea osituksen sovittelua, mutta se on kuitenkin poikkeus.

Jos ei mitään ole erikseen mainittu, niin voimassahan se on kummassakin tapauksessa.

Lakinainen kirjoitti:

Jos ei mitään ole erikseen mainittu, niin voimassahan se on kummassakin tapauksessa.

Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa. Kohtuuton avioehto voidaan sivuuttaa.

Lainlukija kirjoitti:

Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa. Kohtuuton avioehto voidaan sivuuttaa.

Millä perusteella avioehto on sinusta kohtuuton?

11+11 kirjoitti:

Millä perusteella avioehto on sinusta kohtuuton?

Yksipuolinen sopimusehto on pääsääntöisesti aina kohtuuton kaikissa sopimuksissa.

Lainlukija kirjoitti:

Yksipuolinen sopimusehto on pääsääntöisesti aina kohtuuton kaikissa sopimuksissa.

No eipä se nyt ihan noin taida olla. Avioehtosopimus, jolla vain toisen puolison avio-oikeus on poistettu, voi olla hyvinkin perusteltu ja molempien osapuolten tahdon mukainen, ja johtaa juuri sellaiseen lopputulokseen kuin mitä puolisot yhdessä haluavat.

Osituksen sovittelu on sitä paitsi aina poikkeuksellinen toimenpide, eli vaatimus sovittelusta ei mene läheskään aina läpi.

Oli avioehto sitten millainen tahansa, on pääsääntö se, että sen mukaan mennään. Siksi pitääkin selvittää itselleen tarkasti, mitä sopimus ihan konkreettisesti tarkoittaa.

Lakinainen kirjoitti:

No eipä se nyt ihan noin taida olla. Avioehtosopimus, jolla vain toisen puolison avio-oikeus on poistettu, voi olla hyvinkin perusteltu ja molempien osapuolten tahdon mukainen, ja johtaa juuri sellaiseen lopputulokseen kuin mitä puolisot yhdessä haluavat.

Osituksen sovittelu on sitä paitsi aina poikkeuksellinen toimenpide, eli vaatimus sovittelusta ei mene läheskään aina läpi.

Oli avioehto sitten millainen tahansa, on pääsääntö se, että sen mukaan mennään. Siksi pitääkin selvittää itselleen tarkasti, mitä sopimus ihan konkreettisesti tarkoittaa.

Lue lisää

Yksipuolinen avioehtosopimus voi olla perusteltu. Tätä en ole kiistänyt.

Pääsääntöisesti yksipuoliset ehdot ovat kohtuuttomia. Tämä on ihan perusasia sopimusten sovittelussa niitä kohtuullistettaessa.

Osituksen sovittelu on poikkeus ja niin on yksipuolinen avioehtokin. Natsaa hyvin yhteen!

Lainlukija kirjoitti:

Yksipuolinen avioehtosopimus voi olla perusteltu. Tätä en ole kiistänyt.

Pääsääntöisesti yksipuoliset ehdot ovat kohtuuttomia. Tämä on ihan perusasia sopimusten sovittelussa niitä kohtuullistettaessa.

Osituksen sovittelu on poikkeus ja niin on yksipuolinen avioehtokin. Natsaa hyvin yhteen!

Lue lisää

Ei kuitenkaan kannata uhota tuollaisia asioita itsestäänselvyyksinä.
Väitteesi "tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa." on täysin vailla perusteita, koska et tunne tapausta.

Sovittelu ei ole mikään automaatti, joka onnistuu aina, kun avio-oikeus on voimassa vain toisen puolison omaisuuden osalta. Mutta näin ihmiset usein luulevat, koska kaiken maailman urpot tällaisia uhoavat keskustelupalstoilla.

Lainlukija kirjoitti:

Yksipuolinen avioehtosopimus voi olla perusteltu. Tätä en ole kiistänyt.

Pääsääntöisesti yksipuoliset ehdot ovat kohtuuttomia. Tämä on ihan perusasia sopimusten sovittelussa niitä kohtuullistettaessa.

Osituksen sovittelu on poikkeus ja niin on yksipuolinen avioehtokin. Natsaa hyvin yhteen!

Lue lisää

Itse asiassa soviteltavaksi saattaa tulla nimenomaan sellainen sopimus, jolla avio-oikeus onkin molemmin puolin poissuljettu.

Mitään yleisiä sääntöjä ei sovittelussa ole, vaan ne ratkaistaan tapauskohtaisesti. Oleellista on se, johtaako ositus kohtuuttomasn lopputulokseen, eikä se, mikä on avioehtosopimuksen sisältö.

Ja soviteltavaksihan saattaa tulla sellainenkin ositus, jossa puolisolla ei ole lainkaan avioehtosopimusta.

Lakinainen kirjoitti:

Itse asiassa soviteltavaksi saattaa tulla nimenomaan sellainen sopimus, jolla avio-oikeus onkin molemmin puolin poissuljettu.

Mitään yleisiä sääntöjä ei sovittelussa ole, vaan ne ratkaistaan tapauskohtaisesti. Oleellista on se, johtaako ositus kohtuuttomasn lopputulokseen, eikä se, mikä on avioehtosopimuksen sisältö.

Ja soviteltavaksihan saattaa tulla sellainenkin ositus, jossa puolisolla ei ole lainkaan avioehtosopimusta.

Lue lisää

Kaikessa sopimusten kohtuullistamisessa on nimenomaan yleisenä sääntönä, että sopimuksen osapuolille antamat oiekudet ja edut ovat tasapainossa keskenään. Tämä periaate on koko sovittelujärjestelmän ydin asia.

Sovittelussa pyritään nimenomaan kohtuuttomuuden poistamiseen sopimuksen tasapainoisuutta tarkastelemalla. Siten yksipuolisesti toista osapuolta suosivat ehdot joutuvat erityisesti arvioitaviksi ja niiden kohtuutttomuuteen voidaan puuttua helpommin kuin, jos ehto on sopimuksen tasapainoa ylläpitävä. Yksipuolinen ehto aikaansaa sitä koskevan sovittelukynnyksen alentumisen.

Yksipuolisella ehdolla on myös vaikutusta todistustaakkaan sillä tavoin, että sen osapuolen, jonka hyväksi yksipuolinen ehto on laadittu, on näytettävä toteen peruste, jonka vuoksi sanottua ehtoa voitaisiin pitää tasapainoisena ko. sopimuksessa.

Kaiken kaikkiaan voidaan johtopäätöksena todeta, että ap:n tilanteessa kerrotunlainen yksipuolinen avioehto tulisi sovittelun vuoksi sivuutetuksi, jollei painavia vastasyitä sen sitovuudelle tilenteessa olisi olemassa.

Lainlukija kirjoitti:

Kaikessa sopimusten kohtuullistamisessa on nimenomaan yleisenä sääntönä, että sopimuksen osapuolille antamat oiekudet ja edut ovat tasapainossa keskenään. Tämä periaate on koko sovittelujärjestelmän ydin asia.

Sovittelussa pyritään nimenomaan kohtuuttomuuden poistamiseen sopimuksen tasapainoisuutta tarkastelemalla. Siten yksipuolisesti toista osapuolta suosivat ehdot joutuvat erityisesti arvioitaviksi ja niiden kohtuutttomuuteen voidaan puuttua helpommin kuin, jos ehto on sopimuksen tasapainoa ylläpitävä. Yksipuolinen ehto aikaansaa sitä koskevan sovittelukynnyksen alentumisen.

Yksipuolisella ehdolla on myös vaikutusta todistustaakkaan sillä tavoin, että sen osapuolen, jonka hyväksi yksipuolinen ehto on laadittu, on näytettävä toteen peruste, jonka vuoksi sanottua ehtoa voitaisiin pitää tasapainoisena ko. sopimuksessa.

Kaiken kaikkiaan voidaan johtopäätöksena todeta, että ap:n tilanteessa kerrotunlainen yksipuolinen avioehto tulisi sovittelun vuoksi sivuutetuksi, jollei painavia vastasyitä sen sitovuudelle tilenteessa olisi olemassa.

Lue lisää

Ositusta voidaan sovitella, jos normaalein säännöin toimitettava ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen saa perusteettomasti
taloudellista etua.

Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta voidaan siis sovitella, vaikka avio-oikeus olisi voimassa molemmin puolin tai poistettu molemmin puolin, eli sinänsä tasapuolinen.

Esität, että sovittelu olisi "toispuoleisessa" tilanteessa pääsääntö, jonka sivuuttamiseksi tarvitaan vastasyitä. Näin ei järjestelmä kuitenkaan toimi, vaan pääsääntö on se, että ositus ja/tai omaisuuden erottelu toimitetaan lain ja mahdollisen avioehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisevaa on se, johtaako se kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saa perusteetonta taloudellista etua.

Ottamatta kantaa tähän kyseessä olevaan esimerkkitapaukseen totean vain, perusteita osituksen sovittelulle ei välttämättä ole, vaikka rikkaampi puoliso tasinkoa saisikin. Osapuolet ovat ehkä halunneet sulkea avio-oikeuden pois perintöomaisuutensa osalta, ja että muu omaisuus on avio-oikeden alaista. Näin isomman perinnön vaikkapa vanhemmiltaan saanut saattaa saada tasinkoa, eivätkä sovittelun kiriteerit välttämättä silti täyty. Mikä olisi se perusteeton etu, joka tällaisessa tapauksessa tasinkoa saavalle tulisi?

Ei siis pidä koskaan väittää olevan olemassa mitään varmoja lopputuloksia, jos puhutaan osituksen sovittelusta.

Lakinainen kirjoitti:

Ositusta voidaan sovitella, jos normaalein säännöin toimitettava ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen saa perusteettomasti
taloudellista etua.

Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta voidaan siis sovitella, vaikka avio-oikeus olisi voimassa molemmin puolin tai poistettu molemmin puolin, eli sinänsä tasapuolinen.

Esität, että sovittelu olisi "toispuoleisessa" tilanteessa pääsääntö, jonka sivuuttamiseksi tarvitaan vastasyitä. Näin ei järjestelmä kuitenkaan toimi, vaan pääsääntö on se, että ositus ja/tai omaisuuden erottelu toimitetaan lain ja mahdollisen avioehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisevaa on se, johtaako se kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saa perusteetonta taloudellista etua.

Ottamatta kantaa tähän kyseessä olevaan esimerkkitapaukseen totean vain, perusteita osituksen sovittelulle ei välttämättä ole, vaikka rikkaampi puoliso tasinkoa saisikin. Osapuolet ovat ehkä halunneet sulkea avio-oikeuden pois perintöomaisuutensa osalta, ja että muu omaisuus on avio-oikeden alaista. Näin isomman perinnön vaikkapa vanhemmiltaan saanut saattaa saada tasinkoa, eivätkä sovittelun kiriteerit välttämättä silti täyty. Mikä olisi se perusteeton etu, joka tällaisessa tapauksessa tasinkoa saavalle tulisi?

Ei siis pidä koskaan väittää olevan olemassa mitään varmoja lopputuloksia, jos puhutaan osituksen sovittelusta.

Lue lisää

>>Ositusta voidaan siis sovitella, vaikka avio-oikeus olisi voimassa molemmin puolin tai poistettu molemmin puolin, eli sinänsä tasapuolinen.>>

Tietenkin ositusta voidaan sovitella myös, jos avioehto olisi sovittu tasapainoisestikin. Se ei ole missään ristiriidassa loogisesti sen kanssa, että sovittelussa pyritään löytämään tasapinoinen ja kohtuullinen lopputulos. ovittelussa otetaan huomioon myös sopimuksen sisältöön nähden ulkopuolisia seikkoja, kuten olet luetellut eli avioliiton kesto ja puolisoiden toiminta avioliiton aikana.

Tarkastelin itse sopimuksen siällön merkitystä sovittelun lopputulokselle. Järjestelmä tavoittelee nimenomaan tasapuolista lopputulosta ja jos sopimuksen sisältö jo itsessään aiheuttaa epätasapainoa sopimussuhteeseen, sitä voidaan helpommin sovitella kuin päinvastaisessa tapauksessa. Sovittelukynnys tällöin muuttuu. Pääsääntö yksipuolisia ehtoja tarkasteltaessa on niiden alentunut sovittelukynnys.

>>Osapuolet ovat ehkä halunneet sulkea avio-oikeuden pois perintöomaisuutensa osalta, ja että muu omaisuus on avio-oikeden alaista. Näin isomman perinnön vaikkapa vanhemmiltaan saanut saattaa saada tasinkoa, eivätkä sovittelun kiriteerit välttämättä silti täyty. Mikä olisi se perusteeton etu, joka tällaisessa tapauksessa tasinkoa saavalle tulisi?>>

No, niinpä. Tällaisia kertomiasi sopimuksen ulkoisia olosuhteita voi olla olemassa, jotka toimivat vastasyinä yksipuolisesta ehdosta huolimatta. Näyttötaakka mainittujen seikkojen olemassa olemisesta on sillä, jonka hyväksi yksipuolinen ehto on laadittu.

>>Ei siis pidä koskaan väittää olevan olemassa mitään varmoja lopputuloksia, jos puhutaan osituksen sovittelusta. >>

Ainakaan minä en ole mistään varmasta lopputuloksesta puhunut. Yksipuoliset ehdot vain tulevat helpommin sovitelluksi, jos vastasyitä niiden kohtuullistamiseksi ei löydy. Tämä periaate koskee kaikenlaisten sopimusten sovittelua eikä ainoastaan avioehtosopimusta.

Selkeä pääsääntö yksipuolisen avioehdon arvioinnissa on sen mahdollinen kohtuullistaminen oikeudenmukaiseen lopputulokseen päästäksemme.

Lainlukija kirjoitti:

>>Ositusta voidaan siis sovitella, vaikka avio-oikeus olisi voimassa molemmin puolin tai poistettu molemmin puolin, eli sinänsä tasapuolinen.>>

Tietenkin ositusta voidaan sovitella myös, jos avioehto olisi sovittu tasapainoisestikin. Se ei ole missään ristiriidassa loogisesti sen kanssa, että sovittelussa pyritään löytämään tasapinoinen ja kohtuullinen lopputulos. ovittelussa otetaan huomioon myös sopimuksen sisältöön nähden ulkopuolisia seikkoja, kuten olet luetellut eli avioliiton kesto ja puolisoiden toiminta avioliiton aikana.

Tarkastelin itse sopimuksen siällön merkitystä sovittelun lopputulokselle. Järjestelmä tavoittelee nimenomaan tasapuolista lopputulosta ja jos sopimuksen sisältö jo itsessään aiheuttaa epätasapainoa sopimussuhteeseen, sitä voidaan helpommin sovitella kuin päinvastaisessa tapauksessa. Sovittelukynnys tällöin muuttuu. Pääsääntö yksipuolisia ehtoja tarkasteltaessa on niiden alentunut sovittelukynnys.

>>Osapuolet ovat ehkä halunneet sulkea avio-oikeuden pois perintöomaisuutensa osalta, ja että muu omaisuus on avio-oikeden alaista. Näin isomman perinnön vaikkapa vanhemmiltaan saanut saattaa saada tasinkoa, eivätkä sovittelun kiriteerit välttämättä silti täyty. Mikä olisi se perusteeton etu, joka tällaisessa tapauksessa tasinkoa saavalle tulisi?>>

No, niinpä. Tällaisia kertomiasi sopimuksen ulkoisia olosuhteita voi olla olemassa, jotka toimivat vastasyinä yksipuolisesta ehdosta huolimatta. Näyttötaakka mainittujen seikkojen olemassa olemisesta on sillä, jonka hyväksi yksipuolinen ehto on laadittu.

>>Ei siis pidä koskaan väittää olevan olemassa mitään varmoja lopputuloksia, jos puhutaan osituksen sovittelusta. >>

Ainakaan minä en ole mistään varmasta lopputuloksesta puhunut. Yksipuoliset ehdot vain tulevat helpommin sovitelluksi, jos vastasyitä niiden kohtuullistamiseksi ei löydy. Tämä periaate koskee kaikenlaisten sopimusten sovittelua eikä ainoastaan avioehtosopimusta.

Selkeä pääsääntö yksipuolisen avioehdon arvioinnissa on sen mahdollinen kohtuullistaminen oikeudenmukaiseen lopputulokseen päästäksemme.

Lue lisää

Lue enemmän, luulet vähemmän.

Olet ilmeisesti lukenut jonkin sopimusoikeuden perusesityksen ja oppinut mm. termit oikeussubjekti ja sovittelu. Niillä opeilla et nyt ihan pärjää näissä keskusteluissa, kuten suurin osa palstan lukijoista ja kirjoittajista onkin havainnut.

11+11 kirjoitti:

Lue enemmän, luulet vähemmän.

Olet ilmeisesti lukenut jonkin sopimusoikeuden perusesityksen ja oppinut mm. termit oikeussubjekti ja sovittelu. Niillä opeilla et nyt ihan pärjää näissä keskusteluissa, kuten suurin osa palstan lukijoista ja kirjoittajista onkin havainnut.

Lue lisää

Jo kaipaat lisätietoa osituksen sovittelusta, voit tutustua teokseen Pertti Välimäki: Osituksen sovittelu.

Ja oikeussubjekti on ihan peruskäsite ja siitä saat lisätietoa jostakin ihan alan johdantoteoksesta.

Suurin osa palstan lukijoista saa kertomistani asioista arvokasta tietoa, jota voivat itsekin soveltaa, kunhan vain karistavat ennakkoluuloiset ja vääristyneet "itsestään selvyydet" hartijoiltaan.

Lainlukija kirjoitti:

Jo kaipaat lisätietoa osituksen sovittelusta, voit tutustua teokseen Pertti Välimäki: Osituksen sovittelu.

Ja oikeussubjekti on ihan peruskäsite ja siitä saat lisätietoa jostakin ihan alan johdantoteoksesta.

Suurin osa palstan lukijoista saa kertomistani asioista arvokasta tietoa, jota voivat itsekin soveltaa, kunhan vain karistavat ennakkoluuloiset ja vääristyneet "itsestään selvyydet" hartijoiltaan.

Lue lisää

Vai arvokasta tietoa. Okei, avaahan hieman noita yllä olevia ajatelmiasi.

1. Mitä tarkoitat tasapainoisesti sovitulla avioehtosopimuksella?
2. Mikä on tämä "tasapainoinen lopputulos", jota "järjestelmä" tavoittelee?
3. Mikä on tämä mainitsemasi "sopimussuhde", ja millaista epätasapainoa avioehtosopimus voi siihen aiheuttaa?
4. Mitä tarkoitat "näyttötaakalla" koskien "sopimuksen ulkoisia olosuhteita"?

Ja mitä tarkoitat lauseella:
"Yksipuoliset ehdot vain tulevat helpommin sovitelluksi, jos vastasyitä niiden kohtuullistamiseksi ei löydy."
Mitä tämä mielestäsi käytännössä osituksessa tarkoittaa?

Lainlukija kirjoitti:

>>Ositusta voidaan siis sovitella, vaikka avio-oikeus olisi voimassa molemmin puolin tai poistettu molemmin puolin, eli sinänsä tasapuolinen.>>

Tietenkin ositusta voidaan sovitella myös, jos avioehto olisi sovittu tasapainoisestikin. Se ei ole missään ristiriidassa loogisesti sen kanssa, että sovittelussa pyritään löytämään tasapinoinen ja kohtuullinen lopputulos. ovittelussa otetaan huomioon myös sopimuksen sisältöön nähden ulkopuolisia seikkoja, kuten olet luetellut eli avioliiton kesto ja puolisoiden toiminta avioliiton aikana.

Tarkastelin itse sopimuksen siällön merkitystä sovittelun lopputulokselle. Järjestelmä tavoittelee nimenomaan tasapuolista lopputulosta ja jos sopimuksen sisältö jo itsessään aiheuttaa epätasapainoa sopimussuhteeseen, sitä voidaan helpommin sovitella kuin päinvastaisessa tapauksessa. Sovittelukynnys tällöin muuttuu. Pääsääntö yksipuolisia ehtoja tarkasteltaessa on niiden alentunut sovittelukynnys.

>>Osapuolet ovat ehkä halunneet sulkea avio-oikeuden pois perintöomaisuutensa osalta, ja että muu omaisuus on avio-oikeden alaista. Näin isomman perinnön vaikkapa vanhemmiltaan saanut saattaa saada tasinkoa, eivätkä sovittelun kiriteerit välttämättä silti täyty. Mikä olisi se perusteeton etu, joka tällaisessa tapauksessa tasinkoa saavalle tulisi?>>

No, niinpä. Tällaisia kertomiasi sopimuksen ulkoisia olosuhteita voi olla olemassa, jotka toimivat vastasyinä yksipuolisesta ehdosta huolimatta. Näyttötaakka mainittujen seikkojen olemassa olemisesta on sillä, jonka hyväksi yksipuolinen ehto on laadittu.

>>Ei siis pidä koskaan väittää olevan olemassa mitään varmoja lopputuloksia, jos puhutaan osituksen sovittelusta. >>

Ainakaan minä en ole mistään varmasta lopputuloksesta puhunut. Yksipuoliset ehdot vain tulevat helpommin sovitelluksi, jos vastasyitä niiden kohtuullistamiseksi ei löydy. Tämä periaate koskee kaikenlaisten sopimusten sovittelua eikä ainoastaan avioehtosopimusta.

Selkeä pääsääntö yksipuolisen avioehdon arvioinnissa on sen mahdollinen kohtuullistaminen oikeudenmukaiseen lopputulokseen päästäksemme.

Lue lisää

"Ainakaan minä en ole mistään varmasta lopputuloksesta puhunut."

??? Nimenomaan sinä olet tässä ketjussa aluperin väittänyt varmaksi lopputulokseksi sen että tässä tapauksessa avioehtosopimusta ei otettaisi huomioon, oli siinä sitten mainittu että se on voimassa avioliiton purkautuessa eroon, tai ei:
"Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa."

Ja "tämä tapaus", josta tässä puhutaan on siis seuraava, jos on päässyt sinulta unohtumaan:

"A ja B naimisissa, ei yhteisiä lapsia. A:lla edellisestä liitosta kaksi lasta.
Yksipuolinen avioehto, jolla A:lta suljettu oikeus B:n omaisuuteen. Lisäksi testamentti, jolla A jättää B:lle kaiken omaisuutensa. A kuolee. A:n pesässä omaisuutta yhteensä 200 000 €. B:llä yhteensä omaisuutta saman verran eli 200 000 €."

Eli tässä tapauksessa A:n perilliset vaativat että ositusta sovitellaan ja että yksipuolista avioehtoa, jolla A:lta suljettu oikeus B:n omaisuuteen, ei oteta huomioon. Siis avioehtoa jonka A ja B ovat omasta vapaasta tahdostaan tehneet koska ovat halunneet omaisuutensa A:n kuoleman jälkeen jakautuvan tietyllä tavalla. A:n perilliset, jotka eivät ole olleet millään lailla mukana edes tekemässä sopimusta, siis joutuvat perustelemaan miksi heidän vanhempansa tahtoa ei sittenkään pitäisi ottaa huomioon.

Oletko edelleen aivan varmasti sitä mieltä että tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseinen avioehto "ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa"?

Näin. kirjoitti:

"Ainakaan minä en ole mistään varmasta lopputuloksesta puhunut."

??? Nimenomaan sinä olet tässä ketjussa aluperin väittänyt varmaksi lopputulokseksi sen että tässä tapauksessa avioehtosopimusta ei otettaisi huomioon, oli siinä sitten mainittu että se on voimassa avioliiton purkautuessa eroon, tai ei:
"Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa."

Ja "tämä tapaus", josta tässä puhutaan on siis seuraava, jos on päässyt sinulta unohtumaan:

"A ja B naimisissa, ei yhteisiä lapsia. A:lla edellisestä liitosta kaksi lasta.
Yksipuolinen avioehto, jolla A:lta suljettu oikeus B:n omaisuuteen. Lisäksi testamentti, jolla A jättää B:lle kaiken omaisuutensa. A kuolee. A:n pesässä omaisuutta yhteensä 200 000 €. B:llä yhteensä omaisuutta saman verran eli 200 000 €."

Eli tässä tapauksessa A:n perilliset vaativat että ositusta sovitellaan ja että yksipuolista avioehtoa, jolla A:lta suljettu oikeus B:n omaisuuteen, ei oteta huomioon. Siis avioehtoa jonka A ja B ovat omasta vapaasta tahdostaan tehneet koska ovat halunneet omaisuutensa A:n kuoleman jälkeen jakautuvan tietyllä tavalla. A:n perilliset, jotka eivät ole olleet millään lailla mukana edes tekemässä sopimusta, siis joutuvat perustelemaan miksi heidän vanhempansa tahtoa ei sittenkään pitäisi ottaa huomioon.

Oletko edelleen aivan varmasti sitä mieltä että tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseinen avioehto "ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa"?

Lue lisää

Siteeraat allekirjoittanutta puutteellisesti.

Tässä koko viestini: "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa. Kohtuuton avioehto VOIDAAN sivuuttaa." (KOROSTUS allekirjoittaneen)

Mitään varmaa lopputulosta ei tietenkään ole, jos avioehto voidaan sivuuttaa. OK?

Perillisillä on oikeus vaatia osituksen sovittelua oikeudenomistajina samoin kuten aviopuolisolla itsellään. Sopimusvapaus ei olekaan mikään absoluuttinen vapaus, vaan kohtuullistamissäännöt rajoittavat sitä tietyssä suhteessa.

Lainlukija kirjoitti:

Siteeraat allekirjoittanutta puutteellisesti.

Tässä koko viestini: "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa. Kohtuuton avioehto VOIDAAN sivuuttaa." (KOROSTUS allekirjoittaneen)

Mitään varmaa lopputulosta ei tietenkään ole, jos avioehto voidaan sivuuttaa. OK?

Perillisillä on oikeus vaatia osituksen sovittelua oikeudenomistajina samoin kuten aviopuolisolla itsellään. Sopimusvapaus ei olekaan mikään absoluuttinen vapaus, vaan kohtuullistamissäännöt rajoittavat sitä tietyssä suhteessa.

Lue lisää

Niin, kohtuuton avioehto VOIDAAN sivuuttaa tietyissä tapauksissa, ja sinun mukaasi nimenomaan tässä tapauksessa TULLAAN sivuuttamaan: "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa.".

Ei tuota voi mitenkään ymmärtää muuten kuin että sinun mielestäsi tämä avioehto on kohtuuton eikä tule osituksen sovittelun jälkeen olemaan voimassa.

Muuten olisit tietysti kirjoittanut esim. "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen todennäköisesti ole voimassa kummassakaan tapauksessa."

Näin kirjoitti:

Niin, kohtuuton avioehto VOIDAAN sivuuttaa tietyissä tapauksissa, ja sinun mukaasi nimenomaan tässä tapauksessa TULLAAN sivuuttamaan: "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen ole voimassa kummassakaan tapauksessa.".

Ei tuota voi mitenkään ymmärtää muuten kuin että sinun mielestäsi tämä avioehto on kohtuuton eikä tule osituksen sovittelun jälkeen olemaan voimassa.

Muuten olisit tietysti kirjoittanut esim. "Tosin tässä tapauksessa ei osituksen sovittelun jälkeen todennäköisesti ole voimassa kummassakaan tapauksessa."

Lue lisää

>>Ei tuota voi mitenkään ymmärtää muuten kuin että sinun mielestäsi tämä avioehto on kohtuuton eikä tule osituksen sovittelun jälkeen olemaan voimassa.>>

Aivan oikein ymmärretty. Katso alla vistejäni tässä asiassa lisää. Osituksen sovittelulle on olemassa muitakin avioehdon sisällöstä riippumattomia syitä.

Avioehtosopimuksella voidaan tosiaan vaikuttaa merkittävästi perimykseen ja lakiosiin.

Jos A:n vanhemmat olisivat halunneet varmistaa omaisuuden pysyvän suvussa, heidän olisi pitänyt tehdä testamentit, joilla kumpikin olisi määrännyt. etteivät perillisten puolisot saa avio-oikeutta heiltä perintönä tulleeseen omaisuuteen.

Avio-oikeus voidaan siis sulkea pois avioehtosopimuksen lisäksi myös kolmannen antamalla määräyksellä (joka voi olla testamentissa, lahjakirjassa tai henkivakuutuksen edunsaajamääräyksessä).

Mutta vaikka A:n perintöomaisuus olisikin ollut avio-oikeudesta vapaata, hän olisi voinut testamentata tai lahjoittaa sen puolisolleen. Toki lakiosasäännöstö olisi tullut tässä jonkin verran apuun.

>>B:n omaisuus ei ole perittyä, vaan pääosin avioliiton aikana hankittua, A:n omaisuudesta sen sijaan suuri osa on perittyä. >>

Yleensä avioliiton aikana hankittu omaisuus on kustannettu avioliiton aikana saaduilla ansiotuloilla. Tällainen omaisuus, jos sitä on kertynyt vain toiselle puolisoista, on sellaista, että sen karttumiseen on toisenkin puolison toiminnalla ollut vaikutusta (esimerkiksi kotona lasten hoidon vuoksi viettäneen panoksena). B:n tällainen omaisuus olisi siten sellaista, joka kuuluisi olla avio-oiekuden alaista, koska molemmat puolisot ovat sen karttumiseen vaikuttaneet.

Tehty avioehto, jolla nimenomaan B:n omaisuus on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, on erityisen voimakkaasti epätasapainoinen.

A:n peinnöksi saaman omaisuuden sulkeminen avio-oikeuden ulkopuolelle olisi voinut olla perusteltua, jotta B ei olisi voinut hyötyä perusteettomasti A:n saamasta perinnöstä, johon hänen toimillaan avioliiton aikana ei ole ollut mitään vaikutusta. Näin ei ollut kuitenkaan tehty.

Osituksen sovittelun edellytykset ovat tässä tapauksessa erityisen selvästi olemassa, jos A.n perillliset siihen haluavat vedota, koska avioehtosopimuksen ulkopuoliset seikat puoltavat avioehdon kohtuullistamista sen yksipuolisuuden lisäksi.

Oliko A siis jo kuollut?
Entä onko A:n puolisolla lapsia?
Ja oliko A:n testamentissa toisisijaismääräystä, eli määräsikö hän kenelle omaisuus menee puolison kuoltua?

>> No, näillä mennään, ei auta itku markkinoilla. >>

Herätys nyt! A:n perillisten tekemä osituksen sovitteluvaatimus voi johtaa siihen, että avioehtoa ei oteta omasiuuden osituksessa huomioon ja B ei saa tasinkoa kuolinpesästä lainkaan.

Sovittelussa otetaan huomioon, kuten Lakinainen on todennut: "Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."

Puolisoista B ei ole tehnyt mitään A:n perintönä saaman omaisuuden kartuttamiseksi ja kuitenkin B saisi yksipuolisen avioehdon mukaisesti tasinkoa A:lta 100.000 euroa. Tämä ei ole kohtuullista. Sen sijaan A on voinut vaikuttaa omalla ansiotuloillaan siihen, että B on voinut kartuttaa omaisuuttaan, jos avioliiton aikana on käytetty yhteisen talouden menoihin A:n tuloja (ja kenties B:n osuus yhteisen talouden menoista on ollut vähäistä).

Avioehdon sovittelun tuloksena tasinkoa ei makseta, ja A.n jäämistö 200.000 euroa tulee jaettavaksi testamentin mukaisesti (puolet) ja lasten lakiosiin (toinen puoli eli 2 x 50.000 euroa).

Avioehdon sovittelu johtaa lakiosien tuplaantumiseen.

Lakinainen kirjoitti:

Oliko A siis jo kuollut?
Entä onko A:n puolisolla lapsia?
Ja oliko A:n testamentissa toisisijaismääräystä, eli määräsikö hän kenelle omaisuus menee puolison kuoltua?

Lue lisää

On. Teki testamentin ja avioehdon pari kk ennen kuolemaansa.

Lakinainen kirjoitti:

Oliko A siis jo kuollut?
Entä onko A:n puolisolla lapsia?
Ja oliko A:n testamentissa toisisijaismääräystä, eli määräsikö hän kenelle omaisuus menee puolison kuoltua?

Lue lisää

B:llä ei ole lapsia, eikä testamentissa lue muuta kuin että omaisuus jää B:lle.

Lainlukija kirjoitti:

>> No, näillä mennään, ei auta itku markkinoilla. >>

Herätys nyt! A:n perillisten tekemä osituksen sovitteluvaatimus voi johtaa siihen, että avioehtoa ei oteta omasiuuden osituksessa huomioon ja B ei saa tasinkoa kuolinpesästä lainkaan.

Sovittelussa otetaan huomioon, kuten Lakinainen on todennut: "Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."

Puolisoista B ei ole tehnyt mitään A:n perintönä saaman omaisuuden kartuttamiseksi ja kuitenkin B saisi yksipuolisen avioehdon mukaisesti tasinkoa A:lta 100.000 euroa. Tämä ei ole kohtuullista. Sen sijaan A on voinut vaikuttaa omalla ansiotuloillaan siihen, että B on voinut kartuttaa omaisuuttaan, jos avioliiton aikana on käytetty yhteisen talouden menoihin A:n tuloja (ja kenties B:n osuus yhteisen talouden menoista on ollut vähäistä).

Avioehdon sovittelun tuloksena tasinkoa ei makseta, ja A.n jäämistö 200.000 euroa tulee jaettavaksi testamentin mukaisesti (puolet) ja lasten lakiosiin (toinen puoli eli 2 x 50.000 euroa).

Avioehdon sovittelu johtaa lakiosien tuplaantumiseen.

Lue lisää

Tilanne on juuri, kuten kuvasit. Heillä ei ole yhteisiä lapsia (B:llä ei lapsia lainkaan), molemmat ovat käyneet töissä koko liiton ajan, B:n palkka on selvästi huonompi kuin A:n, ja lisäksi A:n omaisuudesta iso osa on perittyä.