1. Älä lähde siitä aina ja joka paikassa että saat kelvata vaan sellaisena kuin olet! Se ei ole miellyttävää toisista jos haiset olet likainen ruokkoamaton aina samat vaatteet ja joku ihan kummallinen viritys päässäsi koska ihminen kaipaa kauneutta ja hyvyyttä ei niinkään omituisuuksiasi! Käy sii suihkussa ja vaihda alusvaatteesi joka aamu! Pese kyntesi ja leikkaa hiuksiasi vaikka itse! Pysri edes ajattelemaan mitä MUUTKIN toivovat ympäristöönsä jos haluat mukaan ! Kirppiksilla saa muutamalla eurolla siistit vaatteet !
2. Opettele perus hyvät tavat: miehenä miten naista kohdellaan ja toistakin miestä ! Miehet jotka juoruilevat luihuiavat ja luistavat asioista eivät miellytä naisia eivätkä miehiä! se kertoo sielusi ahtaudesta ja tarvitset terapeuttia et ystävää!
3. OLE VASTAVUOROINEN KUN JOKU MUISTAA MUISTA TAKAISINKIN . Vaikka jotenkin ja joskus! Kukaan ei halua olla uusi äitisi tai isäsi!
4. Älä ole nilkki vierailija eli älä huomauttele kenenkään kodista yhtään mitään jos kaverisi tarvii apuja ilmaise että olet käytettävissä mutta älä hyysää puolestaan asioita!
5. Tee jotain toisille pyytettömästi äläkä aina odota jotain ns yhtä isoa tai hienoa toinen voi kokea muistavansa sinua antamalla esim aikaansa sinulle - se ei ole itsestäänselvää ikinä! Äläkä pidä omaa aikaasi. Tärkeämpänä kuin muitten olemalla myöhässä ja odotuttamalla muita joka asiassa! Se kertoo asennevammastasi auttamatta samoin kuin tuokin haiseminen- et välitä muista / jaksa välittää jolloin tarvitset ammattiapuja!
6. Ystävät eivät ole terapeuttejasi tai ilmaisia konsulttejasi kuin käytännön pikku askareissa muuhun hanki muualta apuja!
7. Ole avoin ja luota ja jos toinen pettää älä pidä sitä sinun tyhmyytenäsi sillä ongelma on siellä toisessa pääässä!
8. Kun tapaat uuden ihmisen älä hyökkää kimppuunsa koko voimalla opettele mikä on sopivaa ja mikä ei : tämän vuoksi on niitä ihan kirjoitettujakin sääntöjä miten käyttäytyä : kiittää pyytää anteeksi milloin vierailla ja milloin soittaa ja miten pyrkiä osoittamaan sitä hyvää tahtoa muille!
9. Osoita hyvää tahtoa toisia kohtaan SE RATKAISEE AINA ! Ellet tee näin miksi yritätkään ystävyyttä? Toinen haistaa heti ettet ole oikeista motiiveista kiinnostunut hänestä eli et toivo hyvää! KUKAAN EI HALUA PAHANTAHTOISTA , ei vaikka kuinka mielistelisi muuten!
10. Jos haluat siis pyytettömyyttä osoita sitä itse!
11. Kerran kuuntelin erään harrasta pyyntöä auttaa naisensa kanssa, kun hän oli ns jo kokeillut kaiken ja pieleen oli mennyt! Hyvällä ja pahalla ja rahalla ja tavaralla jne! Seksilläkin vaan mikään ei parantanut suhdetta! Sanoin on yksi asia joka kuultaa sinusta ja jota vaimosi kaipaa? No kysyi mies innostuneena ? - KUNNIOITUS! Oletko kokeillut sitä ? Mies katsoi minua hölmistyneenä .. - jaa että sitten tuommosen heititkin? - niin heitin , kokeileppa heti kun menet nyt kotiin miten osoittaa kunnioitusta vaimoa kohtaan ja sitten kerro miten kävi!
Meni toista kk kun näimme seuraavan kerran . Mies tuli aika erinäköisenä viereeni monin tavoin , siistittynä ja todella onnellisempana! Hän sanoi : voi jumalauta sinä sitten osuit tuollakertaa ytimeen vaimo on ollut ihan ällikällä lyöty :)!
KUNNIOITTAKAA PUHEESSA ASENTEELLA JA TEOISSA TOISIA - huomaatte kuinka ystävyyden ovet avautuvat! Muistakaa aurino sai ukon riisumaan sen takin ei myrsky! Hyvää Joulua Kaikille !
Muutama vinkki yksinäisyydestä kärsiville:)!
28
628
Vastaukset
- Hyvää Joulua!
Ja anteeksi kirjoitusvirheet röhnötän koirulin potkiessa minua sängystämme ja kirjoitan samalla! Hän tarvii sitä huomiota myöskin ....
- Ps sitten
Ps: koirat- ja ihan parhaat ystävät sitten joskus kun olet tutustunut heihin sillä hyvällä tahdollasi ja kunnioituksella hyväksyvät muut heikkoutesi ihan luonnostaan kun vaan et hyökkäävällä käytökseääsi aja heita vastaan :)! Ihmisten luonto on etsiytyä aitoon ja miellyttävään seuraan ja välttää ikävyyksiä! Sitten on ihmisiä jotka sitoutuvat siihen pahaan ajautuen siihen asenteeseen tai katkeroituen mutta sille ei vaan voi mitään ! Voi yrittää avata varovasti tälläisiä ihmisiä eri suuntaan ottamalla kaikkeen kivaan mukaan jossa on tarjolla eri malleja:)! hyvä seura auttaa! Ole hyvää seuraa !
- __________________
Tuotatuota. Mitä nyt noita vinkkejäsi luin, niin minulle kävi pikemminkin niin päin, että itse kyllä olin aika lailla tuollainen, mutta muut eivät elämässäni ole olleet. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nämä yksittäiset poikkeukset ovat muuttaneet kauemmas enkä ole samanlaisiin kultakimpaleisiin vielä törmännyt.
Ehkä tuon listasi voisi siis myös kääntää toisin päin ja todeta, että jos et halua olla yksin, opettele hyväksymään se, että ihmiset eivät yleensä ole kirjoittamasi listan mukaisia.
Ne kuormittavat sinua murheillaan.
Ne arvostelevat kotiasi.
Ne eivät tarjoa apuaan kun sitä tarvitset vaikka itse olisit toiminut niin.
Ne odotuttavat sinua vaikka olisit itse aina ajoissa.
No, ainakaan kukaan ystäväni tai tuttavani ei ole vielä tähän mennessä haissut pahalta. Toivottavasti en minäkään. :)
Koirat sen sijaan ovat ihania, vaikka haisevatkin hetkittäin (ihanan) pahalta. - introvert
Kun aloitit tuon kertomalla miten hygieniasta huolehditaan, ajattelin että voi nyt helvetti miten yksinkertasina meitä yksinäisiä pidät. No, oli sulla ihan hyviäkin juttuja, muttei mitään "uutta" . Olen samaa mieltä "___________"n kanssa. Mulla on myös noita kokemuksia. En ole kyllä kovin kauaa mua huonosti kohdelleiden ihmisten kanssa yrittänyt ystävystyä..
Tuo 6. kohta osui kohdalleni. Kerran. Menin vuodattamaan omaa pahaa oloani ihanaan ihmiseen. Suhde ei ollut siinä vaiheessa todellakaan... Pilasin kaiken. Harmittaa tosi paljon. Ja hävettää myös. Ei ole todellakaan kyllä varaa ammattiapuun. Ja jos olisi niin en olisi toisaalta ollut edes niin pahassa henkisessä tilassa ollutkaan...
Enemmän tarvitsisin apua siihen, että miten luottaa toiseen ihmiseen ja uskaltaa nähdä mahdollisuudet ja tutustua. Ja miten oikeasti löytää ne hyvät tyypit.. eikä vain päätyä johonkin seuraan sen mukaan ketä sattuu ympärillä olemaan vaikka koulussa jne..- Aloittaja jälleen
Ei en pidä yksinkertaisina vaan monella on oikeasti hakusessa JO se hygieniapuoli johon kannattaa nähdä se vaiva MINKÄ NE MUUTKIN näkevät!
Kunnioitusta se on ei muuta! Tämä siis koskee sinua joka JOS haluat niitä vinkkejä missä VOI mennä pieleen ystävien hankkimisessa ja pahoin ei mikään lista joa ESTÄÄ muita hyväksymästä vaikka haisevina!
tämä on vinkkilista SINULLE ei vaatimuslista MUILLE! - Näin päin
Aloittaja jälleen kirjoitti:
Ei en pidä yksinkertaisina vaan monella on oikeasti hakusessa JO se hygieniapuoli johon kannattaa nähdä se vaiva MINKÄ NE MUUTKIN näkevät!
Kunnioitusta se on ei muuta! Tämä siis koskee sinua joka JOS haluat niitä vinkkejä missä VOI mennä pieleen ystävien hankkimisessa ja pahoin ei mikään lista joa ESTÄÄ muita hyväksymästä vaikka haisevina!
tämä on vinkkilista SINULLE ei vaatimuslista MUILLE!Se on vaan niin että jotta yhteisolo sujuisi on alkuun siedettävä kiusallisenkin paljon ns tuttavia ekana joitten parissa ei kannata egollaan hyökätä alkuunsa kimppuun vaan tutustua hyvien tapojen puitteissa ensin lähemmin ! Kuten sanoin SITTEN KUN LUOTTAMUSTA SYNTYY ja kunnioitus vallitsee niin ihmiset kestävät toisissaan hirveän isojakin puutteita ja omituisuuksia ja SITTEN SAAVAT TILAA RAKASTAA SINUA SEMMOISENAAN KUIN OLET! Tämä ei tule kuin manulle illallinen vaan vaatii töitäkin :)!
- Aloittaja vielä
Näin päin kirjoitti:
Se on vaan niin että jotta yhteisolo sujuisi on alkuun siedettävä kiusallisenkin paljon ns tuttavia ekana joitten parissa ei kannata egollaan hyökätä alkuunsa kimppuun vaan tutustua hyvien tapojen puitteissa ensin lähemmin ! Kuten sanoin SITTEN KUN LUOTTAMUSTA SYNTYY ja kunnioitus vallitsee niin ihmiset kestävät toisissaan hirveän isojakin puutteita ja omituisuuksia ja SITTEN SAAVAT TILAA RAKASTAA SINUA SEMMOISENAAN KUIN OLET! Tämä ei tule kuin manulle illallinen vaan vaatii töitäkin :)!
No käännän jutun näinpäin : kertokaapa mikä oli epämiellyttävää sen ystäväsi kanssa / vierailussa jonka JUURI SIKSI jätit! Se lista joka siitä syntyy on paras lista? Siis vaan sellaisia joitten VUOKSI ystävyys katkesi siihen ! Melkein kaikki niistä veikkaan liittyvät KUNNIOITUKSEN PUUTTEESEEN JOTA SAIT KOKEA VEIKKAANPA... Vai miten on?
- Risto K
Aloittaja vielä kirjoitti:
No käännän jutun näinpäin : kertokaapa mikä oli epämiellyttävää sen ystäväsi kanssa / vierailussa jonka JUURI SIKSI jätit! Se lista joka siitä syntyy on paras lista? Siis vaan sellaisia joitten VUOKSI ystävyys katkesi siihen ! Melkein kaikki niistä veikkaan liittyvät KUNNIOITUKSEN PUUTTEESEEN JOTA SAIT KOKEA VEIKKAANPA... Vai miten on?
No se miten tämä osa porukasta heti kääntää hyvä vinkkaukset aggressiivisesti negatiivisiksi virikkeiksi itselleen ja loukkaantuu niistä kertoo jo osan yksinolemisen ongelmasta? Rehellisyyttä ! Vai onko niin täydellisiä nämä yksinoljiat ettei mikään uusi siihen mahdu! Rehellisyyttä!
- introvert
Mulla oli todella pitkäaikaisia lapsuudenystäviä. Oltiin ystäviä ihan pennusta asti ja sitten ne hylkäsivät mut. Oliko sitten teini-ikä syynä? Ei ainakaan täysin, siihen en usko. Oli mussa varmaan vikoja, mutta olin aina ollut uskollinen mun ystäville.
Mun on ollut tosi vaikee puhua koskaan oikeesti avoimesti tunteista. Tuo sanakin... Mielipiteet sanon kyllä yleensä ääneen ja suoraan ja mulla ei oo mitään ongelmaa esim. puhua luokan edessä. Mut se on eri juttu.
Kotona on riidat ratkastu käytännössä niin, että se kellä on mennyt hermot on alkanu huutaa ja sitte on ehkä jonkin aikaa huudettu. En muista, että ikinä oltais oikeesti riidan aiheesta keskusteltu avoimesti tai pyydetty anteeks. Anteeks pyytäminen. Ihailen suuresti! En oo ikinä kuullut moista sanaa kotona. (Toinen on että "Rakastan sua".) En tänäkään päivänä oo varmaan koskaan uskaltanu sanoo ääneen kumpaakaan kotona, vaikka joskus oon miettiny jopa. Ehkä viel joskus. :D
Olisin ehkä halunnut silloin nuorempana jutella kavereiden kanssa, mutten oo ikinä oppinu juttelee mistään negatiivisista asioista. Oon lisäksi aika herkkä. Mut en aina ees ajatellu sitä niin, että täs oli joku riita ja nyt siitä pitäis sopia. Ajattelin vaa, että huomenna tätä ei koskaa ollutkaa. Silti, jos multa joku alkoi kysellä, että mistä sä loukkaannuit tai ooks sä vihanen, ni en osannu yhtään selittää. Yksinkertasesti. :D Sitte ne varmaan kyllästy muhun tän takii. Anteeks ei muuten oo kummempi sana, mut siinä tilanteessa kun se oikeesti pitäis ehkä sanoo riidan jälkeen ja sopia.
MUTTA. Oon mielestäni silti aina ollut porukassa se, joka oli yrittänyt pitää huolen siitä, ettei ketään kiusata ja syrjitä. Mulla on molemmista omiakin kokemuksia. Olin vähän niinku kaikkien kaveri ja toisaalta ujo lapsena. Mulla oli muutama paras ystävä. (Ei kaikki samasta porukasta). En koskaan yrittäny miellyttää ketään niinku monet muut.
Olin ehkä erikoinen tyyppi hymypatsaan saajaksi, jos ne yleensä on jotain nokkimisasteen huipulla olevia "kiusaajia". Ainaki lehdistön mukaan. En sitte tiedä... Sama vuos oli ehkä mun ala-aste vuosista pahin. Mun parhaista kavereista "piilokiusas" ja härnäs mua yhden toisen tytön kaa lähes kokoajan. Olin mä sen toisenki tytön kaa tavallaan kaveri, joskus vapaa-ajallakin. Silti kolmen porukassa olin ylimääränen. En koskaan tykännyt toisesta tytöstä. En tiedä miks just sinä vuonna mut äänestettiin hymytytöks. Se oli henkisesti vaikein vuosi ala-asteella. Olin n. 10 v ja jälkeenpäin oon ite tajunnu, että mulla oli sillon syömishäiriö. Iskä sen huomas ja "vittuili" mulle siitä ja sanoi aika rumasti. En haluu sitä kirjottaa ees tähän.. Se ei varmaa tajunnu, että niissä mun häiriintyneissä ja muuttuneissa syömistottumuksissa oli ehkä joku taustasyykin. Terkkarinpaperissa luki että "oikein pirteä ja reipas nuori tyttö". Hyvin osasin tarvittaessa esittää. Tai aina sillon ku ei annettu tilaa olla oma ittensä.
Mitä vanhemmaks oon tullu, sitä enemmän oon oppinu ymmärtää mun lapsuutta ja nuoruutta. Pari vuotta sitten osasin vaan ajatella yläasteen lopulla alkanutta kiusaamista ja sitä ku kaverit jätti yksin. Kiusaaminen ei ollu mulle iso juttu. Siinä ei ollu mitään nii ihmeellistä. Se vierestäkattominen ym. oli jo aikasemminki ollu raskasta, etten oikee ees huomannu eroo siinä, että kiusataanko mua vai jotain toista, ketä joskus pienenpänä oli ollu mun kaveri. Se oli vaikeeta, ku ystävät jätti yksin. Kaikki oli jotain valhetta. Ei varmaan mitään erikoista tässä tarinassa. Tiedän.
Tuo kohta 6. tapahtui vajaa vuos sitte. Se on ihan toinen "tarina". Ehkä mä opin vielä joskus antaa sen itelleni anteeks... ja opin vielä tutustuu ihmisiin. Oon nyt 20 ja toivoa ja uskoa omaan selviytymiseen. Toisina päivinä. Saapa nähdä sitte miten mun käy.
Sama se että mikä mun nikki on. Tuntuu että kaikki vakkarit tunnistaa mut samaks kirjottajaks kuitenkin... ? Mieluiten vaihdan nikkiä.:D En tiedä onko se hyvä vai huono juttu kirjoitella tänne. Tuntuu usein, että mulla on sanottavaa, mut joka toinen kerta mulle tulee morkkis siitä että kirjotan tänne. :/ Taas olen täällä. What the fuck! Lopeta jo! (Sanon itelleni :I )
En vain halua enkä jaksa mitään teenäisiä kaverisuhteita. Monille ihmisille oon jutellu sillon ku kävin koulussa, mutta siihen se jää. Siinä on seinä. Mistä tietää kuka oikeesti haluu olla sun kaveri? Miten siinä edetään. Mulla ei mitään hajua. Oon viimeks ystävystyny leikkimällä ulkona toisten lasten kanssa. :) Karu oli myös lasten maailma, mut aikusten maailmasta en varmaa paljoo sitte tiedä ystävyyden/seurustelun osalta.
Anteeksi aivan liian pitkästä viestistä. Olen otettu jos joku jaksoi lukea.... - introvert
introvert kirjoitti:
Mulla oli todella pitkäaikaisia lapsuudenystäviä. Oltiin ystäviä ihan pennusta asti ja sitten ne hylkäsivät mut. Oliko sitten teini-ikä syynä? Ei ainakaan täysin, siihen en usko. Oli mussa varmaan vikoja, mutta olin aina ollut uskollinen mun ystäville.
Mun on ollut tosi vaikee puhua koskaan oikeesti avoimesti tunteista. Tuo sanakin... Mielipiteet sanon kyllä yleensä ääneen ja suoraan ja mulla ei oo mitään ongelmaa esim. puhua luokan edessä. Mut se on eri juttu.
Kotona on riidat ratkastu käytännössä niin, että se kellä on mennyt hermot on alkanu huutaa ja sitte on ehkä jonkin aikaa huudettu. En muista, että ikinä oltais oikeesti riidan aiheesta keskusteltu avoimesti tai pyydetty anteeks. Anteeks pyytäminen. Ihailen suuresti! En oo ikinä kuullut moista sanaa kotona. (Toinen on että "Rakastan sua".) En tänäkään päivänä oo varmaan koskaan uskaltanu sanoo ääneen kumpaakaan kotona, vaikka joskus oon miettiny jopa. Ehkä viel joskus. :D
Olisin ehkä halunnut silloin nuorempana jutella kavereiden kanssa, mutten oo ikinä oppinu juttelee mistään negatiivisista asioista. Oon lisäksi aika herkkä. Mut en aina ees ajatellu sitä niin, että täs oli joku riita ja nyt siitä pitäis sopia. Ajattelin vaa, että huomenna tätä ei koskaa ollutkaa. Silti, jos multa joku alkoi kysellä, että mistä sä loukkaannuit tai ooks sä vihanen, ni en osannu yhtään selittää. Yksinkertasesti. :D Sitte ne varmaan kyllästy muhun tän takii. Anteeks ei muuten oo kummempi sana, mut siinä tilanteessa kun se oikeesti pitäis ehkä sanoo riidan jälkeen ja sopia.
MUTTA. Oon mielestäni silti aina ollut porukassa se, joka oli yrittänyt pitää huolen siitä, ettei ketään kiusata ja syrjitä. Mulla on molemmista omiakin kokemuksia. Olin vähän niinku kaikkien kaveri ja toisaalta ujo lapsena. Mulla oli muutama paras ystävä. (Ei kaikki samasta porukasta). En koskaan yrittäny miellyttää ketään niinku monet muut.
Olin ehkä erikoinen tyyppi hymypatsaan saajaksi, jos ne yleensä on jotain nokkimisasteen huipulla olevia "kiusaajia". Ainaki lehdistön mukaan. En sitte tiedä... Sama vuos oli ehkä mun ala-aste vuosista pahin. Mun parhaista kavereista "piilokiusas" ja härnäs mua yhden toisen tytön kaa lähes kokoajan. Olin mä sen toisenki tytön kaa tavallaan kaveri, joskus vapaa-ajallakin. Silti kolmen porukassa olin ylimääränen. En koskaan tykännyt toisesta tytöstä. En tiedä miks just sinä vuonna mut äänestettiin hymytytöks. Se oli henkisesti vaikein vuosi ala-asteella. Olin n. 10 v ja jälkeenpäin oon ite tajunnu, että mulla oli sillon syömishäiriö. Iskä sen huomas ja "vittuili" mulle siitä ja sanoi aika rumasti. En haluu sitä kirjottaa ees tähän.. Se ei varmaa tajunnu, että niissä mun häiriintyneissä ja muuttuneissa syömistottumuksissa oli ehkä joku taustasyykin. Terkkarinpaperissa luki että "oikein pirteä ja reipas nuori tyttö". Hyvin osasin tarvittaessa esittää. Tai aina sillon ku ei annettu tilaa olla oma ittensä.
Mitä vanhemmaks oon tullu, sitä enemmän oon oppinu ymmärtää mun lapsuutta ja nuoruutta. Pari vuotta sitten osasin vaan ajatella yläasteen lopulla alkanutta kiusaamista ja sitä ku kaverit jätti yksin. Kiusaaminen ei ollu mulle iso juttu. Siinä ei ollu mitään nii ihmeellistä. Se vierestäkattominen ym. oli jo aikasemminki ollu raskasta, etten oikee ees huomannu eroo siinä, että kiusataanko mua vai jotain toista, ketä joskus pienenpänä oli ollu mun kaveri. Se oli vaikeeta, ku ystävät jätti yksin. Kaikki oli jotain valhetta. Ei varmaan mitään erikoista tässä tarinassa. Tiedän.
Tuo kohta 6. tapahtui vajaa vuos sitte. Se on ihan toinen "tarina". Ehkä mä opin vielä joskus antaa sen itelleni anteeks... ja opin vielä tutustuu ihmisiin. Oon nyt 20 ja toivoa ja uskoa omaan selviytymiseen. Toisina päivinä. Saapa nähdä sitte miten mun käy.
Sama se että mikä mun nikki on. Tuntuu että kaikki vakkarit tunnistaa mut samaks kirjottajaks kuitenkin... ? Mieluiten vaihdan nikkiä.:D En tiedä onko se hyvä vai huono juttu kirjoitella tänne. Tuntuu usein, että mulla on sanottavaa, mut joka toinen kerta mulle tulee morkkis siitä että kirjotan tänne. :/ Taas olen täällä. What the fuck! Lopeta jo! (Sanon itelleni :I )
En vain halua enkä jaksa mitään teenäisiä kaverisuhteita. Monille ihmisille oon jutellu sillon ku kävin koulussa, mutta siihen se jää. Siinä on seinä. Mistä tietää kuka oikeesti haluu olla sun kaveri? Miten siinä edetään. Mulla ei mitään hajua. Oon viimeks ystävystyny leikkimällä ulkona toisten lasten kanssa. :) Karu oli myös lasten maailma, mut aikusten maailmasta en varmaa paljoo sitte tiedä ystävyyden/seurustelun osalta.
Anteeksi aivan liian pitkästä viestistä. Olen otettu jos joku jaksoi lukea....Olen huomannut, että yleensä (varsinkin nuoret) naiset alkavat täällä pitkästi selittelemään omia kokemuksiaan ym. Miehiltä tulee ehkä se tämän hetken analyysi. En oikeasti mieti noita lapsuuden juttuja, mutta jos puhutaan yksinäisyydestä peilaamalla sitä ystävyyteen/ystävystymiseen/ystävien menettämiseen, on ainoa keino kertoa niistä kokemuksista. Eli lapsuudesta.
Eteenpäin haluan katsoa enkä menneisyyteen. - kasvua ihmisenä
Aloittaja vielä kirjoitti:
No käännän jutun näinpäin : kertokaapa mikä oli epämiellyttävää sen ystäväsi kanssa / vierailussa jonka JUURI SIKSI jätit! Se lista joka siitä syntyy on paras lista? Siis vaan sellaisia joitten VUOKSI ystävyys katkesi siihen ! Melkein kaikki niistä veikkaan liittyvät KUNNIOITUKSEN PUUTTEESEEN JOTA SAIT KOKEA VEIKKAANPA... Vai miten on?
Minulle sattui tapaus vuosia sitten. Tutustuin erääseen naiseen, ikäiseeni kun hän muutti pitkän tauon jälkeen kotikonnuilleen. Hän oikeastaan teki aloitteen ja pyysi käymään ja katsomaan uutta kotiaan ja meistä tuli melkein naapureita. Kuljimme yhdessä marjassa, kalassa ja vietimme iltoja toistemme luona.
Meillä kahdella naisella synkkasi todella hyvin. Sitten kuitenkin ystäväni sai uusia ystäviä ja alkoi kulkemaan myös heidän kanssaan ja minä aloin jäämään sivuun. Ihan hyvä niin - ajattelin, että saa muitakin kavereita ja minullakin tuppasi jäämään aikaa vähemmän omille asioille ja ihmisille. Sitten tämä nainen alkoi huomauttelemaan ilkeästi kaikesta pikkuasioista: en siivoa kovin usein. Loukkaantui, kun en halunnut luettavaksi hänen kirjojaan. Välistä hän napsautteli, että lähetän vastauksena tekstiviestejä, joita hän ei ymmärrä. Aina olisi pitänyt pelailla hänen ehdoillaan. Alussa hän oli auttavainen ja hienotunteinen, mutta sitten muuttui yhä nenäkkäämmäksi. Olen huomannut että hän ystävystyy monen kanssa, mutta jostain syytä ne ystävyyden lopahtavat.
Olemme nykyäänkin väleissä, juttelemme törmätessä mutta emme enää porukoi. Minä aloin vain sitten määrätietoisesti kieltäytymän hänen seurastaan. Annoin ymmärtää, että on nyt muita menoja, en ehdi käymään. Taitaa olla täällä erää aika yksinäinen.
Kyllä ystävyydellä tulee olla molemmin puolin kunnioittavat rajat. Toveruus loppuu jos toinen alkaa hallita ja sanella ehtojaan.
- ajantappoa
1. Riittääkö se, että joka päivä on puhtaat vaatteet ja ei siis samoja peräkkäisinä päivinä? Hiukset ihan ok ja muutenhan en ulkonäölleni mitään voi. Laiha olen, mutta ei sitä naaman mallia noin vain muuteta. En koskaan ajattele, että muiden pitäisi hyväksyä minut sellaisena kuin olen.Vaikka miettisin tunnin mitä laitan päälleni olen silti epävarma ja lähden ajatuksella, että vaikka olisi juhlapuku päällä niin minua hyväksytä ylipäätäänkään siitä "omana itsenään" hyväksymisestä puhumattakaan. Yleensä tämä totta. Kauneutta ei löydy, hyvyyttä liikaakin. Harmi kyllä, mieluummin vähän paha kuin säälittävä, joka saa taistella kyyneleitä vastaan. Vielä olen voittanut "taistelun" näissä ikävissä tilanteissa, mutta lähellä on ollut.
2. Minua ovat kohdelleet huonosti niin naiset kuin miehetkin. Itsellä peruskäytöstavat hallussa, en myöskään halua loukata muita. Olen eri mieltä juoruajista. Minusta he saavat paljon huomiota ja valtaa. Heitä kuunnellaan ja nämä kiltit ja kohteliaat jäävät heidän varjoonsa. Sama pätee kaikkiin äänekkäisiin ja vallanhaluisiin ihmisiin. Tuntuu, että naiset juuri pitävät näistä bad boy tyypeistä. Ja tuskin mieskään mitään säälittävän herkkää itkupilli naista katselee. Niin kuin minua :(
3. Jos joku edes muistaisi. Olisin valmis ostamaan lahjoja jouluksi, valmis auttamaan jos tarvitsisi apua. Ympärillä on toisaalta myös niitä, jotka ovat loukanneet niin paljon, että minun ei tarvitse enää alentua heidän lahjomiseensa. Ja sitten niitä, jotka ovat jo niin etäisiä, että kaikki olisi toisaalta turhaa. Vikaa minussa, vikaa muissa. Sukulaisista voi tuskin puhuakaan. Huono minä, kun olen joutunut tähän tilanteeseen, vaikka toisaalta mitään pahaa en ole tehnyt jos joku sitä epäilee :(
4. En ole koskaan huomautellut kenenkään kodista yms. En siisteydestä, en vaatteista, en ulkonäöstä. Mieluummin aina jotain hyvää. Minulla on myös pöytätavat hallussa. Auttaisin jos joku pyytäisi, vaikka tiedän, että oma avun saaminen esim sukulaisilta olisi heikkoa.
5. Minulla ei ole muuta kuin omaa aikaa, joten riittäisi muillekin. Pyörtyisin jos joku "tuhlaisi" aikaansa minuun. Minulle riittäisi pienikin. Se, että joku edes tervehtii on tärkeää, päivä pelastettu. Liian monia muistoja siitä, kun ohitsesi kävellään tai ne hetket, kun tervehdit sitä "ylempi" arvoista jolle ei saisi surkimus puhua mitään. Se, että et ole edes tervehdyksen arvoinen.
6. Minun "ystäväni" ovat olleet sellaisia, joille ei ole voinut puhua edes mitään. Pari kertaa olen erehtynyt jotain sanomaan niin kaikki on ollut yleistä tietoa. Pinnallista puhetta sitäkin enemmän.
7. Ole avoin, siihen en enää pysty. Muuten minusta ei olisi enää mitään jäljellä. Olen ollut liian avoin ja se on ollut tyhmyyttä. Jos toinen pettää , en jaksa enää syyttää ketään, sillä en enää toivu niistä kokemuksista. Raja on tullut vastaan, en luota enää keneenkään. Luotan jotenkin siihen, että pärjään. Jos en muuten niin "taistelen".
8. Jos tapaan uuden ihmisen, en tiedä mitä sanoa eli minusta ei mitään "hyökkääjää" saisi. Olisin vaan niin onnellinen ja toisaalta pelkäsin, että tämä unelma särkyisi tai mokaisin. Mutta yrittäisin olla hyvä ystävä.
9. Osoitan hyvää tahtoa ja muut toteavat onpa heikko ihminen ja minut "tapetaan" taas henkisesti. No, ehkä meni vähän yli, mutta eipä tuosta hyvästä tahdosta ole hyvää seurannut. Aito en myöskään enää pysty alussa olemaan. Persoonallisuus on hävinnyt jonnekin matkan varrelle. Ehkä se vielä löytyisi jos toinen olisi kärsivällinen. Kukaan ei tahdo pahantahtoista, ehkä niin. Silti pahantahtoisten joukot kasvavat hurjaa vauhtia ja seuraa riittää. Ja ehkä mieluummin vähän paha kuin liian sinisilmäinen. Ihmisiä, jotka eivät puhu toisista pahaa on hirveän vähän.
10. Tähän en osaa sanoa mitään. Olen huono tekemään aloitetta ja pelkään, että seurani ei ole toivottua. Niinpä olisi mukava, että toinen ottaisi ensimmäisen askeleen. Tietysti aina autan jos joku tarvitsee apua jne.
11. Minä kunnioitan kyllä muita. Miten toisaalta muut voisivat kunnioittaa minua? Olisi varmaan liikaa vaadittu. Jos saan olla rauhassa se on ollut minulle jo ilon aihe. Se ettei kukaan halua minulle pahaa.
Tähän oli mukava vastata. Mutta lopputulos on se, että vaikka ole mikään "hirviö" niin silti ei ystäviä ole. Ystävien saaminen on aina vain vaikeampaa. Nyt, kun olen taas ihan hajalla. En uskalla enää luottaa ja pelkään, että teen taas virheen. Suojelen itseäni ja samalla on ikävä olla yksin. Selviän jotenkin yksinäisyydestä, mutta en siitä, että luottamus petettäisiin. Eli ehkä yksisyys on oma vika. En toisaalta voi syyttää muita siitä, että olen väsynyt, itsetunnoton ja epävarma ihminen, josta ei olisi monellekaan ihmisille mitään iloa. Se miksi minusta tuli tällainen on sitten aivan toinen tarina. Olisi kiva löytää se entinen "minä" jostain.
Koittakaa jaksaa lukea.
Hyvää Joulua- kova pitää olla
Olipas hyvä kirjoitus, samanlaista olen kokenu minäkin, yhden ratkaisun tiedän ,
jos on puhe hallussa ja hyvät kyynärpäät niin sillä pärjää. Erään kuulin sanovankin
" heikot joutaa hävitä tämä maailma on kovien ja menestyjien" - Hieno homma
kova pitää olla kirjoitti:
Olipas hyvä kirjoitus, samanlaista olen kokenu minäkin, yhden ratkaisun tiedän ,
jos on puhe hallussa ja hyvät kyynärpäät niin sillä pärjää. Erään kuulin sanovankin
" heikot joutaa hävitä tämä maailma on kovien ja menestyjien"Onpa tullut hyviä kirjoituksia tänne aloitukseeni jonka pistin tänne siksi kun huomasin omassa elinpiirissäni liikaa yksiolevia ihmisiä joita kun kutsuttiin mukaan johonkin niin he eivät nähneet sitä pienintäkään vaivaa ottaakseen muut huomioon eli tultiin juhliin haisevina , pesemättömät vatteet päällä ja myöhässä joka ikinen kerta. Puhumattakaan vastavuoroisuudesta - he tulivat mukaan myöhässä - siis joka ikinen kerta. Turha oli myöskään kuvitella että kiitos anteeksi tms olisi ollut tapana. Kavereilta varasteltiin, pientä vaan mutta kuitenkin jne! Nämä ihmiset ovat nyt sitten ypöyksin enkä tiedä miten heitä auttaa. Mukaan ollaan pyydetty edelleenkin mutta kun ihmiset kokevat sen epämiellyttäväksi niin tulee kiusallisia tilanteita! Näistä he valittavat minulle sitten että vika on muissa! Mitä siihen sanoa?
Mutta noista hyvistä kuvauksista- kiitos niistä!!! - elikkä aloitukseni ei sitten kovin hyvin kuvannut kyllä teitä:)! Ei todellakaan! Luettuani juttunne täytyy todeta että ihmeelliisiä ihmisiä taytyy olla elleivät ymmärrä heittävänsä helmiä pois! On hyvin hyvin surullista että kaverinne ovat kuvatunlaisia pintaliitäjiä jotka eivät erota hyvää huonosta! Mutta se ei ole kyllä mikään normihomma! uskokaa pois sellaisia ihmisiä on jotka kaipaavat juuri teidänlaistanne ystävää :)! Kehoitan sitkeästi vaan laajentamaan elinpiiriä kokeilusuuntiin niinkuin kissa tekee:)! Jossain on elinpiiri jossa arvonne tunnustetaan! Olen varma siitä!
Minä ainakin arvostan ja todella paljon! Tärkeintä on että itse arvostatte eikä siihen ole mitään syytä miksei näin olisi!
- M42v
Pitkästä aikaa parasta luettavaa tällä palstalla. Hienoja kirjoituksia, kiitos mukavasta lukuhetkestä.
Oottehan te aika ihania ;)
Hyvää Joulua! - 007 agentti
Ihmisellä on aina opittavaa.
- mielummin yksin
Hygieniasta huolehdin ja kunnioitan ja välitän toisista, mutta sitä en hyväksy, että yksinäisiä käytetään hyväksi!! Pitäisikö olla kiitollinen, että sitä kautta olen hyväksytty ja muistun mieleen?
- pazka mikä pazka
Joo näitä nyky akkain luokitteluita, sekä niiden pohjalta paskomisia.
Tässä on tullut jo aikapäiviä sitten keskitettyä ne loput vähät
voimavarat perusjuttuihin.
On joten kuten lämmin paikka, missä asustaa, se vie jo voimia.
Jollain lailla välttävää syötävää, koettaa syödä että pysyis hengissä.
Jos jotain voimavaroja on vielä jäljellä, jotain liikkumisen tapaista
harrastaa - edelleen että pysyis paremmin hengissä.
Vasta näiden jälkeen tulee itsensä puhtaana pitämiset, yllä pidettävien
vaatteiden puhtaana pitämiset sekä asuinpaikan puhtaana pitämistä.
Ei mulla ole jääny enää aikoihin puhtia jotain suomi akkoja alkaa mielistellä, haisin sitten mitä erinäisemmistä syistä paskalle tai en.
Siinä omassa selviytymistaistelussa olen kauan sitten jo keskittynyt
mulle olennaisiin asioihin, suomi ämmäin miellyttäminen ei ole niitä.- Olipa tapaus
No mutta sittenhän sinulla ei ole valittamista jos oletkin yksin vai mitä! Jos nainen tulee sinulle viimeisenä se kai sitten tuli selväksi eikä kenelläkään ole kanssasi mitään ongelmaa?
Ei juma. Älä haise pahalle, äläkä hauku toisten asuntoja. Mahtavia ohjeita. Aloittaja on suoranainen nero. Nämä ohjeet pitäisi saadaa laajaan levitykseen niin yksinäisyys loppuisi heti.
- Vain masokistille
Nämä ohjeet ovat kai sitä varten että edes ne perusasiat otettaisiin huomioon:)! Ei kai kukaan hajua vasten käy? Vai?
- Harrastakaapas
Paras ohje on että älä kärsi ! Yksinäisyys on ihana asia , voit kokea kaikenmoiset juttut juuri kuten haluat , yksin liikkumisessa on vain hyviä puolia . Älkää säälitelkö ettehän joudu yöksi turvaa haeskelmaan väkivaltaiselta ystäväkunnasta.
- c'mon...
Aloittaja, kuningasideoita sinulla! Wau!
Kun aloittaja kuolee, poistuu viisaus maailmasta!- Miten on
Kunnioitus, onko se näin vierasta?
- Odotan mielenkiinnolla
Miten on kirjoitti:
Kunnioitus, onko se näin vierasta?
Tehkääpä lista niistä syistä joista lenppasitte jonkun pois? No?
- Mietippä sitä
Oletkos pahantahtoinen kun vaikutat siltä? Siinäpä yksi pääsyy?
- se koira älähtää
Miten on kirjoitti:
Kunnioitus, onko se näin vierasta?
Taisi osua arkaan paikkaan?
Hyviä ja toimivia neuvoja
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)544306Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142199- 251714
- 121468
- 231390
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51268- 81194
- 131126
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.291994