Mitkä ovat tähänastisen elämäsi parhaat vuodet?

Masennus on semmoinen perkele, etten enää muista, että elämässäni olisi ollut yhtään hyvää vuotta, vaikka varmasti niitä on joskus ollut. Nyt vain tuntuu siltä, että aina on ollut hemmetinmoinen väsymys ja ahdistus päällä.

Lukiossa taisi minullakin olla ihan kivaa, nimittäin sen jälkeen kun päätin pitkittää opintoja. Kolmessa vuodess aolisin vain päässyt hengestäni. Kyllä siinä kohtaa tietää ottaneensa liikaa kursseja kun löytää itsensä koetta edeltävänä päivänä sairaalan päivystyksestä. No puoli vuotta opintoihin lisää ja panostuksen vähentäminen johti ihan hyvään lopputulokseen.

Paskimpien vuosien ykköstilan vie tietysti se vuosi, jona sairastuin tähän niveljuttuun, jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni jnejnejne. On se kiva kun saa tietää, että joutuu elämään lopun ikäänsä näiden helvetin nivelkipujen kanssa. Että on koko ikänsä sairas, muttei niin sairas, ettei tarvitsisi töitä tehdä. Ehei, minun pitää selvitä samasta, mistä kaikkien muidenkin vaikka on päiviä, joina hädin tuskin pystyy kävelemään, kirjoittamaan ei pysty jne.

Tämä vuosi on ollut kohtalainen. Alkuvuosi meni hyvin, oli vain aikaa ja oli kivaa. Pääsykokeet tietysti stressasivat vähän ja kokeiden jälkeinen morkkis on aina yhtä legendaarista. Sitten niitä tuloksia sai odottaa ihan liian kauan. Onneksi pääsin molempiin paikkoihin. Opiskelu on ollut liian rankkaa. 12-tuntiset päivät eivät ole olleet mitenkään harvinaisia ja ainakin kerran opiskelin 15 tuntia, mihin taukoja mahtui yhteensäkin alle tunnin verran. Väsyttää, mutta onneksi keväällä kursseja on sitten vähemmän. Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni ja melkein kaikesta olen pääsemässä läpi :D

Olen 16 v ja koen eläväni tällä hetkellä parasta aikaa elämästäni.

Seiskaluokka eli vuos 2011 oli paskaa koska ei ollu ku pari kaveria ja mua kiusattii koulussa .____. Mut tää vuos lukiossa on ollu kivaa ^-^

D': yähhähhää!!!!!! mä en muista mun vuosii! emmuista ees viime viikkoo!!! :'( kids, don't do drugs!

Hyvät vuodet:
2004-2005 lapsuus oli mahtavaa aikaa, leikittiin läheisessä puistossa bionigleillä ja leikittiin perus 2000luvun alun leikkejä, kuten kuka pelkää mustaamiestä ja hippaa ja yms. :)
2007-2010 (paras oli 2009)
3-5 luokat oli mahtavia! Leikittiin omia keksimiä leikkejä ja riehuttiin ja minulla oli elämäni ainoat parhaat kaverit! Opettajat oli tosiaan semi kivoja. Koulun konvat oli mukavia, kun pääsin pari kertaa tanssimaan jopa tytön kanssa! Leirikoulut oli jees!

2014 muutin puolen tuhannen kilometrin päähän, lukioon helsinkiin. Sain kavereita. Pääsin eroon masennuksesta ja ahdistuksesta. Muutuin rohkeammaksi. Biletettiin. Pelattiin. Jonneiltiin. Seurustelin ekaa kertaa, erosin.

Eli parhaat vuodet ovat olleet: 2005, 2009 ja 2014

Huonot vuodet: 2011, menetin parhaat kaverit, koska he yksinkertasesti feidas mut. Vanhemmat eros. Menin yläasteelle, jossa oli mulkkuja tyyppejä, tappelin välillä. Kiusaaminen alkoi 2012 ja ahdistuin ja masennuin, muuttui vain vittuiluksi 2013.

Ristiriitaiset vuodet: 2013 masennuksesta ja ahdistuksesta aloin päästä eroon kriparin myötä, koska oli hauskaa! Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista! vittuilu jatkui syksyllä. Ensirakkaus loppusyksystä, ajattelen häntä vieläkin...

Joo, et siinä on periaatteessa jo mun elämänkerta! :)

Paskimmat vuodet oli ehdottomasti 5-6 luokan ajat,silloin mua kiusattiin koulussa,enkä vieläkään voi antaa anteeksi kiusaajille.Se oli elämäni paskinta aikaa.

Ylä-asteelle mentyäni musta tuli luokan lemmikki,olinhan pienin ja kiltein.
Kiusaaminen loppui siihen,eihän kukaan uskaltanut luokan lemmikkiä kiusata.
Mutta kiusaam,inen oli tehnyt jälkensä,olin tosi ujo,enkä pystynyt esiintymään koulussa.

Esiteltelmän teko oli ylivoimaista ja sitä ei suomen maikka ymmärtänyt.
Yleensäkin esiintyminen oli ylivoimaista.

Kaikki arvostelu numerot alkoi pudota,vaikka peruskoulussa olin parhaita luokallani.

Sitten alkoi koulupinnaus ja varastelu muilta oppilailta ja kaupoista.
Lopetin koulun 8 luokkaan,en vaan suostunut enää meneen ysille.

Sitten alkoi tosi rötöstelen aika,huvilamurtoja autokeikkoja,alkoholia,rattijuomuksia.

Kaikkea mitä ton ikäsen ajattelettomaan päähän sopii.

Onneksi jäätiin ajoissa kiinni,oltiin kuulemma yhdessä kartanossa tehty sellaiset vahingot,sanoi isäntä,että vaikka kaikki tekisitte elämänne työtä,niiin ette pystyisi korvaamaan vahingoja.
Meitä oli sentään neljä kundia,että aika paljon oon elämässäni antiikkia tuhonnut.;)
No siitä selvittiin kartanon omistajan kättelyllä.paitsi mua se vaan taputti olalle

Olis vaan arvannut,että mä olin se päätekijkä,muut oli mun käskyläisija,vaikka olin pienin,mutta olin älykkäin.

Minä olin se joka järjesti murtautumisen,ja vielä niin,ettei edes poliisit tajunneet miten sinne mentiin.
No aika yksinkertaista lasista sisään,sitten vaan vaihdettiin ehjä ikkuna paikalle.
Siivottiin jäljet ja ok.

No se meni niin kuin meni minkä sille mahdoin,kansaa tuli lisää kielsin taikka tahdoin.

Parhaimmallaan siellä oli liki 15 kundii.

Mutta sovittiin että me kolme vastataan kaikesta.Ensinnäkin me oltiin alle 15v,paitsi yks oli 16v.Yks olirikoksen aikana 14v,mutt käsittelyssä 15v mä olin 15v jo rikoksen tapahtuessa,eli syyntakainen.
Tehtiin kuulustelu pöytäkirjat ja sitten mentiin kartanoon,jo kerroinkin kuin siellä kävi.

Pienestä koosta viattomasta ilmeestä on paljon hyötyä....

Sitä mä oon vieläkin käyttänyt meneksyäällisesti hyväkseni.