Ennakkoperintö

Jos löytyy vastakirja niin 50 v ainakin.

Pankeista tosiaan löytyy tilitietoja pitkältäkin ajalta, mutta tietoja ajalta ennen kuolemaa saavat vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä, ei yksittäinen osakas. Pesänselvittäjällä tosin on samat valtuudet kuin kuolinpesän osakkailla yhdessä, eli hän voi nämä tilitiedot pyytää (jos käräjäoikeus on siis pesänselvittäjän määrännyt).

Jos lahjanantaja olisi tehnyt lahjoituksista lahjakirjat ja määrännyt, että lahjat eivät ole ennakkoperintöä, tilanne olisi selvä. Laki lähtee siis siitä olettamasta, että rintaperilliselle annetut lahjat ovat AINA ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty.

Pienistä rahalahjoista ei välttämättä lahjakirjoja tehdä, ja hyvä kysymys onkin, kannattaako noin pienten summien vuoksi alkaa hakea pesänselvittäjää ja -jakajaa, josta voi tulla kuolinpesälle melkoiset lisäkustannukset, jos perilliset aikovat kauankin asioista riidellä.

Sinänsä vanhojakin lahjoituksia on otetuu perinnönjaoissa huomioon eli mitään eksaktia takarajaa vanhojen lahjojen huomioon ottamiselle ei ole. Oikeuskirjallisuudessa on puhuttu kymmenestä vuodesta, mutta oikeuskäytännössä myös 20 vuotta vanhojakin lahjoja on otettu huomioon lakiosan täydennyksenä.

Lakinainen kirjoitti:

Pankeista tosiaan löytyy tilitietoja pitkältäkin ajalta, mutta tietoja ajalta ennen kuolemaa saavat vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä, ei yksittäinen osakas. Pesänselvittäjällä tosin on samat valtuudet kuin kuolinpesän osakkailla yhdessä, eli hän voi nämä tilitiedot pyytää (jos käräjäoikeus on siis pesänselvittäjän määrännyt).

Jos lahjanantaja olisi tehnyt lahjoituksista lahjakirjat ja määrännyt, että lahjat eivät ole ennakkoperintöä, tilanne olisi selvä. Laki lähtee siis siitä olettamasta, että rintaperilliselle annetut lahjat ovat AINA ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty.

Pienistä rahalahjoista ei välttämättä lahjakirjoja tehdä, ja hyvä kysymys onkin, kannattaako noin pienten summien vuoksi alkaa hakea pesänselvittäjää ja -jakajaa, josta voi tulla kuolinpesälle melkoiset lisäkustannukset, jos perilliset aikovat kauankin asioista riidellä.

Sinänsä vanhojakin lahjoituksia on otetuu perinnönjaoissa huomioon eli mitään eksaktia takarajaa vanhojen lahjojen huomioon ottamiselle ei ole. Oikeuskirjallisuudessa on puhuttu kymmenestä vuodesta, mutta oikeuskäytännössä myös 20 vuotta vanhojakin lahjoja on otettu huomioon lakiosan täydennyksenä.

Lue lisää

Kiitos Lakinaiselle vastauksesta!

Lakinainen kirjoitti:

Pankeista tosiaan löytyy tilitietoja pitkältäkin ajalta, mutta tietoja ajalta ennen kuolemaa saavat vain kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä, ei yksittäinen osakas. Pesänselvittäjällä tosin on samat valtuudet kuin kuolinpesän osakkailla yhdessä, eli hän voi nämä tilitiedot pyytää (jos käräjäoikeus on siis pesänselvittäjän määrännyt).

Jos lahjanantaja olisi tehnyt lahjoituksista lahjakirjat ja määrännyt, että lahjat eivät ole ennakkoperintöä, tilanne olisi selvä. Laki lähtee siis siitä olettamasta, että rintaperilliselle annetut lahjat ovat AINA ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty.

Pienistä rahalahjoista ei välttämättä lahjakirjoja tehdä, ja hyvä kysymys onkin, kannattaako noin pienten summien vuoksi alkaa hakea pesänselvittäjää ja -jakajaa, josta voi tulla kuolinpesälle melkoiset lisäkustannukset, jos perilliset aikovat kauankin asioista riidellä.

Sinänsä vanhojakin lahjoituksia on otetuu perinnönjaoissa huomioon eli mitään eksaktia takarajaa vanhojen lahjojen huomioon ottamiselle ei ole. Oikeuskirjallisuudessa on puhuttu kymmenestä vuodesta, mutta oikeuskäytännössä myös 20 vuotta vanhojakin lahjoja on otettu huomioon lakiosan täydennyksenä.

Lue lisää

>> Laki lähtee siis siitä olettamasta, että rintaperilliselle annetut lahjat ovat AINA ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty.

nix_nax kirjoitti:

>> Laki lähtee siis siitä olettamasta, että rintaperilliselle annetut lahjat ovat AINA ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty.

Pääsääntö on siis se (kuten nix_nax hyvin tietää), että rintaperilliselle annetun lahjan katsotaan olevan ennakkoperintö ja muulle henkilölle annetun lahjan ei katsota olevan ennakkoperintö. Tätä kutsutaan ennakkoperintöolettamaksi.

Ja lahjakirjaan otetulla määräyksellä tämä ennakkoperintöolettama voidaan kääntää toisinpäin.

Jep, mutta pääsääntö on siis se, että rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintö, ja muut tulkinnat poikkeuksia tästä pääsäännöstä.

Mutta kuten jo ylempänä totesin, kovin pienistä summista ei kannata alkaa vääntää kättä - varsinkaan jos aikaa lahjojen antamisesta on kulunut paljon. Vaikka lahjakirjoja ei olekaan, pesänjakaja saattaisi kuitenkin päätyä siihen lopputulemaan, että noita lahjoituksia ei jaossa oteta huomioon.

Kuitenkin on hyvä muistuttaa siitä, että lahjoista on aina hyvä laatia lahjakirja ja tehdä lahjaveroilmoitus - vaikka lahjan arvo jäisikin alle lahjaverotettavan määrän alarajan. Jos esim. lahjansaaja saa tällaisia pikkulahjoja usealta taholta, muodostuu niistä vuosien kuluessa iso summa. Jos lahjansaaja sitten ostaa vaikkapa asunnon, eikä otakaan asuntolainaa, verottaja kyselee taatusti millä kauppa on rahoitettu. Jos lahjaveroilmoitukset on jaksettu tehdä, verottajalla on jo tieto siitä, mistä varoja on tullut, eikä tällaista kyselyä todennäköisesti tule.

Lakinainen kirjoitti:

Jep, mutta pääsääntö on siis se, että rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintö, ja muut tulkinnat poikkeuksia tästä pääsäännöstä.

Mutta kuten jo ylempänä totesin, kovin pienistä summista ei kannata alkaa vääntää kättä - varsinkaan jos aikaa lahjojen antamisesta on kulunut paljon. Vaikka lahjakirjoja ei olekaan, pesänjakaja saattaisi kuitenkin päätyä siihen lopputulemaan, että noita lahjoituksia ei jaossa oteta huomioon.

Kuitenkin on hyvä muistuttaa siitä, että lahjoista on aina hyvä laatia lahjakirja ja tehdä lahjaveroilmoitus - vaikka lahjan arvo jäisikin alle lahjaverotettavan määrän alarajan. Jos esim. lahjansaaja saa tällaisia pikkulahjoja usealta taholta, muodostuu niistä vuosien kuluessa iso summa. Jos lahjansaaja sitten ostaa vaikkapa asunnon, eikä otakaan asuntolainaa, verottaja kyselee taatusti millä kauppa on rahoitettu. Jos lahjaveroilmoitukset on jaksettu tehdä, verottajalla on jo tieto siitä, mistä varoja on tullut, eikä tällaista kyselyä todennäköisesti tule.

Lue lisää

>>Jep, mutta pääsääntö on siis se, että rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintö, ja muut tulkinnat poikkeuksia tästä pääsäännöstä.

nix_nax kirjoitti:

>>Jep, mutta pääsääntö on siis se, että rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintö, ja muut tulkinnat poikkeuksia tästä pääsäännöstä.

Sain vanhemmiltani yhteensä mummomarkkoja 150.000 vuonna 1987 asuntoa varten. Asiasta ei tehty asiakirjoja. Isäni kuoli 2002 ja ilmoitin saaneeni kyseisen summan. Se otettiin huomioon kyllä, mutta vain puolittain, koska lesken osuus on edelleenkin (siis äitini on edelleen hengissä) edelleenjakamatta.
Ilmoitin tuon summan rehellisesti, koska tiesin sisarusteni ja lesken siitä tietävän, vaikka mitään ei ollut paperilla. Pesä jaettiin lopulta käräjäoikeuden kautta, mutta tuo 75.000 osaltani otettiin huomioon jonkin indeksin kautta laskettuna vuoden 2002 tasoon, jos oikein muistan. Papereita en jaksa nyt etsiä.
Äitini osalta, sitten kun hänestä aika jättää, ennakkoni on siis 75.000 enkä tiedä minkä mukaan se otetaan huomioon aikanaan. Ennakko, jota ei oltu paperille kirjoitettu, annettiin siis 1987, pian 30 vuotta sitten.
En kaipaa moitteita siitä, että ilmoitin asian, josta ei ollut asiakirjaa. Pyysin asiakirjaa vanhemmiltani, mutta en tiedä miksi he eivät sitä tehneet. Ehkä tarkoittivat tasaamiseksi siten, että minä en ollut heiltä saanut juuri mitään, mutta sisarukseni koulutettiin ja heille hankittiin yhtä ja toista. Tästä en välitä enkä siihen koskaan vedonnut. Koulutin itse itseni työn ohella ja tavaraa olen minäkin saanut tarpeeksi hankittua omilla varoillani.

1957-55-68 kirjoitti:

Sain vanhemmiltani yhteensä mummomarkkoja 150.000 vuonna 1987 asuntoa varten. Asiasta ei tehty asiakirjoja. Isäni kuoli 2002 ja ilmoitin saaneeni kyseisen summan. Se otettiin huomioon kyllä, mutta vain puolittain, koska lesken osuus on edelleenkin (siis äitini on edelleen hengissä) edelleenjakamatta.
Ilmoitin tuon summan rehellisesti, koska tiesin sisarusteni ja lesken siitä tietävän, vaikka mitään ei ollut paperilla. Pesä jaettiin lopulta käräjäoikeuden kautta, mutta tuo 75.000 osaltani otettiin huomioon jonkin indeksin kautta laskettuna vuoden 2002 tasoon, jos oikein muistan. Papereita en jaksa nyt etsiä.
Äitini osalta, sitten kun hänestä aika jättää, ennakkoni on siis 75.000 enkä tiedä minkä mukaan se otetaan huomioon aikanaan. Ennakko, jota ei oltu paperille kirjoitettu, annettiin siis 1987, pian 30 vuotta sitten.
En kaipaa moitteita siitä, että ilmoitin asian, josta ei ollut asiakirjaa. Pyysin asiakirjaa vanhemmiltani, mutta en tiedä miksi he eivät sitä tehneet. Ehkä tarkoittivat tasaamiseksi siten, että minä en ollut heiltä saanut juuri mitään, mutta sisarukseni koulutettiin ja heille hankittiin yhtä ja toista. Tästä en välitä enkä siihen koskaan vedonnut. Koulutin itse itseni työn ohella ja tavaraa olen minäkin saanut tarpeeksi hankittua omilla varoillani.

Lue lisää

>>Pesä jaettiin lopulta käräjäoikeuden kautta, mutta tuo 75.000 osaltani otettiin huomioon jonkin indeksin kautta laskettuna vuoden 2002 tasoon, jos oikein muistan.

nix_nax kirjoitti:

>>Pesä jaettiin lopulta käräjäoikeuden kautta, mutta tuo 75.000 osaltani otettiin huomioon jonkin indeksin kautta laskettuna vuoden 2002 tasoon, jos oikein muistan.

PK6:1.2
"Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L6P1

Koko ennakkoperintö 150.000 FIM olisi tullut vähentää isän jälkeen tulleesta perinnöstä. Jos näin ei ole tehty, vaikka tähän ei olisi estettä ollut, on kyseenalaista, voidaanko vähentämätönta osaa (75.000 FIM) enää ottaa ennakkoperintönä huomioon äidin perintöä jaettaessa. Asia on toisin, jos tästä on perillisten kesken aikanaan sovittu.

Kun puolittaminen on kuitenkin tapahtunut kysyjän eduksi, ei ehkä kannata riitauttaa ennakkoperintöä äidin perinnön osaltakaan.

nix_nax kirjoitti:

PK6:1.2
"Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L6P1

Koko ennakkoperintö 150.000 FIM olisi tullut vähentää isän jälkeen tulleesta perinnöstä. Jos näin ei ole tehty, vaikka tähän ei olisi estettä ollut, on kyseenalaista, voidaanko vähentämätönta osaa (75.000 FIM) enää ottaa ennakkoperintönä huomioon äidin perintöä jaettaessa. Asia on toisin, jos tästä on perillisten kesken aikanaan sovittu.

Kun puolittaminen on kuitenkin tapahtunut kysyjän eduksi, ei ehkä kannata riitauttaa ennakkoperintöä äidin perinnön osaltakaan.

Lue lisää

rahaa olisi kyllä riittänyt tuon koko summan verran. en tiedä miksi huomioon otettiin vain puolet. En ole allekirjoittanut mitään erillistä sopimusta asiasta, vain jakokirjan.

Kun äitini kuolee, niin perinnöstä siis ei vähennetäkään automaattisesti isäni perukirjan mukaisesti toista puolikasta. Isäni oli kirjoittanut testamentin minun ja toisen sisarukseni hyväksi, kolmas jäi lakiosalle. äitini tiedän testamentanneen tämän lakiosallejääjän hyväksi, toisen sisarukseni ohittaen - siis osoittaa hänen lapsenlapselleen tuon osan ja minut hauskasti jätettiin mainitsematta koko testamentissa. en tiedä oliko ajatuksena, että jos en älyäisi vaatia lakiosaani niin testamentinsaaja saisi senkin osuuden. en ihmettelisi sitäkään.
tämä ensin lakiosille jääjä vedätti vanhempiaan aivan röyhkeästi, jonka asian isäni huomasi ja yritti puuttua. äitiäni jääjä älyttää ilmeisesti edelleenkin ti ainakin korjasi talteen itsen varten kaiken heti 1. jaon jälkeen. en tosiaankaan ole varma, onko kaikki äidin omaisuus saatu jo hyvissä ajoin siirretyksi jääjän hyväksi ja omistukseen. selviää aikanaan.

testamentissa ohitetaan yksi meistä kolmesta sisaruksesta ja hänen osuutensa (lakiosuus) on testamentattu hänen vanhemmalle lapselleen. Kyseessä on mielenilmaisu tätä lasta kohtaan, ei mikään perintöveronkierto. Minun lapsiani ei siinä mainita eikä minua ollenkaan, vaikka olen oikeutettu lakiosaan. Nähtävästi ajateltiin että olen niin tyhmä, etten lakiosaani ymmärrä vaatia, koska minua ei testamentissa mainita lainkaan. Olemme kaikki kolme samaa verta ja lihaa.