Olisi kiva lukea välillä kokemuksia siitä, miten ihmiset ovat onnistuneet olemaan tyytyväisinä/onnellisina yhdessä pitkän aikaa? Musta tuntuu, että kaikki suhteet päättyy eroon tai sitten ihmiset ovat yhdessä onnettomina ja juoksevat vieraissa. Jos joku viitsii olisi kiva lukea välillä positiivisiä onnistumisia? Onko mahdollista olla yhdessä pitkään ja vielä tyytyväisinä ja niin ettei seksi elämä täysin sammu?
Pitkä parisuhde tai avo/avioliitto, kokemuksia?
nainen24
32
1878
Vastaukset
- faktat pöytään
"Onko mahdollista olla yhdessä pitkään ja vielä tyytyväisinä ja niin ettei seksi elämä täysin sammu?"
Ei ole mahdollista.
Vuoden suhteessa mies petti. Neljän vuoden suhde, mies petti ja hommasi klamydian. 20 vuoden suhde, mies petti. Vuoden suhde, mies sairaalloisen mustasukkainen. Puolen vuoden suhde, mies petti. Puolen vuoden suhde, mies halusi 2 viikon tauon, jotta voi hässiä sen aikaa sinkkuna matkalla. Vajaan puolen vuoden suhde, mies tunnekylmä. Vajaan puolen vuoden suhde, mies petti. Nyt sinkkuna ja aion pysyäkin. Miehet aivot ovat alapäässä.- 3 + 18
Totta kai miehen aivot on alapäässä, mutta ei se miehestä petturia tee. En ole ikinä pettänyt vaimoani vuosikymmenten aikana. Tosin ei ole ollut tilaisuuttakaan, joten tahdonvoima on vielä testaamatta.
- iuhhui
Minuakin petettiin nuorempana monta kertaa, pidemmissäkin suhteissa. Loppujen lopuksi tein pitkän tien itsetutkiskeluun. Sitä keksi noin kaksi vuotta. Oivalsin omat vikani, ja senkin että olen säännöllisesti kiinnostunut minulle vääristä miehistä. En voi muutta muita ihmisiä, mutta itseni voin, ja sen kenestä kiinnostun.
Nyt takana on vuosia miehen kanssa, joka ei vähääkään vaikuta siltä, että koskaan pettäisi. Ajattelee yläpäälläänkin. Ja jos pettääkin, niin silti tiedän että kaikki miehet eivät niin tee.
Toivon että sinäkin tutkit katkeruutesi keskellä omaa elämääsi, itseäsi. Tsemppiä. - faktat pöytään
iuhhui kirjoitti:
Minuakin petettiin nuorempana monta kertaa, pidemmissäkin suhteissa. Loppujen lopuksi tein pitkän tien itsetutkiskeluun. Sitä keksi noin kaksi vuotta. Oivalsin omat vikani, ja senkin että olen säännöllisesti kiinnostunut minulle vääristä miehistä. En voi muutta muita ihmisiä, mutta itseni voin, ja sen kenestä kiinnostun.
Nyt takana on vuosia miehen kanssa, joka ei vähääkään vaikuta siltä, että koskaan pettäisi. Ajattelee yläpäälläänkin. Ja jos pettääkin, niin silti tiedän että kaikki miehet eivät niin tee.
Toivon että sinäkin tutkit katkeruutesi keskellä omaa elämääsi, itseäsi. Tsemppiä.Kiitos vaan huolenpidosta, mutta en ole katkera, vaan vain tosiasiat todennut :)
Niin ne ukkomiehet vonkaavat minultakin, ihan juuri nekin, joista ei koskaan kukaan uskoisi. Olen solidaarinen naisille eikä tulisi mieleenkään olla osallisena siihen, että jotain naista petetään. En edes lähetä miehiä perheidensä pariin ja vaimon luo, vaan kannusta eroamaan, kun eivät osaa olla uskollisia.
En vähimmässäkään määrin syytä itseäni siitä, että minua petettiin. En kyllä syytä miehiäkään, koska heillä on pakottava tarve vain pariutua sopivan kohdalle osuneen reiän kanssa. Ihan sama kuka siinä on kohdilla, kun halut heräävät, pelkkä koloon pääsy on mielessä. - On mahdollista
Kertooko tämä mielestäsi enemmän miehistä vai sinusta ja millaisia miehiä vedät puoleesi?
Kyllähän parisuhteen etsinnässä voi muutaman "tyhjän arvan" pakasta vetää, mutta jos jokaisen tapauksen kohdalla lukee "Ei voittoa / Ingen vinst", niin silloin voi olla vika "systeemissä" ja sen muuttaminen lähtee omista lähtökohdista sekä niiden tiedostamisesta. Vain tietoisuus voi muuttaa toimintaasi ajavia arvoja.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu kaksi osapuolta, joiden tulee olla motivoituneita ja kykeneviä tekemään työtä suhteen eteen.Vapaamatkustamisella ei suhteissa pitkälle pääse, eikä luoda mitään kestävää. Vastavuoroisuus, kyky / halu tehdä kompromisseja sekä kyky eläytyä toisen asemaan ovat oleellisia tekijöitä suhteen onnistumiselle. Älä polje toista ja äläkä anna itsesi tulla poljetuksi.
Olen pahoillani, jos sinun kokemukset ovat noin huonot, mutta älä menetä uskoasi ja anna periksi. Kyllä toisinkin voi olla. Itselläni on yli 30 vuotta suhdetta, eikä pettämisiä.
- 71 / 66
Tunnen itseni poikkeavaksi häiriköksi vuodattaessani täällä tyytyväisyyttäni.
Avioiduimme 1969. Molemmilla oli taustana köyhä työläiskoti joka oli muokannut elämän perusarvomme yhdensuuntaisiksi joten 4:n tason koulutuserommekaan ei muodostunut häiritseväksi.
Perusmoraali, suhtautumisemme lasten kasvatukseen ja rahan käyttöön olivat aidosti saman suuntaisia.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun ovat olleet yhteisiä tekijöitä.
Elämämme on ollut vaihtelevaa mutta yhtään ainoaa kriisiä ei suhteessamme ole ollut.
Välillä on pantu "sieniin puolet petäjäistä" mutta olemme molemmat nähneet nekin puutteen vuodet siihen tilanteeseen välttämättömiksi.
Harrastamme yhdessä ja yksin. Matkustelemme yhdessä ja vaimo lisäksi naisystävänsä kanssa.
Seksi? Nyt juuri meillä oli poikkeuksellinen 9:n vuorokauden rauhoitusjakso johtuen vaimon sinänsä harmittomasta kirurgisesta operatiosta jonka jälkimaininki on nyt taakse jäänyttä elämää.
Vanha nainen ei paria kertaa useammin viikossa jaksa innostua ponnisteluistani huolimatta.
Näillä on menty yli 45-vuotta ja todennäköisesti ainoastaan vakava sairaus tai kuolema aiheuttaa muutoksen.
Stressiä eikä murhetta meillä ei ole mistään. - dfghjkl
Ei sellaiset ihmiset roiku netissä tälläisillä palstoilla.
- 71 / 66
Tyypillisin kirjoittelija lienee elämässään pettynyt henkilö joka purkaa täällä sisikuntaansa?
Jakaumaan vaikuttanee myös minun inhoamani kansallinen piirre itsensä vähättelystä ja fraasi onnen kätkemisestä.
Purnaan näitä vastaan näiden palstojen kommenteillani.
Miksi ihminen ei saisi olla avoimesti tyytyväinen elämäänsä?
Minä seurustelen mieluummin tyytyväisten ja onnellisten ihmisten kanssa oloonsa katkeroituneuden asemesta.
En ole svedufiili mutta heidän sanontansa onnen jakamisen tuplavaikutuksesta sisältää myös muidenkin onnen, jos ei aivan avaimia niin tiirikan tapaisen kuitenkin.
Voi hitto kun olen tyytyväinen elämääni. Vasta viime viikolla joku kohtalotoverisi kirjoitti S24:ään, että jos hän olisi parisuhteessa, tuntuisi nettipalstoille kirjoittelu pettämiseltä. Ihmisillä on vissiin aika erilaiset käsitykset hyvästä parisuhteesta, ajankäytöstä ja pettämisestä.
- juuu3
Ratikkakuski kirjoitti:
Vasta viime viikolla joku kohtalotoverisi kirjoitti S24:ään, että jos hän olisi parisuhteessa, tuntuisi nettipalstoille kirjoittelu pettämiseltä. Ihmisillä on vissiin aika erilaiset käsitykset hyvästä parisuhteesta, ajankäytöstä ja pettämisestä.
No todella! Minä ainakin kirjoittelen täällä, vaikka oma muru istuisi vieressä.:) En minä deittipalstalle osallistu, sen kokisin vääräksi, eikä ole mielenkiintoakaan. Siellä haetaan seuraa deiteille, täällä keskustellaan parisuhteesta. Se on aina eri näkökulmista mielenkiintoinen aihe.
- no joo
olisko tuo nyt pitkä 17 kesäsenä avioon nyt menossa 52 vuosi yhteistä taaperrusta
- talvipäivä
Tavattiin n. 26 vuotiaina, avoliittoon parin vuoden ja avioon siitä vuoden kuluttua. Nyt ollaan noin kuusikymppisiä eli yli 30 v yhteistä elämää takana.
Tutustuttaessa molemmilla muutamia seurustelusuhteita takana.
Haluttiin perhe ja saatiinkin 4 lasta melko ripeään tahtiin. Meillä on yhteinen melattialan yritys, jossa tehdään työtä välillä yhdessä välillä erikseen - riippuen tehtävistä ja tilanteista.
Olenko onnellinen? Olen. Olenko tyytyväinen liittooni ja elämääni? Kyllä. Onko mieheni tyytyväinen? En voi puhua hänen puolestaan, mutta oletan hänen haluavan olla ja jatkaa kanssani.
Haasteita ja vaikeuksiakin on ollut. Yhden lapsen vakava sairaus, alkuaikojen taloudellinen tiukkuus, liiallinen työn määrä ja vapaa-ajan puute. Yksi suuri kompastuskivi oli asettuminen asumaan liian lähelle eli näkö- ja kuuloetäisyydelle appivanhemmista. Se vaan ei toiminut ja olin jatkuvassa ristiriitatilanteessa anopin kanssaan. Voimani meinasivat loppua ja olisivat loppuneetkin ellei miehenikin olisi ymmärtänyt, että asuminen on järjestettävä toisin.
Kohtelemme toisiamme nätisti ja kunnioittavasti. Luotamme ja olemme luotettavia. Viihdymme yhdessä ja arki toimii. Toki meillä on erimielisyyksiä ja riitaakin, mutta emme loukkaa ja revi. Joskus olemme ärtyisiä ties mistä syystä ja saatamme puhua ärtyneesti tai kyllästyneesti, mutta se on lievää ja menee ohi kun antaa itselleen ja toiselle luvan olla huonolla tuulella.
Seksiä on ollut vaihteleva määrä. Minulle riittävästi, mutta voi olla että mieheni olisi välillä halunnut ja tarvinnut enemmän. Kompromissi on kuitenkin löytynyt. Nyt puuhailemme noin kerran viikossa.
Mielestäni olemme onnistuneet. Miksi? Kävi hyvä tuuri kun toisemme bongasimme. Voimakas tahto ja kyky sitoutua. Luottaa ja olla luotettava - pidän tuota todella tärkeänä. Huumori ja hulluttelu. Samantapainen käsitys ja tavoite siisteydestä, työnteosta, arjen vastuista ym.
Meillä on kaiken aikaa ollut omia ystäviä ja omia kiinnostuksen kohteita. Mutta meillä on yhteisiä harrastuksia ja meillä on ollut ja on nytkin yhteisiä suunnitelmia ja unelmia. Ne ovat todella tärkeitä ja etenkin nyt, kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen. Ja nykyään vapaa-aikaakin on aivan riittävästi unelmien eteenpäiviemiseksi.
Kumpikaan ei ole ikinä sanonut rakastavansa toista. Silti tunnen rakastavani ja tunnen saavani rakkautta. Teot on sitä rakkautta. Arvostava suhtautuminen ja toisen kunnioitus on rakkautta. En tarkoita etteikö rakkautta voisi vannoa ja sanoa, mutta meillä on muut keinot.
Meidänkin liitolle olisi voinut käydä kehnosti ja toki voi vieläkin. Mutta on ollut tuuria ja ehkä hivenen taitoakin. Ja paljon tahtoa.- talvipäivä
korjaan ...metallialan yritys...
Suomalaisiin on iskostettu vahvasti ajatus: "Kel onni on, se onnen kätkeköön."
Ei haittaa, vaikka itsellä menisi huonosti, kunhan naapurilla menee vielä huonommin. Omasta onnestaa kertomista pidetään kehuskeluna ja muiden vähättelynä. Se saa kanssaihmiset arvelemaan, että onnen toitottaminen on vain viimeinen hätähuuto ja yritys peitellä nurkan takana vaanivaa avioeroa.
Eli teet niin tai näin, se näyttää siltä, että kaikilla menee huonosti ja eroavat aikanaan. Vaan kun asia ei ole niin. Ainakin meillä on mennyt kerrassaan loistavasti kaikilla elämänaloilla jo 15 vuotta ja johan tuossa jotkut kertoivat monta kertaa pidemmästäkin onnesta.- Helikokokoko
Miten määritelläänkään pitkä parisuhde... Meillä on vielä elämää edessä, joten toivottavasti myös parisuhdetta. Kuitenkin jo 12 vuotta yhdessä, joten ainakaan ekaan kränään ei ole loppunut.:)
Me tapasimme "vanhoina". Mies oli 38 ja minä 35. Minulla oli takana kaksi useamman vuoden suhdetta. Minulla oli/on myös kaksi lasta. Silloin vielä ihan pieniä lapsia. Miehellä oli takana vähemmän pitkiä suhteita, sellaista deittailua ja joku nuoruuden lyhyt avoliittokin. Hänelläkin oli/on lapsi, joka oli myös silloin pieni.
Me olimme ensin ystäviä. Mietimme rauhassa, haluammeko edetä. Mihin olimme valmiita. Molemmilla kurjatkin kokemukset, ja etenkin miehelle muutos "ikisinkusta perheenisäksi" oli iso. Vuoden jälkeen kuitenkin päätimme seurustella, ja sen jälkeen ei jarruteltukaan. Päätimme, halusimme ja sitouduimme. Paitsi että sitouduimme toisiimme, niin myös toistemme lapsiin.
Joskus silloin aikoinaan käytiin hyvin kevyillä "riidoilla" läpi erilaisuutemme. Varsinaista oikeaa riitaa meillä ei koskaan ollut. Aina olemme kohdelleet toisiamme kunnioittavasti, arvostaen sellaisina kuin olemme. Emmekä ole vaatineet toisiamme muuttumaan.
Joku täällä kirjoitti, ettei saa rakkaus ole koskaan käytetty. No, meillä sentään on, mutta täytyy sanoa, ettei sitä meilläkään ylitsevuotavasti tuhlata. Sanotaan että rakastan ehkä joka kuukausi. Kyllä sen rakkaude huomaa paremmin niistä teoista. Ja kun niitä riittää, ei tule epävarmuutta tai pelkoa, jota täytyisi liirumlaarumilla paikata.
Arki on aina ollut hyvin sujuvaa. Molemmilla on omat vastuut. Omat harrastuksetkin on, mutta myös yhteisiä. Ja perhe on mennyt aina harrastusten edelle molemmilla.
Seksielämä oli alusta asti niin hyvää, että sanattomaksi veti. Joskus väsykausina sitä on ollut vähän vähemmän, esim parin viikon tauko, mutta edelleen sitä on pääasiassa aktiivisesti pari kertaa viikossa, ja hyvältä tuntuu! En usko että kenenkään muun kanssa koskaan olisi parempaa.
Pettänyt ei ole kumpikaan, eikä ole ollut myöskään epäluottamusta. Vaikeuksissa olemme tukeneet toisiamme. Ei elämä aina helppoa ole, mutta meidän liitto on tuntunut aina helpolta. Naurulla ja yhteisellä huumorilla pääsee jo pitkälle.
Lasten kiintyminen toisiinsa ja meihin on vahvistuttanut liittoamme. Rakkaita, kaikki.
Naimisiin menemme kesällä. - Nainen24
Kiitos kaikille jotka ovat viitsineen vastata. :) Kirjoitin tämän koska kaipaan TOIVOA JA uskoa että elämässä voi käydä hyvin. Olen parisuhteessa ja olemme seurustelleen noin 2 vuotta ja asumme yhdessä. Minua ei ole petetty ja meillä menee ihan kivasti. Itselläni ei ole ollut kovinkaan suurta luottamusta koskaan ihmissuhteiden pysyvyyteen johtuen kaaoottisesta lapsuudestani ja siksi pelkään suuresti, että jotain menee vikaan. Mulla ei myöskään ole mitään mallia josta voisin peilata sitä, mikä parisuhteessa on "normaalia" mikä "ei", joten opettelen. On mukava lukea ihmisten kirjoituksia siitä, että ovat iloisia ja tyytyväisiä elämäänsä ja omaan parisuhteeseen, se mielestäni lisää myös omaa luottamustani elämää ja ihmisiä kohtaan.
- talvipäivä
Olipa kiva kun aloittajakin tuli vielä kommentoimaan.
Toivoa on, mutta ei mitään takeita eikä takuita. Itse voi valinnoillaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa paljon, mutta on toki asioita ja tilanteita mille ei itse voi mitään. Vaikka olisi tahtoa ja rakkautta kuinka paljon vaan. On se onnistuminen tuuristakin kiinni.
Lähipiirissäni on paljon pitkiä ja sivusta katsoen toimivia ja hyviä parisuhteita. Toisaalta kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmettelen kuinka huonoissa suhteissa jotkut vaan sinnittelevät. Ei se liiton pysyvyys ja pitkä liitto mikään itsetarkoitus ole. Jos on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, alistamista, manipulointia, juopottelua, huumeita, haukkumista ... mitä vaan raskasta ja kurjaa, niin minä kehoittaisin sellaisessa liitossa eläviä eroamaan.
Mutta jos kumppani on hyvä, arvostava, pari viihtyy yhdessä, arki toimii .. niin sit kannustaisin jatkamaan, vaikka aina ei niin huippuihanaa olisikikaan. Tai on erimielisyyttä tai pientä kränää. Sehän kuuluu elämään - sellaista suhdetta ei voi olla, että kaikki asiat koko ajan natsaa ja mätsää täydellisesti. - ………….
Opetteleminen lienee homman ydin. Turhan usein olen itse kuvitellut, että kyllähän sitä nyt seurustella osaa, ja olla toisen ihmisen kanssa. Mitä vielä. Itse olen ainakin sortunut ihan tiedostamattani toistamaan kotona, vanhempien parisuhteesta oppimiani asioita (jotka eivät kaikki ole hyvän ja terveen liiton tapoja), tuonut suhteeseen edellisen suhteen painolasteja ja niin edelleen.
Olenkin oikein erikseen opetellut miettimään, miksi teen asioita, miksi tunnen kuten tunnen, miksi puolisoni reagoi joihinkin asioihin eri tavalla kuin kuvittelin… Toki tämä menee välillä rankasti keittiöpsykologian puolelle, mutta parempi niin kuin että menisi ryminällä metsään. On aika vaikea olla itseään kohtaan oikeasti rehellinen, vaatia riittävästi mutta ei liikaa. Eikä ole pelkkää voittokulkua tämäkään, mutta tuntuisi, että suunta parempaan kuitenkin. Ja loppuelämänsä tätä tietysti saa jatkaa, ei tämä valmiiksi tule. - ………………...
…………. kirjoitti:
Opetteleminen lienee homman ydin. Turhan usein olen itse kuvitellut, että kyllähän sitä nyt seurustella osaa, ja olla toisen ihmisen kanssa. Mitä vielä. Itse olen ainakin sortunut ihan tiedostamattani toistamaan kotona, vanhempien parisuhteesta oppimiani asioita (jotka eivät kaikki ole hyvän ja terveen liiton tapoja), tuonut suhteeseen edellisen suhteen painolasteja ja niin edelleen.
Olenkin oikein erikseen opetellut miettimään, miksi teen asioita, miksi tunnen kuten tunnen, miksi puolisoni reagoi joihinkin asioihin eri tavalla kuin kuvittelin… Toki tämä menee välillä rankasti keittiöpsykologian puolelle, mutta parempi niin kuin että menisi ryminällä metsään. On aika vaikea olla itseään kohtaan oikeasti rehellinen, vaatia riittävästi mutta ei liikaa. Eikä ole pelkkää voittokulkua tämäkään, mutta tuntuisi, että suunta parempaan kuitenkin. Ja loppuelämänsä tätä tietysti saa jatkaa, ei tämä valmiiksi tule.Niin, ja jotta ei jäisi väärää kuvaa: elämä ja parisuhde eivät ole minulle mitään hirveää, tuskaista taistelua. Useimmiten olen oikein onnellinen ja tyytyväinen. Vaikuttaisi siltä, että puolisokin on.
Olen ennenkin ihmetellyt ajatusta, että parisuhtenmalli opittaisiin kotoa. Molemmat isovanhempani pysyivät naimisissa kuolemaansa saakka ja silti vanhempani, äitini sisko ja isäni saruksista suurin osa on eronnut. Sen sijaan minä, sisareni ja suurin osa serkuistani on edelleen naimisissa, vaikka olemme jo reilusti keski-ikäisiä.
Luulen päinvastoin, että vanhempien ero on ollut varoittava esimerkki, että parisuhteen onni ja kestävyys ei ole itsestäänselvyys vaan sen eteen on tehtävä töitä.- 7 + 12
"On mukava lukea ihmisten kirjoituksia siitä, että ovat iloisia ja tyytyväisiä elämäänsä ja omaan parisuhteeseen"
Minusta tämä näkökulma on väärä ja johtaa avioeroihin. Parisuhde johtaa yleensä lasten syntymiseen; sitä vartenhan ne vietit on meihin pantu. Kun lapsia menee hankkimaan, vanhempien "iloisuus" ja "tyytyväisyys" eivät enää määritä perheen toimivuutta. Lapset pitää hoitaa, huvitti se tai ei.
Lapset muuttavat vanhempiensa elämän täysin. Ympärivuorokautinen remmissäolo ajaa vanhemmat hermoromahduksen partaalle ja tuhoaa tehokkaasti muistotkin onnellisuudesta. Jos tässä vaiheessa ruvetaan miettimään "iloisuutta" ja "tyytyväisyyttä", avioerohan siitä tulee. Siinä pitää vain jaksaa jotenkin päivä kerrallaan ja yrittää olla lisäämättä puolison tuskaa, kunnes viimein vuosikymmenien päästä, harmaantuneena, lihoneena ja ryppyisenä, voi taas miettiä, mitä itse elämältään haluaisi. Päällimmäisenä on toivo, ettei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. - Täh?
7 + 12 kirjoitti:
"On mukava lukea ihmisten kirjoituksia siitä, että ovat iloisia ja tyytyväisiä elämäänsä ja omaan parisuhteeseen"
Minusta tämä näkökulma on väärä ja johtaa avioeroihin. Parisuhde johtaa yleensä lasten syntymiseen; sitä vartenhan ne vietit on meihin pantu. Kun lapsia menee hankkimaan, vanhempien "iloisuus" ja "tyytyväisyys" eivät enää määritä perheen toimivuutta. Lapset pitää hoitaa, huvitti se tai ei.
Lapset muuttavat vanhempiensa elämän täysin. Ympärivuorokautinen remmissäolo ajaa vanhemmat hermoromahduksen partaalle ja tuhoaa tehokkaasti muistotkin onnellisuudesta. Jos tässä vaiheessa ruvetaan miettimään "iloisuutta" ja "tyytyväisyyttä", avioerohan siitä tulee. Siinä pitää vain jaksaa jotenkin päivä kerrallaan ja yrittää olla lisäämättä puolison tuskaa, kunnes viimein vuosikymmenien päästä, harmaantuneena, lihoneena ja ryppyisenä, voi taas miettiä, mitä itse elämältään haluaisi. Päällimmäisenä on toivo, ettei tarvitsisi tehdä yhtään mitään.Onko sinun elämäsi tällaista? Tai onko ollut lasten ollessa pieniä? Olen hyvin pahoillani, että tämä on käsityksi parisuhteesta.
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Välillä on kiukkua ja lasten riitaa. Välillä väsyttää, kun joku herättää. Välillä on kiirettä harrastuksesta toiseen. MUTTA pääasiassa ollaan iloisia ja tyytyväisiä elämäämme. Todellakin.
Vauvoja ei enää ole, vaan 3v, 4v ja 6v. Minä en ymmärrä sitä, miksi sen takia pitäisi olla koko ajan vain selviytymässä? En minä ole hermoromahduksen partaalla kuin joskus satunnaisesti pahana päivänä, kun kaikki kolme sattuu kiukuttelemaan vuoron perään tai yhtä aikaa. Ja sekin hermoromahduksen uumoilu menee aina hetkessä ohi, kun lapsen alkavatkin nauraa jollekin mukavalle jutulle, tai ihana mies heittää jonkun nasevan vitsin tilanteesta.;)
Iltaisin on aikuisten omaa aikaa. Lähes joka päivä. Lapsen menevät unille klo 20 jälkeen. Sen jälkeen hetki kotitöitä ja aamuksi juttuja valmiiksi. Klo 21-22 keskitymme olemaan yhdessä, jutellaan, halataan ja nauretaan. Ja tietysti yhdessä ollaan ja touhutaan aina silloinkin, kun lapset leikkivät omia leikkejään tms. Viikonloppuisin löhötään sängyssä pitkään, kun lapset omtoimisesti onneksi osaavat laittaa lastenohjelmat aamulla päälle.
Noin kerran kuussa vietämme päivän ja yön kaksistaan, kun lapset ovat mummolassa tai kummeilla yötä. Joskus käydään leffassa ja syömässä, joskus vaan nautiskellaan pitkästä saunasta kotona. Ja esimerkiksi ensi syksyksi on jo suunniteltu viikon kahdenkeskinen etelän matka. Jes.
Kyllä, vaikka lapset ovat pieniä, niin olemme pääasiassa iloisia ja tyytyväisiä elämäämme.
- Minä_vaan_
Ollan nuoria, alle 3kymppisiä ja seurusteltu lähes 5vuotta. Ei kovin pitkä aika monelle, mutta minulle on, koska olen nuori. Meillä menee hyvin, asunto ollaan ostettu, eipä oikein muuten edetty. Kihlat ja naimisiinmeno ei edes kiinnosta tällä hetkellä. Lapsesta vaan haaveilen. Mieheni on minulle kaikki kaikessa ja paras ystäväni, tyttökavereita minulla ei kovin montaa edes ole. Tullaan mieheni kanssa hyvin juttuun ja naureskellaan paljon ja hassutellaan. On riitojakin ollut, mutta ne on aina sovittu ja niistä on opittu. Riitoja oli lähinnä suhteen toisena vuotena kun oppi tuntemaan toisen jo paremmin, lähinnä typeriä juttuja. Ikinä ei olla petetty ja minä en ainakaan tule pettämään, niin sanoo myös mieheni. Kummalakin on omat harrastuksensa, ei yhteistä harrastusta. Ei matkustella tai muutenkaan tuhlata olemattomia tulojamme kalliisiin menoihin. Saadaan pidettyä hauskaa kotonakin :)
- party gonna over
Kannattaa saada vihkivala ettei lähde nuoremman perään kun sinun markkinat ohi
- faktat pöytään
party gonna over kirjoitti:
Kannattaa saada vihkivala ettei lähde nuoremman perään kun sinun markkinat ohi
Mitkään valat eivät estä miehiä lähtemästä toisen matkaan. Yleensä kylläkin aloittavat sivusuhteet, koska nainen kotona on kätevä huushollinpitäjä.
party gonna over kirjoitti:
Kannattaa saada vihkivala ettei lähde nuoremman perään kun sinun markkinat ohi
En olekaan aikoihin mitään noin hullua lukenut. Moni kun alkaa pitämään kumppaniaan itsestäänselvyytenä papin aamenen jälkeen.
- jaanal18
Meillä on melkein 4v suhdetta takana. Meillä on todella iso ikäero ja siitä olemme joutuneet paljon kärsimään ja kärsitään vieläkin vähän mutta nyt olen täysi-ikäinen niin tähän suhteeseen ei voi enää puuttua kukaan. Puoli vuotta olemme asuneet yhdessä ja hyvin on mennyt :) 3v jouduttiin kärsimään silleen että ei voitu nähdä toisiamme. Näimme kaksi kertaa vain sen 3vuoden aikana :/ mutta puhuttiin monta tuntia aina kännykässä. Mutta me päästiin kaikkien vaikeiden aikojen yli ja nyt onnellisesti yhdessä :)
- kyyninen onnellinen
Onnittelut! Mutta onko tämä pitkä parisuhde? Mielestäni ei, eikä ed kirjoittajalla ole mitään haisua vielä, miten pitkän suhteen saa toimimaan ja pysymään. Tuohan on vielä alkuhuumaa.
- 17+5
Hmmm..
11 vuoden suhde. Mies petti. Sitten petin minä. 4.5 vuoden suhde. Mies hankki luvan juosta vieraissa minä petin. Nykyinen mieheni kolmesti ollut naimisissa. Kaikissa pettänyt, suhteissaan pettänyt. Me nyt kovasti yritetään olla pettämättä jos tää juttu onnistuis. - elämää nähnyt
Olemme olleet namisissa yli 50v.Meillä on 2 poikaa sekä 4 lastenlasta.Minun mielestäni meillä on mennyt hyvin,vaikka vaimoni välillä kapinoi.Seksiä vieläkin harrastamme kerran pri kuussa.Alkoholi ongelmia ei ole ollut,kokeilimme jopa parinvaihtoa 30vuotta sitten ja sen koimme myönteisesi ja sevähensi vaimon mustaisuutta Näin ollen myönteistä!!
- nainen24
Kiitos kaikille kirjoittaneille, sain uutta näkökulmaa :)
- Cloetta
Kyllä pitkä parisuhde on mahdollinen kenelle vain. Samoin onnellisuus ja tyytyväisyys siitä ja sen takia on mahdollista kenelle vain. Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa yli 30 vuotta, aloimme seurustelemaan kun oli 19.
Ei "onnistumisessa" mitään se kummampaa salaisuutta ole. KUn menee naimisiin tulee ymmärtää, että ero ei ole ratkaisu ongelmiin ellei kyseessä ole väkivalta tai alkoholismi eikä aina tuolloinkaan. Pitää sitoutua ja haluta olla yhdessä. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa on vaikeuksia ja vastoinkäymisiä mutta ne kuuluvat jokaisen elämään olipa sitten parisuhteessa tai ei.
Meidän parisuhteemme perustana on ollut se, että viihdymme yhdessä ja osaamme olla myös erillämme. Seksi on aina ollut hyvää, nykyään jo aika harvinaista mutta silti voin sanoa, että olemme tyytyväisiä välillä onnellisia ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon lapsuudenystäviä, jotka ovat myös näitä pitkän parisuhteen ihmisiä ja uskon, että voin puhua monen heistä suulla; olemme kaikki reippaasti yli 50 ja yhteisiä vuosia - 30. Jokaisella parilla on ollut ongelmansa ja vaikeuksia mutta kukaan ei ole pitänyt eroa vaihtoehtona vaan on opetellut ensinnäkin sietämään huonoja aikoja ja toiseksi ratkomaan ongelmia. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikissa meissä on puolisoa ärsyttäviä piirteitä; ne pitää vain sietää ja keskittyä olennaiseen eli panostaa asioihin jotka ovat hyvin ja joista nauttii sekä antaa tunnustusta puolisolle niistä ominaisuuksista, joita toinen arvostaa.
Vaikka olisi kuinka klisee, rakastaminen on tahdon asia koska tunteet syntyvät meidän omien ajatustemme seuraksena.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391691Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61361Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421317Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11315- 101313
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71284Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01264Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11230Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21190Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173